Kumman nimeä kunnioitat enemmän – omaasi vai Jumalan?
”Nimi on kalliimpi suurta rikkautta, suosio hopeata ja kultaa parempi.” – Sananl. 22:1.
1. Mikä on se nimeä koskeva sananlasku, josta meiltä kysytään, olemmeko samaa mieltä sen kanssa?
OLETKO samaa mieltä kuin muinainen kuningas Salomo, joka sanoi, että ”nimi on kalliimpi suurta rikkautta”? Hän tarkoitti tietenkin suotuisaa nimeä, sillä tämän sananlaskun rinnakkaissäkeessä Salomo lisäsi: ”Suosio hopeata ja kultaa parempi.” (Sananl. 22:1) Hopea ja kulta ovat rikkauksia.
2. a) Miten kuningas Salomo tuli saamaan sekä nimen että rikkautta? b) Minkä me myönnämme olevan viisas valinta ja miksi, kun on valittava nimen ja rikkauden välillä?
2 Monet ihmiset koettavat saada rikkautta välittämättä siitä, mitä se vaikuttaa heidän nimeensä. Toiset koettavat suojella nimeään salaamalla epämiellyttävät menettelynsä ja kierot keinonsa, joilla he ovat hankkineet ”suuren rikkautensa”. Kuningas Salomolla oli kuitenkin sekä nimi että rikkautta, ja ne olivat kunniallisia. Se Jumala, jota Salomo palvoi, teki hänet rikkaaksi antamalla hänelle hopeaa ja kultaa ja muuta maallista omaisuutta, aivan niin kuin hänen Jumalansa oli luvannut sanoessaan: ”Ja lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi.” (1. Kun. 3:13) Kun on tehtävä valinta suotuisan nimen ja suuren rikkauden välillä, niin viisas valinta olisi suotuisa nimi. Ihmisen kokemukset todistavat tämän. Mekin myönnämme asian olevan siten, koska meillä on itsekunnioitusta.
3, 4. a) Miten me asenteessamme nimeemme kuvastamme Jumalaa ja miksi? b) Miten Salomon kansa oppi totuuden siitä, mitä kolmas käsky sanoo, ja mitä tämä todistaa meille?
3 Sinä kunnioitat nimeäsi, niin kuin melkein kaikki kunnioittavat. Sinun tulisikin tehdä niin, sillä nimesi tarkoittaa sinua. Luojasi teki sinut sellaiseksi, että sinulla on itsekunnioitusta. Tässä suhteessa me olemme Hänen kuviaan, sillä hänelläkin on itsekunnioitusta. Hän kunnioittaa omaa nimeään. Meillä on syytä arvostaa tätä seikkaa, sillä me muistamme ne kymmenen käskyä, jotka hän antoi kuningas Salomon kansalle. Niiden kolmannessa käskyssä hän sanoi: ”Sinä et saa ottaa Jehovan, sinun Jumalasi, nimeä arvottomaan käyttöön, sillä Jehova ei jätä sitä rankaisematta, joka ottaa hänen nimensä arvottomaan käyttöön.” – 2. Moos. 20:7, Um.
4 Kuningas Salomon Jumala sanoi tämän vuonna 1513 ennen ajanlaskumme alkua, profeetta Mooseksen päivinä; ja pitkän historiansa aikana tuon käskyn saamisen jälkeen Salomon kansa oppi paljon kovaa kokemalla tietämään, että Jumala tarkoitti sitä mitä sanoi. Kansan historia todistaa, ettei kenellekään ole hyväksi ottaa Jumalan nimeä ”arvottomaan käyttöön”, käyttää sitä tavalla, josta ei ole mitään hyötyä, joka on Hänen nimensä väärinkäyttämistä tai Hänen nimensä käyttämistä sopimattomalla tavalla.
5. Miten me osoitamme kunnioittavamme omaa nimeämme enemmän kuin Jumalan nimeä, ja miksi meidän on viisasta harkita nyt omakohtaisesti tätä kunnioitusta koskevaa kysymystä?
5 Jos me käytämme väärin Jumalan nimeä, käytämme sitä ikään kuin se olisi arvoton, niin osoitamme selvästi, ettemme kunnioita Jumalan nimeä. Siinä tapauksessa meidän täytyy kunnioittaa enemmän omaa persoonanimeämme kuin Jumalan nimeä. Jos teemme siten, niin koituuko se meidän parhaaksemme? Selviydymmekö siitä rangaistuksetta? Emme sen mukaan, mitä Jumala ilmaisi kolmannessa käskyssä. Jumalan nimi liittyy nykyisiin maailman tapahtumiin, vaikka useimmat ihmiset eivät tajua sitä. Meidän on viisasta tarkastella kysymystä, joka tehdään meille jokaiselle: kunnioitatko omaa nimeäsi enemmän kuin Jumalan nimeä? Tämän kysymyksen harkitseminen on meille kiireellisen tärkeää, sillä maailma joutuu varsin pian kärsimään rangaistuksen Jumalan nimeä kohtaan osoittamastaan epäkunnioituksesta. Me tuskin haluaisimme kärsiä tuota rangaistusta maailman kanssa.
6. a) Miten Salomo vertasi jonkun käyttämää hyvänhajuista öljyä ja hyvää nimeä keskenään? b) Mitä Jaakob ajatteli nimestään Simeonin ja Leevin toimeenpaneman verilöylyn takia?
6 Kun olet poissa ja nimesi mainitaan jonkun muun läsnä ollessa, millaisen vaikutelman nimesi käyttäjä yrittää herättää sinusta tai millainen kuva sinusta herää kuulijan mielessä? Sinä haluaisit tuon kuvan olevan suotuisa, etkö haluaisikin? Sinä et toivoisi, että pelkkä nimesi löyhkäisi ikään kuin olisit vastenmielinen henkilö. Ennen vanhaan hyvänhajuinen öljy sai ihmisen fyysisen läsnäolon tuntumaan miellyttävältä, sulotuoksuiselta. Vaikuttaako sinun nimesi mainitseminen samalla tavalla? Kuningas Salomo ajatteli niin, sillä hän sanoi Jumalan henkeyttämänä: ”Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy.” (Saarn. 7:1) Kuningas Salomon kolmastoista esi-isä takenevassa polvessa, Jaakob (Israel), ajatteli samalla tavalla. Kun hänen kaksi poikaansa, Simeon ja Leevi, toimeenpanivat verilöylyn Sikemin kaupungissa, Jaakob nuhteli heitä ja sanoi: ”Te olette tuottaneet minulle onnettomuuden tekemällä minut löyhkäksi maan asukkaille.” (1. Moos. 34:25–30, Um; vrt. 2. Sam. 10:6, Um.) Jaakob, jonka maan asukkaat yhdistivät hänen Jumalaansa, Jehovaan, ei halunnut, että hänen omasta nimestään olisi tehty pahalta haiseva.
7. Millaisen hajun kristikunnan papit ovat aiheuttaneet Jumalan nimelle, ja miksi he eivät ole tehneet mitään muutosta tämän suhteen?
7 Yhtä vähän me haluaisimme, että se, miten muut puhuisivat meistä tai miten he suhtautuisivat meihin, tekisi meidän nimemme pahalta haisevaksi ihmisten keskuudessa. Me voimme näin ollen ymmärtää, millaiset tunteet Jumalalla on oman nimensä suhteen. On tapahtunut siten, että ne, jotka väittävät olevansa hänen lähimpiä ystäviään maat päällä, ovat tuottaneet suurinta häpeä hänen nimelleen. Kristikunnan uskonnollinen papisto on saanut Jumalan nimen löyhkäämään taivaisiin asti kautta koko maan. Papit tietävät tai heidän pitäisi tietää teologisen koulutuksensa perusteella, että Pyhä Raamattu ilmaisee Jumalan nimen olevan Jehova. Nämä pappismiehet ovat opettaneet satoja vuosia, että tämä Raamatun Jumala on Jumala, joka nauttii omien luomustensa ikuisesta kiduttamisesta, että Hän valmisti ”helvetiksi” kutsutun paikan, missä tulikivi (rikki) pitää yllä ikuista tulta, ja että hän pitää siellä elossa syntisiä ihmissieluja kuoleman jälkeen kidutettavina ikuisesti ilman mitään helpotusta. Papit vääristelevät Raamatussa esitettyjen asioiden merkitystä voidakseen opettaa sellaista, eivätkä he ole tähän päivään mennessä poistaneet tätä opetusta uskontunnustuksistaan julistaakseen sen siten olevan täysin valheellinen ja Jumalaa häpäisevä, demonien henkeyttämä opetus. He eivät halua tunnustaa opettavansa valheita.
8. Kenen nimen takia he antavat valheitten olla voimassa, ja keiden nimille he ovat tuottaneet häpeää?
8 Oman nimensä takia papit mieluummin pitävät voimassa valheensa Jumalaa vastaan. He eivät häpäise ainoastaan Jumalaa, vaan he häpäisevät myös Jumalan perheen tärkeintä jäsentä, hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta, sillä he väittävät Jeesuksen Kristuksen opettaneen sellaisia valheita taivaallisen Isänsä nimessä.
9. Mihin sodankäyntiin kristikunnan papit sekoittivat Jumalan ja miten?
9 Papit yhdistävät myös tämän Raamatun Jumalan kaikkeen verenvuodatukseensa väkivaltaisissa sodissa. Miten? Rukoilemalla, että hän antaisi heidän omalle kansalleen voiton jostakin toisesta kansasta, ja jopa lyöttämällä sotilaiden vöihin sanat ”Jumala kanssamme”. He ovat rukouksissaan esittäneet, että heidän kansansa taistelijat pääsevät taivaaseen, väittäen, että poliittisten hallitsijoittensa puolesta taistelukentällä kuolevat sotilaat pääsevät heti taivaaseen ollakseen Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen kanssa. Pappeja ei häiritse se, että heidän sotapoikansa ovat mahdollisesti taistelleet häviävällä puolella ja ilmeisesti väärällä puolella: he menevät silti taivaan autuuteen, koska he ovat kuolleet heidän puolestaan rukoilevien uskonnollisten pappiensa siunaamina. Näin he kuvailevat Jehovan Jumalaksi, joka on tukenut kaikkia kristikunnan sotia ja verenvuodatusta viimeisten 1 600 vuoden aikana.
10. a) Keiden keskuudessa papit ovat tehneet Jumalan nimen pahalta löyhkääväksi, ja eikö Jumala ole kiinnittänyt huomiota siihen? b) Mitä Jeesus opetti meitä rukoilemaan tämän nimen suhteen, ja miten sitä vastaan rikkominen vaikuttaa häneen?
10 Ei ole ihme, että Jumalan nimi löyhkää niiden sieraimissa, jotka katkerina selittävät, että ”uskonto on oopiumia kansalle”, vieläpä niiden satojen miljoonien ihmisten sieraimissa, joita kristikunta sanoo pakanoiksi ei-kristityissä maissa! Ja olisiko meidän sitten ajateltava, ettei Jumala kiinnitä mitään huomiota tähän, että hän on kuollut ja välinpitämätön tämän suhteen, ettei hänellä ole mitään tunteita tämän suhteen? Miten epärealistista meidän olisikaan ajatella siten! Miten niin sanotut kristityt ihmiset voisivat ajatella siten, ihmiset, jotka käyvät kirkoissa ja yhtyvät papin ja seurakunnan kanssa Jeesuksen Kristuksen opettamaan rukoukseen sanomalla: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi”? (Matt. 6:9) Jeesus Kristus opetti seuraajiaan rukoilemaan hänen taivaallisen Isänsä nimen pyhittämistä eikä tämän pyhän nimen tekemistä yleismaailmalliseksi löyhkäksi. Kun siis ihmiset, jotka väittävät olevansa hänen seuraajiaan, rikkovat tuota rukousta vastaan ja tahraavat hänen taivaallisen Isänsä nimen, niin tulisiko meidän ajatella, että Jeesus Kristus suhtautuu asiaan täysin tunteettomasti, että hän kunnioittaa niin vähän Isänsä nimeä, ettei välitä siitä? Ei suinkaan! Sillä Jeesus Kristus kunnioittaa Isänsä nimeä enemmän kuin omaa nimeään.
KYSYMYS IHMISILLE, JOILLA ON USKONNOLLISIA SITEITÄ
11. Mikä kysymys meidän Jumalan nimeä kunnioittavien tulee tehdä siitä uskontokunnasta, johon saatamme kuulua, ja mihin toimenpiteeseen meidän on ryhdyttävä välttääksemme yhteisvastuun?
11 Ehkä me emme henkilökohtaisesti halua suhtautua epäkunnioittavasti Jumalan nimeen, mutta jos meillä on uskonnollisia siteitä, meidän tulisi kysyä itseltämme: Kuulunko sellaiseen uskontokuntaan, joka näillä ja muilla tavoilla suhtautuu epäkunnioittavasti Jumalan nimeen ja häpäisee sitä? Entä jos joku meistä kuuluu? Silloin meidän täytyisi tietää, mitä meidän olisi tehtävä, jos me kunnioitamme Jumalan nimeä. Mitä? Meidän tulisi vapautua osallisuudesta sellaisen uskontokunnan yhteisvastuuseen Raamatun Jumalan edessä, joka on kiivas nimensä puolesta. – Hes. 39:25.
12, 13. a) Miksi meillä ja meidän persoonanimellämme on vähän merkitystä? b) Mitä Ps. 148:11–13 käskee kaikkia ihmisluokkia tekemään?
12 Kun pysähdymme ajattelemaan asiaa, niin huomaamme, että meidän jokaisen ihmisluomuksen persoonanimi on suhteellisen vähämerkityksinen. Me elämme epätäydellistä elämää muutamia harvoja vuosia, sitten me kuolemme, ja jälkeen jääneet unohtavat meidät pian. Tai jos meidän nimemme säilyykin jollakin tavoin muistissa, niin senkin merkitys ja voima häipyy vähitellen. Mutta soveltuuko tämä Jumalan nimeen? Kaukana siitä! Psalmin 148 jakeissa 11–13 henkeytetty laulunkirjoittaja puhuttelee ’maan kuninkaita ja kaikkia kansakuntia, ruhtinaita ja kaikkia maan tuomareita, nuorukaisia ynnä neitsyitä, vanhoja yhdessä nuorten kanssa’ ja sanoo sitten:
13 ”Ylistäkööt he Jehovan nimeä, sillä hänen nimensä yksin on saavuttamattoman korkea. Hänen arvokkuutensa on maan ja taivaan yläpuolella.” – Um.
14. a) Miten ihmiset ovat yrittäneet kilpailla Jehovan nimen kanssa, ja miksi he ovat epäonnistuneet? b) Kenen päivinä alettiin huutaa avuksi Jehovan nimeä, ja mikä maailmantapahtuma paljastaa tämän todellisen luonteen?
14 Tämän Raamatun Jumalan, Jehovan, arvokkuus, hänen arvollisuutensa, hänen kunnioitettavuutensa, hänen tärkeytensä – kaikki nämä kohoavat taivaaseen asti maan yläpuolelle. Yksikään ihmisluomus maan päällä, siitä huolimatta miten kuuluisaksi hän on tehnyt itsensä ihmisten historiassa, ei ole korottanut nimeään ja mainettaan tämän Jumalan nimen yläpuolelle tai edes yhtä korkealle kuin Jumalan nimi. Yksikään luomus taivaassa tai maan päällä ei voi korottaa nimeään niin korkealle kuin Jehovan nimi on, sillä ”hänen nimensä yksin on saavuttamattoman korkea”. Niin, ”vain hänen nimensä on korkein”. (Ps. 148:13, Um; Moffatt) Ihmiset ovat tosin koettaneet epäkunnioittavasti korottaa nimensä Jehovan nimen rinnalle tai sen yläpuolellekin. Niinpä vain noin 250 vuotta ensimmäisen ihmisen luomisen jälkeen hänen syntiset jälkeläisensä alkoivat käyttää väärin Jumalan nimeä. Eräs Aadamin pojanpojista sai nimen Enos, ja 1. Moos. 4:26:n kertomus sanoo hänen ajastaan: ”Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran [Jehovan, Um] nimeä.” Se tapahtui ulkokultaisella eli rienaavalla tavalla. Siksi 1 656 vuotta ihmisen luomisen jälkeen, Nooan päivinä, tuli maailmanlaajuinen vedenpaisumus ja hävitti heidät kaikki.
15, 16. a) Miten Nimrod korotti arvoaan ihailijoittensa ja seuraajiensa keskuudessa, ja mikä oli Jumalan näkemys hänestä? b) Miten myöhemmin eräs Nimrodin seuraaja Babylonin valtaistuimella ilmaisi Jehovaa vastaan kohdistetut kunnianhimoiset suunnitelmansa?
15 Kolmastoista mies alenevassa polvessa Aadamista laskien oli nimeltään Nimrod. Hän teki itsestään niin huomattavan, että hänestä tehtiin vertailukohde. 1. Moos. 10:8–10 sanoo tästä Nooan pojanpojan pojasta: ”Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on sananparsi: ’Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod.’ Ja hänen valtakuntansa alkuna oli Baabel [Babylon].” Merkitseekö tämä, että hän oli ”mahtava metsämies” Jehovan näkökannalta ja Jehovan suosiossa? Ei, sillä hänen metsästyksensä kohteina olivat myös ihmiset, joten hän alkoi käydä sotia, joissa vuodatettiin ihmisverta. Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös esittää asian oikeassa raamatullisessa valossa kääntämällä tämän kohdan seuraavasti: ”Juuri kuin Nimrod, mahtava metsästäjä Jehovaa vastaan.” Nimrod ei kunnioittanut ainoan elävän tosi Jumalan nimeä; Nimrodin nimi himmensi Jehovan nimen hänen ihailijoittensa ja seuraajiensa silmissä. Tuhat viisisataa vuotta myöhemmin eräs Nimrodin seuraaja Babylonin valtaistuimella sanoi:
16 ”Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.” – Jes. 14:4, 13, 14.
17, 18. a) Miten Jehovan nimi osoittautui saavuttamattoman korkeaksi Nimrodille ja hänen kuninkaallisille seuraajilleen? b) Miten Ps. 126:1–3 osoittaa, kuinka suotuisa vaikutus Jehovan nimeä kohtaan tehtiin kansojen keskuudessa?
17 Jehovan nimi osoittautui kuitenkin saavuttamattoman korkeaksi Babylonin metsästäjä-kuninkaalle ja hänen seuraajilleen. Vuonna 539 ennen ajanlaskumme alkua Nimrodin seuraajien suku kukistui, kun meedialaiset ja persialaiset valloittivat Babylonin kuninkaallisen kaupungin. Vajaat kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 537 eaa., Jehovan nimi yleni, kun Hänen henkensä pani persialaisen valloittajan Kyyros Suuren julistamaan kuuluisan käskynsä, joka valtuutti pakkosiirtolaisuudessa olevan Jehovan kansan palaamaan kotimaahansa ja jälleen rakentamaan Jehovan temppelin Jerusalemiin. (2. Aikak. 36:19–23; Esra 1:1–11) Koska tämä oli melkein liian hyvää ollakseen totta, niin se oli kuin unta pakkosiirtolaisuudessa oleville juutalaisille eli israelilaisille, mutta se teki pakanakansoihin Jehovaan katsoen suotuisan vaikutuksen. Ps. 126:1–3 esittää tämän kauniisti sanoen:
18 ”Kun Herra [Jehova, Um] käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: ’Herra [Jehova, Um] on tehnyt suuria heitä kohtaan’. Niin, Herra [Jehova, Um] on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.”
19. Miten papit eivät kolminaisuusopillaan anna kunniaa Jehovalle Jumalana, vaan sen sijaan alentavat hänen nimensä arvon?
19 Kristikunnan papit eivät nykyään anna kunniaa Jehovalle Jumalana. He ovat työntäneet hänen nimensä syrjään. Opettamalla kolminaisuutta, jonka muodostavat Isä-Jumala, Poika-Jumala ja Pyhä-Henki -Jumala, he ovat tehneet Jehovan Pojasta Jeesuksesta Kristuksesta tasa-arvoisen Hänen kanssaan, Isän kanssa, ja myös ”Pyhän Hengen” tasa-arvoiseksi Jehovan kanssa, joka vuodattaa tätä pyhää henkeään. Uskonnollisten tarkoitusperiensä takia papit ovat asettaneet Jeesuksen Kristuksen nimen etualalle. Katso omasta Raamatustasi nähdäksesi, kuinka monta kertaa siinä esiintyy Jumalan nimi Jehova. Monissa raamatunkäännöksissä se ei esiinny kertaakaan. Joissakin – kuten suomalaisessa kirkkoraamatussa – se mainitaan pari kertaa alaviitteessä muodossa Jahve. Monet väittävät, että kun Uuden testamentin kirjoittajat sanoivat Jeesusta Kristusta Herraksi, niin se tarkoitti, että hän on Jehova eli Jahve itse. Kaikki tällainen on totisesti Jumalan nimen arvon alentamista.
20. Mitä apostoli Paavali sanoo Jumalan Pojasta, kuten Fil. 2:5–11 osoittaa?
20 Mutta mitä sanoo kristitty apostoli Paavali? Hän kuvailee Jumalan Pojan nöyrtymistä ja sitten Jumalan uskollisen Pojan kirkastamista ja sanoo vuonna 1970 ilmestyneen Uuden englantilaisen Raamatun (The New English Bible) mukaan: ”Perustukoon käytöksenne toisianne kohtaan elämäänne Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä hänellä oli alusta asti jumalallinen luonto, mutta kuitenkaan hän ei ajatellut yrittää riistää itselleen tasa-arvoisuutta Jumalan kanssa, vaan tyhjensi itsensä ja omaksui orjan luonnon. Hän oli ihmisen kaltainen, ilmestyi ihmisen muotoisena, nöyryytti itsensä ja tottelevaisena otti vastaan kuolemankin – ristinkuoleman. Siksi Jumala korotti hänet korkeuksiin ja antoi hänelle kaikkia muita nimiä korkeamman nimen, jotta jokainen polvi Jeesuksen nimessä kumartaisi – taivaassa, maan päällä ja syvyyksissä – ja jokainen kieli tunnustaisi, että ’Jeesus Kristus on Herra’, Isän Jumalan kunniaksi.” – Fil. 2:5–11.
21. a) Miten tämä lausunto osoittaa, että Jehovan nimi pysyy saavuttamattoman korkeana? b) Missä määrin me kristityt osoitamme kunnioitusta Jehovan nimeä kohtaan?
21 Tästä henkeytetystä lausunnosta näemme, että Jumala, Isä, palkitsi Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimellä, joka on kaikkien muiden Jumalan poikien eli Jumalan luomusten nimien yläpuolella. Siksi kaikkien muiden luomusten täytyy tunnustaa tuo korotettu nimi ja kumartaa sitä. Mutta kenen kunniaksi heidän täytyy tehdä se? Korkealle korotetun Jeesuksen Kristuksenko kunniaksi? Ei, vaan kuten apostoli Paavali sanoo: ”Isän Jumalan kunniaksi.” Korkealle korotettua Jeesusta Kristusta kutsutaan ”Herraksi”, mutta häntä ei sanota Jumalaksi eikä häntä sanota Isäksi, sillä hän pysyy aina Jumalan Poikana. Arvo ja nimitys ”Isä Jumala” pysyy aina Jehovalla. Hän ei antanut taivaalliselle Pojalleen korkeampaa nimeä kuin Hänen oma nimensä on eikä edes Hänen oman nimensä kanssa samanarvoista nimeä. Hänen nimensä pysyy ylimpänä, saavuttamattoman korkeana. Taivaassa oleva Jeesus Kristus tunnustaa sen. Siksi me kristityt rukoilemme yhä Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä Jehova Jumalaa sanoen: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” (Matt. 6:9) Me emme käytä väärin tuota nimeä vaan kunnioitamme sitä korkeimpana olemassa olevana nimenä. Me erottaudumme kaikista uskonnoista, jotka häpäisevät Jumalan nimeä.
KUN HÄN RYHTYI TEKEMÄÄN NIMEÄ ITSELLEEN
22, 23. a) Tulisiko Jumalan nimen kunnioittavan käytön lakata, ja miksi meidän ei pitäisi koskaan omaksua faaraon asennetta sitä kohtaan? b) Miten Jumala nimenomaan tunnusti tuon nimen omakseen ilmestyessään ensi kerran Moosekselle?
22 Alkuperäinen Jumalan nimi ei ole tullut vanhanaikaiseksi, eikä sen kunnioittavan käytön tulisi lakata. Meidän ei pitäisi koskaan sallia itsemme tulla muinaisen Egyptin hallitsijan faaraon kaltaisiksi, niin että vastustaisimme tuota nimeä ja suhtautuisimme siihen itsepäisesti, kuten hän teki sanoessaan: ”Kuka on Jehova, niin että minun pitäisi totella hänen ääntään ja lähettää Israel pois? Minä en tunne lainkaan Jehovaa, enkä minä myöskään aio lähettää Israelia pois.” (2. Moos. 5:1, 2, Um) Faarao ei voittanut mitään kieltäytymällä tunnustamasta Jehovaa – sen sijaan hän tuhoutui Punaisessameressä. Korkein Jumala tunnusti tuon nimen omakseen lähettäessään profeettansa Mooseksen faaraon eteen vaatimaan, että orjuutettu Israelin kansa päästettäisiin menemään, jotta se voisi ottaa haltuunsa Luvatun maan. Käyttämällä enkeliä Jumala ilmestyi israelilaiselle Moosekselle Hoorebin (eli Siinain) vuoren juurella Arabian niemimaalla. Kun Moosesta vaadittiin menemään takaisin Egyptiin, hän tiedusteli, minkä hän ilmoittaisi sen Jumalan nimeksi, joka hänet oli lähettänyt. Luemme Raamatusta vastauksen:
23 ”Jumala vastasi Moosekselle: ’Minä olen se, joka minä olen’. Ja hän sanoi vielä: ’Sano israelilaisille näin: ”Minä olen” lähetti minut teidän luoksenne’. Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: ’Sano israelilaisille näin: Herra [JEHOVA, The New English Bible; Um], teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen. Mene ja kokoa Israelin vanhimmat ja sano heille: Herra [JEHOVA, NEB; Um], teidän isienne Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt minulle.’” – 2. Moos. 3:13–16.
24. a) Miksi kristityillä ei näin ollen ole oikeutta muuttaa asioita Jumalan nimen suhteen? b) Mikä antautuneitten, kastettujen kristittyjen toimenpide, johon he ryhtyivät konventissaan vuonna 1931, oli asianmukainen?
24 Koska hän sanoi, että Jehova on hänen nimensä iankaikkisesti ja että häntä tulee kutsua siten sukupolvesta sukupolveen, niin se on hänen nimensä myös nykyään, meidän sukupolvemme aikana. Kristittyinäkään meillä ei ole mitään oikeutta muuttaa sitä. ”Jehova” on hänen muistonimensä Amerikkalaisen standardikäännöksen mukaan, joka sanoo: ”Tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja tämä on minun muistoni kaikille sukupolville.” (2. Moos. 3:15, AS) Se oli hänen muistonimensä jo ihmiskunnan ensimmäisen sukupolven keskuudessa, sillä Pyhän Raamatun toisesta luvusta neljännestä jakeesta me luemme nämä sanat: ”Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan, kun Herra [Jehova, Um] Jumala teki maan ja taivaan.” (1. Moos. 2:4) Muistonimenä se oli sellainen, jolla häntä tulee muistaa iankaikkisesti, kaikissa sukupolvissa. Oliko siis sopimatonta, että tuhannet antautuneet, kastetut kristityt, jotka olivat kokoontuneet konventtiinsa Columbukseen Ohioon Yhdysvalloissa sunnuntaina 26.7.1931, omaksuivat raamatullisen nimen Jehovan todistajat? Ei, se oli mitä sopivinta.
25. a) Minkä Jumalan toimenpiteen ajankohdan nämä kristityt alkoivat vuonna 1925 havaita tulleen? b) Mitä tähän sopivaa sanoi Vartio-Torni pääkirjoituksessaan toukokuussa 1926?
25 Jo vuonna 1925 kristityt, jotka omaksuivat tuon nimityksen itselleen, olivat alkaneet käsittää, että oli tullut aika ainoan elävän tosi Jumalan ”tehdä itselleen nimi”. (2. Sam. 7:23, Um) Oli siis varsin sopivaa, että englanninkielisen Vartio-Tornin pääkirjoitus vuoden 1926 tammikuun 1. päivän numerossa (suom. toukokuun numerossa 1926) oli nimeltään ”Kuka haluaa kunnioittaa Jehovaa?” Lehden suomenkielisessä numerossa sanottiin sivulla 70 alaotsikon ”Itselleen nimen” alla kappaleissa 37 ja 38:
”Luonnolliset uskollisen Aabrahamin jälkeläiset olivat asettuneet Egyptiin. Silloin oli Jumalan nimi unohdettu, eikä se ollut sen kansan eikä minkään muunkaan maailman kansan ajatuksissa. Daavid laulaa siitä tosiasiasta, että Jumala meni Egyptiin kansaansa pelastamaan ja tekemään itselleen nimen. (2. Samuel 7:23) Nyt vallitsee samanlainen tilanne. Ne, jotka ovat Aabrahamin uskoa, asuvat tässä pahassa maailmassa, jonka kaikki järjestöt ovat hylänneet Jumalan ja häväisseet hänen pyhän nimensä.
”Aika lähestyy, jolloin Jumala on tekevä itselleen nimen. Jumala tahtoo jonkun olevan hänen todistajansa maassa. Ja kenellä me luulisimme olevan etuoikeuden tuon paikan täyttämiseen? Varmaankaan ei muilla kuin Siionilla, Jumalan järjestöllä, jonka muutamat jäsenet ovat maan päällä. Sellaisille Jehova sanoo: ’Olkaa te minun todistajani, sanoo Herra, ja minun palvelijani, jonka minä valitsin, että te tuntisitte ja uskoisitte minua ja ymmärtäisitte, että minä se olen; ennen minua ei ole yhtään jumalaa luotu, eikä minun jälkeeni tule ketään. Minä, minä olen Herra, ja paitsi minua ei ole yhtään pelastajaa. Minä olen ilmoittanut ja pelastanut ja julistanut eikä ole muukalaista teidän keskuudessanne; te olette minun todistajani, sanoo Herra, että (engl. kään.) minä olen Jumala.’ – Jesaja 43:10–12.”
26, 27. a) Minkä uudelleen suorittamisen tarpeellisuuden profeetta Jesaja edeltänäki, ja mitä hän niin ollen kirjoitti Jes. 63:11–14:ssä?
26 Sen lisäksi, mitä Jerusalemin kuningas Daavid sanoi siitä, miten Jumala teki itselleen nimen vapauttaessaan valitun kansansa Israelin muinaisen Egyptin orjuudesta, myöhempi profeetta Jesaja edeltänäki sen ajan, jolloin Jehova suorittaa tämän teon uudelleen vapauttamalla valitun kansansa sen vaikeasta ahdingosta. Samalta Jumalalta on odotettava tätäkin vapautusta, ja siksi profeetta Jesaja jatkaa (Jes. 63:11–14):
27 ”Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät ynnä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä; hän, joka antoi kunniansa käsivarren kulkea Mooseksen oikealla puolella, joka halkaisi vedet heidän edestänsä tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen; hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin hevosia erämaassa, eivätkä he kompastelleet? Niinkuin karja astuu alas laaksoon, niin vei Herran [Jehovan, Um] Henki heidät lepoon. Niin sinä olet kansaasi johdattanut, tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.”
28. Ketkä Egyptissä oppivat pelkäämään Jumalan nimeä Israelin vapauttamisen aikaan, ja mihin toimenpiteisiin he ryhtyivät ja mitä he siksi kokivat?
28 Siihen aikaan, kun Israel vapautettiin Egyptistä, monet ei-israelilaiset oppivat tuossa maassa pelkäämään Jumalan nimeä ja ryhtyivät tarpeen vaatimiin toimenpiteisiin. Miten? Kun israelilaiset marssivat pois Egyptistä vietettyään ensimmäistä pääsiäistään, niin – kuten 2. Moos. 12:38 sanoo – ”myös paljon sekakansaa meni heidän kanssansa”. Kun Jumala jakoi Punaisenmeren vedet kahtia, niin tämä sekakansa marssi israelilaisten kanssa siitä läpi. Ja kun Jumala antoi merivesien palata takaisin takaa-ajavien hevosten, vaunujen ja faaraon ratsumiesten päälle ja hukuttaa nämä verenhimoiset takaa-ajajat, niin sekakansa kuuli israelilaisten laulavan turvassa Siinain niemimaan rannalla: ”Jehova on urhoollinen sotasankari. Jehova on hänen nimensä . . . Jehova on hallitseva kuninkaana määräämättömään aikaan asti, jopa iankaikkisesti.” – 2. Moos. 14:31–15:18, Um.
29. Mitä on tapahtunut sen vaikutuksen teholle, jonka Jehovan ihmetyö teki kansoihin silloin, ja mitä israelilaiset joutuivat pakosta olemaan ja tekemään?
29 Se valtava vaikutus, mikä tuolla ällistyttävällä ihmeellä oli kansoihin muinoin vuonna 1513 ennen ajanlaskumme alkua, on sittemmin menettänyt tyrmistyttävän tehonsa. Nimellä, jonka Jehova teki itselleen silloin, niin kauan sitten, on hyvin vähän vetoavaa vaikutusta nykyisiin kansoihin, kristikunnan niin sanottuihin kristittyihin kansoihinkaan. Ne eivät pelkää eivätkä kunnioita sitä. Kristikunta on vajonnut samanlaiseen tilaan kuin muinainen Egypti, Jehovan kansan sortaja. (Ilm. 11:8) Silloiset luonnolliset israelilaiset olivat todellisuudessa sen silminnäkijöitä, mitä Jehova teki, ja he tulivat tuntemaan hänen nimensä ja arvostamaan sitä eri tavalla kuin heidän uskolliset esi-isänsä olivat tunteneet sen ja arvostaneet sitä. (2. Moos. 6:2, 3) He olivat olosuhteiden pakosta Jehovan todistajia, ja siksi he olivat velvollisia todistamaan tuleville sukupolville Jehovan nimestä ja teoista. Profeetta Jesajan kautta Jehova ilmoitti heille selvästi, että he olivat hänen todistajiaan. Heidän olisi pitänyt kunnioittaa sitä nimeä, jonka Jehova oli tehnyt itselleen, ja elää velvollisuuksiensa mukaan, olla Hänen, ainoan elävän tosi Jumalan, todistajia. Nykyinen kristikunta on samanlaisessa tilanteessa.
30. Miksi kristikunnan velvollisuus on nyt olla saman muinaisen luonnollisen Israelin Jumalan todistaja?
30 Kristikunta väittää nykyään, kuten satoja vuosia sitten, olevansa hengellinen Israel, kristitty Israel. Tästä seuraa väistämättömästi, että sen Jumalan täytyy olla muinaisen luonnollisen Israelin Jumala. Kristikunta on siis aivan samalla tavalla kuin muinainen luonnollinen Israel velvollinen olemaan saman muinaisen Israelin Jumalan todistaja, Jumalan, joka on myös Messiaan, Jeesuksen, Jumalan Pojan, Jumala. Jeesuksen, Messiaan eli Kristuksen todistajana oleminen ei vapauta ketään olemasta myös ja ennen kaikkea Jehovan todistaja. – Apt. 1:8; 5:27–32.
31. Mitä Jumalan on tullut aika tehdä sen mukaan, mitä kristikunta ja sen kirkot tekevät ja sanovat nykyään, ja mitä se tietää nykyisille ihmisille ja kansoille?
31 Mutta katso kristikunnan kansoja ja niiden kirkkoja. Kuuntele, mitä ne sanovat. Tutki Pyhän Raamatun valossa, mitä ne tekevät. Mikä osoittaa nuo kristikunnan kansat ja kirkot Jehovan todistajiksi? Kaunistelemattomat tosiseikat viittaavat selvästi siihen, että Jehovan aika on tullut jälleen tehdä itselleen nimi kaikkien ihmisten ja kansojen edessä, jotka ylpeästi ja itsenäisesti kieltäytyvät tunnustamasta, kunnioittamasta ja pelkäämästä hänen jumalallista nimeään. Faaraon ja hänen sotajoukkojensa historiallinen esimerkki Punaisellamerellä ennustaa tuhoa sellaisille nykyisille kansoille ja ihmisille, kun Jehova tekee jälleen itselleen nimen tulevassa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa. – Ilm. 16:14–16, Um; 19:11–21.
32. Onko kaikilla nykyisillä kansoilla hyvä syy olla tietämättömiä kaikesta tästä, ja mitä vihamieliset kristikunnan kansat eivät voi hävittää Jehovan kristittyjen todistajien ollessa kysymyksessä?
32 Onko kaikilla kansoilla nyt, vuonna 1972, hyvä syy olla tietämättömiä tästä kaikesta? Koska kristikunta, jossa on yli 900 miljoonaa kirkonkirjoihin merkittyä jäsentä, on epäonnistunut, niin eikö Jehovalla ole uskollisia, suorapuheisia todistajiaan tällä 20. vuosisadalla, meidän sukupolvemme aikana? Varmasti on! Kristikunnan kirkkoihin kuuluvat ihmiset voivat kiistää sen, että ne ihmiset, jotka tunnetaan nyt kansainvälisesti Jehovan kristittyinä todistajina, ovat todella korkeimman Jumalan todistajia. He voivat sanoa, ettei heillä ole mitään oikeutta tähän nimeen ja että he ovat vääriä profeettoja. He voivat sen tähden vastustaa heitä, esittää heidät väärässä valossa ja vainota heitä pakottaakseen heidät lopettamaan todistamistyönsä kaikkialla maailmassa. Nuo kristikunnan vihamieliset kansat sen paremmin kuin niin kutsutut pakanakansatkaan eivät kuitenkaan voi koskaan hävittää sitä historiaa, jonka nämä Jehovan kristityt todistajat tällä 20. vuosisadalla ovat tehneet yli 200 maassa ja noin 160 kielellä.
33. Mitä on näin ollen koko kristikunnan vastustavien kansojen myönnettävä Jehovan todistajien työstä, ja miksi on ollut näin?
33 Ne eivät voi koskaan kumota sitä seikkaa, että Jumalan nimi, joka esiintyy tuhansia kertoja Pyhän Raamatun aidossa tekstissä, on tehty tunnetuksi ihmisille maailmanlaajuisesti ja että satoja tuhansia kaikkiin rotuihin, kansallisuuksiin, heimoihin ja yhteiskunnallisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä on autettu tuntemaan ja pelkäämään ja palvelemaan Jehovaa, Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Väärät profeetat eivät voisi koskaan saada tätä aikaan. (5. Moos. 18:15–22) Koko kristikunnan vastustavien kansojen on pakko myöntää, ettei niiden ole onnistunut lopettaa näiden Jehovan kristittyjen todistajien maailmanlaajuista saarnaamis- ja opetustoimintaa tähän päivään mennessä. Mistä tämä johtuu? Siitä, että ne ovat kieltäytyneet kuulemasta sitä juridista ohjetta, jonka uskonnollinen lakimies Gamaliel antoi Jehovan kristittyjen todistajien vastustajille ensimmäisellä vuosisadalla sanoessaan: ”Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke tai tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan.” – Apt. 5:34–39.
HÄNEN ’NIMELLENSÄ OTETTU KANSA’
34. Mitä tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla niille, jotka vastustivat apostolista kristillisyyttä, ja miksi se on herättänyt kysymyksen Jehovan olemassaolosta?
34 Mitä tapahtui niille, jotka vastustivat noita ensimmäisen vuosisadan kristittyjä apostoleja ja heidän uskovia tovereitaan? Sen sijaan että he olisivat kukistaneet apostolisen kristillisyyden, heidän oma uskonnollinen järjestelmänsä kukistui vuonna 70, kun vanha muureilla ympäröity Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin, niin että juutalaiset eivät enää koskaan rakentaneet sitä uudelleen. Heidän papistonsa lakkasi olemasta tai sitä ei voitu enää tunnistaa. Puhukoot tosiasiat puolestaan ja vastatkoot siihen, sotivatko nuo suvaitsemattomat uskonnolliset vastustajat ”itse Jumalaa vastaan”. Vuoden 70 traaginen tapahtuma ei merkinnyt millään muotoa sitä, että Jehova olisi silloin lakannut olemasta, ikään kuin hän olisi ollut vain israelilaisten Jumala, kansallinen Jumala, joka oli olemassa vain niin kauan kuin hänen historiallinen kansansa oli olemassa. Kuolematon Jehova, joka on aluton ja loputon Jumala, on elänyt jatkuvasti ja elää yhä siitä huolimatta, että ateistit kieltävät hänen olemassaolonsa. Mutta onko hän ollut vuoden 70 tapahtumien vuoksi siitä lähtien vailla kansaa?
35. Miksi muinainen Israelin kansa oli hänen ’nimellensä otettu kansa’, ja miksi herää kysymys, onko Israelin kansa nykyään Jehovan ’nimelle otettu kansa’?
35 On tosiasia, että kun profeetta Mooses vuonna 1473 eaa. antoi jäähyväisohjeensa Israelin kansalle, ennen kuin se ylitti Jordanin Luvattuun maahan, hän sanoi heille: ”Jehova vakiinnuttaa sinut pyhäksi kansaksi itselleen, niin kuin hän vannoi sinulle, koska sinä pidät jatkuvasti Jumalasi Jehovan käskyt ja olet vaeltanut hänen teillään. Ja kaikkien maan kansojen on nähtävä, että Jehovan nimi on liitetty sinuun, ja ne tosiaan pelkäävät sinua.” (5. Moos. 28:9, 10, Um) Israelilaisista oli tullut ”minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja”, kuten Jehova oli sanonut heille. (2. Moos. 19:3–5) Koska heitä kutsuttiin Hänen nimellään, niin he olivat hänen ’nimellensä otettu kansa’. (Jer. 14:9; Dan. 9:19) Mutta onko Israelin kansa ollut hänen ’nimellensä otettu kansa’ tähän päivään asti? Onko riippumattoman, epäteokraattisen Israelin tasavallan perustaminen vuonna 1948 vahvistanut sen hänen ’nimellensä otetuksi kansaksi’, vaikka se ei pidäkään Mooseksen lakia eikä sillä ole Jerusalemissa Jehovan nimelle otettua temppeliä? Meidän on tärkeää tietää vastaus.
36. Oliko Jeesus Jehovan ’nimelle otetun kansan’ jäsen, ja miten Jehova ilmaisi ratkaisunsa sen suhteen, siirtyisikö Hänen nimensä pois luonnolliselta Israelilta?
36 Ajanlaskumme ensimmäinen vuosisata oli kriittistä aikaa tämän kysymyksen selvittämisen kannalta. On varmaa, että Jeesus Kristus, joka syntyi Juudan Beetlehemissä kuningas Daavidin sukuhaaraan, oli syntymänsä perusteella Jehovan ’nimelle otetun kansan’ jäsen. Jo hänen nimensä Jeesus sisältää Jumalan nimen, sillä se merkitsee ’Jehova on pelastus’. Jeesuksen oma kansa kuitenkin kielsi hänet. Hänen seuraajansa, pieni jäännös israelilaisia, erosivat Israelin kansasta, ja heistä tuli hengellinen kansa. Olisiko luonnollisen, ympärileikatun Israelin kansa näissä olosuhteissa edelleenkin Jehovan ’nimelle otettu kansa’, vai siirtyisikö Jehovan nimi Jeesuksen seuraajien hengelliselle kansalle ja ruvettaisiinko sitä kutsumaan hänen nimellään? Jumala itse päätti selvittää tämän ongelman. Helluntaipäivänä vuonna 33 hän vuodatti pyhän henkensä sen ennustuksensa täyttymykseksi, jonka Jooel 2:28–32 esittää. Keihin? Ei niihin ei-kristittyihin juutalaisiin, jotka olivat silloisessa Jerusalemin temppelissä, vaan Jeesuksen kahteentoista apostoliin ja muihin opetuslapsiin. Täynnä henkeä he julistivat Jumalan nimeä. – Apt. 2:1–36.
37, 38. a) Kuinka monet juutalaiset tulivat osaksi uudesta Jehovan ’nimelle otetusta kansasta’? b) Milloin Jehova avasi oven ei-juutalaisten lisäämiselle tähän ’nimellensä otettuun kansaan’?
37 Silloin, yli 1 900 vuotta sitten, Jehova alkoi ottaa uutta kansaa, jolle annettaisiin hänen nimensä eli jota kutsuttaisiin hänen nimellään. (1. Piet. 2:9) Tuhannet luonnolliset, ympärileikatut juutalaiset ottivat vastaan Jeesuksen Messiaana ja tulivat osaksi Jehovan ’nimelle otetusta kansasta’. Lähes kolme ja puoli vuotta myöhemmin Jehova Jumala avasi tilaisuuden ei-juutalaisille eli pakanakansoille. Hän lähetti apostoli Pietarin vierailemaan erääseen pakanakotiin Kesareaan ja julistamaan hyvää uutista Jeesuksesta, Messiaasta, Korneliukselle ja hänen ystävilleen. Heidän uskonsa takia Jehova vuodatti heihin pyhää henkeään. Siten hän teki näistä uskovista pakanoista ’nimellensä otetun kansan’ jäseniä. Siitä lähtien tämän hengellisen hänen ’nimellensä otetun kansan’ jäsenyys oli avoinna kaikille ei-juutalaisille eli pakanakansoille. (Apt. 10:1–11:18) Tämä on totta, ei siksi että me sanomme niin, vaan siksi että henkeytetty opetuslapsi Jaakob, Jeesuksen Kristuksen velipuoli, sanoi niin. Se tapahtui noin kolmetoista vuotta pakana-Korneliuksen ja hänen ystäviensä kääntymyksen jälkeen. Puhuessaan eräässä neuvottelukokouksessa Jerusalemissa Jaakob sanoi:
38 ”Simeon [Pietari] on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: ’Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; . . . että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa [Jehovaa, Um], ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra [Jehova, Um], joka tämän tekee.’” – Apt. 15:12–18, Um; Aam. 9:12.
39. a) Miksi Jehova ei ole lakannut pitämästä ’nimellensä otettua kansaa’ Jerusalemin vuonna 70 tapahtuneen hävityksen jälkeen? b) Minkä 1 900 vuotta sitten alulle panemansa työn Jehova nyt täydentää, ja mikä todistus meillä on siitä?
39 Jehovalla oli siis jatkuvasti ’nimellensä otettu kansa’ senkin jälkeen, kun vanha muureilla ympäröity Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin vuonna 70 ja luonnolliset ympärileikatut juutalaiset hajaantuivat. Hänellä oli vastamuodostettu kristitty ’nimellensä otettu kansa’. Jehova lopettaa nyt tällä 20. vuosisadalla sen, minkä hän aloitti ensimmäisellä vuosisadalla. Nyt, ennen kuin koko ihmiskunnan historian suurin ahdistus kohtaa tätä asiainjärjestelmää, hän täydentää tämän hengellisen ’nimellensä otetun kansan’, ja heistä on nykyään vielä jäännös maan päällä. Ellei näin olisi, niin miten voisimme selittää sen, mitä tapahtuu kaikilla asutuilla mantereilla ja merten saarilla? Mitä? Jehovan nimeä tehdään tunnetuksi ja ylistetään sellaisessa mitassa, jota ei ole nähty koskaan aikaisemmin sen jälkeen, kun Jumalan nimeä häväistiin törkeästi Jerusalemin ja sen kuuluisan temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70. Älkäämme erehtykö siitä: Jehovalla on nyt maan päällä ’nimellensä otettu kansa’, ja siihen kuuluvat osoittautuvat juuri siksi, vaikka heitä onkin vain jäännös.
[Kuva s. 131]
Kirkastavatko kirkkosi opetukset ja menettelytavat Jumalan nimeä? Opettaako se helvetintulta tai kolminaisuutta? Onko se osallistunut jolloinkin kansasi sotien siunaamiseen?
[Kuva s. 134]
Osoittaen kunnioitusta Jumalan nimeä kohtaan tuhannet kristityt tässä konventissa Columbuksessa Ohiossa Yhdysvalloissa omaksuivat heinäkuussa 1931 nimen ”Jehovan todistajat”
[Kuva s. 137]
Samoin kuin Jehova teki itselleen suuren nimen Punaisellamerellä hän tekee jälleen itselleen nimen tulevassa Harmagedonin sodassa