Millaista kasvatusta lapset tarvitsevat?
”Totuta poikanen tiensä suuntaan.” – Sananl. 22:6.
1, 2. a) Miltä lasten kasvatus monista vanhemmista tuntuu? b) Mitä tapahtuu nuorille nykyään Raamatun neuvoista huolimatta?
VANHEMMAT, oletteko te havainneet lasten kasvatuksen vaikeaksi nykyään? Tunnetteko te milloinkaan olevanne neuvottomia sen suhteen, miten kasvattaisitte lapsianne suojellaksenne heitä näinä vaarallisina aikoina? Monet vanhemmat tuntevat olevansa neuvottomia. Raamattu tosin sanoo: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” (Sananl. 22:6) Kuitenkin miljoonista pojista ja tytöistä tulee nykyään rikollisia.
2 Yhdysvaltain senaatin vuonna 1966 suorittama tutkimus ilmaisi, että kansakunnan 29 miljoonasta 10–17-vuotiaasta lapsesta 2,5 miljoonaa eli noin yksi jokaisesta yhdestätoista oli poliisin kirjoissa! Olosuhteet ovat sen jälkeen tulleet paljon huonommiksi. Los Angelesin Herald-Examiner ilmoitti 2. helmikuuta 1970: ”Nuorisorikollisuus kohoaa Etelä-Kaliforniassa nopeudella, joka voi pian johtaa siihen, että nuorison pidätysten kokonaismäärä ohittaa aikuisten pidätysten määrän – kuitenkin nuoriso muodostaa ainoastaan murto-osan koko väestöstä. Nuorisovankilat ovat jo ääriään myöten täynnä, eikä minkäänlaista pysähdystä ole näkyvissä.” Uudessa-Seelannissa kaksinkertaistui lasten rikosten lukumäärä vuosina 1966–1970 poliisipäällikön raportin mukaan!
3. Mikä suuntaus on ollut havaittavissa nuorisorikollisuudessa?
3 Ei ainoastaan nuorison suorittamien rikosten määrä kasva nopeasti, vaan ne tulevat myös luonteeltaan yhä vakavammiksi, ja useammat lapset suorittavat niitä nuoremmalla iällä. Eräänä äskeisenä vuonna pidätettiin Baltimoressa Marylandissa Yhdysvalloissa 526 kymmenvuotiasta tai nuorempaa lasta. Näistä 169 pidätettiin murtovarkaudesta, 22 ryöstöstä, ja pidätyksiä tapahtui murhasta, autovarkaudesta ja huumerikoksista! Perthissä Australiassa on 80 prosenttia autovarkauksista teini-ikäisten suorittamia! Eräs sikäläinen poliisivirkailija sanoi: ”Ei ole enää epätavallista löytää 13-vuotias poika varastetun ajoneuvon ohjauspyörän takaa.”
4, 5. a) Millaiset moraalittomuuden murheelliset seuraukset ovat käyneet niin ilmeisiksi nykyään? b) Missä aikakaudessa elämisestämme nämä olosuhteet ovat todistus?
4 Sukupuolinen moraalittomuus myös rehottaa nuorten keskuudessa. Muuan 16-vuotias newyorkilainen tyttö kertoi: ”Noin puolet luokallani käyttää pillereitä [raskauden ehkäisemiseksi], ja toinen puoli aikoo ostaa niitä, kun menee yliopistoon.” (New York Times, 24.9.1971) Moraalittomuuden surullisiin seurauksiin kuuluvat epidemianomaisesti esiintyvät sukupuolitaudit ja aviottomat lapset. Kaliforniassa sai vuonna 1970 lähes kymmenen kertaa niin moni teini-ikäinen tippurin kuin vuonna 1960. Nyt arvioidaan, että yksi jokaisesta viidestä oppikoululaisesta saa sukupuolitaudin ennen päästötodistuksen saamista. Joissakin kouluissa saa arviolta puolet oppilaista sukupuolitaudin. Yhteensä 43 100 teini-ikäisen tytön Kaliforniassa ilmoitetaan tulleen raskaaksi vuonna 1970. Lukuun eivät sisälly ne, jotka avioituivat raskautensa takia. – San Francisco Examiner, 20.6.1971.
5 Erään lääketieteellisen klinikan johtaja Richmondissa Virginiassa Yhdysvalloissa mainitsi, että teini-ikäisten raskaustapaukset lisääntyvät ’murheellisella tavalla’, ja sanoi: ”Huolestuttava on raskauksien määrä alle 15-vuotiaitten tyttöjen keskuudessa.” (Newport News Daily Press, 13.12.1970) Philadelphian Evening Bulletin ilmoitti: ”Huomattavan määrän vihkimättömistä äideistä muodostavat 11- ja 12-vuotiaat kansakoulutytöt.” Eikö siitä, mitä tapahtuu, käy ilmi, että me elämme niitä kriittisiä ”viimeisiä päiviä”, jotka Raamattu ennusti? Näiden päivien tunnuksena on tosiaan äärimmäinen laittomuus, johon sisältyy ’tottelemattomuus vanhempia kohtaan’. – 2. Tim. 3:1–5.
6. a) Mitä laajalle levinnyt rikollisuus osoittaa lasten nykyisin saaman kasvatuksen laadusta? b) Mikä on suuressa määrin syynä siihen hämmennykseen, jonka vallassa monet vanhemmat ovat lasten kasvatuksen suhteen?
6 Koska niin monista nuorista tulee rikollisia, niin eikö se osoita, että siinä kasvatuksessa, jota lapset saavat, on jotakin vikaa? Ilmeisestikään heitä ei kasvateta ’heidän tiensä suuntaan’. (Sananl. 22:6) Mutta millaista kasvatusta lapset tarvitsevat? Monet vanhemmat ovat hämmentyneitä sen suhteen. ”Sanoillaan ja menettelyillään monet isät ja äidit ilmaisevat selvästi, että he ovat melkein lamaantuneita epävarmuudesta”, mainitsi eräs New York Times -lehden toimituskunnan jäsen. ”Vanhat käyttäytymisnormit eivät näy enää soveltuvan”, hän sanoi. (New York Times Magazine, 16.1.1972) Maailman neuvonantajien lastenkasvatusta koskevien mielipiteitten ristiriitaisuus on suureksi osaksi syynä vanhempien hämmennykseen.
7. a) Mikä on yleensä yhteistä maailman neuvonantajien lastenkasvatusta koskeville kirjoituksille? b) Mikä on Jer. 8:9:n mukaan väärää sellaisessa kasvatuksessa, jota useimmat lapset ovat nykyään saaneet?
7 Vaikka näiden neuvonantajien mielipiteet ovat kovin erilaisia, niin heidän kirjoitustensa tutkiminen paljastaa heillä olevan jotakin yhteistä, nimittäin se, että he yleensä jättävät huomioon ottamatta Raamatun opetusvälineenä. Voisiko pulma olla tässä? Viimeaikainen kehitys näyttää antavan vastauksen, sillä ajattelehan: Eikö juuri viime aikoina, jolloin ”vanhat käyttäytymisnormit” (jotka usein perustuivat Raamattuun) on syrjäytetty, rikollisuus ole suuresti lisääntynyt? Eikö tämä osoita, että nuoret tarvitsevat Raamatun opetuksiin perustuvaa kasvatusta ja ohjausta? – Jer. 8:9.
MIKSI LAPSILLE TULEE ANTAA OPETUSTA JUMALASTA
8. a) Mikä on lasten huomattava luonteenpiirre? b) Miksi vanhempien lasten kysymyksiin antamat vastaukset ovat tärkeitä?
8 Lapsille on luonnollista odottaa vanhemmiltaan ohjausta. Nuoret ovat täynnä kysymyksiä. Heille on luonteenomaista kysyä: ”Kuka teki kauniit kukat?” ”Miten tähdet tulivat taivaalle?” Tai he saattavat kysäistä: ”Mistä minä tulin? Kuka teki minut?” Ei pidä väheksyä sen merkitystä, miten lapsille vastataan näihin asioihin. Se, mitä nuorille opetetaan, tekee pysyvän vaikutuksen ja muovaa heidän asenteitaan ja katsantokantojaan ja vaikuttaa siten heidän tulevaan elämäntapaansa.
9. a) Mitä nykyään opetetaan yleisesti lapsille heidän alkuperästään? b) Mikä osoittaa sen, että lapsille opetetut kehitysopilliset käsitykset eivät ole oikeita?
9 Joku isä tai äiti voisi vastata: ”Kukaan ei tehnyt meitä eikä muutakaan. Kaikki tuli vain itsestään; kaikki on tullut sattuman vaikutuksesta.” Tämä on yleisesti lapsille kouluissa nykyään opetettu kehitysopillinen katsantokanta. Usein sanotaan, että tämä katsantokanta on ”tieteellinen” ja että ihmiset, jotka uskovat, että on olemassa Jumala, joka loi kaiken, ovat ”epätieteellisiä”. Mutta onko näin? Ovatko nykyisin suositut kehitysopilliset käsitykset tosia? Katsokaamme: Eikö ole niin, että kun totuutta opetetaan, niin seurauksena on hyviä hedelmiä? Katsohan kuitenkin niitä miljoonia rikollisia lapsia nykyään, jotka ovat kasvaneet kehitysajatuksia kannattavan opetusjärjestelmän alaisuudessa! – Ps. 14:1.
10. a) Miksi lapselle on hämmentävää opettaa, että ei ole Luojaa? b) Mitä lapsille tarvitsee opettaa heistä itsestään, ruohosta, kuusta ja tähdistä jne. ja miksi?
10 Todellisuudessa nuoret joutuvat hämmennyksiin, kun heille opetetaan, ettei ole taivaallista Luojaa. Lapset voivat nähdä esimerkiksi miesten rakentavan taloja ja naisten leipovan kakkuja. Niillä on tekijät. Lapset voivat sen tähden ymmärrettävästi pohtia, miksi ei kauniilla kukilla tai kirkkailla tähdillä ole tekijää? Lapsille on opetettava Raamatussa olevat järkevät selitykset: ”Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.” (Hepr. 3:4) Heille on osoitettava, ettei Raamattu opeta järjettömästi, ettei kukaan tehnyt meitä, vaan sanoo: ”Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme [emmekä me itse, Um].” (Ps. 100:3) Lapsille tulee opettaa, että Jumala kasvattaa ”ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi”. (Ps. 104:14) Se, mitä Jumalan sana sanoo ”kuusta ja tähdistä, jotka sinä [Jumala] olet luonut”, tulee myös selittää nuorille. (Ps. 8:4) Nämä Raamatun totuudet tyydyttävät lapsen järkeä ja auttavat häntä kehittämään kunnioitusta Suurenmoista Luojaamme kohtaan. Tällainen opetus on välttämätöntä ’poikasen totuttamiseksi tiensä suuntaan’. – Sananl. 22:6.
11. Mihin tilaisuuksiin vanhemmat voivat tarttua antaakseen lapsilleen opetusta Jumalasta?
11 Vanhempien pitäisi viisaasti tarttua tilaisuuksiin kehittää rakkautta ja arvostusta Jehova Jumalaa kohtaan lapsissaan. Ollessaan lapsensa kanssa yhdessä tähtitaivaan alla isä voi ehkä juurruttaa poikansa mieleen Jehovan ilmentämää viisautta ja voimaa, kun Hän on tehnyt nämä kauniit taivaankappaleet ja sijoittanut ne radoilleen. (Ps. 19:2, 3) Toisissa tilaisuuksissa, ehkä katseltaessa ihania kukkasia, loistavaa auringonlaskua tai kasvi- ja eläinelämän moninaisuuksia, isä tai äiti saattaisi opettaa nuorille, että nämä ihmeelliset ja hyvät asiat ovat todistuksia taivaallisen Isämme rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. (Apt. 14:17; Matt. 5:45) Mutta eikö ole todellisuudessa ”epätieteellistä” antaa tällä tavoin opetusta Jumalasta?
12. a) Miksei ole epätieteellistä opettaa, että se ihmeellinen, mitä näemme ympärillämme, on Jumalan luomaa? b) Mitä hyötyä lapselle on sen tietämisestä, että on olemassa kaikkivoipa Luoja, joka pitää hänestä huolta?
12 Ei lainkaan! Se on yhtä paikkansapitävää nyt kuin silloinkin, kun henkeytetty raamatunkirjoittaja kauan sitten totesi, että Jumalan ’näkymätön olemus, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa’. (Room. 1:20) Totuus on, että tosi tiede on viime vuosina tuonut päivänvaloon suunnattomasti sellaista tietoa, joka todistaa, miten mestarillisesti suunniteltuja ovat maailmankaikkeus ja kaikki elolliset ja miten ne varaavat todistuksen siitä, että on todella olemassa mahtava, älykäs Luoja. Miten vahvistavaa lapsille onkaan tietää, että sellainen suuri Jumala on olemassa ja että hän pitää huolta heistä! (1. Piet. 5:7) Tämä auttaa heitä välttämään sitä, että nykyisen maailman pelot, epäilyt ja epävarmuus liiaksi vaivaisivat heitä. Se varjelee heitä henkisiltä tai tunneperäisiltä järkytyksiltä ja antaa heille turvallisuuden ja luottavaisuuden tunteen. Siten he eivät menettele väkivaltaisesti ja vihaisesti, vaan ovat taipuvaisia kohtelemaan kaikkia jumalallisella rakkaudella. – Ps. 23:1–6; 55:23; Jes. 41:10.
MIKSI LAPSILLE TULEE OPETTAA JUMALAN SANAA
13. Miksei ilmeisesti pelkästään se riitä, että lapselle sanotaan, ettei saa tehdä väärin?
13 Mutta vain sen opettaminen lapsille, että Jumala on olemassa, ei riitä. Nuorille tarvitsee opettaa myös Jumalan sanaa, mm. sitä, mitä Jumala vaatii ihmisiltä. Miksi on näin? Harkitsehan asiaa: Monet nykyajan vanhemmat sanovat lapsilleen, että Jumala on olemassa. Ja melkein kaikki vanhemmat sanovat lapsilleen, että on väärin valehdella, varastaa ja tehdä muita sellaisia rikoksia. Äidit kertovat myös usein tyttärilleen, että on väärin ryhtyä avioliittoa edeltäviin sukupuolisuhteisiin. Ja kuitenkin miljoonat lapset ryhtyvät näihin rikollisiin menettelyihin ymmärtäen niin tehdessäänkin, että heille on sanottu niiden olevan vääriä. On selvää, että pelkkä asian sanominen lapselle ei riitä. Mutta miksi ei?
14. Mistä johtuu, että lapset eivät useinkaan noudata vanhempien ihmisten antamaa opetusta?
14 Pääsyy on se, että lapset oppivat pian tietämään, etteivät he voi luottaa ihmisten sanaan eivätkä esimerkkiin. He havaitsevat vanhempien ihmisten olevan useasti väärässä ja heidän käyttäytymisnormiensa olevan muuttuvia. Lapset huomaavat myös vanhempien ihmisten monesti sanovan toista ja tekevän toista. Kun lapset alkavat siis todeta toisten ihmisten valehtelevan, varastavan ja harjoittavan haureutta, niin on ymmärrettävää, että he tulevat siihen johtopäätökseen, että on aivan oikein tehdä siten niin kauan kuin he eivät joudu kiinni tai niin kauan kuin he eivät saa siitä vahinkoa. Niinpä nuoret nykyään yleensä tekevätkin mitä tahansa, mistä he ajattelevat selviävänsä rangaistuksetta.
15. a) Minkä tärkeämmän syyn lapset tarvitsevat välttääkseen väärintekoa? b) Miksi sen tietäminen, että nämä ovat Kaikkivaltiaan Jumalan käskyjä, on esteenä väärintekemiselle?
15 Lapsi tarvitsee ilmeisesti siis tärkeämmän syyn tottelemiseen kuin vain sen, että hänen vanhempansa tai toiset ihmiset haluavat hänen tottelevan. Häntä on opetettava Jumalan nimessä, hänen, jonka käskyjä nämä todellisuudessa ovat, ettei saa valehdella, varastaa, harjoittaa haureutta eikä sekaantua muihin vääriin menettelyihin. (Sananl. 6:16–19; Mark. 10:17–19; Hepr. 13:4) Tämä opetus Jumalan sanasta painaa lapsen mieleen väärinteon vakavuuden. Hän ymmärtää silloin, ettei kysymyksessä ole ainoastaan ihmisen sana vaan Luojan itsensä sana, Hänen, joka antaa elämän ja jolla on valta ottaa se pois iäksi tahallisilta lainrikkojilta. (Ilm. 21:8) Lapsi tulee myös tietämään, että, niin kuin Raamattu sanoo, ”Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja”. (Sananl. 15:3) Näin lapsi käsittää, että hän ei voi tehdä väärin Jumalan näkemättä. – Ps. 11:4; Hepr. 4:13.
16. Miten Jumalan sanan opettaminen lapsille on voimakkain este väärintekemiselle?
16 Mutta kun lapselle opetetaan Jumalan sanaa, niin hänessä kasvaa vielä voimakkaampi, tärkeämpi este väärinteolle. Raamatun tutkiminen ilmaisee Jehova Jumalan lapselle, ei ainoastaan Suurenmoiseksi Luojaksi, vaan myös todelliseksi Persoonaksi, joka todella rakastaa ihmiskuntaa. Hän oppii tietämään, miten Jumala osoitti rakkauttaan lähettämällä Poikansa maan päälle varaamaan perustan ihmiskunnan lunastamiseksi synnistä ja kuolemasta ja siten tien avaamiseksi ihmisille iloitsemaan iankaikkisesta elämästä paratiisissa uuden asiainjärjestelmän alaisuudessa. (Joh. 3:16; 2. Piet. 3:13) Lapsi oppii myös Raamatun tutkimisesta, että Jumala poistaa uudessa järjestelmässään ihmiskunnalta sairauden ja kuolemankin sekä kivun, kärsimyksen ja kyyneleet, jotka ovat niin yleisiä nykyään. (Ilm. 21:3, 4) Siihen aikaan tulevat kaikki ihmiset olemaan ystävällisiä ja rauhaa rakastavia. Todella eläimetkin ovat rauhassa, ja nuori lapsi saattaa leikkiä niiden kanssa vahingoittumatta. (Jes. 11:6–9; Ps. 37:9–11, 29) Kun lapsi tulee tietämään näistä Jehovan ihmeellisistä varauksista, niin hänen rakkautensa Jumalaa kohtaan tulee hyvin voimakkaaksi. Seurauksena on, että hän ei halua tehdä mitään, mikä on epämieluista hänen suurenmoiselle taivaalliselle Isälleen. Lapsen rakkaus ja arvostus Jehovaa kohtaan on silloin voimakkaimpana esteenä minkään sellaisen tekemiselle, minkä Jumala sanoo olevan väärin.
17. a) Miksi voidaan olla varmoja siitä, että Jumalan sanan opettaminen lapsille hyödyttää heitä myöhemmin elämässä? b) Mikä Raamatun esimerkki osoittaa varhaisen kasvatuksen hyödyn?
17 Mutta voidaanko todella olla varmoja siitä, että Jumalan sanan varhainen opettaminen hyödyttää lasta myöhemmin elämässä? Kyllä voidaan, sillä muista Raamatun sananlaskun sanovan, että jos lapsi kasvatetaan ”tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea”. (Sananl. 22:6) Katsokaamme esimerkiksi nuorta heprealaista Joosefia. Hänen isänsä Jaakob opetti ilmeisesti hänelle Jehovan ja hänen lakiensa tuntemusta, kun hän oli nuori. Joosef joutui myöhemmin elämässään vieraaseen Egyptin maahan, pois perheensä ja ystäviensä luota. Joosefin tehdessä siellä työtä eräälle rikkaalle Potifar-nimiselle miehelle tämän miehen vaimo alkoi tehdä yrityksiä vietelläkseen komean Joosefin. Vaimo sanoi hänelle: ”Makaa minun kanssani.” Mutta Joosef kieltäytyi selittäen: ”Kuinka minä . . . tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan!” Ja vaikka Potifarin vaimo tarttui Joosefiin ja yritti saada hänet makaamaan kanssaan, niin Joosef torjui hänet ja pakeni. Joosefin kunnioitus ja rakkaus Jumalaa kohtaan, jotka oli istutettu häneen lapsena, estivät häntä tekemästä väärin. – 1. Moos. 39:1–12.
18. a) Mitä hyötyä on Jumalan sanan opettamisesta lapsille? b) Miksi nuoret kokevat niin paljon vaikeuksia nykyään?
18 Etkö ole samaa mieltä, että lapset tarvitsevat nykyään tällaista opetusta Jumalan sanasta? Jumalan moraalivaatimusten painaminen nuorten mieleen auttaa heitä varmasti viettämään rehtiä ja onnellista elämää. Kuitenkin nykyään syrjäytetään Raamatun ohjaus yleisesti liian rajoittavana ja pettymystä aiheuttavana. Esimerkiksi sukupuolisuhteitten kieltämisestä naimattomilta ihmisiltä muuan henkilö kirjoitti äskettäin New York Times Magazine -lehdessä: ”Elämässä on varmasti kylliksi pettymystä tuottavia aloja, niin että tahallinen pettymyksen edistäminen ei ole tarpeellista. . . . Antaaksemme lapsillemme suunnan (heidän omansa, toivomme) meidän tarvitsee vain osoittaa heille, että me arvostamme sekä itseämme että toisia ja että on monia erilaisia keinoja toteuttaa itseämme.” Mutta millaisia vaikeuksia tämä Jumalan ohjauksen hylkääminen onkaan aiheuttanut: muun muassa sukupuolitautien, aviottomien lasten ja aborttien vyöryn ja niiden mukana tulevan kivun, sydänsurun ja kurjuuden! Kuinka selvää onkaan, että lapset tarvitsevat Jumalan sanassa tarjottua opetusta! – Jer. 10:23.
KURIN TARVE
19. a) Ovatko lapset luonnostaan taipuvaisia tekemään sitä, mikä on oikein, ja mistä me tiedämme sen? b) Mitä sisältyy kuriin?
19 Jotta Jumalan sanan opetusohjelma olisi tehokas, siihen täytyy myös kuulua rakkaudellinen kuri. Tämä siitä syystä, että lapset eivät luonnostaan ole taipuvaisia tekemään sitä, mikä on oikein. On niin kuin henkeytetty Raamatun sananlasku sanoo: ”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.” (Sananl. 22:15) Sanaan ”kuri” sisältyy ajatus muovaavan ja oikaisevan kasvatuksen antamisesta. Siten siihen sisältyy opetuksen usein tapahtuva toistaminen, niin että lapsi saadaan mukautumaan siihen. Mutta kuriin kuuluu enemmänkin. Kuten useimmat vanhemmat hyvin tietävät, lasta ei useinkaan oikaista vain sanoilla. (Sananl. 29:17, 19) Siitä syystä kurinpidollinen kasvatus voi sisältää myös kuritusta eli rangaistusta lapsen oikaisemistarkoituksessa. Mutta pitäisikö tämänkaltaisen kurin koskaan merkitä selkäsaunaa? Onko seuraavassa vanhassa sananparressa totuutta: ”Joka vitsatta kasvaa, se kunniatta kuolee”?
20. Mikä on maailman auktoriteettien yleinen näkemys ruumiillisen rangaistuksen antamisesta kurinpidollisen kasvatuksen muotona?
20 Maailman auktoriteetit sanovat usein lasten kasvattamisesta: ’Ei, lapselle ei pidä koskaan antaa selkäsaunaa. Vältä aiheuttamasta lapselle turhautumisen tunnetta käyttämällä niin voimakkaita toimenpiteitä hänen luonnollisten taipumustensa muuttamiseksi.’ Eräs New York Times -lehden pääkirjoitus sanoi 5. huhtikuuta 1972: ”’Joka vitsatta kasvaa, se kunniatta kuolee’, on väärä sananparsi, joka saa jatkuvasti hyväksyviä nyökäytyksiä niiltä, jotka ovat ottaneet asiakseen ’vanhojen hyveitten’ kannattamisen. On vaikeata käsittää, miksi suuremman ja voimakkaamman ihmisen antama ennalta harkittu, tuskallinen rangaistus voisi juurruttaa mitään muuta kuin uskoa siihen, että voima voittaa.” Mutta onko tämä katsantokanta oikea? Onko erehdys käyttää ruumiillista rangaistusta lapsen väärän menettelytavan oikaisemiseksi?
21. a) Mitä Jumalan sana sanoo ruumiillisen rangaistuksen antamisesta lapsen tottelemattoman menettelyn oikaisemiseksi? b) Mistä tiedämme sellaisen kurituksen antamisen olevan Jumalan keino?
21 Jumala on ihmisen Luoja. Korkeampaa auktoriteettia ei ole. Hänen sanansa esittää hyvin selvästi asian. Se sanoo: ”Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta [haudasta] hänen sielunsa pelastat.” (Sananl. 23:13, 14) Lapsen elämä on kysymyksessä. Jos hänen sallitaan noudattaa väärää menettelytapaa, se johtaa hänen omaan onnettomuuteensa ja lopulta kuolemaan Jumalan suosion ulkopuolella. Siksi Raamattu sanookin: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” (Sananl. 13:24) Isä tai äiti osoittaa todellista rakkautta, jos hän tekee kaiken voitavansa oikaistakseen lastaan käyttäen selkäsaunaakin. Se on Jumalan keino. ”Sillä jota Herra [Jehova, Um] rakastaa”, Raamattu sanoo, ”sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii [piiskaa tai suomii] jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.” – Hepr. 12:5, 6.
22. a) Minkä tulee olla vanhemman vaikuttimena kurituksen antamisessa, kuten Jumalan esimerkki osoittaa? b) Mikä on suuressa määrin syynä nykyiseen nuorisorikollisuuden suunnattomaan lisääntymiseen?
22 Miksi Jumala tekee näin lapsilleen? ”Tosi parhaaksemme”, sanoi apostoli Paavali, ”että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.” (Hepr. 12:7–11) Lapset tarvitsevat tällaista kuria omaksi hyödykseen. Se kuuluu osana heidän kasvattamisekseen ”tiensä suuntaan”. (Sananl. 22:6) Se, että maailma on hylännyt tällaisen kurinpidollisen kasvatuksen, on suuressa määrin syynä nuorisorikollisuuden suunnattomaan lisääntymiseen ja siitä johtuvaan murheeseen ja häpeään, joita se on aiheuttanut vanhemmille. – Sananl. 29:15.
23. Miten lapset reagoivat, kun he saavat kuritusta tai kun he eivät saa sitä?
23 Vastoin yleistä mielipidettä lapset pitävät arvossa sitä, että vanhemmat osoittavat aitoa kiinnostusta heitä kohtaan varaamalla järkevät ohjeet ja rajoitukset heidän toiminnoilleen. Jotkut lapset saattavat valittaa toisinaan kurin johdosta, mutta he oppivat rakastamaan ja kunnioittamaan vanhempia, jotka osoittavat todellista kiinnostusta heidän hyvinvointiaan kohtaan. Jos taas vanhemmat eivät anna kuritusta, jota lapset niin kipeästi tarvitsevat, niin se saa todennäköisesti lapsen tuntemaan mielipahaa vanhempiaan kohtaan. Eräs suosittu aikakauslehti kertoi jonkin aikaa sitten 15-vuotiaasta tytöstä, joka luisui huonoon käytökseen ja tuotti häpeää itselleen ja kotiväelleen. Surren käytöstään hän sanoi isälleen: ”Isä, sinun olisi pitänyt vaatia minua käyttäytymään kunnolla vuosia sitten, ja kun en niin tehnyt, niin sen sijaan että vain puhuit minulle, sinun olisi pitänyt piestä takamuksiani. Kun en saanut hyviä arvosanoja, niin miksi et pannut minua saamaan niitä? Luulitko minun olevan niin tyhmä, etten voinut saada parempia arvosanoja?” – McCall’s, heinäkuu 1969, s. 114.
24. a) Miten vanhemmat voivat osoittaa todella rakastavansa lapsiaan? b) Mikä on seuraus tällaisen rakkauden osoittamisesta?
24 Vanhemmat, osoittakaa todella rakastavanne lapsianne antamalla heille sitä kuritusta, jota he niin kipeästi tarvitsevat. Noudattakaa Jumalan sanan viisasta neuvoa. Opettakaa sen viisautta lapsillenne. Kehittäkää heissä rakkautta ja kunnioitusta Luojaa, Jehova Jumalaa, kohtaan. Näin tehdessänne voitte luottaa siihen, että ’totutatte lapsianne tiensä suuntaan, eivätkä he poikkea siltä’. (Sananl. 22:6) Tämä merkitsee heille lopulta ikuista elämää Jehova Jumalan loistoisassa uudessa asiainjärjestelmässä. Miten kiitollisia lapsenne tulevatkaan olemaan teille sen johdosta, että olette valmistaneet heitä iloitsemaan tästä!
[Kuva s. 567]
Jumalan luomakuntaa katseltaessa isän tulisi käyttää tilaisuutta rakkauden ja arvostuksen lisäämiseen lapsissaan Jehova Jumalaa kohtaan