Miten uusi uudenvuodenpäivä on?

UUDENVUODENAATTO on vielä nuori, kun Joe istuutuu autonsa ratin taakse ja lähtee kotoaan noutamaan tyttöystäväänsä. Kun hän hetken kuluttua kääntyy hänen kadulleen, hän hymyilee itsekseen ajatellessaan puoltayötä ja kahdentoistalyöntiä, jolloin uusi vuosi toivotetaan tervetulleeksi soittamalla kaikenlaisia torvia, pillejä ja räikkiä ja jolloin tanssin aikana saa suudella kaikkia kauniita tyttöjä.

Hän päättää olla juomatta liikaa, sillä hän ei halua joutua kolariin kotimatkalla. Mutta se ei tule olemaan helppoa, sillä melkein kaikki juovat tuona iltana liikaa.

Se, että kotiintulo voi vierähtää pikkutunneille, ei haittaa. Eihän hänellä ole uudenvuodenpäiväksi muuta ohjelmaa kuin että hän nukkuu pitkään ja katselee iltapäivällä jalkapalloa.

Joe ei pidä itseään uskonnollisena. Hän voikin siksi hämmästyä saadessaan tietää, että kaikki hänen päiväjärjestyksessään – metelin aiheuttaminen, kauniiden tyttöjen suutelu, juominen – on peräisin muinaisten uskontojen rituaaleista, joiden kanssa Joe ei haluaisi olla missään tekemisissä.

Joen kaltaiset Japanissa, Meksikossa, Kiinassa, Saksassa ja muualla juhlivat uuttavuotta toisella tavalla kuin Joe ja keskenään eri tavalla. Mutta hekin ylläpitävät samoja muinaisajan myyttejä, yleensä tietämättään. Millaisia myyttejä? Miksi uudenvuodenpäivä on vanhin, laajimmalle levinnyt ja vähiten ymmärretty ihmiskunnan juhlapäivistä?

Ensimmäiset uudenvuodenjuhlat

Päästäksemme selville Joen uudenvuodenjuhlien taustoista tarkastelkaamme hetki muinaisten mesopotamialaisten elämää, sillä he viettivät ensimmäisinä uudenvuodenjuhlia.

Mesopotamialaiset uskoivat, että kaikkeus luotiin valtavan taistelun jälkeen, jossa heidän jumalansa Marduk ja Tiamat, kaaoksen jumalatar, olivat ottaneet mittaa toisistaan. Marduk tuotti voimakeinoin kaaoksesta järjestyksen. Hänen aikaansaannostensa muistojuhlaa vietettiin joka vuosi elämää antavien sateitten tullessa.

Koska kuningas edusti järjestystä, hän vetäytyi yksinäisyyteen useaksi päiväksi, jona aikana kansa kirjaimellisesti loi kaaoksen uudelleen juopottelemalla, sallimalla orjien solvata isäntiään ja syyllistymällä sukupuoliseen moraalittomuuteen. Vanhat roomalaiset omaksuivat saman ajatuksen joulukuiseen saturnaliajuhlaansa.

Ovatko ne jotenkin verrattavissa Joen juhliin? Luultavasti. Eräässä vuonna 1972 ilmestyneessä pyhä- ja juhlapäivistä kertovassa kirjassa sanotaan: ”Kautta maailman hyvin monet juovat liikaa uudenvuodenaattona. Tällainen juopottelu on epäpyhä jäänne riitistä, jolla kerran oli uskonnollista sisältöä ja joka muistutti Jumalan luomaa järjestyksellistä kosmosta edeltäneestä kaoottisesta maailmasta”, siis sen käsityksen mukaisesti mikä muinaisbabylonialaisella uskonnolla oli maailman synnystä.

Babyloniassa, jossa uudenvuoden juhlinta oli pisimmälle kehittynyttä, se sisälsi myös mutkikkaan spiritistisen rituaalin, jolla haluttiin ajaa ”kaaosdemonit” kaupungista uuden vuoden alkaessa. Joen juhlissa tämä tapahtui räikkien, sireenien ja laivapillien avulla. Kiinalaiset, jotka ovat saaneet monet uskonnollisista käsityksistään Babyloniasta, ajavat demonit pois sähikäisten avulla.

Rituaalinen yhteenotto

Tosin vanhat babylonialaiset eivät pelanneet jalkapalloa uudenvuodenpäivänä. Mutta tätä juhlaa varten Babyloniin tuotiin kaikki jumalat sitä ympäröivistä kaupungeista liitettäväksi vaikuttavaan kulkueeseen, jonka oli määrä auttaa Mardukia voittamaan taistelunsa Tiamatia vastaan. Suuri taistelu elettiin uudelleen lukemalla julkisesti Enuma elishiä, siitä kertovaa luomiseeposta.

Pasadenassa Kaliforniassa jokaisena uudenvuodenpäivänä Rose Bowl -stadionilla pelattavaa jalkapallo-ottelua edeltää suuri paraati. Onko tämä ottelu tuon vanhan rituaalisen yhteenoton moderni toisinto? Encyclopædia Britannica vastaa näin: ”Amerikkalaisilla jalkapallo-otteluilla on kaikki uskonnollisille juhlille leimallinen ulkonainen koreus. . . . yleisön yksittäisten jäsenten näkemyksestä riippuen toinen puoli edustaa pahaa ja toinen puoli hyvää. Kokousta johtavat papittaret (huutosakin johtajat). . . . Papittaret koettavat myötätuntevan magian periaatteen mukaisesti siirtää yleisön innostuksen kentällä taisteleviin.” – Macropædia, 1976, 7. osa, s. 202.

Onpa jalkapallo sitten saanut alkunsa muinaisesta rituaalista tai ei, joidenkuiden jalkapallon ystävien silmissä se on saanut uskonnollista merkitystä.

Ennustelu

Monissa germaanisissa maissa on tapana sulattaa lyijyä tai tinaa ja pudottaa se veteen kellon lyödessä kahtatoista, juuri uudenvuoden alkaessa. Syntyneen muodon tai sen luoman varjon perusteella kaikki koettavat arvailla, mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Meksikossa suuret ihmisjoukot käyvät Mitlan vanhassa mayakaupungissa 1. tammikuuta. Raunioitten keskellä on kivipilari, jota kutsutaan ”elämän pilariksi”. Jokainen koettaa kietoa kätensä niin hyvin kuin suinkin pilarin ympärille, minkä jälkeen joku mittaa kuinka monta sormenleveyttä ojennettujen käsien väliin jää tyhjää. Sen otaksutaan vastaavan sitä elinvuosien määrää, joka patsaan syleilijällä on vielä jäljellä.

Japanilaiset pitävät erittäin tärkeänä ensimmäistä uutenavuotena näkemäänsä unta, sillä he katsovat sen paljastavan heidän kohtalonsa tulevana vuonna. He voivat ostaa onnea tuovia kirjoituksia ja amuletteja varmistautuakseen siitä, että he näkevät miellyttävän unen.

Kaikki tämä tuo mieleemme sen, miten muinaiset babylonialaiset näkivät vaivaa pyrkiessään ennustamaan tulevaisuutta. Uudenvuodenjuhlat olivat erittäin tärkeitä Babylonian ennustajille, sillä silloin tapahtui tulevan vuoden ”kohtaloitten sinetöinti”.

Monet ihmiset seuraavat tätä perinnettä meidän päivinämme. Joe ei ehkä tiedä, että tytön suuteleminen mistelinoksan alla oli alun perin yksi tapa ennustaa, kenen kanssa suutelija tulisi menemään naimisiin. Varmasti Joe ”sinetöisi kohtalonsa”, jos hänen täytyisi naida jokainen tyttö jota hän suutelisi noissa olosuhteissa!

”Pelkkää hauskanpitoako”?

Joe voi nyt kyllä olla hieman eri mieltä: ”Kaikki tämä on hyvin mielenkiintoista, mutta minulle uudenvuodenaatto on vain tilaisuus, jolloin voidaan pitää hieman hauskaa.” Monet ovat samaa mieltä. Mutta onko uudenvuodenpäivä harmiton juhlapäivä, jollei oteta huomioon sen uskonnollista taustaa?

Yhdysvalloissa kuolee jokaisena uudenvuodenpäivänä noin 400 ihmistä liikenneonnettomuuksissa, ja puolet näistä kuolemantapauksista on yhteydessä alkoholinkäyttöön. Ajoneuvoliikenne kasvaa juhlapäivinä 4 prosenttia, mutta kuolonuhrien määrä liikenteessä kasvaa 24 prosenttia. Mikä on syynä näiden ihmisten kuolemaan? Esimerkiksi se, että pidetään ”hauskaa” alkoholin avulla.

Yhdysvallat ei ole ainut maa, jolla on tämä ongelma. Ranska, Länsi-Saksa, Kanada ja Portugali ovat vain joitakin niistä maista, joissa liikenneonnettomuuksissa kuolee suhteessa enemmän ihmisiä kuin Yhdysvalloissa.

Nykyinen ”kaaoksen uudelleen luominen” uudenvuodenaattona aiheuttaa myös muita ongelmia. Kuten New Yorkin apulaispoliisipäällikkö sanoi: ”Uudenvuodenpäivänä kansa juo, ja kun kansa juo, se ei enää hallitse itseään.” Esimerkiksi vuoden 1980 ensimmäisinä tunteina New Yorkissa murhattiin 6 ihmistä, maanalaisessa tehtiin 30 törkeää rikosta ja Times Squaren aukiolla velloneessa väentungoksessa loukkaantui 50 ihmistä ja 51 ihmistä pidätettiin. Renossa Nevadassa tuhannet humalaiset riehuivat samanaikaisesti kolme tuntia kivittäen poliiseja ja rikkoen liikkeitten ikkunoita. Oliko sellainen ”pelkkää hauskanpitoa”?

Mitä sinä aiot tehdä?

Pidätpä itseäsi kristittynä tai et, epäilemättä näet seuraavan Raamatun sananlaskun (22:3) käytännöllisen arvon: ”Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy.” Jos voit nähdä ennalta – kohtuuttomasta juomisesta, vaarallisesta seurasta ja juopuneena ajamisesta johtuvia – vaaroja suunnitellessasi uudenvuoden viettoa, mikset silloin muuttaisi tapojasi? Ehkä pelastat siten oman henkesi ja lähimmäistesi hengen.

Entä jos pidät itseäsi kristittynä – pitäisikö sen vaikuttaa suhtautumiseesi uudenvuoden viettoon? Sen pitäisi, sillä voitko kuvitella, että apostoli Pietari olisi mennyt juhlimaan uuttavuotta? Pane merkille, mitä hän kirjoitti ensimmäisen kirjeensä neljännen luvun kolmannessa jakeessa: ”Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.” – Kirkkoraamattu.

Eikö uudenvuoden vieton alkuperän huomioon ottaen ole todennäköistä, että Pietari pitäisi meidän aikamme uudenvuodenjuhliin osallistumista ”pakanain tahdon” toteuttamisena?

”Mutta enhän minä joka ilta käy railakkaissa juhlissa!” voi joku muistuttaa. ”Sehän on erikoistilaisuus – vain kerran vuodessa.”

Voit tässä yhteydessä kysyä itseltäni, miten ”tämän yhden kerran” ilmaistu kohtuuttomuus voi vaikuttaa maineeseesi sekä Jumalan että ihmisten silmissä.

”Myrkkykärpäset saavat haisemaan ja käymään voiteentekijän voiteen. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.” (Saarnaaja 10:1) Samoin kuin yksi ainoa likainen kärpänen voi pilata kalliin voiteen, voi yhden illan hulluus pilata hyvän nimen. Miksi ottaa sellainen riski? – Saarnaaja 7:2.

Tänäkin uudenvuodenaattona tuhannet ihmiset tulevat ”pitämään hauskaa” juhlissaan, minkä jälkeen he koettavat ajaa kotiin ja aiheuttavat itselleen tai toisille vahinkoa tai kuoleman. Tuhannet muut saavat hävetä omaa typerää käytöstään tai puolisonsa typerää käytöstä alkoholin vapaan käytön kyllästämässä ympäristössä. Toiset eivät pysty vastustamaan moraalittomia kiusauksia, koska heidän ympäristönsä on sellainen kuin se on.

Esimerkiksi tällaisia riskejä Joe ottaa tänä uudenvuodenaattona. Mitä sinä aiot tehdä?

[Kuva s. 14]

”Jalkapallo-otteluilla on kaikki uskonnollisille juhlille leimallinen ulkonainen koreus.” – Encyclopædia Britannica