Varoituksia Jehovan kummasta teosta

 1, 2. a) Miten kristikunnalla ja Juudalla ja Jerusalemilla oli varoittavat esimerkit tulevasta perinpohjaisesta hävityksestä? b) Miten Jesaja kaiutti varoitusta?

KRISTIKUNNALLA on nykyään varoittava esimerkki siitä, mikä on kohtaamassa sitä, siinä, mikä kohtasi Juudaa ja Jerusalemia. Muinaisella Juudalla ja Jerusalemilla oli vuorostaan varoittava esimerkkinsä niitä uhkaavasta hävityksestä siinä hävityksessä, mikä kohtasi Israelin kymmenen sukukunnan valtakuntaa, jonka pääsukukunta oli Efraim ja pääkaupunki Samaria. Nimeä Efraim käytettiin todellisuudessa merkitsemään Israelin koko kymmenen sukukunnan valtakuntaa. Efraimia ja sen pääkaupunkia Samariaa kohdannut hävitys tuli profeetta Jesajan päivinä vuonna 740 eKr. Ennen kuin se tuli, niin Jesajaa käytettiin kaiuttamaan varoitusta seuraavin sanoin:

² ”Voi Efraimin juopuneitten ylvästä kruunua ja sen kunnian loisteen kuihtuvata kukkaa, joka on kukkulan laella, viinistä päihtyneitten lihavan laakson keskellä! Katso, Herralta tulee hän, joka on väkevä ja voimallinen, niinkuin raesade, rajumyrsky. Niinkuin rankkasade, väkeväin tulvavetten kuohu, hän voimalla maahan kaataa. Jalkoihin tallataan Efraimin juopuneitten ylväs kruunu. Ja sen kunnian loisteen kuihtuvan kukan, joka on kukkulan laella, lihavan laakson keskellä, käy niinkuin varhaisviikunan ennen kesää: kuka vain sen näkee, tuskin se on hänen kourassaan, niin hän sen jo nielaisee.” – Jes. 28:1–4.

 3. a) Kun Samariasta tehtiin kansan pääkaupunki, niin millainen oli Israelin uskonnollinen tila? b) Mistä sen juopot olivat juovuksissa, ja millaisia koristeita he kantoivat?

³ Hedelmällisen laakson läntisellä reunalla kohoaa 90 metrin korkuinen kukkula, jonka rinteet ovat jyrkät ja jonka nimi oli Samaria eli ”vartiovuori”. Samarian kaupunki oli rakennettu sinne. Sen asema oli erittäin kaunis ja ihastuttava, ja se oli muinaisten sodankäyntitapojen kannalta niin hyvin sijoitettu linnoitus, että sen voi kukistaa ainoastaan näännyttämällä nälkään. Kun Samarian kaupunki tehtiin Israelin kymmenen sukukunnan pääkaupungiksi, niin kansa oli jo luopunut Jehovasta ja tullut Juudan ja Jerusalemin viholliseksi. Tekipä se liiton ei-juutalaisen Syyrian kanssa Juudassa olevaa Jehovan valtakuntaa vastaan. Israelin ja Juudan välillä oli jatkuvasti sotia. Pääkaupunki Samaria, Baalin palvonnan tyyssija, oli täynnä juopuneita, varsinkin poliittisia juopottelijoita. He eivät juopuneet pelkästään kirjaimellisesta viinistä, vaan myöskin poliittisesta viinistä. Tämä jälkimmäinen viini oli poliittisen Juudasta-riippumattomuuden viiniä ja myöskin Syyrian ja muiden Juudassa olevan Jehovan valtakunnan vihollisten kanssa tehdyn poliittisen liiton viiniä. He kruunasivat viininjuojaisissaan päänsä koreilunhaluisesti kukkaseppeleellä eli -kiehkuralla. Se oli kaunis koriste, mutta tehty kuihtuvista ja kuolevista kukista. Se oli lakastuva kruunu, mitä nuo viinin voittamat juopot kantoivat. Se oli kuihtuva kruunu, mitä koko Samarian pääkaupunki kantoi ollessaan juovuksissa riippumattoman poliittisen mahdin huvituksista poliittisten liittolaisten tukemana.

 4. Miten noiden juoppojen häviävää kruunua oli kohtaava ahdistus, ja mikä oli se ”väkevä ja voimallinen”, jota Jehova käytti Jumalan vihan täytäntöönpanemiseksi?

⁴ Voi sitä tuhoutuvaa kruunua! julisti Jehova Jumala Jesajan välityksellä, sillä se piti poljettaman maahan. Valtakuntana olemisen kunnia oli tahriutuva. Nautinnonhaluinen juopumustila valtakuntana piti ehkäistä äkisti. Mahtavan maailmanvallan toteuttaman kukistamisen ja valtaan alistamisen raitistavan kokemuksen piti saada Samaria ja Efraim tajuamaan tilanteen karut todellisuudet. Tämä oli tuleva järkytyksenä Samarian juopoille, koska heidän valtakuntansa oli hylännyt Jehovan ja kääntynyt palvomaan kultaisia vasikoita ja väärää jumalaa Baalia sekä oli taistellut jatkuvasti Jehovan voideltua kuningasta vastaan, joka istui ”Jehovan valtaistuimella” Siionin vuorella. Jehovalla oli eräs ”väkevä ja voimallinen” Jumalan vihan toteuttamiseksi, jotta Samarialle kuuluva luopiovaltakunta kukistettaisiin. Mikä se oli? Assyrian maailmanvalta, jonka pääkaupunki oli Niinive. Assyrian sotajoukkojen oli määrä tulvivan Eufrat-virran lailla rynnätä läpi maan, raiskata se ja tuhota pääkaupunki Samaria. (Jes. 7:17–20; 8:7, 8) Nopeasti kuin varhainen kesäviikuna hotkaistaan kohta, kun se havaitaan, oli Samarian juoppojen koristeellisen kruunun kauneus tuhoutuva.

 5. Mitä Jerusalemin ja Juudan juoppojen olisi pitänyt havaita ja tehdä, ja miten Jehova antoi heidän välityksellään varoituksen nykyiselle kristikunnalle?

⁵ Mutta Juudalla ja Jerusalemillakin oli juopponsa. Näiden olisi pitänyt havaita, mitä tapahtui Efraimin ja Samarian Jumalan hylänneille, epäjumalisille, vallasta juopuneille juomareille, ja heidän olisi pitänyt panna varoittava esimerkki sydämelleen ja raitistua. Hälyttääkseen Juudan ja Jerusalemin näkemään, mikä niitä odotti, jos ne eivät tulisi järkiinsä, Jehova henkeytti Jesajan osoittamaan, mikä oli kohtaava naapurivaltakuntaa Efraimia ja Samariaa. Samalla kun Jehova teki tämän, hän antoi varoituksen nykyiselle kristikunnallekin sen suhteen, mikä sille on varattu pian Harmagedonissa.

 6. Ketkä Jesaja osoittaa sitten Juudan ja Jerusalemin juopoiksi ja millaisiksi heidän pöytänsä ovat tulleet?

⁶ Tarkoittaen nyt Juudan ja Jerusalemin juoppoja henkeytetty Jesaja sanoi: ”Ja nämäkin horjuvat viinistä ja hoipertelevat väkijuomasta. Väkijuomasta horjuu pappi ja profeetta; he ovat sekaisin viinistä, hoipertelevat väkijuomasta. He horjuvat näyissä, huojuvat tuomioissa. Sillä täynnä oksennusta ja saastaa ovat kaikki pöydät – ei puhdasta paikkaa!” – Jes. 28:7, 8.

 7. a) Mitä leeviläispappien virkavelvollisuudet vaativat heiltä? b) Mitä Jerusalemin profeettojen virkavelvollisuudet vaativat heiltä?

⁷ Kuningas ja kansa odottivat Jerusalemin papeilta ja profeetoilta hengellistä ohjausta ja uskonnollisia palveluksia. Noiden miesten olisi pitänyt hillitä itseänsä ja pidättyä juopumasta. Leeviläispapeilla oli Jumalan käsky, että he eivät saaneet juoda lainkaan väkijuomia ennen uskonnollisiin palvelustoimiinsa menoaan. Heidän täytyi pysyä järjissään ja varoa tulemasta röyhkeiksi sen suhteen, mikä kuului Jumalalle, rikkomasta Jumalan lakeja ja niitä rajoituksia, mitkä hän asetti heille, sekä tulemasta surmatuiksi sen takia. (3. Moos. 10:1–11) Heidän oli pidettävä päänsä selvänä kyetäkseen muistamaan helposti Jumalan Sanan ja opettamaan sitä hänen kansalleen. Heidän piti olla alinomaisia esimerkkejä hänen pyhän kansansa seurattaviksi. Näin oli myös Jerusalemin profeettojen laita. Noiden profeettojen juopuminen oli häpeällistä ja moitittavaa Jumalan edessä sekä rappeuttava esimerkki hänen kansalleen. Heidän Jehovan puhetorvina omaamansa korkean viran vaatimukset edellyttivät, että heidän oli pidettävä näkemyksensä selvänä ja käsityskykynsä terävänä nähdäkseen Jehovan tahdon. He tarvitsivat tasapainossa olevaa päätä voidakseen ilmaista Jehovan päätökset. He eivät voineet puuduttaa kieltään ja tehdä sitä sammaltavaksi liiallisilla väkijuomilla selittääkseen samalla Jumalan sanomaa ymmärrettävästi.

 8. Keitä nuo pyhän viran haltijat silti jäljittelivät ja millaisin seurauksin?

⁸ On surullista sanoa, että he jäljittelivät Efraimin ja Samarian juopottelijoita. Sen sijaan että Jumalan Sana olisi virrannut heidän suustaan, sieltä syöksyi saastaista oksennusta. Sitä roiskui kaikkialle. He kaatuivat juovuksissa siihen ja kävellä lätkyttelivät siinä. Palasivatko he siten tehdessään oksennukselleen latkimaan sitä? Eivät. He palasivat viininsä luo hummatakseen edelleen. Siksi heidän antamansa tuomiot olivat vääristeltyjä. He näkivät vääriä asioita Jumalan pyhälle kansalle. He hoippuivat epävakaisesti tiellä, mitä he kulkivat. He eivät voineet opastaa ketään turvallisesti eikä tiettyyn päämäärään. Heidän voitiin odottaa ainoastaan tekevän samoja erehdyksiä, joita Efraimin ja Samarian juopotkin tekivät. He varasivat itselleen ja kansalleen, joka seurasi heitä, samanlaisen lopun kuin se oli, mikä kohtasi Efraimia ja Samariaa. Voi noita Jerusalemin juoppoja pappeja ja profeettoja! He eivät ohjanneet oikein Jehovan kansaa säilyttämään Hänen esikuvallista valtakuntaansa, minkä hän oli perustanut heidän keskuuteensa. He eivät olleet sopivassa tilassa ollakseen hengellisiä neuvonantajia sille kuninkaalle, joka istui ”Jehovan valtaistuimella”.

 9. Keitä he kuvaavat hyvin tänä aikana, ja minkä päihdyttävän vaikutuksen tietyt seikat kirjaimellisen viinin ja väkijuoman ohella aikaansaavat?

⁹ Miten hyvin he kuvasivatkaan kristikunnan hengellisiä juopuneita tänä aikana! Kirjaimellisen viinin ja kirjaimellisten juovuttavien juomien ohella on muita seikkoja, mitkä juovuttavat kristikunnan pappeja ja saarnaajia aiheuttaen heissä uneliaisuutta, pannen heidät hoippumaan, sotkien asiat heidän uskonnollisessa näkemyksessään, saattaen heidät röyhtäisemään hengellisesti saastaisten asioitten oksennusta ja olemaan tylsiä ja tunteettomia niiden vaarojen suhteen, mitkä uhkaavat uskonnollista maailmaa, ja Jumalan messiaanisen valtakunnan etuja kohtaan.

10. Mitä Jehova huudahti Jesajan välityksellä viitatessaan hengellistä juopuneisuutta aiheuttaviin asioihin?

¹⁰ Viitaten tällaisiin hengellistä juopuneisuutta aiheuttaviin asioihin Jehova huudahti profeetta Jesajan välityksellä: ”Hämmästykää ja ihmetelkää, tuijottakaa sokeiksi itsenne ja sokeiksi jääkää! He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä, hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta. Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne – profeettanne, ja peittänyt teidän päänne – näkijänne. Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat; jos se annetaan kirjantaitavalle ja sanotaan: ’Lue tämä’, niin hän vastaa: ’En voi, sillä se on lukittu’, ja jos kirja annetaan kirjantaitamattomalle ja sanotaan: ’Lue tämä’, niin hän vastaa: ’En osaa lukea’.” He olivat siitä syystä lähestyneet Jumalaa vain suullaan, mutta eivät sydämellään; he noudattivat ihmisten käskyjä eivätkä Jumalan. Siksi hän sanoi: ”Sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja – kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.” (Jes. 29:9–14) Tämä juopumus on iljettävämpi Jehova Jumalalle kuin kirjaimellinen juopumus.

11. a) Mitä viiniä käytettiin Raamatussa kuvaamaan? b) Minkä hengellisen valtakunnan viinitarhan Jehova on hylännyt, mutta mitä hengellistä viinitarhaa hän viljelee ja suojelee?

¹¹ Viinitarhoja viljeltiin muinaisessa Israelissa viinin tuottamista varten. Viiniä käytettiin Raamatussa kuvaamaan Jumalan valtakunnan voimaa aiheuttaa iloa ja virvoitusta. Koska muinainen Israel ei ollut uskollinen hänelle Jumalan esikuvallisena valtakuntana, niin hän hylkäsi uskottoman Israelin esikuvallisena valtakunnan viinitarhana, jota hän viljeli. Mutta Jehova Jumalalla on siinä kristillisessä seurakunnassa, joka on uskollinen hänen valtakuntansa etuja kohtaan, hengellinen viinitarha, jota hän viljelee ja suojelee, ja hän riemuitsee siitä. Jeesus Kristus on Viinipuu, hänen voidellut seuraajansa, jotka pysyvät hänessä, ovat oksia, ja tämä viinitarha kantaa paljon hedelmää Jehovan kunniaksi. (Jes. 5:1–7; 27:2–6; Joh. 15:1–8) Mutta kristikunta on osoittautunut Jehovalle oudoksi, vieraaksi viinipuuksi. Sen pappien ja profeetta-saarnaajien viini ei ole Jumalan valtakunnan henkeä, henkeä, mikä aiheuttaa puhdasta, jumalista iloa ja innostusta. Se ei ole sitä viiniä maidon yhteydessä, mitä Jumala kehottaa Jesajan kautta tulemaan ostamaan, ”rahatta, . . . hinnatta”. – Jes. 55:1.

12, 13. a) Mikä on kristikunnan pappien kuvaannollista viiniä, ja miten se vaikuttaa heihin? b) Mihin he palaavat oksennettuaan, ja miten he ovat varoittava esimerkki Jehovan todistajille?

¹² Kristikunnan pappien ja profeetta-saarnaajien viini on tämän maailman valtakuntien henkeä. Se panee heidät löytämään iloa ja virkistystä Saatanan, ”tämän maailman ruhtinaan [jumalan, Um]”, alaisten maallisten valtakuntien politiikasta ja riitaisuuksista. (Joh. 12:31; Matt. 4:8, 9) Se kiihottaa heitä sovittelemaan tämän maailman kanssa ja tekemään liittoja sen kanssa sekä rukoilemaan sen puolesta ja antamaan sille moraalista tukea. Papit ja profeetta-saarnaajat saavat paljon mielihyvää siitä ja tämän maailman valtakunnilta tulevista kunnianosoituksista, kiitoksista, ystävyyksistä, suosionosoituksista ja suojeluksesta. He antautuvat ylenpalttisesti tällaiseen juomiseen ja juopuvat tämän maailman hengestä. He täyttyvät ja oksentavat saastaisia lausuntoja.

¹³ Tämä oksennus ei merkitse sitä, että he hylkäisivät sen, millä he ovat täyttäneet itsensä, vaan osoittaa, että he ovat menneet liiallisuuteen, juoppouteen. Siksi he palaavat tämän maailman viinin ääreen etsien sitä uudelleen eivätkä raitistu koskaan hengellisesti. Sen tähden he eivät näe mitään selvää Jumalan valtakunnasta, mistä Jeesus saarnasi. He näkevät hämärästi, sekavasti, eivätkä voi niin ollen olla luotettavia oppaita Jumalan valtakuntaan eikä hänen uuteen maailmaansa. He ovat varoittava esimerkki niille, jotka ovat hengellisiä valvojia Jehovan todistajain keskuudessa nykyään. Valvojat eivät saa tulla kirjaimellisen viinin ja väkijuoman sumentamiksi. Heistä ei saa tulla hengellisiä alkoholisteja, jotka ovat Saatanan maailman valtakuntien henkisen, uskonnollisen viinin nauttijoita. Se ei ole senlaatuista viiniä, mikä tekee Jumalan sydämen ja hyvää tahtovien ihmisten sydämen iloiseksi. – Tuom. 9:12, 13; Ef. 5:18.

IVANAURUA

14. Minkä riimityksen nuo juopot lurittelivat ivatessaan Jehovan puhetta?

¹⁴ Juopuneet papit ja profeetat vastustivat Jesajan aikana hänen arvostelujaan, varoituksiaan ja neuvojaan. Ivaten he korottivat äänensä ja sanoivat: ”Keitähän tuokin [kuten Jesaja] luulee taitoon neuvovansa, keitä saarnalla opettavansa? Olemmeko me vasta maidolta vieroitettuja, äidin rinnoilta otettuja? Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä!” Eli, Pyhien Kirjoitusten Uuden maailman käännöksen alaviitteen mukaan, he lurittelivat tämän pienen riimityksen: ”Sillä se on tsaw latsáw tsaw latsáw, qaw laqáw qaw laqáw, zeir sham zeir sham!” – Jes. 28:9, 10.

15. Mitä noiden juoppojen Jesajalle harmissaan esittämät vastaväitteet sisältävät?

¹⁵ Toisin sanoen: ’Keille tämä Jesaja luulee oikein puhuvansa? Keille hän ajattelee yrittävänsä opettaa tietoa tai keitä saada ymmärtämään, mitä hän sanoo kuulleensa? Luuleeko hän puhuvansa lapsukaisille, jotka ovat vielä potkuhousuissaan, pelkille lapsille, jotka on vasta vieroitettu äidinmaidosta ja otettu äidinrinnoilta ja jotka alkavat syödä pehmeää ruokaa? Sillä Jesajahan jatkaa tätä toistuvaa saarnaansa. Hän rummuttaa yhä samoja asioita meidän korviimme: ”Näin on Jehova käskenyt, ja noin on Jehova käskenyt! Tämä on Jehovan ohje, millä tulee tarkistaa käytöstään ja opetustaan, ja tuo on Jehovan mittapuu! Te löydätte sen täältä Jehovan Sanasta, ja te löydätte sen sieltä Jehovan Sanasta; täällä on hiukan neuvoja, ja siellä on hiukan neuvoja!” Se on pelkkää jaarittelua meille. Se on kuin lapsen lepertelyä. Eihän se ole puhetta meille aikuisille miehille. Me olemme valistuneita ja hyvin perehtyneitä tämän maailman asioihin. Me olemme kyllin älykkäitä tekemään päätöksiä, mitkä auttavat meitä pääsemään vaikeuksista ja pelastamaan meidät onnettomuudesta. Jesajan täytyy pitää meitä pelkkinä lapsina. Se on naurettavaa!’

16. Miten kristikunnan papit katselevat samanlaisesti Jehovan nykyisiä todistajia?

¹⁶ Juutalaisten uskonnolliset johtajat olivat tällaisia Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoliensa päivinä. Kristikunnan uskonnolliset johtajat ovat nykyään samanlaisia Jehovan todistajia kohtaan. He pitävät Jehovan todistajia samanlaisina kuin juutalainen sanhedrin piti apostoli Pietaria ja Johannesta heidän todistaessaan: ”koulunkäymättöminä ja oppimattomina miehinä”. (Apt. 4:13) Papit pitävät itseään oppineina, tavallisuudesta poikkeavina miehinä, joiden velvollisuutena on siksi pukeutua eri lailla ja joita on puhuteltava arvonimin, miehinä, jotka on erikoisesti valmennettu uskonnollisiksi johtajiksi ja jotka on tunnustettava arvovaltaisiksi, niin että heitä ei saa koskaan uhmata eikä heidän lausuntojaan asettaa kyseenalaisiksi. Heidän mielestään Jehovan todistajat, joille ei ole opetettu kristikunnan jumaluusoppia, mutta jotka ovat rohkeita puheissaan, kohtelevat kristikunnan pappeja kuin epäkypsiä lapsia, valistumattomina, kokemattomina, arvostelukyvyttöminä, kykenemättöminä pitämään itsestään huolta. Jehovan todistajat eivät puhu heille heidän kieltään, lahkolaisuskontunnustusten kieltä, raamatunkritiikin kieltä, filosofian kieltä. Meidän raamatullinen saarnamme on papeille vierasta kieltä, meidän omaa jaaritustamme, kuin raakalaisten sivistymätöntä kieltä.

17. Mikä ratkaisee, ovatko Jehovan todistajat korkeammalla uskonnolliselta valistukseltaan siitä huolimatta, mitä papit ajattelivat?

¹⁷ Siitä huolimatta, mitä nämä kristikunnan oppineet, korkeasti sivistyneet papit ajattelevat, ratkaiseva kysymys on: Ovatko Jehovan todistajat sittenkin, niin kuin Jesajan 54:13 (Um) sanoo, ”Jehovan opettamia”? Onko Jehovan todistajain koulu todellisuudessa korkeampitasoinen? Onko se erikoistunut Jumalan Sanaan ja sen opettamiseen, mitä hänen Sanansa sanoo, eikä mitä omapäiset ihmiset sanovat? Viittaako heidän koulunsa ”milloin sinne, milloin tänne” Jumalan Sanaan, kun se koskee jotakin uskonnollista pohdittavaa asiaa?

18. Mikä vastaus Jehovalla oli Jesajan 28:11–13 mukaan varattuna noille juopuneille pilkkaajille?

¹⁸ Sananlaskujen 26:5 sanoo: ”Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.” Jehovalla oli vastauksensa noille juopuneille pilkkaajille, jotka sanoivat Jesajan puhuvan kuin raakalainen, joka näytti sopertavan tai puhuvan kuin mies, jolla on eri kieli kuin heillä. ”Niin”, sanoi Jesaja Jehovasta, ”sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle, hän, joka on sanonut heille: ’Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka’. Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla. Niinpä on Herran sana oleva heille: ’Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä’, niin että he kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, että heidät kiedotaan ja vangitaan.” – Jes. 28:11–13.

19. Miten Jehova alkoi puhua heille sopertelijain välityksellä Jeremian kautta antamansa ennustuksen mukaisesti, ja ketkä selviytyivät hyötyen tästä kokemuksesta?

¹⁹ Jesajan jälkeisellä vuosisadalla Jehova alkoi tosiaan eri kielellä sopertavia käyttäen puhua Jerusalemin juopuneille papeille ja profeetoille. Jehova puhui heille todellisten raakalaisten välityksellä, jotka haastoivat siten, että se kuulosti siansaksalta, merkityksettömiltä äänteiltä, raakalaiskieleltä; hän käytti nimittäin välikappaleinaan kuningas Nebukadnessarin alaisuudessa olevia babylonialaisia. Jeremia ennusti muutamia vuosia ennen kuin kuningas Nebukadnessar hävitti Jerusalemin ja sen loistavan temppelin, sanoen: ”Katso, minä tuon teitä vastaan, te Israelin heimo, kansan kaukaa, sanoo Herra; se on . . . kansa, jonka kieltä sinä et ymmärrä ja jonka puhetta sinä et tajua. Heidän viinensä on kuin avoin hauta, he ovat kaikki sankareita. . . . he miekalla hävittävät sinun varustetut kaupunkisi, joihin sinä luotat.” (Jer. 5:15–17; vertaa Hesekielin 3:5, 6:een) Juutalaiset eivät kuunnelleet Jumalan Jesajan kautta antamaa varoitusohjetta. Jesaja puhui heidän omaa kieltään sopertelematta, mutta hengelliset juopot kieltäytyivät ymmärtämästä hänen puhettaan, ikään kuin se olisi ollut vierasta kieltä. Jehova Jumala puhui siitä syystä nyt heille käyttäen ankaraa kuria, babylonialaisten kuria, jotka puhuivat eri tavalla, mikä kuulosti sopertamiselta. Maasta karkoitettujen juutalaisten täytyi nyt kuunnella melkein seitsemänkymmentä vuotta – eli vuodesta 607 eKr., jolloin heidät vietiin vankeina Babyloniaan, Babylonian kukistumiseen asti, vuoteen 539 eKr. – babylonialaisten käskyjä ja mittoja ja totella heitä heidän orjinaan. Uskollisten juutalaisten jäännös läpäisi tämän kurin hyötyen siitä.

20. Kenet Jehova on herättänyt tuomionsa toimeenpanijaksi niin kuin Nebukadnessarin, ja miten juutalaiset suhtautuivat Jeesuksen varoitukseen?

²⁰ Nebukadnessar ja babylonialaiset ovat olleet kansana kauan kuolleina. Mutta Jehova on herättänyt nyt kumminkin suuren Palvelijansa Jumalan tuomioitten Toimeenpanijaksi, voidellun Poikansa, kuninkaan Jeesuksen Kristuksen. Tämä Voideltu eli Kristus on lampaankaltaisten seuraajiensa voidellun seurakunnan Pää. Juudan ja Jerusalemin juutalaiset kohtelivat kristillisen ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla Jeesusta Kristusta niin kuin nuo muinaiset juopot olivat kohdelleet Jesajaa. He eivät panneet sydämelleen Jeesuksen profeetallista varoitusta, joka koski Rooman legioonien vuonna 70 (jKr.) toteuttamaa silloin vielä tulossa olevaa Jerusalemin hävitystä. Vain lampaankaltainen jäännös, ”pieni lauma”, kääntyi Jeesuksen Kristuksen, Suuremman Jesajan, puoleen ja sai ohjeet, miten tuli paeta Jerusalemin ja Juudan provinssin tulevaa tuhoa. Suurin osa juutalaisista seurasi omia hengellisesti juopuneita pappejaan ja profeettojaan, jotka hylkäsivät Jumalan Messiaan hallitseman valtakunnan ja huusivat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” – Joh. 19:15.

21, 22. a) Miten juutalaiset suhtautuivat Jeesuksen seuraajien varoitukseen, ja miten Jumala tuki heidän sanomaansa? b) Keille tämä ihmeellinen Jumalan tuki oli merkiksi?

²¹ Messias Jeesus Kristus ja hänen uskolliset seuraajansa puhuivat noille juutalaisille vieraalla kielellä, mitä he eivät ymmärtäneet. Juutalaiset sulkivat korvansa varoitukselta. Niinä vuosina, mitkä seurasivat Jeesuksen vuonna 33 (jKr.) tapahtunutta kuolemaa, saarnasivat opetuslapset jatkuvasti Jumalan koston päivää, mikä oli kohtaava juutalaisia. Antaakseen sanomalle lisäpontta Jumala soi noille varhaisille opetuslapsille vieraitten kielten puhumisen ihmelahjankin. Apostoli Paavali selittää tämän tarkoituksen:

²² ”Veljet [Kristuksessa], älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä. Laissa [Jesajan 28:11:nnessä] on kirjoitettu: ’Vieraskielisten kautta ja muukalaisten huulilla minä olen puhuva tälle kansalle [Israelille], eivätkä he sittenkään minua kuule, sanoo Herra’. Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville [kristityille], vaan niille, jotka eivät usko.” (1. Kor. 14:20–22) Toisin sanoen, kielet olivat merkki epäuskoisille, jotka olivat niiden juutalaisten kaltaisia, jotka vietiin Babyloniaan vuonna 607 eKr. ja joiden oli kuunneltava babylonialaista puhetta itse Babyloniassa uskoakseen, että Jesaja puhui totta ja oli Jehovan tosi profeetta.

23. Koska Paavali siirtää eteenpäin Jesajan ennustuksen sovellutuksen, niin milloin sillä on täydellinen, lopullinen sovellutuksensa, ja eikö ihmeen avulla saatuja kielilahjoja tarvita sanoman tekemiseksi ”vieraaksi”?

²³ Apostoli Paavali siirsi täten Jesajan ennustuksen tähän kristilliseen aikakauteen. Jesajan ennustus ei lakannut soveltumasta sen jälkeen, kun juutalainen jäännös palasi pitkästä maastakarkoituksestaan, Babyloniasta, ja kun Jerusalemin ensimmäinen autioitus päättyi. Eikä Jesajan ennustus lakannut soveltumasta senkään jälkeen, kun roomalaiset hävittivät Jerusalemin vuonna 70, jolloin hengissä säilyneet juutalaiset vietiin vankeina kaikkiin pakanakansoihin ja jolloin heille eivät puhuneet juutalaisten kieltä käyttävät kristityt, vaan pakanat, joiden huulet näyttivät sopertavan puhuessaan ei-juutalaista eli vierasta kieltä. Jesajan ennustus täyttyy siksi täydellisyydessään ja lopullisessa sovellutuksessaan meidän aikanamme vuodesta 1914 lähtien. Jehova ei tosin puhu nyt kristittyjen todistajiensa välityksellä käyttäen vieraitten kielten lahjaa, niin kuin hän teki helluntaipäivänä tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Sellaista vieraitten kielten ihmelahjaa ei tarvita nykyään epäuskoisten voittamiseksi juutalaisista ja kristikunnasta. Meidän Jesajalta saamamme sanoman ei tarvitse olla puhuttu vierailla kielillä, jotta sitä sanottaisiin ”vieraaksi”.

24. Mikä uhkaa kristikuntaa samoin kuin Jerusalemia muinoin, ja minkä lepopaikan se on hylännyt, vaikka siihen kiinnitettiin sen huomiota?

²⁴ Samoin kuin oli Jerusalemin laita apostolien aikana, niin on kristikunnan tänä tämän maailman ”lopun aikana”. Sen edessä on Jehovan suuren Palvelijan toteuttama tuomion toimeenpano Harmagedonissa. Sen huomiota on kiinnitetty siitä lähtien, kun ”lopun aika” alkoi vuonna 1914, siihen, mikä on Herran Jumalan varaama lepopaikka, paikka, mihin voimme panna toivomme ja missä voimme etsiä pääsyä Saatanan maailman uupumuksesta. Tämä levon ja mukavan olon paikka vapauttaa meidät tämän maailman peloista ja antaa meille turvallisen olinpaikan ja suojan. Tämä paikka on Jumalan valtakunta hänen Voidellun Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, johdossa, joka hallitsee nyt taivaallisen Siionin kuninkaallisella kukkulalla.

25. Miksi kristikunta on osoittautunut haluttomaksi kuulemaan, ja miltä esitetty sanoma kuulostaa siitä?

²⁵ Kristikuntaa on kehotettu ja pyydetty toistamiseen johtamaan ihmisiä Jumalan perustetun valtakunnan luo, jotta se ”antaisi väsyneen levätä”. Mutta koska Jehova on kiinnittänyt sen huomiota tähän asiaan voideltujen todistajiensa jäännöksen avulla, niin kristikunta on itsepintainen ja ylpeä. Ja koska se on oman jumaluusoppinsa ja omien suunnitelmiensa vallassa sekä omaan maailmaansa omaamiensa poliittis-uskonnollisten suhteitten viinin juovuttama, niin se ei ole ”tahtonut kuulla”. Se ei ole etsinyt tätä Valtakunnan lepopaikkaa itse, eikä se ole ryhtynyt Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen todistukseksi kaikille kansoille. Hyläten Jumalan Kuninkaan ja valtakunnan se on taistellut Jehovan todistajia vastaan ja yrittänyt hävittää heidät ja pysähdyttää heidän Valtakuntaa koskevan saarnaamisensa. Jehovan todistajat sopertavat kristikunnalle vieraalla kielellä hyvin outoa sanomaa, mitä se pilkkaa nauraen.

26. Mitä kristikunnan pitäisi tietää varmasti siitä, että Jehova puhuu sille todistajainsa välityksellä?

²⁶ Tietäköön kristikunta varmasti yhden asian: Jehova Jumala ei osoita ikuisesti kärsivällisyyttään sitä kohtaan. Hän ei puhu sille iankaikkisesti rauhaisten, vaarattomien todistajiensa välityksellä, jotka saavat osakseen sen vainon. Niin pian kuin hän päättää, että heidän hänen hallitsevaa valtakuntaansa ja kostonpäiväänsä koskeva saarnaamisensa on kestänyt kyllin kauan, hän ryhtyy toimintaan teloitusjoukkojensa välityksellä Harmagedonin taistelukentällä.

27. Mitä kristikunta saa silloin kuulla, ja mitä sen uskonnolliset johtajat tekevät – tuhokseen?

²⁷ Silloin kristikunta saa kuulla ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän” taistelun melskeessä hänen panevan täytäntöön käskynsä käskyn päälle, läksynsä läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä. Kristikunta havaitsee silloin kipeästi, että Jehovan todistajat puhuivat Hänen sanomaansa ja että sitä ei olisi pitänyt pilkata sanoilla tsaw latsáw tsaw latsáw, qaw laqáw qaw laqáw, zeir sham zeir sham!” Me, Jehovan todistajat, olemme varoittaneet kristikuntaa ja kehottaneet sitä katumaan, mutta se on jatkanut riehakasta juopotteluaan ja jatkaa sitä, kunnes Jumala toteuttaa tuhotuomionsa. Silloin sen uskonnolliset johtajat ja heidän lahkolaislaumansa ”kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, . . . heidät kiedotaan ja vangitaan”. Se merkitsee tyhjäksi tekemistä!

28. Mitä profeetta Jesajan ankaraa julistusta Jehovan todistajat toistavat vaientamattomina?

²⁸ Jehovan todistajat kieltäytyvät antamasta kaiken tuon pilkan ja naurun vaientaa itseään. He toistavat tätä profeetta Jesajan ankaraa julistusta: ”Sentähden kuulkaa Herran sana, te pilkkaajat, te jotka hallitsette tätä kansaa Jerusalemissa. Koska te sanotte: ’Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa ja tuonelan kanssa sopimuksen; tulkoon vitsaus kuin tulva, ei se meitä saavuta, sillä me olemme tehneet valheen turvaksemme ja piiloutuneet petokseen’ – sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin perustuskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene. Ja minä panen oikeuden mittanuoraksi ja vanhurskauden vaa’aksi, ja rakeet hävittävät valheturvan, ja vedet huuhtovat pois piilopaikan. Teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhkäistään pois, ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa ei kestä; kun vitsaus tulee niinkuin tulva, niin se teidät maahan tallaa. Niin usein kuin se tulee, tempaa se teidät valtaansa, sillä aamu aamulta se tulee, tulee päivällä ja yöllä.” – Jes. 28:14–19.

VALHETURVA

29. Miksi kristikunnan hengellisesti juopuneet hallitsijat tuntevat olevansa uhkavarmoja, ja miten Samarian ja Jerusalemin kerskuvat hallitsijat esikuvasivat tätä?

²⁹ Kristikunnan kerskuvat, pilkkaavat, hengellisesti juopuneet hallitusmiehet tuntevat itsensä uhkavarmoiksi. He luulevat ryhtyneensä kaikkiin varokeinoihin ja turvallisuustoimenpiteisiin Jumalan vihan päivän varalta välttääkseen sen, mikä kohtasi muinaista Samariaa ja Jerusalemia. He sanovat varmistautuneensa surmaamistaan ja hautaamistaan vastaan. Miten? Turvautumalla siihen, minkä Jehovan todistajat sanovat olevan valhe, ja kätkeytymällä siihen, mitä me todistajat sanomme petokseksi. Etsivätkö Samarian ja Jerusalemin juopuneet, kerskuvat hallitsijat Jesajan päivinä turvaa kolminaisuusopin, helvetin tulen, iankaikkisen vaivan opin, maapallomme ja koko kaikkeuden tulessa loppumisen ja muiden sellaisten oppien valheista? Kätkeytyivätkö he tällaisiin vääriin oppeihin, kun heitä uhkasi Assyrian ja sitten Babylonian maailmanvallan hyökkäys, valloitus ja hävitys? Eivät: Samaria kääntyi apua hakemaan Syyrian kanssa tekemästään suojeluliitosta, ja Jerusalem taas vetosi ensin Assyriaan, ja lopulta, kun tämä epäonnistui, Jerusalem haki turvaa Egyptistä ja kätkeytyi Egyptin hevosten, vaunujen ja sotajoukkojen taakse. Kun Babylonian valloittajat kerran vetäytyivät takaisin siksi, että faraon armeija lähestyi, niin Egyptiä suosivat Jerusalemin hallitsijat ja papit ja profeetat tunsivat ehdottomasti olevansa varmassa turvassa ja kätköpaikassa, mihin vihollinen ei pääsisi koskaan.

30. Mihin on kristikunta tänä lopun aikana samalla tavalla turvautunut ja kätkeytynyt?

³⁰ Samoin on tänä lopun aikana, jolloin Jehovan todistajat varoittavat kristikuntaa erityisesti Jumalan teloitusjoukkojen tulosta Harmagedonissa. Sen hallitsijat turvautuvat nyt sen pappien ja profeettojen tukemina maailmallisiin liittoihin, mutta eivät Jehovan varmaan lepopaikkaan, missä on mukava olla. Kristikunta esitti ensin Kansainliiton ja turvautui siihen vuodesta 1919 vuoteen 1939. Sitten se on vuodesta 1945 lähtien tähän mennessä kätkeytynyt maailmanrauhan ja turvallisuuden järjestöön, Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Kristikunta sanoo itse asiassa Jehovan todistajista välittämättä:

31. Mitä kristikunta sanoo todellisuudessa itsevarmana ja Jehovan todistajia uhmaten?

³¹ ’Te, todistajat, ette säikytä meitä Jumalanne Jehovan kostonpäivän sanomallanne. Kuolema ja tuonela, mitä te ennustatte meille, ei kajoa meihin eikä vahingoita meitä. Me olemme päässeet hyviin väleihin kuoleman kanssa, joten se ei koske meihin noilla teidän Jehova Jumalanne teloitusvoimilla. Me varjellumme, mutta te ette. Me olemme päässeet hyvään yhteisymmärrykseen tuonelan kanssa, mitä te, todistajat, sanotte yhteiseksi haudaksi. Meillä on yhteinen näkemys sen kanssa, me näemme yhtälailla lopputuloksen. Tuonela ei avaa suutaan eikä suurennu ottaakseen meidät vastaan, ettekä te, Jehovan todistajat, hautaa koskaan meidän luitamme sen jälkeen, mitä te sanotte Harmagedoniksi. Hah, hah! Me teimme kerran Kansainliiton ja Kansainvälisen tuomioistuimen turvaksemme. Toisen maailmansodan jälkeen me olemme kätkeytyneet Yhdistyneitten Kansakuntien, sen turvallisuusvoimien, sen Aseistariisumiskomitean, sen Kansainvälisen oikeusistuimen ja kaikkien niiden puolustusliittojen ja -sopimusten taakse, mitkä on muodostettu Yhdistyneitten Kansakuntien puitteissa. Näin ollen ne hävitysvoimat, joista te, Jehovan todistajat, saarnaatte niin huomiota herättävästi, eivät saavuta meitä milloinkaan eivätkä pyyhkäise meitä kuolemaan ja tuonelaan. Ne pyyhkäistään takaisin, ja meidän egyptiläinen turvamme ja kätköpaikkamme kestää. Ne ovat meidän viimeinen toivomme, mutta ne eivät petä meitä. Ne osoittautuvat luotettaviksi meille, ja te, todistajat, osoittaudutte sellaisiksi onnettomuuden huutajiksi, vääriksi profeetoiksi, jollaisia me olemme koko ajan sanoneet teidän olevan.’

32, 33. a) Mihin me Jehovan todistajat sanomme kristikunnan hallitsijoitten turvautuneen, kuten Psalmi 62:9, 10 ja 33:17–19 osoittaa? b) Millaiseksi Kansainliitto osoittautui turva- ja kätköpaikkana, ja millaiseksi Yhdistyneet Kansakunnatkin osoittautuu?

³² Mutta me, Jehovan todistajat, sanomme Jumalan varmalla Sanalla seisoen, että kristikunnan poliittiset ja uskonnolliset hallitsijat ovat tehneet turvapaikastaan valheellisen, petollisen järjestelyn. He ovat kätkeytyneet sellaiseen, mikä osoittautuu heille vääräksi – vääriksi jumaliksi, epäluotettaviksi liitoiksi – sellaiseen, mikä ei pysty kestämään niitä voimia vastaan, jotka vaikuttavat Jumalan tuomion toimeenpanon aikana. Lainaamme Psalmista 62:9, 10: ”Jumala on meidän turvamme. . . . Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset; kaikki he nousevat vaa’assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.”

³³ Me todistajat lainaamme myöskin Psalmista 33:17–19: ”Turha on [Egyptin] sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys. Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa, pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana.” Kristikunnalla on nyt kuvaannollinen ”pedon kuva”. Jokainen Yhdistyneitten Kansakuntien jäsen on liittynyt joko perustamaan sitä tai ylläpitämään sitä palvottavaksi epäjumalankuvana, maailman kansojen palvottavaksi. Me lainaamme tämän suhteen, mitä Jeremia 10:14, 15 sanoo: ”Petosta on hänen valamansa kuva, eikä niissä henkeä ole. Turhuutta ne ovat, naurettavia tekeleitä; kun niiden rangaistus tulee, ne hukkuvat.” Siksi me todistajat sanomme: Vastakuvallisen Egyptin sotahevoset eivät auta kristikuntaa. Perkeleen henkeyttämät ihmistekoiset kuvat, jotka vertauskuvaavat rauhaa ja turvallisuutta ja joita kansat nyt palvovat, eivät osoittaudu jumaliksi. Kristikunnan uskontojen liitto tämän poliittisen maailman kanssa on saastainen, epäjumalinen petos. Kansainliitto osoittautui turvana ja kätköpaikkana valheelliseksi ilman Harmagedonin taistelun tuloakin. Yhdistyneet Kansakunnat ei ole suinkaan vähemmän valheellinen ja väärä nyt, kun todellinen ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sota” on uhkaamassa! Jehova sanoo siten Sanassaan.

34 Mihin Jehova on pannut horjumattoman, kestävän hallituksen perustuksen, ja milloin hän pani tämän perustuksen sinne?

³⁴ Ihmiskunnan ainoa toivo, meidän yksinomainen turva- ja kätköpaikkamme, on Siion, Jumalan taivaallinen valtakunta. Jehova on pannut siihen horjumattoman, kestävän hallituksen perustaksi Poikansa, koetellun Kivensä, varman ja kallisarvoisen Peruskiven, Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen. (Jes. 28:16; 1. Piet. 2:4–6; Room. 9:32, 33; 10:6–11) Jehova on voidellut, tutkinut ja koetellut Jeesuksen, joka osoittautui uskolliseksi Jumalan yksinvaltiutta kohtaan. Vaikka juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen kuninkaana vuonna 33, niin Jehova herätti hänet kuolleista ja pani hänet taivaalliseen Siioniin, ja apostoli Johannes näki hänelle annetussa ilmestyksessä Jeesuksen seisovan siellä 144 000:n uskollisen voidellun seuraajansa muodostaman seurakunnan kanssa. – Ilm. 14:1–5.

35. Milloin Jehova asetti kalliin Kivensä Siioniin kiistattomassa merkityksessä ja miksi silloin?

³⁵ Kristikunta hylkäsi samalla tavalla Jeesuksen Kristuksen ensimmäisen maailmansodan huippukohdassa vuonna 1918. Jehova on pannut kuitenkin kalliin Kivensä taivaalliseen Siioniin kiistattomassa merkityksessä. Kuinka niin? Koska Jehovan voitelema valtaistuimelle asetettu Kuningas Jeesus Kristus oli osoittautunut vuoteen 1918 mennessä kallisarvoiseksi Jumalalle. Hän osoitti olevansa menestyksellinen koetuksessa ja vastuksessa sen sodan aikana, mikä puhkesi taivaassa vuonna 1914 ja johti Jumalan taivaan vapauttamiseen Perkeleen läsnäolosta ja hänen heittämiseensä paholaisenkeleineen tämän maan seutuville säilytettäviksi täällä lyhyen ajan, ennen kuin hänet pannaan syvyyteen Harmagedonissa.

36. Minkä hyväksi kristikunta on tehnyt valintansa, ja miksi se on pakokauhuisena turvautunut ja kätkeytynyt sinne?

³⁶ Kristikunta on hylännyt Jehovan valtaistuimelle asettaman Kuninkaan. Se on tehnyt valintansa sekä ennen toista maailmansotaa että sen jälkeen. Se on tapahtunut maallisten liittojen eikä taivaalliseen Siioniin erottamattomasti lasketun Jehovan kuninkaallisen Kiven hyväksi. Kansainliiton epäonnistumisesta huolimatta kristikunnan katoliset ja protestanttiset kirkot eivät vieläkään näe Siionin vuorella kuninkaallista Kiveä, jota Jehovan todistajat ovat julistaneet niin äänekkäästi erityisesti vuodesta 1926 lähtien.a Ne uskonnolliset järjestelmät, jotka tunnustavat Kristuksen, valitsivat Yhdistyneet Kansakunnat ja panivat siihen toivonsa. Maailmankommunismin ja nykyisen, kahdennenkymmenennen vuosisadan materialistisen sivistyksen tuhoutumisen uhkan edessä kristikunta on turvautunut ja kätkeytynyt pakokauhussaan Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Sen viimeinen toivo on tässä järjestössä, minkä muodostavat monet erilaisia poliittisia aatteita ja uskonnollisia käsityksiä kannattavat kristityt, juutalaiset, muhamettilaiset, pakanalliset ja kommunistiset kansat.

37. Miksi Jehovan todistajat eivät ole turvautuneet pakokauhuisina Yhdistyneisiin Kansakuntiin, ja mihin me kehotamme kaikkia lampaankaltaisia ihmisiä turvautumaan ja kätkeytymään?

³⁷ Mutta Jehovan todistajat eivät ole paenneet kauhuissaan Yhdistyneisiin Kansakuntiin kansainvälisen vihan ja vainonkaan alaisina. He panivat vuosina 1918–1919 uskonsa Jehovan perusteellisesti koeteltuun ja kalliiseen, Siionissa olevaan Kiveen. He kieltäytyivät palvomasta Kansainliittoa ja julistivat sen sijaan sen tuomiota. Me kieltäydymme nyt palvomasta Yhdistyneitä Kansakuntia ja turvaamasta siihen ja julistamme samalla tavalla sen tulevaa tuomiota. Me luotamme Siionissa olevaan kuninkaalliseen Kiveen turvanamme ja kätköpaikkanamme emmekä osallistu maailman pelkoon, ahdistukseen ja tuskaan. Me olemme yhä täällä ja turvaamme järkkymättömästi Jehovan kalliiseen Kiveen sekä saarnaamme ja kehotamme kaikkia lampaankaltaisia ihmisiä ympäri koko maailman etsimään turvaa ja kätköpaikkaa Harmagedonilta Jehovan Kivestä. Me panemme toivomme Kristuksen hallitsemaan Jehovan valtakuntaan. Tämä valtakunta ei ole turvapaikkana valheellinen, se on todellinen. Tämä valtakunta ei ole kätköpaikkana väärä, vaan se on luotettava todellisuus. Tämä valtakunta kestää yhtä kauan kuin totuuskin – iankaikkisesti!

[Alaviitteet]