Jumalan hyväksymän työn tekeminen

”Älkää [työssänne] olko veltot; olkaa hengessä palavat.” – Room. 12:11.

 1. Minkä esimerkin Jehova antaa työn suhteen, ja miten hän katselee hitaita ja laiminlyöviä?

JEHOVA vihaa laiskuutta. Laiskottelijat ja velttiöt ovat varmasti iljetys hänelle. Välinpitämättömät ja hitaat, jotka ovat laiminlyöviä työssään, eivät voi toivoa saavansa hyväksymyssiunausta Häneltä, joka on työskennellyt luomisen alusta pitäen verrattoman innokkaasti ja ahkerasti. ”Minun Isäni tekee yhäti työtä”, sanoi Jeesus, ”ja minä myös teen työtä”. (Joh. 5:17) Jehova ei väsy koskaan työhönsä. Hän ei uuvu milloinkaan eikä ikävysty sen tekemisessä, mitä hän ryhtyy suorittamaan. Hän ei hidastele eikä lopeta koskaan ennen täydellisen menestyksen saavuttamista. ”Etkö tiedä, etkö ole kuullut: [Jehova] on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny.” Jo hänen nimensä Jehova osoittaa Korkeimman ja Ylevän päätöksen ja toiminnan Jumalaksi, sillä se johtuu heprealaisesta verbistä havvaa. ”Minä olen päättänyt, minä myös teen sen”, hän sanoo. Niinpä me havaitsemmekin mittaamattomien ajanjaksojen kuluttua Jehovan yhä pysyvän hämmästyttävässä työssään, täyttävän raskaan vastuunsa sekä kaikkeuden Luojana että sen Yksinvaltiaana Herrana ja Iankaikkisena Hallitsijana. – Jes. 40:28; 46:11, As.

 2. Mainitse eräitä verrattomia esimerkkejä Jehovan teoista.

² Ajattelehan hetkinen, miten suunnattoman laajan avaruuden Luojan aineellinen maailmankaikkeus käsittää, ts. se rajoitettu osa siitä, mitä ihminen on tähän mennessä tutkinut. Meidän Linnunratamme, johon ei kuulu vähemmän kuin kolmetuhatta miljoonaa tähteä, on niin käsittämättömän laaja, että valonsäteeltä, mikä kulkee 300 000:n km:n hämmästyttävällä nopeudella sekunnissa, menee yli 33 000 vuotta sen halkaisijan pituisella matkalla. Eikä tämä tähtijärjestelmä täytä suinkaan avaruutta. Siitä ulkopuolisesta piiristä, mihin nykyiset kaukoputket tunkeutuvat, on löydetty ja valokuvattu suuri määrä toisia saarimaailmoita eli tähtijärjestelmiä. Mielikuvitusta tyrmistyttäviä tähti-ihmeitä! On niin painavia tähtiä, että yksi kuutiosenttimetri niiden massaa painaa jopa noin 55 000 kiloa. On niin suuria tähtiä, että niiden halkaisijat ovat yli 16 kertaa pitempiä kuin maan etäisyys auringosta. On niin nopeita tähtiä, että ne kiitävät radoillaan yli 2 560 000 km tunnissa. Eikä näitä suunnattomia taivaankappalejoukkoja ole heitetty yhteen sikin sokin epäjärjestyksessä, eivätkä ne kierrä sekasortoisessa hämmennyksessä, vaan Jehovan määräämät liikkeen lait hallitsevat jokaista tähteä, jokaista kiertotähteä, jokaista tähtisikermää ja jokaista tähtijärjestelmää. Jokainen niistä kulkee sille määrättyä rataa. Jokainen toimii tarkan ja ehdottoman täsmällisen aikataulukon mukaan, ja ne ovat tehneet siten satoja miljoonia vuosia. Nämä ovat totisesti verrattomia esimerkkejä Jehovan töistä! ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, [Jehova]! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt.” – Ps. 19:2; 104:24; Jes. 40:26; Room. 1:20.

 3. Millä tavoilla Jehova on pitänyt huolta ihmisestä, ja mitä koko luomakunta todistaa?

³ Ajattele nyt, miten äärettömän pieni piste tämä meidän maamme on maailmankaikkeuden rajattomassa avaruudessa, eikä Jehova Jumala jättänyt sitä huomioonottamatta eikä sivuuttanut mitään yksityiskohtaa tehdessään sen sopivaksi ihmisen asuttavaksi. Kaikki ympärillämme oleva tarjoaa ihmeteltäviä näytteitä Luojan huolitellusta ja taiteellisesta työstä, sekä pienoismuodot että suuret muodot, joista joka ainoa on kunnioitusta herättävä ihme katsella. Hän ei kieltäytynyt mistään ponnistuksesta eikä jättänyt mitään työtä tekemättä huolehtiessaan jokaisen elävän luomuksen tarpeista, niin ihmisten kuin eläintenkin. (1. Moos. 1:29, 30; 3:21) ”[Jehova] on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa. Kaikki sinun tekosi ylistävät sinua, [Jehova], . . . sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan. Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.” (Ps. 145:9, 10, 15, 16) Kaikki elävät ja elottomat luomukset todistavat suuren Mestarityöntekijän väsymättömästä innosta ja tarmosta ja täsmällisyydestä. Kukaan ei voi oikeutetusti löytää moittimista hänen työstään. Se on täydellinen. Eikä hän ole hidas, veltto eikä ajastaan jäljessä millään tavalla. Jehova toteuttaa kaikki julistamansa päätökset täsmälleen aikanaan. – 5. Moos. 32:4; 2. Piet. 3:9.

 4. a) Mihin toimenpiteisiin Jehova ryhtyi ihmisen työntekemistä varten ja miksi? b) Miten meidän tulee tarttua Jehovan antamaan tehtävään ja miksi?

⁴ Työ, hyvä terveellinen työ, mikä vaatii mielen ja lihasten tasavertaista käyttöä, kuuluu myös Jumalan ihmistä varten tekemiin rakkaudellisiin varauksiin. (1. Moos. 1:28; 2:15; 9:1, 7) Sapattikäskykin oli alkujaan pikemminkin työ- kuin lepomääräys, sillä jos Jumalan päätös olisi ollut, että ihminen vetelehtisi suurimman osan ajastaan ja tekisi mahdollisimman vähän, niin hän olisi sanonut pääasiassa näin: ’Kuusi päivää tulee sinun kuljeskella laiskana, mutta seitsemäntenä päivänä sinä voit tehdä työtä.’ Ei lainkaan siten! Verrattomasti suurempi osa ihmisen ajasta ja tarmosta piti käyttää hyödylliseen työhön ja siten ihmisen hyväksi ja hänen Luojansa ylistykseksi. Niiden, jotka toivovat saavansa Jumalan hyväksymyksen, täytyy näin ollen ryhtyä hänen heille määräämäänsä työhön entusiastisen (Jumalan henkeyttämän) innon täyttäminä. Heidän täytyy käydä käsiksi tehtäviinsä päättäväisinä ja uutterina, pysyen siinä kaikista ponnisteluista huolimatta, joihin Saatana Perkele, sekä Jumalan että ihmisen vastustaja, ryhtyy hidastaakseen heitä, kääntääkseen heidät syrjään tai saadakseen heidät lopettamaan kokonaan. Ja kuinka onnellisia ovatkaan ne, jotka jatkavat täten työskentelemistä, sillä he eivät ainoastaan menesty ja onnistu lopulta, vaan he myöskin saavat korjata pitkin matkaa tyydyttävää hedelmää työstään äärimmäisen ilon ja mittaamattoman tyytyväisyyden muodossa. Tämä Jumalan periaate on kuvattu kauniisti seuraavassa esimerkissä.

 5. a) Mitä työnteon etuja Jeesus nautti ennen ihmiseksi tuloaan? b) Minkä kolmipuolisen tehtävän Jeesus suoritti maan päällä?

⁵ Kristus Jeesus, Jehova Jumalan rakastama ja ainoasyntyinen Poika, sai iloita ennen ihmiseksi tuloaan Logoksena (mikä merkitsee Jumalan Puhemiestä eli Sanaa) omaamassaan olotilassa harvinaisesta ja ainoalaatuisesta edusta työskennellä Isänsä rinnalla ensi sijassa tämän maailmankaikkeuden rakentamisen mahtavassa tehtävässä. ”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh. 1:1–3, 10; 1. Kor. 8:6; Kol. 1:16) Kun tämä Luojan läheinen toveri oli suorittanut uskollisesti tuon työn, niin hänet lähetettiin maan päälle erikoiseen kolmipuoliseen tehtävään. Hän antoi ihmisluomuksena todistusta totuudesta, mikä vapauttaa ihmiset, luovutti täydellisen ihmiselämänsä lunnaiksi langenneen ihmisen vapauttamiseksi ja osoittautui mitä suurimman Saatanan taholta tulevan puristuksen alaisena arvolliseksi olemaan Jehovan kunniaansaattaja ja istumaan Jehovan suurella valtaistuimella uuden vanhurskaan maailman kuninkaana. – Joh. 8:32, 45, 46; 18:37; Matt. 20:28; 1. Tim. 2:6; Tiit. 2:14; Fil. 2:5–11; Hepr. 4:15; 5:8, 9.

 6. Millaisessa mielentilassa Jeesus meni eteenpäin Jumalan antamassa työssään, ja mitä hän jätti huomioonottamatta?

⁶ Ihminen Jeesus ponnisteli eteenpäin tulisin ja kuluttavin innoin nurisematta, kapinoimatta, valittamatta tai moittimatta maan yhteyteen sidotun tehtävänsä johdosta. (Ps. 69:10; Joh. 2:17) Hän työskenteli yöt ja päivät jättäen huomioonottamatta omat henkilökohtaiset harrastuksensa, mukavuutensa, etunsa ja toiveensa. Hän rukoili taivaallista Isäänsä: ”Ei . . . niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä.” ”Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.” ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” (Matt. 26:39; Mark. 14:36; Luuk. 22:42; Joh. 4:34; 5:30; 6:38; 9:4) Jeesus ei sallinut minkään – ei vaikeuksien, vainojen, häpeän, pilkan tai henkilökohtaisesti miellyttävien tai epämiellyttävien seikkojen – kääntää itseään syrjään eikä estää itseään toteuttamasta Jehovan vanhurskasta päätöstä hänen suhteensa. – Hepr. 12:2, 3.

 7. Mitä elonkorjuutyö sisältää, ja miten Jeesuksen menettely ilmaisee tämän?

⁷ Kyntäminen ja elonkorjuu on todellista työtä, raskasta työtä, mikä vaatii paljon voimaa, kestävyyttä ja hellittämättömyyttä. Se ei ole laiskan miehen hommaa. ”Laiskuri ei halua kyntää syksyllä; siksi hän odottaakin [seuraavana vuonna] turhaan satoa.” (Sananl. 20:4, Ak) ”Joka kokoaa kesällä, on viisas poika; mutta joka nukkuu elonaikana, on häpeää tuottava poika.” (Sananl. 10:5, As) Jeesus oli erittäin viisas poika eikä tuottanut häpeää Isälleen. Hän oli täysin tietoinen siitä seikasta, että suuri elonkorjuutyö täytyy suorittaa, ja kuitenkin on työntekijöitä vähän. (Matt. 9:37) Siksi hän kulkikin edes ja takaisin pitkin maata jalkaisin – pane merkille – käyden kaikissa kaupungeissa ja kylissä ja paransi sairaita, teki vaivattuja terveiksi, lohdutti köyhiä ja sorrettuja, kokosi yhteen vehnänkaltaisia tuon luopiokansan rikkaruohomaasta. (Matt. 4:23, 24; 9:35, 36; 14:14; Mark. 1:38, 39) Jeesus oli totisesti hyvin ahkera mies! Tuskin hän saattoi löytää yksinäistä paikkaa, missä olisi levähtänyt, eikä hänellä ollut usein edes tilaisuutta syödä rauhaisaa ateriaa yksikseen. (Matt. 14:13; Mark. 3:20; 6:31–34; Luuk. 4:42, 43) Seurauksena oli, että Jeesus saattoi raportoida Isälleen pääsiäisyönä v. 33 jKr., täsmälleen muinaisten ennustusten ennaltailmaisemaan aikaan: ”Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.” Tarttumalla siis innokkaasti Jumalan määräämään tehtävään ja pysymällä siinä hellittämättä Jeesus saattoi suorittaa sen täydelleen, saavuttaa suuren voiton ja saada Jehovan mieluisen hyväksymyksen. – Joh. 17:4; 19:30; Matt. 17:5.

PALVELUSJÄRJESTÖN PERUSTAMINEN

 8. Millaisia henkilöitä Jeesus keräsi palvelusjärjestöönsä ja miksi?

⁸ Jeesus tiesi, että Jehovan puhdas palvonta oli laajeneva tulevina vuosina maan ääriin saakka. Tämä vaati tehokasta teokraattista järjestöä, ja siksi Jeesus kokosikin palvelustehtävänsä alussa ympärilleen opetuslapsijoukon, jolle hän antoi erikoisvalmennuksen ja -opetuksen edessäolevaa työtä varten. Huomaa, millaisia henkilöitä hän poimi läheisiksi tovereikseen. Ei sen ajan laiskoja ja velttoja ylimyksiä eikä välinpitämättömiä loisia, fariseuksia. Päinvastoin: Jeesuksen opetuslapset olivat enimmäkseen valittuja kansan työtätekevästä luokasta – karskia kalastajia, ahkeria veronkokoojia, toiminnan miehiä ja naisia, joiden voitiin luottaa saavan tehtävät suoritetuiksi. Ja oli hyvä, että he olivat innokkaita ja tarmokkaita ihmisiä, sillä heiltä vaadittiin paljon työtä. Heidänkin piti olla Jeesuksen tavoin todistajia ja opettajia kansoissa, taivaan valtakunnan hyvän uutisen saarnaajia ja julistajia. Heidänkin piti työskennellä ankarasti vehnänkorjuussa yhdessä ”elon Herran” kanssa. – Luuk. 10:2.

 9. Millaista opetusta Jeesus antoi seuraajilleen? Miksi tämä oli välttämätöntä, ja miten he suhtautuivat siihen?

⁹ Jeesus antoi tämän kolme ja puoli vuotta kestäneen palveluskautensa aikana seuraajilleen paljon suullisia neuvoja oikeasta palvonnasta, antaumuksesta ja Jumalalle suoritettavasta palveluksesta sekä ohjeita teokraattisen järjestön hallitsevista peruslaeista, nimittäin rakkauden, totuuden ja vanhurskauden pääperiaatteista. Tämä oli välttämätöntä, sillä noiden miesten ja naisten mieli oli muovaantunut koko heidän aikaisemman, Jumalasta vieraantuneen elämänsä aikana tämän vanhan maailman esimerkin mukaiseksi. Nyt heidät oli kutsuttu pimeydestä loistavaan valoon Jeesuksen askeleissa seuraajiksi, hänen tavallaan antautuneiksi Jehova Jumalan puhtaaseen, saastuttamattomaan palvontaan. Heidän täytyi sentähden uudistaa mielensä, vapautua vääristä ajatuksistaan, tottumuksistaan ja ennakkokäsityksistään, mitkä perustuivat ihmisten järkeilyihin ja ihmisten muodostamiin selityksiin ja perimätietoihin. Heidän piti siitä lähtien olla kuninkaitten ja pappien muodostama pyhä kansa, kokonaan antautuneita Jumalalle ja hänen Kristuksen hallitsemalle vanhurskaalle valtakunnalleen. Tämän vuoksi he eivät pidättäneetkään mitään, vaan omistivat elämänsä Jumalan palvelukselle, pyhittäen kaiken omaamansa, sydämensä, sielunsa, voimansa, olemuksensa ja mielensä hänen palvelukseensa. Kokonaan uuden käyttäytymisohjeen, rakkauden säännön, piti hallita heitä siitä lähtien. ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Tämä heidän mielensä uudistaminen uuteen elämän tiehen ei ollut suinkaan helppo tehtävä, vaan vaati paljon ponnistusta ja harjoitusta jokaiselta. – Mark. 12:29–31; Joh. 13:34, 35.

10, 11. a) Mitä käytännöllistä valmennusta Jeesus antoi opetuslapsilleen, ja mitä tämä vaati häneltä? b) Millainen järjestö siitä muodostui?

¹⁰ Sen lisäksi, että Jeesus antoi suullista opetusta, hän vei opetuslapset mukanaan todistamistyöhön talosta taloon ja kaupungista kaupunkiin, jotta he olisivat oppineet käytännössä huomioita tehden, miten heidän tuli hoitaa saarnaamistehtäväänsä, miten olla kykeneviä työssään ja perusteellisia alueensa käynnissä. Ja nämä vasta valmennetut todistajat lähetettiin tämän tästä omakohtaisesti työhön, jotta he olisivat voineet saada arvokasta kokemusta käytännössä kentällä sen suhteen, mitä heille oli opetettu suullisesti. (Matt. 10:1–11:1; Luuk. 10:1–17) Näiden teokraattisen järjestön toisten jäsenten valmentaminen merkitsi luonnollisesti lisätaakkaa Jeesukselle, koska monesti kävi välttämättömäksi antaa heille lisäopetusta yksityisesti sen jälkeen, kun hän oli saarnannut monet tunnit kansanjoukoille. Mutta Jeesus ei valittanut. Hän ei tähyillyt kelloa, eikä hän työskennellyt sellaisen ammattiyhdistyksen johtomiehen arvostelevien silmien valvonnassa, joka olisi syyttänyt häntä ylityön tekemisestä ilman korotettua palkkaa. (Matt. 13:1–16, 36–43; 24:3) Ja koska Jeesus huolehti niin ahkerasti jokaisesta yksityiskohdasta, niin hänen onnistui laskea perustus hyvälle palvelusjärjestölle, Kristuksen evankeliuminpalvelijain seuralle, jonka muodostavat henkilöt, jotka eivät olleet ainoastaan kovia työntekijöitä, vaan joita myös johti teokraattiset periaatteet, henkilöt, jotka oivalsivat Kristuksen Jeesuksen johtavan Jumalan määräyksestä järjestön toimintaa aivan tämän asiainjärjestelmän loppuunsaattamiseen saakka. – Matt. 24:14; 28:19, 20.

¹¹ Kristillisyys istutettiin epäilemättä hyvään maaperään jalona viinipuuna. ”Minä olen totinen viinipuu”, Kristus sanoi, ”ja minun Isäni on viinitarhuri. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh. 15:1, 5) Jumalan henki eli toimiva voima on varmasti ollut tällä teokraattisella järjestöllä, ja seurauksena on ollut, että tämä hedelmällinen viinipuunvarsi kantaa nyt, yli 1 900:n vuoden jälkeen, jatkuvasti leviävine oksineen runsaasti hyvää elämääylläpitävää hedelmää, Valtakunnan hedelmää, suuren Viinitarhurin, Jehova Jumalan, ylistykseksi. Ja mistä tällainen vilpitön, hedelmällinen järjestö on nykyään löydettävissä? Missä on sellainen teokraattinen järjestö, jota johtavat Ylivaltiaat, Jehova Jumala ja Kristus Jeesus? Missä on nyt se Kristuksen askeleissa todellisesti seuraavien joukko, joka suorittaa Jumalan hyväksymää työtä laajentaen Jehovan tosi palvonnan maan ääriin saakka?

KRISTIKUNNAN TYÖNTEKIJÖITÄ EI HYVÄKSYTÄ

12–14. Mikä uskonnollisten johtajien ja ”maallikkojen” keskuudessa nähtävä todistus osoittaa, ettei kristikunta ole tosi viinipuu?

¹² Kristikunnan johtajat kerskuvat meluten ja kovasti pöyhkeillen, että se on tämä Jumalan suosima järjestö. Mutta pikaisen silmäyksen sen tekoihin ja hedelmiin pitäisi saada jokaisen totuuden etsijän perusteellisesti vakuuttuneeksi siitä, että kristikunta on kaikkea muuta kuin kristillinen. Lue sen sanoma- ja aikakauslehtiä, kuuntele sen radio- ja televisio-ohjelmia, katsele sen käyttäytymistä yleensä. Miten inhoittavan näyn se tarjoaakaan! Tuon turmeltuneen järjestelmän joka haarassa ja osastossa ”lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset”. – Gal. 5:19–21.

¹³ Vaikka apostoli Paavali eläisi nykyään, niin hän ei olisi voinut kuvailla paremmin kristikunnan tekoja. Ei ainoastaan monien uskonlahkojen tavallisten maallikkojen keskuudessa havaita alituista alaspäinmenoa irstaassa käytöksessä, saastaisuudessa ja haureudessa, vaan myöskin sen pappisluokassa on hengellinen rikollisuus ilmeinen. Sen suuret uskonnolliset johtajat ovat näytelleet avoimesti porton osaa maailman poliittisten, sotilaallisten ja kaupallisten johtajien kanssa. He ovat tehneet tämän kannattamalla Kristusta vastustavia suunnitelmia maailman hallitsemiseksi (kuten kansainliittoa ja Yhdistyneitä Kansakuntia); allekirjoittamalla työskentelysopimuksia ja konkordaatteja säälimättömien, maailmallismielisten diktaattoreitten kanssa (sellaisten kuin Hitler ja Mussolini); ja vannomalla kuuliaisuusvaloja tämän maailman jumalattomille hallitsijoille (punaisille kommunistijohtajille rautaesiripun takana), ikäänkuin epäpyhät ihmiset olisivat ne ”korkeammat vallat”, joita kristittyjen täytyy totella. – Room. 13:1, KJ; Ilm. 17:1, 2.

¹⁴ Lisäksi harjoitetaan kristikunnan rajojen sisällä kaikenlaista epäjumalanpalvontaa, kuten apostoli selittää. Spiritistit, jotka ovat alituisessa kosketuksessa näkymättömien jumalattomien paholaisten kanssa, kukoistavat kaikissa sen suurissa kaupungeissa. Sen vihamielisyys, riita, kateellisuus ja vihanpuuskat purkautuvat usein kansainvälisiksi sodiksi, ja sellaisten mielettömien taisteluitten liekeissä sammuu miljoonien viattomien ihmisten elämä. Katolilaisten, protestanttisten ja ortodoksisten jaostojen keskuudessa ilmenevät juonet, eriseurat, lahkot ja kateus ovat liian monet lueteltaviksi. Ja mitä tulee kristikunnan juominkeihin, mässäyksiin ja päihdyttäviin huvituksiin, niin ne ovat totisesti saaneet maan asukkaat hoippumaan sinne tänne, eteen- ja taaksepäin, pökerryksissä nykyisen Babylonin käyttämästä haureuden viinistä.

15. Mitä 2. Timoteukselle 3:1–5 esitetyn täyttymys osoittaa kristikunnan tilasta?

¹⁵ Varoittaen tällaisen rappeutuneen yhteiskunnan versovan tämän asiainjärjestelmän viimeisinä päivinä Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Tiedä tämä, että täällä on oleva viimeisinä päivinä arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset ovat itserakkaita, rahaa rakastavia, itsestään suuria luulevia, korskeita, pilkkaajia, tottelemattomia vanhemmille, kiittämättömiä, laupeudettomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään yksimielisyyteen, panettelijoita, hillittömiä, rajuja, vailla hyvyyden rakkautta, pettureita, uppiniskaisia, omanarvontunnon pöyhistämiä, nautintoja pikemmin kuin Jumalaa rakastavia, jumalisen antaumuksen muodon omaavia, mutta sen voimaan nähden vääriksi osoittautuvia.” (2. Tim. 3:1–5, Um) Kristikunta on ilmeisesti mätä ytimiin asti, sillä muuten se ei voisi tuottaa sellaista pilaantuneitten hedelmien mieletöntä satoa kuin tämä on. ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät”, sillä ”jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.” – Matt. 7:16, 17.

16, 17. a) Mikä on syynä kristikunnan sairauteen? b) Mitkä raamatunkohdat kuvailevat sattuvasti sen suhteen työhön?

¹⁶ Kristikunnan sairaus aiheutuu oikean hengellisen ravinnon puutteesta, mikä taas johtuu sen laiskuudesta, välinpitämättömyydestä ja halusta nukkua. ”Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää. Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.” Jos kristikunta olisi noudattanut viisaan miehen neuvoa, niin se olisi voinut oppia läksyn pieneltä muurahaiselta. ”Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu. Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa, se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana. Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unesta? ’Anna minun nukkua vähän, vähän! Anna minun ristiä käteni hetkeksi levätäkseni’ – niin, ja köyhyys hyökkää sinun kimppuusi, puute valtaa sinut.” – Sananl. 6:6–9; 6:10, 11; 19:15, 24.

¹⁷ Tai niinkuin toiset sananlaskut kuvailevat sattuvasti kristikunnan murheellista tilaa, se vain kieriskelee mukavalla vuoteellaan, kuten ovi kääntyy saranoillaan – kun sitä pistellään Jumalan totuuden Sanalla. Se torjuu Jehovan neuvon, on hyvin viisas omissa silmissään, ylpeä ja pöyhkeä aivan äärimmäisyyteen asti. Koko sen huone vuotaa kuin seula, ja katto on monin paikoin itse asiassa pudonnut sisään, mutta se on kuitenkin liian laiska korjatakseen sitä. Sen uskonnonkedot eivät ole mitään muuta kuin orjantappurakenttiä, ohdakkeisen pakanallisen taikauskon, ärsyttävien perimätietojen ja paholaisten myrkyllisten oppien tukahduttamia, ja sittenkin se mieluummin nukkuu ja uneksii entisistä ja nykyisistä rakastajistaan. ”Minä kuljin laiskurin pellon ohitse, mielettömän miehen viinitarhan vieritse. Ja katso: se kasvoi yltänsä polttiaisia; sen pinta oli nokkosten peitossa ja sen kiviaita luhistunut. Minä katselin ja painoin mieleeni, havaitsin ja otin opikseni: Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin, niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin aseistettu mies.” – Sananl. 24:30–33; 26:14–16; Saarn. 10:18.

18, 19. Missä suhteissa on kristikunnan nykyään omaksuma menettely sama kuin luopio-Israelinkin omaksuma?

¹⁸ Yltäkylläiset todistukset osoittavat, että kristikunta on turmeltunut luopioviinipuu ja vain nimeltä kristitty. Sillä on ollut täysi tilaisuus olla hedelmällinen järjestö Jumalan ylistykseksi, mutta se on uskottoman luonnollisen Israelin tavoin liian leväperäinen ja laiska. Sen vastaavaisuus, lihallinen Israel, istutettiin jalona viinipuuna ja sille annettiin tehtäväksi Jumalan antaman alueen valloittaminen, ja niin kauan kuin se meni eteenpäin siinä tehtävässä, se menestyi. Mutta ei kestänyt kauan, ennenkuin se alkoi hidastella ja omaksui välinpitämättömän asenteen Jumalalta saamaansa tehtävää kohtaan, ja lopulta se jätti sen kokonaan. Israelilaisten velton ajattelun mukaan näytti helpommalta sovitella paholaisia palvovien kansojen kanssa, jotka asustivat luvattomasti siinä maassa, kuin heidän poisajamisensa taistellen. Palaten henkilökohtaisiin ja itsekkäisiin harrastuksiinsa he kärsivät taantumusta ja häviöitä kerran toisensa jälkeen. He laiminlöivät kansana Jehovan puhtaassa palvonnassa pysymisen. He laiminlöivät kansana Jehovan vanhurskaitten lakien pitämisen. He eivät olleet kansana Jehovan uskollisia, liitonpitäviä todistajia toisten, ympärilläolevien kansojen edessä.

¹⁹ Samoin on arvottoman kristikunnankin laita ja samoista syistä. Sekin on laiminlyönyt Jehovan puhtaassa palvonnassa pysymisen ja on sen sijaan sovitellut itse asiassa kaikenlaisten siinä löytyvien paholaistenpalvonnan muotojen kanssa. Se on rikkonut ja muuttanut jokaisen Raamatussa olevan lain ja käskyn. Seurauksena on, että ”maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton”. Kristikunta on senvuoksi menettänyt erikoisedut olla Jehovan todistajana tänä lopun aikana. – Jes. 24:5.

JUMALAN HYVÄKSYMÄN JÄRJESTÖN TUNNUSMERKIT

20, 21. a) Mikä todistus osoittaa, että Jumalalla on maan päällä järjestö, mikä noudattaa Kristuksen Jeesuksen antamaa esimerkkiä? b) Kuka ohjaa tätä järjestöä, ja mitä sanomaa se kaiuttaa?

²⁰ Mutta kristikunnan kurjasta epäonnistumisesta huolimatta on Jehova Jumalalla nyt maan päällä todellinen, liitonpitävä, innokas järjestö, jonka muodostavat Kristuksen antamaa esimerkkiä uskollisesti noudattavat. Niinkuin Jeesuksen varhaiset opetuslapset koottiin ja erotettiin uskottomasta Israelista erikoiseksi kansaksi Jumalan nimelle, niin on nytkin kutsuttu kristikunnan babylonilaisista järjestelmistä kaikilta elämän aloilta ja monista kielistä ja kansallisuuksista miehiä ja naisia muodostamaan tosi kristillisen yhteiskunnan, uuden maailman yhteiskunnan, ydin, jos niin tahtoisimme sanoa. (1. Piet. 2:9) He ovat tosin vielä tässä vanhassa maailmassa, mutta he eivät muodosta osaa siitä, eivätkä osallistu sen poliittisiin riitoihin, kaupallisiin neuvotteluihin eikä taloudellisiin suunnitelmiin enempää kuin sen uskonnollisiin liikkeisiinkään. (Joh. 17:16; Fil. 2:15) He panevat sen sijaan toivonsa ja luottamuksensa Jumalan valtakuntaan ja rukoilevat palavasti sen täydellistä ja riemullista voittoa Harmagedonissa. Rakkauden, totuuden ja vanhurskauden teokraattiset periaatteet hallitsevat heitä. He noudattavat kahta suurta käskyä: osoittavat rakkautta Jehovaan ja lähimmäiseen, ja tästä kaksipuolisesta syystä he menevät ihmisten keskuuteen lohduttamaan leskiä ja orpoja heidän ahdistuksissaan ja varoittamaan jumalattomia uhkaavasta tuhosta. He kieltäytyvät aina sovittelemasta laittomien diktaattoreitten ja turmeltuneitten maailmallismielisten hallitsijoitten kanssa ja pitävät siten itsensä tahrattomina tämän saatanallisen asiainjärjestelmän suhteen. – Mark. 12:28–31; Jaak. 1:27.

²¹ Ei ole vaikea tuntea ja löytää Jumalan näkyvää järjestöä, sillä niitä ei ole monta, ei edes muutamia, vaan ainoastaan yksi järjestö, mikä noudattaa edelläviitoitettua menetelmää, nimittäin Jehovan todistajat. Tähän laajalti tunnettuun järjestöön liittyy erottamattomasti sen laillinen palvelija ja hallitseva elin, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura. Vain Jehovan todistajat ja heidän toverinsa kantavat Valtakunnan hedelmiä julkisen julistamisen kautta. (Hepr. 13:15) Yksistään he kaiuttavat sitä hyvää uutista, että Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta on ihmisen ainoa toivo. Mikään muu ryhmä, joukko, yhdistys, seura tai järjestö ei julista, että Jumalan valtakunta on jo perustettu taivaissa ja että tämä taivaallinen hallitus muuttaa nyt pian maan ihanaksi paratiisiksi, missä jumalattomuuden ja väkivallan sijaan tulee täydellisyys ja rauha. Mikä korkea ja ylevä etu onkaan toimia tällaisessa työssä! Mikä suurenmoinen ja ainoalaatuinen kunnia onkaan olla Jehovan järjestön yhteydessä ja tehdä Jumalan määräämää työtä!