Lasten valmentaminen elämään uudessa maailmassa
”Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä.” – Luuk. 18:16.
1. Mikä ongelma on vanhempien edessä nykyään, ja mitä toiveita on sen menestyksellisestä ratkaisusta?
KAIKKIA vihkiytyneitä vanhempia kovasti kiinnostava ongelma tänä Harmagedonia edeltävänä aikana on lasten oikea valmentaminen Jumalan suosiossa. Tämä ongelma tulee aina vaikeammaksi sitä mukaa, kuin valtio sekaantuu vanhempien oikeuksiin. Nykyinen rappeutunut vanhan maailman yhteiskunta koettaa alentaa matalalle epäkristilliselle tasolleen ne raamatullisen valmennuksen korkeat mittapuut, joita Jumalaa pelkäävät vanhemmat käyttävät, lisäämällä nuorten valmennukseen ja kasvatukseen kohdistamaansa valvontaa. Ne, jotka näkevät tulevan uuden maailman yhteiskunnan, ottavat tämän asian vakavalta kannalta. He huomaavat, että Jehovan tosi palvojilla oli entisaikoina edessään sama ongelma ja että he ratkaisivat sen soveltamalla hyvin koeteltuja ja terveitä valmennus- ja kasvatusperiaatteita, joita teroitetaan Raamatussa. Näiden muinaisten Jumalaa pelkäävien vanhempien onnistumisen todistaa Raamatun kertomus monista uskollisista Jumalan palvelijoista, jotka valmennettiin jo varhaisesta nuoruudesta lähtien jumalalliseen antaumukseen. He saivat Jehovan suosion ja uudessa maailmassa saatavan elämän varmistuneen toivon. – Hepr. 11:8–40.
2. Mikä valmennus tuottaa Jumalan suosion, ja mitä tämä on merkinnyt Jehovan kansalle?
2 Se valmennus, mikä tuottaa Jumalan suosion, ei ole amerikkalainen, englantilainen, ranskalainen, saksalainen eikä minkään muunkaan vanhan maailman yhteiskunnan sivistyksen mukainen. Se valmennus, millä on merkitystä, on päinvastoin teokraattinen, kristillinen. Tämä merkitsee sitä, että kaikki uuden maailman yhteiskunnan tulevat jäsenet, vanhat niinkuin nuoretkin, täytyy uudelleenkasvattaa oppimaan korkeammat mittapuut sisältävät uudet menettelytavat. Juuri näin on tehtykin monina kuluneina vuosina Jehovan todistajain maailmanlaajuisessa yhteiskunnassa, sillä he ovat olleet verrattomalla jumalallisella valmennuskurssilla. Heidän opettajinaan ovat olleet Jehova Jumala ja hänen Poikansa Kristus Jeesus. (Jes. 30:20) He ovat oppineet yhtenäisestä tekstikirjastaan, Raamatusta, Raamatun totuuden puhtaan kielen. (Sef. 3:9) Vaikka alkujaan moniin kansallisuuksiin kuuluva Jehovan uskollinen kansa onkin hajaantuneena yli koko maapallon, niin se on muodostunut yhtenäiseksi yhteiskuntajoukoksi. Se esiintyy huomattavana uuden maailman kansana, jolla on loistava näkemys tulevaisuuden kestävästä teokraattisesta sivistyksestä. Se valmentaa jo nyt järkähtämättömästi itseään ja lapsiaan niiden korkeitten kristillisten mittapuitten mukaan, mitkä on esitetty Raamatussa tuleville uuden maailman alamaisille.
3. Mitä kiinnostusta Jeesus osoitti lapsia kohtaan?
3 Jeesus Kristus oli kolme ja puoli vuotta kestäneen maallisen palveluksensa aikana täydellinen esimerkki, jota kristityt jäljittelevät nyt valmentuakseen uuden maailman alamaisiksi. Vaikka Jeesus oli äärimmäisen ahkera mies saarnatessaan ja opettaessaan, niin hänellä ei ollut niin kiire, että hän olisi laiminlyönyt aikansa lapsia. Jeesus tunsi kiintymystä toisten lapsiin ja pani rakkaudellisesti käsivartensa heidän ympärilleen. (Mark. 9:36) Hän asetti lämpimästi kätensä nuorten lasten päälle ja rukoili heidän puolestaan. (Matt. 19:13) Hän suositteli opetuslapsilleen lapsen nöyryyden kaltaista henkeä. (Matt. 18:3) Hän hyväksyi hyvien lahjojen antamisen lapsille ja käytti heitä esimerkkeinä saarnoissaan. (Matt. 7:11; Luuk. 9:48) Lapset kävivät hänen kokouksissaan yhdessä vanhempiensa kanssa, ja hän suoritti kolme suurta ihmetyötään lastenkin hyväksi. (Matt. 14:21) Eräs niistä oli Jairuksen pienen tyttären kuolleista herättäminen, ja toinen oli erään paholaisten riivaaman pojan parantaminen, jonka pojan Jeesus antoi rakkaudellisesti takaisin hänen hämmästyneen isänsä huolekkaisiin käsiin. Kolmas tapaus oli, kun Jeesus paransi kaukosäädännän avulla erään kuninkaan palvelijan nuoren lapsen. Jeesus sanoi hellästi omia opetuslapsiaankin ”lapsukaisiksi”. – Luuk. 8:42, 54; 9:42; Joh. 4:49–51; 13:33.
4. Mitä huomiota Jeesuksen opetuslapset osoittivat lapsia kohtaan?
4 Opetuslapset jäljittelivät Mestariaan osoittamalla niin ikään suurta rakkautta ja huomaavaisuutta lapsia kohtaan. Pietari käytti oikein kasvatettuja lapsia esimerkkeinä kuuliaisuuskysymyksessä. Hän osoitti, kuinka uuden maailman kalliit lupaukset kuuluvat kristittyjen lapsillekin. (1. Piet. 1:14; Apt. 2:39) Paavali neuvoo vaalimaan lapsia ja kehoittaa vanhempia rakastamaan hellästi lapsiaan. (1. Tess. 2:7; Tiit. 2:4) Apostoli Johannes sisällytti lapset puhuttelusanoihinsa kirjoittaessaan erään kirjeensä. (2. Joh. 1) Sekä Paavali että Johannes viittaavat kristittyihin kokonaisuudessaan ”lapsukaisina”. (Gal. 4:19; 1. Joh. 2:1) Me näemme siis, että lapset ja heidän viattomat tapansa saivat melkoisesti huomiota osakseen Jeesuksen ja varhaisen seurakunnan päivinä. Keitä me, tämän kahdennenkymmenennen vuosisadan Jumalaa pelkäävät ihmiset, olemme sitten, ettemme me ottaisi huolellisesti varteen lasten valmennusta ja heidän yhteyttään kanssamme seurakunnissamme?
5. Mitä mielenkiintoista Luukkaan 18:16:nnessa on nykyään meille?
5 Päinvastoin kuin tämän maailman keisarit, jotka jättävät raamatullisen valmennuksen pois kouluistaan, Jeesus sanoi nimenomaan: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä.” (Luuk. 18:16) Jeesus puoltaa tässä täysin selvästi Jumalaa pelkäävien vanhempien lapsilleen antamaa kristillistä valmennusta. Kristityt vanhemmat ottavat vaarin tästä käskystä: ’Sallikaa lasten tulla Jeesuksen luo.’ He eivät halua aiheuttaa itselleen tuomiota, niinkuin maailma tekee, joka yrittää estää lapsia seuraamasta Kristusta, uuden maailman Kuningasta. Meidän tarvitsee vain mainita monissa sellaisissa maissa vallitseva häpeällinen menettely, joissa keisarin opetusviranomaiset erottavat hyvin käyttäytyviä Jehovan todistajain lapsia, koska he eivät voi omantuntonsa takia tervehtiä kansan lippua siitä syystä, että tämä on törkeää epäjumalanpalvelusta ja vastoin Raamatun käskyjä. (2. Moos. 20:4, 5) Väärinymmärtämisestä ja vastustuksesta huolimatta Jehovan uskollinen kansa ja sen lapset tottelevat jatkuvasti Jumalan lakia ensiksi. (Apt. 5:29) Jehovan todistajat täyttävät Jehova Jumalalle suoritettavaan tosi palvontaansa kuuluvana tämänkin velvollisuuden Jumalaa kohtaan maksamalla takaisin sen, mikä kuuluu hänelle, ja vastustavat niitä keisareita, joilla ei ole valtuutta sekaantua kristittyjen vanhempien oikeuksiin kasvattaa lapsiaan Raamatun elämäntapojen ja käskyjen tuntemuksessa. (Luuk. 20:25) Mitkä ovat sitten ne nuorten valmennuksen kristilliset elämäntavat ja periaatteet, jotka ovat tämän nykyisen pahan asiainjärjestelmän kasvatusmenetelmien vastaisia?
6. Kuvaile Jeesuksen varhaisvalmennus lapsena ja nuorukaisena.
6 Jeesus sai itsekin lapsena oikean ja terveen raamatullisen kasvatuksen. Hänen juudealainen äitinsä Maria ja hänen Daavidin huoneeseen kuuluva kasvatusisänsä Joosef antoivat hänelle sen ajan tavallisen juutalaisen kasvatuksen. Vähän toisella kymmenellä olevana nuorukaisena Jeesus osoitti jatkuvasti kunnioitusta ja kuuliaisuutta maallisille vanhemmilleen täysin jumalisessa alistuvaisuudessa. Hän varttui noina kehitysvuosinaan terveesti viisaudessa ja ruumiin kasvussa. Hän tutki samalla Heprealaisia Kirjoituksia ja opetteli puusepäksi. (Luuk. 2:47; Matt. 13:55) Tästä hänen ihmisenä olonsa varhaiskaudesta on kirjoitettu: ”Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. . . . Ja Jeesus varttui viisaudessa ja [ruumiin kasvussa ja suosiossa] Jumalan ja ihmisten edessä.” (Luuk. 2:51, 52) Jeesus ei puhu koskaan myöhemmässä elämässään paheksuvasti niistä periaatteista ja tavoista, joita käytettiin hänen kasvattamisekseen Jumalan suosiossa.
7. Mitä ilmenee lasten valmennuksesta siinä keskustelussa, mikä nuorella hallitusmiehellä oli Jeesuksen kanssa?
7 Eräs nuori hallitusmies kysyi kerran Jeesuksen palvelusaikana: ”’Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?’ Mutta Jeesus sanoi hänelle: ’. . . Käskyt sinä tiedät: ”Älä tapa”, ”Älä tee huorin”, ”Älä varasta”, ”Älä sano väärää todistusta”, ”Älä toiselta anasta”, ”Kunnioita isääni ja äitiäsi”.’ Mutta hän sanoi hänelle: ’Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti’. Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ’Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua’.” (Mark. 10:17–21) Me näemme tästä, että samalla kun Jeesus puolsi uutta ja tärkeämpää vaatimusta tuolle nuorukaiselle, nimittäin että hän tulisi Kristuksen palvelevaksi opetuslapseksi, niin hän ei syrjäyttänyt niitä vanhurskaita perusperiaatteitakaan, mitkä olivat Jehova Jumalan Israelin kansan kanssa tekemän lakiliiton takana. Jeesus sanoi esimerkiksi edellä mainitussa luettelossa, miten lasten on välttämättä pysyttävä jatkuvasti kuuliaisina vanhemmilleen. Paavalikin käytti tätä samaa viidennen käskyn periaatetta vuosia myöhemmin teroittaen sitä Efeson pakanakristittyjen mieleen. (Ef. 6:1–3) Vaikka Mooseksen vahvistetut lait päättyivätkin Israelia sitovina lakeina, kun Jeesus naulittiin kidutuspaaluun v. 33 jKr., niin lain pohjana olevat ikuiset periaatteet olivat silti vielä sovellutuskelpoisia. (Kol. 2:14) Tutkikaamme tämän tähden eräitä noista varhaisista perusperiaatteista ja tavoista, jotka vallitsivat esikuvallisessa teokraattisessa yhteiskunnassa muinaisen Israelin päivinä.
ESIKUVALLINEN LASTEN VALMENNUS
8. Miten tärkeänä pidettiin lasten valmennusta Israelin esikuvallisessa teokratiassa?
8 Perhe on teokraattisen yhdyskunnan yhteiskuntarakenteen perusyksikkö. Samoin kuin Jehova Jumala opettaa, valmentaa ja kasvattaa teokraattisen valtuuden valtikalla koko poikien ja tyttärien yleisperhettään, niin on luonnollisilla vanhemmilla ensimmäinen vastuu lastensa opettamisesta ja valmentamisesta. Kun Jumala järjesti Israelin teokraattisen kansan v. 1513 eKr., niin tämä vanhempien vastuu liitettiin maan lakiin. Vanhemmille kuului lastensa valmentaminen jo niiden varhaisessa lapsuudessa tuntemaan velvollisuutensa Jumalaa, suurta Elämänantajaa, kohtaan. Tämä oli tärkeää tuolle kansalle, sillä se takasi sen, että kansan tulevat kansalaiset rakastaisivat Jumalaa ja että kansa vaeltaisi siten jatkuvasti hänen hyödyllisellä tiellään. Mooseksen laki sanoo: ”Kuule, Israel! . . . Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” (5. Moos. 6:4–7) Miten israelilaiset sovelluttivat edelläolevaa käskyä, ja kuinka he ymmärsivät sen, mitä lasten valmentaminen merkitsee?
9. Mitä israelilaiset ymmärsivät sanalla valmennus? Valaise.
9 Israelilaiset ymmärsivät valmennuksella enempää kuin pelkkää tiedon antamista lapsilleen. Valmennus merkitsi heille lapsen kasvattamista ehdottoman teokraattisen arvovallan mukaan. Se merkitsi lapsen alistamista kulkemaan määrättyjä teokraattisia polkuja. Täytyy käyttää ymmärrettävää opetusta ja painaa sen arvo häviämättömästi lapsen herkkään mieleen. Se on kuin nuoren puun tai viiniköynnöksen istuttamista ja kasvattamista. Puu tai viiniköynnös täytyy ensin panna hyvään multaan, mikä on hyvin kasteltu. (Jer. 17:7, 8) Lapsella täytyy olla hyvä sydämentila, mitä verrataan ”hyvään multaan”, ja sitten hänet täytyy asettaa Raamatun tiedon alituisen vesivaraston virvoitettavaksi. (Luuk. 8:8) Mutta tässä ei ole kaikki: puun tai viiniköynnöksen kasvusuuntaa täytyy sitten ohjailla joko kohtisuoraan, niinkuin puun ollessa kyseessä, tai vaakasuoraan, kuten eräät viiniköynnökset kasvatetaan. Samoin täytyy isän ja äidin ohjata huolellisesti lapsen kasvusuuntaa määrättyyn uomaan. ”Poikani, noudata isäsi käskyä äläkä hylkää äitisi ohjeita; kiinnitä ne ainaisesti mieleesi, sido ne lujasti kaulaasi, sillä niiden käsky heittää valoa sinun elämääsi, niiden ohjeet valistavat sinua, ja siten valmennetuksi tuleminen on elämän tie.” – Sananl. 6:20–23, Mo.
10. Mitä tarkoitettiin ”vitsalla”, ja miksi sen käyttö oli tarpeellinen?
10 Tämän nuoren vaikutuksille alttiin mielen alituisen ohjauksen nähtiin olevan välttämätöntä Sananlaskuissa esitettyä totuutta silmälläpitäen: ”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.” (Sananl. 22:15) Jos vanhemmat eivät valmenna oikein lasta, niin hänen sydämensä eli mielensä menee varmasti maailman tyhmyyden tai kuoleman tuottavan mielettömyyden tietä. ”Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.” (Sananl. 23:13, 14) Tässä mainittu vitsan käyttö ei merkinnyt välttämättä kirjaimellisen vitsan käyttämistä, vaan vanhemman arvovallan muodostaman vitsan täysivoimaisuutta. Vanhempien arvovallan tukea vailla olevien sanojen havaittiin aikaansaavan hyvin vähän. ”Pelkät sanat eivät valmenna koskaan orjaa; hän ymmärtää, mutta ei tahdo totella. Pilattu poika vajoaa orjaksi ja koituu lopulta murheeksi.” (Sananl. 29:19, 21, Mo) Simsonin isä Maanoah rukoili todellisesti Jehovalta opastusta poikansa valmennuksessa: ”Oi Herra, salli Jumalan miehen, jonka lähetit, vielä tulla luoksemme opettamaan meille, [miten meidän on valmennettava poika], joka on syntyvä.” (Tuom. 13:8) Poikien ja tytärten valmentaminen ei ollut siis mikään helppo asia. Kaikki lapset eivät hyötyneet vanhempiensa viisaasta valmennuksesta, ja siten jotkut lankesivat myöhemmin pois tosi palvonnasta.
11. Miksi kaikki lapset eivät hyödy samanlaisesta hyväätekevästä valmennuksesta? Esitä esimerkkejä.
11 Kaksi poikaa voi saada samanlaisen valmennuksen ja teokraattisen kasvatuksen. Mutta jos toisen sydämentila on paha, niin olkoonpa valmennus miten oivallinen ja tarkka hyvänsä, sellainen poika ei ole lopulta lujasti vakiintunut vanhurskauden teillä. ”Lapsikin tunnetaan siitä, mitä hän tekee, kun hän käyttäytyy joko hyvin tai huonosti.” (Sananl. 20:11, Mo) Ottakaamme Ismaelin ja Iisakin esimerkki. Aabraham antoi varmasti kummallekin pojalle kotona parhaan teokraattisen valmennuksen. Ismael menetti kuitenkin myöhemmässä elämässään uskon ja erosi kokonaan tosi palvonnasta, mutta Iisak piti kiinni uuden maailman kallisarvoisista lupauksista. Ja vielä kaksosten Eesaun ja Jaakobin esimerkit. Vanhempien, Iisakin ja Rebekan, on täytynyt varmasti antaa noille kaksosille sama huolellinen valmennus Jumalan siihen aikaan ilmaiseman tahdon mukaisesti. Eesausta tuli paha, mutta Jaakobista tuli Jumalaa pelkäävä palvelija. Vanhemmat eivät olleet silloin eivätkä ole nytkään vastuussa eräillä jälkeläisillään olevasta pahasta sydämestä. Mutta niin kauan kuin vanhemmilla oli valta heihin nähden, he yrittivät pehmittää jatkuvasti heidän sydämensä ”multaa” Raamatun tiedolla, koska saattoi olla, että noiden pahaan taipuvaistenkin heikko sydän voi muuttua. Niistä lapsista, joilla oli hyvä sydän ja jotka olivat viisaita teokraattisessa kasvussaan, on kirjoitettu: ”Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa varoituksesta vaaria.” (Saarn. 4:13) Uskollisen Iisakin ja Jaakobin tapauksissa, koska heillä oli hyvä sydän, pitää paikkansa seuraava Raamatun sananlasku: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” – Sananl. 22:6.
12, 13. (a) Missä annettiin nuorille valmennusta esikristillisinä aikoina? (b) Kuvaile juutalaisissa kodeissa annettu valmennus.
12 Esikristillisinä aikoina lasten valmennusta annettiin neljässä eri paikassa. Ensiksi kotona; toiseksi työssä; kolmanneksi seurakunnassa; ja neljänneksi kansan mukana Jerusalemissa. Me tarkastelemme näitä kutakin vuorollaan.
KOTONA
13 Uskollinen juutalaisisä otti kotona johdon lasten kasvatuksessa. Isä käytti jonkin osan joka päivästä antaakseen erikoisopetusta. (5. Moos. 6:7) Pääkeino, mitä käytettiin, oli suullinen opetus yhdessä kertauksen ja harjoituksen kanssa. Sekä pojat että tytöt painoivat mieleensä tärkeitä raamatunkohtia Laista, Psalmeista ja Sananlaskuista. Näyttää siltä, että nuoria opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan varhaisesta iästä lähtien. Mieleen juurrutettiin myöskin oikeita tapoja ja oikeaa käyttäytymistä vanhempien ihmisten edessä. Isä säilytti aina järjestyksen talossa ja käytti arvovallan vitsaa kasvattaakseen lapsiaan ja pitääkseen kunnioituksen voimassa. Lapsille opetettiin laulutaitoa, ja jotkut opettelivat soittamaan soittimilla. Ulkoa opitut laulut olivat psalmeja, jotka oli sävelletty kauniisti soittimille. Noiden psalmien laulaminen auttoi lapsia oppimaan ilmaisemaan ajatuksensa tunteellisesti täysin sydämestä rakastaessaan Jehovaa ja ollessaan antautuneet hänelle. Tällä tavalla tulivat monet psalmien sisältämät raamatulliset totuudet heille omiksi. Tämä ilmenee siitä tapauksesta, missä poikakuoro toisti muistista osan 118. Psalmista tervehtiessään Jeesusta hänen astuessaan temppeliin nisanin 10:ntenä v. 33 jKr. (Matt. 21:15) Lapset havaitsivat ilmeisesti helpommaksi Jeesuksen tunnustamisen Messiaaksi Psalmin 118 täyttymyksenä, kuin juutalaisten uskonnolliset johtajat.
14. Mitä tilaisuuksia kasvatukseen tarjoutui ilta-aterioilla?
14 Ilta-ateria oli päivän suuri tapaus, mikä tuotti yleensä paljon iloa nuorille. Isällä oli hyvin usein vieraita. (Luuk. 14:12) Kaikki vanhemmat läsnäolijat kertoivat päivän jännittäviä kokemuksia tai uutisia läheltä ja kaukaa. Ja nuorten korviin lankesi myöskin aina viisaita sanoja ja raamatullisia keskusteluja. (5. Moos. 6:7) Lapset olivat läsnä ainoastaan kuunnellakseen ja oppiakseen. Jotakuta vanhempaa poikaa saatettiin ehkä toisinaan pyytää lukemaan määrätty kappale Kirjoituksista tai esittämään muistista jokin Raamatun kohta, mistä kypsyneemmät keskustelivat juuri silloin. Oli tapana, että joku pojista teki kerran joka vuosi, nisanin 14:ntenä päivänä pääsiäisaterialla, isälleen seuraavan kysymyksen: ”Miksi tämä yö on erilainen kuin kaikki muut yöt?” Hänen isänsä velvollisuus oli silloin kertoa perheelleen koko pääsiäistapahtuma. (2. Moos. 12:3–27) Teokraattinen koti oli jatkuvasti joka suhteessa valmennuksen peruskeskus. Viisaista ja rakastavista äideistä ja isistä tuli poikiensa ja tytärtensä läheisiä tovereita. Heidän jokapäiväiset suhteensa ja harrastuksensa vetivät heidät lähelle toisiaan. Heidän lastensa helposti vastaanottavaan mieleen painui alituisesti pysyviä hyvää tekeviä vaikutelmia.
TYÖSSÄ
15. Miten poikia valmennettiin elämäntehtäväänsä?
15 Lapset eivät oppineet enimmän ainoastaan siitä, mitä he kuulivat kotona, vaan myöskin niistä todellisista näytteistä, joita he saivat vanhempiensa jokapäiväisessä työssään suorittamista teoista. (5. Moos. 6:7) Opetuksen piti siis tapahtua toisella sijalla heidän ollessaan vanhempiensa mukana työssä. Pojat seurasivat päivän kuluessa isäänsä kedoille tai työpajoihin tarkkailemaan isänsä valitseman toimen suorittamista. Ollessaan vielä nuoria pojat leikkivät jossakin isänsä lähistöllä ja pitivät hauskaa. Mutta kun pojat tulivat vanhemmiksi, niin heistä tuli isänsä oppipoikia, ja isä antoi heille pikku tehtäviä suoritettavaksi valvoen henkilökohtaisesti, että he tekivät työn hyvin. Pojista tuli ajan mittaan yhtä taitavia kuin heidän isänsä siinä toimessa, mitä hän suoritti. Tämä muistuttaa mieleemme, kuinka Daavid oppi paimentamistaidon ja harjoitti sitä ollessaan vasta kymmenvuotias. (1. Sam. 16:11) Näin ollen on Jeesus- (eli Joosua-) nuorukaisen täytynyt oppia puusepänammatti kasvatusisältään Joosefilta, jonka hän oli nähnyt tottuneesti suorittavan tehtäväänsä kaiken teknillisen taidon sääntöjen mukaisesti. (Mark. 6:3) Pienet Daavidit ja pienet Joosuat saivat tällä tavalla käytännöllisen valmennuksensa elämäntehtäväänsä varten.
16. Miten tyttöjä valmennettiin elämäntehtäväänsä?
16 Pienet Saarat ja pienet Raakelit oppivat myöskin ollen äitinsä mukana työssä. Tytöt leikkivät hyvin nuorina talossa äitinsä näkyvissä. Kun he tulivat vanhemmiksi, niin heidät pantiin pian auttamaan äitiään erilaisissa pikku tehtävissä. He oppivat tällä tavalla kotitaloustaitoa kaikissa muodoissaan, kuten keittämistä, taloudenhoitoa, kutomista ja ompelemista. Heistä tuli yhtä taitavia kuin heidän äitinsäkin noissa välttämättömissä velvollisuuksissa. Tytöt saivat myöskin mielihyvää ja iloa äitiensä auttamisesta. Täytyy mainita vielä, että Israelin tyttäret olivat hyvin harjaantuneita laulamaan, soitinten käyttöön ja tanssimiseen. – Tuom. 11:34.
SEURAKUNNASSA
17. Kuvaile, kuinka paikallinen seurakunta auttoi nuorten kasvattamisessa.
17 Paikkakunnan seurakunta eli yhdyskunta näytteli osaansa nuorten kasvattamisessa. Kullakin yhdyskunnalla oli myöhempinä raamatullisina aikoina synagoogansa, mihin vanhempien ja nuorempien muodostama seurakunta kokoontui joka sapatti kuuntelemaan Kirjoituksia leeviläisten ja toisten kypsyneitten miesten lukiessa ja selittäessä niitä. (Apt. 15:21) Nämä jokaviikkoiset kokoukset osoittautuivat valtavaksi raamatullisen kasvatuksen lähteeksi juutalaisille nuorukaisille ja neitosille. Ajan mittaan lukivat ja tarkastelivat nämä seurakunnan johtajat kaikki Heprealaiset Kirjoitukset. Nuoret miehet ja naiset samoin kuin lapsetkin istuivat hiljaa kuunnellen tarkkaan jokaista luettua tai puhuttua sanaa. Vaeltavat profeetat tai muut kansan puhujat vierailivat myös toisinaan paikkakunnan yhdyskunnassa ja puhuivat synagoogan kokouksessa tai toreilla. (Matt. 4:23) Heidän sanomansa herätti paljon ajatuksia, ja seuraavina päivinä kuultiin vanhempien ja vieraitten keskustelevan niistä kotona ilta-aterioilla. Yhteiskunnallinen kasvatus antoi täten lisänsä nuorten sydämen ja mielen muokkaamiseksi Herran teille.
KANSAN MUKANA
18. Mikä varaus oli tehty kasvattamisen hyväksi kansan yhteydessä?
18 Mestarikasvattaja Jehova järjesti vielä neljännen paikan Israelin nuorten valmentamiseksi. Se oli kaikkien ihmisten, rikkaitten niinkuin köyhienkin, säännöllisesti uusiutuva kokous Jehovan määräämässä palvontakeskuksessa, Jerusalemin temppelissä. (5. Moos. 12:5) Vanhemmat ottivat kolme kertaa vuodessa lapsensa mielenkiintoiselle matkalle Jerusalemin kaupunkiin ollakseen läsnä sikäläisissä teokraattisissa juhlissa. Kun nuo onnelliset seurueet vaelsivat Jerusalemia kohti, niin vanhemmat antoivat lapsilleen suoranaisia tietoja maantieteen alalta. Me tiedämme, että Joosef ja Maria ottivat joka vuosi Jeesus-lapsen mukaansa Jerusalemiin. Jeesus tuli epäilemättä täten henkilökohtaisesti tuntemaan Luvatun maan kaikki historialliset paikat. Jeesus käytti myöskin 12-vuotiaana tilaisuutta hyväkseen tehdäkseen temppelissä oleville oppineille johtajille ennustuksia koskevia kysymyksiä tyydyttääkseen kiihkeän tiedonhaluista mieltään. – Luuk. 2:41–47.
19, 20. Miten lapset hyötyivät Jerusalemissa käynnistään?
19 Matkustus ei ainoastaan avartanut nuorten mieltä, kun he näkivät Palestiinan koko paratiisillisessa kauneudessaan, vaan he oppivat myöskin Jerusalemissa tulemaan satoja tuhansia ihmisiä käsittävän Jehovan perheen jäseniksi. He tapasivat sukulaisia ja saivat uusia ystäviä maan joka osasta. Mutta lisäkasvatusta annettiin varsinaisissa temppelipalveluksissa. Koska lapset olivat painaneet muistiinsa tärkeitä raamatunkohtia ja koska heitä oli valmennettu laulutaidossa, niin he saattoivat seurata kiinteästi kaikkia pappien suorittamia tärkeitä toimituksia. He ymmärsivät tuhansien harjoitettujen leeviläislaulajien kannustavat lauluesitykset. (1. Aikak. 25:7) Kaikki tämä painoi lasten mieleen Jehovan, heidän Jumalansa, majesteettisuuden, hänen, jota he palvelivat. He saivat myöskin voimakkaan muistutuksen siitä, että he tarvitsivat syntisinä sovitusta. He huomasivat tällä tavalla Jehovan kutsumana kansana omaamansa hengellisen yhteyden vakavuuden.
20 Jehovan kansan valtavissa kokouksissa käynti vuosittain huipensi ehdottomasti juutalaisen nuorison valmennusohjelman. Voimme olla varmoja siitä, että nuoren väen elämä oli teokraattisessa Israelissa värikästä, rikasta, tervettä ja kannustavaa. Mitkään muut muinaisaikain kansat eivät kiinnittäneet niin suurta huomiota lapsiinsa kuin Jumalaa pelkäävät israelilaiset. Mitkä toiset muinaiset kansat olisivat ottaneet lapsensa kalliille pitkille matkoille kolme kertaa vuodessa palvomaan Jumalaansa keskuspaikassa? Eivät mitkään.
ONKO SE MAHDOLLISTA NYKYÄÄN?
21. Mitkä nykyään vallitsevat olosuhteet tekevät teokraattisen valmennuksen antamisen vaikeaksi?
21 Nyt herää kysymys: Onko nykyään mahdollista kasvattaa lapsia Jumalan suosiossa, ja missä määrin voidaan israelilaisten menetelmätapoja noudattaa nykyisin? Nuorten nykyinen teokraattinen valmennus tarjoaa monia ongelmia, mutta mitkään niistä eivät ole voittamattomia. Nykyään on noussut, niinkuin kauan sitten ennustettiin, sekä totalitaarisia että niin sanottuja ”demokraattisia” poliittisia hallituksia, jotka riistävät lapsilta Jehova Jumalaa pelkäävien vanhempien opetuksen. (Ilm. 13:16, 17) Mutta huolelliset teokraattiset vanhemmat vastustavat valtion tunkeutumista tälle perheoikeuksien alalle. He tottelevat Jumalan ylivaltaa opettamalla jatkuvasti jälkeläisilleen, että Jumalan lakien totteleminen ja Jumalalta oppiminen on kaikkein tärkein asia. (Mark. 12:17) Nykyisten teokraattisten vanhempien on lisäksi taisteltava vanhan maailman propagandan kohoavaa hyökyaaltoa vastaan, minkä tarkoituksena on vangita ja vääristää nuorten mieli. Radio, televisio, elokuvat, pila- ja sanomalehdet ovat yleensä täynnä epäteokraattista, epätervettä opetusta. Järkevien vanhempien täytyy vähentää näitä paholaisten henkeyttämien ilmaisujen lähteitä ja suojella lastensa mieltä niiden huonolta vaikutukselta. (1. Joh. 4:1) Jos ja kun käytetään hyväksi radiota, televisiota ja elokuvia, niin viisaitten vanhempien tulee noudattaa huolellista valintaa.
22. Mitä ”perheen vastuu” merkitsee? Kuinka tärkeää on kehittää nyt ”perheen ansiota”?
22 Meidän täytyy tässä kohdassa katsella ”perheen vastuuta”, mikä on esitetty laillisesti Kirjoituksissa. Raamatun esittämän ”perheen vastuuta” koskevan periaatteen mukaan kohtaa epäsuotuisa tuomio alaikäisten lasten koko huonekuntaa, jos isä tai äiti tai molemmat tulevat pahoiksi. Ottakaamme Aakanin esimerkki. Hän teki kohtalokkaan rikoksen Jehovaa vastaan. Aakan aiheutti siten tuomion koko lapsiperheelleen, ja heidät kivitettiin kaikki kuoliaiksi hänen mukanaan. (Joos. 7:1, 24, 25) Paavali puhuu tästä periaatteesta päinvastaisessa mielessä, joten sitä voitaisiin sanoa ”perheen ansioksi”. Jos perheen isä tai äiti on uskova ja toimiva kristitty, niin hän tuottaa hyötyä koko lapsiperheelleen. Paavali kirjoittaa: ”Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.” (1. Kor. 7:14) Tämä osoittaa sentähden, että kristittyjen vanhempien alaikäiset lapset ovat välillisesti Jumalan silmissä pyhitettyjä eli laskettuja arvollisiksi saamaan suojeluksen, kunnes he saavuttavat henkilökohtaisen vastuuiän. Vanhemmat ovat siis tänä lopullisen tuomion päivänä 1918:n jälkeen vastuussa alaikäisten lastensa lopullisesta kohtalosta. Kun Harmagedon puhkeaa, niin kaikki alaikäiset lapset, jotka eivät ole tällaisen ”perheen ansiota” koskevan järjestelyn alaisia, kohtaavat tuhonsa ilman minkäänlaista ylösnousemustoivoa. Tämä osoitetaan voimakkaasti Hesekielin 9:6:nnessa, missä on kirjoitettu näin: ”Tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan merkki.”
23. Esitä joitakin neuvoja, mitkä voidaan löytää Kristillisistä Kreikkalaisista Kirjoituksista lasten kasvatuksen suhteen?
23 Teokraattiset vanhemmat tietävät, mitä Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset sanovat lasten kasvatuksesta. Paavali osoittaa, että viisaan isän tulee ’johtaa omaa huonekuntaansa oikealla tavalla, pitäen lapsensa alamaisuudessa täysin vakavasti’. (1. Tim. 3:4, Um) Paavali kirjoittaa edelleen: ”Te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan.” (Ef. 6:4) Älkää toisin sanoen kiusatko armottomasti lastanne tai masentako sitä millään tavalla. Raamattu sanoo tästä myöskin: ”Isät, älkää katkeroittako lapsianne, niin että ne eivät tulisi alakuloisiksi.” (Kol. 3:21, Um) Vielä on kirjoitettu: Jatkakaa lastenne kasvattamista Jehovan kurissa ja arvovaltaisessa neuvossa.’ (Ef 6:4, Um) Lapsen kasvattamiseksi oikein täytyy käyttää ”oikaisuvitsaa”. (Sananl. 22:15, Ak) Jos vanhemmat jättävät epäviisaasti oikaisematta lasten tyhmästi suuntautuvaa sydäntä tai mieltä heidän ollessaan nuoria ja taipuvaisia, niin oikaisu kohtaa sellaiset lapset joillakin tavoilla Jumalan päätösten mennessä täytäntöön. Sen ”oikaisuvitsan”, mitä käytetään lasten kääntämiseksi pois kuoleman ja Jumalalle osoitetun tottelemattomuuden tieltä, ei tarvitse olla kirjaimellinen vitsa. Vitsa kuvaa vanhempien arvovaltaa ja voimaa, ja ”oikaisuvitsan” käyttö merkitsee sitä, että vanhemmat käyttävät tätä heille uskottua voimaa ja arvovaltaa sillä tavalla, mikä saattaa näyttää raamatullisesti viisaalta lapsen oikaisemiseksi. Vanhempien ei tule koskaan hellittää otettaan tästä voiman, arvovallan ja vastuun vitsasta. Sitä kohtaan tunnettava kunnioitus tulee painaa nuoreen mieleen ja sydämeen. Tämä johtaa heidät iankaikkiseen elämään uudessa maailmassa.