sekä Raamatun opetusten tyyni ja hellittämätön esittäminen myönteisellä tavalla on siis heidän paras puolustuksensa parjaajia vastaan. Hyvä käytös voi vaientaa tietämättömän puheen ja auttaa osaltaan toisia tulemaan Jehovan ylistäjiksi.

Suuri puolestapuhuja – kuka hän on?

KAIKKEUDESSA on suuri puolestapuhuja. Hänellä on suunnaton voima ja valta. Jos tunnustat hänen asemansa, niin se voi johtaa sinut nauttimaan ikuisesta tulevaisuudesta. Kuka tämä puolestapuhuja on?

Apostoli Johannes esitteli hänet evankeliuminsa alkusanoissa. Johannes kutsui häntä, josta oli tullut ihminen Jeesus Kristus, ”Sanaksi” (kreikaksi logos). Apostoli kirjoitti: ”Alussa oli sana [ho logos], ja Sana oli Jumalan [ton theón, akkusatiivisija sanoista ho theòs] tykönä, ja Sana oli Jumala [theòs].” – Joh. 1:1, Kirkkoraamattu.

Merkitseekö tämä sitä, että ”Sana” on Kaikkivaltias Jumala, että hän on kristikunnan kolminaisuuden ”toinen persoona”? Näin uskovat miljoonat ihmiset. Onko sinullekin opetettu näin? Tiedätkö, mihin tämä uskomus perustuu?

Katsokaamme Britannica-tietosanakirjassa (Encyclopædia Britannica, 1974:n painos, Micropædia, VI osa, s. 302) olevaa lausuntoa: ”Jeesuksen samastamista logoksen kanssa, mikä on epäsuorasti mainittu useissa kohdissa Uudessa testamentissa mutta aivan erityisesti neljännessä evankeliumissa, kehitettiin edelleen varhaiskirkossa, mutta enemmän kreikkalaisten filosofisten ajatusten kuin Vanhan testamentin aiheitten perusteella [kursivointi meidän].”

Pane merkille, että kreikkalainen filosofia antoi perustan logosta eli ”Sanaa” koskeville ajatuksille. Eikö tämä herätä kysymyksiä Jeesusta Kristusta koskevien yleisten uskomusten paikkansapitävyydestä? – Kol. 2:8.

Totuuden tunteminen ”Sanasta” ei ole pelkästään teoreettisesti kiinnostava asia, vaan sillä on merkitystä myös ikuiselle tulevaisuudellemme. Tämä käy ilmi Jeesuksen sanoista: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3, KR) Tällainen Jumalan ja Kristuksen tunteminen merkitsee heidän tuntemistaan persoonina ja hyvästä suhteesta nauttimista heidän kanssaan. Se, jolla on vääristynyt näkemys siitä, kuka Jeesus on ja mikä asema hänellä on suhteessa Isäänsä, ei selvästikään tunne Isää eikä Poikaa. Me tarkastelemmekin sen tähden kiinnostuneina, mitä Raamattu eikä kreikkalainen filosofia paljastaa siitä, kuka ”Sana” on.

MISSÄ MERKITYKSESSÄ JUMALA?

Johanneksen 1:1 sanoo, että ”Sana oli Jumalan tykönä”. (KR) Tämä lausunto ilmaisee, että kysymyksessä on kaksi persoonaa – Sana ja Jumala. Missä merkityksessä Sana on sitten ”Jumala”? Vastaus tähän kysymykseen selviää, kun tarkastelemme, millä tavalla sanaa ”Jumala” käytetään Raamatussa.

Psalmi 8:6 sanoo: ”Sinä [Jehova] teit hänestä [ihmisestä] lähes jumal’olennon.” Tässä tapauksessa sana ”jumal’olennon” on käännetty heprealaisesta sanasta ’elohím, joka tekstiyhteydestä riippuen merkitsee ’jumalia’ tai ’Jumalaa’. Tässä ”jumal’olennoksi” kutsuttu tarkoittaa enkeleitä, koska Psalmi 8:6 kuuluu Heprealaiskirjeen 2:7:ään lainattuna näin: ”Sinä teit hänet vähän enkeleitä alhaisemmaksi.” Sanaa ”jumala” sovelletaan ihmisiinkin, kuten esimerkiksi Psalmissa 82:1–6, jossa viitataan ihmistuomareihin, jotka eivät ole jakaneet oikeutta ”jumalina”. Tällaiset viittaukset enkeleihin ja ihmisiin ”jumalina” ilmaisivat heidän olevan ”mahtavia” (tai pitävän itseään sellaisina). Enkelit olivat myös Jumalan edustajia, ja siksi ihmiset kutsuivat heitä ”Jumalaksi”. – Tuom. 13:21, 22.

Eikö ole aivan oikein soveltaa tätä sanaa Jumalan Esikoispoikaan, kun otamme huomioon ”Jumala”-sanan tällaisen käytön? Varmasti, sillä onhan tämä Poika todella ”mahtava” sekä Jumalan edustaja. (Joh. 17:8) Kun Johanneksen 1:1 sanoo Jeesusta ”Jumalaksi”, niin ei siis ole todellakaan mitään perustetta päätellä hänen olevan kolmiyhteisen Jumalan ”toinen persoona”. Itse raamatunkohta ei sano mitään sellaista. Sanan ”Jumala” soveltaminen tässä ”Sanaan” kiinnittää vain huomion hänen jumalalliseen luontoonsa, siihen että hän oli Jumalan kaltainen, mahtava, ennen ihmiseksi tuloaan. Tämä ilmenee siitä, että alkuperäisessä kreikkalaisessa tekstissä ei ole ”Jumalan” edessä määräävää artikkelia lauseessa ”Sana oli Jumala”. Kreikan kielen oppinut Westcott sanookin: ”Se on välttämättä ilman artikkelia [theós eikä ho theós], koska se kuvaa Sanan luontoa eikä ilmaise Hänen Persoonaansa.” – Lainattu sivulta 116 prof. C. F. D. Moulen teoksesta An Idiom Book of New Testament Greek, 1963:n uusittu painos.

ISÄ ON KRISTUKSEN JUMALA

Jos ”Sana” olisi tosiaan kolmiyhteisen Jumalan ”toinen persoona”, niin eikö meidän pitäisi odottaa Raamatun sanovan tämän selvästi? Jos ”Uuden testamentin” Jeesus on ”Vanhan testamentin” Jehova, niin kuin monet väittävät, niin eikö pitäisi olla ainakin yksi raamatullinen viittaus, joka selvästi sanoo Jeesuksen olevan Jehova? Mutta sellaista ei ole. Jeesushan itse tunnusti Isänsä Jumalakseen sanoen Maria Magdaleenalle: ”Minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” – Joh. 20:17, KR.

Näin ollen isä yksin on TOSI Jumala, Korkein, jolle kaikki ovat velkaa palvonnan ja jolle kaikki, Poikakin, ovat syystä alamaisia. Meidän Jumalamme on sen tähden sama, joka on Jeesuksen Kristuksen Jumala. Apostoli Paavali sanoikin uskoville tovereilleen: ”Todellisuudessa on meillä yksi Jumala, Isä, josta kaikki on, ja me häntä varten, ja on yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka välityksellä kaikki on, ja me hänen välityksellään.” (1. Kor. 8:6) Eikö tämä ilmaise selvän eron Isän ja Pojan välillä asemaan, voimaan ja valtaan nähden?

Isä ja Poika eivät ole tasa-arvoiset, niin kuin kolminaisuusopin kannattajat väittävät. ”Jumala on Kristuksen pää.” (1. Kor. 11:3) Samoin kuin kristityt ovat Kristuksen omaisuutta, niin Kristuskin on Jumalan omaisuutta. Henkeytetty apostoli Paavali kirjoitti: ”Te . . . kuulutte Kristukselle; Kristus vuorostaan kuuluu Jumalalle.” (1. Kor. 3:23) Viittaisiko tämä ehkä Kristukseen ainoastaan hänen ollessaan ihmisenä maan päällä? Vaikka teologi C. F. Kling on itsekin kolminaisuusopin kannattaja, niin hän selittää seuraavaa näiden apostolin sanojen johdosta: ”Kuulumalla Kristukselle me kuulumme välillisesti Jumalalle . . . Täten on toisaalta Jumalalle kuulumisemme olennaisesti Kristuksen välittämiä, ja toisaalta taas on esitetty se, mitä on sanottu 11:3:ssa. . . . tämän rajoittaminen ainoastaan hänen inhimilliseen luontoonsa ei ole kuitenkaan asiasta saatavan oikean näkemyksen mukaista. Kyseessä on koko Kristus, eikä vain hänen alennetussa tilassaan vaan myös hänen kirkkauden tilassaan.” – J. P. Lange, Theologisch-homiletisches Bibelwerk.

Kaiken, mitä Pojalla on, hän on todellisuudessa saanut Isältä. Huomaa Jeesuksen omat lausunnot: ”Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan, vaan