Ole jatkuvasti kärsivällinen
”Minä panen toivoni Herraan [Jehovaan, UM], odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva.” – Miika 7:7.
1. Mitä hyötyä on ollut siitä, että Jehova on osoittanut kärsivällisyyttä?
KÄRSIVÄLLISYYS antaa todella runsaat osingot. Se, että Jumala on ollut kärsivällinen, on avannut ihmiskunnalle suurenmoisen tilaisuuden ikuiseen elämään hänen hyväksyminään palvelijoina. (Joh. 17:3; 2. Piet. 3:9; 1. Tim. 2:3, 4) Se on suonut yksilöille aikaa saada tietoa hänen vaatimuksistaan ja alkaa mukautua niihin. Ja monet ovat käyttäneet aikaansa täten. Seurauksena on ollut, että nämä ihmiset elävät jo nyt tarkoituksellista elämää ja välttävät ne turhautumat ja vaikeudet, jotka kohtaavat ihmisiä, jotka jättävät huomioon ottamatta Jumalan vanhurskaat mittapuut.
2. Jos me osoitamme kärsivällisyyttä ollessamme tekemisissä toisten kanssa, niin miten me hyödymme siitä nyt?
2 Kärsivällisyyden osoittaminen on antoisaa myös henkilökohtaisella tasolla. Kärsivällinen ihminen ei salli itsensä järkyttyä nopeasti, joten hän vähemmän todennäköisesti toimii hätäisesti. Siten hän säilyttää hyvän omantunnon ja välttää turhan riitelyn ja taistelun. Siitä on myös terveydellistä hyötyä. Eräs Raamatun sananlasku sanoo: ”Sävyisä sydän on ruumiin elämä.” (Sananl. 14:30) Tyyneys ja kärsivällisyys koettelevissakin olosuhteissa edistää koko ruumiin hyvinvointia. Toisaalta jatkuvat järkytykset ja ärsytykset ovat kuin sairaus, joka voi heikentää ihmisen kuntoa. Kun otamme huomioon, mitä hyötyä kärsivällisyyden osoittamisesta saadaan, meidän tulisi totisesti haluta osoittaa tätä hyvää ominaisuutta.
3. Miksi meidän tulee pitää kärsivällisyyttä toisia kohtaan velvollisuutena?
3 On vielä yksi hyvä syy olla kärsivällinen. Meidän tulee pitää sitä velvollisuutena. Miksi? Huomaa Jeesuksen Kristuksen esittämä periaate: ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matt. 7:12) Ja emmekö halua ihmisten suhtautuvan meihin kärsivällisesti? Me arvostamme sitä, että toiset kuuntelevat meitä kärsivällisesti tärkeissä asioissa. On miellyttävää seurustella sellaisten kanssa, jotka selittävät kärsivällisesti asioita, joita me emme ymmärrä. Meidän on paljon helpompi olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat halukkaita sivuuttamaan vähäisemmät puutteemme, jotka suhtautuvat meihin kärsivällisesti siitä huolimatta, että epäonnistumme yhä uudelleen. Eivätkö siis nämäkin ole sellaisia alueita, joilla meidän tulisi haluta osoittaa kärsivällisyyttä?
4. Minkä tulisi olla pääasiallisena syynä haluumme olla kärsivällisiä?
4 Voimakkaimpana syynä meillä kristityillä haluun olla kärsivällisiä pitäisi olla halumme miellyttää Jehova Jumalaa. Koska hän on kärsivällinen, niin meitä vaaditaan jäljittelemään häntä tässä suhteessa. Raamattu kehottaa meitä: ”Tulkaa . . . Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset.” (Ef 5:1) Mutta mikä auttaa meitä heijastamaan Jumalan kärsivällisyyttä suuremmassa määrin?
YMMÄRRÄ KÄRSIMÄTTÖMYYDEN VAKAVUUS
5. Mihin ei-toivottuun ominaisuuteen Saarnaajan 7:9 yhdistää kärsimättömyyden, ja miten tämä voi ilmetä?
5 Meidän ei pitäisi suhtautua asiattomaan kärsimättömyyteen kevyesti. Raamattu sanoo: ”Parempi on kärsivällinen kuin kopeahenkinen. Älä kiiruhda hengessäsi loukkaantumaan, sillä loukkaantuminen piilee typerien povessa.” (Saarn. 7:9, 10, UM) Huomaa, että kärsivällinen henkilö on tässä asetettu kopeahenkisen, ylpeän, vastakohdaksi. Ylpeä voi järkeillä näin: ’Miksi minun pitäisi sietää ärsytyksiä ja harmeja, joita toisten tyhmyys ja itsekkyys aiheuttavat? Minä he minua pitävät?’ Kopea myös herkästi loukkaantuu ja solvaa sitä, joka saattaa oikaista häntä. Hän kantaa kaunaa ja pitää sitä niin lähellä itseään kuin omassa ”povessaan”.
6. Miksi voidaan sanoa, että kopea, kärsimätön ihminen on myös ’typerä’?
6 Tällainen ihminen on tosiaan ’typerä’. Se, että hän loukkaantuu hyvin äkkiä, johtaa pikaisiin sanoihin tai tekoihin hänen omaksi vahingokseen samoin kuin toistenkin. Hän ei suhtaudu myöskään itseensä tasapuolisesti. Tämä ilmenee apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen 12:3:ssa antamasta neuvosta: ”Sanon jokaiselle teidän joukossanne olevalle, ettei tule ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella, vaan ajatella tervemielisesti.” Lisäksi ihminen, joka sallii kopeuden ja kärsimättömyyden hallita itseään, voi vaarantaa asemansa Jehova Jumalan edessä. Miksi? ”Koska Jumala vastustaa kopeita, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille.” – 1. Piet. 5:5.
7. Onko meidän katsottava kaiken kärsimättömyyden johtuvan ylpeydestä? Miksi tai miksi ei?
7 Kaikenlainen kärsimättömyys ei tietenkään juonna alkuaan ylpeydestä. Esimerkiksi jokin perhe on luvannut mennä päivälliselle määräaikaan ystävien kotiin. Isä ja äiti saattavat olla valmiit lähtemään riittävän ajoissa päästäkseen perille kiirehtimättä. Mutta koska tytär ei ole innostunut lähtemään tai koska hänellä on jokin muu syy, hän on saattanut viivytellä tarpeellisten valmistelujen tekemisessä lähtöä varten. Vanhemmat voivat sen tähden kehottaa häntä valmistautumaan nopeammin, jotta he eivät myöhästyisi. Millaista kärsimättömyyttä he ilmentänevätkin äänensävyllään, sitä ei voida panna ylpeyden syyksi. He voivat päinvastoin olla levottomia siksi, että heidän tyttärensä ei ole huomaavainen, ja he saattavat olla huolissaan siitä häiritsevästä vaikutuksesta, mikä heidän myöhästymisellään voi olla isäntäväkeen. Tämä valaisee myös sitä, miten tärkeätä on välttää tilanteita, jotka saattavat antaa toisille pätevät syyt suhtautua kärsimättömästi meihin. Tässäkin soveltuu periaate: ”Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää samalla tavoin heille.” – Luuk. 6:31.
8. Mitä opimme 1. Samuelin kirjan 13:3–14:stä kärsimättömyyden vaarasta?
8 Vaikka toisinaan saattaa siis olla aihetta tulla kärsimättömäksi, niin meidän on ymmärrettävä sellaisen kärsimättömyyden vakavuus, joka johtuu ylpeydestä tai joka voi saada meidät toimimaan äkkipikaisesti. Vaarasta sallia kärsimättömyyden päästä voitolle itsessämme on hyvä esimerkki kuningas Saulin tapauksessa. Kun Saulin poika Joonatan löi filistealaisvaruskunnan (UM) Gebassa, filistealaiset kokosivat kostoksi mahtavan sotajoukon ja leiriytyivät Mikmaaseen. Saul oli sillä aikaa Gilgalissa Jordanin laaksossa odottamassa profeetta Samuelia. Kun profeetta ei tullut odotettuun aikaan, niin Saul tuli kärsimättömäksi. Hän pelkäsi, että filistealaiset tulisivat häntä vastaan, ennen kuin hän voisi varmistaa Jehovan avun uhraamalla polttouhrin. Ja senkin vuoksi, että hänen miehiään lähti hänen luotaan, häntä huolestutti pitempi viivytys, joka voisi koitua koko hänen sotajoukkonsa tuhoksi. Antaen perään kärsimättömyydelleen Saul ryhtyi julkeasti uhraamaan jättäen huomioon ottamatta Jehovan Samuelin kautta antaman käskyn, että piti odottaa. Samuel saapui kohta sen jälkeen. (1. Sam. 13:3–12) Tuolla yhdellä hätiköidyllä teolla oli vakavat seuraukset. Samuel sanoi Saulille: ”Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle; muutoin olisi Herra vahvistanut sinun kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi. Mutta nyt sinun kuninkuutesi ei ole pysyvä.” (1. Sam. 13:13, 14) Ajattelehan sitä! Saulin kärsimättömyys, joka johti syntiseen tekoon, oli yksi pääsyistä, jotka johtivat siihen, että Jehova poisti kuninkuuden hänen sukuhaaraltaan. Meidän ei pitäisi näin ollen milloinkaan aliarvioida sitä vahinkoa, mitä asiaton kärsimättömyys saattaa aiheuttaa meille.
OPI JEHOVAN ESIMERKISTÄ
9. a) Miten Jeesuksen kuvaus kahdesta orjasta ja heidän veloistaan valaisee hyvin anteeksiannon suhdetta kärsivällisyyteen? b) Mitä Jehovan ei voida odottaa tekevän meille, jos tulemme kärsimättömiksi ja armottomiksi veljiämme kohtaan?
9 Kärsivällisenä olemiseemme sisältyy usein toisten meitä kohtaan tekemien rikkomusten anteeksi antaminen. Tässä asiassa voi se, että heijastamme Jehovan anteeksiannon esimerkkiä, auttaa meitä suuresti olemaan kärsivällisiä lähimmäisiämme kohtaan. Eräs Jeesuksen Kristuksen kuvaus esittää hyvin voimakkaasti tämän ydinajatuksen. Apostoli Pietari oli herättänyt kysymyksen: ”Kuinka monta kertaa veljeni voi tehdä syntiä minua vastaan ja minun on annettava hänelle anteeksi? Aina seitsemäänkö kertaan asti?” Jeesus vastasi: ”Minä sanon sinulle, en: aina seitsemään kertaan asti, vaan: aina seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti.” Sitten hän kertoi valaisevan esimerkin kahdesta orjasta. Toinen näistä oli kuninkaalle velkaa 60 000 000 denaaria. Kun tilinteon aika tuli, niin tämä orja anoi: ”Ole kärsivällinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaiken takaisin.” Säälistä kuningas pyyhki pois koko velan. Mutta tämä orja lähestyi sitten erästä orjatoveriaan ja vaati häntä maksamaan takaisin sadan denaarin velan. Tämä orja anoi: ”Ole kärsivällinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle takaisin.” Mutta orja, jonka paljon suurempi velka oli pyyhitty pois, oli haluton olemaan kärsivällinen. Hän vangitutti orjatoverinsa. Kun kuningas kuuli tämän, hän muutti mielensä ja toimitutti kärsimättömän, armottoman orjan vankilaan. Kuvauksen sovelluttamiseksi Jeesus sanoi: ”Samalla tavoin minun taivaallinen Isänikin tulee tekemään teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.” – Matt. 18:21–35.
10. Miten meidän tulisi suhtautua veljiemme heikkouksiin sen valossa, että Jumala antaa anteeksi meidän syntimme?
10 Verrattuna siihen suureen syntivelkaan, jonka Jehova Jumala on antanut anteeksi meille Poikansa uhrin perusteella, mikä tahansa rikkomus, jonka joku kristitty veli saattaa tehdä meitä kohtaan, on todella pieni. Jos hän siis on katuva, niin mikä oikeus meillä on tulla kärsimättömäksi häntä kohtaan tai haluta hänen kärsivän sen takia, mitä hän on saattanut tehdä meitä vastaan?
11. a) Mitä Jehova oli halukas tekemään varatakseen perusteen ihmiskunnan syntien anteeksiantamiselle? (Room. 5:6–8) b) Miten Jumalan esimerkin siinä, että hän varasi sovitusuhrin, pitäisi vaikuttaa meihin? (1. Joh. 4:11)
11 Meidän ei pitäisi milloinkaan unohtaa sitä seikkaa, että kun Jehova Jumala varasi sen perusteen, jolla hän suo anteeksi, hän maksoi siitä raskaan hinnan. Hän rakasti syvästi Poikaansa. Jeesus Kristus itse sanoi: ”Isä on kiintynyt Poikaan.” (Joh. 5:20) Korkein oli silti halukas antamaan hänet ihmismaailman puolesta ”sovitusuhriksi” meidän syntiemme edestä. (Joh. 3:16; 1. Joh. 2:2) Yksikään ihminen ei ole milloinkaan uhrannut niin paljon hyvien suhteiden palauttamiseksi sellaisen kanssa, joka on tehnyt syntiä häntä vastaan. Minkä vertaansa vailla olevan esimerkin Jehova onkaan antanut meidän kannustamiseksemme suhtautumaan kärsivällisesti niihin, jotka saattavat tehdä syntiä meitä vastaan!
OIKEA ASENNE TOISIA KOHTAAN
12. a) Minkä läksyn veljistämme voimme oppia Roomalaiskirjeen 12:4–8:sta ja 1. Korinttolaiskirjeen 12:14–26:sta, ja miten tämä voi auttaa meitä suhtautumaan heihin kärsivällisesti? b) Miten Filippiläiskirjeen 2:3:n neuvo voi auttaa meitä olemaan kärsivällisiä?
12 Kärsivällisyyttä auttaa kehittämään myös oikea asenne toisia kohtaan. Meidän on otettava huomioon, että ihmiset ja olosuhteet ovat erilaisia. Jotkut saattavat esimerkiksi olla hitaita käsittämään asioita, mutta toiset voivat tajuta seikkaperäiset opetukset hyvin nopeasti. Tämä ei tee kuitenkaan niistä ala-arvoisempia, jotka ovat hitaita tai järjestelmällisempiä! He saattavat hyvinkin olla parempia toisilla elämän aloilla – huomaavaisuudessa, ystävällisyydessä ja anteliaisuudessa. Meidän on sen tähden hyvä katsella ihmisiä kokonaisuudessaan. Apostoli Paavalin filippiläisille antama neuvo on mitä sopivin: Katsokaa, ”että toiset ovat teitä parempia”. (Fil. 2:3) Yhdelläkään epätäydellisellä ihmisellä ei tosin ole kaikkia toivottavia ominaisuuksia. Jos hän on nöyrä, niin hän näkee helposti toisten olevan parempia aloilla, joilla hän on heikko, ja että hänkin saattaa toisinaan koetella heidän kärsivällisyyttään.
13. Mikä osoittaa Jeesuksen olleen kärsivällinen toimiessaan apostoleittensa kanssa?
13 Jeesus Kristus näytti epäilemättä, mitä oikea asenne toisiin merkitsee. Hän sieti kärsivällisesti apostoleitaan – heidän pikkumaista kilpailuhenkeään ja hidasta käsityskykyään. Hän ei menettänyt koskaan malttiaan toimiessaan heidän kanssaan. Hän päinvastoin havainnollisti kärsivällisesti läksyjä, jotka hän toivoi heidän oppivan. (Mark. 9:33–37; Joh. 13:5–17) Ei ole olemassa mitään kertomusta siitä, että Jeesus Kristus olisi milloinkaan sättinyt seuralaisiaan. Kuinka erinomaista olisikaan meidän jäljitellä hänen täydellistä esimerkkiään!
HALUKKUUS ODOTTAA
14. Miksi jotkut veljet voisivat tulla kärsimättömiksi seurakuntavastuun ollessa kysymyksessä?
14 Mutta eivät ainoastaan toisten puutteet tai heidän rajoituksensa pane kestävyyttämme koetukselle. Useinkin on kysymys halusta odottaa sitä, mikä on toivottavaa tapahtuvaksi. Kysymys on: olemmeko me kärsimättömiä kuin lapsi, joka haluaa kaiken tuota pikaa, vai olemmeko halukkaat odottamaan kärsivällisesti sopivaan aikaan asti? Ehkä sinä olet veli kristillisessä seurakunnassa. Jos et ole avustava palvelija, niin onko sinun vaikea odottaa sitä aikaa, jolloin todella ’soveliaisuutesi on koeteltu’? (1. Tim. 3:10) Jos olet ollut avustava palvelija ehkä vuoden tai niillä main, niin ajatteletko, että on aika harkita suosittelemistasi vanhimmaksi? Vai oletko halukas odottamaan käyttäen aikasi hyvin saadaksesi syvemmän ja paremman ymmärryksen Jumalan sanasta ja osoittautuaksesi yhteistoimintaan halukkaaksi, luotettavaksi, huomaavaiseksi ja täysin omistautuneeksi Jehovan palvelukseen?
15. a) Miksi halu vastuun saamiseen vaatii myös järkevää itsetutkistelua? (Jaak. 3:1, 2) b) Mitä veli, joka haluaa osallistua lauman paimentamiseen, voisi kysyä itseltään?
15 On tietysti kiitettävää, että veljet ’tavoittelevat’ suurempaa vastuuta. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Nämä sanat ovat luotettavat. Jos joku tavoittelee valvojan virkaa, niin hän haluaa hyvää työtä.” (1. Tim. 3:1) Mutta vastuun mukana tulee suurempi tilivelvollisuus. Jeesus Kristus esitti tämän säännön: ”Siltä, joka on pantu huolehtimaan paljosta, vaaditaan tavallista enemmän.” (Luuk. 12:48) Jos siis haluat suurempaa vastuuta, niin sinun pitäisi ensin tutkia, voisiko elämäsi kristittynä joutua toisten seurakunnan jäsenten kiinteämmän tarkkailun kohteeksi sinun antamasi esimerkin herättämättä kysymyksiä. Voisit myös kysyä itseltäsi: Haluanko todella palvella veljiäni? Onko minulla jumalallista viisautta ja tarkkanäköisyyttä ratkaista asioita, jotka koskevat ihmisten elämää? Voisinko antaa terveitä raamatullisia neuvoja, jotka auttaisivat toisia heidän henkilökohtaisissa ja perheongelmissaan? Pitävätkö toiset minua todella ”vanhimpana” kristillisessä elämässä saamani kokemuksen perusteella? Tällainen järkevä itsetutkistelu saattaisi tyynnyttää kaiken taipumuksen kärsimättömyyteen. Se voisi painaa mieleesi, että on tärkeätä odottaa kärsivällisesti aikaa, jolloin sinä voit todella palvella hyvin veljiäsi.
16. Miten 1. Timoteuksen kirjeen 5:22, 24, 25:ssä olevat apostoli Paavalin sanat voisivat auttaa veljeä odottamaan nöyrästi ja kärsivällisesti, kunnes toiset voivat nähdä hänen olevan pätevä suurempiin vastuisiin?
16 Se voi myös auttaa sinua harkitsemaan sitä raskasta vastuuta, joka tulee vanhimmille, jotka suosittelevat veljiä palvelemaan valvojina. Apostoli Paavali neuvoi Timoteusta: ”Älä koskaan pane käsiäsi hätäisesti kenenkään päälle äläkä ole osallinen toisten synteihin; säilytä itsesi siveellisesti puhtaana.” (1. Tim. 5:22) Jos Timoteus ei olisi varmistautunut siitä, että tehtävään nimitetty todella täytti raamatulliset vaatimukset, niin hän olisi kantanut osavastuun niistä väärinteoista, jotka epäpätevä mies olisi voinut suorittaa. Sama pitää paikkansa tänäkin päivänä. Miksi et siis odottaisi nöyrästi ja kärsivällisesti aikaa, jolloin toiset voivat nähdä hyvät työsi? Muista, että samoin kuin väärinteot tulevat lopulta valoon, niin tulevat hyvätkin teot. Apostoli Paavali osoitti tämän Timoteukselle, kun hän kirjoitti: ”Muutamien ihmisten synnit ovat julkisesti ilmeiset ja johtavat suoraan tuomioon, mutta toistenkin synnit tulevat ilmeisiksi myöhemmin. Samalla tavoin myös hyvät teot ovat julkisesti ilmeiset, eikä niitä, jotka ovat toisin, voida pitää kätkettyinä.” – 1. Tim. 5:24, 25.
17. Mitä profeetta Miikan asennetta meidän pitäisi koettaa kehittää, ja millä elämän aloilla meidän pitäisi haluta olla kärsivällisiä?
17 Meidän pitäisi todella kaikilla elämän aloilla haluta noudattaa Raamatun kehotusta: ”Odota Jehovaa tästä edelleen ja määräämättömään aikaan asti.” (Ps. 131:3, UM) Älkäämme tulko kärsimättömiksi sen takia, että Jumalan tuomion täytäntöönpanon suuri päivä ei ole vielä tullut. Meidän tulee sen sijaan haluta ilmaista sellaista luottamusta, jonka Miika ilmaisi: ”Minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva.” (Miika 7:7) Osoittakaamme lisäksi kärsivällisyyttä kaikkia kohtaan antaen anteeksi heidän vähäiset rikkomuksensa meitä vastaan ja ottaen huomioon heidän rajoituksensa ja olosuhteensa. Älkäämme todellakaan antako milloinkaan ylpeyteen liittyvän kärsimättömyyden vaarantaa suhdettamme kärsivälliseen Jumalaamme Jehovaan.
[Kuva s. 232]
Jeesus antoi täydellisen esimerkin kärsivällisyydestä sietäessään apostoliensa virheitä, jopa havainnollistaen läksyjä, jotka hän toivoi heidän oppivan