Osoitatko arvostusta?

”Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, . . . Anna sille korkea arvo, niin se sinut korottaa.” -Sananl. 4:5, 8.

1, 2. a) Mitä meidän pitäisi elämässämme muun muassa arvostaa? b) Mitä ”arvostus” oikein merkitsee, ja miten sitä osoitetaan?

ELÄMÄSSÄ on paljon sellaista, mitä meidän pitäisi todella arvostaa. Meidän tulisi arvostaa isäämme ja äitiämme. He saattoivat meidät maailmaan ja käyttivät paljon aikaa kasvattamiseemme. Meidän tulisi arvostaa heiltä saamaamme huolenpitoa. Jos meillä on tosi ystäviä, niin meillä on syytä arvostaa myös heitä. Entä osoitammeko arvostavamme myös sitä, mitä opimme, työtä, jota teemme, ja lahjoja, joita saamme? Lahjan saaja sanoo usein: ”Kiitoksia, arvostan sitä hyvin paljon.” Mutta voitaisiin kysyä: Arvostaako hän sitä? Toivooko hän todellisuudessa, että hän olisi saanut jotakin muuta tai ettei hän olisi saanut mitään? Mitä hän tulee tekemään sillä? Mitä ”arvostus” oikein merkitsee?

² Sana ”arvostaa” merkitsee ’pitää arvossa, antaa suuri arvo, hyväksyä lämpimästi’. Keitä sinä pidät arvossa? Mille sinä annat suuren arvon ja minkä hyväksyt lämpimästi? Miten osoitat sen? Tosi arvostus ilmenee siitä, mitä sanot ja teet.

PERHESUHTEET

 3. Vaikka lapsi on tavallisesti voimakkaasti kiintynyt vanhempiinsa, niin miten se saattaa osoittaa, että siltä todellisuudessa puuttuu arvostusta heitä kohtaan?

³ Aivan pienellä lapsella ei oikeastaan ole arvostuksen tajua, mutta sillä on voimakas vaistomainen kiintymys isäänsä ja äitiinsä. Vaaran tullen se tietää, mihin juosta suojaan. Esimerkiksi lapsi saattaa telmiä pihalla äitinsä lähellä. Yhtäkkiä joku vieras voi tulla pihaan, ja lapsi saattaa tulla pelokkaaksi. Se lähtee juoksemaan, ottaa kiinni äidistään ja kätkee päänsä äidin hameeseen, ja se tuntee olevansa suojassa. Jos äiti on kohdellut lasta aikaisemmin rakkaudellisesti, lapsi tuntee olevansa siinä turvassa. Se todellisuudessa ajattelee, ettei hän muuta suojaa tarvitsekaan ketään vierasta vastaan. Mutta lapsella on vaistomainen huoli itsestään. Se, että siltä saattaa puuttua arvostusta äitiään ja hänen ohjaustaan kohtaan, voi käydä helposti ilmi sen suhtautumistavasta silloin, kun sitä ojennetaan jonkin väärinkäytöksen vuoksi. – Sananl. 12:1.

 4. a) Mikä saattaa ajan mittaan myötävaikuttaa siihen, että ihminen arvostaa vanhempiaan? b) Miten sellaista arvostusta voidaan osoittaa, kun se kehittyy?

⁴ Mutta kun ihminen tulee aikuiseksi, hän suhtautuu asioihin aivan eri tavalla kuin lapsena. Apostoli Paavali sanoi: ”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.” (1. Kor. 13:11) Jotta ihmisellä voisi olla arvostusta, hänellä täytyy olla tietoa, ja tiedon täytyy saavuttaa sydän. Kun ihminen kasvaa aikuiseksi, hän hankkii tietoa, ja hänen omat kokemuksensa voivat saada tiedon koskettamaan hänen sydäntään. Hän tulee nyt sellaiseen vaiheeseen, että hän pystyy arvostamaan sitä, mitä hänen isänsä ja äitinsä tekivät hänen hyväkseen, kun hän oli lapsi, tai ymmärtämään sen arvon. Ehkä hän parhaillaan kasvattaa omia lapsiaan, ehkä hänellä on ongelmia kurinpidossa, ehkä hän joutuu valvomaan öisin huolehtiessaan lapsista, kun he ovat sairaita, ja tekemään paljon työtä, jotta heillä olisi ruokaa ja vaatteita ja paikka, missä asua. Hän oppii nyt itse kärsivällisyyttä ja rakkaudellista huolenpitoa, jota tarvitaan lasten kasvattamiseksi ”Herran kurissa ja nuhteessa”. (Ef. 6:4) Nämä kokemukset voivat saada hänet ja hänen vaimonsa muistelemaan sitä aikaa, kun he olivat lapsia, ja ehkä he ensi kerran elämässään täysin arvostavat sitä, mitä heidän vanhempansa tekivät heidän hyväkseen. Nyt he kykenevät antamaan suuren arvon sille, mitä heidän omat vanhempansa ovat tehneet, ja hyväksymään sen hyvin lämpimästi. Kun sellainen arvostus kehittyy, on hyvä ilmaista se, ja se voi tapahtua yhä uudelleen monin tavoin. – 1. Tim. 5:4.

 5. Mitä Raamattu sanoo asenteesta, jota pienten lastenkin tulisi kehittää vanhempiaan kohtaan?

⁵ Vaikka onkin odotettavissa, että sen arvostaminen, mitä vanhemmat ovat tehneet, saavuttaa täyden määränsä vasta sitten, kun ihminen on aikuinen, niin Raamattu sanoo pienille lapsillekin: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit.” (5. Moos. 5:16) Jos sinä kunnioitat isääsi ja äitiäsi, niin sinä osoitat heille suurta arvonantoa eli arvostusta.

 6. a) Mitä sellaista olet havainnut, mikä osoittaa, että lapsilta puuttuu vakavassa määrin arvostusta vanhempiaan kohtaan? b) Mitkä seikat saattavat vaikuttaa sellaisen tilanteen syntymiseen kodissa, mutta mikä voisi auttaa välttämään sen?

⁶ Valitettavasti lapset monissa kodeissa ilmaisevat järkyttävää ja itsepintaista arvostuksen puutetta vanhempiaan kohtaan. (2. Tim. 3:1, 2; 5. Moos. 27:16) Perusongelmana saattaa olla se, että vanhemmat itse eivät arvosta lapsiaan. Ehkä he eivät todellisuudessa halunneet heitä eivätkä siksi suhtaudu heihin Psalmin 127:3 ilmaisemalla tavalla: ”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.” Jos vanhemmilla ei ole tällaista tervettä näkemystä, niin ehkä he eivät vietä aikaa lastensa kanssa, eivät varaa heille tarpeellista vanhempien seuraa eivätkä vastaa heidän moniin kysymyksiinsä. Toisissa tapauksissa eivät lapset huonon seuran vaikutuksesta ole ilmaisseet vastakaikua vanhempiensa rakkaudelliselle johdolle. Mutta jos sekä vanhemmat että lapset innokkaasti soveltavat Jumalan sanan terveellisiä neuvoja, niin sellainen epämiellyttävä ilmapiiri ei niin herkästi kehity. Pitäisi kuitenkin myös oivaltaa, että arvostuksen ilmaiseminen pelkästään sanoilla ei todista sitä. Todistavatko ihmisen asenne ja toiminta päivästä päivään sen?

 7. a) Mitä isän halukkuus tai haluttomuus antaa kuria osoittaa hänen asenteestaan lapsiaan kohtaan? b) Miten sellaista kuria on annettava?

⁷ Kun tähän kysymykseen vastataan, pitäisi kiinnittää huomiota siihen, millainen asenne kodissa ilmenee kurin antamista ja saamista kohtaan. Isä, joka rakastaa lapsiaan, pitää huolen siitä, että he saavat tarpeellista kuria. (Sananl. 13:24) Sananlaskujen kirjan neljännen luvun ensimmäinen jae kehottaa meitä arvostamaan kuria, kun se sanoo: ”Kuulkaa, lapset, isän kuritusta [kuria, Um] ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä.” Kuri ei aina merkitse oikaisemistavasta tai kärsimyksen avulla valmentamisesta aiheutuvaa kuritusta. ”Kuria” vastaavan englanninkielisen sanan ensimmäinen merkitys sanakirjan mukaan on ”oppilaalle tai oppijalle sopiva kohtelu, kasvatus, kykyjen kehittäminen opetuksen, harjoituksen, valmennuksen avulla, olkoonpa se sitten fyysistä, henkistä tai moraalista”. Kun me siis luemme kuria antavasta isästä, mieleemme ei pitäisi tulla mies, joka vain ärjyy käskyjä lapsilleen ja antaa ruumiillista kuritusta, kun he eivät tee niin kuin on käsketty. Me puhumme isästä, joka todella pitää huolta lapsistaan, käyttää aikaa heidän kanssaan olemiseen ja on hyvin kiinnostunut heidän ruumiillisesta, henkisestä ja moraalisesta kehityksestään. Hän haluaa auttaa lapsiaan tuntemaan tosi Jumalan ja Hänen tiensä, niin kuin isäkin tuntee. Hän haluaa heidän luottavan Jumalan huolenpitoon ja kaiken sen täyttymiseen, mitä Hän on luvannut. (1. Moos. 18:19; 5. Moos. 11:18, 19) Sellainen isä auttaa kärsivällisesti lapsiaan kehittämään sellaisia jumalisia ominaisuuksia kuin rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskoa, lempeyttä ja itsehillintää. (Gal. 5:22) Vaikka siis toisinaan saatetaan tarvita kuritustakin, kun toteutetaan Raamatun kehotusta: ”Kuulkaa, lapset, isän kuritusta [kuria, Um] ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä”, niin pääasiassa meidän tulisi ajatella isää, joka kärsivällisesti antaa henkistä ja moraalista opetusta lapsilleen.

 8. Miten lasten tulisi suhtautua vanhempien antamaan kuriin ja miksi?

⁸ Pojat ja tyttäret, jotka kunnioittavat vanhempiaan ja siten kunnioittavat myös Jumalaa, eivät kapinallisesti torju sellaista kuria. He kuuntelevat, kun Raamattu sanoo heille: ”Hullu pitää halpana isänsä kurituksen [kurin, Um], mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.” (Sananl. 15:5) He ajattelevat vakavasti sitä, mitä on kirjoitettu Sananl. 4:13:een: ”Tartu kiinni kuritukseen [kuriin, Um] äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.” Miten sinä suhtaudut siihen?

 9. Mitä ’viisauden hankkiminen’ merkitsee, ja kuinka nuori ihminen voi osoittaa arvostavansa sen merkitystä?

⁹ Henkeytetty sananlasku kehottaa edelleen: ”Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista. Älä sitä hylkää, niin se varjelee sinua; rakasta sitä, niin se sinua suojaa. Viisauden alku on: [viisaus on pääasia, Um] hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä. Anna sille korkea arvo, niin se sinut korottaa, se kunnioittaa sinua, jos sen syliisi suljet.” (Sananl. 4:5–8) Kun nuori ihminen kuuntelee isänsä opetusta, ottaa vastaan hänen antamansa kurin, niin hän hankkii viisautta. Hän oppii soveltamaan omaan elämäänsä asioita, joita hänen isänsä on kertonut hänelle. Hän ei anna opetuksen ’mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos’. Kun nuori ihminen todella oivaltaa tämän raamatullisen kehotuksen ytimen ja ymmärtää, että ”viisaus on pääasia”, niin hän on halukas kuuntelemaan vanhempiaan ja on innokas hyötymään heidän elämänkokemuksestaan. Hän ’antaa korkean arvon’ heiltä saamalleen viisaudelle eli arvostaa sitä, varsinkin silloin, kun se on sopusoinnussa Jumalan oman sanan, Raamatun, kanssa.

10. Miten jumalallinen viisaus vaikuttaa myös aviomiehen ja vaimon suhteeseen hyödyllisellä tavalla?

¹⁰ Kun jumalallinen viisaus ohjaa vanhempien ajattelua, niin seuraus ei ole ainoastaan se, että he menestyvät lastensa käsittelemisessä, vaan myös heidän keskinäinen suhteensa miehenä ja vaimona vahvistuu ja lujittuu. Vaimo ei tule kokemaan pettymystä, joka aiheutuisi työskentelemisestä arvostamattoman aviomiehen hyväksi, ja mies tulee luottamaan vaimonsa uskolliseen tukeen. Koska se auttaa heitä kehittämään arvostuksen henkeä toisiaan kohtaan, jumalallisen viisauden Kirja sanoo: ”Joka [hyvän, Um] vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.” (Sananl. 18:22) Vaimon pitäisi myös syvästi ’kunnioittaa miestänsä’. – Ef. 5:33.

11. Mikä on vaimolle parempi menettely kuin vaatia aviomieheltään arvostuksen osoittamista?

¹¹ Vaikka onkin totta, että aviomiehet ja vaimot ovat toisilleen velkaa arvostuksen osoittamisen, niin arvostuksen ilmaisut merkitsevät paljon enemmän, kun niitä ei vaadita, vaan ne saadaan vetoamalla toisen sydämeen. Miten se voi tapahtua? Vaikka nainen haluaa luonnostaan olla fyysisesti viehättävä, niin muut seikat ovat paljon tärkeämpiä. Sananl. 31:30 sanoo: ”Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!” Usein jopa mies, joka ei ehkä ole uskova, voitetaan ajan mittaan hänen kristityn vaimonsa ’syvään kunnioitukseen liittyvän siveellisesti puhtaan käytöksen’ avulla. (1. Piet. 3:1, 2, Um) Nainen, joka osoittautuu ”kelpo vaimoksi”, ahkeraksi työssään, saa miehensä lämpimän hyväksymyksen. Muista, että ’arvostaminen’ merkitsee ’suuren arvon antamista’. ”Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi”, sanoo sananlasku. ”Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu. Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.” (Sananl. 31:10–12) Jos miehellä on ”hyvä vaimo”, niin on odotettavissa, että mies ”ylistää häntä”, niin kuin Sananl. 31:28:ssa todetaan.

12. Mitkä seikat voivat saada vaimon ja lapset arvostamaan perheenpäätä?

¹² Samoin kristitty aviomies saa osakseen vaimonsa rakkaudellisen ihailun, kun hän ilmaisee hyviä ominaisuuksia. Jos hän on kova ja kohtelee toisia perheenjäseniä ajattelemattomasti, niin he saattavat kunnioittaa hänen asemaansa mutta todeta vaikeaksi osoittaa arvostusta häntä kohtaan tai antaa hänelle suurta arvoa yksilönä. Kun hän toisaalta käyttää päänasemaansa täysin tajuten tilivelvollisuutensa päälleen, Herralle Jeesukselle Kristukselle, ja häntä jäljitellen, niin hänen huonekuntansa jäsenet luonnostaan osoittavat vastakaikua arvostusta ilmaisevalla tavalla. (1. Kor. 11:3; Matt. 11:28–30) Ei riitä, että hän antaa auliisti aikaansa ollessaan tekemisissä kodin ulkopuolella olevien ihmisten kanssa; hänen oma perheensä ansaitsee myös huomiota. Miestä, joka käyttää joka päivä jonkin verran aikaa rakentavaan keskusteluun perheensä kanssa, arvostetaan varmasti paljon enemmän kuin miestä, joka vain tuo kotiin rahaa ja hautaa sitten päänsä sanomalehden taakse tai kiinnittää huomionsa televisioon. Ja vaikka hänen vaimonsa saattaa ihailla häntä sen tähden, että hän auttaa toisia yhdyskunnassa olevia, niin miehen halukkuus varata säännöllisesti aikaa Raamatun tutkimiseen hänen kanssaan vahvistaa vaimon rakkautta mieheensä.

JEHOVAN OSOITTAMA ARVOSTUS

13. a) Vaikka perheenjäsenet eivät ehkä arvostaisikaan jonkun vilpittömiä ponnisteluja hyvän tekemiseksi, niin kuka panee sen merkille? b) Miten Daavid osoitti luottavansa siihen?

¹³ Vaikka ponnistelemmekin vilpittömästi osoittaaksemme laupeutta toisille, niin joskus saamme silti kokea arvostamattomuutta. Mutta meidän pitäisi ymmärtää, että on joku, joka näkee mitä me teemme ja arvostaa sitä, ja hän on Jehova. Daavid, Iisain poika, ymmärsi sen. Israelin kuningas Saul teki elämän hänelle vaikeaksi, vaikka hän olikin Daavidin appi, sillä hän yritti hajottaa Daavidin kodin ja lopulta naitti Daavidin vaimon Miikalin toiselle miehelle ja yritti monta kertaa tappaa Daavidin itsensä. Kuinka monella ihmisellä on ollut yhtä vaikeita kokemuksia? Silti Daavid yhä uudelleen menetteli laupiaasti kuningasta kohtaan. Ja vaikkei Daavid odottanutkaan kuninkaan arvostavan häntä, hän sanoi: ”Herra [Jehova, Um] palkitsee jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa.” (1. Sam. 26:23) Jehova pitää kyllä huolen siitä, ettei hänen palvelijoittensa osoittama ystävällisyys jää palkitsematta. – Sananl. 25:21, 22.

14. Millä tavoilla Jehova on osoittanut rakkaudellisen kiinnostuksensa koko ihmiskuntaa kohtaan?

¹⁴ Jehova on hyvin kiinnostunut ihmiskunnasta, ja hän osoittaa sen anteliaisuudellaan, josta ihmiset saavat nauttia. Jopa ihmisille, jotka eivät olleet tosi Jumalan palvojia, apostolit Paavali ja Barnabas voivat syystä sanoa: ”Hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla.” (Apt. 14:17) Ja kuningas Salomo kirjoitti henkeytettynä: ”Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa [heidän siinä ahertaakseen, Um]. Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, . . . Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä. Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.” (Saarn. 3:10–13) On ilmeistä, että Jumala rakastaa ihmismaailmaa, ja hän haluaa ihmisten nauttivan tästä maasta, arvostavan toisiaan ja rakastavan ja arvostavan häntä Luojana.

15. Ovatko ihmiset kaikista maapallon luomuksista ainoita, jotka saavat osakseen Jumalan rakkaudellisen kiinnostuksen?

¹⁵ Mutta Jumalan rakkaudellinen kiinnostus ei rajoitu ihmiskuntaan, sillä Jeesus Kristus sanoi puhuessaan apostoleilleen Jumalan heitä kohtaan osoittamasta rakkaudesta: ”Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.” (Matt. 10:29–31) Ajattelehan sitä: Jumala on kiinnostunut linnuistakin, joita ihmiset saattavat pitää vähäpätöisen ”rovon” arvoisina. Ja miksi ei olisi? Ovathan nekin Jumalan kätten töitä. Jehova loi ne ja suojeli ne Nooan ajan vedenpaisumuksen lävitse.

16. Miten Jumala on kuitenkin osoittanut erikoisesti rakastavansa ihmisluomuksiaan?

¹⁶ Mutta ihmiskuntaa Jumala erikoisesti rakastaa. Ei silloin, kun eläimiä muodostettiin, vaan silloin kun valmistauduttiin tekemään ihmisiä, Jumala sanoi Pojalleen: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme.” (1. Moos. 1:26) Vaikka ensimmäiset ihmisvanhempamme kääntyivätkin syntiin, Jumalan rakkaus ihmisperhettä kohtaan ei kylmennyt. Hän teki rakkaudellisesti mahdolliseksi sen, että kaikki, jotka osoittaisivat uskossa arvostavaa vastakaikua Luojaansa kohtaan, voisivat elää ikuisesti. Jeesus selittikin: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” – Joh. 3:16.

17. Miksi ikuisen elämän odote Jehovan palveluksessa on niin mieluisa?

¹⁷ Kuinka mieluisa onkaan ikuisen elämän odote Jehovan palveluksessa! Hän ei ole arvostamaton Isäntä. Nytkin, vaikka palvelustamme tahraa epätäydellisyytemme, hän vakuuttaa asian niin olevan, sillä hän pani meille rohkaisuksi apostoli Paavalin kirjoittamaan uskollisille kristityille: ”Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.” (Hepr. 6:10) Koska Aabraham osoitti toistuvasti aitoa uskoa Jehovaan, niin hänelle sanottiin: ”Sinun palkkasi on oleva sangen suuri.” (1. Moos. 15:1) Ja psalmista kirjoitti Jehovan ”tuomiopäätöksistä” (Um): ”Niiden noudattamisesta on suuri palkka.” (Ps. 19:12) Jehova tosiaan arvostavasti palkitsee ne, jotka tekevät hänen tahtonsa, olkootpa heidän tekonsa pieniä tai suuria. Miten tieto tästä Jumalan suurenmoisen arvostavasta asenteesta vaikuttaa meihin? Ilmaisemmeko me puolestamme vastakaikua osoittamalla arvostusta?

SUUREN ARVON ANTAMINEN HYVÄLLE SUHTEELLE JUMALAAN

18. Missä tilassa me kaikki olemme, kun on kysymys suhteesta Jehovaan?

¹⁸ Sitä, että meillä on hyväksytty suhde Jehovaan, me ihmiset emme voi pitää itsestään selvänä. Meillä ei ollut sitä syntyessämme. Päinvastoin tilamme on samanlainen kuin kuningas Daavidin, joka kirjoitti: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” (Ps. 51:7) Kukaan meistä ei ole poikkeus. Raamattu sanoo totuudenmukaisesti: ”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (Room. 3:23; ks. myös 1. Joh. 1:8, 10.) Mutta Jehova on varannut keinon, jonka avulla me voimme saada hänen hyväksymyksensä.

19, 20. Mikä on ainoa mahdollisuus, jonka avulla me voimme päästä hyvään suhteeseen Jehovan kanssa, ja miksi hänen palvelemisensa on niin suurenmoinen etu?

¹⁹ Kun pysähdymme ajattelemaan, mitä ihmiset ovat Jumalaan verrattuina, niin tämän varauksen pitäisi koskettaa sydäntämme. Jokainen lentokoneella matkustanut tietää, että jo muutaman tuhannen metrin korkeudessa ihmiset itse asiassa katoavat näkyvistä ja heidän kotinsa ja autonsa näyttävät kuin leikkikaluilta. Kun sitten Jehova katsoo paljon korkeammasta asemastaan alas maahan, niin kuinka pieniltä ja mitättömiltä ihmisten täytyykään näyttää hänestä! (Jes. 40:15) Onko ihme, että psalmista kirjoitti: ”Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” – Ps. 8:4, 5.

²⁰ Kuitenkin meille kuolevaisille ihmisille tämä Korkea ja Ylhäinen, Luoja, kaikkeuden Suvereeni Hallitsija, antaa tilaisuuden päästä hyvään suhteeseen kanssaan. Ja tehdäkseen sen mahdolliseksi hän lähetti ainosyntyisen Poikansa maan päälle antamaan elämänsä synnitsovittavaksi uhriksi. Tämä Poika, Jeesus Kristus, itse selitti: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Hän sanoi myös apostoleilleen: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 3:16; 14:6) Oman kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus antoi opetuslapsilleen käskyn: ”Te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt. 1:8) Koska he arvostivat suurenmoista etua palvella tällä tavoin, he tekivät niin kuin hän käski heidän tehdä.

21. Miten ihmiset eri puolilla maapalloa osoittivat kuluneena vuonna antavansa suuren arvon hyvälle suhteelle Jumalaan?

²¹ Seuraus on ollut se, että ihmiset kaikissa osissa maapalloa ovat tulleet tuntemaan Jehovan, ainoan tosi Jumalan, ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Kuluneena vuonna Jehovan kristityt todistajat auttoivat tällä tavalla ihmisiä 207 maassa. Jotkut suhtautuivat vakavasti siihen, mitä he kuulivat. He näkivät tarpeelliseksi katua entistä menettelyään, tehdä täyskäännöksen ja käyttää elämänsä Jumalan tahdon tekemiseen. Kun he oppivat arvostamaan Jumalan tekemää suurenmoista varausta ihmiskunnan lunastamiseksi synnin ja kuoleman orjuudesta, he iloiten kieltäytyivät tunnustamasta itseään omakseen ja antoivat kastaa itsensä vertauskuvaksi antautumisestaan Jehovalle hänen tahtonsa tekemiseksi. (Matt. 16:24, Um; 28:19, 20) Tätä tärkeää askelta ei ottanut ainoastaan muutama. Ihmisiä kastettiin kuluneena vuonna 181 maassa. Kaikkiaan 297 872 ihmistä tarjoutui Jehovan todistajien kastettavaksi vain yhden vuoden aikana. He kaikki ovat tutkineet Raamattua, he tietävät, mitä se opettaa, eivätkä he pidäty julistamasta julkisesti uskoaan. (Room. 10:9, 10) He ryhtyivät innokkaasti ponnistelemaan tullakseen päteviksi kasteelle, koska he antoivat suuren arvon hyvälle suhteelle Jumalaan. Onko sinullakin sellainen arvostus? Suurenmoiset siunaukset sekä nyt että tulevaisuudessa odottavat niitä, joilla on.

[Kuva s. 106]

Vanhemmat, jotka todella rakastavat lapsiaan, pitävät huolen siitä, että nämä saavat tarpeellista kuria – ei vain kuritusta, vaan henkilökohtaista opetusta, joka edistää henkistä ja moraalista kehitystä