”Pidä kiinni . . . terveellisten sanojen esikuvasta”
SANAT voivat lävistää kuin miekka, tappaa ystävyyden ja synnyttää vaikeuksia. Tai ne saattavat olla miellyttäviä kuin mesileipä ja edistää terveyttä sekä saattaa ystävykset lähemmäksi toisiaan. ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.” Ja toinen Raamatun sananlasku sanoo: ”Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.” – Sananl. 12:18; 16:24; Ps. 55:22.
Tämä on tosiseikka! Rakentavat, rohkaisevat sanat edistävät todella terveen hyvinvoinnin tunnetta. Erityisesti terveen hengellisen neuvon sanat voivat koitua parannukseksi. Jos ne saavat ihmisen noudattamaan viisasta, kunniallista menettelyä elämässä, niin ne koituvat henkiseksi ja hengelliseksi terveydeksi, puhumattakaan kohentuneesta ruumiillisesta terveydestä, mikä usein on seuraus jumalisten periaatteitten noudattamisesta.
Kristitty apostoli Paavali tähdensi nuorelle Timoteukselle lähettämissään kirjeissä, kuinka tärkeätä on ottaa vaarin terveellisistä sanoista. Hän kirjoitti ensiksi: ”Tätä opeta ja tähän kehoita. Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään.” – 1. Tim. 6:2–4.
Huomaa, että apostoli samastaa ”terveet sanat” ”Herramme Jeesuksen Kristuksen” sanojen kanssa. Hänen opetustensa noudattaminen johtaa siihen, että ihminen on mieleltään terve, rakkaudellinen, huomaavainen toisia kohtaan, niin, hänellä on kaikki ominaisuudet, jotka ansaitsevat Jumalan hyväksynnän ja lopuksi iankaikkisen elämän siunauksen Hänen vanhurskaassa uudessa järjestyksessään. Miten tärkeätä onkaan sen tähden ottaa vaarin apostoli Paavalin lisäneuvosta, mikä on hänen toisessa Timoteukselle lähettämässään kirjeessä: ”Pidä kiinni niiden terveellisten sanojen esikuvasta, jotka kuulit minulta, uskossa ja rakkaudessa, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” – 2. Tim. 1:13, Um.
Monet eivät kuitenkaan nykyään kiinnitä huomiota tähän neuvoon. Jotkut, jotka väittävät olevansa kristittyjä tai jotka olivat ennen Kristuksen seuraajia, ovat hylänneet terveellisten sanojen esikuvan. Heidän elämänsä on sekava ja hämmentynyt, koska väärät, sairaalloiset sanat ovat johtaneet heidät harhaan. Tämän tähden on tarpeellista pitää kiinni ”terveellisten sanojen esikuvasta”. Ulysses V. Glass, Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin opettaja, valitsi tämän ohjeen teemakseen esittäessään huomioon otettavia seikkoja äskettäin kurssin päättäneille lähetystyöntekijöille.
”Paavali puhuu terveellisistä sanoista”, Glass selitti, ”koska hän varoittaa Timoteusta vääristä apostoleista, jotka puhuvat sairaalloisia sanoja. Eivätkä nämä heidän puhumansa sanat tuo terveyttä eikä elämää, vaan johtavat heidät kuoleman tielle.” Valaistakseen asiaa Glass viittasi Hymeneuksen ja Filetuksen syöpää muistuttaviin sanoihin. Paavali kirjoitti heistä: He ”ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon”. – 2. Tim. 2:16–18.
Nuo miehet opettivat ilmeisesti, että kastettujen nouseminen uuteen elämään oli heidän ylösnousemuksensa, että se oli jo tapahtunut, joten muuta ylösnousemusta kuolleista ei olisi. Paavali sanoi, että tämä oppi turmeli eräitten uskon. Miksi? Siksi, että ne kristityt olivat ilmeisesti hylänneet terveellisten sanojen esikuvan.
Clarken selitysteoksen (Clarke’s Commentary) mukaan tämä esikuvaa vastaava kreikkalainen sana ”merkitsee rakennuksen tai kuvan . . . luonnosta tai suunnitelmaa ja tarkoittaa tässä sitä pelastussuunnitelmaa, mitä apostoli oli opettanut Timoteukselle”. Jos siis sanat tai ajatukset erotetaan oikeasta esikuvastaan, niin ne alkavat menettää merkitystään. Silloin voi Hymeneuksen ja Filetuksen kaltaisille ihmisille olla mahdollista esittää erilaiseen esikuvaan kuuluvia sanoja, jotka tuntuvat järkeviltä mutta eivät sovi Paavalin maalaamaan kokonaiskuvaan. Ja jos kristityt unohtavat oikean esikuvan, he voivat joutua harhaan.
Ajattele asian valaisemiseksi hetkinen Salomon temppeliä. Tuon temppelin malli eli esikuva oli Jumalan henkeyttämä. Jehova Jumala antoi sen Daavidille, ja Daavidin piti välittää se täsmällisenä Salomolle. Salomon rakentamisessa käyttämien miesten mielessä piti sitten olla tämä esikuva. Sen piti olla niin selvänä, että kun kaikki kivet oli louhittu ja siirretty Moorian vuorelle, jokainen niistä sopi paikalleen. Ei riittänyt siis, että mielessä oli vain jokaisen yksityisen kiven mitat, vaan noilla miehillä piti olla mielessään täydellisenä esikuva kokonaisuudessaan. – 1. Aikak. 28:1–21.
Samoin on Raamatun tutkimisenkin laita. Meillä täytyy olla terveellisten sanojen esikuva selvästi mielessämme. Timoteus sai tämän esikuvan Paavalilta, kristillisen seurakunnan edustajalta. Etiopialainen eunukki, joka oli valta-asemassaan kuningatar Kandaken alaisuudessa, tunsi Kirjoitukset. Mutta hän ei kuitenkaan ymmärtänyt esikuvaa, ennen kuin Filippus, kristillisen järjestön toinen edustaja, opetti häntä. (Apt. 8:26–38) Me tarvitsemme myös nyt samanlaista opastusta ja opetusta tämän terveellisten sanojen esikuvan saamiseksi. Mutta samalla meidän täytyy huolellisesti eritellä yksityiset raamatunpaikat, niin että ne sopivat tähän esikuvaan.
Kun meillä on kerran terveellisten sanojen esikuva, niin on tärkeätä, että me pidämme siitä kiinni. Muuten uskomme voi turmeltua niin kuin eräiden kristittyjen ensimmäisellä vuosisadalla. Voi tulla Hymeneuksen ja Filetuksen kaltaisia miehiä esittämään eri esikuvan sanoja. Heidän ajatuksensa saattavat tuntua järkeviltä, mutta ne eivät todellisuudessa sovi kokonaiskuvaan. Jollei meillä näin ollen ole oikea esikuva hyvin mielessämme, me voimme harhaantua.
Kuinka tärkeätä sen tähden onkaan tutkia huolellisesti Jeesuksen Kristuksen puhumia terveellisiä sanoja! Paina hänen opetuksensa esikuva selvästi mieleesi ja pidä siitä lujasti kiinni! Älä unohda koskaan Jumalan neuvoa: ”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” – Sananl. 4:20–22.