Lukijain kysymyksiä
● Miksi Ps. 102:26, 27 ja Hepr. 1:10, 11 sanovat taivaitten ja maan ’katoavan’ ja ’tulevan muutetuiksi niin kuin vanheneva vaate’? – Havaiji.
Vastatessaan tähän kysymykseen jotkut saattavat viitata siihen seikkaan, että sanoja ”taivaat” ja ”maa” ei aina käytetä kirjaimellisista taivaista ja kirjaimellisesta maasta. Ps. 96:1:ssä esimerkiksi ”maata” käsketään laulamaan ”uusi laulu” (Um). Ilmeisesti tässä tarkoitetaan maan asukkaita. Raamattu puhuu myös ’pahuuden henkiolennoista taivaan avaruuksissa’. (Ef. 6:12) Tämä antaisi ymmärtää, että sellaiset pahat henkivoimat muodostavat pahan ihmisyhteiskunnan yläpuolella olevan ’taivaan’. Saatanaahan sanotaankin ”tämän maailman jumalaksi”. (2. Kor. 4:4) Tällä perusteella jotkut saattavat päätellä, että Ps. 102:26, 27:ssä (lainattu Hepr. 1:10, 11:een) mainitut taivaat ja maa tarkoittavat Saatanan ja hänen demoniensa muodostamia pahoja taivaita, jotka valvovat Jumalasta vieraantuneen ihmiskunnan muodostamaa maata. Mutta salliiko kyseinen kohta tällaisen sovellutuksen?
Ps. 102:26, 27 kuuluu: ”Muinoin sinä [Jumala] perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.” Tämä herättää kysymyksen: miten Jumala voi mitenkään olla pahojen taivaitten ja pahan maan Luoja?
Voitaisiinhan väittää, että Jumala loi henkiluomukset, jotka kapinoivat ja joista tuli lopulta ihmiskunnan pahat taivaat, ja että Jumala loi Aadamin ja Eevan, joista kaikki Jumalasta vieraantuneet ihmiset ovat polveutuneet. Mutta on huomattava, ettei itse tämä raamatunkohta eikä sen tekstiyhteys johda helposti tähän päätelmään. Ei ole myöskään mitään muita raamatunpaikkoja, jotka sanoisivat Jehovan laskeneen pahan ihmisyhteiskunnan perustuksen tai luoneen pahat taivaat. Meidän on tämän tähden järkevästi etsittävä selitys, joka sopii luonnollisemmin ja johdonmukaisemmin tekstiyhteyteen.
Kuten Ps. 102:1:stä ilmenee, tämä psalmi on ”kurjan [ahdistuksessa olevan, Um] rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen”. Tällainen ahdistunut voisi johdonmukaisesti ajatella Jehovan iankaikkisuutta suhteessa kirjaimellisiin taivaisiin ja kirjaimelliseen maahan. Taivaat ja maa kirjaimellisina luomuksina ovat todella katoavia. Ne voitaisiin tuhota, jos Jumalan tarkoitus olisi sellainen. Toisin kuin Jumalan ikuinen olemassaolo hänen aineellisen luomakuntansa minkään osan pysyvyys ei ole riippumaton. Kuten nähdään maasta, aineellisen luomakunnan täytyy jatkuvasti uudistua ollakseen kestävä eli säilyttääkseen olomuotonsa. Psalmissa 148 on ilmaistu, että aineelliset taivaat ovat riippuvaiset Jumalan tahdosta ja ylläpitävästä voimasta. Viitattuaan aurinkoon, kuuhun ja tähtiin sekä Jumalan luomakunnan muihin osiin tämä psalmi (jae 6) sanoo, että Jumala ”asetti ne olemaan [pitää ne olemassa, Um] aina ja iankaikkisesti, hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea”.
Ps. 102:26, 27:n sanat sovelletaan Hepr. 1:10, 11:ssä Jeesukseen Kristukseen. Hänenkin voidaan sanoa ’perustaneen maan’ ja valmistaneen taivaat ’kättensä tekona’, koska Jumalan ainosyntyinen Poika oli Jumalan persoonallinen Edustaja, jota käytettiin aineellisen kaikkeuden luomisessa. (Joh. 1:1, 2; Kol. 1:15, 16) Korostaessaan Jumalan Pojan suuruutta, hänen, jolla nyt on turmeltumattomuus, ”katoamaton elämä” (Hepr. 7:15, 16), Heprealaiskirjeen kirjoittaja vertaa Pojan pysyvyyttä aineellisen luomakunnan pysyvyyteen, jonka Jumala, jos hän niin aikoisi, voisi ’kääriä niin kuin vaipan’ ja panna syrjään. – Hepr. 1:12.
Näin ollen Jehova Jumalalla (Ps. 102:26, 27) ja hänen kirkastetulla Pojallaan Jeesuksella Kristuksella (Hepr. 1:10, 11) on suurempi pysyvyys kuin aineellisella luomakunnalla, joka on turmeltuva ja voisi tuhoutua. Toisetkin raamatunpaikat tukevat tätä johtopäätöstä. Jeesus sanoi esimerkiksi Luuk. 21:33:n mukaan, että ”taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa”. Jeesus vertasi tässä sanojensa pysyvyyttä ja ikuista totuudenmukaisuutta aineellisten taivaitten ja aineellisen maan katoavaiseen luonteeseen. Jumala ei kylläkään aio tuhota niitä, mutta ne ovat tuhottavissa. Tämän lausunnon merkitys näyttää siis olevan samanlainen kuin Matt. 5:18:n (Um): ”Totisesti minä sanon teille, että ennemmin taivas ja maa katoaisivat [eli ”taivaan ja maankin on helpompi kadota”, Luuk. 16:17, Um], kuin pieninkään kirjain tai kirjaimen osanen mitenkään katoaisi Laista kaiken tapahtumatta.”
Koska Jehova Jumalalla ja hänen Pojallaan on suurempi pysyvyys kuin aineellisilla taivailla ja aineellisella maalla, niin se antaa meille täyden vakuuden siitä, että Jeesus on aina elossa anoakseen ahdistettujen puolesta ja Jumala on aina elossa ja kuulee nämä anomukset ja vastaa niihin. (Vrt. Hepr. 7:25.) Tämän tietoisuuden pitäisi kannustaa meitä luottamaan täysin joka ainoaan Jumalan lupaukseen täysin vakuuttuneina siitä, että se täytetään, näyttäköönpä tiellä olevan mitä tahansa.
● Missä määrin se, että juutalainen laki kielsi aviosuhteet vaimon kuukautisten aikana, koskee kristittyjä? – USA.
Laki, joka koskee sukupuoliyhteyttä vaimon kuukautisten aikana, sanoo: ”Jos joku makaa kuukautistilassa olevan naisen kanssa ja paljastaa hänen häpynsä, avaa hänen lähteensä, ja nainen paljastaa verensä lähteen, niin heidät molemmat hävitettäköön kansastansa.” (3. Moos. 20:18; 18:19, 20) Juutalainen laki otti myös huomioon sen mahdollisuuden, että vaimon kuukautiset saattoivat alkaa hänen ollessaan sukupuoliyhteydessä miehensä kanssa. Tätä tilannetta koskeva määräys on 3. Moos. 15:24:ssä: ”Jos mies makaa hänen kanssaan ja hänen kuukautistansa tulee hänen päällensä, olkoon hän [mies] saastainen seitsemän päivää, ja jokainen vuode, jossa hän [mies] lepää, tulee saastaiseksi.” Näin ollen vain harkittu yhteys vaimon kuukautisten aikana aiheutti rangaistuksena ’hävityksen’, ts. kuoleman.
Sukupuoliyhteyden kieltäminen naisen kuukautisten aikana oli tarkoituksellinen rajoitus. Se varjeli miestä tulemasta uskonnollisesti saastaiseksi kosketuksesta kuukautistilassa olevan naisen vereen. Lisäksi se otti huomioon naisen fyysiset ja biologiset rajoitukset. Kun tätä lakia toteltiin, se ilmeisesti edisti israelilaisnaisten terveyttä. Tri Jacob B. Glenn sanoo kirjassaan The Bible and Modern Medicine (Raamattu ja nykyinen lääketiede): ”Naisen sukuelinten tienoot ovat erityisen arat ärsytykselle ja kiihotukselle varsinkin heikentyneen vastustuskyvyn (kuukautisten) aikoina; tästä syystä Juudan kansan keskuudessa oli jyrkkä laki, joka kielsi yhteyden tänä aikana.”
Kristityt eivät ole Mooseksen lain alaisuudessa. (Room. 6:14) Mutta on oikein, että he ottavat asianmukaisesti huomioon siinä esitetyt periaatteet ja pyrkivät elämään näiden periaatteitten mukaan. Se, että harkittu sukupuoliyhteys vaimon kuukautisten aikana aiheutti kuolemanrangaistuksen, ilmaisee, miten vakavasti Jehova Jumala suhtautui tähän asiaan.
Vaikka kristitty ei ole minkään lain alainen, joka leimaisi hänet muodollisesti tai uskonnollisesti ”saastaiseksi”, niin hän on huolissaan hyvän omantunnon säilyttämisestä Jumalan edessä. Esimerkiksi kristittyjä naisia kehotetaan tekemään sitä, mikä on ’sopivaa’ pään peittämistä ja pukeutumistapaa koskevissa asioissa. Apostoli Paavali esitti myös eräät menettelyt ’sopimattomiksi’ Jumalan palvelijoille. (Vrt. Ef. 5:3, 4; Room. 1:28; 1. Kor. 11:13; 1. Tim. 2:9, 10.) Aviosuhteet eivät tosin ole julkisia vaan yksityisiä. Kristitty voi kuitenkin hyvällä syyllä kysyä itseltään: Pidänkö ”sopivana” olla sukupuolisuhteissa aikana, jolloin vaimoni elimistö erittää verta ja muita jätteitä? Onko ”luonnollista” tehdä siten? Kuten muistanemme, ei se, että jotakin voidaan tehdä, tee siitä välttämättä ”luonnollista” raamatulliselta kannalta katsottuna. (Vrt. Room. 1:26, 27.) Kristittyjen tulee sen tähden haluta harkita, mikä on luonnollista ja sopivaa, ratkaistessaan, mitä he voivat henkilökohtaisesti tehdä hyvin omintunnoin.
Kristittyjä aviomiehiä käsketään sitä paitsi ’elämään taidollisesti vaimonsa kanssa, niin kuin heikomman astian kanssa ja osoittamaan hänelle kunnioitusta’. (1. Piet. 3:7) Kun asiaa katsotaan Mooseksen lain valossa, voisi tällainen taidollinen eläminen vaimon kanssa sisältää huomaavaisuuden osoittamista hänelle hänen kuukautistensa aikana. Jos mies panee himojensa tyydyttämisen vaimonsa parhaitten etujen edelle, hän ei ilmeisestikään ’osoittaisi hänelle kunnioitusta’. Jollei hän ottaisi huomioon vaimonsa jaksoja ja vaihteluita, hän ei ’eläisi hänen kanssaan taidollisesti’. Jollei mies hillitsisi itseään, kun hänen aviopuolisonsa hyvinvointi saattaa olla kysymyksessä, hän jättäisi huomioon ottamatta Raamatun käskyn, ”että kukin teistä tietäisi, miten saada haltuunsa oma astiansa pyhityksessä ja kunniassa”. – 1. Tess. 4:4, Um.
Avioparin yksityisasiat eivät ole luonnollisestikaan kristillisen seurakunnan tuomiovaltaisen komitean muodostavien vanhinten tutkittavia. Jos näiltä vanhimmilta kysytään apua tällaisissa asioissa, he voivat antaa asianmukaisia neuvoja, mutta heidän valtuutensa päättyy siihen. Naineet ihmiset haluavat kaikkien muiden kristittyjen tavalla vahvistautua hengellisesti noudattamalla sisintä tajuaan sen suhteen, mikä on sopivaa. He arvostavat myös Jehova Jumalan osuutta siihen, miten he hoitavat avioasioitaan.
● Miksi Apt. 9:7 osoittaa, että Sauluksen matkatoverit kuulivat äänen, jota vastoin Apt. 22:9 samasta tapauksesta kertoessaan sanoo, etteivät he kuulleet sitä? – Argentiina.
Jeesus Kristus ilmestyi ylösnousemuksensa ja taivaaseen nousemisensa jälkeen Saulus Tarsolaiselle (joka myöhemmin oli apostoli Paavali) ja puhui hänelle kuuluvasti. Mutta ”miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet”. (Apt. 9:7) Lainaten Paavalin samaa tapausta koskevia sanoja ensimmäisessä persoonassa Apt. 22:9 sanoo: ”Minun seuralaiseni näkivät kyllä valon, mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui.”
Kun otamme huomioon kreikkalaisen sanan ”kuulla” merkityksen, niin se auttaa tämän näennäisen ristiriitaisuuden selvittämisessä. Se voi merkitä jonkin kuulemista ymmärtämättä, mitä sanotaan. Paavalin mukana matkustaneet kuulivat ilmeisesti äänen, mutta eivät ymmärtäneet Paavalille ilmoitettua sanomaa, koska se oli vaimennettu tai muunnettu. – Vrt. 1. Kor. 14:2:een, missä kreikkalainen sana ”kuulla” on käännetty sanalla ”ymmärrä”.
Sen, etteivät Paavalin toverit käsittäneet, mitä sanottiin, todistaa myös tapa, jolla kreikkalaista sanaa ”ääni” käytetään ”kuulla”-verbin yhteydessä Apt. 9:7:ssä ja 22:9:ssä. Vinen Expository Dictionary of New Testament Words (Uuden testamentin sanojen selityssanakirja) sanoo: ”Apt. 9:7:ssä, ’kuulivat äänen’, on substantiivi ’ääni’ partitiivisessa genetiivisijassa [ts. kuulla jotakin], jota vastoin 22:9:ssä, ’eivät kuulleet ääntä’, on akkusatiivirakenne. Tämä poistaa ajatuksen mistään ristiriitaisuudesta. Edellinen ilmaisee äänen kuulemisen, jälkimmäinen äänen merkityksen eli sanoman (jota he eivät kuulleet).”
Monien nykyaikaisten raamatunkäännösten esitys osoittaa myös tämän eron. New American Standard Bible kääntää kysymyksessä olevat raamatunkohdat näin: ”Miehet, jotka matkustivat hänen kanssaan, seisoivat sanattomina, kuulivat äänen, mutta eivät nähneet ketään.” ”Ne, jotka olivat minun kanssani, näkivät epäilemättä valon, mutta eivät ymmärtäneet [alav.: eli kuulleet (ymmärtäen)] Sen ääntä, joka puhui minulle.” Leander Van Essin saksalainen käännös sanoo: ”Sillä he tosin kuulivat ääntä, mutta eivät nähneet ketään.” ”Mutta sen ääntä, joka puhui minulle, he eivät ymmärtäneet.” Richard Francis Weymouth käyttää tulkintaa, joka osoittaa, että miehet kuulivat äänen, mutta eivät kuulleet ”Hänen sanojaan”, joka puhui Paavalille. Samalla tavalla sanoo Uuden maailman käännös (engl.), että miehet kuulivat ”äänen soinnin”, mutta ”eivät kuulleet [”kuulleet ymmärtäen”, alav.] sen ääntä, joka . . . puhui” Paavalille. – Apt. 9:7; 22:9.
● Miten Jehovan todistajat suhtautuvat kuolemanrangaistukseen? – USA.
Jehovan kristityt todistajat pitävät kiinni siitä, minkä Pyhä Raamattu esittää Jumalan kannaksi kuolemanrangaistuksen suhteen. He ymmärtävät, että Jehova Jumalalla on ihmisen Luojana ehdoton oikeus määrätä lakeja, joita on toteltava, jos halutaan iloita jatkuvasti elämästä. Kun Jumala siis päättää, että jotkut ihmiset ansaitsevat kuolemanrangaistuksen itsepintaisen synninharjoituksensa takia, niin hän voi oikeutetusti ottaa heiltä elämän pois. Kaksi huomattavaa esimerkkiä siitä, kuinka Jumala toimeenpani tällaisen kuolemanrangaistuksen, ovat tottelemattoman ihmiskunnan tuho vedenpaisumuksessa ja myöhempi Sodoman ja Gomorran tuho. – 2. Piet. 2:5, 6.
Jehova Jumala voi Lainantajana, Tuomarina ja Korkeimpana Suvereenina luovuttaa myös toisille valtuuden teloittaa lainrikkojia. Hän valtuutti esimerkiksi Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen ihmisiä toteuttamaan kuolemanrangaistuksen tahalliselle murhaajalle. Me luemme: ”Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.” (1. Moos. 9:6) Ihminen, joka viranomaisena teloittaa murhaajan, toimii ”Jumalan palvelijana, kostajana sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee”. – Room. 13:4.
Joku saattaa tietysti kysyä, voivatko ihmiset viranomaisina oikeutetusti teloittaa ihmisiä teoista, joita Jumalan sana ei määrittele hengenrikoksiksi. Se vastuu täytyy hallitusten kantaa Jumalan edessä. Mutta ei ole mitään raamatullista perustetta sanoa, että hallitukset olisivat tuomittuja siksi, että ne määräävät kuolemanrangaistuksen murhaajille. Jumalan kanta on, että henkilö, joka tahallaan ottaa jonkun toisen hengen, joutuu maksamaan sen omalla hengellään. Mutta monet hallitukset hylkäävät nykyään Jumalan näkemyksen kuolemanrangaistuksesta, mikä on epäilemättä myötävaikuttanut rikollisuuden ja väkivallan lisääntymiseen.