Sananlaskun takana oleva ajatus
ON KIINNOSTAVAA verrata Raamatun Sananlaskuja Mooseksen lakiin. Mooses merkitsi muistiin suoranaiset käskyt, mitkä Jehova antoi kansansa oppaaksi turvallisuuden ja elämän tiellä. Salomo ja muut Raamatun sananlaskujen kirjoittajat eivät korosta Jumalan käskyjä suoraan, vaan osoittavat havaitsemusten avulla, että nämä lait koituvat meidän parhaaksemme. Usein verrataan paikallisia ilmiöitä ihmisten käyttäytymiseen meidän auttamiseksemme ymmärtämään hyvän ja pahan, viisauden ja tyhmyyden. Sananlaskun takana olevan ajatuksen tunteminen auttaa ymmärtämään opetetun läksyn.
”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä.”
Joissakin varhaisissa kansoissa pidettiin vanhahkoa miestä, joka ei kyennyt taistelemaan eikä metsästämään, onnettomana taakkana. Jotkut heimot surmasivat häikäilemättä iäkkäät. Vertaa tätä Jehova Jumalan ystävällisyyteen. Hän käski: ”Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra.” (3. Moos. 19:32) Tämä sananlasku kiinnittää huomion siihen seikkaan, että Jehovan terveellisessä pelossa kulutettu elämä on kaunis Jumalan silmissä, ja sitä tulee kaikkien kunnioittaa sopivana esimerkkinä. Mutta jos vanhaikäinen tavataan jumalattomuuden tieltä, niin hänen käyttäytymisensä on vielä inhottavampi kuin nuoren hänen vuosiensa takia.
”Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu.”
Muinaisaikoina ratkaistiin monissa kansoissa epäselvät kysymykset arvalla. Kiviä tai kaiverrettuja laattoja pantiin astiaan, ravistettiin ja otettiin esiin tai heitettiin näkyviin. Jehova näki hyväksi käyttää arpaa tehdäkseen tahtonsa tunnetuksi valitun kansansa varhaishistoriassa. Näyttää siltä, että arvat heitettiin viitan koottuihin laskoksiin ja otettiin sieltä. Mutta ensin pyydettiin Jehovaa ratkaisemaan asia. Tulos hyväksyttiin hänen tahtonaan. Jeesuksen apostolitkin käyttivät arpaa valitessaan seuraajan Juudas Iskariotille, mutta heidän vaalinsa syrjäytettiin Jeesuksen valitessa Sauluksen. Helluntain jälkeen ohjaa pyhä henki kristittyjä, mutta esikristillisinä aikoina Jumala hyväksyi arvankäytön.
”Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.”
Itämaiden kaupungit olivat usein riippuvaisia säiliöistä saadakseen vettä. Suurta vesimassaa ympäröivässä penkassa tai padossa olevalla vähäisellä reiällä voi olla suuret seuraukset. Jollei tuota mitätöntä vuotoa pysähdytetä, niin veden voima tulee yhä suuremmaksi, kunnes kaikki huuhtoutuu pois. Vähäisestä alusta tulee kauhea tulva. Samoin on riidankin laita. Jos vihalle annetaan pienimmässäkin määrin purkaustilaisuutta, niin se saattaa puhjeta sellaisten vihaisten sanojen ja tekojen tulvaksi, mitkä voivat huipentua jonkun kuolemaksikin. On parempi heretä ja jättää kiistanaihe tai lähteä tuon toisen henkilön luota ja vahvistaa siten rauhan siteitä, ennen kuin keskustelu saa tällaisen käänteen.
”Syksyllä ei laiska kynnä; elonaikana hän tyhjää tapailee.”
Syysviljat kylvettiin Palestiinassa kohta kun varhaissateet olivat pehmittäneet maan – lokakuun lopusta joulukuun alkuun. Kylmä pohjoistuuli puhaltaa syyskylvön aikaan. Vaikka siellä onkin harvoin kovin kylmiä kausia, niin niitä sattuu joskus, jolloin tuulee, sataa ja tulee räntää. Tämä ei estäisi miehekästä henkilöä, mutta laiska maanviljelijä voisi laiminlyödä kyntämisensä ja syyttää siitä ilmoja. Ilman syyskyntöä ja -kylvöä ei ole elonkorjuutakaan. Hänen ankarasti työskentelevien naapureittensa voitaisiin tuskin odottaa olevan hänelle myötätuntoisia. Näin on niidenkin laita, jotka tarttuvat epäsuotuisiin olosuhteisiin puolustaakseen sitä, että laiminlyövät tilaisuutensa ja velvollisuutensa. He korjaavat vain sitä, mitä kylvävätkin, ja heidän täytyy kantaa seuraukset laiskuudestaan ilman hyvitystä.
”Viisas kuningas perkaa jumalattomat pois viskimellään ja antaa puimajyrän käydä heidän ylitsensä.”
Muinaisilla puimatantereilla erotettiin jyvät akanoista siten, että härät polkivat jaloillaan lyhteitä tai että niiden ylitse vieritettiin raudoitettua jyrää. Kuten jyrä murskasi lyhteet ja puristi jyvät ulos, niin murskaa puolueeton oikeudenjakaminenkin jumalattomat erottaen heidät vanhurskaista. Viisas hallitsija ryhtyy tukahduttamaan pahoja aineksia sellaisen jyrän taipumattomuudella, mikä murskaa lyhteet.
”Räystäästä [katosta, Um] tippuva vesi sadepäivänä ja toraisa vaimo ovat yhdenveroiset.”
Useimpien itämaitten kotien katot – lukuun ottamatta rikkaitten kivitaloissa olevia kattoja – on tehty puunoksista, ruo’oista, palmunlehvistä jne. ja peitetty paksulla savikerroksella. Nämä tasaiset savikatot saattoivat milloin tahansa murtua ja vuotaa. Kuvittele loputonta, kiusallista tippuvan veden ääntä pitkällisen sateen aikana, kun onneton asukas ei voi mukavasti istua eikä seisoa, ei työskennellä eikä nukkua. Sellainen on sen miehen tila, jonka täytyy asua saman katon alla toraisan vaimon kanssa. Eräs arabialainen sananparsi ilmaisee sen näin: ”Kolme seikkaa tekee talon asumattomaksi: tak (katon vuoto), nak (vaimon nalkutus) ja bak (luteet).”