Aika valita Jumala Suvereeniksi

 1. Mitä ”pakana”-maailma näkee uskonnollisesta asiaintilasta kristikunnan oltua olemassa 1 600 vuotta?

TÄHÄN mennessä on maailma tarkkaillut kristikunnan tekoja yli 1 600 vuoden ajan eli keisari Konstantinus Suuren päivistä lähtien. Mitä niin sanottu ”pakana”-maailma havaitsee näin pitkän ajan kuluttua uskonnollisesta asiaintilasta? Se näkee koko ihmisen historian suurimman uskonnollisen sekaannuksen ja jakaantumisen! Koko maapallon peittävän uskonnollisen pimeyden! Tilanne sopii Raamatun ennustukseen, joka sanoi: ”Katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat.” – Jes. 60:2.

 2. Kenelle tällainen pimeys oli haaste, ja mitä hän teki sen suhteen, kuten Matteuksen 24:14:ssä on ennustettu?

² Maailmanlaajuinen pimeys on ollut haaste Jumalalle, maailmankaikkeuden Suvereenille. Mitä tämä Jumala, joka luomisviikon alussa käski: ”Tulkoon valkeus”, aikoi tehdä sen suhteen? Hän toimi johdonmukaisesti; hän toimi sopusoinnussa sen kanssa, miten hän menetteli 1 900 vuotta sitten, mistä apostoli Paavali sanoo: ”Sillä Jumala on se, joka sanoi: ’Loistakoon valo pimeydestä’, ja hän on loistanut sydämeemme valaistakseen sen Jumalan loistoisalla tuntemuksella Kristuksen kasvojen välityksellä.” (2. Kor. 4:6) Tämän mukaisesti tämä sama Jumala on ensimmäisen maailmansodan synkkien päivien päättymisestä lähtien saanut aikaan sen, että on viety eteenpäin koko ihmisen historian suurinta valistuskampanjaa. Hän ennusti sen Poikansa Jeesuksen Kristuksen sanoin: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.

3, 4. Millaisen vastaanoton tämä valo on saanut, ja mikä on ollut esteenä, etteivät useammat ihmiset ole valistuneet?

³ Meidän ei tulisi kuitenkaan luulla, että tämä maailmanlaajuinen rynnistys on saanut sen erilaisempaa vastaanottoa kuin 1 900 vuotta sitten. Valistuksen hyväksi suoritetun ponnistelun silloin saamasta vastaanotosta luemme: ”Tosi valo, joka antaa valoa kaikenlaisille ihmisille, oli tulemaisillaan maailmaan. Hän oli maailmassa, ja maailma tuli olemassaoloon hänen välityksellään, mutta maailma ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan kotiinsa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” (Joh. 1:9–11) Silloin ne, jotka hyväksyivät valon, pyrkivät valistamaan toisia; he eivät kätkeneet valoa. Syynä siihen, että useammat eivät valistuneet, oli valistustyön kohtaama lisääntyvä vastustus. Apostoli Paavali tekee meille tunnetuksi hänet, joka oli pääasiallisesti vastuussa valon kohtaamasta vastustuksesta, kun hän kirjoittaa:

⁴ ”Mutta jos se hyvä uutinen, jota julistamme, onkin verhottu, niin se on verhottu niiden keskuudessa, jotka tuhoutuvat, joiden keskuudessa tämän asiainjärjestelmän jumala on sokaissut epäuskoisten mielet, jotta Kristusta – joka on Jumalan kuva – koskevan loistoisan hyvän uutisen valaistus ei säteilisi läpi.” – 2. Kor. 4:3, 4.

 5. Kuka on Valtakunnan julistamisen vastustuksen takana, ja keiden muiden kuin ”taivaallisissa olevien pahojen henkivoimien” suvereeni hän on?

⁵ Se valistusrynnistys, jota viedään eteenpäin julistamalla hyvää uutista taivaissa perustetusta Jumalan messiaanisesta valtakunnasta, kohtaa samalla tavoin maailmanlaajuista vastustusta. Se, joka oli Messiaasta (Kristuksesta) esitetyn hyvän uutisen vastustamisen takana 1 900 vuotta sitten, on sama, joka on liikkeelle panevana voimana Valtakunnan sanoman julistamisen vastustamisessa ensimmäisestä maailmansodasta lähtien. Hän on ihmisten mielen sokaisija, se jota apostoli Paavali nimitti ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi”. Tähän ”jumalaan” ovat liittyneet hänen pimitysrynnistyksessään yli-inhimilliset hengelliset ”tämän pimeyden maailmanhallitsijat”, ”taivaallisissa olevat pahat henkivoimat”. (Ef. 6:12) Aivan samoin kuin hän on näiden ”taivaallisissa olevien . . . henkivoimien” suvereeni, hän pyrkii jatkuvasti olemaan maan päällä olevien ihmisten elämän suvereeni. Siksi hän estää niin paljon kuin mahdollista Valtakunnan totuuden valoa säteilemästä sokaistujen ihmisten mieleen.

6, 7. Miten tosi kristityt kamppailevat tällaisten henkivoimien kanssa ja minkä Jeesuksen ja Jaakobin esittämien sääntöjen mukaisesti?

⁶ Nämä suvereeninsa Saatana Panettelijan alaisuudessa ”taivaallisissa olevat pahat henkivoimat” ovat niitä, joiden kanssa tosi kristittyjen täytyy kamppailla suorittaessaan valistusrynnistystään. Miten kristityt tekevät sen? Eivät pelkästään paljastamalla demonismin, astrologian, spiritismin, okkultismin, fetisismin ja noituuden pirullisen lähteen. Kristityt kamppailevat sellaisia näkymättömiä, yli-inhimillisiä pahuuden voimia vastaan myös kieltäytymällä järkkymättä alistumasta osaksi tätä ”asiainjärjestelmää”, jonka ”jumala” Saatana on. He pitävät kiinni Jeesuksen Kristuksen todellisen kristillisen elämän suhteen esittämästä säännöstä: ”He [minun seuraajani] eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Joh. 17:16) Opetuslapsi Jaakob sanoi niille kristityiksi tunnustautuville, jotka eivät eläneet sopusoinnussa tuon säännön kanssa:

⁷ ”Ettekö tiedä, että ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa? Joka siis haluaa olla maailman ystävä, se asettuu Jumalan viholliseksi.” – Jaak. 4:4.

8, 9. a) Mikä on syynä maailmasta erillään olemiseen, ja mikä siitä on seurauksena? b) Minkä käskyn Ylipäällikkö antaa sen tähden kristityille apostoli Paavalin välityksellä?

⁸ Kristityt ovat erillään maailmasta siksi, että maailma on näkymättömän yli-inhimillisen suvereeninsa puolella, hänen joka on ainoan elävän tosi Jumalan kannalta Saatana ja Panettelija. Seuraus siitä on, että kristittyjen kamppailu ”taivaallisissa olevien pahojen henkivoimien” kanssa tulee jatkumaan niin kauan kuin tämä maailma seisoo ja kunnes Saatana Panettelija ja hänen demonienkelinsä on sidottu ja heitetty syvyyteen Kristuksen hallituskauden tuhanneksi vuodeksi. (Ilm. 13:1–8; 16:13–16; 19:19–20:3) Tehdäkseen vastarintaa ja seisoakseen lujina tänä pahana päivänä Jehova Jumalan ystävät varustautuvat ”Jumalalta olevan täydellisen sota-asun” eri piirteillä. (Ef. 6:11) Tähän ei sisälly mitään lihan aseita, mitään ’lihallisia sota-aseita’. – 2. Kor. 10:4.

⁹ Taivaallisen Ylipäällikön sotureilleen apostoli Paavalin välityksellä esittämä käsky kuuluu: ”Pysykää sen tähden lujina, kupeenne totuuteen vyötettyinä ja yllänne vanhurskauden rintahaarniska ja kenkinä jaloissanne rauhan hyvän uutisen varusteet. Ennen kaikkea ottakaa uskon suuri kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki paholaisen palavat heittoaseet. Ottakaa myös vastaan pelastuksen kypärä ja hengen miekka, se on Jumalan sana, samalla kun kaikin rukoilemisen ja nöyrän pyytämisen muodoin jatkatte rukoilemista joka tilaisuudessa hengessä.” – Ef. 6:14–18.

SUVEREENI HERRA JEHOVA

10. Kenen puolella ne seisovat, jotka tekevät Jehovasta elämänsä Suvereenin?

¹⁰ Keidenkään niiden suhteen, jotka tottelevat tätä Jumalan käskyä, ei ole mitään epäilystä siitä, kenen he antavat olla elämänsä suvereeni. Hän on Jehova Jumala, jonka sana on kuin miekka heidän kädessään, ”hengen miekka”. Valitessaan täten Hänet Suvereenikseen he eivät seiso maailman ja sen asiainjärjestelmän puolella, vaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoleittensa puolella sekä myös muinaisen Jerusalemin kuninkaan Daavidin, Messiaan maallisen esi-isän patriarkka Aabrahamin, niin, kaikkien niiden jumalisen uskon omanneiden miesten ja naisten puolella, joita koskeva kertomus sisältyy Raamattuun.

11. Millä sanamuodolla, jolla Aabraham puhutteli Jumalaa, hän osoitti suhteensa Häneen, ja miten jotkut kääntäjät esittävät Aabrahamin käyttämän heprealaisen ilmauksen?

¹¹ Aabraham tunnusti Korkeimman Jumalan Suvereeniksi Herrakseen. Sen jälkeen kun Aabraham oli palannut voittoisana taistelemasta neljän rosvokuninkaan kanssa ja Korkeimman Jumalan pappi Melkisedek oli siunannut hänet, hänelle tuli Jumalan sana, joka kuului: ”Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.” Vastatessaan tähän Aabraham osoitti sillä tavalla, jolla hän puhutteli Jumalaa, kuka oli hänen Korkein Herransa, sillä hän sanoi: ”Suvereeni Herra Jehova, mitä sinä olet antava minulle?” Kun Jumala lupasi antaa Aabrahamille sen maan, johon Jumala oli hänet johtanut, Aabraham osoitti suhteen, missä hän ajatteli olevansa, sanoessaan: ”Suvereeni Herra Jehova, mistä minä tiedän, että tulen ottamaan sen haltuuni?” (1. Moos. 15:1, 2, 8, UM) Omalla kielellään, heprean kielellä, patriarkka Aabraham käytti tässä puhutellessaan Jumalaa sanoja: Adonái Jehovíh. Välttääkseen käyttämästä Jumalan persoonanimeä jotkut raamatunkääntäjät kääntävät tämän ilmaisun ”Herraksi Jumalaksi”. Raamatun hakemiston valmistaja Young kääntää sen ”Herraksi Jehovaksi”. Mutta Jerusalemin raamatunkäännös (engl.) kääntää sen sanoilla ”minun Herrani Jahve”. Samoin kääntää Rotherhamin Emfaattinen Raamattu (engl.).

12. Mikä on heprealaisen sanan ”Adonái” merkitys, kuten ”Uuden maailman käännöksessä” osoitetaan?

¹² Kuitenkaan hepreankielinen sana Adonái ei merkitse ’minun Herrani’. Sen ymmärretään olevan vanha muoto sanasta Adoním, joka kirjaimellisesti merkitsee ’herroja’. Niinpä kun sanaa sovelletaan yksilöön, sillä on ylevyyden tai ylhäisyyden merkitys; se merkitsee herraa ylevällä tavalla, ylhäistä herraa. Tätä vanhaa hepreankielistä sanaa ei Raamatussa sovelleta kehenkään muuhun kuin Jehovaan eli Jahveen. Tästä syystä Uuden maailman käännös kääntää hepreankielisen arvonimen Adonái sanoilla ”Suvereeni Herra”.a Sopusoinnussa tämän kanssa Apostolien tekojen 4:24:n hepreankieliset käännökset käyttävät sanaa Adonái merkityksessä ”Suvereeni Herra”. – Apt. 4:24.

13. Miksi Jehova on oikeudenmukaisesti maailmankaikkeuden Suvereeni, ja minkä haasteen hän voi sen tähden esittää?

¹³ Totisesti tämä Jumala Jehova on maailmankaikkeuden Suvereeni, sillä Hän on kaiken yläpuolella, eikä hän ole suonut kenellekään luomuksistaan valtaa, joka olisi tasa-arvoinen Hänen valtansa kanssa. Täten hän pysyy Kaikkivaltiaana, Kaikkivoipana. Kaikkeuden Suvereenina Jehova sanoi aivan oikein Aabrahamille: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.” (1. Moos. 17:1) Ja profeetta Moosekselle Jehova sanoi: ”Minä olen Jehova. Ja minä ilmestyin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille Jumalana Kaikkivaltiaana.” (2. Moos. 6:2, 3, UM) Mitä suurinta varmuutta osoittaen hän voi esittää haasteen: ”Keneenkä siis te vertaatte minut, jonka kaltainen minä olisin.” (Jes. 40:25) Teemmekö me nykyään kuten Aabraham tästä Jumalasta elämämme Suvereenin?

14. Miksi meidän on nyt aika toimia viisaasti Jehovan suvereenisuuteen nähden?

¹⁴ Kukaan todellinen suvereeni ei voi ruveta odottamaan, että jokainen hänen alamaisistaan tekisi yksilönä ratkaisunsa. Suvereenilla on hoidettavanaan hallitusvaltansa ja kaikki siihen liittyvät velvollisuudet, ja hänen täytyy huolehtia tehtävistään omana määräaikanaan. Me maan päällä olevat vähäpätöiset ihmisluomukset kuvittelemme itsestämme liian paljon, jos me ajattelemme, että maailmankaikkeuden Suvereenin, Jehova Jumalan, on odotettava, kunnes me henkilökohtaisesti ratkaisemme, otammeko hänet Suvereeniksemme, ennen kuin Hän voi ryhtyä toteuttamaan täsmällisesti ajoitettua tarkoitustaan. Sopusoinnussa suvereenisen oikeutensa kanssa hän toimii, kun hänen määräaikansa toiminnalle tulee! Siksi on nyt kiireellisen tärkeä aika, jolloin jokaisen meistä tulee toimia viisaasti Hänen suvereenisuuteensa nähden!

MAAILMAN SUVEREENISUUDEN VAIHDOS

15. Mistä lähtien on taivaallista julistusta Jumalan suvereenisuudesta välitetty ihmiskunnalle ja miksi ei sitä ennen?

¹⁵ Maapallomme kannalta mitä tärkeintä julistusta on jo kaiutettu taivaissa ja sitä välitetään edelleen ihmismaailmalle ympäri maapallon: ”Maailman suvereenisuus on siirtynyt Herrallemme ja hänen Kristukselleen, ja hän on hallitseva aina ja ikuisesti!” (Ilm. 11:15; The New English Bible; An American Translation) ”Maailman suvereenisuus kuuluu nyt Herrallemme ja Hänen Kristukselleen, ja Hän tulee olemaan Kuningas aikakausien aikakausiin saakka.” (Weymouth, 3. painos) Tämä koko kaikkeuden kannalta kiinnostava seikka on pitänyt paikkansa vuodesta 1914 lähtien. Tuona vuonna päättyivät ”pakanain ajat” eli ”kansain määräajat” suunnilleen 4./5. lokakuuta, kun ne lasketaan Jerusalemin ja Juudan maan autioituksesta, jonka babylonialaiset aiheuttivat vuonna 607 eaa. Siitä lähtien 2 520 vuotta (ei-juutalaiset) pakanakansat ovat hallinneet herroina ihmisten asioita Jumalan messiaanisen valtakunnan puuttumatta siihen mitenkään. Koko tuona aikana ei juutalaisilla ole ollut Jerusalemissa mitään valtakuntaa, jota kuningas Daavidin kuninkaalliseen sukuun kuuluva henkilö olisi hallinnut. – Luuk. 21:24; KR; UM.

16. Miksi siis voitiin Jumalan suvereenisuudesta antaa ilmoitusta vuodesta 1914 lähtien?

¹⁶ Tuona vuonna 607 eaa. syöstiin vallasta viimeinen Jerusalemissa hallinnut Daavidin suvun kuningas, ja pakanakansojen sallittiin saada täydelleen maailman herruus ja käyttää suvereenisuuttaan ihmiskunnan, sekä juutalaisten että pakanoitten, suhteen. Mutta pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 päättyi aika, jolloin Jeesuksen Kristuksen piti odottaa taivaallisen Isänsä oikealla puolella. Tuohon aikaan Suvereeni Herra Jehova asetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen valtaistuimelle ”taivaallisessa Jerusalemissa”, taivaallisella Siioninvuorella. Tällä tavoin Daavidin kuninkaallinen sukuhaara korotettiin jälleen valtaistuimelle ja messiaaninen valtakunta syntyi. Samanaikaisesti suuri muinaisen Melkisedekin kaltainen Pappi-Kuningas Jeesus Messias asetettiin taivaalliseen valtakuntaansa. (Hepr. 10:12, 13; Ps. 110:1–4) Siitä lähtien voitiin ihmismaailmalle julistaa: ”Maailman suvereenisuus on siirtynyt meidän Herramme ja hänen Kristuksensa haltuun, ja hän tulee hallitsemaan aina ja ikuisesti.” – Ilm. 11:15, AT.

17. Kysyttiinkö ensin ihmisiltä ja kansoilta, ennen kuin Jumala ryhtyi toimimaan, ja miten kaksikymmentäneljä vanhinta valaisivat oikeaa suhtautumistapaa?

¹⁷ Tätä ei kysytty ensin ihmismaailmalta. Tätä Jumalan toimenpidettä ei myöskään kysytty ensin maallisilta kansoilta, joilla on omat kansalliset suvereenisuutensa. Korkein Jumala ryhtyi suoraan toimintaan määräaikanaan ja perusti taivaallisen messiaanisen valtakunnan sopusoinnussa oman kaikkeudensuvereenisuutensa oikeuden kanssa. (Dan. 4:32) Kaksikymmentäneljä vanhinta valaisivat menettelyllään, miten ihmiset voisivat osoittaa oikealla tavalla vastakaikua Jumalan suvereenisuuden oikeutetulle ilmaisulle, sillä he kumartuivat palvoen Jumalan edessä ja sanoivat: ”Me kiitämme sinua, Jehova Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, koska sinä olet ottanut suuren voimasi ja ruvennut hallitsemaan kuninkaana.” – Ilm. 11:16, 17.

18. Miten kansat kuitenkin suhtautuivat siihen, ja miten kaksikymmentäneljä vanhinta ennustivat tämän?

¹⁸ Mitä sitten on sanottava maailmallisista kansoista? Ne olivat liian kiinnostuneita taistelemaan loppuun ensimmäisen maailmansotansa maailmanherruudesta. Koska ne yrittivät saada kaikki ihmiset komentoonsa tukemaan itseään totaalisessa sodassa, ne vainosivat vihaisesti niitä tosi kristittyjä, jotka ottivat asenteensa Herran Jumalan ja hänen Kristuksensa suvereenisuuden puolelle. Tämä oli juuri niin kuin nuo kaksikymmentäneljä vanhinta olivat ennustaneet jatkaessaan: ”Mutta kansat vihastuivat, ja tuli sinun oma vihasi sekä määräaika tuomita kuolleet ja antaa palkka orjillesi profeetoille ja pyhille ja nimeäsi pelkääville, pienille ja suurille, ja saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan.” – Ilm. 11:18.

19. a) Mitkä kysymykset suvereenisuudesta on nyt sopiva aika meidän tehdä itsellemme? b) Mitä kansojen esimerkin seuraamisemme merkitsisi meille?

¹⁹ Tähän päivään saakka ovat kansat olleet jatkuvasti vihaisia Jehovan ”pyhille ja [Hänen nimeään] pelkääville, pienille ja suurille”. Siksi on sopiva aika jokaisen meistä kysyä itseltään: ’Miten on minun laitani? Aionko sallia maailmallisten kansojen menettelyn olla opastavana esimerkkinäni? Vai aionko toimia niin kuin Ilmestyksen 11:16, 17:n mainitsemat kaksikymmentäneljä vanhinta ja kiittää Jumalaa siitä, että hän on ilmaissut suvereenisuutensa ja ottanut suuren hallitsemisvaltansa? Tunnustanko sen, että maailman suvereenisuus on siirtynyt Jehova Jumalan haltuun? Valitsenko minä Hänet tämän elintärkeän seikan tunnustukseksi taivaalliseksi Suvereenikseni? Annanko Hänen olla elämäni suvereeni?’ Olipa miten tahansa, me emme voi kuitenkaan nyt välttää sitä, että meillä on uusi suhde Jumalaan, Suvereeniin Herraan, joko suotuisa suhde tai epäsuotuisa. Kuka tahansa, joka asettuu vihaisten kansojen puolelle, asettuu epäsuotuisaan suhteeseen Kaikkeuden Suvereeniin nähden. Se merkitsee turmiota kenelle tahansa siten tekevälle, sillä kansat ovat niitä, jotka ”turmelevat maan”, ja ne vuorostaan tullaan turmelemaan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Har-Magedonissa. – Ilm. 16:14, 16.

20, 21. a) Mihin psalminkirjoittajan ilmaisuihin viittaamme vastatessamme kysymykseen, joka koskee Hänen todistajakseen tulemista, jonka teemme Suvereeniksemme? b) Mitä suurempaa kunniaa maan päällä ei voisi olla, kuten suurimman Esimerkkimme tapaus osoittaa?

²⁰ Tämä herättää kysymyksen: ’Jos annan Jumalan olla elämäni Suvereeni, niin merkitseekö se sitä, että minusta täytyy tulla Jehovan todistaja?’ Vastaukseksi tähän kysymykseen voimme viitata henkeytettyyn psalmistaan, joka antoi Jumalan olla elämänsä Suvereeni. Hän kirjoitti: ”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan [Suvereeniin Herraan Jehovaan, UM], kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (Ps. 73:28) Lisäksi: ”Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista. Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, UM], minun turvani hamasta nuoruudestani. Herran, Herran [Suvereenin Herran Jehovan, UM] väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.” – Ps. 71:4, 5, 16.

²¹ Me kysymme siksi: Tuleeko nykyaikana kukaan, joka panee turvansa Suvereeniin Herraan Jehovaan, toimimaan mitenkään toisin kuin muinainen psalmista, joka ’kertoi kaikkia Jumalan tekoja’? Tuleeko nykyajan ihminen, joka on vapautettu ”jumalattoman kädestä” ja joka on tehnyt Suvereenista Herrasta Jehovasta toivonsa, toimimaan toisin kuin psalmista, joka ’toi julki Jumalan väkeviä tekoja’ ja ’ylisti hänen vanhurskauttaan’? Hän ei varmasti häpeä elämänsä Suvereenia. Suurin Esimerkkimme, Jeesus Kristus, ei hävennyt Suvereeniaan, Jehova Jumalaa. Hänestä tuli siksi Jehovan todistaja, ja siitä syystä häntä nimitetään ”Jeesukseksi Kristukseksi, ’Uskolliseksi Todistajaksi’”. Hän puhuu itsestään ”uskollisena ja totuudellisena todistajana, Jumalan luomakunnan alkuna”. (Ilm. 1:5; 3:14) Niistä, joista todella tulee hänen askeleittensa seuraajia, täytyy samoin tulla hänen Isänsä Jehovan todistajia. Mikään kunnia ei voisi olla suurempi kenellekään maan päällä kuin olla Jehovan todistaja.

22. Millaisen kokemuksen meille aiheuttaa se, että teemme Jehovan elämämme Suvereeniksi, mutta minkä psalminkirjoittajan rukouksen voimme silloin valita?

²² Kun teemme Jehova Jumalasta elämämme Suvereenin, niin ne, jotka tekevät Saatanasta oman suvereeninsa tekemällä itsestään ”osan maailmasta”, jonka ”jumala” ja ”hallitsija” ja suvereeni tuo paholainen on, vainoavat meitä. (2. Kor. 4:4; Joh. 14:30; 15:19) Mutta vainottuna ollessaan ahdistettu voi rukoilla kuningas Daavidin tavoin: ”Mutta sinä, Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, UM], auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.” (Ps. 109:21) ”Herra, Herra [oi Jehova, Suvereeni Herra, UM], sinä minun väkevä apuni, sinä suojaat minun pääni taistelun päivänä. Herra [Jehova, UM], älä salli, mitä jumalattomat haluavat, älä anna heidän aikeittensa onnistua; muutoin he ylvästelevät.” (Ps. 140:8, 9) ”Mutta sinuun, Herra, Herra [oi Jehova, Suvereeni Herra, UM], minun silmäni katsovat, sinuun minä turvaan. Älä hylkää minun sieluani. Varjele minua niiden pauloista, jotka minua pyydystävät, väärintekijäin ansoista.” – Ps. 141:8, 9.

JÄRJESTETYN KANSAN SUVEREENI

23. Miksei sellainen, joka tekee Jehovan elämänsä Suvereeniksi, tule olemaan yksin, kuten Hesekielin 36:37, 38 osoittaa?

²³ Jos nyt valitset Jehova Jumalan Suvereeniksesi, et tule olemaan yksin. Sinä tulet olemaan yksi hänen kansastaan. Hän ei ole vain yhden yksinäisen maan päällä olevan yksilön Suvereeni, vaan järjestetyn kansan Suvereeni. Käyttäen muinaista Israelin kansaa esikuvallisena esimerkkinä hengellisistä israelilaisista, jotka Hän kokoaa uskonnollisesta Suuresta Babylonista tänä ”lopun aikana”, hän sanoo: ”Näin sanoo Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, UM]: Vielä tätäkin annan Israelin heimon minulta anoa, että tekisin heille sen: minä lisään heille ihmisiä runsaasti kuin lammaslaumaa. Niinkuin on pyhitettyjen uhrilammasten [pyhien ihmisten, UM] laumaa, niinkuin Jerusalemin lammaslaumaa sen juhlissa, niin tulevat raunioina olleet kaupungit täyteen ihmislaumaa. Ja niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, UM].” – Hes. 36:37, 38; Ilm. 18:1–4; Dan. 12:4.

24. Miten ne, jotka tekevät Jehovan elämänsä Suvereeniksi, ovat siunattuja, ja mikä valinta ratkaisee, varjellummeko me vastaanottamaan tervetulleena uuden järjestyksen?

²⁴ Siunattuja ovat ne, jotka nykyään valitsevat Jehovan Jumalakseen ja antavat Hänen olla elämänsä Suvereeni. Hän hallitsee heitä taivaallisena Kuninkaana valtaistuimelle asetetun Poikansa, Jeesuksen, Messiaan, välityksellä. Kun lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa” nykyiset jakavat kansalliset suvereenisuudet hävitetään ja kansojen nykyinen näkymätön suvereeni, Saatana Panettelija, sidotaan ja heitetään syvyyteen, niin Jumala Kaikkivaltias tulee pitämään turvassa ne, jotka rakkaudellisesti kannattavat hänen kaikkeudensuvereenisuuttaan. (Matt. 24:21, 22; Ilm. 7:14, 15) Tulemmeko me olemaan niiden siunattujen eloon jäävien joukossa, jotka ottavat tervetulleena vastaan vanhurskaan uuden järjestyksen yksinomaan ”Herramme ja hänen Kristuksensa . . . suvereenisuuden” alaisuudessa? Ratkaiskoon se, että valitsemme Jehovan elämämme Suvereeniksi, tämän hyväksemme. – Ilm. 11:15, AT.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 41]

Ne, jotka valitsevat Jehovan Suvereenikseen, osoittautuvat samanlaisiksi jumalisen uskon ihmisiksi kuin Jeesus, Aabraham ja Daavid