Vältä häpeää tutkimalla

ERÄS suosittu tarina kertoo aasista, joka halusi olla julman jalopeuran kaltainen, joka voisi syöksyä ulos ja karjua mahtavasti ja pelästyttää ihmiset pakokauhun valtaan. Tämä aasi tuli eräänä päivänä jalopeuran nahan luo. Se näki tilaisuutensa tulleen. Se kääri nahan ympärilleen ja ryntäsi ihmisjoukkoon. Nämä hajaantuivat mitä tyydyttävimmällä tavalla, ja aasi unohti pöyhkeydessään itsensä ja ajatteli karjuvansa jalopeuran tavalla. Mutta se kiljuikin vain kuin aasi. Naamiaiset olivat ohitse. Ihmiset tunsivat sen siksi, mikä se oli, ja palasivat ja antoivat sille hyvän selkäsaunan.

Sananlaskujen 17:28 (Mo) sanoo: ”Tyhmäkin voi mennä viisaasta, jollei puhu mitään; kun hän pitää huulet suljettuina, niin hänet saatetaan laskea viisaaksi.” Sananlaskujen 18:6 (Mo) kuuluu: ”Tyhmän puhe saattaa hänet vaikeuteen, hänen kielensä tuottaa hänelle selkäsaunan.” Aasi näytteli jalopeuran osaa, ja niin kauan kuin se oli ääneti, se petti ihmisiä, mutta kun se avasi suunsa, niin se paljastikin todellisen olemuksensa. Sen aasinkieli aiheutti sille selkäsaunan.

Näin on monien laita, jotka väittävät olevansa Jumalan palvelijoita. He pukeutuvat esittämänsä osan mukaan. Useat pukeutuvat tällöin liioitellusti ulkonaisen näön vuoksi koettaessaan mainostaa otaksuttua hurskauttansa. He ovat niiden kirjanoppineitten ja fariseusten kaltaisia, joita Jeesus kuvaili näin: ”Kaikki tekemänsä työt he suorittavat ihmisten katseltaviksi, sillä he laajentavat kirjoituksia sisältävät kotelonsa, joita he kantavat suojelijoinaan, ja suurentavat vaatteittensa ripsut.” (Matt. 23:5, Um) Jos he olisivat vaiti ja tyytyisivät pukeutumaan ja esittämään evankeliumin palvelijan osaa, niin he saattaisivat pettää asiantunteviakin ihmisiä luulemaan heidän edustavan Juudan suvun jalopeuraa. Mutta he avaavat sen sijaan suunsa ja kiljuvat muinaista pakanuutta ja uskontunnustuksia tai nykyistä filosofiaa ja politiikkaa ja paljastavat itsensä petkuttajiksi sekä aiheuttavat itselleen Jumalan Sanan antaman ’selkäsaunan’. – Jer. 23:25–32.

Nämä Jumalan nimelliset palvelijat hylkäävät hänen saastuttamattoman Sanansa, mutta yrittävät kumminkin maailmallisesti viisaissa puheissaan väännellä ja käännellä hänen Sanansa tukemaan valheitaan. Jehova sanoo sellaisista: ”Minun kansani ei tunne Herran [määräystä]. Kuinka saatatte sanoa: ’Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki’? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineitten valhekynä. Viisaat saavat häpeän, [heidät mykistetään] ja [he] joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan – mitä heillä on viisautta?” (Jer. 8:7–9) Heidän epäraamatulliset esityksensä saattavat heidät yhä enemmän Jumalan Sanan lyöntejä ansaitseviksi, ja sitä mukaa kuin he paljastuvat, lisääntyy heidän häpeänsäkin: ”Sinä päivänä häpeävät profeetat itsekukin näkyään, kun he ennustavat, eivätkä he valehdellakseen pue yllensä karvaista vaippaa [profeetan pukua]. Hän sanoo: ’En ole profeetta, vaan peltomies, [maa on ollut minun askartelualani nuoruudestani lähtien].’” – Sak. 13:4, 5.

Mikä muutos! He koettavat nyt naamioitua kätkeäkseen aikaisemman evankeliuminpalvelijoiksi tekeytymisensä! Yhtä vähän kuin kahdesta vääryydestä tulee yhtä oikeaa tekoa, ei kaksi valepukuakaan ilmaise oikeaa henkilöllisyyttä. He teeskentelevät ensiksikin olevansa Jumalan palvelijoita ja sitten maanviljelijöitä, vaikka ovatkin koko ajan Saatanan palvelijoita. Sitä ei ole ihmetteleminen. ”Itse Saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi.” (2. Kor. 11:14, 15) Mutta kun he epäonnistuvat tässä petoksessaan, niin he ottavat toisen naamion mieluummin kuin myöntävät valheellisuutensa.

Jos he olisivat tutkineet Jumalan Sanaa vilpittömästi, niin he olisivat voineet puhua sillä tavalla, että se olisi osoittanut heidän palvelijoina olemista koskevat väitteensä tosiksi. Koska he eivät ole tutkineet nöyryyden ja vaatimattomuuden hengessä, niin se on saattanut heidät häpeään. Sen pitäisi olla opiksi tosi palvelijoille. Sen pitäisi saada heidät älyämään Jumalan Sanan ahkeran tutkimisen välttämättömyys. Kun aseistaudut ”Hengen miekoin, joka on Jumalan sana”, ja menet kaduille ja ovelta ovelle ja ihmisten koteihin saarnaten evankeliumia niinkuin Jeesus teki, niin sinä näytät olevasi hänen seuraajansa, Jumalan palvelija. (Ef. 6:17) Ihmiset kysyvät silloin sinulta jotakin Raamatusta. Sinä et voi enää vain näyttää olevasi palvelija. Sinun on avattava suusi ja puhuttava. Paljastavatko sinun sanasi sinut petkuttajaksi, vai vahvistavatko ne sinut hyvin asioihin perehtyneeksi Jehovan palvelijaksi? Oletko sinä kuin tuo jalopeuran nahkaan kietoutunut aasi tai kuin lampaannahoissa olevat pappissudet? Sinä olet, jollet ole tutkinut voidaksesi vastata. – Matt. 7:15.

Mutta jos olet tehnyt, mitä Jehova Jumala on käskenyt sinua tekemään, niin tiedät, miten vastaat ja vältät häpeän. ”Vanhurskas mies tutkii, mitä hänen pitäisi vastata.” Tee näin ’tietääksesi, kuinka sinun tulee vastata kullekin’. ”Olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on.” Sinä voit häpeättä käsitellä totuutta taitavasti ja suorittaa palveluksesi sellaiseenkin aikaan, jolloin ihmiset haluavat mieluummin, että heidän korviaan hivellään tyhjillä puheilla ja epäterveillä opetuksella: ”Tee äärimmäisesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein. Mutta karta tyhjiä puheita, mitkä loukkaavat sitä, mikä on pyhää, sillä he etenevät yhä kauemmaksi jumalattomuuteen. Sillä on oleva aikakausi, jolloin he eivät suvaitse tervettä opetusta, vaan haalivat omien halujensa mukaisesti itselleen kokoon opettajia, jotta heidän korviaan kutkutettaisiin, ja he kääntävät heidän korvansa pois totuudesta, kun taas he vieroittuvat vääriin taruihin. Säilytä sinä kumminkin tasapainosi kaikissa asioissa, kärsi pahaa, tee lähetystyötä, suorita perusteellisesti palveluksesi.” – Sananl. 15:28, Ak; Kol. 4:6; 1. Piet. 3:15; 2. Tim. 2:15, 16; 4:3–5, Um.

Erikoistukoot kristikunnan papit lopulliseksi häpeäkseen tutkimaan tämän maailman typerää viisautta. (1. Kor. 3:19) ”Mutta pysy sinä”, niinkuin nuori Timoteus, ”siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus . . . on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta [ja] on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” (2. Tim. 3:14–17) Silloin voidaan sekä nähdä että kuulla sinun olevan Juudan suvun jalopeuran, Kristuksen, tosi edustaja, sen sijaan että sinun havaittaisiin olevan petturi kiljuessasi kuin aasi.