Miten teet ratkaisuja?

JOKAISEN on tehtävä ratkaisuja. Toiset ratkaisut on varsin helppo, jopa mieluistakin tehdä, kuten vaatteitten, huvitusten ja ystävien valinta. Toiset ovat vaikeampia ja toiset hyvin epämieluisia. Tunnesyyt tekevät monet ratkaisut vaikeiksi. Nuoret korviaan myöten rakastuneet huomaavat erilaisen yhteiskunnallisen aseman tai eri uskonnon olevan esteenä avioliitolleen ja ovat ihmeissään, mitä olisi paras tehdä. Mies tai vaimo, jonka puoliso on uskoton, haluaisi tietää, pitäisikö hänen yrittää paikata avioliittoaan ja aloittaa jälleen alusta vai hakea avioeroa.

Kun ihmisillä on näin monenlaisia pulmia, niin ei ole yllättävää, että heillä on monenlaisia ratkaisutapoja. Jotkut tekevät niin kuin heitä parhaiten miellyttää sillä hetkellä tai valitsevat menettelyn, mikä tuo välitöntä hyötyä, tai vähimmän vastuksen tien. Toiset tekevät, mitä heidän ystävänsä tai perheenjäsenensä haluaisivat heidän tekevän. Mikä on näin ollen paras tapa tehdä ratkaisuja?

Moniin ratkaisuihin liittyy periaatteita. Toisinaan on kysymyksessä vain oikea tai väärä: tehdäkö oikeat vai väärät veroilmoitukset, noudattaako rehellisiä vai vilpillisiä liiketapoja. Toisiin ratkaisuihin ei ehkä liity selvästi kysymys oikeasta tai väärästä menettelystä, mutta niihin sisältyy silti periaatteita. Sellaisten ratkaisujen tekemisessä on tärkeätä, että sinulla on mittapuu ohjaamassa ratkaisujasi. Muuten havaitset väistämättömästi sellaisten lihan taipumusten kuin itsekkyyden, pelon, ylpeyden ja kateuden vaikuttavan ratkaisuihisi ja aiheuttavan onnettomia seurauksia.

Paras mittapuu on Jumalan sana, Raamattu. (Ps. 119:105) Se on Jehovalta, tosi Jumalalta, saatua viisautta ja varaa järkevää opastusta kaikenlaisten ratkaisujen tekoon, joihin sisältyvät oikeat periaatteet. Niille, jotka ajattelevat Raamatun olevan vanhanaikainen nykyisten ongelmien ratkaisemisessa, viisas Salomo vastaa: ”Ei ole mitään uutta auringon alla.” (Saarn. 1:9) Periaatteet eivät muutu, ja Raamatun periaatteet soveltuvat meidän ongelmiimme nykyään yhtä hyvin kuin ne soveltuivat ihmisten ongelmiin Salomon aikana. Jos haluamme tehdä viisaita ratkaisuja, meidän täytyy tuntea Jumalan vaatima mittapuu ja soveltaa sitä oikein ongelmiemme ratkaisussa.

Ottakaamme esimerkiksi uskonnon valinta, mikä on yksi tärkeimmistä ratkaisuista ja mikä jokaisen meistä täytyy tehdä. Monet valitsevat ilman muuta isiensä uskonnon kysymättäkään, onko se oikea vai ei. Jotkut liittyvät uskontoon, mikä näyttää tyydyttävän heidän tarpeensa tai olevan hyödyksi heidän liikesuhteilleen. Toiset taas tekevät valintansa miellyttääkseen aviopuolisoaan tai jotain tunteellista evankelistaa. Mutta oikeassa palvonnassa on kysymys siitä, mikä miellyttää Jumalaa, eikä siitä, mikä miellyttää meitä. Apostoli Paavali, joka oli tehnyt viisaan uskonnonvalinnan ja joka on sen tähden hyvin pätevä neuvomaan meitä, sanoi: ”Tutkikaa, mikä on otollista Herralle.” Uskonnossa on todellakin Jumala ensi sijalla. Osoittaen, että Jehovan tuntemus on välttämätön oikean uskonnon valinnassa, Jeesus sanoi: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Tutki Jumalan sanaa ja ’täyty hänen tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella’, niin että voisit tehdä viisaan uskonnonvalinnan. – Ef. 5:10; Joh. 17:3; Kol. 1:9, Um.

Ratkaisua tehtäessä on aina viisasta harkita mahdollinen seuraus eikä ainoastaan välitön hyöty. Miksi heittäisit pois arvokasta tilapäisen mielihyvän takia? ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” (Sananl. 16:25) Varsinkin kiihkeän nuorukaisen on oltava varuillaan, ettei hän tee tyhmiä äkkinäisiä ratkaisuja, jotka voivat johtaa vain häpeään ja sydänsuruihin jälkeenpäin.

Monilla ratkaisuillamme on kauaskantoiset vaikutukset toisiin, ja tämä täytyy erityisesti perheenpäiden ja hengellisten valvojien ottaa huomioon. Kuningas Daavid ei harkinnut tätä, kun hän hätäisesti laski Israelin taistelukuntoiset miehet vastoin Jehovan tahtoa ja aiheutti ennenaikaisen kuoleman 70 000 alamaiselleen. Miten kauhea rangaistus yhden ihmisen hätäisestä ratkaisusta! (2. Sam. 24:1–15) Aviopuolisoista saattaa joskus tuntua, että heidän avioliittonsa on tullut purkautumispisteeseensä, mutta hätäinen päätös erota voitaisiin ehkä välttää, jos he harkitsisivat, mikä vaikutus sillä olisi heidän lapsiinsa.

Meidän ratkaisujentekoomme pitäisi kuitenkin vaikuttaa pääasiassa tieto, että joka ainoa teko, minkä suoritamme, vaikuttaa suhteeseemme Jumalaan. (1. Kor. 10:31; Kol. 3:17) Tästä syystä kypsä kristitty ei tee ratkaisuja ainoastaan sen perusteella, onko jokin menettely oikein vai väärin, vaan ottaen huomioon sen, lähentääkö se häntä Jumalaan vai vieraannuttaako se häntä Jumalasta. Paavali ilmaisi sen sanoen: ”’Kaikki on luvallista’, mutta ei kaikki ole hyödyksi; ’kaikki on luvallista’, mutta ei kaikki rakenna.” (1. Kor. 10:23) Kristityn läheinen, persoonallinen suhde Jumalaan on hänen kallein omaisuutensa, eikä hän tee mitään ratkaisua, joka voisi vahingoittaa tätä sidettä. Hänen asenteensa on ilmaistu psalmistan sanoilla: ”Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.” (Ps. 16:8) Se, joka on näin lähellä Jumalaa, kääntyy luonnollisesti hänen puoleensa päästäkseen ratkaisuihin. Olkoonpa ratkaisu miten vaikea hyvänsä, niin tieto, että se on Jumalan tahto, vahvistaa häntä kestämään sen loppuun asti. Tällä tavalla tehdyt ratkaisut eivät koidu vain tilapäiseksi mielihyväksi, vaan todelliseksi, pysyväksi onneksi ja tyydytykseksi, koska ne miellyttävät Jehovaa.

Nyt on vaaralliset ajat, jolloin meidän on tehtävä monia vaikeita ratkaisuja, ja se vaatii selvää ajattelukykyä ja Jumalan sanan ja sen täydellisen mittapuun hyvää ymmärtämistä. Kun sinun on tehtävä ratkaisu, niin ota selville siihen sisältyvät periaatteet, harkitse kunkin mahdollisen menettelyn seuraukset sekä itsellesi että toisille, joihin se voi vaikuttaa, mutta ennen kaikkea harkitse, miten se vaikuttaa suhteeseesi Jumalaan. Silloin kykenet tekemään oikeita ja rakentavia ratkaisuja.