Psalmit
Mikä on parempi kuin elämä?
MONILLE ihmisille elämä itsessään on heidän arvokkain omaisuutensa. Mutta tämä ei pidä paikkaansa Jumalan tosi palvelijoista. He arvostavat kaikkein eniten sitä, että heillä on läheinen suhde taivaalliseen Isäänsä, ja pitävät sitä vielä arvokkaampana kuin itse elämää erossa Luojasta. Näin Daavidkin ajatteli, kuten käy ilmi Psalmista 63. Koska hän puhuu itsestään ”kuninkaana”, niin tämän psalmin taustana saattaa olla aika, jolloin hän pakeni Absalomin kapinan takia Jerusalemista ja kulki läpi Juudan erämaan. – 2. Sam. 15:13, 14, 23; Ps. 63:1.
Tässä sileistä pyöreälakisista autioista kukkuloista muodostuneessa erämaassa ei virtaa vesi, eikä mikään joki saa siitä alkuaan. Kuvittele, kuinka janoiseksi joku saattaisi sellaisella alueella tulla! Vetoamalla tällaisella kuivalla ja autiolla alueella olemisen vaikutukseen Daavid kertoo siitä, miten hän kaipaa Jumalaansa. Hän vertaa haluaan olla Jumalansa seurassa veden kaipuuseen kuivassa erämaassa. Me luemme: ”Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.” (Ps. 63:2) Miksi Daavid etsi Jumalaansa? Hän halusi Jehovan suosiota, opastusta ja suojelusta. Daavid halusi niin kiihkeästi apua ja virvoitusta Jehovalta, että hän sanoi tämän kaipauksen kuihduttavan ja näännyttävän hänet.
Koska Daavidin täytyi jättää Jehovan asumusta edustava paikka, niin hän muisteli mennyttä, jolloin hänellä oli vapaa pääsy pyhäkköön. Hän sanoi: ”Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.” (Ps. 63:3) Pyhäkössä Daavid oli erikoisesti tietoinen Jumalan läsnäolosta, ikään kuin hän olisi nähnyt Korkeimman tai katsellut häntä. Siellä Jehovan kunnia ja voima olivat ilmeiset. Palvojien ylistyksen, kiitollisuuden ja riemun ilmaukset kirkastivat Korkeinta. Lisäksi se, mitä sanottiin ja tehtiin, ylisti Jehovaa eli julisti hänen suuruuttaan pelastustekojen Jumalana. Uskollisten palvojien sydämestä lähtevät ilmaukset tekivät Kaikkivaltiaan voiman ilmeiseksi.
Seuraavaksi Daavid kertoo arvostavansa sitä, että Jehova on hänen Jumalansa. Hän sanoo edelleen: ”Sillä sinun armosi [rakkaudellinen huomaavaisuutesi, UM] on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua. Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi. Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla.” (Ps. 63:4–6) Daavidin koko elämän tarkoitus oli ylistää Jehova Jumalaa hänen rakkaudellisen huomaavaisuutensa eli aktiivisen sääliväisen huolenpitonsa ilmauksista. Psalminkirjoittajalle Jehovan rakkaudellinen huomaavaisuus oli parempi kuin itse elämä, sillä häntä kohtaan ilmaistu Jumalan uskollinen rakkaus antoi hänen elämälleen tosi merkityksen. Sen tähden Daavidista tuntui, että hänen oli pakko edelleen ylistää Jehovaa. Hän oli päättänyt kiittää Korkeinta eli puhua hänestä hyvää koko jäljellä olevan elinaikansa. Daavid oli kiittävä Jehovaa nostamalla kätensä rukoilevassa mielentilassa. Hän tunsi olevansa täysin ravittu, koska hän oli kokenut Jumalan rakkautta ja huolenpitoa. Hän oli saanut parhaan osan. Sen tähden hänen huulensa ylistäisivät jatkuvasti riemuiten Kaikkivaltiasta.
Silloinkin, kun Daavid oli hereillä yöllä, hän ajatteli Jumalaansa ja sitä, mitä Hän oli tehnyt hänen hyväkseen. Me luemme: ”Kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä. Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.” (Ps. 63:7, 8) Daavidin aikana israelilaisilla oli kolme yövartiota. Ensimmäinen kesti kello 18:sta kello 22:een, toinen kello 22:sta kello 2:een ja kolmas kello 2:sta kello 6:een. Se, että psalminkirjoittaja käytti valveillaolokausia näitten yövartioitten aikana ajatellakseen Jehovaa, ilmaisi varmasti syvää arvostusta sitä apua kohtaan, jota hän oli saanut, kun Korkein suojeli häntä ikään kuin siivillä. Näin suojeltuna Daavid saattoi ryhtyä riemuitsemaan.
Daavid rakasti Jehovaa, hän pyrki jäljittelemään häntä. Psalminkirjoittaja jatkaa: ”Minun sieluni riippuu sinussa kiinni.” Mikä siitä oli seurauksena? ”Sinun oikea kätesi tukee minua”, sanoo Daavid. (Ps. 63:9) Jehova ojensi suosiota ilmaisevan oikean kätensä ja tuki palvelijaansa.
Kuinka erilainen tilanne onkaan niiden kohdalla, jotka jättävät huomioon ottamatta Tekijänsä! Meille sanotaan: ”He etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin. Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten [kettujen, UM] osaksi.” (Ps. 63:10, 11) Näillä sanoilla Daavid ilmaisi luottavansa siihen, että hänen vihollisensa kärsisivät tappion ja että heidät syöstäisiin kuoleman syvyyteen. Heidät tapettaisiin miekalla ja heidän ruumiinsa joutuisivat haaskaa syövien kettujen ruoaksi. On merkille pantavaa, että Absalom ja hänen monet seuraajansa kärsivät nöyryyttävän tappion taistelussa. Tuhansia surmattiin. – 2. Sam. 18:7, 8, 15–17.
Daavid ei ollut luottanut Jehovaan turhaan. Hänen luottamuksensa ilmaistaan hyvin Psalmin 63 loppujakeessa. Siinä sanotaan: ”Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.” (Jae 12) Daavid voi iloita sen tähden, mitä Jehova tekisi hänen puolestaan. Muutkin, jotka Daavidin tavoin voisivat vannova Jehovan nimeen vilpittömästi, saattaisivat kerskata eli olla ylpeitä siitä. Miksi? Koska he voisivat menetellä siten siksi, että heillä on hyväksytty asema Korkeimman edessä. Mutta niiden suu, jotka puhuvat valhetta Jumalan nimessä, joilla ei ole hyväksyttyä suhdetta hänen edessään, vaiennetaan kuolemassa.
Tosiaankin, kuten Daavid sanoi, Jehovan ’rakkaudellinen huomaavaisuus on parempi kuin elämä’. Se, että voimme nauttia läheisestä suhteesta taivaalliseen Isäämme hänen hyväksyttyinä palvelijoinaan, tekee elämän merkitykselliseksi ja antaa meille varmuuden siitä, että saamme hänen apunsa ja ohjauksensa. Lisäksi me voimme hänen jumalallisen lupauksensa mukaan odottaa iloiten ikuista onnellista elämää. – Ilm. 21:4.