Viisaus vihaa ylpeyttä

VIISAUS on kyky käyttää tietoa oikein. Se on tiedon toteuttamista oikealla tavalla hyvin seurauksin. Viisauteen liittyy läheisesti ymmärrys. Mutta ymmärryksen voidaan sanoa menevän askelta pitemmälle kuin viisaus. Ymmärrys merkitsee Raamatussa käytettynä kykyä nähdä jokin asia yhdysosineen ja erityisesti kykyä nähdä kaikki asiat niiden suhteessa Jehova Jumalaan. Jumalan Sana neuvoo sen tähden: ”Viisaus on ensimmäinen asia. Hanki viisautta ja kaikella hankkimallasi hanki ymmärrystä.” – Sananl. 4:7, Um.

Viisaus suosittelee itseään paljolla. ”Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden”, sillä se on parempi kuin hopea, kulta ja kalliit kivet. Se tuo mukanaan päivien paljouden, kunnian ja miellyttävän elämän. Eräs syy siihen, miksi kaikki tämä pitää paikkansa viisaudesta, on se asenne, minkä se ottaa ylpeyteen katsoen. Viisauden personoituma sanoo näin: ”Kopeutta [itsekorotusta, Um] ja ylpeyttä, . . . minä vihaan.” Miksi viisaus vihaa ylpeyttä ja itsekorotusta? – Sananl. 3:13; 8:13.

Viisaus huolehtii asioitten soveliaisuudesta, niiden oikaisemisesta. Se tietää järjestyksen ja sopusoinnun arvon. Viisaus pystyy olemaan objektiivinen, katselemaan tosiasioita puolueettomasti ja ajattelemaan niitä selvästi. Sitä kiinnostaa tehokkuus ja tulokset. Viisaus vihaa sen tähden ylpeyttä, koska ylpeys ikään kuin uhmaa kaikkea tätä.

Mitä ylpeys on? Eräs määritelmä sanoo sitä ”kohtuuttomaksi omanarvontunnoksi”. Tietty määrä omanarvontuntoa on tarpeen niin kuin apostoli Paavalikin osoittaa: ”Minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti [niin, että omaa terveen mielen, Um].” Ylpeys ilmaisee epätervettä mieltä. Se on itsensä korottamista, itsensä ottamista liian tärkeästi, liian suuren ajattelemista itsestään. Ylpeys on tunnetila, mikä ei alistu järjen johtoon ja on sen tähden mielettömyyttä. – Room. 12:3.

Ylpeä ihminen ei ole ainoastaan täysin tietoinen omista hyvistä puolistaan, vaan hän myöskin kuvittelee omaavansa monia sellaisiakin puolia, joita hänellä ei olekaan. Vielä pahempaa on, että ylpeä on yhtä sokea omien heikkouksiensa ja puutteittensa suhteen kuin muiden hyvien ja vahvojen puolien suhteen. Johonkin kansaan kuuluva ylpeä henkilö näkee ainoastaan puutteita toisiin kansoihin kuuluvissa. Ylpeys seuraa usein kasvatusetuja, saavutuksia, mainetta, voimaa ja rikkautta. Yleisimpiin ylpeyden muotoihin kuuluu rodun, uskonnon ja kansallisuuden ylpeys.

Huomaten epätäydellisten ihmisten taipumuksen kerskua Jehova Jumala neuvoi kauan sitten: ”Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa.” Miksi ei? ”Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?” – Jer. 9:23; 1. Kor. 4:7.

Viisaus ei vihaa ylpeyttä ainoastaan siksi, että ylpeydeltä puuttuu johdonmukaisuutta ja asioitten sopivaisuuden tajua, vaan ennen kaikkea siksi, että ylpeys merkitsee kaikkeuden suurimman, viisaimman, voimakkaimman ja korkeimmalle korotetun Persoonan auktoriteetin pilkkaamista. Ylpeys panee vastustamaan Jehova Jumalan jumalallista tahtoa. Hän ”on ylpeitä vastaan” ja varoittaa, että ”jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan”. Ylpeys tekee meistä Sen vihollisia, joka voi tehdä meille enimmän: antaa meille iankaikkisen elämän onnessa. Ei ole ihme, että viisaus vihaa ylpeyttä! – 1. Piet. 5:5; Luuk. 14:11.

Niin, ylpeys loukkaa kaikkea asiain suhteellisuuden ja sopivaisuuden tajua. Se osoittaa olevansa aivan vailla ymmärrystä luomuksen suhteen Luojaansa ollessa kysymyksessä. ”Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.” Ylpeys sokaisee näkemästä sitä tosiasiaa, että korkeinkin ihminen on vain heinäsirkka verrattuna Luojaan ja että kokonaiset kansakunnat ovat kuin vesipisara, mikä putoaa tyhjennetystä sangosta, ja kuin hieno tomu, mikä kokoontuu vaa’alle. – Sananl. 9:10; Jes. 40:15–17, 22, 23.

Ylpeät maailmallisesti viisaat ihmiset yrittävät uupumatta vapautua kaikesta tilivelvollisuudesta Tekijälleen ja kaikesta velvoituksen tajusta häntä kohtaan. He uurastavat koettaen löytää näennäisiä säröjä Jumalan Sanasta ja hänen luonnonkirjastaan. He ratinalisoivat ja filosofoivat ja vajoavat tyhjään viisasteluun, yrittävät aivan turhaan todistaa itselleen sekä muille, että tämä ihmeteltävä rakennelma ja virheettömästi toimiva kaikkeus syntyi pelkästä sattumasta ja käy umpimähkään ja ilman Ylläpitäjää. Turhaan he koettavat poistaa uskonnon osan elämästä. Kuinka tyhmiksi sellaiset ihmiset ja kansat osoittautuvatkaan! Jollei ennen, niin kuitenkin Harmagedonissa kaikki sellaiset pannaan tietämään, mitä hulluja he ovat olleet. – Ps. 14:1; Ilm. 16:14, 16.

Viisaus vihaa ylpeyttä myöskin siksi, että se on repivää. Ylpeys kannustaa kilpailuun ja kamppailuun sopusoinnun ja yhteistoiminnan sijasta. Toisaalta ylpeys panee meidät kieltäytymään myöntämästä vääryyttä, ja toisaalta se saattaa meidät kieltäytymään antamasta anteeksi ja unohtamasta. Kuinka monet avioliitot onkaan uhrattu ylpeyden alttarilla! Ylpeys on yksi päätekijöistä nuorison rikollisuuteen, sillä se tekee vanhemmat ärsyyntyneiksi lapsiinsa, sen sijaan että he olisivat kärsivällisiä heitä kohtaan, ja se saattaa lapset kapinoimaan vanhempiaan vastaan, mikä kaikki on vastoin Raamatun neuvoa. – Ef. 6:1–4.

Ylpeys vaikuttaa myöskin hajottavana voimana kristillisessä seurakunnassa. Se tekee auktoriteetille alistumisen kiusalliseksi ja yhteistoiminnan tovereitten kanssa vaikeaksi. Paavalin sanat eivät anna mitään sijaa ylpeydelle: ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne”, ”nöyryydessä [pitäkää] toista parempana kuin itseänne”. – Room. 12:10; Fil. 2:3.

Viisaus vihaa ylpeyttä totisesti hyvästä syystä! Ylpeys tekee meistä Luojan vastustajia, panee esteet meidän ja lähimmäistemme väliin ja häiritsee työkykyisyyttä ja haluttujen tulosten saavuttamista. Jumalan Sana on täynnä varoittavia esimerkkejä, mitkä painottavat sitä totuutta, että: ”Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.” Ole siis viisauden kaltainen: vihaa ylpeyttä! – Sananl. 16:18.