Älä pidätä kiitosta
MITEN kiitoksen sana voikaan kirkastaa päiväsi! Se saa kaikki ponnistelusi näyttämään jonkin arvoisilta ja rohkaisee sinua jatkamaan sen tekemistä, mikä on kiitettävää. Kun kiitosta ei pidätetä, niin siitä on suurta etua.
Jeesus Kristus ymmärsi kiitoksen antamisen arvon, sillä hän esitti itsensä eräässä vertauksessa isäntänä, joka kiitti palvelijoitaan: ”Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija.” (Matt. 25:21, 23) Jeesus ei pidättänyt kiitosta seuraajiltaan, kun he olivat tehneet hyvin. Eikä Jehova Jumalakaan pidätä kiitosta palvelijoiltaan, jotka ansaitsevat sen. Raamattu sanoo, että aikanaan ”kukin saa kiitoksensa Jumalalta”. – 1. Kor. 4:5.
Varhaiskristityt kiittivät myös niitä, jotka ansaitsivat sen, niin kuin apostoli Paavali osoittaa Korinttolaiskirjeessään: ”Me lähetämme hänen [Tiituksen] kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa.” Nämä nimeämättömän veljen hyvien töitten ilmaisut olivat varmasti rohkaisu hänelle. Se teki hänet epäilemättä vielä innokkaammaksi hyvän uutisen levittämisessä. – 2. Kor. 8:18.
On kuitenkin kiinnostavaa panna merkille, miten tasapainoinen Jumalan sana on tässä kiitoksenantamisasiassa. Vaikka se ilmaisee ihmisten kiittämisen arvon, niin se tuomitsee jyrkästi imartelun, mikä on väärää, vilpillistä tai liiallista kiittämistä. Apostoli Paavali kirjoitti Tessalonikan kristityille: ”Me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme.” (1. Tess. 2:5) Raamattu tuomitsee edelleen ihmisen kiittämisen sillä tavalla, että hänelle annetaan palvovaa kunnioitusta. Kun kuningas Herodes otti vastaan niiden ylistyksen, jotka huusivat: ”Jumalan ääni, eikä ihmisen!” niin Jehovan enkeli löi häntä siitä syystä, koska hän ei antanut kunniaa Jumalalle. – Apt. 12:22, 23.
Palvova kiitos sopii antaa ainoastaan Jumalalle. Jokaisen meistä tulee antaa se Jumalalle. Ei yksistään Raamattu sisällä tällaista kiitosta, vaan se myös kehottaa meitä liittymään kuoroon sanoen: ”Kiittäkää Herraa!” – Ps. 148, 150, Väl.
Tällainen kiitos on hyödyllistä ja sopivaa, kun taas ihmisten liiallinen ylistäminen voi olla vaarallista. Tätä valaisee Absalomin, Daavidin puoleensavetävän pojan, esimerkki. ”Mutta koko Israelissa ei ollut yhtään niin kaunista miestä kuin Absalom, eikä ketään niin ylisteltyä”, sanoo Raamattu. Mutta koko tällä kiitoksella oli huono vaikutus, sillä Absalom tuli ylpeäksi ja yritti anastaa isänsä Daavidin valtaistuimen. Tämä johti kauheisiin seurauksiin ja Absalomin väkivaltaiseen kuolemaan. – 2. Sam. 14:25.
On sen tähden ilmeistä, että kiitos, joka kunnioittaa ja korottaa ihmistä, voi koitua vahingoksi ja on epämieluista Jumalalle. Mutta ihmisten ylistämispelon ei tule kokonaan tyrehdyttää kenenkään kiitoksenantamista. Silläkin on sijansa.
Sopiva kiitos on rohkaisevaa, sillä se varmistaa, että se mitä on tehty, on otollista, etteivät ponnistukset ole jääneet huomaamatta eivätkä olleet turhia. Toisekseen, kun kiitosta pidätellään, eivät henkilöitten suhteet ole niin lämpimät ja miellyttävät kuin ne saattaisivat olla.
Eräs päivällisvieras huomasi tämän kerran. Hän huomautti herkullisen aterian jälkeen ystävälleen, että hänen vaimonsa on hyvä ruoanlaittaja. Isäntä hymyili. ”Varmasti”, hän sanoi, ”tiedän sen, mutta en minä sitä hänelle sano.” Ehkä tuo mies ajatteli, että kiitoksen sana tekisi hänen vaimonsa itserakkaaksi. Olipa syy mikä tahansa, vieras huomasi, etteivät suhteet siinä kodissa olleet niin miellyttävät kuin kodeissa, joissa arvostava kiitos annetaan niille perheenjäsenille, jotka ansaitsevat sen.
Kyvykäs vaimo ansaitsee kiitosta, ja sananlasku osoittaa, että hänen tulisi saada sitä: ”Hänen poikansa nousevat ja ylistävät häntä onnelliseksi, hänen miehensä kiittää häntä.” Tieto siitä, että häntä arvostetaan, tekee hänelle helpommaksi työnsä suorittamisen ja panee hänet yrittämään olla vielä miellyttävämpi. – Sananl. 31:28, Väl.
Aviomiehet ovat samalla tavalla herkkiä vilpittömille kiitoksen ilmauksille, vaikka olisi kysymyksessä vain huudahdus sen kauniin kiillon johdosta, minkä hän on antanut autolle, tai hyvästä lihanleikkuutyöstä. Luomukset viihtyvät kiitosta saadessaan. Se voi olla kuin öljy, mikä panee elinkoneiston käymään joustavammin. Älä pidätä sen tähden vilpitöntä kiitosta!
Lasten käytös ja työ paranee, kun he saavat kiitosta. He tarvitsevat tosin kuria, mutta he hyötyvät myös kiitoksesta, kun se on paikallaan. Eräs äiti, jonka oli usein kuritettava lastaan, kertoo, että eräänä päivänä hänen tyttärensä oli erittäin kiltti. ”Sinä iltana”, hän selitti, ”kun olin pannut hänet vuoteeseen ja lähtenyt alakertaan, kuulin nyyhkytystä. Palattuani takaisin näin hänen haudanneen päänsä pielukseen. Hän kysyi nyyhkytysten lomassa: ’Enkö ollutkin kiltti tyttö tänään?’” Äiti myönsi, että kysymys meni hänen lävitseen kuin veitsi. Hän oli aina ollut nopea oikaisemaan tytärtään, mutta nyt, kun hänen lapsensa oli yrittänyt kovasti käyttäytyä hyvin, hän pani hänet vuoteeseen ilman kiitoksen sanaakaan.
Koska kiitos voi merkitä niin paljon, älä pidätä sitä. Ole runsaskätinen kiitoksen suhteen. Ja erityisesti: ”Kiittäkää Herraa, sillä hyvä on meidän Jumalallemme kiitosta soittaa; kiitos on suloinen ja kaunis.” – Ps. 147:1, Väl.
Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa. Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä. Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa. Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita. – Ps. 105:1–5.