Osoittautukaamme Jumalan ystäviksi
”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta.” – Psalmi 15:1, 2.
1. Miten Raamattu kuvailee Jumalan uuden maailman, ja minkä vaatimusten pitäisi kiinnostaa meitä?
KUKAAN ei pääse Jumalan uuteen maailmaan asumaan siellä pysyvästi Jumalan vieraana, jollei hän ole Jumalan ystävä. Koska Jumala kokoaa ympärilleen ainoastaan puhtaita ja hyviä, niin Jehovan majassa vieraana olemiselle on asetettu vaatimukset. Jokaisen tosi kristityn pitäisi olla kiinnostunut siitä, mitkä nämä vaatimukset ovat, koska hän voi saavuttaa iankaikkisen elämän siunatun toteutumisen siinä majassa, mistä Raamattu puhuu, ainoastaan täyttämällä nuo vaatimukset: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, . . . minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan.’” – Ilm. 21:1, 3.
2. Mikä henkeytetty kuvaus annetaan Jumalan ystävästä?
2 Psalmista Daavid henkeytettiin kirjoittamaan Jumalan vieraana, siis Jumalan ystävänä olemisen edellytykset: ”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta; joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi; joka halveksuu hylkiötä, mutta kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät Herraa.” – Ps. 15:1–4.
3. Miksi Jehova on oikeutetusti huolellinen niiden suhteen, jotka tulevat olemaan hänen vieraitaan, ja miten tämä huolellisuus ilmeni Daavidin aikana?
3 Ei ole hämmästyttävää, että kaikkivaltias Jumala ottaa majaansa vieraikseen ainoastaan tietyt yksilöt. Kenellä on oma koti, hän ei ota sinne vieraaksi ketä tahansa, hän ei kestitse kaikkia ihmisiä. Monet kodinomistajat eivät haluaisi pahojen ihmisten viipyvän luonaan lyhyttäkään aikaa. Sama periaate soveltuu Jehova Jumalaankin. Hän ei ota ketä hyvänsä majaansa: ”Paha ei saa asua sinun tykönäsi.” (Ps. 5:4) Tämä piti paikkansa Daavidin aikana Jumalan majaan nähden. Daavid oli tuonut Jehovan arkun Oobed-Edomin talosta Jerusalemiin: ”He olivat tuoneet Herran arkin ja asettaneet sen paikalleen majaan, jonka Daavid oli sille pystyttänyt.” (2. Sam. 6:17) Tähän majaan astuminen merkitsi menemistä Korkeimman läheisyyteen. Daavid valitsi tietyt henkilöt palvelemaan tässä majassa, ja Aasaf oli näiden etuoikeutettujen joukossa. (1. Aikak. 16:4–6) Vain ne, jotka vaelsivat virheettömästi ja olivat puhtaita ja suoramielisiä, voivat olla alituisesti palvelemassa Jehovan majassa hänen pyhällä vuorellaan.
4. Mitä on sanottu Jumalan luona olemiselle asetetuista vaatimuksista, ja millainen pitäisi kristityn asenne sen tähden olla?
4 Jehova on hyvin huolellinen niiden suhteen, jotka saavat olla hänen pyhässä läheisyydessään. Jos vaatimukset olivat ankarat Daavidin aikana niille, jotka saivat olla vieraina Jehovan majassa siellä hänen pyhällä vuorellaan, niin kuinka paljon enemmän täytyykään vaatimusten olla sellaiset Jehovan majassa olemiselle pysyvänä vieraana, hänen pyhän perheensä jäsenenä! Jotta meidät katsottaisiin arvollisiksi tähän verrattomaan etuun ja jotta me voisimme sanoa Daavidin kanssa: ”Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti”, niin meidän täytyy osoittautua Jumalan ystäviksi. Koska ’hän on oikeamielisille tuttava’, niin on ehdoton vaatimus, että ne, jotka saavat nauttia hänen suojelustaan ja vieraanvaraisuuttaan iankaikkisesti, oppivat tietämään, mitä Jumala vaatii, että olisi oikeamielinen hänen silmissään. (Ps. 61:5; Sananl. 3:32) Siksi tulee jokaisen kristityn tehdä itselleen seuraava kysymys: ”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi?” Ja jokaisen kristityn tulee tuntea perusteellisesti se, mitä psalmista vastasi: ”Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta.” – Ps. 15:1, 2.
NUHTEETON VAELLUS
5. Miten Aadam ei vaeltanut nuhteettomasti, ja mitä hän niin ollen menetti?
5 Vaeltaakseen nuhteettomasti Jumalan silmissä kristityn täytyy luottaa ehdottomasti Jehova Jumalaan ja todistaa tämä luottamuksensa olemalla tottelevainen hänen käskyilleen. Ensimmäinen ihminen Aadam oli Jumalan vieras Eedenin paratiisissa. Aadam olisi voinut iloita tuossa paratiisissa pitäen sitä iankaikkisena majanaan, mikä oli Jumalan läsnäolon siunaama. Mutta Aadam ei osoittautunutkaan Jumalan ystäväksi. Koska Aadam ei totellut taivaallista Isäänsä ja Isäntäänsä, niin hän menetti paratiisiasuntonsa ja osoittautui kelvottomaksi olemaan vieraana ”Jumalan puutarhassa”. (Hes. 28:13) Aadam ei vaeltanut nuhteettomasti eikä voinut sen tähden olla Jumalan ystävä.
6. Ketä kutsuttiin ”Jumalan ystäväksi” ja miksi?
6 Mutta Raamattu on täynnä esimerkkejä niistä, joiden onnistui osoittautua Jumalan ystäviksi. Luettelo niistä, jotka osoittautuivat Jumalan ystäviksi, on Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Siinä luvussa mainitaan Aabraham, josta Jaakob kirjoitti: ”Toteutui Raamatun sana: ’Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.” (Jaak. 2:23) Mikä etu onkaan tulla kutsutuksi ”Jumalan ystäväksi”! Olemmeko me Aabrahamin tavalla halukkaita täyttämään Jehovan ystävälle asetetut vaatimukset? Me emme voi olla Jumalan ystäviä pelkästään toivomalla sitä. Meidän täytyy osoittautua Jumalan ystäviksi. Aabraham näytti uskonsa ja luottamuksensa Jumalaan tottelemalla Jehovan käskyä ja lähtemällä Kaldean Uurista sekä yrittämällä myöhemmin uhrata ainoan Saarasta saamansa pojan, rakkaan Iisakinsa. Niinpä Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanookin: ”Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut ja jolle oli sanottu: ’Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen’.” (Hepr. 11:8, 17, 18) Aabraham vaelsi nuhteettomasti todistaen uskonsa ja luottamuksensa Jumalaan tottelevaisuudellaan, ”ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi”.
7. Miten Jumalan ystävänä oloa arvostetaan oikein?
7 Voidaanko mitään mielihyvää verrata Jehovan ystävänä olemiseen? Mitä on ns. menestys tämän maailman liikeyrityksissä verrattuna Jumalan ystävyyden hankkimiseen? Mikään ei voi tuottaa sitä onnea ja tyydytystä, mikä tulee siitä, että omaa ”rikkautta Jumalan tykönä”. (Luuk. 12:21) Ihmiset ponnistelevat suunnattomasti oppiakseen menestymään liikemaailmassa, mutta sen oppiminen, miten voi vaeltaa nuhteettomasti Jumalan silmissä, niin että tulee hänen ystäväkseen, ansaitsee paljon suuremmat ponnistukset.
KESTÄVYYS NUHTEETTOMASSA VAELLUKSESSA
8. a) Mitä esimerkkejä on niistä, jotka olivat kestäviä nuhteettomassa vaelluksessa? b) Miten nuhteeton vaellus on mahdollinen kuten Danielin tapauksesta ilmenee?
8 Kun tutkimme niiden elämää, jotka osoittautuivat Jumalan ystäviksi, niin huomaamme heidän vaeltaneen alituisesti nuhteettomina. ”Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä.” ”Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä.” (1. Moos. 5:23, 24; 6:9) Profeetta Daniel oli kestävä nuhteettomassa vaelluksessaan. Hän ei turvautunut inhimilliseen viisauteen elämänsä kriitillisinä hetkinä, vaan kääntyi etsimään ohjausta Jumalalta. Tämä johtui taas siitä, että hän luotti alituisesti Jehova Jumalaan. Daniel oli kanssakäymisissä Jumalansa kanssa silloinkin kun se oli lain vastaista; hän rukoili säännöllisesti osoittaen kestävyyttä luottamuksessaan suurimpaan Ystäväänsä. Daniel heitettiin jalopeurojen luolaan uskollisuutensa tähden Jehovaa kohtaan, ja pakanakuningas Dareioskin huomasi Danielin alituisen luottamuksen Jumalaansa: ”Sinun Jumalasi, jota sinä lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut.” (Dan. 6:16, 20) Koska Daniel oli kestävä nuhteettomassa vaelluksessaan, niin Jumala rakasti häntä suuresti, ja Jehovan enkeli Gabriel sanoi Danielille: ”Sinä olet otollinen.” – Dan. 9:23.
9. Mikä on välttämätön vaatimus nuhteettomalle vaellukselle?
9 Ollaksemme kestäviä nuhteettomassa vaelluksessa niin kuin Hanok, Nooa, Aabraham ja Daniel meidän täytyy ottaa Jehova huomioon kaikessa, mitä teemme, kuten Sananlaskut 3:5, 6 sanoo: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” Kukaan sellainen ei voi koskaan olla Jumalan ystävä, joka ei ole halukas noudattamaan tätä ohjetta. Kukaan ei voi tosiaan antautua todella Jumalalle, jollei hän tottele tätä kehotusta ja turvaa Jehovaan ja etsi hänen jumalallista ohjaustaan, niin että vaeltaa alituisesti suoria polkuja.
10, 11. a) Mitä saattaa tapahtua, jos Jehova jätetään pois laskelmista? b) Mitä kriitillisiä hetkiä sattui erään Jumalan miehen elämässä, ja miten hän selvisi niistä?
10 Kuinka tyhmää onkaan olla ottamatta Jehovaa huomioon kaikilla teillänsä – varsinkin Jumalan palvelijalle! Onnettomuus voi helposti yllättää sellaisen, joka jättää Jehovan pois laskelmista, erittäinkin kriitillisellä hetkellä, niin kuin kävi eräälle profeetalle. 1. Kuningasten kirjan 13. luku kertoo: ”Juudasta Beeteliin tuli Herran käskystä Jumalan mies, juuri kun Jerobeam seisoi alttarin ääressä polttamassa uhreja.” Tämä Jumalan mies, jonka nimeä ei mainita, lausui sitten huomattavan ennustuksen alttarin ja niiden epäjumalanpalvojien tuhosta, jotka uhrasivat sillä. Jumalaton kuningas Jerobeam oli raivostunut. Hän ojensi kätensä ja määräsi rohkean profeetan vangittavaksi. Kuninkaan käsi jäykistyi ja kuivettui heti paikalla, ja alttari halkesi. Jerobeam pyysi profeettaa rukoilemaan, että hänen kätensä tulisi jälleen terveeksi. Profeetta myöntyi, ja kuninkaan käsi parani jälleen. Ovela Jerobeam kutsui sitten itsekkäistä syistä profeettaa kuninkaalliseen pöytäänsä. Tämä oli ratkaiseva hetki profeetan elämässä. Vaeltaisiko hän nuhteettomasti? Hän vaelsi. Hän totteli Jehovaa ja kieltäytyi päättäväisesti olemasta missään yhteydessä Jehovan vihaajan ja epäjumalanpalvelijan kanssa, vaikka tämä olikin kuningas: ”Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: ’Vaikka antaisit minulle puolet linnastasi, en minä tulisi sinun kanssasi. Tässä paikassa en minä syö leipää enkä juo vettä. Sillä niin käski minua Herra sanallansa, sanoen: Älä syö leipää, älä juo vettä äläkä palaa samaa tietä, jota olet tullut.’”
11 Jos tämä Jumalan mies olisi vaeltanut edelleen nuhteettomasti Jehovan silmissä, niin kaikki olisi ollut hyvin. Mutta melkein heti kohta tuli profeetan elämään toinen kriitillinen hetki. Matkalla kaupungista Jumalan miehen pysähdytti eräs ”vanha profeetta”, joka asui siellä. Tämä vanha profeetta kehotti Jumalan miestä lähtemään kanssaan kotiinsa syömään leipää. ”En voi palata enkä tulla sinun kanssasi”, vastasi Jumalan mies. ”Sillä minulle on tullut sana, Herran sana: ’Älä syö leipää äläkä juo vettä siellä’.” Tällöin tuo itsepintainen vanha profeetta lausui valheen, vaikka hänen vaikutintaan sen tekemiseen ei sanotakaan: ”Minäkin olen profeetta niinkuin sinä, ja enkeli on puhunut minulle Herran käskystä, sanoen: ’Vie hänet kanssasi takaisin kotiisi syömään leipää ja juomaan vettä.’” Vastoin Jehovan nimenomaista käskyä Jumalan mies meni takaisin syömään leipää ja juomaan vettä. Tämä johti kohtalokkaisiin seurauksiin.
12. Miksi tuo Jumalan mies ei vaeltanut nuhteettomasti ja mitä siitä seurasi?
12 Heidän istuessaan pöydässä tuli Jehovan sana valehtelevalle vanhalle profeetalle, joka lausui nämä sanat tottelemattomalle Jumalan miehelle: ”Näin sanoo Herra: Koska sinä olet niskoitellut Herran käskyä vastaan etkä ole noudattanut sitä määräystä, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antoi, vaan olet palannut syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa, josta sinulle oli sanottu: ’Älä siellä syö leipää äläkä juo vettä’, niin älköön sinun ruumiisi tulko isiesi hautaan.” Tällä kertaa vanha profeetta puhui tosiaan Jehovan sanat. Jumalan mies lähti matkaansa ratsastaen aasilla. ”Kun tämä oli lähtenyt, kohtasi hänet leijona tiellä ja tappoi hänet. Ja hänen ruumiinsa oli pitkänään tiellä.” Leijona ei syönyt tuota ihmisruumista eikä aasia, vaan vartioi molempia ilmaisten siten, että se, mitä oli tapahtunut, ei ollut tapaturma, vaan Jumalan vitsaus. – 1. Kun. 13:1–28.
13. Mitä Jumalan miehen olisi pitänyt tehdä vaeltaakseen nuhteettomasti?
13 Kuinka surulliset seuraukset nuhteettoman vaelluksen hylkäämisestä! Jumalan miehellä olisi ollut riittävästi tietoa välttääkseen vaeltamasta kieroja teitä. Hän oli saanut suoraan Jehovalta määräykset, miten piti vaeltaa. Entä kun tuo valehteleva vanha profeetta sanoi, että ”enkeli” oli muuttanut nämä määräykset? Jumalan miehen ei olisi pitänyt hyväksyä välillistä sanomaa vastoin sitä välitöntä määräystä, minkä hän oli saanut Jehovalta. Mitä Jumalan miehen olisi pitänyt tehdä? Hänen olisi pitänyt totella Jehovan käskyä. Sen sijaan että Jumalan mies oli tottelematon Jehovan suoranaista määräystä kohtaan, hänen olisi pitänyt etsiä selvitystä Jehovalta ennen lisätoimenpiteisiin ryhtymistään. Hän olisi voinut rukoilla Jehovalta jumalallista ohjausta tuolla kriitillisellä hetkellä. Rukoilematta ja nähtävästi asettamatta kyseenalaiseksi ”enkelin” välillistä sanomaa Jumalan mies lähti väärille teille eikä vaeltanut nuhteettomasti Jumalan edessä aikaisemmasta ansiokkaasta elämästään huolimatta.
JULKEITTEN TEKOJEN VÄLTTÄMINEN
14. Minkä opetuksen nuhteettomasta vaelluksesta kristitty saa?
14 Mitä kristitty oppii tästä? Vaeltaakseen alituisesti nuhteettomasti Jehovan silmissä hänen tulee etsiä aina Hänen johtoaan, varsinkin elämän kriitillisinä ja pulmallisina hetkinä. Meidän ei pidä koskaan syöksähtää eteenpäin itsetietoisesti omien ajatustemme mukaan eikä kenenkään toisen kehotuksesta, vaikka tuo henkilö olisi vastuuasemassa tai väittäisi olevansa sellaisessa Jumalan järjestössä. Etsimällä Jehovan ohjausta me vältymme petkuttajien tai niiden harhautukselta, jotka saattavat tarkoittaa hyvää, mutta jotka toimivat oman ymmärryksensä mukaan. Näin tekemällä me vaellamme alituisesti nuhteettomina ja suoria polkuja karttaaksemme sellaista perikatoa, mikä kohtasi sen Jumalan miehen, joka niskoitteli ”Herran käskyä vastaan”. – 1. Kun. 13:21.
15. a) Mitä Jumalan palvelijan pitäisi rukoilla ja miksi? b) Miten kuningas Saul ei vaeltanut nuhteettomasti tässä suhteessa ja millaisin seurauksin?
15 Jumalan ystäviksi osoittautumisemme vaatii näin ollen meitä etsimään Jumalan apua, jotta me välttyisimme julkeilta teoilta. Olkoon kristityn rukous sama kuin psalmistan: ”Myös varjele palvelijasi julkeilta [teoilta, Um], älä anna heidän [niiden, Um] minua hallita. Niin minä pysyn nuhteetonna ja olen paljosta synnistä puhdas.” (Ps. 19:14) Älköön kristitty jäljitelkö kuningas Saulia hänen julkeudessaan. Profeetta Samuel oli sanonut kuningas Saulille hänen sotiessaan filistealaisia vastaan, ettei hänen pitänyt ryhtyä ennakkotoimiin, vaan odottaa Gilgalissa, kunnes Samuel saapuisi. Koska Saul huomasi olevan vaikeata pitää kansaa koossa, kunnes Samuel tulisi suorittamaan uhrin, hän ryntäsi julkeasti väärille poluille. ”Hän uhrasi polttouhrin”, vaikkei hänellä ollut valtuutta tehdä sitä. Kun Samuel saapui kohta sen jälkeen, niin Saul yritti puolustella tekoaan vedoten israelilaisten pelokkuuteen ja Samuelin viipymiseen. Niin ”minä rohkaisin itseni ja uhrasin polttouhrin”, myönsi Saul. Kuinka tyhmää! Luottaen omaan viisauteensa Saul ’rohkaisi itsensä’ ja toimi julkeasti. Koska Saul ei vaeltanut nuhteettomasti, niin hän menetti valtakunnan ja Jehovan ystävyyden. ”Nyt sinun kuninkuutesi ei ole pysyvä”, julisti Samuel. ”Herra on etsinyt itselleen mielensä mukaisen miehen.” – 1. Sam. 13:8, 9, 12, 14.
16. a) Miten Jumala varjelee meidät julkeilta teoilta, ja miten apostoli Paavali osoitti vaeltavansa nuhteettomasti? b) Kun kristitty on epätietoinen, niin mitä hänen tulee välttää?
16 Jumala pidättää meidät julkeista teoista Sanansa ja rukouksen avulla. Me voimme tutkia Jumalan kirjoitettua sanaa, Pyhää Raamattua, ja oppia tuntemaan ne periaatteet, joiden mukaan Jehova haluaa meidän vaeltavan. Meidän täytyy hakea neuvoa hänen viisaudenkirjastaan. Rukous varjelee meidät julkeista teoista, sillä me voimme sen avulla tarkkailla Jehovan mieltä kaikessa, mitä tehnemmekin. Jumala pidättää meidät julkeista teoista myöskin järjestönsä ohjeitten avulla. Kun syntyi kiista pakanoitten ympärileikkauskysymyksessä, eivät Paavali ja Barnabas hätiköineet julkeasti. Paavali tiesi, mikä oli oikea ratkaisu asiassa, mutta ei tyrkyttänyt sitä. Hän meni Jerusalemiin, ja siellä apostolien ja vanhempien miesten neuvosto tutki asiaa. Päästiin sellaiseen ratkaisuun, mikä sai pyhän hengen hyväksymyksen. Laadittiin järjestön kirje, ja tämä arvovaltainen lausunto voitiin lukea seurakunnalle. Paavali ryhtyi toimenpiteisiin vasta saatuaan järjestön valtuutuksen. (Apt. 15:1–31) Kristittyä eivät pidätä siis nykyään julkeista teoista ainoastaan rukous ja Jumalan sana, vaan myös Jumalan järjestöltä tulevat ohjeet. Kun ollaan epätietoisia, mitä tietä kulkea ratkaisevalla hetkellä elämässä, älköön edettäkö yksistään inhimillisen viisauden mukaan, vaan pidätyttäköön sellaisesta ja odotettakoon selvitystä Jehova Jumalalta tutkimalla hänen Sanaansa. Silloin me etenemme suoria polkuja ja vaellamme alituisesti nuhteettomuudessa.
VANHURSKAUDEN TEKEMINEN JA TOTUUDEN PUHUMINEN
17. Mitä muuta Jumala vaatii ystäviltään, ja mitä se merkitsee tovereihin suhtautumiselle?
17 Voidaksemme olla Jehovan ystäviä meidän täytyy aina ”tehdä vanhurskaus”. (Ps. 15:2) Kristityn henkilökohtaisen elämän täytyy mukautua Jumalan sanan vanhurskaisiin mittapuihin, hänen käyttäytymisensä täytyy olla pyhää: ”Tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: ’Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä’.” (1. Piet. 1:15, 16) Koska Jehova on pyhä, niin hän ei tuo majaansa vieraiksi niitä, jotka ovat pahoja, jotka menettelevät epävanhurskaasti lähimmäistensä ja kristittyjen tovereittensa kanssa. Jos joku haluaa tehdä vanhurskauden, niin hän ei voi menetellä epärehellisesti ystäviensä kanssa eikä pettää heitä, eikä hän voi herjatakaan heitä kielellään. ”Sillä sinä et ole se Jumala, jolle jumalattomuus kelpaa. Paha ei saa asua sinun tykönäsi. Ylvästelijät eivät kestä sinun silmiesi edessä; sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä. Sinä hukutat valheen puhujat; murhamiehet ja viekkaat ovat Herralle kauhistus.” – Ps. 5:5–7.
18. a) Mitä on sanottu pienistä epävanhurskauden teoista? b) Mikä kristityn velvollisuus on lainaamisasiassa?
18 On harhaluuloa ajatella, että Jumala ottaisi majaansa vieraaksi keitään, jotka tahraavat itsensä epävanhurskain menetelmin. Huomaa Jumalan ystävän kuvaus: ”Ei tee toiselle pahaa.” (Ps. 15:3) Tämä käsittää pienet asiat samoin kuin suuretkin, sillä ”joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä”. (Luuk. 16:10) Jumala ei anna anteeksi esimerkiksi sellaiselle kristitylle, joka lainaa toveriltaan ja kieltäytyy maksamasta takaisin, sen takia, että kysymyksessä oleva summa ei saata olla suuri. ”Jumalaton ottaa lainan eikä maksa.” (Ps. 37:21) Monien ihmisten näyttää olevan vaikea maksaa takaisin lainaamaansa, mutta jos he tosiaan ”tekevät vanhurskauden”, niin he yrittävät maksaa takaisin sen, minkä lainaavat, vaikkeivät voisikaan maksaa kaikkea yhdellä kertaa ja vaikka saattaisi kulua huomattavastikin aikaa. Pyrkimys maksaa takaisin osoittaa, että asianomainen ”tekee vanhurskauden” sydämessään.
19. a) Selitä, mitä ’totuuden puhuminen sydämessään’ merkitsee. b) Mitä Jeesus sanoi ystävyytemme todistamisesta, ja mikä suhde sillä on totuuden puhumiseen?
19 ”Puhuu sydämessänsä totuutta” – tämä on toinen vaatimus sille, joka haluaa olla Jumalan vieras. (Ps. 15:2) Se, joka puhuu totuutta sydämessään, on rehellinen toisille ja itselleen. Jos hän puhuu totuutta sydämessään, niin hän puhuu totuutta myös suullaan. Hän ei ainoastaan vältä vääryyttä, vaan hän on myös totuuden, Jumalan totuuden, saarnaaja. Totuudet, joita Jumala vaatii kristittyjä puhumaan, ovat hänen Sanassaan, ja ne sisältävät Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan käskyt, varsinkin ne, jotka koskevat Jumalan valtakunnan saarnaamista. Herra Jeesus sanoi maan päällä ollessaan: ”Te olette minun ystäväni, jos” – jos mitä? ”Jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.” (Joh. 15:14) Mitä Herra Jeesus käski sitten seuraajiaan tekemään ”lopun aikana”? Puhumaan totuutta Jumalan valtakunnasta ja sen perustamisesta! ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille.” – Matt. 24:14.
20. Mikä on seurauksena Valtakunnan totuuksien puhumisesta, ja mikä velvoitus jokaisella kristityllä näin ollen on?
20 Tämä Valtakunnan totuuksien puhumisen suuri työ on sellaista, mihin jokainen, joka haluaa olla Jumalan ja hänen Poikansa ystävä, haluaa osallistua. Jumalan valtakuntaa koskevien totuuksien avulla ovat tuhannet ennen Jumalan vihollisina olleet ihmiset tulleet nyt hänen ystävikseen. Niin, monien Jumalan vihollisten muuttaminen hänen ystävikseen on jokaisen tosi kristityn etu ja velvollisuus. Hänen täytyy saarnata totuutta tehdäkseen näin. Jokainen, joka ”puhuu sydämessänsä totuutta”, puhuu totuutta kielellään ja opettaa toisille Jumalan valtakuntaa. Kristityn velvollisuudesta Jumalan vihollisten kääntämisessä hänen ystävikseen totuuden avulla sanoi apostoli: ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” – 2. Kor. 5:20.
21. Koska uusi maailma on lähellä, niin miten meidän tulee menetellä, ja mikä siunattu seuraus siitä on?
21 Uusi vanhurskas maailma on käsillä, maailma, missä ”Jumalan maja” on ihmiskunnan keskellä. ”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi?” Olkaamme sen tähden ahkeria kertomaan muille Jumalan valtakunnan totuuksia, joiden avulla he voivat tulla sovitetuiksi Jumalan kanssa. Puhukaamme totuuden täyttämästä sydämestä noudattaen koko ajan vanhurskautta toimiessamme kaikkien ihmisten kanssa. Ja vaeltakaamme alituisesti nuhteettomina Jumalamme edessä niin kuin Hanok, Nooa, Aabraham ja Daniel, etsien aina Jumalan ohjausta, mitä tehnemmekin. Osoittautukaamme aina tämän maailman loppuun asti ja loistoisaan uuteen maailmaan saakka Jumalan uskollisiksi ystäviksi! Silloin voimme riemuita psalmistan kanssa: ”Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti”, sillä me olemme Jumalan vieraita, joilla on etu pysyä Jehovan majassa ikuisesti. – Ps. 61:5.