Mitä tiedät rukouksesta?

KÄYTÄNNÖLLISESTI katsoen jokainen rukoilee, vaikkakaan jotkut eivät rukoile kovin usein. Usein rukoukseen turvaudutaan viimeisenä keinona – kun kaikki muut yritykset ovat epäonnistuneet.

Esimerkiksi toisen maailmansodan aikana sanottiin: ”Pelastuslautoilla ei ole ateisteja.” Kun lentokone oli uponnut mereen, radio oli mykkänä, maa oli tuhansien kilometrien päässä, ruoka oli melkein lopussa eikä apua ollut näkyvissä – kun kaikki muut apukeinot olivat pettäneet – silloin miehet nostivat silmänsä ja rukoilivat.

Mutta siitäkö rukouksessa on kysymys? Onko rukous viimeinen keino, joka voidaan kaivaa esiin mielen pimennoista sen jälkeen, kun kaikessa muussa on epäonnistuttu?

Siitä ei raamatullisessa rukouksessa ole kysymys. Raamattu esittää rukouksen keinona, jonka välityksellä meidän tulee puhua Jumalalle usein – ei vain silloin, kun olemme epätoivoisessa pakkotilanteessa. Se on keino, jonka avulla voimme pyytää hänen siunauksiaan ja myös kiittää hänen sekä hengellisistä että aineellisista anneistaan.

Rukous perustuu vakaumukseen, että Jumala on olemassa, kuulee ja vastaa. Jumalaa kutsutaan Raamatussa ”rukouksen Kuulijaksi”. (Ps. 65:3, Um) Raamattu osoittaa, että hän on ihmisen lähestyttävissä. Meidän tulee odottaa Jumalan kuuntelevan oikealaatuisia rukouksia, sillä hän itse käskee kansaansa rukoilemaan ja hänen Sanansa tarjoaa monia esimerkkejä hyväksytyistä rukouksista. (2. Aikak. 7:12–16) Se kertoo meille, että Jeesus osoitti sekä sanoin että esimerkein rukoilemisen välttämättömyyden.a Jos Jumalan Poika tunnusti rukoilemisen tarpeen, miten paljon enemmän meidän tarvitseekaan tunnustaa se.

Jumalan rukoileminen ilmaisee, että on häntä lähellä. Huomattava Raamatun sanakirja mainitsee varhaisista raamatullisista ajoista: ”Noiden päivien harras israelilainen uskoi syvästi Jumalaan ja oli ehkä läheisemmin tietoinen Hänestä” kuin monet ovat nykyään. – James Hastings, A Dictionary of the Bible, 4. osa, s. 41.

Uskolliset israelilaiset tiesivät, että Jehova on todella olemassa ja toimii heidän hyväkseen. Psalminkirjoittaja, joka luotti Jehovan ohjaukseen ja apuun, lauloi: ”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.” ”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.” (Ps. 25:4, 5; 46:2) Kristitty apostoli Paavali sanoi: ”[Jehova] ei ole kaukana yhdestäkään meistä.” – Apt. 17:27.

Mihin rukouksiin vastataan?

Se, että oikealaatuisiin rukouksiin vastataan, on hyväksyttävä raamatullinen totuus. Raamattu osoittaa kuitenkin yhtä painokkaasti, että kaikkiin rukouksiin ei vastata.

Monet ihmiset rukoilevat vääristä syistä – voittaakseen palkinnon arpajaisissa tai kilpailussa, saadakseen suuren tilauksen liikeyritykselleen tai voittaakseen vedonlyönnin tai urheilukilpailun. Onko mikään ihme, että sellaisiin rukouksiin ei vastata?

Opetuslapsi Jaakob muistutti: ”Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti [väärää tarkoitusta varten, Um], kuluttaaksenne sen himoissanne.” – Jaak. 4:3.

Ei-raamatullisten uskontojen harjoittajat pitävät usein palvontaansa eräänlaisena ”taikana”, jonka avulla palvoja saa jumalansa tekemään, mitä tahansa hän haluaa. Mutta Luoja ei ole Aladdinin taikalampun tarunomaisen hengen kaltainen, niin että hän tekisi, mitä vain ihminen tahtoo.

On tietysti totta, että Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.” (Joh. 16:23) Jeesus puhui kuitenkin seuraajilleen. Heidän pyyntöjään rajoitti se, mitä he olivat oppineet häneltä ja mitä he tiesivät Jumalan tarkoituksista.

”Jotakin” ei selvästikään sisältänyt sellaista, mistä he tiesivät tai mistä heillä oli syytä uskoa, että se ei miellyttänyt Jumalaa, eikä sellaista, mikä ei ollut sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. Jotta pyyntöihimme suostuttaisiin, niiden täytyy miellyttää Jumalaa. Me emme saa pyytää mitään epävanhurskasta tai mitään, joka on vastoin Jumalan paljastettua tahtoa. Apostoli Johannes mainitsi: ”Tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä.” – 1. Joh. 5:14.

Mutta toisinaan ei edes Jumalan palvelijoitten rukouksiin vastata. Mooseksen rukoukseen päästä Kanaanin maahan ei vastattu. Kuningas Daavidin rukousta Batseban lapsen puolesta ei otettu huomioon. Apostoli Paavalin rukoukseen hänen vapautumisekseen ’lihassaan olevasta pistimestä’ ei vastattu. Jotta rukoukset kuultaisiin, niiden täytyy olla sopusoinnussa Jumalan tarkoitusten kanssa! Niinpä se, että ei ymmärrä Jumalan tarkoitusta jossakin asiassa, voi johtaa siihen, että rukoukseen ei vastata. – 5. Moos. 3:23–27; 2. Sam. 12:16, 22; 2. Kor. 12:7–9.

Jotta Jumala hyväksyisi rukoukset, ne täytyy esittää sen kanavan kautta, jonka hän tunnustaa. Jeesus sanoi: ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Jeesus sanoi myös, että rukoukset tulee esittää ’hänen nimessään’. (Joh. 14:6; 16:23) Niinpä rukoustemme tulee tunnustaa, että Jeesuksen oman ihmiselämän uhrin arvo tekee meille mahdolliseksi lähestyä Jumalaa rukouksessa ja että on vain ”yksi . . . välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus”. – 1. Tim. 2:5.

Muita vaatimuksia

Meidän täytyy lisäksi olla tottelevaisia Jumalalle, jotta rukouksiimme vastattaisiin. Sananlaskujen kirja muistuttaa: ”Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.” Kun kansa oli ollut tottelematon Jumalalle, profeetta Jeremia kirjoitti: ”Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.” – Sananl. 28:9; Valit. 3:8.

Eräs syy, miksi Jehova poistaa suosionsa, mainittiin muinaiselle Israelille. Se soveltuu myös nykyiseen kristikuntaan. Jumala sanoi: ”Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä.” – Jes. 29:13.

Kristikunnan kirkkoihin kuuluvat lähestyvät nykyään Jumalaa suullaan ja kunnioittavat häntä huulillaan, mutta heidän sydämensä ei pane heitä todella mukautumaan hänen teihinsä. He työntävät esimerkiksi syrjään Raamatun korkeat moraalimittapuut ja hyväksyvät sellaiset ihmiset, jotka harjoittavat haureutta, suorittavat aviorikoksia ja homoseksuaalisia tekoja – jotka kaikki on kielletty Raamatussa. (Ks. 3. Moos. 18:22; 1. Kor. 6:9, 10.) Lisäksi heidän oppinsa ovat ”ihmiskäskyjä”. Niitä ovat heidän opetuksensa sielun kuolemattomuudesta ja kidutuksesta helvetin tulessa samoin kuin muut pakanalliset opit, jotka he ovat omaksuneet ei-raamatullisista inhimillisistä lähteistä.b

Jehovan Jesajan kautta esittämien sanojen valossa vain ne, jotka palaavat Jehovan teille ja hänen opetuksiinsa ja siten kääntävät sydämensä hänen puoleensa, voivat odottaa, että heidän rukouksensa kuullaan suotuisasti. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.” – 1. Joh. 3:22.

Asento rukoiltaessa

Mikään erityinen asento rukoiltaessa ei ole toista ”pyhempi”. Raamattu kertoo ihmisten rukoillessaan seisoneen, kohottaneen kätensä kohti taivasta, polvistuneen ja jopa maanneen maassa kasvot alaspäin alamaisten tavoin, jotka heittäytyivät maahan kuninkaan edessä. Jotkin asennot osoittavat nöyryyttä, mutta ne monet erilaiset olosuhteet, joissa rukouksia esitettiin raamatullisina aikoina, osoittavat, että mitään erityistä käsien tai ruumiin asentoa ei vaadita. – Mark. 11:25; 1. Kun. 8:22; Luuk. 22:41; Neh. 8:6.

Vaikkakaan ruumiimme asento ei ole tärkeä, henkinen asenteemme on. Vaaditaan sydämen vilpittömyyttä, jotta Jumala kuulisi suosiollisesti rukouksemme. ”Kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne”, Jehova sanoi. (Jooel 2:12, 13) Hänen edessään meillä ei ole mitään ansiota, ei mitään syytä itsemme kiittämiseen, ei mitään oikeutta vaatia. Hänen huomaavaisuutensa ei ole ansaittua. Jeesus hyväksyi nöyrän veronkantajan, joka sanoi yksinkertaisesti: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.” – Luuk. 18:9–14.

Missä ja milloin voit rukoilla?

Raamatussa kerrotut esimerkit osoittavat, että rukous voidaan esittää missä paikassa tahansa ja milloin tahansa. Heprealaiset ymmärsivät, että ”Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat”. – Ps. 145:18.

Aabrahamin palvelija rukoili ollessaan kaivolla Mesopotamiassa. Daniel rukoili huoneessaan. Apostoli Pietari rukoili ollessaan yksin itämaisen talon tasaisella katolla. Jeesus rukoili julkisesti, yksityisesti, Getsemanen puutarhan hiljaisuudessa ja vuorella. – 1. Moos. 24:10–14, 26, 27; Dan. 6:10, 11; Apt. 10:9; Matt. 26:36; Mark. 6:46.

Hiljainen rukous voidaan esittää toisten läsnä ollessa vaikka heidän tietämättään. Aabrahamin palvelija rukoili hiljaa, ’puhui sydämessään’. Hanna ”puhui sydämessänsä”, niin että ”ääntä häneltä ei kuulunut”. Jumala voi näin ollen kuulla hiljaiset rukouksemme. – 1. Moos. 24:45, Um; 1. Sam. 1:13.

Nämä esimerkit osoittavat, että läheinen yhteydenpito Luojaan on mahdollista. Ei tarvita etukäteen tehtyä sopimusta ajan varaamiseksi, jotta voisi lähestyä Jumalaa rukouksessa. Ei tarvitse pitää kiinni mistään aikataulusta. Voimme rukoilla milloin tahansa. Daavid huusi Jehovaa ”kaiken päivää”. Apostoli Paavali rohkaisi: ”Olkaa kestäväiset rukouksessa”; ”rukoilkaa lakkaamatta”. – Ps. 86:3; Kol. 4:2; 1. Tess. 5:17.

Kehitä lämmin arvostus rukousetua kohtaan. Tunne se hengellinen voima, jonka se antaa. Rukousetuun ei tule koskaan suhtautua kevyesti. Sitä ei tule säästää viimeiseksi keinoksi, jota käytetään vasta kun kaikki muu on epäonnistunut. Rukouksen tulisi sen sijaan kuulua päivittäiseen elämääsi. Yksityinen rukous, perherukous ja seurakunnassa esitetty rukous vahvistavat sinua näinä vaikeina aikoina. Jumalalle puhuminen rukouksessa tuo hänen rauhansa, edistää hänen pyhän henkensä virtaamista ja auttaa meitä luottamaan siihen, että hän siunaa meitä tulevalla ikuisella elämällä vanhurskaassa uudessa järjestyksessään.

[Alaviitteet]