Kristillisyyden tekeminen elämäntavaksesi
JEESUKSEN KRISTUKSEN seuraajista puhuttiin ensimmäisellä vuosisadalla ”tähän Tiehen” kuuluvina. (Apt. 9:2) Tosi kristityistä voidaan sanoa yhä samoin. Miksi? Koska heidän elämäntapansa keskipisteenä on usko Kristukseen. Ja he ovat Jeesuksen tavalla kokosydämisesti omistautuneet Jehova Jumalalle. Se on heidän elämäntapansa.
Ehkä olet tutkinut Raamattua Jehovan kristittyjen todistajien kanssa ja käynyt kokouksissa heidän paikallisessa valtakunnansalissaan. Jos näin on, niin olet luultavasti iloinen saamistasi hengellisistä asioista. Mutta todennäköisesti ymmärrät, että Jehovan palvojana oleminen ei merkitse vain tietyistä opeista kiinni pitämistä ja niiden kanssa kokoontumista, jotka uskovat Jumalaan ja Kristukseen. Tosi uskonnon harjoittaminen vaikuttaa sen sijaan kristityn elämän kaikkiin puoliin.
Jotkut ajattelevat, että sellainen kiinnostus hengellisiä asioita kohtaan on liiaksi rajoittavaa. He voivat järkeillä, että he ovat jo vastuullisia ”keisarin” verolaeille, liikennesäännöille ja monille muille säädöksille, ja se riittää heille. Sellaiset yksilöt sanovat haluavansa olla vapaita. He eivät tajua vielä, että ”missä Jehovan henki on, siellä on vapaus”. He eivät ole vielä kokeneet, etteivät ”hänen käskynsä ole rasittavia”. – 2. Kor. 3:17; 1. Joh. 5:3.
Suuri vapaus ja onni ovat todellisuudessa seuraus siitä, että pitää kiinni Jumalan vaatimuksista ja tekee kristillisyydestä elämäntapansa. Ajattele esimerkiksi työpaikkakysymystä. Koska Raamattu tuomitsee laiskuuden, niin tosi kristitty työskentelee ahkerasti. (Sananl. 20:4) Kun hän on uuttera, niin hänestä tulee todennäköisesti hyvin taitava. Työtaidon parantuminen voi vuorostaan tehdä hänen työpaikkansa varmemmaksi, tai se saattaa johtaa ylennykseen. Jos työnantajan täytyy vähentää työvoimaansa, niin tällainen henkilö todennäköisesti pidetään. Tunnollisista ja taitavista työntekijöistä on kysyntää. Jumalan sana sanookin osuvasti: ”Jos näet miehen, kerkeän [taitavan, UM] toimissaan, hänen paikkansa on kuningasten, ei alhaisten, palveluksessa.” – Sananl. 22:29.
Mutta entä jos työnantajasi haluaa sinun olevan epärehellinen, kun olet tekemisissä hänen asiakkaittensa kanssa? Raamattu sanoo: ”Väärä vaaka on Herralle kauhistus.” Jumala vihaa ”valheellista kieltä”, ja ”köyhä on parempi kuin valhettelija”. (Sananl. 11:1; 6:16, 17; 19:22) Sen tähden sinä henkilönä, joka yrittää miellyttää Jumalaa, sanoisit epäilemättä kunnioittavasti työnantajallesi, että sinä et tahdo pettää etkä valehdella hänen käskystään. Olisiko siitä seurauksena työsi menettäminen? Ei välttämättä, sillä periaatteen mies tai nainen saa usein lisää arvostusta. Sitä paitsi useimmat työnantajat olisivat mielissään, että heillä on työntekijöitä, jotka eivät valehtele heille eivätkä varasta tavaraa työpaikastaan.
On tietysti mahdollista, että luja kantasi oikean puolesta voisi johtaa siihen, että menetät työpaikkasi. Siinä tapauksessa olisi etsittävä toinen työpaikka, jossa ei vaadita rikkomaan kristillistä omaatuntoa vastaan. Mutta Jehovan käsi ei ole lyhyt. ”Olen ollut nuori”, selitti psalmista Daavid Jumalan henkeyttämänä, ”ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” – Ps. 37:25.
Samanlainen halu ”käyttäytyä rehellisesti kaikessa” on niiden koululaisten vaikuttimena, jotka tekevät kristillisyyden elämäntavakseen. (Hepr. 13:18) Koska he eivät lunttaa kokeissa, niin he saavat enemmän hyötyä annetusta opetuksesta kuin ne oppilaat, jotka lunttaavat. Kristillinen menettely on näin ollen käytännöllisempi. Rehelliset kristityt voivat sitä paitsi ”levätä yön tyytyväisinä”, sen sijaan että eivät kykenisi nukkumaan hyvin huonon omantunnon takia. – Sananl. 19:23, UM.
Ne, jotka tekevät kristillisyydestä elämäntapansa, karttavat myös sukupuolista moraalittomuutta, koska he haluavat miellyttää Jehovaa ja ymmärtävät, että ”Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat”. (Hepr. 13:4) Monet kaipaavat nykyään oletettua sukupuolista vapautta eivätkä halua Raamatun rajoituksia. Mutta kenellä on tosi vapaus aviollisen uskottomuuden aiheuttamista huolista ja monista muista vaikeuksista? Niillä, jotka tekevät kristillisyydestä elämäntapansa.
Sananlaskujen kirja Raamatussa kuvaa ”nuorukaisen, joka oli mieltä [sydäntä, UM] vailla” eli jolta puuttui hyvät vaikuttimet, moraalittoman naisen viettelemänä. ”Äkkiä”, sanotaan, ”hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, . . . niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkensä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.” (Sananl. 7:6–23) Tosiasia on, että syfilis iskee toisinaan maksaan samoin kuin muihinkin ruumiin elimiin. Tämän sukupuolitaudin seuraukset saattavat olla kohtalokkaat, mutta ihminen, joka todella tekee kristillisyydestä elämäntapansa, pidättyy moraalittomasta käyttäytymisestä, joka on ruumiillisesti, henkisesti ja hengellisesti vahingollista.
Ajattelehan nyt kotielämääsi. Harkitse esimerkiksi aviomiehen ja vaimon suhdetta. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Rakastakoon . . . kukin teistä henkilökohtaisesti vaimoaan niin kuin itseään; vaimolla taas tulee olla syvä kunnioitus miestään kohtaan.” (Ef. 5:33) Jotta mies rakastaisi ja arvostaisi vaimoaan, tämän täytyy luonnollisesti käyttäytyä sellaisin tavoin, jotka herättävät nämä tunteet. Eikä aviomieskään saa osakseen syvää kunnioitusta, jollei hän toimi tällaista arvostusta ansaitsevalla tavalla.
Kristilliset suhtautumistavat hyödyttävät varmasti jokaista avioliittoa. Ja perhe-elämä sujuu yleensä hyvin, kun huonekuntaan kuuluvat osoittavat jumalisia piirteitä. Jokaisella perheellä on ilmeisesti syytä onnellisuuteen, kun sen jäsenet ilmaisevat sellaisia ominaisuuksia kuin rakkautta, sääliä, huomaavaisuutta, mielen vaatimattomuutta, lempeyttä ja pitkämielisyyttä. – Kol. 3:12–14.
Kristillisyyden tekeminen elämäntavaksi koituu epäilemättä monin tavoin hyödyksi. Se ei vaadi kuitenkaan askeesia eli äärimmäistä kieltäymystä. Esimerkiksi sopivalla virkistäytymisellä on sijansa kristittyjen keskuudessa. Raamattu sanoo: ”Kaikella on määräaika, . . . Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.” – Saarn. 3:1, 4.
Kun edistyt Jumalan sanan Raamatun tuntemuksessa, niin ymmärrät paremmin, että kristillinen elämä on todella tasapainoista, iloista ja tyydyttävää. Ihminen, joka pysyy Jehovan vaatimuksissa, ei tunne olevansa rasittavien sääntöjen kuormittama. Sen sijaan hän tuntee tosi vapautta ja onnea, koska hän on tullut ’tuntemaan totuuden, ja totuus on vapauttanut hänet’. (Joh. 8:32) Tämä on kaikkien niiden osa, jotka tekevät todella kristillisyyden elämäntavakseen.