”Munuaiset” ja ”sydän” Raamatussa
KIRJAIMELLISET munuaiset sijaitsevat ruumiissa alempana kuin lihasydän. Erään määritelmän mukaan munuaiset ovat ihmisen tunteitten, kiintymysten ja intohimojen tyyssija. Webster’s New Collegiate Dictionary yhdistää munuaiset ihmisen ”luonteeseen”.a Kuolleista herätetty ja kirkastettu Jeesus Kristus sanoo Ilmestyksen 2:23:ssa: ”Minä olen se, joka tutkin munuaiset ja sydämet, ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.” (Ks. myös Jeremia 11:20, alaviite, UM, 1984.) Munuaiset ja sydän ovat erilaisia ruumiin elimiä ja ne sijaitsevat eri paikoissa. Kirjaimelliset munuaiset ovat ruumiissa kirjaimellisen sydämen alapuolella. Ne reagoivat myös eri tavoin erilaisiin virikkeisiin. Nämä reaktiot ovat merkki jostakin. Niitä voidaan lukea eli tarkkailla: ne paljastavat eri ominaisuuksia, jotka ilmaisevat, millainen ihminen se henkilö on, jota tutkitaan. Paneeko jokin asia ihmisen kirjaimellisen sydämen lyömään kiihkeämmin, vai tuntuuko se ikään kuin kylmenevän sille? Virittyvätkö hänen munuaisensa toimimaan epätavalliseen aikaan ja oudolla tavalla? Sydänten ja munuaisten Tutkija kykenee tulkitsemaan sellaiset reaktiot ja ymmärtämään perusteellisemmin, millainen tuo henkilö on munuaisiltaan.
Runoilija Daavid kirjoittaa Psalmissa 16:6–8: ”Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani. Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa [munuaiseni ovat oikaisseet minua, UM]. Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.” Miten sitten Daavidin munuaiset oikaisivat häntä öisin, kun hän oli hereillä? Jos Daavidilla oli ollut epäilyksiä siitä, miten Jehova suhtautui häneen, millainen henkilö hän todellisuudessa oli, niin hänen kuvaannolliset munuaisensa antoivat hänelle oikean arvioinnin siitä, mikä oli Jehovan tarkoitus hänen suhteensa. Siksi Daavid sanoi edelleen: ”Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.” – Psalmit 16:10.
Daavid saa tietysti Jehovan määräaikana ylösnousemuksen haudasta eli tuonelasta, mutta vuoden 33 helluntaina, 50 päivää Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen, apostoli Pietari sovelsi henkeytettynä Psalmin 16:10:n Jeesukseen Kristukseen sanoessaan Apostolien tekojen 2:25–28:ssa: ”Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minulla oli Jehova alati silmieni edessä, koska hän on oikealla puolellani, jotta en koskaan järkkyisi. Tämän vuoksi sydämeni ilahtui ja kieleni iloitsi suuresti. Sitä paitsi lihanikin on lepäävä toivossa, koska sinä et jätä sieluani Haadekseen etkä salli uskollisesi nähdä turmeltumista. Sinä olet tehnyt elämän tiet minulle tunnetuiksi, sinä tulet täyttämään minut hyvällä mielellä kasvojesi edessä.’”
Iloinen sydän virkisti psalmista Daavidia, ja samoin iloinen sydän teki Daavidin suuren vastakuvan, Jeesuksen Kristuksen, maallisen elämän toimeliaaksi. Luonnollinen sydän vaikuttaa myös ruumiiseen, kuten Sananlaskujen 14:30 sanoo: ”Sävyisä [tyyni, UM] sydän on ruumiin elämä.” Suuremman Daavidin, Jeesuksen Kristuksen, sydän saattoi pysyä tyynenä sen lyödessä vakaasti ja veren virratessa tasaisesti silloinkin, kun hän oli ärsyttävissä oloissa, niin, kun häntä vainottiin ja pahoinpideltiin, aina siihen asti kun hänet pantiin paaluun. Vasta silloin hän kuoli sydänrepeämään. – Psalmit 69:21.
Heprealaiskirjeen 4:12:ssa sanotaan, että ”Jumalan sana – – kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset”. Tämä merkitsee sitä, että ”sydän” aikaansaa ajatuksia ja aikomuksia, jotka ”Jumalan sana” havaitsee.
[Alaviitteet]
a Ks. myös seuraavia sanakirjoja: The Compact Edition of the Oxford English Dictionary; The Concise Oxford Dictionary; The Random House Dictionary of the English Language (Unabridged); The American Heritage Dictionary of the English Language; Webster’s New World Dictionary of the American Language.