”Sinun sanasi on totuus”

Varjele sydämesi

YKSI seikka, joka osoittaa Jumalan sanan totuudeksi, on sen varoittavat periaatteet. Me luemme esimerkiksi Sananl. 4:23:sta: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Sydän käsittää ihmisen sisimmät tunteet, vaikuttimet, halut ja kaipuut. Jollei näitä ohjata oikeisiin uomiinsa, ne voivat helposti tuottaa ihmiselle surua ja turmion, ja seurauksena voi olla myös surua ja kärsimystä toisille.

Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, hän auttoi ymmärtämään tätä sydämen varjelemista. Uskonnolliset johtajat olivat enemmän huolissaan muotomenojen puhtaudesta kuin sydämen puhtaudesta. Niinpä Jeesus sanoi heille: ”Sisästä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus.” – Mark. 7:21, 22.

Jumalan sanassa kuvataan selvästi kuningas Daavidin esikoispojan Amnonin yhteydessä, että sydämen varjelematta jättäminen voi aikaansaada tuollaiset seuraukset. Koska hän antoi alhaisen ja itsekkään intohimon hallita sydäntään, hän koki varhaisen, väkivaltaisen kuoleman. Yksityiskohdat on kerrottu meille 2. Samuelin kirjan 13. luvussa.

Amnon rakastui mielettömästi kauniiseen Taamariin, joka oli hänen sisarpuolensa ja neitsyt. Hän antoi tuon intohimon jäytää sydäntään niin, että toiset panivat sen merkille, esimerkiksi hänen serkkunsa ja ystävänsä Joonadab, joka kysyi häneltä, mikä oli vinossa. Amnon uskoutui hänelle: ”Minä olen rakastunut veljeni Absalomin sisareen Taamariin.” Joonadab, joka oli viekas ja periaatteeton, neuvoi Amnonia teeskentelemään sairasta ja sitten pyytämään isältään, että hänen sisarpuolensa Taamar saisi valmistaa hänelle aterian.

Amnon noudatti innokkaasti tätä halpamaista neuvoa, ja hänen isänsä, kuningas Daavid, lähetti mitään epäilemättä Taamarin Amnonin taloon valmistamaan kakkuja ja tarjoilemaan ne hänelle. Velvollisuudentuntoisesti Taamar totteli ja paistoi ”lohdutusleipiä” (Um) hänen silmiensä edessä. Kun ne olivat valmiit, Amnon määräsi kaikki muut poistumaan huoneesta. Kun hän sitten oli yksin Taamarin kanssa, hän tarttui häneen ja pyysi häntä suhteisiin kanssaan. Mutta koska tyttö oli siveä neitsyt, hän kavahti ehdotusta. Hän pyysi Amnonia: ”Pois se, veljeni, älä tee minulle väkivaltaa; sillä semmoista ei saa tehdä Israelissa. Älä tee sellaista häpeällistä tekoa. Mihin minä joutuisin häpeäni kanssa? Ja sinua pidettäisiin Israelissa houkkana.”

Mutta Amnon ei ollut halukas kuuntelemaan järkipuhetta. Hänen intohimonsa oli täysin itsekäs. Hän ei ollut kiinnostunut Taamarin tekemisestä onnelliseksi, kuten tavallisesti on asia, kun nuorukainen rakastuu tyttöön. Niinpä hän teki sisarpuolelleen väkivaltaa, todellakin raiskasi hänet, kauniin neitsytprinsessan. Sen jälkeen, kuten niin usein käy tuollaisissa tapauksissa, kun hän oli tyydyttänyt täysin itsekkään intohimonsa, hän vihasi Taamaria.

Seuraavaksi kerrotaan, että Amnon alkoi vihata häntä niin paljon kuin hän oli aikaisemmin ’rakastanut’ eli halunnut häntä ja käski hänen poistua. Mutta hän kieltäytyi lähtemästä. Niinpä Amnon käski palvelijaansa: ”Ajakaa ulos minun luotani tämä, ja lukitse ovi hänen jälkeensä.” Nyt ei sanottu ’rakas’ Taamar vaan ”tämä”. Amnonin palvelija noudatti hänen pyyntöään ja johdatti Taamarin ulos huoneesta. Hyvin onnettomana ja nöyryytettynä Taamar pani tuhkaa päänsä päälle (kuten oli tapana noihin aikoihin, kun koettiin suuri suru), repi kauniin vaatteensa ja lähti itkien pois.

Kun hänen veljensä Absalom näki hänen onnettoman tilansa, hän aavisti, mitä oli tapahtunut. Hän kielsi Taamaria sanomasta siitä mitään ja vei hänet kotiinsa, missä hän pysyi eristettynä. Mutta Absalom hautoi mielessään vihaa Amnonia kohtaan tämän teon takia ja suunnitteli kostavansa sisarensa kunnian. Kaksi vuotta myöhemmin lammasten keritsijäisten yhteydessä Absalom pyysi isäänsä kuningas Daavidia ja hänen palvelijoitaan osallistumaan niihin. Daavid kieltäytyi, ja niinpä Absalom taivutti kuninkaan päästämään Amnonin ja muut poikansa.

Ennen juhlaa Absalom antoi palvelijoilleen määräykset, että niin pian kuin Amnon oli hilpeällä tuulella juotuaan viiniä, heidän oli tapettava hänet, kun Absalom sanoisi: ”Surmatkaa Amnon.” Hänen palvelijansa suostuivat ja tappoivat Amnonin, jolloin kaikki muut kuninkaan pojat pakenivat kauhuissaan. Siten Amnon maksoi hengeltään sen, ettei ollut varjellut sydäntään, vaan oli antautunut itsekkääseen intohimoon häpäisemällä sisarpuolensa Taamarin neitsyyden.

Amnonin loppu todistaa selvästi sydämen varjelemisen tärkeyttä korostavan Raamatun periaatteen totuudellisuuden. Ja se, ettei Amnon varjellut sydäntään, tuotti myös paljon surua toisille, suloiselle Taamarille ja epäilemättä myös hänen läheisille tuttavilleen. Se tuotti varmasti surua hänen isälleen. Mutta hyvin todennäköisesti Daavid ei ollut kyennyt saamaan itseään toimimaan Amnonia vastaan, koska hän itse oli tehnyt synnin Uuriaa vastaan Batseban yhteydessä. Amnonin väkivaltaisessa kuolemassa alkoi täyttyä Naatanin ennustus, jonka hän oli lausunut Daavidin tehtyä suuren synnin. – 2. Sam. 12:10.

Mitä nykyajan kristityt voivat oppia tästä? Sen, että ihmisen on tärkeää varjella sydäntään. Jos joku nuori mies ei tekisi niin, hän saattaisi antaa itsekkään, seksuaalisen intohimon kalvaa niin sydäntään ja mieltään, ettei hän ainoastaan kosiskelisi tyttöä vaan suunnittelisi myös pyytävänsä hänet kahden kanssaan, niin että hän voisi houkutella hänet harjoittamaan haureutta kanssaan tyydyttääkseen itsekkään intohimonsa. Tytön vastarinta ehkä heikkenisi tai hän voisi typerästi järkeillä, että tällä tavoin hän osoittaisi todella rakastavansa häntä tai että myöntymällä hän varmistaisi sen, että poika menee hänen kanssaan naimisiin. Mutta jos poika todella rakastaisi häntä, hän olisi halukas odottamaan, kunnes he ovat kunniallisessa avioliitossa.

Miten typerää onkaan toimia vastoin Jumalan sanaa: ”Paetkaa haureutta”! Myöhemmin seuraa aina syyllisyyden tunne. Usein tyttö tulee raskaaksi. Mitä he sitten tekevät? Meneekö poika naimisiin hänen kanssaan painostuksen takia? Vaikka hän menisikin, tyttö tulee häväistyksi aviottoman lapsen synnyttämisestä. – 1. Kor. 6:18.

Eikä siinä kaikki. Tuollainen teko voisi hyvin aiheuttaa tosi kristillisen seurakunnan yhteydessä olevan nuorukaisen erottamisen, seurakunnasta poistamisen. Ja jos hän haluaa päästä takaisin, hänen täytyy osoittaa vilpittömyytensä käymällä seurakunnan kokouksissa, joissa kukaan ei puhu hänelle, ja todistaa kaiken aikaa katumustaan. Sitten hänet asetettaisiin koeajalle joksikin aikaa, ja sen jälkeen häneltä kiellettäisiin erikoisedut ja edistyminen Jehovan järjestössä useiksi vuosiksi.

Ei ole epäilystäkään siitä, että Raamattu osoittautuu varoittavilla periaatteillaan totuudelliseksi. Sydämen varjeleminen on viisas menettely, sillä siitä lähtee elämä. Sen varjelematta jättäminen tuottaa surua ja turmiota ihmiselle nykyään niin kuin se tuotti kuningas Daavidin aikana. Se tuottaa myös surua toisille. Äläkä jätä huomioon ottamatta sitä, ettei sellainen menettely miellytä Jehova Jumalaa. – Ps. 90:7, 8.