Miksi munuaisia käytetään kuvaannollisesti?
LÄPI Raamatun niin kuin tavallisessakin puheessa ihmisruumiin eri osia, kuten käsiä, harteita ja sydäntä, käytetään kuvaannollisessa mielessä. Tällainen sanojen kuvaannollinen käyttö paitsi lisää ilmeikkyyttä ja voimaa puheeseen, myös usein on hyvin valaisevaa. Varsinkin sydäntä käytetään Raamatussa ja jokapäiväisessä puheessa kuvaannollisella tavalla.
Raamatussa on kuitenkin eräitä kuvaannollisia ilmaisuja, joille ei ole vastinetta nykyisessä kielen käytössä, ei ainakaan suomen kielessä. Näihin kuuluvat munuaiset. Raamatun hepreassa on munuaisia vastaava sana kelajot. Se esiintyy Heprealaisissa kirjoituksissa noin 30 kertaa, ja niistä suunnilleen kolmanneksessa munuaisiin viitataan kuvaannollisessa merkityksessä, jolloin suomenkielisessä käännöksessä käytetään tavallisesti sanaa ”munaskuut”. Niinpä luemme: ”Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle, koettele minun munaskuuni ja sydämeni.” ”Herra Sebaot on vanhurskas tuomari, joka tutkii munaskuut ja sydämen.” ”Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.” – Ps. 26:2; Jer. 11:20; 17:10.
Miksi Raamatun kirjoittajat käyttävät munuaisia kuvaannollisessa merkityksessä? Monestakin syystä. Kun eläimiä paloiteltiin uhriksi – munuaiset mainitaan kerran toisensa jälkeen papistolle annetuissa uhrisäädöksissä – israelilaiset eivät voineet olla huomaamatta, että he tavoittivat munuaiset vasta viimeksi, ne olivat pohjimmaisina. Munuaiset voivat sen vuoksi hyvin kuvata eli edustaa ihmisen syvintä aluetta, hänen sisimpiä eli syvimpiä ajatuksiaan ja tunteitaan. Siitä syystä luemme Jer. 12:2:sta: ”He kasvavat, kantavat myös hedelmää. Heidän suussansa sinä olet lähellä, mutta kaukana heidän sisimmästään [munuaisistaan, Um]”, kaukana sellaisten jumalattomien sisimmistä ajatuksista ja tunteista.
Munuaiset yhdistettiin syvimpiin mielenliikutuksiin epäilemättä siitäkin syystä, että mielenliikutukset vaikuttavat munuaisiin. Niinpä psykosomaattisen lääketieteen asiantuntijat sanovat, että yhtämittainen tunnejännitys voi hyvinkin aiheuttaa sellaisia häiriöitä kuin vesitystautia, diabetes insipidus, jossa munuaiset eivät toimi normaalisti. (Tätä ei tule sekoittaa sokeritautiin, diabetes mellitus.) – Dunbar, Emotions and Bodily Changes (Mielenliikutukset ja ruumiin muutostilat).
Siitä syystä havaitsemme Raamatun sanakirjojen ja selitysten sanovan ”munuaisten” kuvaannollisesta käytöstä seuraavaa: ”Munuaisia pidettiin tunteitten ja mielenliikutusten sijaintipaikkana, ihmisen elinvoimaisimpana ja tunneherkimpänä osana.” ”Tuon ihmisruumiin osan tunneherkkyyden takia munuaisia pidettiin kaipauksen ja halun tyyssijana.” ”Itämaalaiset pitivät munuaisia halujen ja taipumusten sijaintipaikkana ja käyttivät sen tähden munuaisten nimitystä puhuessaan sielun sisimmistä tarkoitusperistä ja hillittömistä haluista.” ”Mielen salaisimmat toiminnat ja taipumukset.”
Kaiken edellä olevan valossa voimme panna merkille, että aina kun ”munuaisia” käytetään kuvaannollisessa merkityksessä, Heprealaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen (engl.) ensimmäisessä painoksessa sanotaan alaviitteessä: ”syvimmät mielenliikutukset”. – Ps. 7:10; 16:7; 26:2; Sananl. 23:16; Jer. 11:20; 12:2; 17:10; 20:12; Um.
Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa on ”munuaisia” vastaava kreikkalainen sana nefros, joka esiintyy ainoastaan kerran Ilm. 2:23:ssa. Se on käännetty Uuden maailman käännöksessä siinä kohdassa vapaasti ”sisimmät ajatukset”. ”Hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut [sisimmät ajatukset, Um] ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.”
Kun ”munuaisista” puhutaan Raamatussa kuvaannollisesti, niin sillä on vain yksi merkitys, se tarkoittaa syvimpiä eli sisimpiä tunteita tai ajatuksia. Monet nykyaikaiset kääntäjät kääntävät nämä heprealaiset ja kreikkalaiset ”munuaisia” merkitsevät sanat ”sydämeksi”. Mutta kun ”munuaisia” käytetään kuvaannollisessa merkityksessä, niin ajatus on syvempi kuin sanassa ”sydän”, koska se koskee mielenliikutuksia, tunteita. Niinpä Job ja Jeremia sanoivat munuaistensa olevan haavoittuneet, kun he tarkoittivat hyvin syvää haavaa. – Job 16:13; Valitusv. 3:13.
Kun pyydämme Daavidin tavalla Jehova Jumalaa tutkimaan ”munuaisemme” eli ”munaskuumme”, niin tarkoitamme, että hän suorittaisi mitä perusteellisimman tarkastuksen, mikä koskee syvimpiä mielenliikutuksiamme, ajatuksiamme, tunteitamme. Koska Jehova Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivoipa, niin tällainen tutkimus ei tuota hänelle mitään vaikeutta. ”Kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä.” – Hepr. 4:13.