Palvele ikuisuus silmämääränä

1, 2. a) Millainen näkemys yksilöillä ja kansoilla on tulevaisuudesta? b) Miksi jotkut eivät edes halua ajatella tulevaisuuttaan?

EIKÖ ole aivan yleistä nykyään tavata ihmisiä, joiden perusteema elämässä sen mukaan, mitä he sanovat tai tekevät, on: ”Nauti niin kauan kuin voit; kuka tietää, mitä huominen tuo tullessaan?” Monet kansatkin näyttävät noudattavan tätä ajatusta. Eräs Euroopan vaikutusvaltaisimmista taloustieteilijöistä syytti hallitustaan siitä, että sen noudattama toimintaperiaate on: ”Meidän jälkeemme vedenpaisumus” – ts. tehdä suunnitelmia ja kuluttaa rahaa ainoastaan tätä päivää eikä tulevaisuutta silmälläpitäen.

² Ja vallitsevan järjestelmän tavoitteet ja aikaansaannokset ovat päästäneet monet ihmiset harhakuvitelmistaan, eivätkä he ole kiinnostuneita tulevaisuudesta, joka tarjoaa vain lisää samanlaista. Eräs yliopiston professori huomautti vuonna 1972, että ”nuoret aikuiset eivät näytä olevan kylliksi kiinnostuneita omasta henkilökohtaisesta tulevaisuudestaan”. Hän lisäsi: ”Nuorilta puuttuu se, mitä yhteiskuntatieteilijät sanovat ’tavoitetietoisuudeksi’, ja he näyttävät usein kuluttavan aikaansa kaikkeen huumeista ja protesteista elämäntyylin kokeiluihin ja järjettömiin suunnitelmiin ja huvituksiin.” Toiset taas mieluummin ovat ajattelematta lainkaan tulevaisuutta yhä kauhistuttavampien varoitusten takia, jotka koskevat saastumista, rikollisuutta, nälänhätää ja sotaa.

 3. Mikä toteamus saa monet elämään vain nykyhetkeä varten?

³ Vaikka suuret kansat tekisivätkin hätkähdyttäviä läpimurtoja kansainvälisissä suhteissa, niin että ennustettu ”rauhan ja turvallisuuden” merkityksellinen julistus näyttäisi varmalta, niin monet sittenkin ’eläisivät vain tätä hetkeä varten’. (1. Tess. 5:3, Um) He ajattelevat, että he voisivat yhtä hyvin ottaa elämästä kaiken, minkä pystyvät, niin kauan kuin se heillä on, koska tiede (johon he ovat turvanneet) ei kykene ehkäisemään kuolemaa. Esimerkiksi eräs selostaja myönsi tehdessään selkoa tieteen havainnoista tübingeniläisen professorin Friedhelm Schneiderin osoittaneen, että ”mikään ei tue [sitä katsantokantaa], että kuolema liittyy elämäkäsitteeseen luontaisena välttämättömyytenä”. Ja selostaja tunnusti, että nykyään on todistettu, että ”jos joka solussa on oikea soluhormoniseos, niin ihminen ei enää kuole”. Hänen oli silti pakko lisätä: ”Paitsi: Tätä nykyä ei ole mitään mahdollisuutta saada aikaan tätä oikeata seosta!” Näin ollen se merkitsee useimmille ihmisille: ’Elä tätä päivää varten!’ koska kuolema näyttää olevan väistämätön.

 4. a) Onko Jehovan todistajien näkemys tällainen? b) Mutta mitä meidän jokaisen on tarpeellista tarkastella?

⁴ Miten valtavan erilainen näkemys vallitseekaan kuitenkin Jehovan kristittyjen todistajien keskuudessa! Se ei ole kohtalouskoinen ”syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme”. (1. Kor. 15:32) He ovat sen sijaan erittäin kiinnostuneita tulevaisuudesta ja odottavat sitä. Se on todellisuudessa heidän koko elämänsä ja ajattelunsa keskipiste, ei äärellinen, rajallinen olemassaolo vaan ikuisuus. Mutta onko näin sinun kohdallasi henkilökohtaisesti? Jotta ymmärtäisimme, miten niin voi olla, niin tarkastelkaamme ”ikuisuutta” Jumalan ja hänen tarkoitustensa ollessa kysymyksessä.

IKUISUUS KUULUU LUONNOSTAAN PALVONTAAMME

 5. Miksi ikuisuus on olennainen palvonnallemme?

⁵ Voidaan sopivasti sanoa, että kristillisessä palvonnassa on keskeistä ikuisuus, sillä meidän Jumalamme itse on ikuinen. Ihmisten voi olla vaikea käsittää, että Jumalalla ei ole koskaan ollut alkua. Mutta ajattelehan vain vuoria, koko maata, niin, ja koko kaikkeutta. Ovatko nämä uusia, äskeisiä? Tiedemiehet ajoittavat kaikkeuden iän tuhansiksi miljooniksi vuosiksi. Eikö niiden Luoja siis ulottuisi taaksepäin senkin yli? On ymmärrettävää, miksi apostoli Paavali kirjoitti, että Jehovan ”iankaikkinen voima ja jumaluus” ovat ilmeiset siinä, mitä Hän on luonut. – Room. 1:20.

 6. Mitä Raamattu ilmaisee Jumalan tulevaisuudesta?

⁶ Jumalan iankaikkisuus ulottuu myös tulevaisuuteen. Raamatun sekä heprealaisten kirjoitusten että kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat tiesivät, ettei Jumala kuole koskaan ja että siis Jehova on hallitseva koko tulevan ikuisuuden. Psalminkirjoittaja julisti: ”Jehova on Kuningas määräämättömään aikaan [hepr. ‘oolam] asti, jopa ikuisesti [hepr. ‘adh].” (Ps. 10:16, Um; 2. Moos. 15:18) Ja apostoli Johannes mainitsi Raamatun viimeisessä kirjassa taivaasta kuuluvien äänten sanovan Herrasta Jehovasta: ”Hän on hallitseva kuninkaana aina ja ikuisesti.” Kirjoittaja Johannes käytti tässä kreikkalaisen sanontatavan monikkomuotoa, joka merkitsee kirjaimellisesti ’aikakausien aikakausiin’. (Ilm. 11:15, Um; 1. Tim. 1:17) Johannes tiesi siis tulevaisuudesta kiistattomasti, että meidän Luojamme tulee hallitsemaan ”aikakausien aikakausiin”. (Kingdom Interlinear Translation) Mitä tämä voi merkitä sekä nyt että tulevaisuudessa sinulle?

 7. Liittyykö ikuinen olemassaolo kaikkeen Jumalan maanpäällisessä elollisessa luomakunnassa? Entä miten on ihmisen laita?

⁷ Kaikki Jumalan elollisessa luomakunnassa ei ole ikuista. Me tiedämme kasvien, pitkäikäisten puittenkin, kuolevan lopulta. (1. Piet. 1:24) Eikä ole mitään raamatullista todistusta siitä, että Jumala olisi tarkoittanut yksityisten eläinten elävän iankaikkisesti. Ihmisten laita oli kuitenkin toisin. Jumala tarjosi ensimmäisille vanhemmillemme sellaisen odotteen, etteivät he kuolisi koskaan. He olisivat voineet tottelevaisina ollessaan toivoa elävänsä ikuisesti. (1. Moos. 2:17) Ihmisen lankeaminen syntiin ei ehkäissyt tässä suhteessa Jumalan tarkoitusta, vaan Raamattu osoittaa Hänen tarkoituksensa, että hänellä on oleva tottelevaisia ihmisiä elämässä maan päällä ikuisesti, menevän ehdottomasti täytäntöön. Se toteutuu Jumalan valtakunnan välityksellä, joka syntyi taivaassa vuonna 1914, kuten Ilm. 12:1–5 kuvailee. Siitä pitäen on tosiaan ollut sopivaa sanoa: ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme . . . valtakunta.” – Ilm. 11:15, Um.

IKUISET HALLITSIJAT VALTAKUNNASSA

 8. Miksi Jumalan valtakuntaa tähdennetään Raamatussa?

⁸ Tämä valtakunta, jonka avulla ikuinen elämä on mahdollinen meille, on taivaallinen hallitus. Jeesus itse on Päähallitsija, ja hänellä tulee olemaan 144 000 hallitsijatoveria, jotka on valittu ihmiskunnasta ja jotka Jumala on kutsunut taivaalliseen elämään. (Room. 8:16, 17; Luuk. 22:29; Ilm. 5:9, 10; 14:1) Tämän valtakunnan ensiarvoinen tärkeys näkyy siitä, miten suuresti Jumala tähdensi sitä Raamatussa. Se oli Jeesuksen saarnaamisen pääaihe. (Matt. 4:23) Myös suurin osa Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista iankaikkisen elämän lupauksineen on kohdistettu hengellä voidelluille kristityille, jotka tulevat hallitsemaan tässä valtakunnassa.

 9. Miten voimme nähdä, mitä Johannes tarkoitti ”iankaikkisella elämällä” 1. Joh. 2:25:ssä?

⁹ Esimerkiksi apostoli Johannes kirjoitti 1. Joh. 2:25:ssä: ”Tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” Tarkoittiko hän iankaikkista elämää maan päällä vai kuolematonta elämää taivaassa? Johannes ymmärsi, että Jumalan tarkoitus Aadamin ajasta lähtien oli maan täyttäminen tosi palvojilla, jotka saisivat iankaikkisen elämän. Mutta näillä sanoilla Johannes puhui kristityille, jotka oli voideltu pyhällä hengellä ja kutsuttu taivaalliseen elämään. (1. Joh. 2:20) Siksi hän jatkoi sanoen: ”Eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän [Jumala] ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.” – 1. Joh. 3:2.

10. Mitä Jeesus tarkoitti luvatessaan, etteivät hänen opetuslapsensa ’ikinä näkisi kuolemaa’?

¹⁰ Samanlainen ikuisen elämän lupaus on Jeesuksen lausunnossa: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa.” (Joh. 8:51; 6:51, 58; 11:25, 26; 12:25) Kristus ei ilmeisestikään tarkoittanut, etteivät uskolliset apostolit ja muut, jotka kohta piti voideltaman pyhällä hengellä, milloinkaan tulisi vanhoiksi ja kuolisi. Hän tiesi, että heidän täytyi kuolla, jotta he voisivat saada taivaallisen elämän. Jeesus oli sanonut muutamia kuukausia aikaisemmin heille, että hän itsekin kuolisi ja että hänet sitten herätettäisiin kuolleista. (Matt. 16:21; 17:22, 23; Joh. 2:19–22) Kaikkien hänen voideltujen seuraajiensakin oli kuoltava ja tultava kuolemattomiksi hallitsijoiksi hänen valtakunnassaan. (1. Kor. 15:42–44, 49, 53; 2. Tim. 4:18) Miten nämä sitten ’eivät ikinä näkisi kuolemaa’? Siten, että kun he ovat uskollisia kuolemaan asti, niin toinen kuolema ei vahingoita heitä koskaan, kuten ilmenee Ilm. 2:10, 11:stä. Kun heidät on herätetty kuolleista, niin he siis tulevat olemaan ikuisesti kuninkaita taivaassa kaikkien maan päällä olevien Jumalan palvelijoitten hyväksi. (Ilm. 22:5) Mikä siunaus!

11. Miten voimme olla varmoja siitä, että ikuinen elämä maan päällä on mahdollinen tänä aikana eläville ihmisille?

¹¹ Mutta tämä ikuisen elämän toivo ei rajoitu ainoastaan niihin, jotka kuuluvat taivaalliseen valtakuntaan. Ei suinkaan. Puhuessaan tästä ajasta eli siitä sukupolvesta, joka näkee Valtakunnan perustamisen, Jeesus lupasi ehdottomasti ikuisen maallisen elämän. Nyt on aika erotella ”lampaat” ”vuohista”. (Matt. 25:31–33) Ja minkä Jeesus esitti palkaksi ”lampaille”, jotka auttavat hänen voideltuja ”veljiään” ja palvelevat heidän kanssaan mutta jotka eivät itse ole näitä Kristuksen ”veljiä”, joilla on taivaallinen elämä silmämääränä? Hän lupasi, että nämä vanhurskaat pääsevät ”iankaikkiseen elämään”, niin, elämään täällä maan päällä. (Matt. 25:46) Miten sykähdyttävä odote: elää ikuisesti maan päällä, jonka Jumala on tarkoittanut tulemaan paratiisiksi! Mutta miten paljon se merkitsee todella sinulle? Osoitatko sinä uskovasi sen? Vaikuttaako se sinun jokapäiväisiin ratkaisuihisi, siihen, miten suhtaudut työhösi, siihen, mitkä oppiaineet valitset koulussa, siihen, menetkö pian naimisiin? Niin, elätkö sinä ikuisuus silmämääränä?

ENEMMÄN KUIN PILKAHDUKSIA IKUISESTA ELÄMÄSTÄ

12. Missä merkityksessä meillä on erityinen etu?

¹² Mahdollisuuden kuulua niiden ”lampaitten” joukkoon, jotka pääsevät ikuiseen elämään maan päällä kuolematta, pitäisi elvyttää antaumustasi Jumalalle. Onhan sinulla tilaisuus kokea sellaista, josta monet Jumalan uskolliset palvelijat menneinä vuosisatoina saattoivat nähdä vain pilkahduksia. Pane merkille, miten tämä piti paikkansa kuningas Daavidista.

13. Mihin Daavid ilmeisesti viittasi siinä, mitä hän kirjoitti Psalmissa 37:11, 29?

¹³ Psalmissa 37:11, 29 Daavid kirjoitti: ”Nöyrät perivät maan. . . . Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.” Sanoessaan näin hän viittasi siihen, miten olisi pitänyt käydä Luvatun maan suhteen hänen aikanaan ja seuraavien sukupolvien aikana. Sen liiton mukaan, jonka Jumala teki Aabrahamin kanssa, piti jumalattomat pakanat, jotka olivat asuneet maassa, puhdistaa pois. (1. Moos. 15:18–21; 17:8; 5. Moos. 7:22; Joos. 21:43–45) Näin olisi jokainen Israelin kansan muodostava vanhurskasten palvojien perättäinen sukupolvi voinut asua maassa, siinä osassa maata, jonka Jumala antoi heille. (5. Moos. 30:20) Mutta me tiedämme, että israelilaisten enemmistö osoittautui uskottomaksi, joten he eivät toteuttaneet Jumalan tarkoitusta siinä suhteessa. Jumala antoikin lopulta assyrialaisten ja babylonialaisten voittaa ja autioittaa maan tilapäisesti.

14. Minkä suurenmoisemman lisämerkityksen Jeesus osoitti Psalmilla 37:11, 29 olevan?

¹⁴ Mutta se, mitä Daavid kirjoitti Psalmissa 37, oli myös pilkahdus siitä odotteesta, mikä kristityillä voi nykyään olla. Se, että Daavidin sanoilla oli laajempi, suurimittainen sovellutus koko maapalloon kohdistuvaan Valtakunnan hallintoon, näkyy siitä, että Jeesus lainasi Matt. 5:5:ssä Psalmia 37. Sanoiko Kristus sen täyttyneen kokonaan menneisyydessä? Ei, sillä hän ulotti sen tulevaisuuteen sanoen, että ’lempeämieliset tulevat perimään maan’. (Um) Niin, ne lempeämieliset, jotka tulevat olemaan Kristuksen kanssa hänen taivaallisessa valtakunnassaan, tulevat hallitsemaan tätä maata. (Ilm. 5:9, 10, Um) Jeesus tiesi, että Valtakunta hallitsisi maata vanhurskaudessa iankaikkisesti. Maa tulee siis kansoitetuksi ”vanhurskailla”, jotka ”asuvat siinä iankaikkisesti”. Daavid oli siten henkeytettynä kuvaillut, millainen lopputulos on oleva, kun Jehova toteuttaa tarkoituksensa maan suhteen. Kristityt voivat iloita siitä, että he voivat kokea sen, mistä Daavid näki vain pilkahduksia ja mistä hän voi henkilökohtaisesti tulla osalliseksi vain tulevan ylösnousemuksen avulla. Niillä, jotka Herra asettaa oikealle puolelleen ”lampaina”, on tilaisuus ’asua iankaikkisesti’ paratiisimaassa, jota hallitaan ikuisesti taivaasta.

15. Miten Miika suhtautui Jehovan palvontaan, ja mitä se merkitsee meille?

¹⁵ Kuinka sopivaa onkaan sen tähden, että me keskitämme ajattelumme, suunnitelmamme ja toiveemme Jehovan palvelemiseen ikuisuus silmämääränä! Ajattele, miten suuresti Daavid, Aabraham ja sellaiset profeetat kuin Jesaja ja Miika olisivatkaan riemuinneet, jos olisivat eläneet nyt omaten moisen edun. Kuvaillessaan profeetallisesti puhtaan palvonnan ennallistamista juutalaisten keskuuteen heidän palattuaan pakkosiirtolaisuudesta vuonna 537 eaa. Miika ilmaisi, miten hän ja toiset tosi palvojat siihen suhtautuivat: ”Sillä kaikki kansat vaeltavat jumalansa nimessä kukin, mutta me vaellamme Herran, meidän Jumalamme, nimessä aina ja iankaikkisesti.” (Miika 4:1–5; Jes. 65:18) Hän oli ehdottomasti päättänyt palvoa Jumalaa ikuisesti. Miikalla ei ollut siihen aikaan iankaikkista elämää. Aina siihen asti kuolema oli kuolevaisten ihmisten väistämätön kokemus. Kuitenkin Miika aikoi palvella Jumalaa aina kuolinpäiväänsä saakka, ja ylösnousemuksen jälkeen uudessa järjestyksessä hän oli jatkava palvelustaan ikään kuin se ei olisi keskeytynyt. Kuinka erinomainen näkemys Miikalla olikaan? Mutta eikö meillä, joista monilla on odote todella vaeltaa Jumalan nimessä ikuisesti, keskeytymättä, pitäisi olla sama näkemys?

EMME PALVELE VAIN JOHONKIN AJANKOHTAAN ASTI

16. Millainen näkemys palveluksestaan oli niillä, joista tuli kristittyjä ensimmäisellä vuosisadalla?

¹⁶ Olkoonpa meillä henkilökohtaisesti odotteena elää taivaassa Jeesuksen kanssa tai maanpäällisessä paratiisissa, niin on tärkeätä muistaa, että päämääränämme ei ole mikään määräaika vaan ikuisuus. Me voimme tässä suhteessa jäljitellä niitä, jotka olivat kristittyjä ennen vuonna 70 tapahtunutta Jerusalemin tuhoa. He odottivat aivan oikein juutalaisen asiainjärjestelmän lopun tulevan pian, sen ”suuren ahdistuksen” aikana, jonka Jeesus sanoi kohtaavan sitä sukupolvea. (Matt. 24:3, 21, 22, 34) Mutta olivatko he katuessaan ja tullessaan kristityiksi päättäneet palvella ainoastaan johonkin ajankohtaan tai tapahtumaan asti? Eivät ensinkään. He eivät olleet oppineet eivätkä omaksuneet esimerkiksi Pietarin saarnasta Korneliukselle ja hänen huonekunnalleen, että heidän piti olla kristittyjä ainoastaan siihen asti, kunnes jokin lähestyvä ajankohta saapuisi. Pikemminkin Jumala oli ”antanut parannuksen elämäksi”, loputtomaksi elämäksi kristittyinä. – Apt. 10:34–43; 11:18.

17. Miten Juudas ilmaisi tämän näkemyksen?

¹⁷ Kun Jeesuksen velipuoli Juudas kirjoitti henkeytetyn kirjeensä noin vuonna 65, suunnilleen vuotta ennen kuin roomalaiset hyökkäsivät ensimmäisen kerran Jerusalemin kimppuun, niin hän ei siis maininnut mitään raja-aikaa. Hän kirjoitti sen sijaan: ”Pysyttäkää . . . itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.” (Juud. 20, 21) Hän tiesi, että tavoitteena oli Jumalan palveleminen ikuisesti. Tulipa ”ahdistus” juutalaiselle järjestelmälle kahden tai kolmen vuoden päästä tai myöhemminkin, se ei ollut vaikuttava siihen tosiasiaan, että he aikoivat palvella Jumalaa jatkuvasti eteenpäin.

18. a) Millä kohdalla ajanvirralla me olemme? b) Mitä Raamatun ajanlasku ilmaisee esittämättä päivämääriä?

¹⁸ Samoin on nykyään tosi kristittyjen keskuudessa, jotka toteavat Raamatun ennustusten täyttymisestä tämän koko nykyisen pahan asiainjärjestelmän lopun olevan lähellä. Tarkin käytettävissä oleva Raamatun ajanlasku osoittaa tosin, että ihmisen olemassaolon 6 000 vuotta tulevat täyteen 1970-luvun puolivälissä.a Niinpä nämä kristityt ovat erittäin kiinnostuneita katsomaan, sattuuko se yhteen sen aikamme ”suuren ahdistuksen” puhkeamisen kanssa, joka hävittää kaikki pahat maan päältä. Se voisi sattua. Mutta he eivät yritäkään ennustaa täsmälleen, milloin Saatanan jumalattoman asiainjärjestelmän tuho tapahtuu. He tyytyvät odottamaan ja katsomaan ymmärtäen, ettei kukaan ihminen maan päällä tiedä sen päivämäärää. – Matt. 24:36.

19. Millaiseen asenteeseen tämä johtaa Jumalan palvelijoiden keskuudessa nykyään?

¹⁹ Jehovan kristityt todistajat luottavat täysin siihen, että Jumala tulee lopettamaan tämän jumalattoman järjestelmän OMANA määräaikanaan. Kun ”suuri ahdistus” alkaa, niin me kykenemme toteamaan sen. Sen sijaan, että me siis pohdiskelisimme varmaa ajankohtaa ikään kuin palvellen tuo ajankohta tavoitteenamme, me voimme keskittyä siihen tärkeään saarnaamistyöhön, jota Jeesus sanoi opetuslastensa tekevän tämän ajanjakson kuluessa. (Mark. 13:10) Milloin siis ”ahdistus” puhjenneekin, meidät tavataan ahkerasti ja innokkaasti toteuttamasta saamaamme tehtävää. Eivätkä meidän tulevaisuuden ”näkymämme” kohdistu mihinkään ajankohtaan, vaan me palvelemme ikuisuus silmämääränämme juuri niin kuin Juudas kehotti kristittyjä tekemään.

HEIJASTA IKUISTA PALVONTAA KÄYTÖKSESSÄSI JA RATKAISUISSASI

20, 21. a) Mitä jonkun elämä voisi ilmaista hänen tulevaisuudennäkemyksestään? b) Onko viisasta omata tällainen näkemys?

²⁰ Meidän lujan uskomme siihen, että me voimme palvella Jumalaa ikuisesti, pitäisi ilmetä myös muista asioista kuin saarnaamisestamme. Sen pitäisi vaikuttaa meidän jokapäiväisiin ajatuksiimme ja tekoihimme. Mainitsemme tämän, koska joku voisi sanoa olevansa yhtä mieltä kaiken sen kanssa, mitä olemme tarkastelleet tähän asti, mutta sitten ilmaista jokapäiväisellä elämällään, että se ei silti vaikuta hänen ajatuksiinsa ja tekoihinsa. Hän voisi osoittaa todellisuudessa elävänsä vain NYKYISYYTTÄ varten. Miten surullista se olisikaan!

²¹ Se tosiasia, että tosi palvojilla voi olla sija Jehovan ikuisessa tarkoituksessa, todistaa, miten ohikiitävä nykyhetki on. Se on verrattavissa yhteen senttimetriin tuhansien kilometrien pituisessa mittatikussa, jos osaat kuvitella sellaisen. Olisiko järkevää säännellä koko elämäänsä tuon yhden sentin perusteella, ikään kuin se olisi pääasia? Kuinka paljon tasapainoisempi ja viisaampi onkaan se, joka elää nyt kuin elääkseen ikuisesti ja joka mittaa ja arvioi asiat sen perusteella, miten ne vaikuttavat hänen iankaikkiseen hyvinvointiinsa!

22, 23. a) Mitä Raamattu auttaa kristittyjä ymmärtämään avioliitosta? b) Miten kristityt nuoret, jotka palvelevat ikuisuus silmämääränään, suhtautuvat avioliittoon päinvastoin kuin maailma?

²² Yksi esimerkki, joka valaisee elämistä ikuisuus silmämääränä, koskee avioliittoa. On ymmärrettävää, että nuoret miehet ja naiset haluavat avioitua. Avioliitto on järjestely, jonka Jumala varasi, ja siitä koituu monia siunauksia. Mutta epätäydellisten ihmisten kesken sillä on myös pulmansa ja rajoituksensa. (1. Kor. 7:28) Apostoli Paavali käsitti tämän, ja hän suositteli naimattomuutta kristityille, jotka voivat säilyttää sellaisen aseman himon jatkuvasti häiritsemättä heitä. Tällaiset naimattomat henkilöt kykenisivät ’alinomaa palvelemaan Herraa ilman hajottavia tekijöitä’ (Um), joita avioelämään liittyy. Ja Paavali sanoi, että tämä naimattomuuden etuus on erityisen arvokas, koska ”aika on lyhyt”. – 1. Kor. 7:29–38.

²³ Monien sellaisten nuorten asenne, jotka eivät usko mahdollisuuteen palvella Jumalaa ikuisesti, on: ’Miksi välittää itsehillinnästä. Jos haluamme nauttia sukupuolielämästä tai päästä naimisiin, niin tehkäämme siten. Kuka tietää, mitä tulevaisuus mukanaan tuo?’ Mutta nuori kristitty, joka palvelee todella ikuisuus silmämääränään, ei ole hätäinen. Hän haluaa odottaa, kunnes on ”sivuuttanut nuoruuden kukoistuksen” (Um) ratkaistakseen, olisiko hänen parempi naida vai ei. Sillä välin hän voi kokea naimattomuuden etua: ”jakamatonta antaumusta Herralle”. (1. Kor. 7:35, Revised Standard Version) Jos hän aikanaan päättää avioitua, niin hän on sitten paremmin valmistautunut hoitamaan siihen sisältyviä vastuita. Näin hänen palveluksensa ikuisuus silmämääränä auttaa häntä välttämään elämistä vain ”nykyisyyttä” varten. Ja huomaa, että se heijastuu hänen jokapäiväisistä ratkaisuistaan.

24. Miten ”ikuisuus” vaikuttaa näkemykseen aineellisesta omaisuudesta?

²⁴ Sen, että uskoo palvelevansa ikuisesti, pitäisi vaikuttaa myös näkemykseen rahasta ja omaisuudesta. Monet ihmiset maailmassa suhtautuvat näihin ajatellen: ’Hanki sitä niin kauan kuin voit.’ Ja mainokset painostavat alituisesti ostamaan uutta nyt. Mutta miten sinä suhtaudut tähän? Millainen katsantokanta sinulla on? Kun tunnet tällaisia materialistisia kiusauksia, niin tuleeko ikuisuus kuvaan? Sen pitäisi tulla, sillä osoitettuaan rahan ja aineellisten omaisuuksien rakastamisen vaarat Raamattu suosittelee iankaikkisen elämän ajattelemista. (1. Tim. 6:6–12) Kun sinua siis painostetaan joko suoranaisesti tai ovelasti hankkimaan enemmän rahaa tai omaisuuksia, niin kysy itseltäsi: ’Tulenko tuhannen vuoden päästä tästä katumaan sitä, että olen päättänyt olla ottamatta lisätyötä, joka auttaisi minua ostamaan uuden auton tai veneen?’ Tai kysy: ’Tulenko miljoonan vuoden päästä uudessa järjestyksessä katsomaan taakseni ja tuntemaan tehneeni väärän ratkaisun, kun hylkäsin ylityön, jotta en menettäisi mitään kristillisiä kokouksia?’ Ikuisuuden tulee vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme ja ajatteluumme.

25. Millainen arvo on oikealla näkemyksellä ikuisuudesta, kun kestettävänä on erilaisia koettelemuksia?

²⁵ Tämä sama näkemys – palveleminen ikuisuus silmämääränä – auttaa kaikkia kristittyjä kestämään iloiten. Vaikka vastustus, sairaus ja vanhuus voivat olla vaikeita koetuksia kestää, niin tällainen kestäminen on ikuisuuteen verrattuna vain hetkellinen. Edessämme voi olla ikuisuus, niin kuin apostoli asian ilmaisi: ”Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” – 2. Kor. 4:16–18; Matt. 19:29.

26. Mikä on siis kristillinen näkemys, joka meillä pitäisi olla tulevaisuudesta?

²⁶ Pyrkikäämme siis kristittyinä joka päivä muistamaan, että meidän Jumalamme on ikuinen ja että meidän tulee palvella häntä ikuisuus silmämääränä. Ja hän auttaa meitä lisäämällä hänen ikuisen totuutensa tuntemusta ja antamalla meille pyhää henkeään, joka on luvattu hänen palvelijoilleen auttajaksi ikuisesti. (2. Joh. 2; Joh. 14:16, 17, Um) Tällöin ei hänelle suorittamamme palvelus ole ainoastaan nykyhetken tai rajallisen elinajan mittainen. Me palvelemme häntä päinvastoin ikuisesti, sillä hänelle kuulukoon ”kunnia . . . kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti”. – Ef. 3:20, 21.

[Alaviitteet]