Psalmit
Missä haluat olla?
JEHOVA Jumalan uskolliset palvelijat arvostavat hyvin paljon sitä, että he voivat nauttia saman kalliin uskon omaavien toveruudesta. Israelilaisten keskuudessa tällainen arvostus ilmeni vilpittömästä halusta mennä pyhäkköön. Iloitsetko sinä samoin suuresti osallistumisesta palvontaan toisten kanssa?
Psalmin 84 kirjoittaja, Koorahista polveutuva leeviläinen, antoi hyvän esimerkin siitä, että hän halusi olla Jumalan uskollisten palvelijoitten joukossa. Hän sanoi: ”Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti. Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.” – Ps. 84:2–4.
Pyhäkkö oli psalmistan mielestä ”ihana”, kaunis, niin, mitä viehättävin, koska siellä palvottiin Jehovaa. Tämän leeviläisen ilmaisema kiihkeä halu olla Jehovan tabernaakkelin esikartanoissa palauttaa mieleemme sen, että kymmenettuhannet leeviläiset asuivat kuningaskunnan aikana 48 kaupungissa, jotka oli määrätty leeviläisille kautta Israelin maan. Vain kerran puolessa vuodessa yksi ei-papillisten leeviläisten jaosto palveli kokonaisen viikon temppelissä. Niinpä he viettivät suurimman osan vuotta omissa kodeissaan perheittensä parissa leeviläiskaupungeissa. Toisaalta pikkulinnuilla saattoi olla pysyvämpi asuinsija temppelissä.
Koorahilainen leeviläinen ei voinut olla ajattelematta niiden onnellista osaa, jotka kävivät säännöllisesti pyhäkössä määräaikoina. Hän jatkaa: ”Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. . . . Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla [opettaja verhoutuu myös siunauksiin, UM]. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.” – Ps. 84:5–8.
Tehtäviensä vuoksi papit ja leeviläiset asuivat säännöllisin väliajoin tilapäisesti Jehovan huoneessa ja voivat ylistää Korkeinta siellä suoraan. Mikä onnellinen osa heillä silloin olikaan! Onnellisia olivat myös muut israelilaiset, jotka saivat voimansa Jumalalta, kun he tarvitsivat lohdutusta ja apua. Sellaisilla israelilaisilla oli mielessään ”pyhät matkat”, ts. pyhäkköön johtavat tiet. Heidän kiinnostuksensa tosi palvontaa kohtaan aiheutti sen, että kuivahko Kyynellaakson alue, jonka kautta he kulkivat Jerusalemiin, näytti viehättävältä, hyvin kastellulta alueelta, jossa virtaa lähde. Uskolliset israelilaiset pitivät Jehovaa ’opettajanaan’. (Jes. 30:20) Koska he siunaisivat eli ylistäisivät häntä, voitaisiin sanoa, että ”opettaja verhoutuu” sellaisiin siunauksiin kuin vaatteeseen. Vaikka matka on saattanut olla pitkä, uskolliset palvojat eivät tulleet lopen uupuneiksi. Odote pyhäkköön pääsystä antoi heille uutta voimaa.
Seuraavaksi psalminkirjoittaja vetoaa Jehovaan ja sanoo: ”Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. . . . Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja.” (Ps. 84:9, 10) Leeviläinen ei siis pyydä Jehovaa kiinnittämään suosiollista huomiota vain itseensä, vaan myös voideltuun, todennäköisesti Juudan kuninkaaseen. Tämä leeviläinen ymmärtää, että Korkein on Israelille suojakilpi, ja rukoilee sen tähden häneltä apua.
Koska psalmista halusi hartaasti olla pyhäkössä, hän sanoo: ”Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä kuin asun jumalattomien majoissa.” (Ps. 84:11) Millaista arvostusta! Psalminkirjoittajan mielestä yksikin päivä Jehovan pyhäkön esipihoissa oli arvokkaampi ja parempi kuin tuhat jossakin muualla vietettyä päivää. Hän oli mieluummin palveluksessa kynnyksellä, niin, Jehovan huoneen sisäänkäytävällä kuin jumalattomien ihmisten majoissa, olivatpa ne kuinka loisteliaita tahansa.
Miksi hän arvosti niin paljon Jumalan huonetta? Pane merkille hänen sanansa: ”Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!” (Ps. 84:12, 13) Psalminkirjoittaja arvosti sitä, millainen Jumala Jehova on. Korkein on kansalleen aurinko, joka antaa valaistusta. Hän suo myös suojaa kilven tavoin. Suosion ja siunauksen ilmaukset ovat lähtöisin hänestä, ja hän antaa kirkkautta ja kunniaa niille, jotka hän hyväksyy. Jehova ei koskaan pidätä hyvää niiltä, jotka pyrkivät vaeltamaan oikeamielisesti. Hän siunaa heitä runsaasti, eivätkä ne, jotka panevat luottamuksensa Kaikkivaltiaaseen, tule pettymään, vaan nauttivat jatkuvasti tosi onnea.
Saako se, että toteat Jehovan Suojelijaksi ja kaikkien hyvien lahjojen Lähteeksi, sinut tulemaan säännöllisesti hänen kansansa yhteyteen? Tuottaako sinulle suurinta iloa hyvä asema Jumalan edessä? Meidän pitäisi varmasti haluta saattaa toimintamme sopusointuun psalminkirjoittajan ilmaisemien ajatusten kanssa ja kokea siten edelleen sitä onnellisuutta, joka tulee siitä, että meillä on Jumalana Jehova.