niin voimme oppia nämä taidot. Jollemme tiedä joidenkin sanojen merkitystä, voimme katsoa ne sanakirjasta. On niin kuin Sananlaskujen kirja sanoo: ”Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.” (Sananl. 15:19) Henkisesti laiska ihminen näkee vain esteet, jota vastoin ’oikeamielisistä’ tie näyttää tasaiselta. Myönteinen asenne auttaa meitä edistymään täsmällisen tiedon saamisessa. – Kol. 3:10.

18. Miten meidän tulee suhtautua Jumalan henkilökohtaiseen lahjaan olosuhteistamme huolimatta?

¹⁸ Jumalan pyhässä sanassa Raamatussa paljastettu täsmällinen tieto hänen tarkoituksistaan on rakastavan taivaallisen Isän suurenmoinen lahja. Jos et ole vielä hyötynyt tästä Luojamme anteliaisuuden osoituksesta, niin miksi et etsisi yhdyskunnastasi sellaisia, joilla tiedät olevan tämän lahjan. Sinä löydät heitä Jehovan todistajien valtakunnansalista. Tai jos olet niitä, jotka äskettäin tai ehkä useita vuosia sitten saivat tiedon, joka johtaa iankaikkiseen elämään, niin käytä sitä, mitä sinulla on, ja rakenna sille. Muista myös, että sen, mitä sinulta saattaa puuttua aineellisesti verrattuna niihin, jotka eivät välitä Jumalan sanasta, hän on enemmän kuin korvannut tekemällä sinusta henkilökohtaisen lahjansa, elämääantavan tiedon, saajan. – Sananl. 2:6.

Mitä muuta teetkin – saarnaa!

”Missä kuljette, saarnatkaa.” – Matt. 10:7.

 1. Miksi on niin tärkeätä saada hyvän uutisen saarnaaminen suoritetuksi tänä aikana, ja mikä kysymys herää saarnaamisesta?

KUN katselemme ympärillemme maailman sekavia olosuhteita, rikollisuuden lisääntymistä, nuorison keskuudessa vallitsevaa levottomuutta ja onnellisuuden puuttumista perheistä, niin käy tuskaisan ilmeiseksi, että ihmiskunnan enemmistö tarvitsee tietoa niistä hyvistä asioista, jotka Jehova on merkinnyt muistiin Sanaansa Raamattuun. Kuitenkin kaikuu yhä nykyään yli 1 900 vuotta sitten tehty kysymys: ”Kuinka he voivat kuulla, jollei ole julistajaa?” (Room. 10:14) Kun luet nämä henkeytetyt sanat Pyhästä Raamatusta, niin kenen sinä ajattelet olevan tässä tarkoitettu julistaja, saarnaaja? Ajatteletko sen soveltuvan pappeihin tai muihin erikoiskoulutuksen tai -kyvyn omaaviin?

 2. Minkä erinomaisen esimerkin varhaiskristityt antoivat, ja onko saarnaaminen rajoitettu johonkin tiettyyn ihmisluokkaan?

² Vastaukseksi tähän kysymykseen voidaan sanoa, että jokainen varhaiskristitty tunsi olevansa henkilökohtaisesti osallinen, ja siksi kustakin heistä tuli saarnaaja. Siitä huolimatta, että jotkut olivat ”koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä”, kaikki tiesivät jotakin ”hyvästä uutisesta” (Um), ja heillä oli palava halu kertoa sitä jollekulle, kenelle tahansa, jonka kanssa he joutuivat kosketuksiin. (Apt. 4:13) Kristillisen uskon ja kirkon historia kolmen ensimmäisen vuosisadan ajalta (tri Augustus Neander, The History of the Christian Religion and Church, During the Three First Centuries, New York, 1848, kääntänyt saksasta englanniksi Henry John Rose, s. 41) sanoi seuraavasti: ”Celsus, ensimmäinen kristillisyyttä vastustava kirjailija, pitää pilkan aiheena sitä, että työläisten, suutarien, maanviljelijäin, mitä tietämättömimpien ja moukkamaisimpien ihmisten piti olla evankeliumin innokkaita saarnaajia.” Saarnaaminen ei siis varhaiskristillisyydessä kuulunut vain erityiselle luokalle, vaan kaikki kristityt tunsivat olevansa velvolliset olemaan saarnaajia. On kiinnostavaa tutkia, miten yli 1 800 000