”Mikä estää kastamasta minua?”

 1, 2. Miksi Filippus ei estänyt vastakääntynyttä etiopialaista menemästä kasteelle?

OPETUSLASTEN tekemiseksi kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä ja heidän kastamisekseen suoritettava suuri työ löysi yhden varhaisimmista käännynnäisistään etiopialaisesta hoviherrasta, juutalaisesta proselyytistä, joka palasi kotimaahansa tehtyään matkan Jerusalemin temppeliin palvontatarkoituksessa. Hän istui vaunuissaan lukien Jesajan ennustusta. Jehovan enkeli neuvoi Filippusta menemään saarnaamaan hänelle, ja Filippus teki tämän. Kun Filippus oli selittänyt, että Jesajan ennustuksen täyttymys soveltui Jeesukseen, niin etiopialainen eunukki oli tehnyt ratkaisun mielessään. Tässähän se oli! Tämä oli totuus! Ja, kuten kertomus Apostolien tekojen 8:36–38:ssa esittää, ”kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ’Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?’ Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.”

² Filippus ei estänyt etiopialaista eunukkia tulemasta kastetuksi. Hän tiesi, että tällä oli juutalaisena käännynnäisenä riittävästi tietoa ja ymmärrystä käsittääkseen mitä hän teki. Filippus tiesi, ettei tämä ollut mikään hetken mielijohteesta syntynyt äkkipäätös. Hän tiesi myöskin, että etiopialainen oli pätevä kastettavaksi moraalisen puhtautensa puolesta. Eikö hän palannut juuri palvomasta temppelissä ja eikö hän ollut lähtenyt rasittavalle matkalle tehdäkseen siten? Eikö pyhä enkeli ollut kutsunut Filippusta todistamaan tälle miehelle, mikä ilmaisi, että Jumala oli arvioinut etiopialaisen miehen sydämen ja kutsui hänet Jumalan järjestöön palvelukseen? Kyllä. Miksi Filippus olisi sitten estänyt kastetta?

 3–5. Mitkä vaatimukset henkilön täytyy täyttää ollakseen pätevä kastettavaksi?

³ Kukaan ei voi estää toista kasteelta, jos tämä täyttää Jumalan vaatimukset. Jehova Jumala päättää, mitkä ehdot kastettavien täytyy täyttää voidakseen mennä kasteelle. Jehova estää ilman muuta sellaiset henkilöt, jotka eivät täytä vaatimuksia, kelvottomina. Kastaja eli ymmärtävä kastettu ja virkaanmäärätty kristitty evankeliuminpalvelija, joka tuntee tosiasiat, selittää silloin, miksi tällainen henkilö ei ole sovelias. Niiden, jotka haluavat tehdä Jumalan tahdon, täytyy tulla Jumalan luo hänen ehdoillaan ja täyttää hänen vaatimuksensa. Ainoastaan ne henkilöt, jotka tunnustavat Jehovan kaikkeudenyksinvaltiuden, jotka turvaavat lunnaisiin ja jotka on pesty puhtaiksi, jotka alistuvat Jehovan Pojan, Kristuksen Jeesuksen, kuninkuuteen ja jotka seuraavat pyhän hengen johdatusta, ovat pätevät kastettaviksi. Tässä tulee huomata, että näiden perusoppien ymmärtäminen ja tunnustaminen on vielä vaaditumpi seikka kuin niitä koskeva raamatullinen erikoistuntemus. Yksityiskohtainen pitkälle edistynyt Raamatun tuntemus voi tulla ja tuleekin usein kasteen jälkeen. Paavali sanoi aikansa kristityistä: ”Mutta te olette vastaanottaneet peson [teidät on pesty puhtaiksi, Um], te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” – 1. Kor. 6:11.

⁴ Toinen kaikille kastettaville asetettu vaatimus on kerrottu Jesajan 52:11:nnessä: ”Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat.” On näin ollen selvää, että kaikkien, jotka haluavat tehdä Jumalan tahdon, täytyy erottautua maailmasta ja olla puhtaita. Heidän täytyy tehdä kaikki korjaukset, mitkä ovat välttämättömät heidän elämässään, mukautuakseen Jumalan Sanassa esitettyihin moraalisiin ohjeisiin.

⁵ Kasteelle menon ehdot voidaan siis esittää lyhyesti seuraaviksi: 1) riittävä tieto ja ymmärrys, niin että tietää, mihin sitoutuu, ja 2) moraalinen puhtaus. Jehovan todistajain järjestön on täytynyt eräissä maissa ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että nämä molemmat vaatimukset on täytetty. Jollei joku vielä ymmärrä kasteen merkitystä, niin järjestön valvojat eivät silloin ole niitä, jotka estävät häntä tulemasta kastetuksi. Kaste lykätään tuonnemmaksi pikemminkin kastettavan kelpaamattomuuden takia. Hän ei ymmärrä eikä voisi sen tähden olla sopusoinnussa Jumalan vaatimusten kanssa. Samalla tavalla ei lapsi, joka ei vielä kykene järkevästi ajattelemaan, ole pätevä kastettavaksi, koska hän ei käsitä, mitä kaikkea se merkitsee. Eräillä aikuisilla havaitaan toisinaan olevan tämä puute ymmärtää sen askeleen vakavuutta, minkä he aikovat ottaa. Maissa, joissa tämä on yleistä, järjestö vaatii, että pidetään tietty tutkimiskausi, ennen kuin kastettava katsotaan sopivaksi. Samoin ei niitäkään henkilöitä, joiden tarvitsee oikaista moraalista elämänohjettaan Jumalan vanhurskaitten vaatimusten mukaiseksi, tule kastaa, ennen kuin nuo muutokset on suoritettu.

 6, 7. a) Kenen täytyy vastata kysymykseen, onko mitään, mikä estää kasteen? b) Milloin tulee antautumisen ja kastamisen tapahtua?

⁶ Nyt on tullut kaikille, jotka ovat saavuttaneet sen kohdan elämässään, missä he ovat hyväksyneet totuuden ja ovat valmistautuneet tulemaan Jehova Jumalan luokse puhtaina astioina, aika, jolloin heidän täytyy tehdä itselleen sama kysymys, minkä etiopialainen eunukkikin teki: ”Mikä estää kastamasta minua?” Hänen kysymyksensä oli tosiaan itsetutkistelua. Jokaisen täytyy vastata tähän kysymykseen hyvin omintunnoin Jumalan edessä.

⁷ Jos joku tunnustaa sen totuuden, että Jehova on ja että hänen Poikansa hallitsee, että hänen lunnaansa soveltuvat häneen ja että Kristus Jeesus jakaa pyhää henkeä Jumalan maanpäällisen näkyvän järjestön yhteydessä; jollei hänellä ole mitään ongelmia puhtaan elämän suhteen, mitkä vievät oikaisuaikaa; jos hän on ajatellut vakavasti antaa elämänsä Jumalan palvelukseen, niin mitä hän voi sanoa hyvin omintunnoin kysymykseen: ”Mikä estää kastamasta minua?” Ei mitään muuta kuin ilmaista saman johtopäätöksen kuin etiopialainenkin: Mikään ei estä! Siinä se on! Sillä hetkellä, kun henkilö havaitsee, ettei mikään estä häntä, hänen täytyy olla tottelevainen Jumalalle, eikä hän saa lykätä vesikasteen saamista.

 8, 9. a) Miksi jotkut antautuneet lykkäävät kasteaskeltaan? b) Auttaako tällainen lykkääminen vastuun täyttämisessä?

⁸ On kuitenkin eräitä antautuneita, jotka lykkäävät syystä tai toisesta kastettaan. Joissakin paikoissa jopa 28 prosenttia niistä, jotka julistavat Jumalan valtakuntaa, ei ole vielä ollut kasteella. Jos he ovat antautuneet Jumalalle Kristuksen välityksellä, niin mikä on syynä tähän? Mikä estää heitä? Jotkut ovat lapsia tiedossa ja ymmärryksessä, ja heidän tulee tutkia enemmän saadakseen oikean käsityksen. Joillakuilla muilla, jotka ovat uusia totuudessa, ei ole ollut aikaa irtautua epäpuhtaista maailman tavoista eikä oikaista elintapojaan vastakkaiseen sukupuoleen nähden. Näiden on ensin tehtävä oikaisu, tultava puhtaiksi ja pysyttävä puhtaina. Mutta valtava enemmistö näistä ihmisistä on niitä, joilla on kylliksi tietoa tunteakseen antautumisaskeleen vakavuuden. He ovat puhtaita. Jos he ovat antautuneet ja yhä lykkäävät kastettaan, niin he ovat tottelemattomia käskylle. Jos he eivät ole vielä antautuneet, niin vastaus on hyvin yksinkertainen: Heidän tulee jättäytyä Jumalalle täydellisessä antautumisessa ja lakata estelyistä.

⁹ Mikä estää puhdasta henkilöä? Ei mikään muu kuin pieni ajatus siitä, että lykkäämällä antautumista hiukan tuonnemmaksi hän luulee kykenevänsä paremmin täyttämään vastuunsa. Asia ei ole näin. Aasiassa, Afrikassa ja missä maissa hyvänsä, joissa ihmisillä ei ole ollut lainkaan kristillistä taustaa, ovat ne, jotka ovat halunneet tehdä Jumalan tahdon, kyenneet tekemään sen johtopäätöksen, että heidän täytyy muuttaa elämänsä kristilliseksi ollakseen kelvollisia pelastettaviksi. Se vaatii ankaraa sisäistä taistelua jonkin aikaa, mutta niin pian kuin taistelu on ohitse ja kun se toteamus, että tämä on totuus, kirkastuu heille, he antautuvat nopeasti Jehovalle ja alistuvat upotuskasteeseen. Mutta muista, että kaste on kuvaus, se ei ole sinun antautumisesi. Veteen kastaminen ei tee muutosta. Sydämen on täytynyt muuttua. Tämä muutos tapahtuu useissa tapauksissa muutamissa kuukausissa. Sitten täytyy pysyä uskollisesti antautumisessa.

10. Miksi ei tule pelätä antautua, vaikka jotkut ovatkin epäonnistuneet uskollisena olemisessa?

¹⁰ Miten voidaan sitten antaa vastaus Jumalalle hyvin omintunnoin, että on jokin hyvä syy lykätä antautumista ja kastetta? Sellaista vastausta ei voida antaa. Jotkut saattavat ajatella tuntevansa jonkun, joka antautui ja epäonnistui. Voi olla niin, mutta entä ne tuhannet ja taas tuhannet antautuneet ympäri maailmaa, jotka eivät epäonnistu, vaan jotka pitävät kiinni uskollisesti antautumisestaan ja kasteestaan suuressa puristuksessa, vainossa ja kaikenlaisessa ahdistuksessa? On totisesti useampia esimerkkejä niistä, jotka antautuvat ja onnistuvat, kuin niistä, jotka antautuvat ja epäonnistuvat. Ei tarvitse lainkaan pelätä enää. Jos joku tietää, että hänen pitäisi antautua Jumalalle ja mennä kasteelle, eikä tee sitä, niin vastuu Jehovan edessä on sama kuin jos hän tekisi sen. Ihminen, joka antautuu ja epäonnistuu, ei varjellu Harmagedonissa, mutta siinä ei varjellu myöskään se henkilö, joka on lykännyt antautumistaan eikä ole ottanut koskaan tätä askelta, mikä tekee hänestä kelvollisen elämään. Molemmat kuolevat samalla tavalla. Miksi kuulua kumpaankaan luokkaan?

11. Voisiko olla suotuisempaa aikaa antautumiselle kuin nyt?

¹¹ Voisiko esteenä kasteelle olla halu lykätä elämänsä antaminen Jumalalle suotuisempaan aikaan, koska on haluton luopumaan maailman huvituksista? Ei voisi totisesti olla milloinkaan suotuisempaa aikaa kuin nyt. Nykyisen ajan vaativuuden ja tämän maailman huvitukset huomioonottaen apostoli kehottaa 1. Johanneksen kirjeen 2:17:nnessä: ”Maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” Ei ole mitään syytä viivytellä kauemmin, vaan on kaikki syyt päättää nyt tehdä Jumalan tahto kautta linjan. Ei ole milloinkaan parempaa eikä pakottavampaa aikaa tehdä siten kuin nyt.

12, 13. Esitä nykyisiä esimerkkejä siitä, miten erilaisiin uskonsuuntiin kuuluneet ovat katkaisseet aikaisemmat siteet ja ottaneet lujan asenteen Jehovan puhtaan palvonnan puolelle.

¹² Kasteeseen alistuva on katkaissut entiset siteensä kristikuntaan tai pakanamaailmaan. Tämä näennäisesti vaikea askel otetaan joka päivä. Afrikassa on noitatohtorien vaikutus ja voodoon pelko murtunut vasta-antautuneitten ja -kastettujen kristittyjen päättäväisyyden ansiosta. Itämailla ovat vanhat isoäiditkin, jotka ovat palvoneet esivanhempiaan vuosikymmeniä, ravistaneet yltään esivanhempien palvonnan voimakkaan otteen. Tämä askel on merkinnyt heille vanhojen ystävien ja tuttavien menettämistä – mikä ei ole helppoa heille, sillä useimmille itämaalaisille ihmisille on heidän asemansa heidän ystäviensä ja naapureittensa keskellä tärkeämpi kuin mikään muu elämässä. Ihmisiä on virrannut kaikenlaisista aikaisemmista uskonsuunnista, ja he ovat antautuneet ja vertauskuvanneet antaumuksensa vesikasteella. He vaeltavat sitten jatkuvasti nuhteettomuudessaan. He ovat tehneet, mitä Raamattu käskee heitä tekemään 2. Korinttolaiskirjeen 6:17:nnessä: ”Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani’.”

¹³ Näin juuri on Jehova tehnyt nykyään. Kuinka ihmeellistä onkaan ja kuinka kunnioittavaa pelkoa herättävää onkaan ollut nähdä Jehovan hengen vaikuttavan niiden mieleen, jotka olivat aikaisemmin pakanallisten tapojen sitomia, niin että he hylkäävät paholaisten palvonnan ja tulevat Jehovan palvojiksi! Tämä merkitsee mielen muuttamista ja toisinaan olosuhteittenkin muutosta, mutta mikään ei ole estänyt heitä antautumasta ja menemästä kasteelle. Jotkut näistä kastetuista olivat aikaisemmin Budhan seuraajia ja pyrkivät olemattomuuden tyhjyyteen. Jotkut olivat aiemmin konfutselaisia ja uskoivat parhaaksi elintavaksi luonteenkehityksen passiivisen menettelyn. Jotkut olivat kiivaan kansallismielisiä Japanin keisarin šintolaisia palvojia; jotkut olivat taolaisia, muhamettilaisia, hinduja, paholaisten palvojia ja ateisteja. Jehova on ottanut heidät kaikki huostaansa. Antautumisesta ja kasteesta tuli se ovi, mistä heidät otettiin vastaan. Jokaisen antautuneen, joka ajattelee nyt lykätä kastettaan, pitäisi katsoa näitä nykyisiä uskollisuuden esimerkkejä joka puolella maailmaa. He ovat voittaneet kaikki esteet, mitkä olisivat voineet ehkäistä heitä menemästä kasteelle, kun he eivät ole vetäytyneet takaisin.

14. Miksi antautuminen ei saa olla koskaan puolisydäminen?

¹⁴ Antautuminen ei voi olla milloinkaan puolisydäminen. Psalmi 119:113 sanoo: ”Kaksimielisiä [puolisydämisiä, Um, alahuom.] minä vihaan.” Ne, jotka ymmärtävät antautumisen ja kasteen, mutta jotka jostain syystä pidättyvät siitä, ovat tosiaan kaksimielisiä. Toinen mieli vaatii heitä antautumaan, toinen yrittää panna heidät viivyttelemään vähän vielä tämän maailman kimaltelevien huvitusten vuoksi. Suurin Jeesuksen kahdesta käskystä oli: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.” (Matt. 22:37) Siinä ei ole sijaa puolisydämiselle antautumiselle. Jaakob (4:8) kehottaa ”kaksimielisiä” lähestymään Jumalaa, ”niin hän lähestyy teitä”. Ne, jotka vetäytyvät pois, pitävät myöskin itsensä sen Luojamme kanssa saavutettavan läheisen, lämpimän suhteen ulkopuolella, mikä tulee täydellisen antautumisen mukana.

15. Miten halua antautua ja mennä kasteelle tulee kehittää hyväntahtoisten sydämessä?

¹⁵ Jeesuksen käsky mennä tekemään opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä kastaen heitä annettiin varhaisseurakunnan uskollisille kristityille. Nämä uskolliset opettivat kasteen vakavuutta uusille käännynnäisille. Kypsien vastuulla on siis nykyään kasteen vakavuuden opettaminen. Se kuuluu osana heikkojen rakentamiseen, mistä vahvat ovat vastuussa suurelle Paimenelle. He kehittävät kärsivällisellä, tahdikkaalla opetuksella ja esimerkillä uudessa henkilössä halun mennä kasteelle. Tämä tehdään asteittain, mutta jo hyvin varhaisesta lähtien niissä Raamatun kotitutkisteluissa, joita johdetaan hyväntahtoiselle henkilölle. Paavali sanoo: ”Sillä ’jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu’. Mutta kuinka he . . . voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” (Room. 10:13–15) Ja samalla tavalla: miten hyväntahtoiset ihmiset tietävät, kuinka tulee muuttaa heidän vasta oppimansa totuus uuden maailman elämistavaksi ja antautumiseksi, jos kypsät kristityt eivät kehitä halua siihen näiden hyväntahtoisten ihmisten sydämessä?

16, 17. a) Voiko joku kannustaa liikaa toista menemään kasteelle? b) Miksi ennenaikaista kastetta tulee varoa?

¹⁶ Kasteelle kehottamista voidaan painottaa liikaa siinä määrin, että kaste ei ole enää kysymyksessä olevan henkilön ratkaisema, ja tätä tulee välttää. Kaikki kristityt ovat henkilökohtaisesti kiinnostuneita tulevista veljistään, ja he toivovat heidän ottavan tämän välttämättömän tottelevaisuusaskeleen, jotta he saisivat elämän, ja menevän kasteelle. Mutta kukaan kristitty ei voi vaatia toista kasteelle vastoin tämän tahtoa. Kaste seuraa, kun ihminen on henkilökohtaisesti sydämessään antautunut tekemään Jehovan jumalisen tahdon. Sen täytyy olla vapaaehtoinen päätös sen tekijän tietäessä hyvin, mitä se sisältää, ja ollessa halukas omaksumaan sen mukana seuraavat palvelusvastuut. Monissa itämaissa olevaa tapaa olla tottelevainen vanhemmille ei voida sovelluttaa silloin, kun kysymyksessä on kasteen päättäminen. Ketään ei pidä koskaan kastaa vanhempien tai sen vaikutusvaltaisen perheenpään miellyttämiseksi, joka saattaisi olla Jehovan todistaja.

¹⁷ Ennenaikaista kastetta tulee varoa. Ennenaikaisen asiaa oikein ymmärtämättä otetun kasteen seurauksena on kaksimielisiä henkilöitä, jotka katsovat taakseen maailmaan ja kaipaavat jälkeensä jättämiä asioita. On ymmärrettävä ehdottomasti ensiksi, että vaaditaan eroa maailmasta. Jeesus sanoi: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” (Luuk. 9:62) Vuonna 1959 oli 86 345 henkilöä, jotka laskivat kätensä auraan. Älkööt he kääntykö koskaan katsomaan takanaan olevia asioita!

18, 19. Mikä vastuu on valvojilla ja kypsillä kristityillä vastakiinnostuneisiin nähden?

¹⁸ Kun Filippus kuuli etiopialaisen eunukin tapauksessa tämän lukevan Jesajan ennustusta, niin hän kysyi häneltä: ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?” (Apt. 8:30) Tämä oli itse asiassa etiopialaisen tutkimista, ja sitten Filippus varmistautui siitä, että hän tunsi asiat, selittämällä Kirjoituksia hänelle. Tarkkanäköinen evankeliuminpalvelija pystyy osoittamaan ne seikat, mitkä opiskelijan on tiedettävä, sillä tavalla, että tämä näkee antautumisen välttämättömyyden, eikä häntä tarvitse milloinkaan pyytää antautumaan Jumalalle. Taitava ja tarkkanäköinen evankeliuminpalvelija tietää, miten tämä on tehtävä. Sananlaskujen 20:5:nnessä on kirjoitettu: ”Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin.” Kypsä evankeliuminpalvelija ei ole arka tehdäkseen tulevalle kastettavalle tunnetuksi, mitkä ovat Jehovan moraaliset vaatimukset. Uusi henkilö etsii sitten hänen neuvojaan. Niiden, jotka kantavat Jehovan astioita, täytyy olla puhtaita. Jos moraalisia mittapuita on muutettava Raamatun periaatteisiin sopiviksi, niin tarvitaan evankeliuminpalvelijan ohjeitten syvien vesien ammentamista, jotta kastettava voisi alkaa järjestää uudelleen elämäänsä siinä, missä se on tarpeellista. Jos evankeliuminpalvelija on ollut arka näiden asioitten esilleottamisessa, niin kastettavan saattaa pitää kohdata tämä kysymys liian äkisti, ja se voi hätkähdyttää kuin kylmävesisuihku.

¹⁹ Seurakuntajärjestön valvojat ja tutkistelunjohtajat seuraavat myös kiinnostuneita hyväntahtoisia uusia henkilöitä. 1. Tessalonikalaisten toisessa luvussa, jakeissa 2–12 on esitetty lyhyesti kypsän valvojan ja johtajan tehtävä: ”Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä . . . me olimme lempeät teidän keskuudessanne . . . ja teroitimme teille, että teidän on vaeltaminen arvollisesti Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.” Seurakunnan kypsät evankeliuminpalvelijat, valvojat ja tutkistelunjohtajat kehittävät kärsivällisesti hyväntahtoisissa halua omistaa elämänsä Jumalalle antaumuksessa.

20. a) Mikä neuvo annetaan Saarnaajan 5:4, 5:nnessä? b) Ketkä sanovat meidän aikanamme itse asiassa samalla tavalla kuin apostolit, kuten on kerrottu Johanneksen 6:68:nnessa?

²⁰ Ennen kuin joku päättää antautua ollakseen yksi Jehovan tottelevaisista palvelijoista, tapahtukoonpa hänelle mitä hyvänsä sen johdosta, niin hänen on täytynyt laskea kustannukset. Saarnaajan eli Kooheletin kirjassa (5:4, 5) sanotaan: ”On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä.” Jumala ei pakota lainkaan tässä asiassa. Mutta jos joku on maistanut, että Jehova on hyvä, niin hän haluaa epäilemättä olla Hänen puolellaan, kuten apostolit vastasivat Jeesukselle: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” – Joh. 6:68.

KENEN TULEE KASTAA?

21. Kenen tulee kaste toimittaa, jotta se olisi sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa?

²¹ Ja kenen tulee hänet kastaa? Ketkä julistavat maan päällä noita iankaikkisen elämän sanoja näinä perustetun valtakunnan päivinä? Siitä ei ole epäilystä: Jehovan todistajat, se kansa, johon hän on nähnyt hyväksi liittää oman pyhän nimensä ja jonka huostaan hän on uskonut valtakuntansa edut. On sen tähden sopivaa, että joku näistä todistajista suorittaa kasteen antaumuksen vertauskuvaksi eivätkä ketkään muut. Kastejärjestelyt suoritetaan aina jokaisessa todistajien kierros- ja piirikonventissa, ja ne saatetaan toteuttaa tilapäisesti paikallisseurakunnissakin, kun erikoistilanteet vaativat sitä.

22–24. a) Tuleeko kastettaville tehdä kysymyksiä, ennen kuin heidän sallitaan tulla kastetuiksi? Miksi? Miten niihin tulee vastata? b) Mikä on ensimmäisen kysymyksen sisällys? c) Toisen kysymyksen?

²² Ennen kuin kastettavat lasketaan kasteelle, on sopivaa, että he vastaavat kahteen kysymykseen, niin että kaikki heidän kanssaan tilaisuuteen kokoontuneet voivat olla todistajia, jotka ovat kuulleet kastettavien omasta suusta, että he ovat ymmärtäneet, mitä he tekevät, ja että he ovat ottaneet vaaditut askeleet. Niiden, jotka voivat vastata kysymyksiin myöntävästi, tulee sanoa ”Olen” kummankin kysymyksen jälkeen ja lausua se kuuluvasti ja yhteen ääneen, so. kaikkien samanaikaisesti.

²³ Ensimmäinen kysymys kuuluu: Oletko tunnustanut Jehova Jumalan edessä olevasi syntinen, joka tarvitsee pelastusta, ja oletko tunnustanut hänelle, että tämä pelastus tulee häneltä, Isältä, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä?

²⁴ Toinen kysymys on: Oletko sinä tämän Jumalaan ja hänen pelastusvaraukseensa omaamasi uskon perusteella antautunut ehdoitta Jumalalle tehdäksesi hänen tahtonsa tästä lähtien sellaisena, kuin hän paljastaa sen sinulle Jeesuksen Kristuksen ja Raamatun välityksellä pyhän hengen valistavan voiman avulla?

25. Mitä kastettujen tulee muistaa?

²⁵ Jokainen, joka vastaa ”Olen” näihin kahteen kysymykseen, on kelvollinen kasteelle, ja hänet tulee kastaa samassa Jehovan todistajain kierros- tai piirikonventissa. Kastettavien tulee muistaa se päivä; se on heidän antaumuksensa vertauskuvaamisen päivä, minkä antaumuksen takia he saavat virkamääräyksen saarnata taivaan valtakunnan hyvää uutista. Heidän tulee merkitä se muistiin, päivä ja vuosi, jotta he eivät koskaan unohtaisi sitä. Ja heidän tulee muistaa myöskin, että tuo suuren ilon ja syvän riemun päivä ei ole suinkaan kevyen hilpeyden eikä kiihkomielisyyden aikaa; se on vakava tilaisuus, ja kasteelle menevien tulee olla rukoilevassa mielessä, niin kuin me luemme Jeesuksesta, että hän rukoili noustessaan vedestä. – Luuk. 3:21.

26. Mitä kaikkien, jotka oppivat tuntemaan totuuden ja asennoituvat Jumalan puolelle, tulee nyt tehdä?

²⁶ Johtopäätös asiassa on sen tähden, että kaikkien, jotka oppivat tuntemaan totuuden Jehova Jumalasta ja hänen Pojastaan, ihmisen Lunastajasta ja Pelastajasta, ja jotka asennoituvat antautuen Luojan puolelle, tulee mennä ehdottomasti kasteelle sen vertauskuvaamiseksi Jumalan tahdon mukaisesti ja sitten pysyä rakkaudellisesti tottelevaisina tälle tahdolle. Sillä ”joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti”. – 1. Joh. 2:17.