”Sydän” Jumalan sanassa Raamatussa

EI OLE epäilystäkään siitä, että juuri sydän on saanut ihmisten ajatuksissa suurempaa huomiota kuin mikään muu elin. Sekä runoudessa että proosassa siihen viitataan usein. Ei ole siis ihme, että Jumalan sana puhuu siitä huomattavan paljon. Itse asiassa sydän mainitaan Raamatussa tavalla tai toisella lähes tuhat kertaa. Mitä sana ”sydän” sitten merkitsee?

Raamatussa sanoja käytetään aivan yleisesti monissa eri merkityksissä ja merkitysvivahteissa. Huomatkaamme esimerkiksi, miten Raamattu käyttää sanoja ”taivas” tai ”taivaat” ja ”henki”. Toisinaan ”taivas” viittaa maan yläpuolella olevaan ilmakehään, jossa linnut lentävät. (1. Mooseksen kirja 1:26) Toisinaan taivaat tarkoittavat koko aineellista maailmankaikkeutta, johon sisältyvät tähdet ja näkymätön avaruus. (Psalmit 19:2) Pietarin 2. kirjeen 3:7:ssä taivaat näyttävät tarkoittavan poliittisia taivaita. Toisinaan taas ”taivaat” viittaavat henkiluomuksista koostuvan Jehovan järjestön asuinpaikkaan. (Ilmestys 12:12) Sana ”taivaat” voi myös tarkoittaa taivaallista Valtakuntaa, kuten Pietarin 2. kirjeen 3:13:ssa on laita.

Samoin sana ”henki” voi merkitä eri asioita. Toisinaan Jehova Jumalasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja enkeleistä puhutaan henkipersoonina. (Johannes 4:24; 1. Korinttolaisille 15:45; Heprealaisille 1:13, 14) Lisäksi kaikissa elävissä luomuksissa olevaa elämänvoimaa kutsutaan ”hengeksi”. (Saarnaaja 12:7) Myös ihmisen vaikutinta kutsutaan joskus ”hengeksi”, kuten Sananlaskujen 25:28:ssa (”mieltänsä” = ”henkeään”, UM). Ja useimmiten ”hengeksi” tai ”pyhäksi hengeksi” kutsutaan Jehova Jumalan toimivaa voimaa. – 1. Mooseksen kirja 1:2; Sakarja 4:6; Markus 13:11.

Entä mitä sitten on sanottava ”sydämestä”? 2. Mooseksen kirjan 28:30:ssa käytetty heprealainen ’sydäntä’ tarkoittava sana viittaa kirjaimelliseen elimeen. Tuossa kohdassa Jehova Jumala käski asettaa tuomion rintakilven (UM) Aaronin sydämen päälle. Tässä tarkoitettiin kirjaimellista ihmissydäntä. Psalmi 45:6 soveltuu ilmeisesti kirjaimellisesti, kun siinä sanotaan: ”Sinun nuolesi ovat terävät, – – kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään.”

Sydäntä käytetään lisäksi kuvaamaan jonkin asian tai esineen keskikohtaa. Hesekielin 27:25–27:stä löydämme kolme kertaa ilmauksen ”merten sydämessä”, joka epäilemättä tarkoittaa samaa kuin keskellä merta. Samoin Jeesus ennusti, että hän olisi maan ”sydämessä” eli sisässä kolme päivää ja kolme yötä. – Matteus 12:40.

Sydän yhdistetään myös ilon, surun ja alakuloisuuden tunteisiimme. 1. Kuningasten kirjan 8:66:sta (UM) me luemme, että kun Salomon temppeli vihittiin, ’koko Israel iloitsi ja tunsi sydämen riemua kaikesta siitä hyvyydestä, jota Jehova oli osoittanut palvelijaansa Daavidia ja Israelia kohtaan’. Nehemian 2:2:ssa (UM) kuningas Artakserkses kysyy Nehemialta, miksi tämä näyttää niin synkältä vaikkei ole sairas. Se ”ei ole muuta kuin sydämen synkkyyttä”, päättelee kuningas.

Sydän yhdistetään myös luonteenlaatuumme ja vallitsevaan asenteeseemme, siihen olemmeko ylpeitä ja kopeita vai nöyriä ja vaatimattomia. Sananlaskujen 16:5 (UM) sanoo, että ”jokainen ylpeäsydäminen on inhottava Jehovalle”. Jeesus puolestaan sanoi Matteuksen 11:29:ssä: ”Minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä.”

Myös moraalisten ominaisuuksien, kuten hyvyyden, hyveellisyyden, pahuuden ja ilkeyden sanotaan asuvan sydämessä. Esimerkiksi Jeremian 7:24:stä me luemme israelilaisista, jotka ”vaelsivat oman neuvonsa mukaan, pahan sydämensä paatumuksessa”. Jeesus osoitti Matteuksen 12:34, 35:ssä, että sekä hyvät että pahat asiat ovat lähtöisin sydämestä.

Sydämestä lähtee myös usko, sillä Paavali sanoo meille Roomalaiskirjeen 10:10:ssä: ”Sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi.”

Sydän on vaikuttimien tyyssija. 2. Mooseksen kirja 35:21 kertoo, että tabernaakkelia varten toivat lahjoituksia ne, ’joiden sydän heitä siihen vaati’. Heprealaiskirjeen 4:12, 13:n mukaan Jehovan sana on kuin terävä miekka, joka kykenee ”havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset”. Ihmisen sydän on todellakin vaikuttimien tyyssija; se ohjaa mielen joko hyvään tai pahaan. 2. Mooseksen kirjan 31:6:sta (UM) me löydämme esimerkin siitä, miten sydän sai Jumalan kansan toimimaan viisaasti. Tuossa kohdassa sanotaan: ”Jokaisen sydämeltään viisaan sydämeen minä panen viisautta, jotta he tosiaan tekisivät kaiken, mistä olen sinua käskenyt.”

Sydämeen yhdistetään kuitenkin ennen kaikkea rakkauden ja vihan tunteet. Israelilaisia kiellettiin seuraavasti: ”Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi.” (3. Mooseksen kirja 19:17) Me voimme lukea myös siitä, miten egyptiläisten sydän vihasi israelilaisia. (Psalmit 105:25) Toisaalta Paavali sanoo meille: ”Tämän toimeksiannon päämääränä on todellisuudessa rakkaus, joka lähtee puhtaasta sydämestä.” (1. Timoteukselle 1:5) Ja Pietari neuvoo meitä: ”Kun nyt olette puhdistaneet sielunne tottelevaisuudellanne totuutta kohtaan, – – rakastakaa toisianne hellittämättömän hartaasti sydämestä.” – 1. Pietari 1:22.

Raamattu puhuu myös siitä, että arvokkaita kokemuksia säilytetään sydämessä. Niinpä me luemme Luukkaan 2:51:stä, että Maria, Jeesuksen äiti, ”vaali kaikkia näitä [Jeesusta koskevia] asioita sydämessään”. – Today’s English Version; New International Version; The New English Bible.

Miten hämmästyttävän monenlaisia kykyjä ja tehtäviä sydämellä sanotaankaan olevan! Tapahtuuko tämä kaikki kirjaimellisessa sydämessä? Tuskin. Siitä kertovat ne kielet, joissa tehdään selvä ero kirjaimellisen ja kuvaannollisen sydämen välillä. Esimerkiksi sekä kiinan että japanin kielissä käytetään kahta kirjoitusmerkkiä tarkoittamaan ”sydänelintä”, kirjaimellista sydäntä. Mutta kuvailtaessa sydämestä lähteviä ominaisuuksia käytetään näistä kirjoitusmerkeistä pelkästään ensimmäistä yhdessä muiden merkkien kanssa muodostamaan monimutkaisemman kirjoitusmerkin. Näin on esimerkiksi sanoissa rakkaus, viha, aikomus ja kestävyys. (Ks. oheista kehystettyä tekstiä.) Näin ollen siis kirjaimellisen elimen ja ihmisen vaikuttimien ja tunteitten välille tehdään selvä ero, vaikkakin ne yhä liitetään toisiinsa.

On lisäksi valaisevaa havaita, miten Raamattu puhuu muista ruumiinelimistä. Huomaammekin, että kirjaimelliset munuaiset mainitaan Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa, etenkin Pentateukissa, yli 20 kertaa. Me voimme toistamiseen lukea ’molemmista munuaisista ja rasvasta’, kun puhutaan Lain vaatimista eläinuhreista. (2. Mooseksen kirja 29:13, 22; 3. Mooseksen kirja 3:4, 10, 15; 4:9; 7:4) Näissä kohdissa tarkoitetaan epäilemättä kirjaimellisia munuaisia. Myös psalmista Daavid viittasi ilmeisesti kirjaimellisiin munuaisiin, kun hän kirjoitti: ”Sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.” – Psalmit 139:13.

Mutta puhuiko profeetta Jeremia kirjaimellisista munuaisista, kun hän sanoi Jeremian 11:20:ssa, että Jehova ”tutkii munaskuut ja sydämen”? Entä saattoiko Daavid viitata kirjaimellisiin munuaisiin, kun hän sanoi: ”Todellakin, munuaiseni ovat oikaisseet minua öisin”? (Psalmit 16:7, UM) Kirjaimelliset munuaisemme eivät varmastikaan voi oikaista meitä. Mitä hän sitten tarkoitti? Jeremian 12:2 valaisee asiaa, kun siinä sanotaan: ”Sinä heidät istutat, he myös juurtuvat; he kasvavat, kantavat myös hedelmää. Heidän suussansa sinä olet lähellä, mutta kaukana heidän sisimmästään [munuaisistaan, UM].” Eivätkö ”munuaiset” tässä tarkoitakin ihmisen syvimpiä tunteita? Tämä raamatunkohta näyttää sisältävän samankaltaisen ajatuksen kuin Jesajan 29:13, jota Jeesus lainasi, kuten on kerrottu Matteuksen 15:7, 8:ssa: ”Te ulkokullatut, sattuvasti Jesaja profetoi teistä sanoessaan: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on hyvin kaukana minusta.’” Epäilemättä Jeesus tarkoitti tässä sitä, millaisia persoonia nämä pahat ihmiset olivat sisimmässään.

Vielä yhtenä esimerkkinä voisimme tarkastella kreikankielistä ’suolia’ tai ’sisälmyksiä’ tarkoittavaa sanaa splagkhna. Sitä käytetään kirjaimellisessa merkityksessä Apostolien tekojen 1:18:ssa, jossa kerrotaan Juudaasta: ”Juuri tämä mies siis osti epävanhurskauden palkalla pellon, ja syöksyen pää edellä hän rusahtaen halkesi keskeltä, ja kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos.” Vaikka tämä sana esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa 11 kertaa, niin se viittaa kirjaimellisiin sisälmyksin vain tässä yhdessä kohdassa. Se on käännetty ”helläksi” Luukkaan 1:78:ssa ja ”helläksi kiintymykseksi” 2. Korinttolaiskirjeen 6:12:ssa, 7:15:ssä, Filippiläiskirjeen 2:1:ssä, Kolossalaiskirjeen 3:12:ssa ja Filemonin 7:ssä. Vastaava hepreankielinen sana rahhamím on 1. Mooseksen kirjan 43:30:ssa ja 1. Kuningasten kirjan 3:26:ssa käännetty Kuningas Jaakon käännöksen mukaan ”sisälmyksiksi”, vaikka se itse asiassa tarkoittaa ”sisäisiä tunteita”, ja juuri näin Uuden maailman käännös onkin tuon sanan kääntänyt.

Sama pitää paikkansa niistä heprean- ja kreikankielisistä sanoista, jotka on nykyisiin Raamattuihimme käännetty sanalla ”sydän”. Vain muutamissa harvoissa kohdissa, kuten 2. Mooseksen kirjan 28:30:ssa ja Psalmissa 45:6, tarkoitetaan kirjaimellista sydäntä. Mutta lähes tuhannessa muussa raamatunkohdassa, joissa sana ”sydän” esiintyy, sitä on aivan ilmeisesti käytetty kuvaannollisella tavalla. Emme tahdo sanoa, etteikö kirjaimellisella ja kuvaannollisella sydämellä olisi mitään yhteyttä. Kyllä niillä on. Esimerkiksi tunneperäinen paine voi vaikuttaa haitallisesti kirjaimelliseen sydämeen aiheuttaen sairautta ja jopa kuoleman. Mutta ilmeisestikin kirjaimellisen elimen ja kuvaannollisen sydämen välillä tulee tehdä selvä ero. Niinpä W. E. Vine sanookin sanakirjassaan: ”Sydäntä käytetään kuvaamaan yksityiselämän salattuja lähteitä.” – An Expository Dictionary of New Testament Words, 2. osa s. 206, 207.

Kaiken edellä olevan perusteella on siis selvää, että Raamatun kirjoittajat ovat käyttäneet heprealaisia ja kreikkalaisia ”sydäntä” tarkoittavia sanoja kuvatakseen niillä tunneperäisiä ja moraalisia ominaisuuksia, jotka muodostavat ihmisen sisimmän. Kun siis Jumalan sana muistuttaa meitä siitä, miten tärkeää meidän on valvoa halujemme ja kaipaustemme kohteita sekä vaikuttimiamme, se selvästikin auttaa meitä ’palvelemaan häntä ehyin sydämin’. Se varustaa meidät kaikkeen hyvään työhön. (1. Aikakirja 28:9, UM; 2. Timoteukselle 3:17) Jumalan sana sisältää monia tällaisia hyviä neuvoja.

[Taulukko s. 6]

(Ks. painettu julkaisu)

Kiinalaisia sanaan ’sydän’ viittaavia kirjoitusmerkkejä

[Kuva: kiinalainen kirjain] sydän, tavallisesti kuvaannollinen

[Kuva: kiinalainen kirjain] sydän, kirjaimellinen

Huomaa, miten tämä perusmerkki esiintyy sydämeen liittyviä ominaisuuksia tarkoittavissa kirjoitusmerkeissä:

[Kuva: kiinalainen kirjain] rakkaus

[Kuva: kiinalainen kirjain] viha

[Kuva: kiinalainen kirjain] anteeksianto

[Kuva: kiinalainen kirjain] surullisuus

[Kuva: kiinalainen kirjain] huoli

[Kuva: kiinalainen kirjain] aikomus

[Kuva: kiinalainen kirjain] suuttumus

[Kuva: kiinalainen kirjain] kestävyys

[Kuva s. 5]

Sydän yhdistetään ihmisen mielialoihin, asenteisiin, uskoon, vaikuttimiin ja tunteisiin