Ylpeys tuhoaa, nöyryys pelastaa
JEHOVA vihaa kopeutta, ja ylpeys on loukkaus Jumalaa kohtaan. Ylpeät luottavat itseensä eikä Jehovaan, heillä ei ole nöyryyttä, koska he eivät älyä riippuvaisuuttaan Luojastaan. He tuntevat pöyhkeästi omaavansa erinomaisen viisauden, ja heillä saattaa olla tavallista suuremmat henkiset kyvyt. Mutta mikä on tosi viisauden lähde? Mistä he saivat henkiset kykynsä? Eikö ihminen ole Luojalle kiitollisuuden velassa kaikesta hyvästä? Eikö Jehova ole kaikkien hyvien lahjojen Antaja? Mitä ihmisellä on, mitä hän ei ole saanut? Miksi ihmisen pitäisi olla ylpeä itsestään? Maa, millä hän seisoo, ruoka, jota hän syö, ilma, mitä hän hengittää – eikö kaikkeuden Luoja ole varannut niitä? Ihminen on riippuvainen näistä varauksista elämänsä ylläpitämisessä, ja koko hänen olemassaolonsa on riippuvainen Jehovasta. Paavali kysyy loistavan johdonmukaisesti: ”Jottette pöyhistyisi yksilöinä suosien toista toista vastaan. Sillä kuka saattaa sinut eroamaan toisesta? Mitä sinulla tosiaankin on, mitä et ole saanut? Jos sinä nyt olet tosiaankin saanut sen, niin miksi kerskaat ikään kuin et olisi sitä saanut?” Pöyhkeä ylpeys ja välinpitämättömyys omahyväisyyden hengessä on loukkaus Jehova Jumalaa kohtaan. – 1. Kor. 4:6, 7, Um.
Monet ihmiset ovat ylpeitä, mutta harvat myöntävät sitä. He myöntävät yleensä, että he tekevät erehdyksiä, koska he tietävät, miten itserakkailta he näyttäisivät, jos he väittäisivät olevansa erehtymättömiä. Mutta on paljon vaikeampi saada heitä tunnustamaan jokin nimenomainen väärinteko. He tekevät kyllä laajan, yleisen myönnytyksen, koska se ei leimaa heitä millään määrätyllä tavalla, mutta he ovat haluttomia myöntämään mitään erityistä erehdystä, koska se olisi suoranainen isku heidän ylpeydelleen. Silloinkin kun he tietävät, että he eivät voi puolustaa asemaansa, ylpeys panee heidät vihaisina pitämään siitä kiinni. Mitä kauemmin he pysyvät siinä asenteessa, sitä vaikeammaksi tulee sen jättäminen arvokkaasti. Ylpeän henkinen tila vastaa silloin sattuvasti seuraavaa kuvausta: ”Hänen mielensä paatui ylpeydestä.” (Dan. 5:20, KJ) Hänen ajattelukykynsä on jähmettynyt tähän paatuneeseen tilaan. Hän ei väitä olevansa erehtymätön, mutta hän toimii niinkuin hän olisi sellainen.
USKONNOLLINEN YLPEYS
Ylpeys kukoistaa erittäin usein uskonnon alalla. Harvat valitsevat omaa uskontoaan Raamatun perusteellisen tutkimisen perusteella. He perivät sen vanhemmiltaan tai omaksuvat sen naapureiltaan tai ottavat sen ystäviltään tai hyväksyvät sen liike-etujen vuoksi. Kun he ovat kerran sitoutuneet johonkin, niin he ovat haluttomia muuttamaan sitä. Ylpeys on nopea vastustamaan kaikkia erehdyksen myöntämisiä. Muutos olisi samaa kuin sanoisi, että heidän vanhempansa olivat väärässä, tai heidän naapurinsa tai heidän ystäväpiirinsä tai heidän liiketuttavansa. Niinpä he pitävätkin kiinni uskonnostaan liian ennakkoluuloisina tutkiakseen sen opetuksia Raamatun valossa, liian ylpeinä tunnustaakseen väärässäolon mahdollisuuden, liian paatuneina ylpeydessään harkitakseen muutosta ja monta kertaa liian välinpitämättöminä välittääkseen siitä. He ajattelevat, että muutos panisi heidät menettämään kunniansa. He unohtavat, että kieltäytyminen siitä panee heidät menettämään elämänsä.
Monet keskustelevat politiikasta tai väittelevät kansantaloudesta, mutta heidän menettelytapoihinsa kuuluu, etteivät he koskaan keskustele uskonnosta. Miksi? He sanovat, että tämä aihe on liiaksi tunteen kyllästämä. Mutta eivätkö ne poliittiset keskustelut, joihin he ryhtyvät, ole räjähtäviä, tunnedynamiitin kuormittamia? Heillä on omat mielipiteensä, jotka perustuvat tutkimukselle ja kokemukselle, ja he tuovat ne mielipiteet päättäväisinä esiin, vaikka se synnyttääkin tunteitten kiihtymystä ja ristiriitaa. Miksi he sitten eivät uskalla tuoda esiin uskonnollisia katsantokantojaan? Usein siksi, että he ovat tietämättömiä. Eivätpä jotkut tiedä selvästi, mitä heidän uskontonsa opettaakaan, ja niillä, jotka tietävät, ei ole lainkaan raamatunkohtien tuntemusta voidakseen todistaa näitä opetuksia. Koska he eivät tunne Raamattua, jonka he otaksuvat olevan uskonsa peruste, eivätkä tunne raamatunkohtia todistaakseen uskontunnustuksensa ja koska he eivät tunne mitään raamatunpaikkoja, joilla kumoaisivat vastakkaiset vakaumukset, niin he ovat valitettavan arkoja uskonnollisissa keskusteluissa. Heidän ylpeytensä olisi altis monille haavoille, ja siksi he suojaavat sen äänettömyyden vallituksen taakse sillä menettelytavallaan, että eivät keskustele uskonnosta. Vailla tietoa he pystyisivät keskustelemaan ainoastaan tunneperäisesti, hermostuneesti. Ole varma, että jos he tuntisivat uskontonsa opit ja pystyisivät tukemaan niitä Raamatulla, niin he eivät jäisi mykiksi säästääkseen jonkun tunteita. Älykäs uskonnollinen keskustelu, joka perustuu Jehovan Sanaan, on tärkeä. Jos mieli on avoin eikä ennakkoluulon sulkema, jos järki toimii kirkkaasti eikä ole typerän ylpeyden tappama, jos Raamattu otetaan arvovallaksi antamatta ihmisten uskontunnustuksien sisältämien perimätietojen tehdä sitä tyhjäksi, niin seurauksena on, että tunteet jäävät Raamattuun perustuvan järjen ja oikeitten johtopäätösten alaisiksi.
Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat olivat halukkaita keskustelemaan uskonnosta niin kauan kuin he luulivat voittavansa väittelyn. Kun he oppivat näkemään aina joutuvansa häviölle, niin he päättivät olla keskustelematta uskonnosta. Tämä ilmeni sen jälkeen kun fariseukset kokivat häviön otellessaan Jeesuksen kanssa: ”Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.” Monet kyselivät häneltä nöyrinä oppiakseen, mutta ylpeät lopettivat vihamielisen kyselynsä opittuaan huomaamaan sen kohdistuvan heihin itseensä heidän ylpeytensä loukkaukseksi. He eivät olleet kiinnostuneita oppimaan totuutta, vaan he halusivat ainoastaan voittaa väittelyn. Jos he eivät pystyneet puolustamaan uskoaan, niin he eivät halunneet keskustellakaan siitä. Kun eräs Jehovan palvelijoista osoitti uskonnollisten vihamiesten olevan väärässä, niin nämä ”huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä”. (Matt. 22:46; Apt. 7:57) He eivät voineet kuunnella totuutta eikä kumota sitä, ja he kieltäytyivät kuulemasta sitä ja omaksumasta sitä, ja niin he tukkivat korvansa siltä ja tappoivat sen saarnaajan. Niin on nytkin. Ylpeät väittelevät avoimin suin ja suljetuin mielin.
YLPEYS TUO RIITAA JA HÄPEÄÄ
Tämän tähden jatkuu riita: ”Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.” Ylpeät kieltäytyvät neuvosta ja oikaisusta ja antavat sen päättyä kiistaan. He hylkäävät totuuden: ”Neuvonantajain runsaudessa on turvallisuus.” Myös: ”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.” Jollei joku ole kyllin viisas kuunnellakseen hyvää neuvoa, ei tarpeeksi nöyrä ottaakseen vastaan hyviä ohjeita, niin ei tulla järkeviin johtopäätöksiin, ja riita jatkuu siksi, että ylpeys vastustaa järkevää keskustelua. Sellaisessa ylpeydessä ei ole turvallisuutta eikä sellaisessa pöyhkeydessä menestystä, vaan tuhoisa lankeemus: ”Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.” Missä ylpeys kulkee, siellä seuraa tuho. Missä kopeus johtaa, sieltä ei lankeemus ole kaukana. – Sananl. 13:10; 11:14, KJ; 15:22; 16:18.
Ylpeys ei aiheuta ainoastaan riitaa, vaan myös häpeää: ”Mihin ylpeys tulee, tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.” Ylpeät ovat uhkavarmoja, vakuuttuneita siitä, että he ovat oikeassa, haluttomia harkitsemaan vastakkaisia näkökantoja. Koska he kieltäytyvät ajattelemastakaan, että he voisivat olla väärässä, niin koko heidän ajattelunsa kohdistuu heidän itsensä puolusteluun eikä itsetutkisteluun. Mikä tukee heidän kantaansa, sen he kahmaisevat herkkäuskoisesti, ja mikä on vastoin heidän asennettaan, sen he hylkäävät mielivaltaisesti. Häpeä tulee, kun heidän todistetaan olevan väärässä, vaikka ylpeys saattaa silloinkin paaduttaa heidät, niin että he kieltäytyvät kohtaamasta häpeää ja muuttumasta. Ja kun tätä ylpeyttä osoitetaan oikean uskonnon valitsemisen suhteen ja hairahtuvat ylpeät ihmiset kieltäytyvät ajattelemasta järkevästi, niin seuraa tuho. Heidän ylpeytensä tuo sokeuden, joten he eivät voi ajatella järkevästi. Koska he kieltäytyvät tunnustamasta vääryyttä, niin he eivät ota vastaan oikaisevaa nuhdetta: ”Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie.” Ylpeät pysyvät kurittomina tuhon tiellä ja kadottavat elämään johtavan tien. Siksi on kirjoitettu: ”Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.” – Sananl. 11:2; 6:23; 29:23.
Ei ole ainoastaan niin, että ylpeät vastustavat Jehovaa, vaan myöskin Jehova vastustaa ylpeitä, samalla kun hän nostaa nöyrät: ”Vyöttäytykää kaikki mielen nöyryyteen toisianne kohtaan, koska Jumala vastustaa ylpeitä, mutta antaa ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille. Nöyrtykää sentähden Jumalan mahtavan käden alle, jotta hän korottaisi teidät aikanaan.” Jeesus ilmaisi saman jumalallisen säännön paljastettuaan uskonnolliset johtajat, jotka omaksuivat ylväitä arvonimiä: ”Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Itsensä korottaneet ylpeät alennetaan Harmagedonissa tuhon tomuun. Nöyrät taas korotetaan ja varjellaan heidän nöyryytensä takia. Jumalan neuvo kuuluu siis: ”Etsikää Jehovaa, kaikki maan nöyrät, jotka olette pitäneet hänen määräyksensä; etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, saattaa olla, että teidät kätketään Jehovan vihan päivänä.” – 1. Piet. 5:5, 6, Um; Matt. 23:12; Sef. 2:3, As.
NÖYRYYS MERKITSEE PELASTUSTA
Samoin kuin ylpeyden mukana tulee kiistaa ja riidanhalua, niin nöyryyden mukana tulee rauha ja järkevyys. Nöyrät arvostavat ylhäältä tulevaa viisautta eikä tämän ylpeän maailman viisautta. Koska he ovat vastaanottavaisia Jumalan opastukselle, niin Jehova ei pane estettä: ”Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.” Ja jälleen: ”Hän kaunistaa nöyrät pelastuksella.” Jehovan päätös on, että ’hyvää uutista saarnataan nöyrille’. Sinua neuvotaan olemaan nöyrä, niin että sinä voit ”ottaa lempeydellä vastaan sen sanan istuttamisen, mikä pystyy pelastamaan teidän sielunne”. Ylpeys ei ota vastaan totuuden siementä, mutta nöyryys on kuin hyvä maa, mikä saa sen ja tuottaa enemmän. – Ps. 25:9; 149:4; Jes. 61:1, KJ; Jaak. 1:21, Um.
Huomaa, miksi Jehova haluaa suosia nöyriä sivuuttaen ylpeät: ”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” (1. Kor. 1:26–29) Ylpeät ahertavat niin kovasti oman otaksutun loistonsa heijastamisessa, ettei heillä ole aikaa heijastaa Jehovan loistoa. Mutta ylpeitten halveksimat nöyrät ovat sopivia Jehovan käyttöön ja korotettuja siten, että he saavat osallistua hänen palvelukseensa. Tämä asiain päinvastaiseksi kääntäminen on nuhde maailmallisille viisaille.
Ylpeydessään paatuneet eivät olisi taipuvaisia Jehovan päätöksiin uuden maailman vanhurskaudessa enempää kuin nytkään. He olisivat sopimattomia, häiriön aiheuttajia ja saattaisivat ahdistuksen nousemaan jälleen, mutta Jehova ei salli sellaista ahdistuksen nousua turmelemaan uuden maailman elämän rauhaa. (Naah. 1:9) Todistaaksemme olevamme nöyriä silloin meidän täytyy osoittaa nöyryyttä nyt. Meidän täytyy kuunnella Jehovan totuutta, antaa sen oikaista itseämme ja julistaa sitä velvollisuudentuntoisesti. Kysymys ei ole siitä, että todistaisit olevasi oikeassa ja jonkun toisen olevan väärässä, vaan siitä, että annetaan Jumalan Sanan olla tosi, vaikka se tekisikin sinun aikaisemmat vakaumuksesi vääriksi. (Room. 3:4) Vaikka ylpeät voivat halveksia kehoitusta olla järkeviä, niin nöyrät eivät saa tehdä siten: ”Tulkaa nyt ja pohtikaamme yhdessä, sanoo Jehova: vaikka teidän syntinne olisivat kuin helakanpuna, niin ne tulevat valkeiksi kuin lumi; vaikka ne olisivat punaiset kuin heleänpuna, niin ne tulevat olemaan kuin villa.” Nyt on aika pohtia Jehovan kanssa tutkimalla nöyrästi hänen Sanaansa. Ylpeänä kieltäytyminen merkitsee häpeässä kuolemista. – Jes. 1:18, As.
EI SYYTÄ LOUKKAUTUNEESEEN YLPEYTEEN
On parempi, että ylpeys loukkautuu, kuin että elämä loppuu. Uskontosi muuttaminen saattaa loukata ylpeyttäsi. Sitä saattaa loukata, jos sinun on myönnettävä toiselle olevasi väärässä. Todellisuudessa ei loukkautunutta tunnetta pitäisi olla lainkaan olemassakaan. Eihän ole kysymyksessä toisen henkilön tunnustaminen älykkäämmäksi, koska sinä et omaksu toisen henkilön ajatuksia omiesi sijaan. Jos sinä saat Jehovan Sanaa pohtiessasi tietää vakaumuksiesi olevan vääriä, niin niitä ei ole todistettu vääriksi toisten ihmisten ajatuksilla, vaan Jehova Jumalan muistiinmerkityillä, henkeytetyillä ajatuksilla. Etkö sinä halua auliisti myöntää, että Jehovan, koko kaikkeuden luojan, jumalallinen mieli on suunnattomasti korkeampi kuin sinun? Onko se moite sinun mielellesi, jos se saa ojennusta hänen mieleltään? Tarvitseeko ylpeyden loukkautua, kun me annamme Jehovan viisauden ottaa inhimillisen mielettömyyden sijan? Eikö meidän pitäisi riemuita nöyrässä kiitollisuudessa sen johdosta, että voimme löytää hänet, huutaa häntä avuksemme, palata hänen luokseen, saada häneltä anteeksi, sen sijaan että näyttäisimme nyrpeiltä lapsellisessa ylpeydessä? Kuuntelehan: ”Etsikää Jehovaa niin kauan kuin hänet voidaan löytää; huutakaa häntä avuksenne niin kauan kuin hän on lähellä. Hylätköön jumalaton tiensä ja epävanhurskas mies ajatuksensa ja palatkoon Jehovan luo, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme luo, sillä hän antaa yltäkylläisesti anteeksi. Sillä minun ajatukseni eivät olet teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Jehova. Sillä niinkuin taivaat ovat korkeammat kuin maa, niin ovat minun tieni korkeammat kuin teidän tienne ja minun ajatukseni kuin teidän ajatuksenne.” – Jes. 55:6–9, As.
Nyt on aika etsiä Jehovaa niin kauan kuin hänet voidaan löytää. Nyt hän on lähellä ottamassa meidät vastaan. Harmagedonissa hän lähestyy tuhotakseen ne, jotka kieltäytyvät pohtimasta nyt hänen Sanaansa. Jumalattomien pitäisi hylätä tiensä, ylpeitten jättää ajatuksensa. Kaikkien tulisi kääntyä Jehovan puoleen, hänen teillensä, hänen ajatuksiinsa, jotta he saisivat anteeksi ja eläisivät iankaikkisesti. Kääntymisen myönnetysti ihmisten teitä korkeammille teille ja tunnustetusti ihmisten ajatuksia korkeampiin ajatuksiin ei pitäisi loukata ihmisen ylpeyttä. Jos kenellä on sellainen paatunut ylpeys, mikä estää ottamasta vastaan Jehovan viisautta, jotta voisi säilyttää inhimilliset ajatukset, niin hän on totisesti tyhmä! Ylpeitten ylpeys johtaa heidät syystä tuhoon Harmagedonissa. Ja nöyrien nöyryys pelastaa heidät elämään Jehovan uudessa maailmassa.