”Meidän Herramme ja Hänen Kristuksensa valtakunta” ottaa vallan
1. Milloin 144 000 hengestäsiinnyttä Kristuksen opetuslasta lakkaavat olemasta hänen hengellisen valtakuntansa alamaisia maan päällä?
ME OLEMME kaikki kiinnostuneita tulevan maailmanhallituksemme johtoelimestä. Aikanaan kaikki 144 000 Kristuksen uskollista hengestä siinnyttä opetuslasta tulevat kuulumaan tuohon johtoelimeen. Silloin he eivät enää ole Kristuksen hengellisen valtakunnan maallisia alamaisia, vaan he ovat hänen kanssaan kuninkaita taivaassa. Tämä odote on yhtäpitävä Ilmestyksen 5:9, 10:n sanojen kanssa, jotka on osoitettu Jeesukselle Kristukselle, Jumalan Karitsalle: ”Sinä ostit verelläsi ihmisiä Jumalalle jokaisesta sukukunnasta ja kielestä ja kansasta ja kansakunnasta, ja sinä teit heidät valtakunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme, ja heidän on määrä hallita kuninkaina maata.”
2. Missä osassa ihmiskuntaa tulevat sen tähden tulevan maailman hallitusvallan johtoelimen syntyperän juuret olemaan?
2 Huomaa, että tässä henkeytetyssä lausunnossa ei sanota, että uhrattu Jumalan Karitsa osti ihmisiä Jumalalle sen yhden Israelin kansan kahdestatoista sukukunnasta, joka puhui heprean kieltä. Tulevan maailmanhallituksemme johtoelin ei muodostu ainoastaan niistä ihmisistä, jotka ostettiin pienestä juutalaisesta kansasta. Tämän maailman hallitusvallan johtoelimen juuret eivät ole vain lihallisessa Israelin kansassa, vaikka Jumalan Karitsa, Jeesus Kristus, itse olikin hepreaa puhuva juutalainen eli israelilainen ollessaan täydellisenä ihmisenä maan päällä. Koska hän on nyt taivaassa, häntä ei tunneta enää sen lihan mukaan, jonka hän antoi uhriksi. (2. Kor. 5:16) Sopusoinnussa tämän kanssa maailmanhallituksessa tulee olemaan hänen kanssaan ihmisiä, jotka hän on ostanut ”jokaisesta sukukunnasta ja kielestä ja kansasta ja kansakunnasta”.
3. Keistä maan päällä olevista johtoelin on siksi kiinnostunut ja miksi?
3 Näin ollen johtoelin on oleva syntyperältään kansainvälinen. Tästä syystä se on luonnollisesti kiinnostunut ihmisperheen kaikista jäsenistä riippumatta väristä, rodusta, sukukunnasta, kansasta tai kielestä. Juuri näin pitää ollakin, koska Jumalan Karitsa kuoli koko ihmiskunnan puolesta eikä vain yhden kansan puolesta.
4. Kenen omaisuutta kaikkien maiden kansalaiset todellisuudessa ovat ja miksi?
4 Nykyään poliittiset hallitukset pitävät kansalaisiaan valtion omaisuutena. Tällä tavoin nämä hallitukset syrjäyttävät Jumalan, Luojan, ja hänen uhratun Poikansa Jeesuksen Kristuksen omistusoikeuden. Mutta jumalallisen oikeuden taivaallisessa tuomioistuimessa tullaan pian näyttämään toteen, että Jumalan Karitsa, Jeesus Kristus, teurastettiin täällä maan päällä kaikkien valtioiden kansalaisten puolesta. Niinpä he kaikki kuuluvat oston perusteella hänelle eivätkä kenellekään ihmiselle tai ihmisille. He ovat Kristuksen omaisuutta ja myös hänen taivaallisen Isänsä, Jehova Jumalan, omaisuutta. Niinpä tämä osto ei koske ainoastaan niitä 144 000:ta, joista tulee Kristuksen kanssa kuninkaita taivaallisessa hallituksessa. Meillä täytyy olla se Jumalan Pojan laaja näkemys, joka Johannes Kastajalla oli, kun hän osoitti kastettua Jeesusta ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Niin, maailman. – Joh. 1:29.
5. Miten laaja tuleva kuninkaallinen hallitus on oleva, ja ketkä ovat messiaanisen Kuninkaan alamaisia?
5 Täysin sopusoinnussa tämän tosiasian kanssa tuleva kuninkaallinen hallitus on oleva maailmanlaajuinen. Viitaten messiaaniseen Hallitsijaan Sakarjan 9:10:n ennustus sanoo: ”Hän [Rauhanruhtinas] julistaa rauhan kansoille. Ja hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin.” Samankaltaista kieltä käyttäen Psalmin 72:7, 8:n ennustus julistaa: ”Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole. Hallitkoon hän merestä mereen ja Eufratvirrasta maan ääriin saakka.” Kristikunta ei ole tämän ennustuksen täyttymys, vaikka se väittää olevansa Kristuksen valtakunta ja sanoo, että siinä on nykyään lähes miljardi kirkon jäsentä, jotka kuitenkin kuuluvat moniin lahkoihin ja uskontokuntiin eri puolilla maapalloa. Kristityiksi tunnustautuvat kansat ovat olleet pahiten rauhaa häiritseviä ihmisyhteiskunnan poliittisia aineksia. Ne eivät ole osoittautuneet Rauhanruhtinaan, Kristuksen, yhdistyneiksi alamaisiksi. – Jes. 9:5.
6. Miten kristikunnan kansat osoittivat, etteivät ne ole Rauhanruhtinaan alamaisia?
6 Eivätkö juuri ne aiheuttaneet sen, että yleismaailmallinen sota vuosina 1914–1918 rikkoi maailmanrauhan? Ainakin 20 niistä 28 valtakunnasta, jotka lopulta sekaantuivat sotaan, väitti olevansa kristittyjä. Minkä kiistan takia ne ryhtyivät sotimaan? Kiista koski maailmanherruutta. Kyseessä ei ollut Jeesuksen Kristuksen maailmanherruus, vaan sen joka voittaisi maailmanlaajuisen selkkauksen. Mutta ensimmäinen maailmansota ei ratkaissut lopullisesti kiistaa. Kaksikymmentäyksi vuotta myöhemmin siitä alettiin taistella vielä laajemmassa mitassa. Ja nyt, yli 32 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, kysymystä maailmanherruudesta ei ole vieläkään ratkaistu maailmallisia kansoja tyydyttävällä tavalla. Poliittinen tilanne on kehittymässä kohti kolmatta väkivaltaista aseisiin turvautumista kautta maailman.
7. Minkä Jehovan kristittyjen todistajien esittämän julistuksen maailmalliset kansat, jotka pitävät omaa suvereenisuuttaan tärkeimpänä, ovat jättäneet huomioon ottamatta?
7 Tähän saakka kansat, jotka ovat pitäneet omaa kansallista suvereenisuuttaan tärkeimpänä, ovat jättäneet huomioon ottamatta sen, mitä Jehovan kristityt todistajat ovat julistaneet niille julman vainon uhallakin. Mitä he ovat julistaneet? Sitä, että sodan raastaman vuoden 1914 varhaissyksyllä niille suotu aika hallita maailmaa Jumalan valtakunnan puuttumatta siihen päättyi. Tai käyttääksemme Jeesuksen Kristuksen ennustuksen kieltä ”pakanain ajat”, ”kansain määräajat”, päättyivät. Silloin tuli kaikkeuden Suvereenin, Jehova Jumalan, määräaika perustaa ”meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta”. Hän ei aikaansaanut Kristuksensa valtakunnan syntymistä Jerusalemiin Lähi-itään, vaan taivaaseen oikealle puolelleen. (Luuk. 21:24, Kirkkoraamattu, UM) Me emme nähneet sitä, koska se tapahtui taivaassa. Mutta todisteet siitä ovat silmiemme edessä siinä näkyvässä ”tunnusmerkissä”, josta Jeesus Kristus ennusti meille. – Matt., luvut 24 ja 25; Mark. 13:3–37; Luuk. 21:5–36.
ASTU ”MEIDÄN HERRAMME JA HÄNEN KRISTUKSENSA VALTAKUNTAAN”
8. Mistä lähtien ”tunnusmerkki” on ollut havaittavissa, ja minkä julistuksen alun se ilmaisi?
8 Kuinka monet meistä ovat huomanneet ”tunnusmerkin” ja käsittäneet sen merkityksen, kun se on paljastunut silmiemme eteen pakanain aikojen päättymisestä eli vuodesta 1914 lähtien? Se ilmaisee, että silloin oli määräaika suurten äänien julistaa taivaassa: ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän on hallitseva kuninkaana aina ja ikuisesti.” – Ilm. 11:15.
9. Millainen tämä ”valtakunta” on verrattuna Kolossalaiskirjeen 1:13:ssa mainittuun, ja kenen sanotaan hallitsevan siinä kuninkaana?
9 Kuunnelkaamme tätä julistusta jälleen ja pankaamme merkille, mitä siinä sanotaan. Siinä ei sanota, että ’he hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti’, vaan että ”hän on hallitseva kuninkaana aina ja ikuisesti”. Kuka sitten on Se, jonka sanotaan hallitsevan kuninkaana aina ja ikuisesti? Hänen täytyy olla se huomattavimmassa asemassa oleva, josta julistuksessa puhutaan, se jolla on Kristus eli Voideltu. Hänen täytyy olla se, jota sanotaan ”meidän Herraksemme”. Se, jota sanotaan taivaassa ”meidän Herraksemme”, on Pää, ja ”hänen Kristuksensa” on toisella tilalla, hänen alaisensa. Niinpä hallitusta sanotaan ”meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunnaksi”, ja se on mittasuhteiltaan ja ulottuvuudeltaan suurempi kuin hänen ”rakkautensa Pojan valtakunta”, josta puhutaan Kolossalaiskirjeen 1:13:ssa. Apostoli Paavali mainitsi tämän valtakunnan noin 35 vuotta ennen kuin Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan. ”Maailman valtakunnan” ottaessa vallan Jehova Jumala siis alkaa hallita. Hän on ”maan Herra”. – Ilm. 11:4; Sak. 14:3–9.
10. Minkä alun tämä ilmaisee ”ikuisuuden Kuninkaan” ollessa kysymyksessä?
10 Sen, että edellä oleva on ilmaisun ”meidän Herramme” oikea sovellutus, vahvistaa se, mitä kaksikymmentäneljä vanhinta sanoivat palvoessaan Jumalan valtaistuimen edessä: ”Me kiitämme sinua, Jehova Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, koska sinä olet ottanut suuren voimasi ja ruvennut hallitsemaan kuninkaana.” (Ilm. 11:16, 17) Tämä ilmaisee siis tietyn ajanjakson alun Jumalan, ”ikuisuuden Kuninkaan”, kaikkeuden hallinnossa. – 1. Tim. 1:17; Ilm. 15:3.
11. Millainen osa on Jumalan ”vaimon” synnyttämällä vertauskuvallisella poikalapsella, mutta kuka pohjimmiltaan käyttää kuninkaanvaltaa?
11 Jehova Jumalan kuninkuus korotetaan siinäkin, mitä sanotaan Jumalan taivaallisen ”vaimon” jälkeläisen syntymän yhteydessä. Tämä jälkeläinen kuvataan poikalapseksi, ”jonka on määrä paimentaa kaikkia kansoja rautasauvalla”. Se merkitsee epäilemättä sitä, että vertauskuvallinen poikalapsi on musertava palasiksi kaikki maapallon poliittiset kansakunnat niin kuin murskataan saviastia. Sillä on siis täytettävänä hallitustehtävä. Mutta kuka pohjimmiltaan käyttää kuninkaanvaltaa? Se käy ilmi sanoista: ”Ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan luo ja hänen valtaistuimensa luo.” – Ilm. 12:1–5.
12. Kuka asettaa valtaan vertauskuvallisen poikalapsen, ja kenellä niin ollen sanotaan olevan valtakunta, ja kenelle annetaan valta?
12 Jumala siis asettaa valtaan tämän vertauskuvallisen poikalapsen. Jumala on kaiken laillisen hallitusvallan Lähde. Vertauskuvalliselle lapselle annetaan Jumalan kuninkuuden alainen asema. Jumalan hallituselimenä siitä puhutaan kuin jostakin aivan upouudesta, yhtä uudesta kuin vastasyntynyt lapsi, ei sellaisesta mikä oli ollut olemassa jo vuoden 33 helluntaista lähtien. Niinpä kun taivaassa syttyy sota tämän vertauskuvallisen poikalapsen syntymän jälkeen ja kun voitto lopulta on saatu ja Saatana ja hänen demoninsa ovat karkotetut, kuullaan taivaassa suuren äänen sanovan: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän [kenen?] Jumalamme valtakunta ja hänen Kristuksensa valta, koska meidän veljiemme syyttäjä . . . on heitetty alas!” (Ilm. 12:7–10) Tässä jälleen valtakunnan sanotaan olevan meidän Jumalamme valtakunta. Hän siis todellisuudessa hallitsee, ja hänen Kristuksensa eli Voideltunsa, Jeesus, saa ”vallan” hallita toissijaisessa asemassa Herran Jumalan alaisuudessa.
13. Mistä oli kysymys Jehovan suhteen pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914, ja miten tämä oli ilmaistu paljon aikaisemmin maamme suhteen?
13 Siihen, että Jehova Jumalan kuninkuutta korostetaan tällä tavalla, on järkevä raamatullinen syy. Kysymyksessä on Hänen kaikkeudensuvereenisuutensa, kun ”maailman valtakunta” ottaa vallan pakanain aikojen lopussa vuonna 1914. Jehovalla oli ollut 2 520 vuotta aikaisemmin maan päällä valtakunta, joka edusti häntä pakanakansojen keskuudessa. Se oli Daavidin kuninkaallisen suvun valtakunta Jerusalemissa. Daavidin ja hänen kuninkaallisten seuraajiensa sanottiin istuvan ”Jehovan valtaistuimella” kansakunnan pääkaupungissa. (1. Aikak. 29:23, UM) Vähän ennen kuolemaansa Daavid teki runsaan lahjoituksen Jehovan temppelin rakentamista varten, ja silloin hän sanoi: ”Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi.” (1. Aikak. 29:11) Siten Daavidin kuninkaallisen suvun valtakunta oli Jehova Jumalan kaikkeudensuvereenisuuden ilmaus maan suhteen.
14. Vaikka Jumala oli tehnyt Daavidin kanssa ikuisen liiton valtakunnasta, mikä keskeytys tapahtui Daavidin jälkeläisten valtaistuimella istumisen suhteen?
14 Sen liiton mukaisesti, jonka Jumala teki kuningas Daavidin kanssa ikuisesta hallitusvallasta, Daavidin kuninkaallinen suku pysyi ”Jehovan valtaistuimella” Jerusalemissa aina vuoden 607 kesään asti ennen ajanlaskumme alkua. Sinä traagisena ajankohtana Babylonian sotajoukot valtasivat Jerusalemin ja tuhosivat sen, ja kuningas Sidkia karkotettiin maanpakolaisena Babyloniaan. Saman vuoden seitsemännen kuukuukauden tisrin puoliväliin mennessä oli Juudan maa täysin autio. Vaikka elossa olevat pakkosiirtolaisuuteen karkotetut juutalaiset palautettiin Jerusalemiin ja Juudan maahan 70 vuotta myöhemmin, Jerusalemiin ei perustettu uudelleen ”Jehovan valtaistuinta”, jolla olisi istunut joku Daavidin jälkeläinen, jolla olisi ollut kuninkaallinen oikeus kruunuun ja valtikkaan. Miksi ei?
15. Miten Jehovan suvereenisuuden keskeytys maamme suhteen kuvattiin kuningas Nebukadnessarin unessa?
15 Se johtui siitä, että Juudan maan autioittamisesta vuonna 607 eaa. alkoivat pakanain ajat ja niiden oli määrä kestää 2 520 vuotta eli vuoteen 1914 ya. Jehovan suvereenisuus maan suhteen oli kuin Nebukadnessarin unessa näkemä korkea puu. Puu kaadettiin, ja vain sen kanto juurineen jäi maahan. Puun kannolta piti kulua ”seitsemän aikaa”, ennen kuin se voi lähteä kasvamaan. Siksi puun kannon ympärille kiinnitettiin rauta- ja kuparivanteet, jotta se olisi pysynyt sinällään, kunnes ”seitsemän aikaa” olisivat kuluneet loppuun. (Dan., 4. luku) Tämän kuvauksen mukaisesti sitten, kun pakanat olisivat hallinneet esteettömästi maata ”seitsemän aikaa”, Jehovan kaikkeudensuvereenisuus maamme suhteen ilmenisi jälleen.
16, 17. a) Mikä valtakunta tuona määräaikana oli tuleva Jehovan omistukseen, ja mikä julistus sopivasti esitettiin? b) Mitä Suuren Babylonin tuhoutuessa julistetaan Jehovan hallitusvallan vahvistukseksi?
16 Tänä määräaikana Jumalan tapahtuma-aikataulussa tilanne vaatisi, että ’maailman valtakunnasta tulisi meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta’. (Ilm. 11:15) Siinä oli perusteltu syy kaikkien taivaassa ja maan päällä olevien suunnattomaan iloon, sillä olivathan he rukoilleet Jumalaa ottamaan jälleen käsiinsä täyden suvereenisuuden maamme suhteen, missä pakanavallat olivat niin kauan pitäneet maailmanherruutta. Silloin eikä pyhän hengen vuodattamisen yhteydessä helluntaina vuonna 33 oli aika esittää Psalmin 97:1, 9:n julistus: ”Herra on kuningas! [Jehovasta itsestään on tullut kuningas! UM] Riemuitkoon maa; iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on. Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, sinä olet ylen korkea, ylitse kaikkien jumalain.” (Myös Ps. 99:1) Myöhemmin Suuren Babylonin (väärän uskonnon maailmanmahdin) tuho vahvistaisi Jehovan kuninkuuden. Halleluja-huudoin kaikuu julistus:
17 ”Ylistäkää Jahia, koska Jehova, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ruvennut hallitsemaan kuninkaana.” – Ilm. 19:6.
18. Kuka alkaa silloin itse käyttää voimaansa hallita kuninkaana, ja minkä lahjan hän antaa Pojalleen?
18 Nämä julistukset korostavat voimakkaasti sitä, että Suvereeni Herra Jehova ryhtyy jälleen hallitsemaan maatamme pakanain herruuden ”seitsemän ajan” päätyttyä. Hän ryhtyy itse käyttämään suurta voimaansa ja ottaa haltuunsa ”maailman valtakunnan”. (Ilm. 11:15–17) Sitten hän antaa Pojalleen, Jeesukselle Kristukselle, osuuden ”maailman valtakunnassa”. Täten ”hänen Kristuksensa” osallistuu johonkin sellaiseen, mitä hänellä ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ja hän on saanut sen lahjana Suvereenilta Herralta Jehovalta. Juuri tämän lahjan Hän lupasi antaakin. Se tapahtui niihin aikoihin, kun hän oli kukistamaisillaan ja tuhoamaisillaan Daavidin kuninkaallisen suvun valtakunnan Jerusalemissa. Hän sanoi silloin kuningas Daavidin viimeiselle hallitsevalle jälkeläiselle: ”Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällensä: . . . Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on [laillinen, UM] oikeus, ja minä annan sen hänelle.” – Hes. 21:25–27.
19. Miksi Jeesukselle ei voitu antaa sitä, mihin hän sai ”laillisen oikeuden”, edes vuoden 33 helluntaina sen mukaan, mitä Jeesus itse ennusti Luukkaan 21:24:ssä?
19 Uskollisuudellaan kuolemaan saakka Jeesus Kristus lihassa ollessaan osoittautui siksi, ”jolla on laillinen oikeus”. Hän on Daavidin Pysyvä Perillinen. Mutta sitä, mihin hänellä on ”laillinen oikeus”, ei annettu hänelle vuonna 33, sen jälkeen kun hän nousi taivaaseen. Neljäkymmentäneljä päivää ennen taivaaseen nousemistaan hän esitti ennustuksensa, jonka Luukkaan 21:5–36 kertoo. Siinä hän ennusti tuhon, joka oli kohtaava silloista Jerusalemia ja jonka Rooman legioonat aiheuttivat vuonna 70. Jeesus sanoi siitä: ”Heitä [juutalaisia] kaatuu miekan terästä ja viedään vankeina kaikkiin kansoihin, ja Jerusalem on oleva kansojen tallattavana, kunnes kansain määräajat täyttyvät.” (Luuk. 21:24) Hänelle ei siis voitu antaa sitä, mihin hän oli saanut ”laillisen oikeuden”, vuonna 33, ei edes tuon vuoden helluntaina.
20. Mihin Jeesus sai ”laillisen oikeuden” Hesekielin 21:25–27:n mukaan, ja ainoastaan minkä Daavid voi antaa perinnöksi Jeesukselle Pysyvänä Perillisenään?
20 Se, mihin Jeesus Kristus sai ”laillisen oikeuden”, oli Daavidin valtakunta, maallinen valtakunta, jonka ”käärelakkia” ja ”kruunua” Daavid ja hänen kuninkaalliset seuraajansa olivat kantaneet. (Hes. 21:25–27) Täydellisenä ihmisenä Jeesus syntyi Daavidin kuninkaalliseen sukuun, mikä luonnostaan teki hänelle mahdolliseksi Daavidin valtakunnan saamisen. (Room. 1:3, 4; Luuk. 1:32, 33) Koska Daavid oli maallinen kuningas, hän ei voinut jättää Jeesukselle Kristukselle perinnöksi enempää kuin hänellä itsellään oli ollut eli enempää kuin maallisen valtakunnan. Enkeli Gabriel sanoi Jeesuksen maalliselle äidille, juutalaiselle neitsyelle Marialle, että Jumala antaisi Jeesukselle ”hänen isänsä Daavidin valtaistuimen”. Annettiinko tämä valtakunta Jeesukselle vuonna 33, kun hän nousi takaisin taivaaseen ja istuutui Jumalan oikealle puolelle? Daavidin valtakunta oli kukistettu vuonna 607 eaa., ja se lakkasi toimimasta pakanain maailmanherruuden ”seitsemäksi ajaksi” eli 2 520 vuodeksi vuodesta 607 eaa. lähtien. – Apt. 1:6.
21. Mihin toimintaan siis Jeesuksen täytyi odottaa Jumalan ryhtyvän, ennen kuin hän voi käyttää oikeuttaan Daavidin valtakuntaan?
21 Ennen kuin siis kirkastettu Jeesus Kristus voi käyttää Daavidin maallisen valtakunnan oikeuksia, hänen täytyi odottaa Jumalan oikealla puolella pakanain aikojen päättymiseen vuonna 1914. (Hepr. 10:12, 13) Hänen täytyi odottaa, kunnes Jehova Jumala itse ryhtyi käyttämään ’suurta voimaansa’ Kaikkeudensuvereenina ja lopetti pakanain ajat ja otti haltuunsa ”maailman valtakunnan”. Silloin Jumala voi kutsua Jeesuksen kuningas Daavidin Pysyvänä Perillisenä osallistumaan Hänen kanssaan ”maailman valtakuntaan”, valtakuntaan joka hallitsisi koko maan päällä olevaa ihmiskuntaa. – Ilm. 11:15.
22. Milloin siis uusi valtakunta tuotettiin, ja miten se kuvattiin Raamatun ennustuksissa?
22 Näin ollen vuonna 1914 eikä vuonna 33 irtautui kuningas Nebukadnessarin unessa nähty vertauskuvallinen ”kivi” suuresta vuodesta, joka kuvasi Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta. (Dan. 2:34, 35, 44, 45) Juuri siihen aikaan Jehova Jumala myös asetti ”jalkansa” vertauskuvalliselle ”Öljymäelle” eli Öljyvuorelle, joka halkesi keskeltä kahtia ja muodosti kaksi vuorta, toisen pohjoiseen ja toisen eteläänpäin. (Sak. 14:4, 9) Tämä vastaa poikalapsen syntymistä Jumalan taivaallisesta ”vaimosta”, minkä Ilmestyksen 12:1–5 kuvailee. Tällä tavalla tuotettiin uusi ”valtakunta”, uusi ilmaus Jumalan suvereenisuudesta maamme suhteen. Silloin Jumala asetti määräämänsä Kuninkaan valtaistuimelle käyttämään ’laillista oikeuttaan’. Vertauskuvalliset kupari- ja rautavanteet poistettiin maahamme kohdistuvan keskeytetyn Jumalan suvereenisuuden ”kannon” ympäriltä. Määrätyt ”seitsemän aikaa” olivat nyt kuluneet kannolta. – Dan. 4:20, 23.
[Kuva s. 22]
Koska 144 000 perijätoveria valitaan ”jokaisesta sukukunnasta”, he tulevat luonnollisesti olemaan kiinnostuneita kaikista ihmissuvun jäsenistä