Viisaita neuvoja suojaksi rikollisuutta vastaan
MONET ovat kirjoittaneet kirjoja ja artikkeleita, joissa neuvotaan, miten parhaiten pitää puoliaan rikollisuutta vastaan. Monilla heidän käytännöllisistä ehdotuksistaan on todellista arvoa, vaikkei nykyään olekaan mitään keinoa täydellisen turvallisuuden tai suojan varmistamiseksi. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettemme voisi tehdä mitään. Me voimme tehdä ja meidän pitäisikin tehdä ottaen huomioon nykyisen tasaisesti kohoavan rikollisuuden ja väkivallan aallon.
Saadaksemme erittäin käytännöllisiä ehdotuksia kääntykäämme erään miehen puoleen, jota Jumala siunasi ’ylen runsaasti viisaudella ja ymmärryksellä’, niin, viisaudella, joka teki hänestä ’kaikkia ihmisiä viisaamman’ omana aikanaan ja mahdollisti sen, että hän ”sepitti kolmetuhatta sananlaskua”. (1. Kun. 4:29, 31, 32) Saatat tunnistaa tämän miehen kuningas Salomoksi.
Kuuluisa espanjalainen kirjailija Cervantes määritteli kerran sopivasti sananlaskut ”pitkästä kokemuksesta saaduiksi lyhyiksi lauseiksi”. Kellään ei ole ollut pitempää kokemusta ihmisestä ja hänen vaikeuksistaan kuin ihmisen Luojalla itsellään, joka antoi Salomolle sen viisauden, jota hän tarvitsi sepittääkseen ”lyhyet lauseet”, jotka me löydämme Raamatusta Sananlaskujen ja Saarnaajan kirjasta. Salomon neuvot, jotka todellisuudessa ovat lähtöisin Jumalasta, ovat parhaita saatavissa olevia neuvoja. Katsokaamme, miten voimme soveltaa niitä omaksi suojaksemme.
ENNAKOI IKÄVYYDET
”Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.” – Sananl. 22:3.
Pohjimmainen periaate tässä on se, että ihmisen pitäisi nähdä mahdollinen vaara ennakolta ja kätkeytyä, ennen kuin onnettomuus kohtaa. Toisin sanoen ryhdy varotoimiin. Se tarjoaa parhaimman turvan. Esimerkkejä? Niitä on monia.
Pidä talosi ovet ja ikkunat lukossa, kun olet poissa kotoa. Joillakin seuduilla voi jopa olla viisasta pitää ne lukossa kaikkina aikoina. Jos asut kodissa, jonka yhteydessä on autotalli, älä unohda sen ja talon pääosan välistä ovea. Aviomiesten, jotka lähtevät myöhään työhön, on tiedetty jättävän autotallin oven auki, niin että vieraat pääsevät helposti taloon autotallin kautta.
Se, mikä soveltuu kotiisi, soveltuu myös autoosi. Pidä se lukittuna. Joissakin maissa on laitonta jättää auto yksin lukitsematta sitä, ja se on oikein. Silloinkin kun ajat, voit havaita viisaaksi pitää ovet lukossa; muussa tapauksessa ei-toivottuja henkilöitä saattaisi tunkeutua autoosi, samalla kun odotat liikennevaloissa. Jos sinun täytyy jättää autosi kadulle illalla, koeta löytää sille mahdollisimman valoisa pysäköintipaikka.
Koska murtovarkaat pitävät siitä, että he saavat työskennellä häiriintymättä ja mennä huomaamatta, tavallisesti he tulevat käymään silloin, kun et ole kotona. Äänekäs murtohälytin (talossa tai autossa) tai haukkuva koira voivat saada heidät riittävän vakuuttuneiksi siitä, etteivät työolot ole suotuisat. Jos olet poissa pitemmän aikaa, älä tee poissaoloasi tiettäväksi antamalla sanomalehtien tai postin kasaantua postiluukkuun tai postilaatikkoon. Pyydä, että niitä säilytetään siihen asti, kun palaat, tai järjestä niin, että joku ystävä korjaa ne säännöllisesti talteen.
Taloon palamaan jätetty valo saa näyttämään siltä, että joku on kotona. Jos se jätetään palamaan yötä päivää useiksi vuorokausiksi, se olisi tietenkin aivan yhtä paljastavaa mahdolliselle tarkkailevalle murtovarkaalle kuin täysi pimeys. Jos olet pitkään poissa, saattaisi olla viisasta ostaa sellainen laite, joka automaattisesti sytyttää ja sammuttaa valoja tai jopa kytkee televisiosi tai radiosi ja sammuttaa ne ennalta määrättyinä aikoina.
Säilytä arvoesineitäsi turvallisessa paikassa, sellaisessa jonne murtovaras ei ehkä ajattelisi katsoa. Vielä parempi on säilyttää niitä useassa paikassa, niin että jos hänen onnistuisi viedä niistä joitakin mukanaan, hän ei saa niitä kaikkia. Ikävyyksien ennakointi maksaa vaivan.
ÄLÄ OLE LIIAN LUOTTAVAINEN
”Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.” – Sananl. 14:15.
Olisi suurenmoista, jos me voisimme luottaa jokaiseen, jonka me tapaamme, ja se on vielä mahdollista joissakin osissa maailmaa. Mutta muualla, monet suuret kaupungit mukaan luettuina, pahuutta on runsaasti, ja meidän täytyy olla realistisia. Tällöin saattaa olla viisasta olla varuillaan epäilyttävien henkilöiden ja tilanteiden suhteen.
Esimerkiksi voi olla epäviisasta kutsua tuntemattomia ihmisiä kotiisi silloinkaan, kun heidän käynnilleen näyttäisi olevan laillinen syy, elleivät he voi todistaa asianmukaisesti henkilöllisyyttään. Koska ovenkin avaaminen voi olla vaarallista joissakin paikoissa, haluat ehkä hankkia siihen tirkistysreiän tai ketjun, jos olosuhteesi vaativat sitä.
Älä koskaan jätä oven avainta kynnysmaton alle tai mihinkään muuhun yleisesti tunnettuun kätköpaikkaan. Voit luottaa ihmiseen, jota varten jätät sen, mutta voitko luottaa siihen, joka saattaa löytää sen? On myös epäviisasta kiinnittää avainnippuun nimi- ja osoitelappua ja siten pitää rehellisenä sen mahdollista löytäjää, jos se sattuisi katoamaan.
Varovaisuus on viisas menettelytapa, kun joku lähestyy sinua kadulla varsinkin illalla. Hänen aikeensa voivat näyttää rehellisiltä, mutta se voisi olla juoni, jolla hän pääsee niin lähelle sinua, että hän voi tehdä jotakin vahinkoa. Parempi olla varovainen kuin joutua väkivallantekijän uhriksi. Yksin ulos menemisen välttäminen siinä määrin kuin se on mahdollista voi myös olla suojaksi. Kahden ihmisen kimppuun ei hyökätä yhtä todennäköisesti kuin yhden kimppuun. Saarnaajan 4:12 sanoo: ”Yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa.”
Katso, millainen on ulkoasusi ollessasi yleisillä paikoilla. Tapa, jolla pukeudut, on tärkeä. Se voisi yllyttää toisia tekoihin, joista et olisi kiitollinen.
Ole myös varovainen, kun olet läsnä yleisötilaisuuksissa. On epäviisasta jättää arvoesineitä istuimellesi, kun menet WC:hen tai poistut nauttimaan virvokkeita. Rehellisessä joukossa ei tarvitse olla kuin yksi epärehellinen ulkopuolinen, niin saat katua huolimattomuuttasi.
Älä yritä ”näyttää rikkaalta”. Setelitukkoa vilautteleva mies ja yltä päältä jalokivien peitossa oleva nainen etsivät ikävyyksiä. Time-lehti kertoi eräässä jonkin aikaa sitten ilmestyneessä artikkelissaan, että ”suureksi osaksi ihmisryöstöjen epidemian ja muun Italian rikkaisiin kohdistuneen väkivallan vuoksi rahakkaaseen elämäntyyliin liittyvä prameilu – ja pöyhkeily – ovat melkein kadonneet”. Erään varakkaan ihmisen mainittiin sanoneen: ”Nykyään italialainen haluaa tuntea olevansa rikas ja näyttää köyhältä.”
VALITSE TOVERISI HUOLELLISESTI
”Väkivallan mies viekoittelee lähimmäisensä ja vie hänet tielle, joka ei ole hyvä.” – Sananl. 16:29.
Väkivalta on kuin tarttuva tauti; sekin on tarttuvaa. Jopa viattomat kiistat työtovereiden, ystävien tai sukulaisten kanssa voivat nopeasti kehittyä väkivallaksi, jos ei olla varovaisia. Esimerkiksi väitetään, että Yhdysvalloissa on runsas neljäsosa murhista perheasioita, ja usein ne ovat saaneet alkunsa perheriidoista. Jos olet mukana kutsuilla, joissa nautitaan kohtuuttomasti alkoholia, tai liityt johonkin vastalauseliikkeeseen tai marssiin, jossa tunteet kuohuvat, niin väkivallan vaara moninkertaistuu. Miten viisasta onkaan siis karttaa väkivaltaan taipuvaisia ihmisiä ja tilanteita, jotka pyrkivät ruokkimaan sitä!
Sinun pitäisi olla kiinnostunut omasta käytoksestäsi eikä liian huolissasi toisten huonosta käytöksestä. Jos huomaat jonkun käyttäytyvän epäkohteliaasti tai sopimattomasti yleisellä paikalla, on parempi harjoittaa itsehillintää ja olla sanomatta mitään, niin kauan kuin henki ei ole vaarassa. Sananlaskujen 26:17 selittää: ”Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.” Voisit helposti yllyttää toisia väkivaltaan sanomalla jotakin sopimatonta tai jopa vastenmielisellä katseella.
Mitä ihmisen pitäisi tehdä, jos hän joutuu epähuomiossa riitaan, joka ei ole hänen omaa syytään?
LÄHDE POIS, JOS VOIT
”Herkeä, ennenkuin riita syttyy.” – Sananl. 17:14.
Älä lisää polttoainetta tuleen riitelemällä. Sananlaskujen 26:20 sanoo meille: ”Halkojen loppuessa sammuu tuli.” Riita voi kestää ainoastaan niin kauan kuin sinä haluat pysyä taistelukentällä. Se, että lähdet pois väkivallan välttämiseksi, ei ole pelkuruuden, vaan pikemminkin viisaan ihmisen merkki. Jeesuksen Kristuksen ja apostoli Paavalin esimerkit osoittavat tämän. – Ks. Luuk. 4:28–30; Apt. 9:23–25; 14:5, 6.
Mutta entä jos vastustajasi ruumiillisesti estää sinua pakenemasta? Puhu hänelle silloin tyynnyttävästi. Muista, että ”leppeä vastaus taltuttaa kiukun”. (Sananl. 15:1) Se vaatii itsehillintää, mutta se voi kannattaa ajan mittaan. Naisten tiedetään saaneen puhumalla ahdistajat luopumaan raiskauksesta siten, että ovat pysyneet tyyninä ja selittäneet heille raamatullista moraaliasennettaan.
Tietenkin voi olla aikoja, jolloin pakeneminen on mahdotonta ja jolloin rauhalliset sanat kaikuvat kuuroille korville. Mitä sitten? Se riippuu siitä, mitä tuo ihminen haluaa. Haluaako hän omaisuuttasi, rahojasi? Jos hän haluaa, niin anna hänen saada ne. Aineellisia voidaan korvata, mutta ei terveyttäsi tai henkeäsi. Älä milloinkaan vaaranna niitä puhtaasti aineellisten vuoksi. Sananlaskujen 3:14 sanookin viisaudesta ja hyvästä arvostelukyvystä, että ”parempi on hankkia sitä kuin hopeata”, sillä niiden avulla ihminen tajuaa, miten suhteellisen vähäpätöisiä aineelliset ovat verrattuina elämään.
Mutta jos ahdistelija tavoittelee siveyttäsi tai henkeäsi, tilanne on erilainen, ja sinulla on Raamatun tuki sille, että puolustaudut kaikin käytettävissä olevin keinoin. Eräs pohjoissaksalainen sanomalehti neuvoi sukupuolisen ahdistelun kohteiksi joutuneita naisia tai nuoria tyttöjä ”pysymään rauhallisina”, ”tekemään vastarintaa”, jos mahdollista, ja ”samaan aikaan huutamaan apua”. (Vrt. 5. Moos. 22:23, 24.) Niitä, jotka eivät pysty tekemään ruumiillista vastarintaa, käskettiin kokeilemaan oveluutta pahantekijään tai ”suuntaamaan hänen huomionsa muualle rukoilemalla ääneen”. Tämä on viisas neuvo, koska se on raamatullinen. Se johtaa meidät myös toiseen tämän viisaan hallitsijan tekemään ehdotukseen.
LUOTA JEHOVAAN
”Älä sano: ’Minä kostan pahan’; odota Herraa, hän auttaa sinua.” – Sananl. 20:22.
Näitä sanoja ei pidä ymmärtää siten, että ne sulkisivat pois itsepuolustuksen, mutta ne osoittavat meille, että sen käytössä tarvitaan harkintaa ja tasapainoa.
Rikoksia on pohjimmiltaan kahdenlaisia: ihmisen omaisuutta vastaan suunnattuja rikoksia, kuten esimerkiksi varastaminen tai kiristys, ja ihmistä itseään vastaan suunnattuja rikoksia, joita ovat esimerkiksi pahoinpitely, raiskaus tai murha. Koska elämä on ehdottomasti suuriarvoisempi kuin omaisuus, meillä olisi hyvällä syyllä oikeus suurempaan toimintavapauteen torjuessamme itseemme kohdistuvia rikoksia kuin torjuessamme omaisuuteemme kohdistuvia rikoksia.
”Kasvava suuntaus [Ranskassa] on se, että luotetaan enemmän itsepuolustukseen kuin poliisin tarjoamaan suojaan.” Eräässä saksalaisessa päivälehdessä oli sellainen uutinen jonkin aikaa sitten. Artikkelissa kerrottiin itsepuolustusryhmästä, jonka jäseniä oli neuvottu: ”Aseistautukaa ja ampukaa ensin.” Vastaavanlainen suuntaus on havaittavissa muissakin maissa. Erään aikakauslehden mukaan ”länsisaksalaiset ovat rekisteröineet 2,5 miljoonaa revolveria, pistoolia, haulikkoa ja kivääriä, mutta mahdollisesti heidän hallussaan on laittomasti kymmenkertainen määrä aseita”. Artikkelissa sanottiin edelleen, että aseiden hankkiminen käy koko ajan helpommaksi ja että ”niin rikolliset kuin kunnolla käyttäytyvät kansalaisetkin käyttävät niitä herkemmin ja raaemmin”.
Jotkut saattavat olla sitä mieltä, ettei voi olla vaarallista, jos ”kaiken varalta” pitää asetta talossa, tietenkin siinä toivossa, ettei sitä koskaan tarvitsisi käyttää. Mutta itse asiassa ainoa tapa olla todella varma siitä, ettet koskaan käytä asetta, on, ettei sinulla ole sellaista ensinkään. Miten usein ihmiset ovatkaan pelosta ja hermojännityksestä johtuvan paineen vaikutuksesta käyttäneet aseita vain katuakseen sitä jälkeenpäin. Ajattele, miltä tuntui eräästä Pariisin eteläpuolella asuvasta huoltoaseman omistajasta, joka kuuli epäilyttäviä ääniä keskellä yötä. Hän meni alakertaan ja näki yhtäkkiä varjon, ja koska hän luuli sitä murtovarkaaksi, hän ampui. Miten murheellinen hän olikaan, kun hän huomasi ampuneensa 8-vuotiasta poikaansa, joka oli noussut ylös juomaan vettä!
Ihmisveren vuodattaminen on vakava asia silloinkin, kun se tapahtuu tahattomasti. On tietenkin olemassa toisentyyppisiä aseita, kuten kaasupistooleja, joita voidaan käyttää hyökkääjien karkottamiseksi. Vaikka tällaisilla ”vaarattomilla” aseilla ei ole tarkoitus haavoittaa tai tappaa, nekin voivat toisinaan tehdä vastustajan väkivaltaisemmaksi, joten tulee harkita huolellisesti, onko niidenkään käyttö suositeltavaa.
Niin sanotut sotilaalliset taidot, kuten judo ja karate, ovat toinen itsepuolustusmenetelmä, jonka suosio kasvaa. Koska nämä sotilaalliset taidot valmentavat ihmistä käyttämään käsiään ja ruumistaan joko vastustajan vahingoittamiseksi tai tappamiseksi, niin nekin ovat todellisuudessa aseita. Niiden pakanallinen tausta ja sotilaallinen käyttö herättävät myös kysymyksiä siitä, ovatko ne sopivia kristityille. Voisitko kuvitella apostoli Johanneksen puolustautuvan karatelyönnein tai Jeesuksen Kristuksen karkottavan vastustajan kung fu -taktiikalla? (Katso Herätkää!-lehden vuoden 1976 toukokuun 8. päivän numerosta sivua 21, jossa tätä aihetta käsitellään tarkemmin.)
Se, miten pitkälle voit mennä puolustaessasi itseäsi ja omaisiasi, samoin kuin se, mitä menetelmiä haluat käyttää, ovat henkilökohtaisia asioita, joista sinä päätät valmennetun omantunnon perusteella. Kuitenkin voi olla hyödyllistä, että teet itsellesi joitakin kysymyksiä sen ratkaisemiseksi, mitä sinun pitäisi tehdä: Taistelenko hengen suojelemiseksi vaiko vain omaisuuden turvaamiseksi? Onko vaikuttimenani itseni ja omaisteni suojeleminen vai pahantekijälle kostaminen? Olenko ajatellut, miten toimintani saattaisi vaikuttaa toisiin, myös pahantekijään? Haluaisinko vahingoittaa häntä pahasti tai jopa tappaa hänet? Tajuanko, että hän voi olla olosuhteiden uhri, jota tulee ennemmin sääliä kuin tuomita? Voisiko olla niin, että sopivan valmennuksen, huolenpidon ja rakkauden avulla hän saattaisi haluta kehittää piileviä hyviä ominaisuuksiaan ja katua huonoja ominaisuuksiaan? Auttaisinko häntä siinä, jos minulla olisi siihen tilaisuus?
Yhteenvetona voidaan sanoa, että vaikka kristityt eivät vastustakaan ehdottomasti itsepuolustusta, heidän pitäisi huolellisesti välttää tilanteita, jotka tekisivät sen välttämättömäksi. He tajuavat, että ilmaisemalla tervemielisyyden henkeä, näkemällä ikävyydet ennalta, ryhtymällä tarpeellisiin varotoimiin, olemalla varovainen tovereidensa suhteen, valvomalla sekä kieltään että tekojaan ja välttämällä luottamasta liikaa ihmisiin samalla kun he panevat täyden luottamuksensa Jehovaan, he noudattavat viisasta menettelytapaa. Se on parempaa itsepuolustusta kuin mikään aseiden tai sotilaallisten taitojen käyttöön perustuva itsepuolustus.
SAARNAAJAN 9:18 TEKEE SEURAAVAN YHTEENVEDON:
”Viisaus on parempi kuin sota-aseet.”
Jehova Jumala, kaikkeuden mahtavin persoona, jonka tietämättä ei voisi tapahtua pienintäkään rikosta, kykenee tekemään täysin luotettavan rikostaulukon, jonka perusteella tehdään tiliä pahantekijöiden kanssa. Mutta tuleeko hän todella tekemään niin? Onko nykyinen tasaista vauhtia kasvava rikollisuuden ja väkivallan aalto paisuva edelleen loputtomasti, vai tuleeko Jumala aikaansaamaan ihmiskunnalle kaivatun huojennuksen? Lue vastaus sivuilla 27 ja 28 olevasta artikkelista ”Voidaanko rikollisuus ja väkivalta koskaan poistaa?”
[Kuvat s. 9]
Suojeleeko karaten opiskelu tai aseen omistaminen sinua?