Jumala kunnioittaa perhejärjestelyä

KUN lapsi syntyy, niin ystävät ja sukulaiset kerääntyvät lapsen ympärille ja saatetaan kuulla seuraavanlaisia huomautuksia: ’Hänhän on kuin isänsä kuva!’ tai: ’Hän on aivan äitinsä kaltainen!’ Toisinaan ei jommankumman vanhemman kaltaisuus ole niin selvästi havaittavissa ulkonäössä mutta tulee ilmeiseksi myöhemmin lapsen persoonallisuuden piirteissä. Meistä pitää nykyään paikkansa sama kuin ensimmäisestä ihmisestä Aadamista, jolle, kuten Raamattu kertoo, ”syntyi . . . poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet”. – 1. Moos. 5:3.

Jehova Jumala on ollut hyvin muuttumaton vanhempia ja heidän oikeuksiaan koskevassa asiassa. Hän antoi vanhemmille edun ja kyvyn tuottaa oman kuvansa ja kaltaisuutensa mukaisia lapsia. Sen lisäksi hän sallii heidän kasvattaa lapsensa sillä tavalla kuin he haluavat. Ja siitä huolimatta, että jotkut vanhemmat ovat laiminlyöneet lapsensa ja jotkut ovat jopa kasvattaneet heistä Jumalaa vastaan taistelevia, hän ei ole ottanut heidän lapsiaan heiltä pois ja antanut toisten huollettaviksi.

Tämä on totisesti oikeudenmukaista ja osoittaa suurta pitkämielisyyttä Jumalan taholta. Kukaan ei voi aiheellisesti valittaa, että Jumala olisi estänyt häntä kasvattamasta lapsiaan haluamallaan tavalla. Eikä kukaan, joka ei ole opettanut lapsilleen Jumalan periaatteita, voi syystä valittaa sen ahdingon vuoksi, mitä hänen lastensa huono käytös tuottaa. Laiminlyövät vanhemmat eivät voi väistää sitä periaatetta, että ”kuriton poika on äitinsä häpeä”. – Sananl. 29:15.

PIENET LAPSET EIVÄT OLE SYNNITTÖMIÄ

Kaikki ihmiskunnan lapset perivät myös joitakin epämiellyttäviä piirteitä vanhemmiltaan, vaikka he perivät joitakin toivottujakin piirteitä. Ja kaikki ovat poikkeuksetta syntyneet syntisinä siksi, että heidän alkuperäinen esi-isänsä menetti tottelemattomuuden takia asemansa Jumalan edessä. Raamattu kertoo: ”Niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” – Room. 5:12.

Aadam ei voinut antaa täydellisyyttä lapsilleen siksi, että hän teki syntiä, hän ei täyttänyt Jumalan hänelle asettamaa täydellisyyden mittaa, häneltä puuttui sitä Jumalan kirkkautta, mitä hänen olisi pitänyt heijastaa. Niin vaikutus levisi koko ihmissukuun. ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” – Room. 3:23.

Kiitos Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden Kristuksen lunastusuhri voi poistaa synnin, missä ihminen on syntynyt. Hänen täytyy tietysti olla sen ikäinen, että hän voi ottaa vastaan Jumalan hänen hyväkseen tekemän varauksen. Mutta entä lapset, jotka eivät ole vielä kyllin vanhoja omatakseen tällaisen uskon? He eivät ole synnittömiä. Psalmista Daavid sanoi: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” (Ps. 51:7) Miten Jumala toimii siis heidän kanssaan? Hän toimii näiden lasten kanssa perhejärjestelyn kautta. Miksi? Ja miten tämä periaate vaikuttaa?

Jehova pitää parhaana perhejärjestelyä ja on tehnyt perheestä maallisen yhteiskunnan perusyksikön. Perheen asema, merkitys ja toiminta ovat alkuisin hänestä. Hän on Isä, ”jolle jokainen perhe taivaassa ja maan päällä on kiitollisuuden velassa nimestään”. (Ef. 3:15, Um) Hän antaa perheelle arvokkuuden ja aseman. Isä on perheen pää, äiti on auttaja, ja Jumala on uskonut näille kahdelle vastuun lasten valvonnasta.

VANHEMMAT TILIVELVOLLISIA LAPSISTA

Hyvin pienet lapset, jotka eivät ole saavuttaneet vastuuikää, ovat miltei kokonaan vanhempiensa tuotetta perinnöllisyyden välityksellä, ja lisäksi vanhemmat varaavat heille kasvatuksen ja ympäristön. Jumala pitää näin ollen vanhempia vastuullisina, kunnes lapsi saavuttaa iän, jossa hän on vastuussa omista ratkaisuistaan ja teoistaan.

Se, miten vanhemmat hoitavat suhteensa Jumalaan, vaikuttaa sen tähden koko perheeseen. Samoin kuin ihmisten laki vaatii vanhemmat tilille heidän alaikäisten lastensa teoista, Jumalakin vaatii. Jos lapsi tekee rikoksen ja hävittää omaisuutta, niin isä voi odottaa poliisin koputtavan hänen ovelleen ja esittävän syytöksiä häntä vastaan sekä vaativan häntä maksamaan vahingon. Miksei sitten Jumala pitäisi samaten vanhempia vastuullisina lastensa teoista?

VANHEMPIEN VARAAMAN KASVATUKSEN KAUASKANTOISET SEURAUKSET

Vanhempien oikeat tai väärät teot tai heidän varaamansa oikea tai väärä kasvatus voivat kuvastua lastenlapsista, jopa lastenlastenlapsistakin. Kun esimerkiksi sukupolvi, joka hoitelee maailman asioita, sekaantuu sotaan, niin se vaikuttaa suuresti tuleviin sukupolviin, niin kuin on käynyt ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkiniitossa.

Koska Jumala antaa vanhemmille oikeuden kasvattaa lapsensa ilman hänen asiaan puuttumistaan, niin hän voi kuvailla seuraukset vanhemmille, jotka noudattavat hänen lakejaan, ja niille, jotka eivät niitä noudata. Hän sanoi Moosekselle: ”Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.” (2. Moos. 20:5, 6) Ei voi olla epäilystäkään siitä, että väärällä tavalla kasvatetut lapset tekevät melkein varmasti pahaa ja saavat teoistaan asianmukaisen palkan.

Aabraham oli esimerkki perheen päästä, joka kulki Jumalan tietä ja opetti lapsensa kuuliaisiksi Jumalalle. Se osoittautui pitkäaikaiseksi siunaukseksi hänen jälkeläisilleen. – 1. Moos. 18:19; 5. Moos. 4:37.

Mutta kun Aabrahamin jälkeläiset myöhemmin kääntyivät epäjumalanpalvelukseen ja muuhun pahuuteen, niin viholliskansat veivät heidät vankeuteen. Juutalaiset olivat todellakin Babylonin pakkosiirtolaisuudesta aina Jerusalemin vuonna 70 tapahtuneeseen hävitykseen asti alituisesti pakanallisten maailmanvaltojen, ensin Babylonian, sitten Persian, Kreikan ja Rooman, vallan alaisuudessa. Jälkeläiset monessa sukupolvessa tunsivat esi-isiensä synnin painon.

Tämä periaate osoittautui todeksi myös pakanakansoissa. Ihmiset, jotka Baabelin tornia rakennettaessa olivat erottautuneet Nooan Jumalan, Jehovan, palvonnasta, pirstottiin useisiin kieliryhmiin, ja heistä kehittyi kansoja. Heidän jälkeläisensä huomasivat myöhemmin olevansa ”vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa”. (Ef. 2:12) Vain ne, jotka ovat kääntyneet pois esi-isiensä pahasta vaelluksesta ja hylänneet pakanuuden, ovat tulleet tuntemaan Jumalan ryhtymällä palvomaan häntä.

Lasten tuomitsemista pahojen vanhempiensa mukana valaisee kanaanilaisten tapaus. Heidän erittäin syvän turmeltuneisuutensa pitkän historian takia heidän pienet lapsensa surmattiin heidän mukanaan Jumalan käskystä, kun israelilaiset valtasivat maan. – 5. Moos. 7:1, 2.

Kaikki tämä osoittaa, että Jumala laskee ansion tai ansiottomuuden perheen pienille lapsille vanhempien aseman mukaan. Vaaditaanko vanhemmilta mitään muuta, kuin että he ovat tosi Jumalan Jehovan palvojia? Ja vaaditaanko lapsilta mitään? Entä miten on niiden perheitten laita, joissa vain toinen vanhemmista on Jehovan palvoja ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.