Parantaminen elämän saamiseksi uudessa maailmassa
”Ja puitten lehdet olivat kansojen parantamiseksi.” – Ilm. 22:2, Um.
1, 2. Mihin tulevaan terveysohjelmaan Jehova on ryhtymäisillään, ja mikä on nykyisen terveysohjelman päätarkoitus?
JEHOVA Jumala on toteuttanut poikkeuksellista terveysohjelmaa viimeksi kuluneet tuhat yhdeksänsataa vuotta. Hän on nyt ryhtymäisillään sellaiseen parannustyöhön, mikä tekee terveiksi kaikki ihmiset, jotka elävät iankaikkisessa uudessa maailmassa. Tuleva terveysohjelma auttaa kaikkia miehiä ja naisia, jotka noudattavat Jumalan määräyksiä, elämään ainiaan täydellisessä ruumiillisessa ja henkisessä hyvinvoinnissa maan päällä, vapaina kaikista sairauden ja vanhuudenheikkouden jäljistäkin.
2 Ne ihmeet, mitkä suoritetaan ihmiskunnan nostamiseksi täydelliseen terveyteen, esikuvattiin niillä hämmästyttävillä parannuksilla, mitkä Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa suorittivat sen terveysohjelman alkaessa, mikä on ollut edistymässä kuluneet tuhat yhdeksänsataa vuotta. Mitä tulee tähän nykyiseen ohjelmaan, niin se on kohdistunut pääasiassa eräitten, rajoitetun lukumäärän muodostaman joukon, valmistamiseen ihmiskunnasta elämään iankaikkisesti henkiolotilassa. Sitä on toisin sanoen toteutettu kristillisen seurakunnan erikoiseksi hyödyksi, mihin seurakuntaan kuuluu tästä maailmasta 144 000 uskollista voittajaa, jotka yhdistetään Jeesuksen Kristuksen kanssa hänen taivaanvaltakunnassaan. Mutta tämä valtakunta itse on toimiva parantavana välineenä. Kaikki maan sukukunnat siunataan sen kautta täydellisellä elämällä ja onnella.
3. Miten nykyinen terveysohjelma valotettiin alussaan?
3 Kuten edellisessä Vartiotornissa selitettiin, niin kristillisen seurakunnan nykyinen terveysohjelma valotettiin alussaan tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten ruumiin ihmeparannuksilla. Jeesuksen Kristuksen sanalla tai kosketuksella avautuivat sokeat silmät, kuurot korvat aukenivat, mykät suut täyttyivät selvä-äänteisellä puheella; rammat kävelivät ontumatta tai kainalosauvoitta, vuoteeseen sidotut nousivat ylös heti paikalla terveinä, spitaalin runtelemat onnettomat puhdistuivat kaikista sen tuhoista, kuolleet nousivat paareiltaan tai muistohaudoistaan. Luukaskin, joka itse oli lääkäri, kirjoitti kauniisti tästä Jumalan hoidon ilmenemisestä sanoen: ”Ja [Jehovan] voima vaikutti, niin että hän paransi sairaat.” (Luuk. 5:17) Jeesus ei antanut erityisesti valitsemilleen opetuslapsille valtuutta suorittaa ruumiin parantamista mitään salaperäistä metafyysillistä, mesmerististä tai muutakaan hypnoottista voimaa käyttäen, vaan antaen sen heille suoraan ja käskien nimenomaan, että heidän piti tehdä näin ilman maksua! Hän kuoli sitten marttyyrikuoleman, mistä oli ennustettu: ”Kuitenkin hän kantoi totisesti meidän sairautemme, ja mitä tulee kipuihimme, niin hän kantoi niiden taakan, . . . kuritus oli meidän hyvinvoinniksemme hänen päällään, ja meille koituu parantuminen hänen ruoskansivallustensa kautta.” – Jes. 53:4, 5, Ro; 1. Piet. 2:24.
4. Miksi tämä terveysohjelma ei lakannut Jeesuksen kuollessa?
4 Lakkasiko tämä jumalallinen terveysohjelma äkkiä ainiaaksi Jeesuksen kuollessa? Ei, vaan Jehova Jumala pelasti sen häviämästä herättämällä hänet kuolleista ottamaan paikkansa Jumalan oikealla puolella taivaassa ja käyttämään siellä kaikkea valtaa Jumalan puolesta taivaassa sekä maassa. Tämä kirkastettu Jeesus vuodatti pyhän hengen maan päällä oleville uskollisille opetuslapsilleen kymmenen päivää sen jälkeen, kun hän oli kohonnut ja palannut taivaaseen, se on, helluntaipäivänä, ja hän antoi sen mukana monille heistä voiman ruumiin parannusten suorittamiseen ihmeen avulla. Terveysohjelma jatkui täten taivaasta käsin ihmiskunnassa.
5. Miksi nyt ei tapahdu mitään ruumiin jumalallisia parantamisia, ja merkitseekö tämä meille todellista menetystä?
5 Ihmisruumiin parantaminen ja terveeksitekeminen ihmeen avulla jatkui, kunnes viimeinen apostoli ja apostolien kristitty toveri kuoli, niinkuin myöskin selitettiin edellisessä Vartiotornin numerossa. Kristillinen seurakunta lujittui noiden ihmeitten avulla uskossaan ja osoittautui myöskin ehdottomasti todelliseksi ”Jumalan Israeliksi” ottaen sen luonnollisen Israelin paikan, joka oli hylännyt Jeesuksen Messiaana eli Kristuksena. Mutta tämä seurakunta sivuutti aikanaan lapsuutensa ja on nyt, tuhannen yhdeksänsadan vuoden vaelluksen jälkeen, kypsyydessään eli kristillisen miehuuden täysi-ikäisyydessään. Jumala on poistanut siltä joukon sellaista, mikä oli erikoista sen lapsuudelle, kuten esimerkiksi hengenlahjan, jolla se suoritti äkillisiä parannuksia ihmisen ruumiissa ja mielessä. Siksi tämän kristillisen seurakunnan vielä maan päällä oleva jäännös ei käytäkään tällaista hengen lahjaa. Sillä ei ole mitään raamatullista syytä odottaa mistään lähteestä tai minkään kanavan kautta ihmeellisen jumalallisen parannuksen tapahtuvan sen sairaustapauksissa. Mutta tämä ei koidu sille miksikään todelliseksi menetykseksi eikä vaikeudeksi, koska sen toive ja ikuinen tulevaisuus on henkinen, taivaallinen, eikä ruumiillinen, maallinen.
6. Ovatko kristityt olleet ja ovatko he alttiita sairauksille? Miten he etsivät helpotusta?
6 Uskollisimmat kristityt olivat ensimmäisellä vuosisadalla, jolloin ihmeparannus oli käytännössä, ruumiillisten sairauksien ja kivulloisuuksien alaisia, mitkä olivat yhteisiä koko muulle ihmiskunnalle, ja he kuolivat niihin. Kaikki eivät kuolleet marttyyrin väkivaltaista kuolemaa eivätkä eläneet apostoli Johanneksen äärimmäisen vanhaan ikään, hänen, joka sai ilmestyksen ja joka saattoi kuolla pitkän iän mukana seuraavaan voimattomuuteen ja heikkouteen. Kristittyjä, jotka saivat parantamisvaltuuden, ei oikeutettu käyttämään tätä voimaa itsensä hyväksi eikä antamaan saman lahjan saaneitten veljiensäkään käyttää sitä heidän hyväkseen kristittyjen huojennukseksi, helpotukseksi ja mukavuudeksi. Eivätkä he rukoilleet sellaista ihmeparannusta lihaelimistölleen. He käyttivät hyväkseen luotettavia parannuskeinoja tai lääkärinammattia harjoittavien palveluksia. Uskolliset kristityt tulevat nytkin, kauan ruumiillisen parantamisen henkilahjan häviämisen jälkeen, sairaiksi eli joutuvat näiden aikojen yleisten sairauksien uhreiksi. Hekin etsivät helpotusta järkevillä tavoilla.
7. Onko nykyisiä poikkeuksellisia toipumisia pidettävä jumalallisina parannuksina?
7 Leikkauksiin turvaudutaan toisinaan viimeisenä keinona. Potilaan elämä on kuin ohuen langan varassa. Toipuminen tuntuu hyvin epätodenmukaiselta. Näyttää siltä, että on syytä heittää kaikki toivo hänen paranemisestaan. Mutta sitten tapahtuu muutos, ja tuo sairas eli leikkauksen läpikäynyt toipuu ja palaa entisiin toimiinsa. Koska tämä on niin ihmeellistä, niin eikö meidän tulisi pitää sitä tällä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla tapahtuneena jumalallisena parantamisena? Toipunut voi pitää sitä sellaisena. Hän ilmaisee sanoin kiitollisuutensa Jumalaa kohtaan ja kuvailee sen siten, että se vaikuttaa jumalalliselta parannustapaukselta. Hän sanoo, että Jumala oli armollinen hänelle ja säästi hänen henkensä erityisesti sitä tulevaa työtä varten, minkä Jumala on tarkoittanut hänen tehtäväkseen.
8. Mitkä ovat tätä katsantokantaa vastustavat järkevät todistukset?
8 Mutta jos Jumala olisi suorittanut tämän parantamisen ja jos se olisi ollut jumalallinen parannustapaus, niin miksi tämän kristityn piti sitten turvautua lääkäreihin ja heidän määräämiinsä lääkkeisiin? Tai miksi hänen täytyi antautua leikattavaksi ja kenties rikkomaan Jumalan lakia ja ottamaan verensiirto tai verinesteruiske? Käytettiinkö tällaisia esivalmisteluja apostolien ajan jumalallisessa parantamisessa, kun tämä tapahtui Jumalan hengen vaikutuksesta? Ei lainkaan. Jumalan ihmeet olivat silloin suoranaisia ja äkillisiä, eikä niissä tarvittu ihmislääkäreitten eikä lääkeparanteitten apua, ja ne olivat tapauksia, joissa nämä eivät olleet auttaneet. Mutta nyt ei ole siten. Jos kristitty kokee siis poikkeuksellisen toipumisen ja virkistymisen, niin ei hänen tule kuvitella sen tapahtuneen taivaan erikoisen väliintulon kautta. Kristillisen seurakunnan ulkopuolella olevat ihmiset ovat myöskin toipuneet odottamatta, poikkeuksellisesti. Ja vaikka joku kristitty on saattanut kokea hämmästyttävän paluun kuoleman kidasta, niin jollekulle toiselle kristitylle tai monille muille kristityille ei ole käynyt yhtä hyvin samanlaisissa olosuhteissa, vaan he ovat menehtyneet suureen ruumiilliseen vaivaan. Miten siis on? Paistoiko Jumalan suosio tuolle toiselle, jonka ruumiinvoimat palasivat ja joka toipui tavalliseen terveyteen ja toimintaan? Mutta pimenikö se niiltä, jotka eivät parantuneet ruumiillisesti, vaan jotka elää kituuttivat, tulivat huonommiksi ja lopulta kuolivat vaivaansa tai leikkaukseen? Ei olisi oikeudenmukaista sanoa niin, varsinkaan jos nuo menehtyneet olivat aivan yhtä uskollisia ja antautuneita Jumalalle kuin sekin, joka koki poikkeuksellisen toipumisen.
9. Mikä osoittaa edelleen, että toipumattomuus ei ole merkki Jumalan epäsuosiosta tai huomaavaisuuden puutteesta?
9 Muista, että kohta kun Jumala oli ilmestynyt Jaakobille ja ilmoittanut hänen nimensä olevan siitä lähtien ”Israel”, hänen rakas vaimonsa Raakel sai ankarat kivut synnyttäessään toisen poikansa Benjaminin ja kuoli. Voimme olla varmoja siitä, että se ei ollut suinkaan merkki Jumalan epäsuosiosta. (1. Moos. 35:9–20) Jaakob itse tuli sairaaksi 147:n vuoden ikäisenä ja kuoli sairauteensa. Mutta tämä ei tapahtunut sen tähden, että hän olisi joutunut pois Jumalan suosiosta, koska hän pysyi Jumalan profeettana viimeiseen saakka. Egyptin lääkärit palsamoivat Jaakobin. (1. Moos. 47:28–48:1; 49:33–50:3) Elisakin sairastui tautiin, mihin hän kuoli, mutta hän ennusti kuolinvuoteellaankin yhtenä Jehovan todistajana. (2. Kun. 13:1–20) On mahdollista myöskin, että Timoteuksen vatsavaivat ja hänen usein uusiutuvat sairauskohtauksensa jatkuivat hänen kuolemaansa saakka ja että viini, mitä Paavali neuvoi häntä ottamaan, antoi hänelle vain hiukan lievitystä. (1. Tim. 5:23) Se, että joku menehtyy leikkaukseen tai sairauteen, ei ole siis suinkaan Jumalan epäsuosion merkki eikä osoitus hänen myötätuntonsa ja huomaavaisuutensa puutteesta, yhtä vähän kuin ilmiömäistä toipumistakaan tulee selittää hänen erikoiseksi asiaanpuuttumisekseen tai suosiokseen. Meidän täytyy olla järkeviä ja tasapuolisia mielessämme. Muista, että toisia auttaa leikkauksien läpäisemisessä tai vakavan sairauden voittamisessa monet sellaiset ruumiilliset tekijät ja vallitsevat olosuhteet, joita ei taas ole niillä, jotka menehtyvät.
10. Onko sairauden takia sopivaa rukoilla? Millaisin rajoituksin?
10 Tämä ei merkitse sitä, että meidän ei pitäisi olla kiitollisia Jumalalle ja lausua kiitollisuuttamme hänelle, jos toivumme. Eikä se merkitse sitäkään, että me emme saisi esittää asiaa hänelle rukouksessa, kun olemme sairaina. Elämämme joka ainoa tilanne ja asia on seikka, minkä voimme esittää hänelle rukouksessa. Mutta me emme saa silti pyytää jumalallista parannusta emmekä odottaa sitä, vaikka käytämmekin perusteena Jeesuksen sanoja: ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.” (Joh. 15:7) Me tiedämme, mitä Jeesuksen lausunnot sanovat hänen seuraajistaan tänä aikana, eivätkä ne puhu mitään ihmeistä, joita hänen seuraajainsa pitäisi kokea lihaelimistössään tähän aikaan.
11. Mitä me voimme sopivasti rukoilla sairaudessamme? Ja jos kuolemme, niin kenen me silti olemme?
11 Me voimme sopivasti pyytää taivaan Isältämme, että hän auttaisi meitä säilyttämään kristityn kestävyyden sairauden tai ruumiillisen heikontumisen aikana. Me voimme pyytää häntä auttamaan meitä toimimaan uskollisina todistajina koko sen ajan, ettemme menettäisi uskoamme häneen ja kärsisi henkistä vahinkoa sen tähden. Me voimme rukoilla, että meitä opastettaisiin käyttämään oikeita parannuskeinoja, mitkä ovat saatavissamme, tai sopivia lääketieteellisiä hoitotapoja. Me voimme antaa valomme loistaa sairaudessammekin. Velvollisuutemme on ”saarnata sanaa, astua esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla”. (2. Tim. 4:2) On ollut tapauksia, joissa ruumiillisesti heikot ovat saaneet terveyttä, kun ovat todistaneet intonsa hänen Valtakuntansa puolesta lähtemällä toimimaan kenttäpalvelukseen, vaikka huono terveys on näyttänyt sotivan sitä vastaan. Muistakaamme, että, lainataksemme apostolia, ”jos me elämme, niin elämme [Jehovalle], ja jos kuolemme, niin kuolemme [Jehovalle]. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme [Jehovan] omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.” (Room. 14:8, 9) Uskollinen kristitty, joka ei toivu, vaan kuolee, kuuluu siis silti Herralle Jeesukselle.
PERKELEEN SYYTTÄMINEN
12. Kenen tapaukseen jotkut vetoavat väittäessään Saatanan käden olevan mukana sairaudessa ja onnettomuudessa?
12 Jotkut saattavat tehdä nyt seuraavan kysymyksen: Eikö Saatana Perkele ole juuri se, joka tekee meidät sairaiksi ja poistaa meidät siten tehtävistämme? Eikö juuri hän aiheuta kohtalokkaita onnettomuuksia Jehovan uskolliselle tai tapaturmia, mitkä riistävät heiltä tulevat mahdollisuudet toimia hänen palveluksessaan? He viittaavat myönteisen vastauksen tueksi Jobiin. Saatana pani silloin tulen lankeamaan taivaasta ja tuhoamaan Jobin suuret lammaslaumat ja niiden paimenet sekä valtavan myrskyn tarttumaan siihen rakennukseen, missä hänen kymmenen lastaan juhlivat, ja luhistamaan sen heidän päälleen tappaen heidät. Tuo jumalaton löi sen lisäksi Jobin kauhistavalla sairaudella, mikä peitti hänet kiireestä kantapäähän syövyttävillä, syyhyävillä paiseilla.
13, 14. Miksi Jobin tapaus ei ole sääntö, jonka mukaan tulisi arvioida kaikki tapaukset?
13 Mutta Jobin kokemus ei ilmaise meille sääntöä, minkä mukaan meidän pitäisi arvioida kaikki sairaus- ja tapaturmatapaukset. Job joutui erityiseen koetukseen. Jehova kiinnitti ensin Jobin nuhteettomuuteen Saatanan huomion, ja vastustaja syytti siten Jobia siitä, että hän palveli Jumalaa itsekkään hyötynsä vuoksi, koska Jumala oli suojellut häntä ja kaikkea hyvää, mitä hän omisti, joten Jumalan palveleminen tuotti menestystä Jobille. Mutta ottakoonpa Jumala nyt vain suojeluksensa pois ja sallikoon Saatanan tarttua siihen, mistä hän sai itsekästä hyötyä, niin Job luopuisi Jumalasta kiroten häntä vasten kasvoja. Kun Job ei sallinut omaisuuden ja lasten menetyksen pakottaa itseään tällaiseen uskottomuuteen, niin Saatana sai luvan tarttua Jobin nahkaan ja lihaan ja uhata hänen henkeään parantumattomalla sairaudella. Tämän lisäksi kääntyi Jobin oma vaimo häntä vastaan, ja hänen kolme huomattavaa ystäväänsä tuomitsi hänet ulkokullattuna, jota Jehova Jumalan oikeudellinen käsi vaivasi. Mutta nämä Perkeleen ankarat koetukset eivät saaneet Jobia luopumaan nuhteettomuudestaan. Se syytös, minkä Saatana teki Jumalalle tästä jumalisesta miehestä, tuli täten kumotuksi, ja Kaikkivaltias Jumala paransi ihmeen kautta Jobin sekä enemmän kuin hyvitti kaiken, mitä Job oli aikaisemmin menettänyt tuossa ratkaisevassa kokeessa.
14 Me kristityt olemme tosin jokainen nuhteettomuuskokeessamme tämän vihollismielisen maailman keskellä. Mutta kenenkään ei tule ajatella olevansa niin tärkeä, että hänet erotettaisiin ja tehtäisiin sellaiseksi erikoiseksi koetustapaukseksi kuin Job. Jos asia olisi täten, niin meidän pitäisi soveltaa silloin Jobin esittämä kuvaus kautta linjan jokaiseen yksityiseen kristittyyn. Tässä tapauksessa pitäisi jokaisen kristityn saada tässä elämässä itselleen takaisin kaksi kertaa niin paljon, kuin hän on menettänyt Saatanan aiheuttamissa onnettomuuksissa. Hänen pitäisi kokea ihmeparantuminen ja elää sen jälkeen kauan terveenä, jotta se vastaisi Jobin 140:tä vuotta, mitkä hän eli tervehdyttyään. – Job, luvut 1, 2, 42.
15. Keitä Job kuvasi, ja mitä hänen koetuksensa esikuvasi sen tähden?
15 Jobin koetus oli sitäpaitsi Jumalan sallima, ja se kirjoitettiin ennustukseksi. Se esikuvasi, miten Saatana oli paneva Job-luokan, joka alkoi itsestään Jeesuksesta (joka ei tullut koskaan sairaaksi), Jumalaa kohtaan osoitettavan nuhteettomuutensa koetukselle. Mutta tämän koetuksen ei pitänyt aiheutua Saatanan aiheuttamista kirjaimellisista onnettomuuksista, menetyksistä ja kauheista sairauksista, vaan tämän maailman taholta tulevista vainoista ja vastustustoimenpiteistä, mitkä aikaansaavat läheisten toveruussiteitten menetyksen ja saattavat meidät väärään valoon ja näyttämään häpeällisiltä maailman silmissä, sellaisilta, että he inhoavat meitä ja syyttävät meitä uskonnollisiksi ulkokultailijoiksi ja Jumalan kirouksen alaisiksi. Sitenhän esim. kristikunnan puhdasoppiset uskontojärjestelmät syyttävät meitä häpäisijöiksi, kaikkien vihaajiksi ja natseiksi, fasisteiksi sekä imperialisteiksi täällä ja kommunisteiksi tuolla. Jobin ihmeellinen ennalleensaattaminen ei esikuvannut sen tähden meidän ruumiillisten vaivojemme jumalallista parantamista eikä meidän tekemistämme vapaiksi tulevilta onnettomuuksilta, vaan sitä, miten Jumala Kaikkivaltias ennallistaa todistajiensa uskollisen jäännöksen suosioonsa ja tekee tehottomaksi kaikkien hyvätahtoisten ihmisten edessä kaikki palvelijoihinsa kohdistetut väärät syytökset ja väärinesitykset.
16. Miksi ne tapaukset, joissa naisella oli heikkouden henki ja Paavalilla pistin lihassa, eivät osoita Saatanan käden olevan mukana kaikessa sairaudessa?
16 Katsokaamme siis sairautta ja onnettomuuksia terveesti. On paljon muutakin kuin sairaus ja onnettomuudet, mitä Saatana voi käyttää pannakseen meidän nuhteettomuutemme koetukselle. Jeesus sanoi tosin siitä naisesta, joka oli koukistunut kaksinkerroin ja jonka hän paransi: ”Tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?” Mutta me huomaamme, että kertomus sanoo tuossa naisessa olleen ”heikkouden hengen” ja hänen olleen ilmeisesti paholaisen vallassa, joka ei antanut hänen suoristautua. (Luuk. 13:10–16) Paavalikin puhui ’lihansa pistimestä’ ’Saatanan enkelinä, joka rusikoi häntä jatkuvasti’, mutta se ei ollut sairaus eikä onnettomuus, kuten selitimme edellisessä Vartiotornin numerossamme. Mikä tuo pistin lienee ollutkin, niin se oli jokin, mitä vastustaja Saatana käytti tehdäkseen asiat vaikeiksi Paavalille ja murehduttaakseen häntä. Samoin saattaa olla kipujen ja onnettomuuksien laita meidän kohdallamme. Vaikka Saatanaa ei voidakaan syyttää niistä, niin hän saattaa kumminkin käyttää niitä sen jälkeen, kun ne ovat kohdanneet meitä, murehduttaakseen meitä, heikontaakseen meidän uskoamme Jumalaan, lamaannuttaakseen meidän intomme Jumalan palveluksessa, saadakseen meidät menettämään Jumalan hengen ja lopettamaan ponnistelumme.
17. Aiheuttavatko tavalliset tapaukset samoja pahoja vaikutuksia kristityissä kuin muissakin? Muuttaako kristityksi tuleminen mitenkään kenenkään ruumista?
17 Sairauksilla, taudeilla ja onnettomuuksilla on tavallinen kulkunsa. Nämä syyt aikaansaavat samat tulokset vihkiytyneitten kristittyjen elämässä kuin vihkiytymättömien maailmanihmistenkin elämässä. Kun pakanat halusivat Lystrassa Vähässä-Aasiassa palvoa ihmeitä tekevää Paavalin ja Barnabasta jumalina, niin nämä juoksivat ulos joukon keskelle ja panivat vastalauseensa: ”Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te.” (Apt. 14:8–15) Ja me kaikki voimme yhtyä psalminkirjoittajaan, Daavidiin, kun hän sanoi: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” (Ps. 51:7) Jumala ei siis tee ihmettä eikä muuta kenenkään elimistöä millään tavalla vain siksi, että tämä uskoo Jumalan valtakunnan hyvän uutisen ja vihkiytyy kulkemaan Jeesuksen askeleissa. Hän voi ehkä pidentää ikäänsä elämällä paremmin siitä pitäen kristittynä sekä moraalisesti että ruumiillisesti, koska hän saa yhä enemmän tietoa totuudesta ja hoitaa ruumistaan kohtuullisesti eikä väärinkäytä sitä, niinkuin maailmassa olevat tekevät ruumiilleen. Epäitsekäs työskentely Jumalan palveluksessa tekee hyvää sekä mielelle että ruumiille. Jumalan Sanan tutkiminen ja sen soveltaminen sanoihin, ajatuksiin ja tekoihin vaikuttaa terveellisesti joka tavalla. Lainaamme Salomon sanat: ”Pelkää [Jehovaa] ja karta pahaa. Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi.” – Sananl. 3:7, 8.
18. Mikä aiheuttaa sairautta tekemättä poikkeuksia, pikemminkin kuin Saatanan suoranainen kosketus?
18 Kaikki sairaus, mikä on tullut maailmaan, on seuraus Jumalan lain alkuperäisestä rikkomisesta. Sairaus ja kivulloisuus johtuu samalla tavalla nytkin joidenkin ruumiillista hyvinvointia koskevien Jumalan lakien rikkomisesta. Ne eivät johdu Saatanan suoranaisesta kosketuksesta. Monet meistä voivat periä taipumuksia määrättyihin ruumiillisiin vaivoihin, ja ne saattavat ilmaantua, kun jotkin syyt panevat ne kehittymään ja puhkeamaan esiin. Sanokaamme, että jokin ruttotauti raivoaa maassa. Joku maailmanihminen, jolla on terve ruumiinrakenne, voi läpäistä sen saamatta tartuntaa, jota vastoin joku uskollinen kristitty voi joutua sen runtelemaksi ja kuolla tai toipua hyvin hitaasti. Ainoana syynä tähän saattaa olla heikompi ruumiinrakenne ja tietämättömyys siitä, mihin varokeinoihin olisi ryhdyttävä tartuntaa vastaan. Nämä asiat ovat siis luonnollisia, fyysillisiä tapahtumuksia, mitkä saattavat vaikuttaa kenessä tahansa tai kaikissa ihmisissä, mikä asianomaisen usko sitten lieneekin. Olisi järjetöntä syyttää suoranaisesti Perkelettä.
19, 20. Jollei Saatana ole onnettomuuksien aikaansaaja, niin mikä se on aivan puolueettomasti?
19 Sama koskee onnettomuuksia: ne johtuvat yleensä huolimattomuudesta. Kenen huolimattomuus tahansa johtaa samoissa olosuhteissa samaan onnettomuuteen. Konventtilaisten täyttämä linja-auto vie heitä takaisin kotiin, ja ajaja nukahtaa ratissa. Auto menee rikki, monet kuolevat, ja melkein kaikki muut loukkaantuvat. Perkele on syypää! Ei, vaan pikemminkin on syytettävä ajajan huolimattomuutta ja ajattelemattomuutta. Ja jälleen: autollinen todistajia, jotka ovat olleet kenttäpalveluksessa levittämässä Valtakunnan uutista, lähtee pienelle huviretkelle ja pysäköi tienmutkaan. Toinen auto pöyrähtää mutkasta ja tekee hetkessä liian jyrkän käännöksen ja törmää pysäköityä autoa vastaan sekä tappaa kaikki siinä olevat. Perkeleen työtäkö? Ei! Ajatuksen ja varovaisuuden puute mutkassa.
20 Kristitty astuu öljytyllä lattialla olevalle irralliselle matolle ja luiskahtaa, lankeaa ja saa lonkan murtuman. Onko syytettävä Perkelettä? Ei, sillä kuka tahansa muukin, joka olisi astunut kiireesti tuollaiselle liukkaalla lattialla olevalle matolle, olisi voinut kokea samaa, itse Perkeleen suosikkikin. Kaksi kristittyä menee naimisiin ja haluaa pysyä lapsettomina voidakseen paremmin toimia ilman murheita ja taakkoja. Mutta äkkiä, heidän pettymyksekseen ja huolimatta kaikesta heidän varovaisuudestaan, tuleekin lapsi, jota ei haluttu! He väittävät Herran johtaneen heidät kohtaamaan toisensa ja menemään naimisiin, mutta mitä tähän lapseen tulee, niin Perkele yllätti heidät häiritäkseen heidän Jumalalle suorittamaansa palvelusta. Mutta jos he eivät halunneet lapsia, niin miksi he ensinkään menivät naimisiin? Eikö avioliiton ensisijainen tarkoitus ole lasten tuottaminen tähän maailmaan? Menemällä naimisiin he vaaransivat palvelusvapautensa ja asettuivat alttiiksi lasten tuottamille taakoille ja vastuille. Ei Saatana pannut miehiin ja naisiin lasten synnyttämisvoimaa. Hän ei pannut alulle tuon lapsen elämää, elämää, mitä kristittyjen vanhempien tulee pitää ”pyhänä” Jumalan silmissä. (1. Kor. 7:14) Ei tuo lapsi ollut ”onnettomuus”. Älä petä itseäsi sen luonnonlain toiminnan suhteen, minkä Jumala, Luoja, pani muuttumattomaksi ihmiselimistöön. Se laki toimii, eikä koko sinun varovaisuutesikaan ole aina kyllin neuvokas ehkäisemään sen toimintaa.
21. Onko kristittyjen odotettava, että he saisivat kokea joitakin erilaisia olosuhteita ruumiillisesti kuin muut? Miksi vastaat siten?
21 Sairauden, ilkeitten tautien, onnettomuuksien ja vanhuuden voidaan siis odottaa kulkevan tavallista latuaan vihkiytyneitten kristittyjen joukossa samalla tavalla kuin muidenkin ihmisten keskuudessa. Kun ruumis tulee vanhaksi ja menettää nuoruuden voimansa eikä voi korjaantua eikä muodostaa uusia kudoksia, niin sen voidaan odottaa luhistuvan, olkoon ihminen kristitty tai ei. Iisak, Aabrahamin poika, tuli sokeaksi vanhuudessaan ja oli sokea noin 50 vuotta, vaikka hän esikuvasi Jeesusta Kristusta. (1. Moos. 27:1, 21–23; 35:28, 29) Me voimme koettaa korjata kulunutta ruumista, mutta jos lääkkeet, asiantuntijan hoito tai leikkaus eivät pysty lisäämään kyynärääkään vanhan kristityn elinikään, niin se ei ole suoranaisesti hänen vikansa. Kun tällaiset toimenpiteet pettävät, niin ei hänen tule kumminkaan silloin odottaa eikä rukoilla jumalallista parannusta. Tämä pyhän hengen toiminta on jo kauan sitten lopetettu vaikuttamasta kristittyihin. Muista, miten Jumala käänsi kuningas Hiskialle ajanviisaria taaksepäin viisitoista vuotta ja miten profeetta Jesaja pani viikunalaastarin Hiskian ilkeän paiseen päälle vertauskuvaksi Jumalan parannusvoimasta. (Jes. 38:1–22) Mutta me emme elä enää niiden profeettain ja apostolien päivänä, joille annettiin lahjaksi yliluonnollinen parantamisvoima. Meidän ei tule siis odottaa eikä rukoilla mitään tavallisesta poikkeavaa vain sen vuoksi, että olemme uskollisia kristittyjä.
22, 23. Saattavatko jotkut menehtyä kuolemaan Harmagedonissa luonnollisista syistä? Ja ilmaiseeko tämä heitä vastaan langetetun tuomion?
22 Kun tuleva Harmagedonin taistelu puhkeaa raivossaan ja hävityksessään, niin monet vihkiytyneet kristityt ovat vanhassa iässä tai heikossa tilassa. Voi siis olla, että kun tuo taistelu kehittyy kaikkine olosuhteineen, mitkä se aikaansaa maassa ja sen ympäristössä, niin monet kristityt, jotka ovat iäkkäitä, raihnaita rakenteeltaan tai heikkosydämisiä, saattavat kuolla puhtaasti luonnollisista syistä. Kun luemme profeetallista kertomusta tuosta taistelusta esimerkiksi Psalmista 46, missä esitetään, miten maa järkkyy, vuoret joutuvat keskelle merta, vedet pauhaavat ja aallot raivoavat, niin että vuoretkin vapisevat niiden paisuessa, niin saatamme nähdä sen ajaksi, mikä koettelee kovasti voimakkaimpienkin ihmisten sydäntä ja ruumiillista kuntoa. Me saatamme joutua läpikäymään monta puutetta, jotka ovat yhteisiä maailman ihmisille, kuten ravinnon vähennyksiä, sydämettömien ainesten pahuudelle alttiiksi joutumista jne., niin että se on oleva rasittavaa aikaa, mikä käy ankarasti ruumiinvoimillemme. Jotkut voivat olla ruumiillisen tilansa, ikänsä tai muitten olosuhteitten vuoksi kykenemättömiä kestämään Harmagedonin vaikeuksia enempää kuin toisetkaan.
23 Mutta Jehovan uskollisten todistajain kuolema, mikä johtuu yksinkertaisesti siitä, että heidän ruumiinsa ei voi kestää sitä, ei ole tuomio heitä vastaan, osoitus siitä, että Jehovan taivaalliset sotajoukot olisivat teloittaneet heidät. He joutuvat kuolemaan uskollisuudessaan, Jumalan kunniaansaattamisessa, eikä heidän kuolemansa merkitse heidän hävittämistään iäksi, vaan heillä on ylösnousemus siinä uudessa maailmassa, mikä seuraa Harmagedonia. Mutta jos Jumala hyväksi näkee, niin hän voi vahvistaa heikointakin uskolliseen kansaansa kuuluvaa poikkeuksellisella tavalla kestämään kaikki tuon vertaansa vailla olevan ahdistuksen ajan vaikeudet ja säilymään hengissä. Jokaisen hänen kansaansa kuuluvan varjeltuminen johtuu siitä, että hän on suojellut heidät sen hävityksen keskellä, minkä hän toimeenpanee kaikille vihollisilleen.
24. Miten meidän tulee siis menetellä terveyden ja turvallisuuden suhteen?
24 Meidän tulisi koettaa Jumalan palveluksessa toimiessamme pitää parhainta huolta terveydestämme ja ruumiillisesta kunnostamme ja varoa liiallisuutta, uhkarohkeutta ja onnettomuuksia niin paljon kuin mahdollista. Samalla tavallahan me lukitsemme ovet, suljemme ja telkeämme ikkunat, panemme kiinni kellarinoven ja teemme muutakin varjellaksemme kotejamme varkaitten sisäänpääsyltä. Ja sitten me voimme jättää muun taivaan Isämme ja Huoltajamme huostaan. Mutta jos me joudumme siitä huolimatta vaaroihin ollessamme uskollisia hänen palveluksessaan, niin meidän täytyy ottaa vastaan kaikki, mitä hän sallii tulla tahtonsa mukaan, ja me voimme kiittää häntä, kun hän pelastaa meidät havaitsemistamme vaaroista. Älä ryhdy mihinkään tarpeettomiin onnenkauppoihin. Älä pane Jehovaa aiheettomasti koetukselle. ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin [Jehovalle] eikä ihmisille.” – 1. Kor. 10:31; Kol. 3:23.