Into Jehovan huoneen puolesta

”Puhdas into sinun huoneesi puolesta on kuluttanut minut.” – Ps. 69:10, UM.

 1. Mitä voimakasta sanomaa julistettiin vuoden 29 keväällä?

ON VUODEN 29 kevät. Juudean erämaassa on huomiota herättävä henkilö, jolla on yllään kamelinkarvavaatteet ja nahkavyö. Hän on Johannes Kastaja. Kuuntelehan hänen sähköistävää sanomaansa: ”Katukaa, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”! Kasteelle tulevien joukossa on paljon saddukeuksia ja fariseuksia. Johannes ei kaunistele sanojaan, kun hän esittää, mikä näiden uskonnollisten ulkokultailijoiden asema on. ”Te kyykäärmeitten jälkeläiset”, hän sanoo heille. Ja hän ilmaisee selvästi, että tuleva Kuningas kastaa pyhällä hengellä ja tulella – vehnän kaltaiset ihmiset kootaan suojaan, mutta arvottomat akanan kaltaiset ikuisen tuhon tuliseen tuomioon. – Matt. 3:2–12.

 2. Miten Kuningas tunnistettiin?

² Tulee syksy ja Kuninkaaksi määrätty ilmaantuu. Johannes kastaa tämän Täydellisen, jonka päälle Jumalan henki nyt laskeutuu kyyhkysen tavoin. Taivaasta kuului Jehovan oma ääni, joka julistaa: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” – Matt. 3:13–17.

 3. a) Mitkä haastavat sanat kaikuivat vuoden 30 keväällä? b) Miten Jumalan voideltu oli jo osoittanut intoa Isänsä huoneen puolesta?

³ Jälleen on kevät, vuonna 30. Pääsiäinen on vietetty. Ja jälleen Galileassa kaikuvat haastavat sanat: ”Katukaa, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 4:17) Kuka on tämän valtakunnan julistaja? Ei kukaan muu kuin voideltu Kuningas itse, joka on nyt tullut lähelle. Jerusalemissa vietetyn pääsiäisjuhlan aikana hän oli ilmaissut vanhurskaudenrakkautensa ajamalla Jehovan temppelissä ulos kauppiaat, jotka yrittivät kaupallistaa Jumalan palvonnan. Silloin tämän miehen, Jeesuksen, opetuslapset muistivat, että psalmista oli kirjoittanut hänestä: ”Puhdas into sinun [Jehovan] huoneesi puolesta on kuluttanut minut.” – Ps. 69:10, UM; Joh. 2:13–17.

INNOKAS RUKOUKSESSA JA TOIMINNASSA

 4. Miten Jeesus osoitti olevansa syvästi kiinnostunut Isänsä nimen kunniaan saattamisesta?

⁴ Jeesus oli aina innokas Jehovan nimen ja maineen puolesta. Hän opetti opetuslapsensa rukoilemaan tämän nimen pyhittämistä. (Luuk. 11:2) Ja kun hän rukoili Jehovaa, ennen kuin hän erosi opetuslapsistaan, hän sanoi: ”Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja tulen tekemään sen tunnetuksi, jotta se rakkaus, jolla olet rakastanut minua, olisi heissä ja minä olisin heidän yhteydessään.” (Joh. 17:26) Jeesus oli kovin halukas näkemään Isänsä nimen puhdistettuna kaikesta soimauksesta – kunniaan saatettuna.

 5. a) Mihin Jeesuksen palvelus keskittyi? b) Mitä muuta hyödyllistä tarkoitusta varten hän oli tullut?

⁵ Tällä tienraivaajapalvelijalla oli maailmaa järisyttävä sanoma. (Vrt. Hepr. 2:10; 12:2; Revised Standard Version.) Hän saarnasi voimaperäisesti Valtakuntaa, jota hän opetti myös opetuslapsensa rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi.” Samassa tilaisuudessa eräällä Galilean vuorella hän neuvoi kuulijoitaan, etteivät he kiintyisi sydämestään aineellisiin, vaan ’etsisivät jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan’. (Matt. 6:10, 19–21, 24–34) Jeesus tuli palvelemaan ihmiskuntaa, jonka tuleva kuningas hän on. Hän tuli myös ”antamaan sielunsa lunnaina monien korvaukseksi”. (Matt. 20:28) Kaikki, jotka ilmaisisivat uskoa hänen lunastusuhriinsa, saisivat ikuisen elämän hänen valtakuntansa alaisuudessa. – Joh. 17:3.

 6. Missä ja miten Jeesus saarnasi, ja millaista esimerkillistä asennetta hän ilmaisi?

⁶ Mikä loistoisa ”hyvä uutinen” tämä olikaan! Jeesus ryhtyi saarnaamaan sitä kautta Palestiinan maan. Hän saarnasi vuorenrinteillä, yksityiskodeissa, synagogissa, temppelissä, meren rannalla ja muilla julkisilla paikoilla.a Hän suoritti myös parantamisihmeitä ja osoitti siten, kuinka hän valtakuntansa alaisuudessa parantaisi kaikki ihmiset täällä maan päällä. Siten hän saattaisi heidät jälleen täydelliseen elämään maailmanlaajuisessa paratiisissa. Raamattu sanoo:

”Jeesus lähti kiertomatkalle kaikkiin kaupunkeihin ja kyliin ja opetti niiden synagogissa ja saarnasi valtakunnan hyvää uutista ja paransi kaikenlaisia tauteja ja kaikenlaista raihnaisuutta. Nähdessään ihmisjoukot hän tunsi sääliä näitä ihmisiä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta. Sitten hän sanoi opetuslapsilleen: ’Niin, eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Anokaa sen tähden elonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa.’” (Matt. 9:35–38)

Miten rukouksiin, joissa anottiin ”työntekijöitä”, vastattiin?

LISÄÄ ’TYÖNTEKIJÖITÄ ELONKORJUUSEEN’

 7. a) Miten kahdentoista opetuslapsen piti suorittaa työtään? b) Mistä he voivat löytää arvollisia?

⁷ Jeesus itse alkoi täyttää tätä tarvetta opettamalla kaksitoista opetuslastaan ja lähettämällä heidät matkaan. Miten heidän piti sitten suorittaa työtään? Yhtä innokkaasti kuin Opettajansa! Hän sanoi heille: ”Mihin kaupunkiin tai kylään menettekin, etsikää, kuka siinä on arvollinen.” Se edellytti ihmisten koteihin menemistä, missä ’arvolliset’ voivat kiinnittää huomion ”hyvään uutiseen”. Tällä tavalla opetuslapset löytäisivät myös yösijan. Mutta eräät kaupungit eivät olisi heitä kohtaan vieraanvaraisia. Niinpä Jeesus sanoi: ”Missä tahansa menette johonkin kotiin, majailkaa siellä ja lähtekää sieltä. Ja missä teitä ei oteta vastaan, pudistakaa siitä kaupungista pois mennessänne tomu jaloistanne todistukseksi heitä vastaan.” – Matt. 10:11–15; Luuk. 9:1–6.

 8. a) Mistä käy edelleen ilmi, että oli tapana tehdä kotikäyntejä? b) Miten ovenavaajan ystävällinen asenne voi koitua hänen siunauksekseen silloin ja myös nykyään?

⁸ Ne, jotka ottivat ystävällisesti vastaan nämä kaksitoista opetuslasta, voivat saada siunauksia Jehovalta hänen Poikansa välityksellä, aivan niin kuin Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

”Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minutkin, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan hänetkin, joka on minut lähettänyt. . . . Ja joka antaa yhdelle näistä pienistä kupillisenkin kylmää vettä juotavaksi, koska hän on opetuslapsi, totisesti minä sanon teille, se ei suinkaan menetä palkkaansa.” (Matt. 10:40–42)

Silloin, kuten niin usein nykyäänkin, ovenavaajan nöyrä ja huomaavainen asenne teki hänelle mahdolliseksi hengellisten siunausten ja ikuisen elämän odotteen saamisen. – Vrt. Matt. 25:34–40.

 9. Missä 70 opetuslasta tekivät elonkorjuutyötä, ja mitkä kaksi tarkoitusta heillä oli?

⁹ Mutta lisää työntekijöitä oli valmennettava elonkorjuuta varten. Niinpä ”tämän jälkeen Herra määräsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä”. Kertomus ei sano, menivätkö he synagogiin vai toreille. Mutta heidät oli opetettu menemään ihmisten koteihin. Jeesus sanoi heille: ”Missä menettekin taloon, sanokaa ensiksi: ’Olkoon tällä talolla rauha.’ Ja jos siellä on rauhan ystävä, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällään. Mutta jos siellä ei ole, niin se palaa teille.” Opetuslapsia neuvottiin ottamaan vastaan kiitollisesti niiden asunnonhaltijoiden vieraanvaraisuus, jotka kuuntelivat ”hyvää uutista”. Mutta jos jokin talo tai jopa koko kaupunki kieltäytyi kuuntelemasta sanomaa, niin opetuslapsen oli määrä ainakin varoittaa ihmisiä sanomalla: ”Pitäkää tämä mielessänne, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.” He antoivat täten mallin, jota Jehovan todistajat pyrkivät noudattamaan nykyään. He olivat uranuurtajia kaksitahoisessa työssä: niiden huonekuntien opettamisessa, jotka ottivat heidät mielellään vastaan, ja niiden varoittamisessa, jotka torjuivat ”hyvän uutisen” Jumalan tulevista tuomioista. – Luuk. 10:1–16.

10. Miten Jehovan todistajat voivat nykyään saada iloa samoin kuin ne 70?

¹⁰ Raamattu kertoo, että ”ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten”, koska demonit olivat tulleet heille alamaisiksi, kun he käyttivät Jeesuksen nimeä. Mutta Kristus osoitti, että hänen opetuslastensa tulisi ennemmin iloita taivaallisista odotteistaan ja hengellisestä valistuksestaan. (Luuk. 10:17–24) Samoin nykyään kristityillä, jotka kuluttavat itseään käydessään opettamassa ja saarnaamassa ihmisten kodeissa, on syytä iloita suuresti omasta suhteestaan Jumalaan, hänen tarkoitustensa tuntemuksesta ja siitä, että Jehova siunaa heidän ponnistelunsa, kun he julistavat ”hyvää uutista” toisille.

”ILOA PYHÄN HENGEN OHELLA”

11. Miten uusi kristillinen seurakunta suhtautui vainoihin?

¹¹ Näyttämö vaihtuu vuoden 33 helluntaihin ja sen jälkeiseen aikaan. ”Hyvän uutisen” julistamisvastuu oli nyt kokonaan vasta muodostetulla kristillisellä seurakunnalla. Se joutui heti kohtaamaan vainoa. Mutta vainot olivat vain omiaan lisäämään sen arvostusta tehtäväänsä kohtaan ylläpitää Jehovan suvereenisuutta ja saarnata hänen Kristuksen johdossa olevaa valtakuntaansa. Rohkeasti Pietari ja Johannes julistivat: ”Me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Toisten uskovien ohella he ylistivät Jehovaa ja rukoilivat häntä ”Suvereenina Herrana, . . . joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on”. – Apt. 4:18–24.

12. Millä esimerkillisellä tavalla apostolit suhtautuivat vainoihin, ja mikä siitä oli seurauksena?

¹² Kun Kristuksen seuraajien ylle vyöryi uusi vainon aalto, he antoivat rohkean todistuksen uskonnollisen sanhedrinin edessä ja sanoivat:

”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä. Meidän esi-isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te tapoitte ripustamalla hänet paaluun. Jumala korotti tämän Pääedustajaksi ja Pelastajaksi oikealle puolelleen antamaan katumusta Israelille ja syntien anteeksiantoa. Ja me olemme näiden asioitten todistajia, ja niin on pyhä henkikin, jonka Jumala on antanut niille, jotka tottelevat häntä hallitsijana.” (Apt. 5:29–32)

Niin kauan kuin apostolit kannattivat järkähtämättä Suvereenia Herraa Jehovaa ja hänen Pääedustajaansa Jeesusta Kristusta, pyhä henki oli auttamassa heitä saarnaamis- ja opettamistyössä.

13. Miten kristityt ovat voineet tähän saakka säilyttää ”ilon pyhän hengen ohella”?

¹³ Tänä ratkaisevana ajanjaksona ei ollut aika kiistellä ruoista ja muista vähäpätöisistä asioista. Heidän täytyi tiivistää rivit ja muodostaa yhteisrintama ulkopuolista vihollista vastaan. Siten menetellessään he kokivat sen, mistä apostoli Paavali myöhemmin kirjoitti: ”Jumalan valtakunta [merkitsee] . . . vanhurskautta ja rauhaa ja iloa pyhän hengen ohella.” (Room. 14:17) Aina tähän päivään saakka kristityt, jotka rohkeasti julistavat Jehovan suvereenisuutta ja valtakuntaa, samalla kun he pitävät yllä oikeita periaatteita yksimielisinä veljiensä keskuudessa, ovat voineet olla varmoja pyhän hengen avun saamisesta ja ilon saamisesta työssään. – Vrt. Matt. 25:21.

”HERKEÄMÄTTÄ”

14. Vaikka opetuslasten käskettiin ”lakata puhumasta”, niin miten he täyttivät Jumalalta saamansa tehtävän?

¹⁴ ”Hyvä uutinen” levisi kuin kulovalkea. Mikään ei heikentänyt apostolien iloa ja intoa. Kun lainopettaja Gamalielin viisasta neuvoa ”antakaa heidän olla” noudatettiin, niin he lähtivät ”sanhedrinin edestä iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen [Jeesuksen] nimensä puolesta”. Ja miten he sitten suhtautuivat sanhedrinin määräykseen, jonka mukaan heidän piti ”lakata puhumasta Jeesuksen nimen perusteella”? Kertomus sanoo, että ”joka päivä temppelissä ja talosta taloon he jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta”. – Apt. 5:38–42.

15. Vaikka työmme jotkin piirteet voivat olla erilaisia, niin missä perustoiminnassa voimme noudattaa apostolien antamaa mallia?

¹⁵ Apostolien tavoin mekin etsimme ”talosta taloon” niitä, jotka ovat arvollisia ottamaan vastaan ”hyvän uutisen”, siellä missä meillä on siihen vapaus. Kun löydämme heitä, voimme käydä uudelleen heidän luonaan ja auttaa heitä ilmaisen raamatuntutkistelun avulla heidän kodissaan. Eräät työmme piirteet ovat tietenkin erilaisia nykyään, sillä me emme esimerkiksi mene temppeleihin emmekä synagogiin saarnaamaan. Lisäksi meillä on apunamme painotuotteet, autot ja muut kulkuneuvot, jotka helpottavat työtämme. Niinpä kotikäynnit ovat erinomainen keino levittää painotuotteita ja palata opettamaan Jumalan sanaa niille, jotka ilmaisevat vastakaikua ”hyvälle uutiselle”.

’ÄLÄ PIDÄTY’

16. a) Missä Paavali todisti ja opetti? b) Mikä osoittaa, että Paavali teki samanlaisia kotikäyntejä kuin me nykyään talosta-taloon-toiminnassamme?

¹⁶ Myös apostoli Paavali antoi hyvän esimerkin julkisesta saarnaamisesta. Paavali todisti synagogissa, toreilla ja joen rannoilla – missä tahansa hän tapasi juutalaisia ja muita, joille voi puhua. Kahden vuoden ajan hän piti erään koulun luentosalissa Efesoksessa joka päivä puheita uusille ”opetuslapsille”. (Apt. 16:13; 18:4; 19:9) Ja myöhemmin Paavali sanoi niille, joista oli tullut Efesoksen seurakunnan vanhimpia: ”Ensimmäisestä päivästä lähtien, jona astuin Aasian piirikuntaan, . . . en pidättynyt kertomasta teille mitään siitä, mikä oli hyödyllistä, enkä opettamasta teitä julkisesti ja talosta taloon, vaan todistin perusteellisesti.” Keille? Vain niillekö, joista tuli lopulta vanhimpia? Ei, sillä Paavali lisäsi, että hän todisti ”sekä juutalaisille että kreikkalaisille katumuksesta Jumalaa kohtaan ja uskosta Herraamme Jeesukseen”. Uudet, joiden tarvitsi oppia tuntemaan katumusta ja uskoa koskevia alkeisopetuksia, sisältyivät siis niihin, joita opetettiin ”julkisesti ja talosta taloon” Paavalin Efesoksessa suorittaman lähetyspalveluksen aivan alusta asti. – Apt. 20:18–21; 18:19; 19:1–7; vrt. Hepr. 6:1.

17. a) Millä perusteella monet raamatunkäännökset kääntävät kreikan kielen sanat kat oikous ”talosta taloon”? b) Mitä kristittyjen todistamiseen sisältyy sen perusteella, mitä Paavalin ’perusteellinen todistaminen’ käsitti?

¹⁷ Tämä sanonta ”talosta taloon” on käännetty kreikkalaisista sanoista kat oikous. Vaikka nämä sanat on käännetty muullakin tavoin, monet tunnetut raamatunkäännökset käyttävät tätä ilmaisua – ”talosta taloon”.b Tämä johtuu siitä, että kreikankielinen prepositio kata esiintyy ”distributiivisessa” (jakautuvassa) merkityksessä. (Vrt. kata-sanan samanlaista käyttöä Luukkaan 8:1:ssä – ”kaupungista kaupunkiin”, ”kylästä kylään”; ja Apostolien tekojen 15:21:ssä – ”kaupungissa kaupungin jälkeen”.) Niinpä voidaan sanoa, että Paavalin ’perusteellinen todistaminen’ jakautui taloon talon jälkeen. Raamatun oppinut tri A. T. Robertson sanoo seuraavaa Apostolien tekojen 20:20:n johdosta:

”Taloittain (talojen mukaan). On merkille pantavaa, että tämä kaikista saarnaajista suurin saarnasi talosta taloon eivätkä hänen käyntinsä olleet pelkkiä vierailukäyntejä.”

Samoin kuin Paavali ’todisti perusteellisesti’, kristityt nykyäänkin etsivät hengellismielisiä asukkaita, tekevät uusintakäyntejä heidän koteihinsa ja tutkivat kiinnostuneiden kanssa. Myöhemmin uskolliset valvojat tekevät tarpeen mukaan paimennuskäyntejä.c

18. Miksi Paavali ja hänen toverinsa eivät pidättyneet saarnaamasta ja opettamasta talosta taloon?

¹⁸ Paavalilla ja muilla hänen aikansa kristityillä ei ollut mitään syytä ’pidättyä’ saarnaamasta ja opettamasta talosta taloon. Ajat olivat kriittisiä. Juutalainen asiainjärjestelmä oli lähestymässä nopeasti tuhoaan. Rooman keisarit kannustivat epäjumalanpalvelukseen. Kansojen ihmisten, jotka olivat antautuneet ”jumaluuksien pelkoon”, oli erittäin tärkeää etsiä ”Jumalaa, joka teki maailman ja kaiken siinä olevan”, Häntä, joka ilmoitti ”ihmisille, että heidän kaikkien tulisi kaikkialla katua”. – Apt. 17:22–31.

19. a) Miksi todistamasta talosta taloon samoin kuin muutakin todistamistoimintaa tarvitaan erittäin kipeästi nykyään? b) Mihin innokkaasti ’uskossa pysyminen’ johtaa?

¹⁹ Nykyään on olemassa kipeä tarve ’todistaa perusteellisesti’ – talosta taloon, satunnaisesti, toreilla, uusintakäynneillä ja johtamalla säännöllisiä raamatuntutkisteluja kodeissa. Tosin, kuten apostoli Paavalin päivinäkin, ”hyvää uutista” on ”saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on”. Mutta ennen ”suuren ahdistuksen” puhkeamista tarvitaan voimakkaampaa ponnistelua. Kuten apostoli Paavali sanoi Kolossan kristityille, meidän kaikkien on tarpeellista ’pysyä uskossa, perustukselle laskettuina ja vakaana, horjahtamatta pois hyvän uutisen toivosta’. – Kol. 1:23; Matt. 24:21.

20. Miten kokosieluinen talosta-taloon-saarnaaminen voi olla suojaksi nykyään?

²⁰ Samoin kuin Rooman valtakunnan kukoistusaikana nykyäänkin maailmallinen painostus pyrkii vaikuttamaan kristittyihin niin, että he antautuisivat nautintoihin, huvitteluun ja jumalattomien ihmisten moraalittomuuksiin – ”niiden, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niiden, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista” – juuri niiden, jotka ”joutuvat kärsimään ikuisen tuhon rangaistustuomion”. (2. Tess. 1:6–9) Meille on suojaksi toimia Paavalin ja kaikkien muiden hänen aikansa innokkaitten kristittyjen tavoin siten, että meillä ”on aina runsaasti tehtävää Herran työssä”, että työskentelemme ”kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille”. (1. Kor. 15:58; Kol. 3:23) Me saamme suurta tyydytystä ja iloa, kun toimimme apostoli Paavalin ja muiden ensimmäisen vuosisadan seurakuntaan kuuluvien antaman mallin mukaan julkisesti ja ”talosta taloon” ja ’todistaessamme perusteellisesti’, niin että toisetkin saavat tietää ”katumuksesta Jumalaa kohtaan ja uskosta Herraamme Jeesukseen”. (Apt. 20:20, 21) Näin palvellessamme meistä voidaan aina sanoa niin kuin Herrastamme: ’Into Jehovan huoneen puolesta on kuluttanut minut.’ – Joh. 2:17.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 8]

Jeesuksen apostolien tavoin nykyajan kristityt etsivät ”talosta taloon” niitä, jotka ovat arvollisia ottamaan vastaan ”hyvän uutisen”