Neuvoja antavien vastuu

VIISAS neuvo on suuriarvoinen. Sekä menneisyydessä että nykyään ihmiset ovat olleet halukkaita maksamaan rahaa hyvästä neuvosta, eivät ainoastaan sellaisia kuin lakiasioita vaan myös monia muita elämän asioita koskevista neuvoista. Kuninkaat ja hallitusmiehet ovat suuresti arvostaneet ja käyttäneet miehiä, jotka kykenevät antamaan viisaita neuvoja.

Arvokkainta neuvontaa on se, joka koskee elämän tien löytämistämme ja sillä pysymistämme Jumalan suosiossa. Ja samoin kuin muinaisessa Israelissa oli pystyviä neuvonantajia auttamassa kansaa, nytkin on maanpäällisessä Jumalan kansan seurakunnassa hengellisesti vanhempia miehiä, joilla on vastuu neuvojen antamisesta. Tämä on heidän kristittyjen veljiensä opastamiseksi, vahvistamiseksi ja suojelemiseksi. – 1. Piet. 5:2, 3.

Tällaisten neuvojen antaminen on etu, mutta myös raskas vastuu. Neuvominen on eräänlaista opettamista. Ja ne, jotka opettavat, joutuvat vastuuseen siitä, mitä he opettavat, ja sen vaikutuksesta opetettaviin. – Jaak. 3:1.

Neuvo voi olla oikaiseva, ojennuksen muodossa. Sananl. 25:12 sanoo: ”Kultainen korvarengas ja hienokultainen kaulakoru ovat viisas neuvoja ynnä kuuleva korva.” Huomaa kuitenkin, että siinä sanotaan: viisas neuvoja. Ei pelkkä neuvomishalu ole tärkeä. Joku nuori kokematon henkilö voisi olla halukas neuvomaan tai yrittämään neuvoa. Mutta onko hän pätevä? Kehottaessaan antamaan apua veljille, jotka saattavat ottaa väärän askeleen, apostoli sanoo: ”Yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa ennalleen sellainen ihminen.” (Gal. 6:1, Um) Tällaisia hengellisiä edellytyksiä ei ole kaikilla. Niinpä kun Jumala pani Mooseksen järjestämään miehiä huolehtimaan pulmista lihallisessa Israelissa, niin Mooses määräsi, että heidän piti olla ”viisaita ja ymmärtäväisiä ja kokeneita miehiä”. (5. Moos. 1:13–15, Um) Niiden, jotka palvelevat paimenina ja valvojina kristillisessä seurakunnassa, on samaten oltava miehiä, jotka osoittavat hengellistä viisautta ja ymmärtäväisyyttä ja joilla on kokemusta.

TIETO VÄLTTÄMÄTÖN VIISAALLE NEUVONNALLE

Annettakoonpa neuvoja yksilölle tai ryhmälle, ne ovat pohjimmaltaan kahdenlaisia: sellaisia, joita annetaan vastaukseksi pyyntöön saada valistusta tai opastusta, ja neuvoja, joita annetaan pyytämättä, ilmeisen tarpeen takia. Asianmukainen varovaisuus on tarpeellinen molemmissa tapauksissa.

Varsinkin kun neuvoja annetaan pyytämättä, tulee ensin ottaa huomioon, miten paljon niitä todellisuudessa tarvitaan. Miten vakava tilanne on? Muista, että Jeesuksen ajan fariseukset olivat taipuvaisia tekemään pikkuasioista suuria, toisinaan sellaisten sääntöjen rikkomisista, jotka perustuivat ihmisten mittapuihin eivätkä Jumalan sanan opetuksiin tai periaatteisiin. Tähdentämällä yksipuolisesti pikkuasioita he estivät Jumalan sanan tärkeämpiä puolia näkymästä. (Mark. 7:1–9, 14, 15, 20–23; Matt. 23:23) Harkitse myös, ovatko olosuhteet ja aika oikeat tällaisten neuvojen antamiseen pyytämättä. Muista: ”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.” – Sananl. 25:11.

Voidakseen antaa neuvoja, onpa niitä pyydetty tai ei, viisas neuvonantaja etsii tietoa – hän haluaa olla varma siitä, että hän käsittää täysin asiaan sisältyvät tosiseikat voidakseen antaa neuvon, joka on oikea, vankasti perusteltu – eikä vain puoliksi oikea eikä yksipuolinen. (Sananl. 9:9; 18:17) Hän ei ole herkkäuskoinen eikä yksinkertainen. (Sananl. 14:15) Hän kuuntelee hyvin, on ”nopea kuulemaan, hidas puhumaan”, sillä ”jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut [ts. ennen kuin kuulee koko esityksen ja ymmärtää sen merkityksen], on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi”. (Jaak. 1:19; Sananl. 18:13; ks. myös 29:20.) Tämä kokonaiskuvan saaminen on välttämätöntä, jotta hän voisi ilmaista tosi ymmärrystä, selvää käsitystä ja tarkkanäköisyyttä minkä kysymyksen tai pulman käsittelyssä hyvänsä. – Sananl. 15:14; 18:15.

Vasta silloin kun viisas henkilö saa tällaisen selvän käsityksen taustalla olevista olosuhteista, tilanteista ja pulman syistä, ”hän saa tietoa”, ts. hän tietää nyt, mikä johtopäätös on tehtävä ja millainen neuvo annettava. (Sananl. 21:11, Um) Vaikka tämä saattaa viedä aikaa, niin se tuottaa muita etuja. Kun neuvonantaja ilmaisee käsittävänsä tosiasiat, omaavansa tasapuolisen näkemyksen asioista, ymmärtävänsä henkilön pulman ja siihen vaikuttaneet olosuhteet, niin neuvojen saaja on todennäköisesti paljon vastaanottavampi annetuille neuvoille. Silloin hän nimittäin käsittää, että neuvonantajalla on sydämellinen halu antaa ymmärtäväistä apua – hän ei vain toista sanoja, puhu ylimalkaisuuksia eikä jätä huomioon ottamatta tekijöitä, jotka voivat tehdä tämän henkilön asian erilaiseksi kuin toisten, joilla on samanlainen pulma. Kaikki tämä lisää vakuuttavuutta, niin, vetoavaa ”suloisuutta” neuvojan sanoihin. – Sananl. 16:20, 21, 23.

Tätä tietojen etsintää ei pidä tietenkään suorittaa äärimmäisyyksiin, sillä silloinhan ei koskaan päästäisi neuvomaan. Muutamat kysymykset voivat tuoda esiin tarpeelliset tosiasiat. Ja jos tuntuu siltä, että jokin tieto ei ole tullut esille, niin neuvoja voi sanoa: ’Sen perusteella, mitä olet sanonut minulle, minä sanoisin näin. . . . Mutta jos on muita tekijöitä, joita et ole maininnut, niin se voi muuttaa asiat.’ Ei pidä urkkia niin, että saa toisen tarpeettomasti hämilleen. Kursailemattomat kysymykset, joihin sisältyy epäilys moraalittomista tai halpamaisista teoista, kun niihin ei ole aihetta, saattavat aiheuttaa kipeitä haavoja, joiden paraneminen vaatii pitkän ajan. (Sananl. 12:18) Muista, että vanhimman valtuutta neuvoa tulee käyttää ”rakentamiseksi, ei kukistamiseksi”. (2. Kor. 13:10) On myös viisasta olla liiaksi sekaantumatta ihmisten yksityiselämään.

”Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata.” (Sananl. 15:28) Neuvo, joka koskee henkilöiden suhdetta Jumalaan, vaatii tällaista miettimistä. Hyödyttääkseen neuvon täytyy olla oikea, ja se merkitsee sitä, että sen täytyy olla sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Jos avioliittoa, avioeroa, kristillistä puolueettomuutta ja muita vakavia asioita koskeviin kysymyksiin vastataan väärin, voi seurauksena olla suuri vahinko. Henkilön koko elämä saattaa kärsiä. Ei inhimillinen viisaus eikä filosofointi, vaan korkeimmilta Neuvonantajilta, Jehova Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, tuleva viisaus on vankkaa, kestävää, ikuisesti hyödyllistä. – 1. Kor. 2:4, 5; Ps. 33:11; Sananl. 21:30; Jes. 9:5.

Älä epäile koskaan tätä: elämässä ei ole mitään tilannetta, johon Jumalan sanassa, Raamatussa, ei olisi periaatteita ohjeeksi auttamaan kristittyä olemaan ”täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut”. (2. Tim. 3:16, 17) Ei ole siis milloinkaan syytä turvautua omaan viisauteensa neuvottaessa. (Sananl. 3:5–7) Sen sijaan, että poikkeaisit henkilökohtaisten mielipiteiden tai teorioiden sivupoluille, kulje tarkoin ’tien keskikohtaa’ pysymällä selvästi Raamatun neuvonnan rajoissa. (Sananl. 8:20) Sen, joka pyrkii neuvomaan viisaudessa, tulee alituisesti turvautua nöyrästi Jumalalle esitettävään rukoukseen. – Jaak. 1:5; 1. Kun. 3:7–12.

Kristityt neuvonantajat, jotka osoittavat alistuvansa Jumalan sanan neuvontaan, ovat tosi siunaus veljilleen. Vielä enemmän: suuret Kuninkaat, Jehova Jumala ja hänen Poikansa Kristus Jeesus, pitävät heitä arvossa. – Sananl. 27:9; 14:35; 16:13.