Ihmiset ja kansat tehdään naurunalaisiksi

 1. a) Nauroiko kaikkivaltias Jumala kaikelle sille häpeälle ja pilkalle, jota hänen kärsivä Poikansa sai osakseen, vai mille? b) Kun Jeesuksen ylösnousemusta koskevan uutisen leviäminen yritettiin estää, kuka nauroi?

MITÄ on sanottava kaikkivaltiaasta Jumalasta, kun hän näki, miten hänen Poikaansa halveksittiin ja pilkattiin, Poikaa, jonka hän oli voidellut saarnaamaan ”taivasten valtakuntaa” ja tulemaan tuon messiaanisen hallituksen Kuninkaaksi? Nauroiko Jumala? Saattoiko hän nauraa? Kyllä! Ei tietenkään kaikelle sille häpeälle, joka kohdistui hänen omaan nimeensä ja hänen kuninkaalliseen edustajaansa, hänen hirvittävästi kärsivään Poikaansa Jeesukseen, Messiaaseen, vaan mitättömien ihmisten äärimmäisille toimenpiteille ja yrityksille, joilla he yrittivät estää Kaikkivaltiaan, kaikkeuden Korkeimman, tahtoa ja päätöstä toteutumasta. Kenen vuoro oli nauraa kolmantena päivänä, kun hänen enkelinsä laskeutui kirkkaudessa ja mursi sinetin ja vieritti kiven pois Jeesuksen haudan suulta pelottaen sotilasvartioston melkein kuoliaaksi? Ylipapit ja heidän uskonnolliset liittolaisensa eivät nauraneet saatuaan kuulla vartijoitten raportin. He lahjoivat sotilaat sanomaan: ”Hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme.” (Matt. 28:2–4, 11–15) Kaikesta huolimatta ihmiset saivat tietää totuuden Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta, sillä siitä todistivat silminnäkijät, joita oli yli 500. Kuka siis nauroi, jos kukaan? Kaikkivaltias Jumala!

2, 3. a) Milloin ja miten kaikkivaltias Jumala julkaisi tätä tapausta koskevat tosiasiat suurelle yleisölle? b) Mitä Pietari sanoi todistaessaan, että kaikkivaltias Jumala oli tehnyt tyhjäksi salaliiton Jeesusta vastaan?

² Viisikymmentäyksi päivää yhtyneen uskonnollis-poliittisen yrityksen jälkeen, jonka tarkoituksena oli estää messiaaninen valtakunta toimimasta tappamalla Jeesus Kristus, kaikkivaltias Jumala alkoi tehdä tunnetuksi juttuun liittyviä tosiasioita suurelle yleisölle. Helluntaina siivankuun 6. päivänä (juutalaisen kalenterin mukaan) vuonna 33 kaikkivaltias Jumala vuodatti pyhän henkensä sataankahteenkymmeneen Jeesuksen Kristuksen uskolliseen seuraajaan, jotka olivat nähneet hänet aineellistuneena hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Yli 3 000 helluntaijuhlan viettäjää kokoontui kuulemaan, kun nämä 120 todistajaa todistivat monilla kielillä pyhän hengen ihmeitä tekevän voiman avulla ”Jumalan suurista teoista”. Eräs johtava todistaja, kristitty apostoli Pietari, nousi ja kertoi rohkeasti kansanjoukolle, miten kaikkivaltias Jumala oli tehnyt tyhjäksi uskonnoitsijoitten ja poliitikkojen salaliiton hänen voideltua Poikaansa, Messiasta, vastaan. Pietari sanoi:

³ ”Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää. . . . Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ’Herra [Jehova, Um] sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’ [Ps. 110:1] Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” – Apt. 1:12–2:36.

 4. a) Miksi uskonnollisilla johtajilla ei ollut mitään syytä nauraa helluntaipäivän tapahtumille vuonna 33? b) Miten he käsittelivät niiden kahden apostolin, Pietarin ja Johanneksen, tapausta, jotka saarnasivat Jeesusta ja ylösnousemusta temppelissä?

⁴ Jerusalemin uskonnollisia johtajia ei naurattanut, kun noin 3 000 niistä, joille Pietari ja hänen todistajatoverinsa olivat puhuneet, uskoi hyvän uutisen ylösnousseesta ja taivaaseen korotetusta Messiaasta, Jeesuksesta, ja otti kasteen ja tuli hänen seuraajikseen. (Apt. 2:37–47) Näitä samoja uskonnollisia johtajia ei naurattanut, kun Jeesusta, Messiasta, alettiin saarnata heidän omassa temppelissään Jerusalemissa, varsinkin apostolien Simon Pietarin ja Johanneksen, Sebedeuksen pojan, toimesta. Etenkin saddukeusten uskonnollisen lahkon jäsenet olivat katkeria ylösnousemuksen saarnaamisesta, koska kaikkivaltias Jumala sen avulla teki tyhjäksi uskonnollisten ja poliittisten vihollisten yritykset surmata iäksi luvattu Messias, Kristus. He järjestivät niin, että apostolit Pietari ja Johannes pidätettiin, vangittiin ja vietiin oikeuden eteen käytöksensä takia. Lopulta juutalainen oikeusistuin katsoi velvollisuudekseen vapauttaa nuo kaksi apostolia varoitettuaan heitä sitä ennen. Ja nyt tulee todistus siitä, että Jumala nauroi Messias-Poikansa uskollisten seuraajien vainoojille. Mistä me sen tiedämme?

5, 6. a) Miksi uskonnolliset johtajat eivät voineet nyt nauraa sille välittömälle vaikutukselle, mikä Pietarin ja Johanneksen pahoinpitelyllä oli Jerusalemin kristittyihin? b) Miksi Jehovan vastaus kristittyjen rukoukseen ei ollut johtajille mikään ilon aihe?

⁵ Siitä, mikä seurasi kristittyjen apostolien virallista pahoinpitelyä. Oliko uskonnollisilla viranomaisilla syytä nauraa kiihkomielisen menettelynsä seurauksille, sille, miten kristityt suhtautuivat tähän viralliseen toimenpiteeseen? Miten se olisi naurattanut heitä? Kertomus sanoo: ”Ja päästyään vapaiksi he [ts. Pietari ja Johannes] menivät omiensa tykö ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet. Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: ’Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on! Sinä, joka Pyhän Hengen kautta, isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: ”Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan.” Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi. Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta.’”

⁶ Se, mikä nyt seurasi, ei ilahduttanut eikä naurattanut Herodes Antipasta, Pontius Pilatusta ja Jerusalemin uskonnollisia johtajia, sillä me luemme: ”Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.” – Apt. 3:1–4:31.

 7. Miten me tiedämme, että Jehova nauroi silloin Kristuksen ja hänen seuraajiensa vastustamiselle sen perusteella, miten opetuslapset sovelsivat rukouksessaan toisen Psalmin kahta jaetta?

⁷ Näiden ensimmäisen vuosisadan kristittyjen opetuslasten rohkeuden takia kaikkivaltias Jumala saattoi nauraa pilkallisesti hänen Messiaansa ja tämän uskollisten seuraajien vastustamiselle. Jumala nauroi, sillä toinen Psalmi, mistä opetuslapset ottivat lainauksia rukouksessaan kaikkivaltiaalle Jumalalle, ennusti Hänen nauravan. Opetuslapset selittivät rukouksessaan tuon henkeytetyn psalmin kahden ensimmäisen jakeen täyttymystä, psalmin, jonka oli kirjoittanut muinaisen Jerusalemin kuningas Daavid, ja saman psalmin seuraavienkin jakeiden on täytynyt sen vuoksi täyttyä silloin. Ja niissä puhutaan nauramisesta, sillä Ps. 2:2–6 kuuluu: ”Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: ’Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä’. Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: ’Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni’.”

 8. a) Miksi Jehovalla oli syytä nauraa vastustajille? b) Miten Jehova puhui vihassaan Herodekselle, Pilatukselle ja israelilaisille?

⁸ Maan päällä olevien poliitikkojen ja uskonnollisten johtajien mitkään temput eivät voisi muuttaa todellista tilannetta. Messiaan seuraajien vastustus ja vaino ei voisi muuttaa kaikkivaltiaan Jehovan jumalallista järjestelyä. Tästä kaikesta huolimatta hän korotti ylösnousseen Messiaan oikealle puolelleen taivaassa, taivaalliselle Siionin vuorelle eli hallituksen johtoon. Siksi hän saattoi nauraa pilkallisesti maanpäällisille vastustajilleen. Hänellä oli syytä vihastua heihin ja puhua heille hirmuisuudessaan. Vuosia myöhemmin Rooma karkotti Herodes Antipaan, Johannes Kastajan murhaajan ja Jeesuksen Kristuksen pilkkaajan, Gallian provinssiin, ja hänen veljenpoikansa, Herodes Agrippa, sairastui äkkiä ruttoon ja madot söivät hänet. (Apt. 12:1–23) Maallisen historian mukaan Pontius Pilatus joutui myöhemmin Rooman valtakunnan epäsuosioon. Vuonna 70 juutalaiset joutuivat murheekseen näkemään, miten Titus, Rooman tuleva keisari, hävitti heidän pyhän kaupunkinsa Jerusalemin ja sen temppelin ja autioitti Juudean maakunnan. Jeesus, Messias, hallitsi kuitenkin jatkuvasti taivaallisella Siionin vuorella maanpäällisiä seuraajiaan ja vahvisti heitä saarnaamaan Jumalan valtakuntaa huolimatta Rooman ja israelilaisten aiheuttamista vainoista.

 9. Miten tällä toisella Psalmilla oli historiallinen tausta, joka esikuvasi tätä täyttymystä ensimmäisellä vuosisadalla?

⁹ Toisella Psalmilla, joka täyttyi niin ihmeellisellä tavalla ensimmäisellä vuosisadalla, oli historiallinen tausta, joka viittasi juuri sellaiseen täyttymykseen. Psalmi 2 sepitettiin 11. vuosisadalla eaa., ja se perustui silloin vallitsevaan kansainväliseen tilanteeseen. Beetlehemiläinen Daavid, Jeesuksen Kristuksen maallinen esi-isä, oli voideltu kaikkien Israelin kahdentoista sukukunnan kuninkaaksi, ja hän oli valloittanut Siionin vuorella olleen vihollisen linnoituksen, joka hallitsi Jerusalemin kaupunkia. Sinne kuningas Daavid perusti valtaistuimensa siirrettyään sen sinne etelästä Hebronin kaupungista. Kun lähellä asuvat filistealaiset kuulivat siitä, niin heidän kaupunkikuninkaansa kokosivat armeijansa ja koettivat syöstä kuningas Daavidin valtaistuimeltaan ja estää tätä Israelin uutta kuningasta kahlitsemasta ja köyttämästä heitä. Kaikkivaltias Jumala ei kuitenkaan suvainnut noiden pakanallisten filistealaisten sekaantumista asiaan. Niinpä hän antoi Daavidille kaksi ihmeellistä voittoa heistä ja kukisti heidät kuningas Daavidin alamaisiksi. – 2. Sam. 5:1–25.

10. a) Mitä Jehova ilmaisi toisessa Psalmissa tekevänsä kuningas Daavidin puolesta? b) Miksi tämä on historiallisesti tärkeää?

¹⁰ Silloin Jehova henkeytti voittoisan Daavidin kirjoittamaan toisen Psalmin ja sanomaan, että Jehova nauraa kaikille kuninkaille ja kansoille, jotka turhaan kuvittelevat voivansa estää Jehovan voideltua kuningasta Daavidia hallitsemasta koko Luvattua maata pääkaupungistaan Siionin vuorelta. Huolimatta kaikista kansainvälisistä mellakoista, vastalauseista ja vastustuksesta Jehova huolehti siitä, että hänen voideltu kuninkaansa Daavid hallitsi Siionin pyhällä vuorella nelikymmenvuotisen hallituskautensa loppuun. Tämä kaikki on historiallisesti tärkeätä, sillä voideltu Daavid oli, paitsi voidellun Jeesuksen huomattava esi-isä, myös profeetallinen esikuva hänestä. Nimi ”Daavid” merkitsee ’rakastettua’, ja Jeesus oli todella Jehova Jumalan rakastama. – Matt. 3:17; 17:5.

JUMALA NAURAA TÄLLÄ 20. VUOSISADALLA

11. Ottaen huomioon tämän toisen Psalmin muinaiset täyttymykset, mitä me nyt kysymme siitä?

¹¹ Kuningas Daavid hallitsi Siionin vuorella 3 000 vuotta sitten, ja hän saattoi nauraa Jehova Jumalan kanssa vihollisilleen. Daavidin suurin jälkeläinen, Jeesus Kristus, oli ihmisenä maan päällä 1 900 vuotta sitten. Nyt on vuoden 1969 kevät. Saavatko tämän 20. vuosisadan tapahtumat ja olosuhteet historian toistamaan itseään toisen Psalmin uudella täyttymyksellä? Nauraako Jehova Jumala Kaikkivaltias jälleen tämän asiainjärjestelmän poliittisille kansoille? Kyllä! Miksi?

12. a) Milloin Jeesus mainitsi pakanain ajat, ja milloin ne päättyivät? b) Mikä päättyi maallisten historioitsijoitten mukaan tuona vuonna?

¹² Oletko koskaan kuullut ”pakanain ajoista” eli ”kansain määräajoista”? Jeesus Kristus puhui niistä Jerusalemin kaupungin yhteydessä, jonka muurien sisäpuolella hänen aikanaan oli myös Siionin vuori. Hän sanoi: ”Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” (Luuk. 21:24) Noiden ”pakanain aikojen” ei pitänyt jatkua ikuisesti maan päällä; niiden täytyy täyttyä eli päättyä joskus. Milloin? Kesäkuussako 1967, jolloin israelilaiset voittivat arabit kuusipäiväisessä sodassa ja ottivat haltuunsa Jerusalemin itäisen osan, johon kuului vanha muureilla varustettu kaupunki? Ei, sillä nuo pakanain ajat olivat päättyneet jo aikaisemmin, vuonna 1914, ensimmäisen maailmansodan alkamisvuonna. Vuosikymmeniä ennen vuotta 1914 huolelliset raamatuntutkijat olivat laskeneet tämän ajan Raamatun aikataulun ja Raamatun ennustusten perusteella. Maailman tapahtumat ja olosuhteet tuosta merkittävästä vuodesta lähtien osoittavat erehtymättömästi, että jotakin päättyi, eräs aikakausi päättyi pakanakansoille vuonna 1914. Maalliset historioitsijat voivat sanoa, että rauhan ja turvallisuuden aikakausi päättyi silloin kansoille, mutta mikä päättyi Jeesuksen sanojen mukaan vuonna 1914?

13. a) Mikä todellisuudessa päättyi Jeesuksen sanojen mukaan vuonna 1914? b) Miten pakanat tallasivat ”Jerusalemia” edelleen vuonna 33?

¹³ Tämä: pakanakansoille eli ei-juutalaisille kansoille määrätty aika tallata Jerusalemia. (Luuk. 21:24) Ei Jeesuksen ajan kirjaimellista Jerusalemia, vaan sitä, mitä Jerusalem edusti Jumalan voidellun kuninkaan hallituspaikkana. Toisin sanoen, se ”Jerusalem”, jota pakanat eivät enää voineet tallata, oli Jumalan valtakunta, jonka johdossa on edelleen Daavidin kuninkaallisen suvun voideltu kuningas. Vuonna 607 eaa., jolloin Daavidin jälkeläinen, kuningas Sidkia, kukistui ja hänen kuninkaallinen valta-alueensa, Jerusalem ja Juudan maa, autioitettiin, pakanat alkoivat tallata ”Jerusalemia” tässä mielessä. Jeesus Kristuskin oli Daavidin kuninkaallinen jälkeläinen, ja vuonna 33 ”keisarin ystävä” Pontius Pilatus myöntyi uskonnollisten johtajien vaatimukseen ja luovutti Jeesuksen roomalaisille sotilaille surmattavaksi paalussa. Sekin oli Jerusalemin tallaamista pakanakansojen toimesta. – Joh. 19:12.

14. a) Miksi Jumalan messiaaninen valtakunta ei ottanut valtaansa silloin, kun ylösnoussut Jeesus nousi taivaaseen vuonna 33? b) Mitä muutosta taivaassa ja maan päällä vuosi 1914 sitten merkitsi?

¹⁴ Jehova Jumala Kaikkivaltias herätti rakkaan Poikansa kuolemasta ja korotti hänet oikealle puolelleen taivaissa, mutta perustettiinko Jumalan valtakunta tämän kuningas Daavidin kuninkaallisen jälkeläisen ja seuraajan johdolla heti silloin? Ei. (Apt. 1:6, 7) Jeesuksen Kristuksen täytyi odottaa taivaassa, kunnes Jumalan määräämä aika, jolloin pakanakansat saivat tallata Jerusalemia, tuli täyteen eli päättyi. (Hepr. 10:12, 13) Jumalan edeltämääräämä aika oli vuosi 1914. Tuona vuonna, 2 520 vuotta sen jälkeen kun pakanalliset babylonialaiset ensi kerran autioittivat muinaisen Jerusalemin ja Juudan, pakanain ajat Jerusalemin tallaamiseksi päättyivät, ts. silloin päättyi heidän aikansa tallata Jumalan valtakunnan oikeutta hallita maata Jumalan Voidellun ja kuningas Daavidin jälkeläisen kautta. Silloin tuli aika ennallistaa Jumalan messiaaninen valtakunta, ei kuitenkaan enää maan päälle vaan taivaaseen. Sen sijaan että pakanakansat saisivat senkin jälkeen tallata sitä, mitä Jerusalem edusti, pakanakansojen täytyy itsensä joutua tallattaviksi, ja ne täytyy tehdä Jumalan messiaanisen valtakunnan voidellun Kuninkaan astinlaudaksi. (Ps. 110:1, 2) Vuosi 1914 merkitsi siis muutosta sekä taivaassa että maan päällä.

15. a) Miksi pakanakansoilla ei ole mitään syytä olla tietämättömiä tästä kaikesta? b) Jos kansat, erikoisesti kristikunnan kansat, olisivat kuunnelleet Valtakunnan todistusta ja mukautuneet siihen, niin minkä muutoksen se olisi saanut aikaan maan päällä?

¹⁵ Pakanakansoilla, mukaan luettuna Israelin tasavalta, ei ole mitään syytä olla tietämättömiä tästä. Vuosisatamme historia osoittaa syyn, sillä jo vuodesta 1914 lähtien kaikille kansoille on ilmoitettu Jumalan messiaanisen valtakunnan perustamisesta taivaissa. Jeesus Kristus ei sanonut turhan takia Matt. 24:14:ssä: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Mitä olisi tapahtunut, jos pakanakansat, etenkin kristikunnan kansat, olisivat kuunnelleet todistusta ja realistisesti mukautuneet siihen luovuttaen suvereenisuutensa Jumalan taivaalliselle messiaaniselle valtakunnalle samalla tavalla kuin Jehovan kristityt todistajat ovat tehneet? Olisivatko olosuhteet ja maailman tapahtumain suunta maan päällä nyt erilaiset kuin ne ovat tällä hetkellä? Varmasti. Kaikki Jumalan lupaukset niille, jotka alistuvat hänen rakkaan Poikansa, valtaistuimelle asetetun messiaanisen Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, valtaan, olisivat näet täyttyneet heissä. Historia ei olisi polttomerkinnyt heitä niiden tosi kristittyjen häpeämättömiksi vainoojiksi, jotka ovat todistaneet Valtakunnasta vuodesta 1914 lähtien.

16. Millaisen tien maailman olosuhteet ja suuntaus osoittavat kansojen valinneen vuodesta 1914 lähtien?

¹⁶ Maailman murheellinen ja pelottava tila ja suunta tänä aikana puhuu voimakasta kieltään todistaen, että pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914 ja siitä huolimatta, että Jehovan kristityt todistajat ovat antaneet maailmanlaajuista todistusta Valtakunnasta koko asutussa maassa, pakanakansat, kristikunta ja juutalaiset mukaan luettuina, ovat valinneet oman tiensä, eivät Jumalan tietä. Ne ovat itsepäisesti kieltäytyneet luovuttamasta suvereenisuuttaan Jumalan lailliselle maan Hallitsijalle, hänen Messiaalleen eli Kristukselleen. Ne ovat jatkaneet valtataisteluaan maailmanherruudesta ja menneet niin pitkälle siinä, että ovat käyneet kaksi maailmansotaa ja uhkaavat nyt syöstä koko ihmiskunnan kolmanteen. Maailman rauhan ja turvallisuuden toivon ne ovat panneet Kansainliittoon ja sen seuraajaan, Yhdistyneisiin Kansakuntiin, jota ne ovat pitäneet ainoana käyttökelpoisena korvikkeena Jumalan taivaalliselle messiaaniselle valtakunnalle, jota niiden epäuskoinen sydän ei ole voinut nähdä eikä ymmärtää.

17. a) Mikä suuri kiistakysymys on ollut edessämme siitä lähtien, kun pakanain ajat päättyivät vuonna 1914? b) Vaikka kansat tekisivät kaiken, mikä niille on sallittu, niin mitä ne eivät voi tehdä tyhjäksi eli estää Jumalan ollessa kysymyksessä?

¹⁷ Pakanain aikojen päättymisvuodesta 1914 lähtien on suuri yleismaailmallinen kiistakysymys kuulunut: Jehova Jumalan messiaaninen valtakunta vai pakanakansojen maailmanhallitus? Voittavatko pakanakansat? Voivatko ne selviytyä voittajina? Vaientakoot ne, jos voivat, Jumalan messiaanisen valtakunnan julistajat kautta maailman, tehkööt mitä tahansa muuta vastustaessaan Valtakuntaa, ne eivät kuitenkaan voi kukistaa Jehovan voideltua Kuningasta, hänen Kristustaan, joka on nyt valtaistuimellaan taivaallisella Siionin vuorella. Ne eivät voi estää taivaallista messiaanista valtakuntaa tekemästä niistä Kristuksen astinlautaa, murskaamasta niitä, niin että ne lakkaavat olemasta. Kaikkivaltias Jumala nauraa niille pilkallisesti. Nykyään kaikki kansat ovat sekasortoisessa tilassa, koska ne ovat valinneet oman tiensä ja siis ryhtyneet taistelemaan Jumalan tietä vastaan. Edistäessään ja mainostaessaan omia suunnitelmiaan kansaryhmät miettivät turhia ja mutisevat joutavia, mikä johtaa pettymykseen. Raamatunhistoria, Raamatun ennustukset ovat edeltäkertoneet tämän. – Ps. 2:1–6; Apt. 4:25, 26.

18. a) Millainen menettely olisi ollut kansoille viisasta, kuten neuvotaan Psalmissa 2:10–12? b) Mitä viisautta he ovat seuranneet ja mikä heitä kohtaa esikuvan mukaan?

¹⁸ Kansat syövät jo nyt sen antimessiaanisen menettelynsä hedelmiä, jota ne ovat noudattaneet pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914. Ne olisivat menetelleet viisaasti tutkiessaan Jumalan sanaa, Raamattua, ja kuunnellessaan sen ohjeita maan kuninkaille ja tuomareille, ”suudellessaan” Jumalan rakasta Poikaa hänen halukkaina alamaisinaan ja palvellessaan sitten Jehova Jumalaa hänen messiaanisen valtakuntansa alaisuudessa. (Ps. 2:10–12) Sen sijaan ne ovat seuranneet nykytieteen ja tekniikan ylistämää ihmisviisautta. Sen hedelmät, sen lopputulos, eivät tuota kunniaa niiden maailmalliselle viisaudelle. Niiden edessä on tuho. Tuho yllättää ne, kuten se yllätti filistealaiset kuningas Daavidin päivinä ja uskonnolliset ja poliittiset vainoojat Jeesuksen Kristuksen apostolien aikana. Silloin helähtää jumalallisen viisauden sydämellisin nauru ilmoille, kuten on ennustettu:

19. Mitä tosi viisaus sitten tekee ja sanoo?

¹⁹ ”Viisaus huutaa . . . Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.” – Sananl. 1:20–32.

20. Mistä marssista kansoja on varoitettu ensimmäisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1918, ja minkä sodan hyväksi ne ovat tehneet ratkaisunsa?

²⁰ Pakanakansoja on varoitettu vuosia, jo ensimmäisen maailmansodan päättymisvuodesta 1918 lähtien, siitä, että ne ovat marssilla kohti Harmagedonia, ”sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä”. (Ilm. 16:14, 16)a Kansainliitto sen paremmin kuin Yhdistyneet Kansakunnatkaan ei ole hidastanut tätä marssia; pikemminkin ne ovat kiihdyttäneet tahtia, sillä ne ovat tukeneet kansallismielisyyttä ja pakanakansojen maailmanherruutta eivätkä kaikkivaltiaan Jumalan messiaanista valtakuntaa. Kansat ovat valinneet sodan – eivät sotaa toisiansa vastaan, vaan yhteisrintamana sodan Jumalaa, kaikkeuden Suvereenia ja maapallomme Luojaa, vastaan.

21. a) Miten tilanne on Raamatun näkökulmasta katsottuna nykyään naurettava? b) Missä ja milloin käy ilmeiseksi, että Jehovalla on ollut syytä pilkkanauruun?

²¹ Kun näemme, että tämä on todellinen tilanne nykyään, niin se muuttuu naurettavaksi. Nauru kohdistuu kansoihin, sillä ne ovat kuin pisara vesisangossa tai niin kuin kevyt tomu vaa’assa verrattuna kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja Luojaan. (Jes. 40:15) Ne pyytävät yksinkertaisesti tuhoa. Sen ne saavat – tämän universaalisen kiistan huippukohdassa Harmagedonissa. (Ilm. 19:11–21) Kaikkivaltias Jumala nauraa pilkkaavasti kansoille niiden viimeisessä ratkaisutaistelussa maailmanherruudesta ja lähettää messiaanisen Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen taistelemaan niitä vastaan ja tuhoamaan nuo Jumalan oikeutetun maata koskevan hallituksen pakanalliset uhmaajat. Hänen Messiaansa voittaa taistelun saattaen siten kaikkivaltiaan Jumalan kaikkeudensuvereenisuuden iäksi kunniaan. Se osoittaa, että Jumalalla on ollut syytä nauraa pilkallisesti kansoille. Sen jälkeen messiaaninen valtakunta, jonka ”hyvää uutista” Jehovan todistajat ovat saarnanneet maailmanlaajuisesti kansainvälisestä vastustuksesta huolimatta, ottaa maan ja kaikki ihmiskunnan ikuiset edut täysin hoitoonsa. Se siunaa ikuisesti kaikki ihmiskunnan viisaat ja kuuliaiset jäsenet.

NAURAMMEKO ME JUMALAN KANSSA?

22. Mitä naurunalaiseksi joutuminen nyt ja tulevaisuudessa merkitsee itsekullekin meistä, ja mitä voimme tehdä, jotta näin ei tapahtuisi?

²² Mikä on sitten meidän asemamme yksilöinä? Nauraako kaikkivaltias Jumala yhdessä Messiaansa (Kristuksensa) kanssa meille nyt kansojen ahdistuksen lisääntyessä? Nauraako hän voitonriemuisesti meille saavutettuaan voiton Harmagedonissa? Meidän omasta ratkaisustamme riippuu, käykö niin vai ei. Naurunalaiseksi joutuminen merkitsee tuhoamme, jota edeltävät tarpeettomat hankaluudet, ahdistukset ja vaikeudet tänä aikana. Kuka tervejärkinen, oikeamielinen ihminen haluaisi joutua naurunalaiseksi sellaisissa olosuhteissa? Eikä meidän tarvitsekaan. Toimikoot maailman kansat edelleenkin epäviisaasti, mutta älkäämme me tehkö samoin. Me voimme kuunnella ylhäältä tulevaa viisautta, taivaallista viisautta, tosi viisautta.

23. Mitä tosi viisaus lupaa niille, jotka kuuntelevat sitä, ja miksi se olisi meille kaikille toivottava tila?

²³ Kerrottuaan, miten tosi viisaus nauraa hädän päivänä niille, jotka eivät ole sitä kuunnelleet, se sanoo lopuksi: ”Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.” (Sananl. 1:33) Etkö haluaisi päästä tällaiseen turvaan? Siinä meillä ei olisi mitään syytä pelätä mitään onnettomuutta eikä kauhua kaikkivaltiaan Jumalan, Kaikkiviisaan, kädestä. Sen sijaan hänen kasvonsa säteilisivät hyväksyvästi meille. Hänen suojeluksensa olisi varma ”sodassa Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä”. Jos meillä on se, niin me säilymme elossa, kun naurunalaisiksi joutuneet kansat tuhoutuvat, ja me saamme astua Jumalan uuteen järjestykseen hänen valtakuntansa ja hänen rakkaan Messiaansa, suuremman Daavidin, valtakunnan alaisuuteen. Siellä me saamme yhdessä nauraa kaikille niille puhtaille ja terveellisille iloille, joilla kaikkivaltias Jumala täyttää elämämme.

[Alaviitteet]