Uskon ja toivon suojelemia

”[Kristus] tehtiin ilmeiseksi . . . niin että teidän uskonne ja toivonne olisi Jumalassa.” – 1. Piet. 1:20, 21, Um.

 1. Miten kysymys: ”Nykyinen elämämme – siinäkö kaikki?” vaikuttaa ihmisiin?

NYKYINEN elämämme – siinäkö kaikki? Tämä kysymys vaikuttaa jokaiseen nykyään elävään. Se on kysymys, joka on saattanut monet ihmiset hämmennyksiin, ja se, millaisen vastauksen kukin yksilö tähän kysymykseen hyväksyy, vaikuttaa syvästi hänen elämäänsä. Joka vuosi kymmenet tuhannet ihmiset havaitsevat, että oikea vastaus tuottaa heille tosi iloa ja antaa heidän elämälleen merkityksellisen suunnan. Toisaalta miljoonia ihmisiä riistetään ja he viettävät elämää, josta saa hyvin vähän tyydytystä, siksi, että he ovat hyväksyneet väärän vastauksen.

 2. Miksi kehitysopin kannattajan elämännäkemys ei ole tyydyttävä?

² Ajattelehan kehitysopin kannattajaa. Hänen mielestään olemassaolo rajoittuu nykyiseen elämään. Mutta mitä se antaa hänelle? Kehitysoppi ei pysty selittämään, miksi maailman olosuhteet huononevat, eikä se pysty tarjoamaan hänelle ratkaisuja elämän ongelmiin, jotka hänen täytyy kohdata. Hänellä ei ole myöskään tulevaisuudentoivoa. Kehitysoppi antaa hänelle yksilönä lopulliseksi odotteeksi ikuisen kuoleman.

3, 4. Mikä osoittaa, että monilla ihmisillä, jotka väittävät olevansa uskovia, ei ole tosi uskoa ja toivoa?

³ Mitä on sitten sanottava sellaisten uskonnollisten järjestöjen jäsenistä, jotka eivät opeta Jumalan sanaa tai parhaassa tapauksessa vain teeskentelevät opettavansa sitä? Ovatko niiden jäsenet yhtään paremmassa asemassa? Onko heillä tosi usko ja hyvin perusteltu toivo? Kuten tiedät, nykyään monet ihmiset, jotka sanovat itseään uskoviksi, ovat yhtä materialistisia kuin nekin, jotka eivät tunnusta mitään uskontoa. He elävät vain nykyhetkeä varten, ponnistelevat hankkiakseen toimeentulonsa, saadakseen mukavat aineelliset olot. Tavoitteensa saavuttaakseen he saattavat uhrata periaatteen, olla piittaamatta lähimmäistensä hyvinvoinnista ja sen johdosta kärsiä levottoman omantunnon tuskia. Monet näiden järjestöjen jäsenistä eivät todellisuudessa usko, mitä heidän uskontonsa opettaa, mutta he seuraavat perinnettä, koska he eivät halua olla erilaisia kuin naapurinsa. He saattavat jopa kuluttaa kovalla työllä ansaitsemaansa rahaa seremonioihin, jotka ovat osa uskontoa mutta joilla he eivät usko olevan mitään todellista arvoa.

⁴ Mutta entä sitten, jos henkilö ei ole senkaltainen, vaan hänellä on todella uskontonsa mukainen vakaumus ja hänen toiveensa ovat sen mukaiset? Mutta mitä hyötyä siitä kuitenkaan on, ellei hänelle ole opetettu totuutta? Hän rakentaa tietämättään koko elämänsä valheiden ympärille, ja se johtaa varmasti pettymykseen.

 5. Millainen on niiden tila, joiden usko ja toivo perustuvat lujasti Raamattuun?

⁵ Ainoastaan totuus, joka sisältyy Jumalan sanaan, voi pysyvästi hyödyttää ihmiskuntaa. Jumalan sana varaa perustan aidolle uskolle. (Vrt. Room. 10:5–15.) Se ei kannusta herkkäuskoisuuteen, halukkuuteen uskoa, vaikkei ole todisteita. Sen sijaan se esittää runsaasti todisteita perustaksi ihmisen uskolle. Sen vuoksi aidot kristityt tietävät, että Jehova on tosi Jumala, että Raamattu on hänen Sanansa ja ettei hänen lupauksilleen perustettu toivo koskaan petä. (Joos. 21:45) He ovat vakuuttuneita siitä, että Jumala lupauksensa mukaan pian tuhoaa nykyisen pahan järjestelmän ja muuttaa tämän maan ihastuttavaksi paratiisiksi. (Ilm. 11:18; 21:3, 4) He uskovat lujasti, että valtakuntansa alaisuudessa hän tulee Poikansa välityksellä palauttamaan kuolleet eloon ja auttamaan tottelevaisia saavuttamaan täydellisyyden. (Joh. 5:26–29) He ovat vakuuttuneita siitä, että jo nyt Jumala huolehtii palvelijoistaan. (1. Piet. 5:6, 7) Tällainen Jumalan sanaan perustuva vakaumus suojelee Jehovalle omistautuneita palvelijoita sellaisen elämän pettymyksiltä, josta usko ja toivo puuttuvat.

SUOJA MATERIALISMIA VASTAAN

 6. Miksi Jehovalle omistautuneitten palvelijoiden ei tulisi pitää uskoaan ja toivoaan itsestään selvänä, kuten Aasafin tapaus valaisee?

⁶ Mutta vaikka tosi kristityillä on sellainen usko ja toivo, he eivät voi sallia itsensä kadottaa näkyvistään sitä tosiasiaa, että jos he ovat varomattomia, niin maailman materialistinen näkemys voi tarttua heihin. Heidän uskonsa voi heiketä ja heidän toivonsa voi himmetä. Niin kävi Aasaf-nimiselle miehelle, joka eli satoja vuosia sitten. Hän huomasi, että hänen suhtautumisensa jumalattomien menestymiseen riisti häneltä ilon. Aasaf kirjoitti tunteistaan:

”Minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa. Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän. Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat. Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niin kuin muita ihmisiä. Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa. Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina. He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista. Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata. Ja he sanovat: ’Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?’ Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti. Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa.” – Ps. 73:2–9, 11–13.

7, 8. a) Mitä vikaa oli Aasafin ajattelussa? b) Mikä on todellinen onnellisuuden lähde?

⁷ Aasafin järkeily oli vaarallista. Hän oli lakannut ymmärtämästä, ettei aito onni ja tyytyväisyys tule yksistään aineellisesta menestymisestä. Hän ajatteli itse asiassa samalla tavalla kuin ne, jotka eivät palvelleet Jehova Jumalaa. Hän itse sanoikin: ”Nämä ovat jumalattomat.” – Ps. 73:12.

⁸ Sitä, että Aasaf ajatteli väärin, korostetaan edelleen Psalmissa 144. Tässä psalmissa Daavid antaa jumalattomien esittää seuraavat ajatukset: ”Meidän poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit, tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat; meidän aittamme ovat täynnä, ja antavat kaikkinaista viljaa, meidän lampaamme lisääntyvät laitumillamme tuhansin ja kymmenin tuhansin; meidän härkiemme kuormat ovat runsaat, ei ole aukkoa muurissa, ei ole pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme. Autuas se kansa, jolle näin käy.” Siltä voisi näyttää. Mutta onko aineellinen hyvinvointi yksistään onnellisuuden lähde? Ei, se voi itsessään jättää elämän tyhjäksi ja merkityksettömäksi. Aito onnellisuus tulee jostakin muusta. Jakeen 15 loppuosassa Daavid ilmaisee puhujan vaihtuvan; siinä Daavid mainitsee aivan oikein, mistä tosi onnellisuus tulee, kun hän sanoo Uuden maailman käännöksen mukaan eri lauseena: ”Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova!” (Ps. 144:12–15) Suhtaudutko sinä tällä tavoin elämään? Epäilemättä hyvä suhde Luojaan tuo tosi onnellisuuden.

 9. a) Mikä esti Aasafia täysin kompastumasta väärän ajattelun vuoksi? b) Mitä hän alkoi ajatella suhteestaan Jehovaan?

⁹ Vaikka Aasaf oli ollut vähällä kompastua, koska hän ei arvostanut tätä kaikkein tärkeintä suhdetta, hän onnistui pääsemään ennalleen. Hän alkoi psalmista Daavidin tavoin ymmärtää, että hyvä suhde Jehova Jumalaan merkitsi enemmän kuin mikään muu. Miten Aasafin näkemyksen muuttuminen tapahtui? Kun Aasaf tajusi, että hänen ajattelutapansa oli väärä, hän meni pyhäkköön. Siellä, Jehovan kansan seurakunnan keskuudessa, hän alkoi huomata, että jumalattomien näennäinen menestys on vain lyhytaikaista, kun sen sijaan hyvä suhde Jumalaan johtaa pysyviin siunauksiin, myös aineellisiin siunauksiin. (Ps. 73:15–22 [”pyhiin salaisuuksiin” = ”suurenmoiseen pyhäkköön”, Um]; 72:16) Arvostavan sydämen kyllyydestä Aasaf sitten ilmaisi ajatuksensa Jumalalle sanoissa, jotka Ps. 73:23–28 esittää.

”Minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan [Suvereeniin Herraan Jehovaan, Um], kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.”

10. Miten kristityn pitäisi suhtautua aineelliseen omaisuuteen, ja miten tällainen oikea näkemys estää häntä menettämästä Jumalan suosiota?

¹⁰ Jos olet antautunut kristitty, niin ajatteletko tällä tavoin suhteestasi Jehova Jumalaan? Meidän kaikkien pitäisi ajatella siten. Mutta voisiko olla niin, että jotkut ovat sallineet maailman materialistisen ajattelutavan muovata näkemystään? Vaikka he sanovat palvelevansa Jumalaa, panevatko he todellisuudessa aineellisten tavaroiden hankkimisen ensi sijalle elämässään? Sellainen menettely vahingoittaisi varmasti heidän suhdettaan Häneen, josta heidän elämänsä riippuu. Jeesus Kristus sanoi totuudenmukaisesti: ”Ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi.” (Luuk. 12:15) Apostoli Johannes kirjoitti henkeytyksestä: ”Maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1. Joh. 2:17) Maailmassa taloudellinen tilanne on tosin epävarma; toimeentulon hankkiminen perheelle voi olla vaikeaa. Mutta jos meillä on Jehovaan keskittyvä usko ja toivo, me varjellumme kiusaukselta siirtää Jumalan palveluksemme toisarvoiselle sijalle elämässämme. Kehittyköötpä olosuhteet millaisiksi tahansa, me voimme kohdata tulevaisuuden täysin luottavaisina tietäen, että Jumala pitää huolen uskollisista palvelijoistaan. Hän lupaa: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.” – Hepr. 13:5; Matt. 6:25–34.

SUOJA SUORANAISTA DEMONIEN VAIKUTUSTA VASTAAN

11. Mihin kuningas Saul turvautui, kun hän yritti saada tietoa tulevaisuudesta?

¹¹ Maailman ihmiset, joilla ei ole sellaista uskoa, etsivät usein opastusta lähteistä, jotka vain pahentavat heidän tilannettaan. Samoin menetteli muinaisen Israelin kuningas Saul. Koska Saul oli tehnyt syntiä Jehovaa vastaan, hän menetti kaiken yhteyden Jumalaan. Hän itse sanoi: ”Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettain kautta eikä unissa.” Ollessaan kohtaamaisillaan filistealaiset taistelussa Saul halusi epätoivoisesti jotakin ohjausta sen suhteen, mitä hänen piti tehdä. (1. Sam. 28:15) Niinpä sen sijaan että hän olisi anonut nöyrästi Jehova Jumalalta anteeksi, hän turvautui spiritismiin saadakseen apua. Vastoin sitä lakia, jota hän israelilaisena oli velvollinen tottelemaan, hän kysyi neuvoa meediolta. – 3. Moos. 19:31; 20:6; 1. Sam. 28:8.

12. Saiko Saul neuvon kysymisestä meediolta sen lohdutuksen ja ohjauksen, jota hän halusi, ja miksi oli niin?

¹² Mutta tuottiko Saulin menettely hänelle sen lohdutuksen ja ohjauksen, jota hän halusi? Ei alkuunkaan. Hän sai synkän sanoman. Raamattu kertoo, millainen vaikutus sillä oli häneen: ”Saul siinä tuokiossa kaatui pitkin koko pituuttaan maahan, sillä hän peljästyi kovin.” (1. Sam. 28:20) Hän ei totisesti parantanut tilannettaan sillä, mitä hän teki. Vaikka Saul oli sanonut meediolle, että hän halusi puhua profeetta Samuelin kanssa, hän tiesi, että Samuel oli kuollut eikä kyennyt puhumaan. Koska Jumalan laki tuomitsi kuolleitten kanssa puhumisen kauhistukseksi, Saulin olisi pitänyt ymmärtää, että näennäinen yhteydenotto kuolleisiin meedioitten välityksellä oli pahojen henkivoimien aikaansaama petos. – 5. Moos. 18:10–12.

13. Miksi se, että joku tietää, mitä Raamattu sanoo, ei ehkä estä häntä lankeamasta samaan ansaan, johon kuningas Saul lankesi?

¹³ Joku voi kyllä tietää, mitä Raamattu sanoo sellaisista asioista, mutta okkulttisten eli salaoppeja koskevien tapojen saama suuri julkisuus voi tehdä hänet uteliaaksi. Hän saattaa kuulla jostakusta, jonka kerrotaan pystyvän ennustamaan tarkoin tulevia tapahtumia. Tai hän voi saada tietoa erilaisista ennustamiskeinoista: aakkoslaudasta, ESP:stä eli aisteista riippumattomasta havaitsemisesta, astrologiasta, kristallipallosta katsomisesta ynnä muusta sellaisesta. Se saattaa viehättää häntä niin paljon, että hän haluaisi itse saada selville, ovatko ne todella tehokkaita keinoja. Hän olisi ehkä halukas ainakin kokeilemaan sitä.

14. Mitä voi tapahtua niille, jotka harrastelevat salatieteitä?

¹⁴ Onko se viisasta? Ei missään tapauksessa. Hänen uteliaisuutensa voi aiheuttaa hänen joutumisensa demonien ahdistamaksi. Yliluonnolliset häiriöt voivat riistää häneltä unen ja täyttää jopa päivän tunnit pelolla. Hän voi alkaa kuulla outoja ääniä, jotka ehdottavat, että hän tappaisi itsensä tai jonkun toisen. Tämä ei ole pelkkää olettamusta. Monien tapausten taustaa koskevat selonteot todistavat, että niin on todellisuudessa tapahtunut.

15, 16. Miten Jehova suhtautuu salaoppeja koskeviin menetelmiin?

¹⁵ Jos me todella uskomme Jumalan sanaan, me emme salli mielessämme kehittyä asiatonta uteliaisuutta salaoppeja koskeviin menetelmiin, ja se on suoja. Jehova Jumala ei suhtaudu tähän asiaan kevyesti. Suojellakseen israelilaisia joutumasta pahojen henkien pettämiksi ja vahingoittamiksi hän teki ennustelun harjoittamisesta kuoleman ansaitsevan rikkomuksen. Jumalan sana sanoi: ”Velhonaisen älä salli elää.” (2. Moos. 22:18) ”Jos jossakin miehessä tai naisessa on vainaja- tai tietäjähenki, niin heidät rangaistakoon kuolemalla.” – 3. Moos. 20:27.

¹⁶ Onko Jehovan suhtautumistapa meedioihin, noitiin ja ennustelijoihin muuttunut? Ei lainkaan! Jumalalta tullut säädös on yhä kaikkia niitä vastaan, jotka itsepintaisesti jatkavat spiritismin harjoittamista. Ilm. 21:8 (Um) luettelee heidät niiden joukkoon, jotka ansaitsevat ”toisen kuoleman” tuomion. Se merkitsee ikuista kuolemaa, josta on mahdotonta päästä pois. Jos siis jotkut, jotka ovat harrastaneet tällaista, haluavat tehdä Jumalan tahdon, niin heidän on nyt aika puhdistaa sellaiset harrastukset pois elämästään.

17. Mitä niiden, jotka haluavat saada Jumalan hyväksymyksen, pitäisi tehdä salaoppeihin liittyville esineille?

¹⁷ Varmistaudu myös siitä, ettei kodissasi ole mitään spiritistisiin tapoihin läheisesti liittyviä esineitä. Jäljittele niiden esimerkkiä, jotka ottivat vastaan tosi palvonnan Efesossa ja joista Apt. 19:19 kertoo: ”Useat niistä, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden.” Niin kalliita kuin ne olivatkin, efesolaiset, jotka omaksuivat kristillisyyden, eivät pidättyneet tuhoamasta niitä.

18. Mitä kristikunnassa vallitseva tilanne salaoppien suhteen paljastaa sen uskonnollisten johtajien epäonnistumisesta?

¹⁸ Nykyisin suuresti lisääntynyt kiinnostus salaoppeja koskeviin menetelmiin kristikunnan keskuudessa totisesti osoittaa sen uskonnollisten johtajien epäonnistumisen. Jopa niin sanotut oppineet ihmiset kysyvät neuvoa ennustelijoilta, harrastavat astrologiaa, kantavat onnenkaluja tai joissakin osissa maapalloa etsivät parannusta poppamiehiltä, jotka rukoilevat avukseen vääriä jumalia. Useimmat näistä ihmisistä hämmästyvät suuresti saadessaan tietää, että Raamattu tuomitsee sen, mitä he tekevät. Heille ei ole kerrottu, mitä Jumalan sana sanoo. Heidän pappinsa eivät ole opettaneet heille näitä asioita ja ovat siten jättäneet heidät alttiiksi demonien hyökkäykselle.

SUOJA KUOLEMANPELON EDESSÄ TAIPUMISTA VASTAAN

19. Mitä voimakkaita keinoja Saatana on käyttänyt ihmisten vallitsemiseksi Hepr. 2:14, 15:n mukaan?

¹⁹ Demonien avulla riivaamisen ja ahdistelemisen lisäksi toinen voimakas keino, jota Saatana on käyttänyt ihmiskunnan vallitsemiseen, on kuolemanpelko. Harkitse, mitä Hepr. 2:14, 15 sanoo tästä. Siinä osoitetaan Jeesuksen Kristuksen olevan sellaisessa asemassa, että hän voi tehdä ”tyhjäksi sen, jolla on keinot aiheuttaa kuolema, se on Panettelijan” (Um). Siinä sanotaan myös, että Jeesus voi ’vapauttaa kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia’.

20. Mainitse esimerkki siitä, miten Saatana on käyttänyt väkivaltaisen kuoleman pelkoa pitääkseen ihmiset orjuudessa.

²⁰ Ei ole epäilystäkään siitä, että ihmiset yleensä pelkäävät elämänsä katkeamista ennenaikaisesti väkivaltaisin keinoin. Tällaista kuolemaa tarkoitetaan tässä raamatunkohdassa, ja Saatana on käyttänyt häikäilemättömästi hyväkseen sellaisen kuoleman pelkoa. Hän käyttää tällaista pelkoa ohjaillakseen ihmisiä tekemään, niin kuin hän tahtoo. Tämän vuosisadan tapahtumat ovat hyvänä esimerkkinä siitä. Esimerkiksi natsi-Saksassa monet ihmiset pelkäsivät, mitä olisi seurannut, jos he eivät olisi tehneet niin kuin heidän esimiehensä vaativat. Nämä ihmiset pelkäsivät mahdollisuutta joutua teloitetuiksi. Siksi he menettelivät vastoin omaatuntoaan ja suorittivat raukkamaisesti rikoksia ihmiskuntaa vastaan.

21, 22. Mikä vapauttaa Jehovalle omistautuneet palvelijat olemasta kohtuuttomasti peloissaan sen vuoksi, että menettäisivät henkensä väkivaltaisesti?

²¹ Mutta Jumalan meille antama usko ja toivo voivat suojella meitä tulemasta niin pelokkaiksi, että peräännymme siitä, minkä tiedämme olevan oikein, ja siten turmelemme omantuntomme ja menetämme Jumalan suosion. Meidän ei tarvitse pelätä kohtuuttomasti, koska me tiedämme, että Jehova rakastaa meitä ja että meidän elämämme on kallisarvoinen hänelle. Pane merkille Jeesuksen Kristuksen lohduttavat sanat: ”Minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin [Gehennaan, Um]. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää. Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.” – Luuk. 12:4–7.

²² On totta, että ihmiset voivat tappaa ruumiin, mutta he eivät voi tuhota sielua iäksi. (Matt. 10:28) Ja mikä ”sielu” tässä tapauksessa on? Se on Jumalan ihmiselle antama oikeus olla elävä olento. Ihmiset eivät voi hävittää ketään pois Jumalan järjestelyistä ja tehdä siten mahdottomaksi hänen saada elämää uudelleen. Niinpä kaikki, jotka kieltäytyvät antamasta periksi kuolemanpelon edessä ja säilyttävät nuhteettomuutensa, vaikka heiltä riistettäisiin henki, elävät edelleen Jumalan näkökannalta. Jehova tulee suojelemaan heidän elämänoikeutensa. Hän ei unohda heistä ainoatakaan yksityiskohtaa. Hän muistaa heidän persoonallisuutensa, heidän henkisen kasvunsa ja elämänkokemuksensa. Ja hän palauttaa sellaiset eloon ylösnousemuksessa. – 2. Kor. 1:8, 9.

23. Miten usko ja toivo voivat vahvistaa meitä, kun meitä uhkaa kuolema?

²³ Usko Jumalan lupaukseen ylösnousemuksesta voi vahvistaa meitä tekemään oikein, vaikka se saattaisi merkitä meille kuolemaakin. Tämä usko auttaa meitä ymmärtämään, että iankaikkinen elämä, josta voimme nauttia ylösnousemuksemme jälkeen, on paljon kallisarvoisempi kuin muutama vuosi elämää nyt. Se suojelee meitä vaarantamasta mahdollisuuksiamme saavuttaa iankaikkinen elämä. Siten usko vaikutti entisaikojen ihmisiin, joista Heprealaiskirje Raamatussa kertoo: ”[He] ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta [sovittelemalla siinä, mikä on oikein], että saisivat paremman ylösnousemuksen.” – Hepr. 11:35.

24. Mitä Jeesus Kristus kykeni kestämään uskon vuoksi?

²⁴ Horjumaton usko Jehovan kykyyn herättää kuolleista ja palkita auttoi myös Jeesusta Kristusta säilyttämään täydellisen nuhteettomuuden. Ajattelehan, mitä hän kesti. Häntä herjattiin, lyötiin, iskettiin nyrkeillä, hänen päälleen syljettiin, häntä ruoskittiin ja lopuksi hänet naulattiin paaluun kuolemaan kuin pahimmanlaatuinen rikollinen. Kuitenkaan Jeesus Kristus ei kertaakaan perääntynyt. Hän ei kadottanut näkyvistään palkkaa. Minkä uskoa vahvistavan esimerkin hän antoikaan meille! Hepr. 12:2, 3 (Um) sanoo: ”Siitä ilosta, joka oli asetettuna hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, jota syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan, jottette väsyisi ja nääntyisi sielussanne.”

25. Mitä hyötyä saamme, kun elämme sopusoinnussa sen totuuden kanssa, että tämä elämä ei ole kaikki mahdollinen elämä?

²⁵ Tämä elämä ei todellakaan ole kaikki mahdollinen elämä. Kun elämme sopusoinnussa tämän tosiasian kanssa, niin vältämme materialististen ihmisten turhan, tyhjän elämän. Ei edes kuoleman mahdollisuus voi himmentää iloamme elämässä nyt eikä saada meitä suhtautumaan tulevaisuuteen epätoivoisina ja epävarmoina. Kiittäkäämme Jumalaa siitä, että hän on tehnyt vilpittömille totuuden etsijöille mahdolliseksi saada luotettavan toivon ja lujan uskon!

[Kuva s. 153]

Se, että Aasaf kadehti jumalattomien menestymistä, riisti häneltä ilon – kunnes hän ymmärsi, että vain hyvä suhde Jumalaan johtaa pysyviin siunauksiin