Jokapäiväinen leipä, anteeksiantaminen ja vapauttaminen
1. Keitä edelläolevat kolme ja jäljelläolevat neljä Herran rukouksen anomusta koskevat?
HERRAN rukouksen kolme ensimmäistä anomusta koskevat suoranaisesti Jumalan asioita, mitkä ovat tärkeimmät kaikkeudessa. Jäljelläolevat neljä pyyntöä koskevat meitä luomuksia yksilöinä ja henkilökohtaisesti. Koska Jumala on meidän taivaallinen Isämme, niin hän on rakkaudellisesti kiinnostunut siitä, mikä vaikuttaa hänen maan päällä olevien lastensa elinehtoihin, ja meidän Opettajamme Jeesus vakuuttaa meille, että me saamme esittää nämä asiat rukouksessa Jehova Jumalalle.
2. Miten katsellen huomista me pyydämme vain tämänpäiväistä ravintoa?
2 ”Anna meille tänään leipämme täksi päiväksi.” Tämä rukous omaksuu oikean asenteen pyytäessään leipää eli ravintoa ja juomaa vain täksi päiväksi. Se ei ota julkeasti sitä kantaa, että me elämme huomenna, vaan muistaa Sananlaskujen 27:1:sen: ”Älä huomispäivästä kersku, sillä et tiedä, mitä mikin päivä synnyttää.” Opetuslapsi Jaakob tähdentää samaa ajatusta ja mainitsee, että meidän pitäisi sanoa: ”Jos Jehova tahtoo, niin me elämme ja teemme myös tämän tai tuon.” (Jaak. 4:13–15, Um) Tämän rukouksen mukaisesti, missä pyydetään vain tämän päivän ravinto-osuutta, Jeesus kertoo vähän myöhemmin tässä samassa vuorisaarnassaan, miten Jumala ravitsee linnut ja vaatettaa kukat, ja sanoo: ”Älkää olko siis koskaan huolissanne sanoen: ’Mitähän me syömme?’ tai: ’Mitähän me juomme?’ tai: ’Mitähän me puemme yllemme?’ Sillä kaikki nämä ovat niitä asioita, joita kansat tavoittelevat innokkaasti. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan kaikkia näitä. Etsikää siis jatkuvasti ensin valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki nämä lisätään teille. Älkää olko siis koskaan huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa. Kullekin päivälle riittää sen oma paha.” (Matt. 6:31–34, Um) Me pyydämme sentähden tänään ainoastaan jokapäiväistä leipäämme.
3. Miten Herran rukous ei edistä ahneuden henkeä?
3 Luukkaan 11:3 (Um) ilmaisee saman rukouksen seuraavasti: ”Anna meille päivän leipämme päivän tarpeitten mukaan.” Tämä ei edistä sellaista henkeä, että haluaisi kasata tavaraa siinä määrin, että epää sitä toisilta Jumalan lapsilta, eikä minkään yksinoikeuden eli monopolin hankkimista ruoka-aineiden suhteen voidakseen hallita markkinoita, valvoa hintoja ja saada rahallista voittoa ihmisten kurjuuden kustannuksella. Herran rukous ei lietso suinkaan ahneuden henkeä. Päinvastoin se neuvoo jumaliseen antaumukseen tyytyväisyydessä, mikä merkitsee suurta voittoa todellisella tavalla, onnellisuuden ja siunausten voittamista nyt ja iankaikkisen elämän saamista vanhurskaassa uudessa maailmassa. ”Kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” – 1. Tim. 6:6–8.
4, 5. a) Miten tämä jokapäiväinen leipä ei ole itsestään, hankkimatta tuleva annos? b) Miksi meidän ei tarvitse pelätä sen tähden, että se tulee vain päiväksi kerrallaan?
4 Tämä jokapäiväisen leivän rukoileminen ei merkitse sitä, että Jumala kohtelisi meitä kuin lapsia ja toisi meille ravinnon ilman meidän omia ponnistelujamme ja asettaisi sen eteemme pöydälle tai suoraan suuhumme. Ei, tämä aineellinen leipä ei ole vapaasti, hankkimatta tuleva annos. Jumala on varannut meille kaikki keinot, joilla voimme hankkia itsellemme leivän, mutta meidän täytyy ahertaa ja tehdä työtä saadaksemme sen ansaitusti. Meidän ei sallita elää ankarasti työskentelevien lähimmäistemme kustannuksella, vaan Jumala on määrännyt terveille lapsilleen seuraavan säännön: ”Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.” (2. Tess. 3:10) Sen rukouksemme mukaisesti, minkä esitämme hänelle tämänpäivän ruokaosuudestamme, me luotamme siihen, että hän antaa meille ruumiillista ja henkistä voimaa työskennellä ansaitaksemme sen. Jumala pani israelilaisten neljäkymmentä vuotta kestäneen autiomaavaelluksen aikana mannaa lankeamaan kuin kastetta heidän ympärilleen joka viikonpäivä paitsi seitsemäntenä päivänä. Heidän ympärillään oli siis yllin kyllin ruokaa, mutta heidän oli mentävä kokoamaan mannaa, ja sitten heidän piti valmistaa siitä paistettua leipää. Jumala antoi sataa kuudentena päivänä kaksi kertaa niin paljon, sillä seitsemäs päivä oli lepopäivä, jolloin ei mitään satanut, koska se olisi mennyt hukkaan sen tähden, että heitä oli kielletty lailla menemästä kokoamistyöhön.
5 Kun me siis rukoilemme vain tämänpäivän leipää, niin se voi asettaa meidät päivästä päivään riippuvaisiksi Jumalasta ravitsemuskysymyksessämme, mutta hän huolehtii siitä isällisesti, matkatessamme läpi tämän vanhan maailman, aivan yhtä uskollisesti, kuin hän varasi mannaa israelilaisillekin.
6. Minkä vakuutuksen Jumala on antanut tarvitsemastamme leivästä ja vedestä, ja mitä voidaan tehdä niiden suhteen, joilla on vähemmän kuin meillä?
6 Jehova Jumala antaa niille, jotka turvautuvat hänen pääjärjestöönsä, taivaalliseen Siioniin, vakuutuksensa, minkä hän on täyttänyt tähän mennessä: ”Hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.” (Jes. 33:13–16) Kun esimerkiksi kuningas Nebukadnessarin armeijat piirittivät Jerusalemia, niin Jeremia vangittiin, mutta silloinkin hänen vanginvartijainsa toimesta ”hänelle annettiin leipäkakku päivässä Leipurienkadulta, kunnes kaikki leipä oli kaupungista loppunut”. (Jer. 37:16–21) Samoin Jehova ryhtyy tänä kristikuntaa kohdanneena ahtaana aikana ja aivan läpi Harmagedonin toimenpiteisiin, että me saamme tarvitsemamme leivän ja veden uskollisesti palvellessamme häntä. Vihollisen meitä vastaan kohdistaman toiminnan takia voi käydä niin, että joillakuilla Jumalan lapsilla, jotka ovat tovereitamme, ei ole ehkä niin paljon kuin meillä. Meidän etumme on sellaisessa tapauksessa jakaa heille omastamme vahvistaaksemme heitä Jumalan työhön nuhteettomuudessa. Meillä on aina jotakin jaellaksemme tasapuolisesti, mitä Jumala varaa. Niinhän oli israelilaisillakin, kun he keräsivät mannaa joka päivä autiomaassa: ”ei sille jäänyt liikaa, joka oli koonnut enemmän, eikä siltä puuttunut, joka oli koonnut vähemmän; jokainen oli koonnut niin paljon, kuin hän tarvitsi”. – 2. Moos. 16:18; 2. Kor. 8:14, 15.
7. Miten Jumala vastaa tähän anomukseen enemmän kuin aineellisella tavalla? Miksi?
7 Tietäen, että ”ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka [Jehovan] suusta lähtee”, meidän taivaan Isämme varaa meille joka päivä myös hengellistä ravintoa teokraattisen järjestönsä kautta, jos me tulemme joka päivä hänen pöytäänsä ei ainoastaan ruokkimaan mieltämme hänen kirjoitetulla Sanallaan, vaan myös ravitsemaan henkistä minäämme tekemällä Jumalan tahdon ja jakamalla hänen totuuden Sanaansa toisille. – Matt. 4:4; 5. Moos. 8:3; Joh. 4:34.
VELKOJEMME ANTEEKSIANTAMINEN
8. Mille veloille me pyydämme anteeksiantoa ja miksi?
8 Jumalan lakia vastaan tehty rikkomussynti tekee meidät velallisiksi hänelle. ”Se palkka, minkä synti maksaa, on kuolema.” (Room. 6:23, Um) Jumala voisi vaatia ja velkoa meidän henkemme meidän syntimme takia; hän voisi karkoittaa meidät pyhästä järjestöstään ja sen toveruudesta ja yhteydestä. Hän voisi riistää meiltä rauhansa katkaisten kaikki rauhaisat suhteet meihin. Hän voisi panna meidät palauttamaan itselleen kaiken, mitä olemme saaneet häneltä hänen ansaitsemattomasta hyvyydestään. Me olemme hänelle velkaa rakkautta, mikä ilmenee kuuliaisuudessa; ja kun me teemme syntiä, niin me emme maksakaan rakkaudenvelkaamme hänelle, sillä synti on rakkaudettomuutta Jumalaa kohtaan. (Room. 13:8–10) Jeesus muovaili seuraavan pyynnön Herran rukoukseen silmälläpitäen syntiä velkana, mikä on selvitettävä Jumalan kanssa: ”Ja anna meille anteeksi velkamme, niinkuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.” (Matt. 6:12, Um) Todistukseksi siitä, että velka merkitsee tässä syntiä, Jeesus esittää saman anomuksen vastaavassa rukouksessa seuraavin sanoin: ”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme.” – Luuk. 11:4.
9. Millä perusteella Jumala antaa meille anteeksi, ja mitä meidän täytyy niin ollen uskoa ja omaksua rukoillaksemme pätevästi tätä anomusta?
9 Tämä anomus ei olisi oikeutettu, jollei olisi mitään perustetta sille, että Jumala antaa meille anteeksi. Tämä peruste ei ole vain hänen rakkautensa ja armonsa jollakin epämääräisellä tavalla ja riippumattomana hänen täydellisestä oikeudestaan, mikä vaatii kuolemaa synnin takia. Anteeksiannon peruste on hänen rakkautensa ja armonsa, mikä ilmenee hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ihmisuhrissa, mikä täytti täydelleen kaikki oikeuden vaatimukset meidän puolestamme. Kun Jeesus opetti tätä rukousta vuorisaarnassa, niin hän oli jo julistanut synnit anteeksi joukolle ihmisiä, jotka hän oli parantanut. Oli näin ollen ymmärrettävää, että Jumalan anteeksiantamus tulee Kristuksen Jeesuksen kautta ja hänen täydellisen lunastusuhrinsa perusteella. Apostoli Paavali, joka väitti olevansa syntisistä ensimmäinen, sanoo Jumalan lapsille: ”Rakkautensa Pojan, jonka välityksellä me saamme vapautuksemme lunnaitten kautta, syntiemme anteeksiannon.” ”Nyt hän on ilmaantunut kerta kaikkiaan asiainjärjestelmäin loppuunsaattamisessa poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.” Rukoillaksemme siis tätä Herran rukouksen osaa pätevästi meidän täytyy uskoa vilpittömästi Kristuksen uhriin ja omaksua se. – Luuk. 5:20–24; 7:47–49; Matt. 9:1–8; Kol. 1:13, 14 ja Hepr. 9:26, Um; Gal. 1:4.
10. Miksi me emme saa jättää huomioonottamatta Jeesuksen uhria ja pappeutta?
10 Jumala ei jätä huomioonottamatta Poikansa uhria, minkä hän antoi synnin edestä. Hänen ehdoton oikeudenmukaisuutensa vaatii tätä uhrijärjestelyä. ”Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” Toisin kuin eräät uskonnolliset lahkot, kuten eräät helluntailaiset suunnat ja kristillinen tiede jne., meidän täytyy olla kyllin rehellisiä myöntääksemme epätäydellisyytemme ja tunnustaaksemme syntimme. Meidän täytyy tunnustaa se tosiasia, että meissä on syntiä, samoin kuin apostoli Paavalikin tunnusti ja ilmaisi sen. Meille on aivan välttämätöntä tunnustaa syntimme Jumalalle ja pyytää häneltä hänen Poikansa uhrin etuja sekä tunnustaa Jeesuksen virka Jumalan Ylimmäisenä Pappina. Muuten me emme voi saada anteeksiantoa. Israelilaisen Leevin sukukunnan aaronilainen papisto oli lakannut, mutta me emme rohkene kieltää Jeesuksen pappeutta. Hän on Melkisedekin kaltainen pappi, ja hänen pappeutensa kestää ikuisesti, kunnes hän on pelastanut täydelleen kaikki syntiset, jotka ovat vapautettavia, ’pelastaen heidät täydelleen, koska hän elää aina rukoillakseen heidän puolestaan’. Meillä ei ole omassa syntisessä itsessämme mitään, millä maksaisimme velan. Meidän täytyy vedota sentähden Jeesuksen pappeuden varaamaan hyötyyn. – 1. Joh. 4:10; 1:8; Room. 7:17–25; Hepr. 7:24–28.
11. Minkä täytyy edeltää tai seurata meidän pyyntöämme, että meille annettaisiin anteeksi? Miksi?
11 Koska me saatamme vaatia itsellemme itsekkäästi syntiemme anteeksiantoa Jeesuksen Kristuksen kautta, niin Jumala varaa itselleen oikeuden pidättää anteeksiantonsa, jos me olemme armottomia emmekä anna anteeksi toisille. Herran rukous lisääkin senvuoksi Jumalalle esittämäämme pyyntöön: ”Niinkuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.” Jotta me saisimme anteeksi, niin meidän anteeksiantamuksemme täytyy edeltää rukoustamme tai halukkuutemme antaa anteeksi toisille täytyy seurata rukoustamme. Jaakob 2:13 (Um) varoittaa meitä: ”Joka ei noudata armoa, saa tuomionsa armottomana. Armo [toisia kohtaan] iloitsee riemullisena tuomiosta.” Daavid, joka oli erittäin armollinen kuningas Saulia kohtaan ja joka kieltäytyi surmaamasta häntä hänen vainoamisensa takia, vaikka Saul oli hänen vallassaankin, selitti, miksi hän sai Jumalan armon ja tuli korotetuksi Israelin valtaistuimelle, sanoen: ”Armollista kohtaan sinä osoittaudut armolliseksi.” (KJ) Ja Jeesus, Suurempi Daavid, puhui heti sen jälkeen kun hän oli opettanut meille Herran rukouksen, miten tärkeää on antaa toisille anteeksi, jotta olisimme soveliaita saamaan Jumalan armollisen anteeksiannon. Meidän täytyy olla kyllin kiitollisia ja armollisia antaaksemme anteeksi samalle synnintekijälle lukuisia kertoja, seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, jos niin tarvitaan. Annoimmepa me luomustovereillemme anteeksi miten monta kertaa hyvänsä, niin se ei voi koskaan vetää vertoja sille, missä määrin Jumala antaa anteeksi ja armahtaa meitä Kristuksen kautta. Jeesus maksoi puolestamme koko velan. Syntiemme poispyyhkiminen ei johdu siitä, että Jumala olisi meille velkaa, vaan se on hänen laupeuttaan ja armoaan Kristuksen Jeesuksen kautta, jonka hän varasi synnitpeittäväksi uhriksi puolestamme. – Ps. 18:26, 27.
12. Koska me sanomme häntä Isäksi, niin kenen kaltaisia meidän täytyy osoittaa olevamme anteeksiantamisessa?
12 Koska me puhuttelemme Jumalaa taivaan Isänämme, niin meidän täytyy osoittautua hänen lapsikseen olemalla samanlaisia kuin hän, hänen kaltaisiaan, ja ilmentämällä hänen luonteenpiirteitään, joihin kuuluu tämä anteeksiantavan armon rakkaudellinen piirre. ”Te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Olkaa [jatkuvasti] armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.” ”Tulkaa ystävällisiksi toisianne kohtaan, hellästi sääliväisiksi, antaen auliisti anteeksi toisillenne, niinkuin Jumalakin antoi auliisti anteeksi teille. Tulkaa sentähden Jumalan jäljittelijöiksi, niinkuin rakkaat lapset.” (Luuk. 6:35, 36; Ef. 4:32 ja Ef. 5:1, Um) Näin tekemällä me teemme Jumalan tahdon nyt maan päällä.
13. Miten me voimme olla siten armollisia alueellamme oleville ihmisille, ja mikä vakuutus seuraa sen ohella meille Harmagedoniin nähden?
13 Muista myös, että ne, jotka ovat nyt armollisia, saavat Jumalan armon Harmagedonin tuhon aikana ja säilyvät hengissä uuteen maailmaan. Työmme, Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen nyt, on työtä, mikä pelastaa ihmishenkiä tuhoutumasta Harmagedonissa. Armolliset pelastustyöntekijät pelastetaan ja varjellaan Harmagedonin aikana. Meidän täytyy osoittaa armoa niitä kohtaan, joille saarnaamme, vaikka he olisivat kiittämättömiäkin. Jos me emme antaisi anteeksi alueellamme oleville ihmisille, joille julistamme hyvää uutista, mutta jotka eivät välitä meistä tai jotka kohtelevat meitä pahasti, niin me emme menisi takaisin työskentelemään jälleen alueellamme elämänpelastavaa Valtakunnan sanomaa vieden. Me edustamme Jumalan valtakuntaa, ja hänen valtakuntansa on hallitus, joka antaa anteeksi ihmiselle, sillä Kristus Jeesus, kuningasten Kuningas, on Jumalan Ylimmäinen Pappi, ja hänen seuraajansa, joista tulee kuninkaita taivaaseen hänen kanssaan, tulevat myöskin Jumalan papeiksi hänen kanssaan. – Ilm. 20:6; 1. Piet. 2:9.
EI SAATETA KIUSAUKSEEN
14. Mitkä Jeesusta, Aabrahamia ja Jobia koskevat seikat huomioonottaen meidän on vaikea ymmärtää sanat: ”Äläkä saata meitä kiusaukseen”?
14 Samoin kuin me rukoilemme, että syntimme annettaisiin anteeksi, koska me olemme murheissamme Jumalaa vastaan tekemistämme synneistä, me rukoilemme myöskin sitä, ettei meitä saatettaisi syntiin johtavaan kiusaukseen. Herran rukous jatkuu sentähden: ”Äläkä saata meitä kiusaukseen.” (Matt. 6:13; Luuk. 11:4) Miten Jeesus voi rukoilla tätä, kun Raamattu kertoo, että kohta hänen Jordanissa tapahtuneen kasteensa jälkeen ”[Jumalan] Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi” ja Kiusaaja tuli hänen luokseen vieroittaakseen hänet pois Jumalasta? Jeesusta sanotaan myöskin ”Aabrahamin Pojaksi”, josta on kirjoitettu: ”Näiden tapausten jälkeen Jumala [kiusasi] Aabrahamia.” Hän teki tämän käskemällä Aabrahamia uhraamaan Iisakin, hänen Saarasta saamansa rakkaan pojan. (1. Moos. 22:1) Ja kun Saatana antoi sitten haasteen Jumalalle, niin Jumala luovutti uskollisen Jobin hänelle kiusattavaksi, jotta tämä olisi kironnut, mikäli mahdollista, Jumalaa vasten kasvoja. Ja Jeesus sanoi sinä yönä, jona Juudas petti hänet, yhdelletoista uskolliselle opetuslapselleen: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani.” (Job 1:1–2:13; Luuk. 22:28) Miltä kannalta katsoen me voimme sitten rukoilla, että taivaan Isämme ei saattaisi meitä kiusaukseen? Koettaen ratkaista tätä näennäistä vaikeutta C. C. Torreyn Neljä evankeliumia [engl.] kääntää tämän anomuksen näin: ”Älkäämmekä antako perään kiusaukselle”, jotavastoin The Emphatic Diaglott kääntää sen näin: ”Äläkä jätä meitä kiusaukseen.” – Matt. 6:13.
15. a) Millä tavalla Jumala ei siis alista meitä koetukseen? b) Miksi hän ei kiusannut Eevaa kielletyn hedelmän suhteen?
15 Eräs asia on varma: taivaan Isämme saattaa meidät alttiiksi koetukselle, mutta ei pahalla eikä kiusaten syntiin. Jaakob kirjoittaakin sentähden: ”Älköön kukaan sanoko koetuksessa ollessaan: ’Jumala koettelee minua.’ Ei, sillä Jumalaa ei voida koetella pahalla, eikä hän itse koettele ketään. Mutta kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun halu on sitten hedelmöitynyt, niin se synnyttää synnin; kun taas synti on vuorostaan täyttynyt, niin se tuottaa kuoleman.” (Jaak. 1:13–15, Um) Kun Jehova Jumala asetti Aadamin ja Eevan sen kiellon eteen, että he eivät saaneet syödä hyvän- ja pahantiedon puusta, niin se ei ollut heidän kiusaamistaan pahaan, koska tuo puu ei ollut itsessään paha. Jehova varoitti heitä syömästä siitä tottelemattomasti ja ilmoitti heille pahat seuraukset. Heitä ei voitu kiusata sentähden syömään tietämättöminä. Eeva joutui kiusaukseen, kun hän kuunteli käärmeen petollista puhetta. Jumalan varoitus, että ei saa syödä, ei synnyttänyt hänessä syömähalua eikä himoa siihen puuhun nähden, vaan hänessä herätti väärän halun käärmeen valheellinen kuvaus niistä seurauksista, joiden piti tulla, jos syö siitä vastoin Jumalan kieltoa ja varoitusta. Tämä muodosti hänelle kiusauksen, niinkuin Jaakob edellä sanoo. Koska hän ei karkoittanut tätä halua vääränä ja Jumalaa vastustavana, vaan antautui siihen, niin kiusaus veti hänet syntiin ja petti hänet. – 1. Moos. 3:1–7; 2. Kor. 11:3.
16. Miksi Jumala alistaa meidät koetukseen, mutta miten me joudumme kiusaukseen?
16 Mutta Jumala ei saata meitä koetukseen eli kiusaukseen aiheuttaakseen meidän kukistumisemme, vaan voidakseen todeta ja saattaa ilmi, mitä me olemme. Hän ei kiusaa meitä pahalla jumalattomuuteen, vaan me itse aiheutamme Saatanan vaikutuksesta kiusauksen ajattelemalla, miten ihanaa olisi tehdä tai saada jotakin vastoin Jumalan tahtoa, ja ryhtymättä sitten karkoittamaan tällaisen väärän ajattelun aikaansaamaa halua, vaan sen sijaan harkitsemalla sitä yhä enemmän. Tällä tavalla me tulemme houkutelluiksi ja johdetuiksi jättämään Jumalan neuvon ja varoituksen huomioonottamatta. Me joudumme kiusaukseen.
17. Miksi Jumala saattoi Israelin autiomaahan, mutta miksi he muuttivat sen tilaisuuden?
17 Jehova johdatti israelilaiset autiomaahan ”koetellakseen” heitä, jotta hän olisi saanut tietää, mitä heidän sydämessään oli, mutta ei aiheuttaakseen heidän lankeamistaan. Ei, sillä hän vei heidät pois Egyptin monijumalisesta ympäristöstä ja myös kauas epäjumalisista kanaanilaisista, ja noissa olosuhteissa olisi heille pitänyt olla helpompaa kulkea oikeaa tietä sen jälkeen kun hän oli antanut heille todistuksen jumaluudestaan. He voivat nyt hyvin osoittaa olevansa vilpittömiä ja innokkaita Jehovan palvonnassa ja tottelemisessa. Mutta he muuttivat tuon tilaisuuden, mikä heillä oli puhtaan palvonnan harjoittamiseen, ”kiusauksen päiväksi erämaassa” Jumalalle asettamalla hänet koetukselle. He yrittivät saada hänet sovittelemaan vanhurskauden periaatteistaan ja kieltämään puhumansa sanan ja heidän kanssaan tekemänsä lakiliiton tai jättämään täytäntöönpanematta sen rangaistukset. Tuhansia heistä kaatui sentähden autiomaassa, koska he myöntyivät kiusauksiin, mitkä he itse aiheuttivat itselleen sallien itsekkään halun herätä itsessään ja antaen sitten perään niille haluille ja kapinoiden Jehova Jumalaa vastaan. – 5. Moos. 8:2, 16; Ps. 95:8; Hepr. 3:7–9; 1. Kor. 10:9.
18. Mitä Jumala toteaa koettelemalla meitä, niinkuin Aabrahamin ja Jobin tapauksissa?
18 Jumala tutkii koetuksella, mitä me olemme. (Joh. 6:6) Tämä on toista kuin se, mitä Jeesuksen viholliset tekivät koetellessaan häntä aiheuttaakseen, mikäli mahdollista, hänen lankeamisensa pakottamalla hänet sovittelemaan välttääkseen arvostelua, ahdistusta ja vahinkoa. (Matt. 22:18, 35; 16:1; 19:3) Kun Jehova koetteli Aabrahamia, niin hän tutki Aabrahamin uskoa ja käytti häntä, ei pahassa tarkoituksessa, vaan muodostaakseen ihmeellisen profeetallisen kuvauksen panemalla hänet uhraamaan rakkaan poikansa Iisakin. Jumala ei pyytänyt Aabrahamia tekemään mitään sellaista, mitä Hän itsekin ei tekisi, sillä Aabraham kuvasi tässä Jehova Jumalaa. Jumala osoittautui suuressa koetuksessaan, mikä koski hänen ihmiskuntaan kohdistuvan rakkautensa syvyyttä, kyllin laajasydämiseksi uhratakseen ainoasyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen. (Joh. 3:16; Hepr. 11:17–19) Osoittaakseen vääräksi Saatanan Jobista tekemän väärän syytöksen Jumala salli Jobia koeteltavan ja todisti Jobin kuuliaisuuden. Samoin hän antaa Jobia vastaavan joukon, Job-luokankin, joka alkoi erityisesti Jeesuksesta, tulla koetelluksi ja osoittaa, että se on kuuliainen ja arvollinen saamaan Jumalan palkinnon. – Jaak. 5:10, 11.
19. Mitä tekemällä etukäteen hyväksemme Jumala ei saata meitä kiusaukseen?
19 Miten Jumala ei sitten saata meitä kiusaukseen vastatessaan rukoukseemme? Yksi tapa on se, että Jumala vahvistaa meitä kestämään sen koetuksen, minkä hän sallii kohdata meitä, ja että hän myöskin varoittaa meitä etukäteen. Ennenkuin taivaan Isä salli hengen ajaa Jeesuksen autiomaahan Saatanan koeteltavaksi, niin hän täytti Pojan pyhällä hengellä ja avasi myös taivaat hänen näkemykselleen. Sen lisäksi hän tunnusti kuuluvasti hänet hyväksymäkseen Pojaksi. (Matt. 3:13–17) Jumala ei anna meidän aiheuttaa itsellemme viattomasti kiusausta tietämättömyydessä, kuten ilmenee hänen palvelijansa Paavalin aviopareille antamasta varoituksesta. Heillä oli hyvä tarkoitus kieltäytyessään sukupuoliyhteydestä, mutta Paavali neuvoi toisin, ”jottei Saatana kiusaisi jatkuvasti teitä [aviorikokseen] teidän itsehillinnän puutteenne takia”. Paavali varoittaa, että kristityt, jotka päättävät tulla rikkaiksi vastoin Raamatun neuvoa, ”lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri.” (1. Kor. 7:1–5, Um; 1. Tim. 6:9, 10) Jeesuskin varoitti rikkauden petollisesta voimasta. (Matt. 13:22) Jumala ei jätä meitä siis tietämättömyyteen kiusausten lähteestä. Suojellakseen alkavaa kristittyä tämän omilta heikkouksilta apostoli Paavali neuvoi, ettei kenestäkään vastakääntyneestä miehestä pidä tehdä seurakunnan valvojaa. Miksi ei? ”Pelosta, että hän saattaisi pöyhistyä ylpeydestä ja langeta Perkeleelle lausuttuun tuomioon.” – 1. Tim. 3:2, 6, Um.
20. Mitä samanlaisia ennakkovaroituksia toisetkin antoivat, ja miten Jumala on varjellut meidät koetushetkestä, mikä on kohdannut maailman?
20 Jeesus edeltävarusti opetuslapsensa kiusauksia vastaan varoittaen heitä etukäteen edessäolevista ankarista koettelemuksista. Sillä tavalla he eivät loukkaantuisi niihin. Hänen apostolinsa Pietari käski kristittyjä olemaan pitämättä heitä kohtaavia tulisia koetuksia minään outona ja tavattomana. Sen sijaan että he hämmästyisivät, loukkaantuisivat ja suuttuisivat, heidän pitäisi riemuita näistä tilaisuuksista saada todistaa uskonsa ja antaumuksensa. Paavali käskee meitä myöskin olemaan varuillamme juuri sellaisten koettelemusten suhteen, mitkä kohtasivat israelilaisiakin autiomaassa ja olivat ”yhteisiä ihmisille” (Um). (Joh. 16:1–4; 1. Piet. 4:12, 13; 1. Kor. 10:6–13) Jumala varjelee meidät näin ollen joutumasta kiusatuiksi maailman kanssa varoittamalla meitä asioiden todellisesta tilasta ja avaamalla ymmärryksemme silmät, jotta emme tulisi petetyiksi maailman mukana ja joutuisi siten vedetyiksi kiusaukseen maailman kanssa. Hän varjelee meidät tällä tavalla siltä kiusaukselta, mikä on nyt kohdannut koko maailmaa, kuten hän lupasikin meille Kristuksen kautta. (Ilm. 3:10; 2. Piet. 2:9) Se hengellinen pöytä, minkä hän levittää eteemme, ei tule ansaksi meille siksi, että tämä pöytä esittää asiat päinvastoin kuin maailma odottaa tai haluaa. Eikä Jumalan Poika ole uuden maailman Kuninkaana meille kompastumisen aihe, vaan kallis meille, kallis kivi, joka on laskettu Siioniin, Jumalan pääjärjestöön. Tämä kallisarvoinen Kuningas on meidän Ylimmäinen Pappimme Jumalan luona. Hänet koeteltiin niinkuin meitäkin koetellaan, ja niin hän voi olla myötätuntoinen meille ja auttaa meitä. – Room. 11:9; 9:32, 33; 1. Piet. 2:7, 8; Hepr. 2:18; 4:15.
SIIHEN JOUTUMINEN
21. Miten Jumala varoittaa kerskumisesta ja arvostelemisesta johtuvista kiusauksista?
21 Jumala varoittaa meitä, ettemme loisi itsellemme kiusauksia kerskumalla omahyväisesti ja arvostelemalla toisia armottomasti niissä kohdissa, missä itse olemme tietämättämme heikkoja tai haavoittuvia. Jos me kerskumme omahyväisesti, niin meitä on sopiva koetella juuri siinä erikoiskohdassa. Missä me arvostelemme toisia omavanhurskaasti, siinä on asiallista koetella meitä, jotta osoittaisimme, onko arvostelumme oikeutettu vai ei. Pietari kerskui Jeesuksen pettämisyönä apostolitovereittensa rinnalla ja lankesi kolmesti kieltämään Jeesuksen, Mestarinsa. Jeesuksen erityisesti Pietarin puolesta esittämä rukous auttoi pelastamaan hänet menettämästä kokonaan uskoaan. Jeesus ei saattanut opetuslapsiaan kiusaukseen sinä yönä johdattamalla heidät Getsemanen puutarhaan, mutta hän varoitti heitä joutumasta kiusaukseen, jos he eivät pysyttele hereillä ja rukoile niinkuin hänkin. Hän viitoitti sen tien, mikä oli auttava välttämään kiusauksen tai vaikuttamaan sen vastapainona ja saava heidät kestämään kuuliaisuuskokeensa. – Matt. 26:33–35, 40–45; Gal. 6:1.
22. Koska Jumala on Isä, niin miten hän ei saata meitä kiusaukseen?
22 Tästä käy selville, että Jumala ei ”saata meitä kiusaukseen”. Hän antaa meidät alttiiksi koetukselle kurittamalla meitä, mutta hän ei kurita siinä määrin, että se olisi liian ankara meidän kestettäväksemme ja että me murtuisimme ja lankeaisimme kiusaukseen. ”Niinkuin mies kurittaa poikaansa, niin Jehova, sinun Jumalasikin, kurittaa sinua.” (5. Moos. 8:5, As) Poikaansa rakastava isä ei vie kuritustaan liian pitkälle, niin että se kävisi ylivoimaiseksi pojan kestää. Hän antaa hänelle ainoastaan niin paljon, kuin hän saattaa sietää sillä kertaa. Niin on taivaan Isämmekin laita. Hän vahvistaa meitä koetusta varten, jotta me selviytyisimme siitä menestyksellisesti.
23. Miten me voimme heikentää itsemme koettelemukseen, ja miksi Jeesus ei niin ollen saattanut opetuslapsiaan kiusaukseen viedessään heidät Getsemaneen?
23 Mutta me voimme heikentää itseämme koettelemukseen, jos me emme valvo ja valmistaudu rukoillen, jos olemme huolimattomia ja jätämme huomioonottamatta Jumalan ohjeet ja neuvot, niin että joudumme koetuksessa ollessamme kiusaukseen tehdä syntiä ja sorrumme siihen sen halun takia, mitä olemme hellineet vastoin Jumalan tahtoa. Siten me annamme sen koitua kokemukseksi, mistä on meille hengellistä vahinkoa, sen sijaan että se olisi voitto meille ja rakentaisi meitä Jumalassa omaamassamme voimassa ja vahvistaisi ’uskomme koeteltua ominaisuutta’ ja tuottaisi meille Jumalan hyväksymyksen. Meidän tulee muistaa aina Jeesuksen varoitus: ”Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” (Mark. 14:38; Luuk. 22:40, 46) Jeesus oli varoittanut heitä ennen Getsemaneen menoaan, että hänen lainaamansa ennustuksen on täytyttävä. Ennustuksen täyttymystä ei siis pakoitettu heille vastoin heidän tahtoaan. Se toteutui, koska heidän lihansa oli heikko eivätkä he olleet vahvistaneet halukasta henkeään pysyttelemällä valveilla ja rukoilemalla. He eivät käyttäneet hyväkseen tarvitsemaansa Jumalan apua. He joutuivat sentähden kiusaukseen, mikä johtui itsekkäästä halusta pelastaa oma nahkansa, ja he pakenivat ja hylkäsivät Jeesuksen, ja Pietari meni vieläkin pidemmälle ja kielsi hänet kolme kertaa.
24. Miten on osoitettu, ettei Jumala saattanut heitä kiusaukseen Getsemanessa?
24 Ei Jumala saattanut heitä tähän kiusaukseen täyttääkseen omaa ennustustaan, sillä Jumalan Poika Jeesus kesti koetuksen ja pyysi, että hänen opetuslastensa annettaisiin mennä ahdistamatta. Koska he eivät ottaneet varteen Jeesuksen sanoja eivätkä valvoneet, rukoilleet ja noudattaneet hänen rohkeaa, itsensä uhraavaa esimerkkiään, niin se aiheutti heidän joutumisensa kiusaukseen. Koska Jeesus kesti koetuksen, niin Jumala ei ollut saattanut apostoleita kiusaukseen antamalla heille suurempaa koetusta, kuin mitä he voivat kestää. Jeesuksen lujuuden Jumalan voimassa olisi pitänyt lujittaa ja auttaa heitä. Saatana ’seuloi apostoleja kuin vehnää’ hajoittaen heidät, koska he pelkäsivät kuolevansa Mestarinsa kanssa. (Luuk. 22:31–34; Aam. 9:9, 10; Ps. 59:12; Jes. 30:28) Ettei Jumala saattanut heitä tähän kiusaukseen, vaan että he itse menivät siihen, ilmenee siitä, että he löysivät myöhemmin Jumalasta sen väkevyyden, että he saattoivat antautua vangittaviksi Jeesuksen tähden, heitettäviksi vankilaan ja pidätettäviksi teloitusta varten. He olisivat voineet näin ollen kestää Jehovan avulla Getsemanen koetuksenkin. Tästä seuraa siis, että taivaan Isä saattoi heidät koetukselle Getsemanessa, mutta ei johtanut heitä kiusaukseen.
25. Kun me siis rukoilemme, ettei meitä saatettaisi kiusaukseen, niin mitä me pyydämme taivaan Isältä? Mikä tae meillä on siitä?
25 Ollen siis tietoiset heikkouksistamme ja rajoituksistamme me rukoilemme Herran rukouksessa taivaan Isää, ettei hän koettelisi ja kurittaisi meitä enempää kuin maallinen isä lastaan. Eikö se ole sopiva rukous lapsen esitettäväksi isälleen? Ja meillä on Jumalan kirjoitettu tae siitä, että hän ei teekään sitä. ”Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin [Jehovakin] armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkälaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” Ja hän sanoo: ”He tulevat olemaan minun, sanoo sotajoukkojen Jehova, minun omaisuuteni, sinä päivänä, minkä minä teen; ja minä säästän heitä niinkuin mies säästää omaa poikaansa, joka palvelee häntä.” (Ps. 103:13, 14; Mal. 3:17, As) Tukien tätä ajatusta apostoli Paavali puhdistaa Jumalan kaikista syytöksistä, että hän saattaisi meitä kiusaukseen, sanomalla: ”Varokoon se, joka ajattelee olevansa lujassa asemassa, ettei hän lankeaisi. Teitä ei ole kohdannut mikään muu kiusaus kuin se, mikä on yhteinen ihmisille [jollaiseen israelilaisetkin joutuivat autiomaassa]. Mutta Jumala on uskollinen, eikä hän salli kiusattavan teitä enemmän, kuin mitä te voitte kestää, mutta hän varaa myöskin kiusauksen ohella poispääsytien, jotta te pystyisitte kestämään sen.” – 1. Kor. 10:12, 13, Um.
VAPAUTUS TUOSTA JUMALATTOMASTA
26. Mihin anomukseen tämä rukous päättyy, ja miksi se on sopivaa?
26 Jos lapsi osoittautuu kuuliaiseksi koetuksessa, niin eikö rakastava maallinen isä pelasta tuota lasta jumalattoman hyökkääjän ja sortajan käsistä? Kyllä; ja niin tekee taivaan Isäkin. Jeesus lopetti sen tähden hyvin sopivasti mallirukouksen seuraavaan anomukseen: ”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan vapauta meidät siitä jumalattomasta.” (Matt. 6:13, Um) Ja minkälaiset vapautukset Jumala onkaan aikaansaanut sen jälkeen kun valtakunta perustettiin 1914! On aivan kuin hän olisi vastaillut muinaiseen rukoukseen: ”Määrää vapautukset Jaakobille.” (KJ) Hän on Vapauttaja. – Ps. 44:5–9; 2. Kor. 1:10; 2. Tim. 3:11; 4:17, 18.
27. Mille luokille Jumala on toimittanut vapautuksen 1919:stä lähtien?
27 Jumala on vapauttanut vuodesta 1919 lähtien Valtakunnan perillistensä maan päällä olevan jäännöksen suuresta salaperäisestä Babylonista, Saatanan maailmasta. Hän on lähettänyt Poikansa Jeesuksen Kristuksen voiman paikkaan taivaalliseen Siioniin toimimaan Vapauttajana heidän hyväkseen ja torjumaan heistä salaperäisen Babylonin kaiken jumalattomuuden ja vapauttamaan heidät heidän pelostaan. Tämä vapautus on aikaansaanut seuraavan ennustuksen täyttymyksen: ”Kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme [pelastuksen]”, sillä tämän jäännöksen jäsenet ovat toiminnassa koko maapallolla hänen vapautettuina palvelijoinaan ja todistajinaan, ja he osoittavat olevansa vapaita Babylonista. (Jes. 59:18, 19; 52:1, 2, 10–14; Room. 11:26) Kaikissa kansoissa olevat hyvätahtoiset ihmiset näkevät sentähden sen pelastuksen ja vapautuksen, minkä Jehova Jumala on aikaansaanut jäännökselleen, ja heille näytetään myös tie, mikä johtaa vapautumiseen Babylonista. Kaikkivaltias Jumala toteuttaa nyt tämän ”muiden lampaitten” suuren joukon vapauttamisen, niinkuin hän vapautti Lootin tuomitusta Sodomasta kauan sitten. – 2. Piet. 2:7, 9.
28. Kun otamme huomioon nyt kaikki tilanteen jumalattomat puolet, niin mitä Jumalan varausta meidän on käytettävä hyväksemme saadaksemme suojeluksen ja voiton?
28 Mutta meidän täytyy pukeutua sillä välin Jumalalta saataviin täydellisiin varuksiin ja seisoa lujina niissä sekä rukoilla jatkuvasti. Siten tehden me estämme jumalattoman Saatana Perkeleen saamasta otetta meistä, vaikka olemmekin maailmassa, joka on tuon ”jumalattoman vallassa”. (Um) (1. Joh. 5:18, 19) Me tiedämme, että päivät ovat pahat ja että jumalattomien ihmisten ja petkuttajien ennustettiin tulevan yhä pahemmiksi, ja ne ovatkin saavuttaneet pahimman tilansa näinä viimeisinä päivinä. Jos me siis toivomme kestävämme tuon jumalattoman ja hänen paholaistensa hyökkäyksen tänä pahana päivänä, niin meidän täytyy pukea yllemme Jumalalta saatavat koko varusteet. Niiden uskon kilvellä me voimme ”sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet” ja tällä tavalla kestää uskomme koetuksen: ”tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” – Ef. 5:15; 6:11–18; 1. Piet. 1:6, 7; 1. Joh. 5:4.
29. Jos me suoritamme siten oman osamme, niin mitä Jumala tekee?
29 Jos me teemme täten oman osamme, niin Jumala suorittaa uskollisesti oman osansa vapautukseksemme. Niinkuin on kirjoitettu: ”Usko ei ole kaikkien ihmisten omaisuutta. Mutta Herra on uskollinen, ja hän tekee teidät lujiksi ja varjelee teidät siltä jumalattomalta. Ohjatkoon Herra jatkuvasti teidän sydäntänne menestyksellisesti Jumalan rakkauteen ja kestävyyteen Kristuksen puolesta.” – 2. Tess. 3:2, 3, 5, Um.
30, 31. Mutta mitä vapautusanomukseen annettu vastaus merkitsee nyt, ja miten rukous päättyy?
30 Meille, jotka elämme tämän maailman ”lopun ajassa”, merkitsee taivaan Isämme vastaus rukoukseemme: ”Vapauta meidät siitä jumalattomasta”, enemmän kuin pelkästään meidän varjelemistamme Saatanan vallan ulkopuolella ja pelastamistamme hänen mahtavasta järjestöstään, vaikka Hän jättääkin hänet ja hänen järjestönsä vielä vapaalle jalalle. Vastaus tähän rukoukseen merkitsee nyt vapauttamista varjelemalla meidät jumalattoman Saatanan loppuhyökkäyksissä tänä lopun aikana ja hänen sekä koko hänen järjestönsä tuhoamista, samalla kun me säilymme hengissä tämän maailman lopussa. Tämä meidän Isämme pelastus eli vapautus toimeenpannaan hänen valtakuntansa kautta, mitä me rukoilemme pyytäen sitä tulemaan Saatanan järjestöä vastaan ja tuhoamaan sen. Jumalan tahto on siis tapahtuva täällä maan päällä, minne Saatana ja hänen paholaisensa on nyt rajoitettu, ja kun nuo jumalattomat henget on pantu kuiluun Harmagedonissa, niin ne eivät vaivaa ketään maan päällä Kristuksen valtakunnan tuhannen vuoden aikana.
31 Herran rukous päättyy siten riemusäveleeseen täysin luottaen Jehovan voittoon. Se saa nyt kohta täydellisen vastauksensa.