(1. Kor. 10:20; Ef. 6:12) Onko järkevää sekaantua millään tavalla toimintaan, joka pitemmälle edistyneenä voi johtaa demonien vaikutuksen alaisuuteen?

Mitä on sanottava tavoitteesta tehdä TM:stä merkittävä keino ”ratkaista rikollisuuden ja kaiken ihmisperheelle onnettomuutta tuottavan käyttäytymisen ongelmat”? Raamatun mukaan se on mahdotonta, koska transsendenttinen mietiskely ei käy käsiksi maailman kärsimyksien todellisiin syihin. Miksi ei?

Raamattu osoittaa ensiksikin, että hyvin suuri osa ihmisten pyrkimysten epäonnistumisista, turhautumisesta ja tuloksettomuudesta johtuu perisynnistä. (Ps. 51:7; Saarn. 7:21; Room. 8:20) Jopa sairaus, vanheneminen ja kuolema ovat seuraus ihmisen synnistä johtuvasta epätäydellisestä tilasta. (Matt. 9:1–8; Room. 5:12; 6:23) Lisäksi Raamattu paljastaa maailman kärsimysten pääaiheuttajaksi hänet, ”jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi, joka eksyttää koko asuttua maata”. (Ilm. 12:9) Raamattu osoittaa, että suuri joukko demoneja toimii Panettelijan kanssa ”maailmanhallitsijoina”. – Ef. 6:12.

Maailman ongelmia ratkaistaessa Jumalan Poika, Jeesus Kristus, on keskeisessä asemassa. Raamatun mukaan ihmiskunnan synnin ja kuoleman poistaminen voi tapahtua ainoastaan Jeesuksen lunastusuhrin välityksellä. (Matt. 20:28; Apt. 4:12; 1. Tim. 2:5, 6) Kaikkien maallisten valtakuntien sijaan tulee astumaan taivaallinen Valtakunnan hallitus, joka muodostuu Jeesuksesta Kristuksesta ja ”pyhistä” hallitsijatovereista, jotka laajentavat Jumalan hallitusvallan maailmanlaajuiseksi. – Dan. 7:13, 14, 21, 22, 27; 2:34, 44, 45.

Mutta entä jos sivuuttaisi kokonaan transsendenttisen mietiskelyn uskonnolliset piirteet ja siitä esitetyt mielikuvitukselliset väitteet ja pitäisi sitä pelkkänä rentoutumisen ja liiasta paineesta vapautumisen keinona? Rentoutumisessa ei toki ole mitään väärää. Jeesuskin vetäytyi pois ihmisjoukosta rentoutuakseen. (Mark. 6:31, 32) Mutta hän ei tehnyt niin tavalla, joka olisi merkinnyt raamatullisten periaatteiden rikkomista.

Uskontoon liittyvän transsendenttisen mietiskelyn suhteen on kuitenkin hyvä harkita apostoli Paavalin sanoja, joissa hän puhui vääristä uskonnollisista tavoista. Hän varoitti, että jopa ”vähäinen määrä hapatusta hapattaa koko taikinan”. (Gal. 5:9; vrt. Matt. 13:33; 16:6, 11, 12.) Osoittaen kristityille oikean näkemyksen mihin tahansa väärään uskontoon liittyvien tapojen suhteen Raamattu kehottaa: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. Sillä mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa? Tai mitä yhteistä valolla on pimeyden kanssa? . . . ’”Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa”, sanoo Jehova, ”ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen”’; ’”ja minä otan teidät vastaan.”’” – 2. Kor. 6:14–17.

”Vanhurskasten polku”

■ Asettaen ”vanhurskasten polun” ”jumalattomain tien” vastakohdaksi Sananlaskujen 4:18, 19 sanoo: ”Vanhurskasten polku on kuin aamurusko [kirkas valo, UM], joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka. Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat.”

Auringon valo kirkastuu kirkastumistaan aina ”sydänpäivään” asti. Sama pitää paikkansa vanhurskaista ihmisistä. Heidän noudattamansa menettelytapa on itsessään valo, koska sitä valaisee jumalinen viisaus. Koska he pyrkivät mukautumaan yhä tarkemmin sellaiseen viisauteen, heidän polkunsa kirkastuu kirkastumistaan. Kuinka suuresti se eroaakaan jumalattomista ihmisistä! Koska he hylkäävät jumalisen viisauden, heillä ei ole valoa. Kuin pimeydessä kompastellen he tuottavat jatkuvasti vaikeuksia itselleen.