Miksi olla rehellinen?

Hyödyllisiä tosiasioita, joita nuoret haluavat tietää

”REHELLINEN mies tämän maailman menossa on yksi kymmenestä tuhannesta”, kirjoitti William Shakespeare yli kolmesataa vuotta sitten. Ihmisten arvostus rehellisyyttä ja sen arvoa kohtaan ei ole lisääntynyt. Kuten todennäköisesti tiedätkin, tämä pitää paikkansa nuortenkin keskuudessa. Miksi rehellisyyttä arvostetaan niin vähän?

Useimmat eivät usko nykyään olevan viisasta puhua koko ajan totta. Useat liikemiehet väittävät, etteivät he voisi kilpailla menestyksellisesti olematta hiukan epärehellisiä. Joka päivä saamme nähdä mainoksia, jotka liioittelevat tai vääristelevät. Vaikka poliittisilla johtajilla on vakava velvoitus valvoa ihmisten yleistä hyvinvointia, niin useimmat ihmiset pitävät heidän sanaansa useasti epäluotettavana.

Kun nuoret näkevät niin paljon epärehellisyyttä aikuisten joukossa, niin he omaksuvat usein samanlaisen asenteen. Koulussa monet lunttaavat kokeissa tai jäävät pois tunneilta väärin tekosyin. Ystäville he voivat kerskua, rehennellä ja muuten värittää väärin sitä, millaisia he ovat tai mitä ovat tehneet. Kotona he voivat jopa pettää vanhempiaan – vastaten käyttäytymistään koskeviin kysymyksiin esittämällä puolitotuuksia, salaten tosiasioita ja muovaillen vastauksensa niin, että siitä saa aivan eri käsityksen kuin mikä on totuus. Jos heidän vanhempansa tai toiset, jotka ovat aiheellisesti huolissaan heidän hyvinvoinnistaan, yrittävät saada selville, mitä he ajattelevat moraalittomuudesta tai huumausaineista tai muista sellaisista, niin he voivat antaa heille hämäävän vastauksen sanomalla sen, mitä he ajattelevat kysyjien haluavan kuulla, eikä välttämättä totuutta siitä, mitä he todellisuudessa ajattelevat. Saadakseen rahaa tai luvan jonkin tekemiseen he voivat imarrella vanhempiaan vilpillisellä kiintymyksen osoittamisella tai liehittelyllä. – Vrt. Ps. 55:22.

On tosiaan outoa, että niin monet nuoret väittävät nykyään haluavansa ihmisten ’sanovan heille niin kuin asia on’, kun he itse käyttävät niin paljon aikaa ’asian sanomiseksi niin kuin se ei ole’. Kuitenkin monet ajattelevat, että heillä on oikeus tehdä näin. Miksi? On totta, että heidän vanhempansa saattavat opettaa heille, että on väärin valehdella. Kuitenkin he voivat nähdä vanhempiensa itsensä vääristelevän asioita päästäkseen jostakin epämieluisesta tilanteesta tai välttääkseen jonkin laskun, velan tai veron maksamisen. Käyttävätpä jotkut vanhemmat lapsiaankin valehtelemaan puolestaan tekosyiden esittämiseksi.

Kun tällaiset olosuhteet vallitsevat, niin mitä kannustusta siinä on nuorille – tai kenellekään meistä – pyrkiä olemaan rehellisiä kaikessa? Miten käytännöllistä ja kannattavaa sinun on pitää kiinni siitä, mikä on totta, maailmassa, jossa valehteleminen ja pettäminen ovat niin yleisiä? Tuottaako se todella sinulle suurempaa hyötyä kuin epärehellisyys tuottaisi, ja jos tuottaa, niin millaista hyötyä?

LYHYTAIKAINEN HYÖTY PITKÄAIKAISEN HYÖDYN VASTAKOHTANA

Kysy itseltäsi, mitä haluat – pikaista hetkellistä etuako, näennäistä hyötyä, vai sitä, mikä tuo pysyvää hyötyä? Kaikki valehtelemisesta tai pettämisestä saatava näennäinen hyöty on parhaimmillaankin lyhytaikaista. Ottakaamme esimerkiksi liikemies, joka esittää väärin jotakin tuotetta. Hän voi tosin saada kaupan, mutta ajan kuluessa hän saattaa menettää asiakkaan, kun tämä havaitsee tulleensa petetyksi. Tai olettakaamme, että sinä pettäisit koulussa. Jollet joutuisi kiinni, niin voisit saada korkeampia arvosanoja. Mutta mitä hyötyä olisi ”kympeistäkään”, jos sinulla koulusta päästessäsi olisi hyvin vähän tietoa? Miksi tuhlata kouluvuodet, kun voisit käyttää ne sellaisten asioitten oppimiseen, jotka voivat osoittautua arvokkaiksi myöhemmässä elämässä?

Loppujen lopuksi se, joka pettää, pettää todellisuudessa kaikkein eniten itseään. (Vrt. Sananl. 20:17.) Harkitse joitakin asioita, jotka epärehellinen henkilö joutuu menettämään, niin näet, miksi jokainen, joka luulee epärehellisyyden auttavan parempaan ja onnellisempaan elämään, on todellisuudessa hyvin lyhytnäköinen.

Jos olet tunnettu suoruudesta ja rehellisyydestä menettelyissäsi, niin saat toisten kunnioituksen ja luottamuksen. Ystävät, joita vedät puoleesi, tulevat todennäköisemmin olemaan aitoja, koska he havaitsevat sinut aidoksi ja arvostavat sitä. Vaikka onkin totta, että nykyinen liikemaailma on usein epärehellinen, niin pitää myös paikkansa, että työnantajilla on yleensä kylliksi ymmärrystä arvostaa työntekijöitä, jotka ovat rehellisiä. He ovat halukkaampia uskomaan enemmän vastuuta heille. Rehellisen maine voi näin ollen antaa työtä, kun sitä on vähän saatavissa, tai olla apuna työpaikan säilyttämisessä, kun toiset menettävät paikkansa. Kotona rehellisyys edistää kodikasta, miellyttävää ilmapiiriä ja poistaa epäilyt tai epäluulot aviopuolisoiden väliltä ja vanhempien ja lasten väliltä. (Ps. 34:14, 15) Kun lapset tällaisella rehellisyydellä voittavat vanhempiensa täydellisen luottamuksen, niin vanhemmat ovat tavallisesti halukkaita laajentamaan vähitellen heidän vapautensa alaa. Totuuden kertominen jostakin erehdyksestä tai väärinteosta voi tosin aiheuttaa kuritusta. Mutta kuritus saattaa hyvinkin olla keveämpi, koska sinä olet rehellinen. Ja jos sinä tulevaisuudessa totuuden mukaisesti kiellät tehneesi jotakin väärin, niin selityksesi todennäköisemmin uskotaan.

Aseta tämä sellaisen henkilön vastakohdaksi, joka turvautuu epärehellisyyteen ”päästäkseen pulasta” tai saadakseen jotakin etua. Hän asettuu alttiiksi vaaralle menettää kaikki nämä erinomaiset edut, koska asioiminen epärehellisen ihmisen kanssa on kuin ajaisi autossa, jonka ohjauslaitteessa on vikaa – ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Ymmärrä siis, että kun valehtelet jollekulle tai petät häntä, niin aiheuttamasi epäluottamuksen hälveneminen voi viedä vuosia. Jos kysymyksessä on isä tai äiti tai joku ystävä, niin aiheutettu haava voi parantua, mutta saattaa jättää ikävän muiston, joka on kuin kauan kestävä arpi. Jos teet epärehellisyydestä tavan, niin voi hyvinkin tulla aika, jolloin suuresti haluat ja tarvitset sitä, että toiset uskovat ja luottavat sinuun, mutta heistä tuntuu, että he eivät voi sitä tehdä. (Vrt. Sananl. 10:9; 17:20.) Onko mikään epärehellisyydestä tuleva hetkellinen hyöty sen arvoinen?

MIKÄ TUOTTAA SUUREMMAN VAPAUDEN JA ONNELLISUUDEN?

Tuoko epärehellisyys suuremman vapauden? Jotkut ajattelevat niin, koska se näyttää heistä helpolta keinolta päästä epämieluisista tilanteista tai rajoituksista. Mutta valehteleminen on todellisuudessa kuin juoksuhiekkaan kahlaamista. Jokainen valhe vaatii toisia tuekseen, ja valehtelija huomaa pian joutuneensa noidankehään. (Sananl. 12:13) Valehteleminen alkaa usein samoin kuin uhkapeli. Uhkapeluri aloittaa pikkusummilla, mutta – tavallisesti tappioittensa peittämiseksi – houkuttuu vähitellen käyttämään yhä suurempia panoksia. Valehtelevat aloittavat monesti puolitotuuksista ja ”pikkuvalheista” ja luisuvat sitten vähitellen pahempiin.

Jos valehtelet toisille, niin päädyt yleensä siihen, että valehtelet itsellesikin. Sinä voit alkaa elää valheellisesti saaden itsesi uskomaan olevasi jokin, mikä et ole, ja että elämäsi on paljon parempaa ja onnellisempaa kuin se todellisuudessa on. Voit vakuuttaa itsellesi olevasi hyvin etevä ja viisas, vaikka todellisuudessa tiedät perin vähän. Väärän järkeilyn avulla voit puolustella sitä, että ”vedät toista nenästä” tai ”syötät hänelle pajuköyttä”, sillä, että sinähän saat vain sen, minkä oikeuden mukaan pitäisi kuuluakin sinulle. Mutta näin tekevän henkilön eteen tulevat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin sellaiset olosuhteet, jotka pakottavat hänet katsomaan todellisuutta suoraan silmiin. Hän voi silloin järkyttyä nähdessään itsensä sellaisena kuin hän todella on todeten, millaista huijausta hänen elämänsä on ollut – kuin rakennus, jonka perustuksena ei ole ollut mitään muuta kuin epävarmaa hiekkaa. – Vrt. Matt. 7:26, 27; Ps. 36:3.

Valheen puhuminen rehellisen näköisenä voi tuntua rohkealta, uskaliaalta, ja jotkut harjoittelevat katsomaan toista suoraan silmiin valehdellessaan. Mutta valehteleminen on todellisuudessa raukkamaista eikä rohkeata. Rohkeutta vaatii totuuden sanominen ja siitä koituvien seurausten kohtaaminen, mitä ne sitten ovatkin. Sen sijaan, että valhe ilmaisisi voimaa, se on kuin heikko rampa, joka ei pysty seisomaan itsekseen, vaan tarvitsee toisia valheita pitämään sitä pystyssä, ja joka ei halua koskaan kohdata totuutta kasvoista kasvoihin. Miksi sitten olla ihminen, joka viettää elämänsä valheellisin kasvoin salaten, pakoillen ja selitellen? Miksi olla Juudas Iskariotin kaltainen, josta tuli petturi ja joka yritti elää kaksoiselämää ja päätyi epäonnistumiseen ja itsemurhaan? (Joh. 12:4–6; Matt. 27:3–5) Mikset olisi rehellinen mies tai nainen? Se on ainoa keino itsekunnioituksen ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi.

Tämä viittaa kaikkein tärkeimpään tekijään: Jumalan hyvään tahtoon ja hyväksymykseen. Jehova Jumala hyväksyy ainoastaan ne, jotka palvovat häntä ”hengessä ja totuudessa”, ja hänen Poikansa sanoi aidon vapauden tulevan yksistään totuuden mukana. (Joh. 4:23, 24; 8:31, 32) Jehova inhoaa valehtelemista sen kaikissa muodoissa – vilpillisyytenä, kerskumisena, herjaamisena, pettämisenä – koska se juontaa juurensa itsekkyydestä, ahneudesta ja paatuneesta välinpitämättömyydestä toisten etujen suhteen. (Sananl. 6:16, 17; 11:1; Ps. 5:6, 7; 15:1–3) Hän tietää, että kaikki ihmiskunnan vaikeudet ja ahdistukset ovat lähtöisin valehtelusta – ’valheen isästä’ Saatanasta, Jumalan päävihollisesta. (1. Moos. 3:1–5; Joh. 8:44) Jumalan sana sijoittaa aivan oikein valehtelemisen varastamisen, aviorikoksen ja muiden vakavien väärintekojen yhteyteen, koska kaikenlaatuinen väärinteko saa – joko suoranaisesti tai välillisesti – itse asiassa alkunsa jonkinlaisesta epärehellisyydestä tai sisältää sen. – Hoos. 4:1, 2; Room. 1:24–32; Ilm. 21:8.

Onko vilpitön halusi pitää uskollisesti kiinni rehellisestä elämästä? Jos on, niin sinun pitäisi ymmärtää, että sinä et kykene torjumaan ankaria kiusauksia epärehellisyyteen vain siten, että mielessäsi hyväksyt rehellisyyden parhaaksi menettelytavaksi. Tarvitaan enemmän. Ainoastaan aito rakkaus Luojaasi ja lähimmäistäsi kohtaan voi antaa sinulle tarvitsemasi vaikuttimen. Täytyy olla sydämestä lähtevä totuuden rakkaus sen hyvän tähden, mitä se tekee, ja myös kiihkeä viha valehtelua kohtaan sen aiheuttaman vahingon vuoksi. (Sananl. 4:23, 24) Jumalan hyväksymyksen täytyy myös merkitä sinulle enemmän kuin kenenkään muun persoonan hyväksymys. Muista, että meillä voi olla vahva tulevaisuuden toivo, joka perustuu Hänen pettämättömiin lupauksiinsa ja Hänen Sanansa koeteltuun luotettavuuteen, ainoastaan siksi, että Hän itse rakastaa totuutta ja vihaa valehtelemista. – Vrt. Joos. 23:14; Hepr. 6:18, 19.

Pidä myös huoli siitä, että ystäväsi ovat totuutta rakastavia. Niin sanotut ”ystävät”, jotka valehtelevat ja pettävät toisia, tekisivät samoin sinulle, jos tilanne saisi sen näyttämään kannattavalta. Lue kuningas Daavidin sanat, jotka on merkitty Psalmiin 101:5–7, ja omaksu samat mittapuut ystävyydelle kuin hänellä oli. Muista, että ”totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion”. – Sananl. 12:19.