köyhiä, nuoria tai vanhoja, orjia tai vapaita. (Matt. 11:28) Sekä rikkaat että köyhät hyötyivät hänen opetuksestaan ja ihmetöistään. Rikkain ei saanut sen enempää eikä vähempää kuin köyhinkään. Kaikille annettiin tilaisuus kuulla ja ilmaista vastakaikua hyvälle uutiselle, ja Jeesus opetti heitä rakastamaan lähimmäisiään niin kuin itseään. – Matt. 22:39.

Koska useimmat rikkaista eivät välittäneet Jeesuksesta, köyhät ja vaatimattomat saivat eniten hyötyä hänen ajastaan ja osoittamastaan huomiosta. Hän tuomitsi ulkokultaiset kirjanoppineet ja fariseukset, koska he ahneesti vaativat parhaan itselleen. (Matt. 23:2–7) Hän ei myöskään suvainnut, että kukaan hänen opetuslapsistaan olisi yrittänyt saada muita huomattavampaa asemaa.

KUNNIAN OSOITTAMINEN TOINEN TOISTAAN KOHTAAN

Jotta me saisimme Jehova Jumalalta suotuisan tuomion, meidän täytyy kohdella toisia rehellisesti ja puolueettomasti. ”Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa”, kun taas ”se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa”. (Sananl. 17:5; 14:31) Jehova palkitsee ne, jotka osoittavat huomaavaisuutta tarpeessa olevia kohtaan, ja ”joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu”. (Sananl. 28:27) Palvonnallamme ei ehkä ole paljonkaan merkitystä, jos me teemme ”puolueellisia erotuksia”, jotka halventavat toisia. – Jaak. 3:17.

Niinpä kristityt kertovat mielellään Jumalan valtakunnan hyvää uutista kaikille, jotka kuuntelevat. He käyvät aivan yhtä halukkaasti köyhimpien asuma-alueen vaatimattomissa kodeissa kuin varakkaitten upeissa asunnoissa. Jokaista yksilöä pidetään yhtenä niistä monista, joiden puolesta Jeesus antoi elämänsä. (Matt. 20:28) Jokaisella, joka osoittaa lampaankaltaisia ominaisuuksia, on oikeus saada kaikkia kristillisen seurakunnan hengellisiä varauksia.

Seurakunnan sisäpuolella ei ole sijaa suosikkijärjestelmälle. Ensimmäisellä vuosisadalla niiden, jotka osoittivat suosiota rikkaille, julistettiin perustellusti harjoittavan syntiä. (Jaak. 2:1–9) Sekä vaatimattomien että rikkaitten pitäisi saada osakseen hengellistä huomiota ja huolenpitoa puolueettomasti. – 3. Moos. 19:15.

Vähävaraiset ovat olennainen osa seurakunnasta. Sen tähden heille ei pitäisi aiheuttaa sellaista tunnetta, että heidät on ’jätetty ulkopuolelle’ siksi, että eräiden keskuudessa on olemassa jonkinlainen kuppikunta. ”Köyhät” olivat niiden joukossa, joita Jeesus suositteli kutsumaan pitoihin osoitukseksi aidosta vieraanvaraisuudesta. (Luuk. 14:12–14) Ja jos jotkut kristityt ovat hankkineet sellaista, mihin joillakin toisilla uskovilla ei ole varaa, niin varakkaammat eivät tietenkään ’näytä komeilevasti elämän varallisuuttaan’. – 1. Joh. 2:16.

Miten siis arvioit jonkun arvon? Katso tarkoin, mikä hän on, äläkä sitä, mitä hänellä on. Mittaa hänet sen mukaan, miten hän onnistuu kehittämään kristillisiä ominaisuuksia. Onko hän ihminen, joka pelkää Jehovaa? (Ps. 111:10) Onko hänellä luja usko? (Hepr. 10:38, 39) Onko hän vieraanvarainen? (Room. 12:13) Osoittaako hän huomaavaisuutta, ja onko hän halukas antamaan anteeksi? (Ef 4:32) Onko hän tunnettu totuudenmukaisesta, terveellisestä puheesta? (Ef 4:29; Tiit. 2:6–8) Ilmaiseeko hän rakkautta, jonka piti olla Kristuksen opetuslasten tunnusmerkki? (Joh. 13:35) Juuri sellaisen ihmisen varmaan haluaisit ystäväksesi!

’Vetävät syntiä kuin vaunujen valjailla’

◆ Jesajan ennustus surkuttelee niitä, jotka vetävät ”synnin palkkaa [syntiä, UM] kuin vaunujen valjaissa”. (Jes. 5:18) Näin puhutellut israelilaiset pitivät ilmeisesti tapanaan harjoittaa syntiä. He olivat siinä kiinni niin kuin vetojuhdat vetämiensä vaunujen valjaissa. Sellaiset saattoivat odottaa joutuvansa ahdinkoon Jehovan vanhurskaan tuomion toteuttamisen aikana.