Saatko sinä elää maan päällä iankaikkisesti?
”Suoramieliset asuvat maassa, ja nuhteettomat ihmiset jäävät siihen, mutta jumalattomat hävitetään pois maasta, ja petolliset revitään juurineen siitä.” – Sananl. 2:21, 22, Ts.
1. Millä tavoilla ihmiset saastuttavat nyt maan?
IHMISET raiskaavat nyt maata. Ahneudessaan, rikastuakseen nopeasti sen lähteistä he paljastivat metsäkukkulat ja ruohotasangot, ja arvokas pintamulta huuhtoutuu tai lentää pois. Villejä maaeläimiä ja lintuja tapetaan kevytmielisesti rahan saamiseksi tai vain sen tuottaman huvin vuoksi. Hengittämämme ilma saastutetaan tarpeettomasti tehtaitten savulla, mitä monet teollisuusmiehet ahnehtivat valvontaansa. Kansallis- ja kansainväliset sodat ovat vuosituhansia vuodattaneet verilammikoita, mitkä ovat turmelleet maan. Pyrkiessään nyt löytämään nopeampia keinoja useampien tappamiseksi voimakkaimmat kansat myrkyttävät ilmakehän, kasvillisuuden, maan, meret, kalat – kaiken – radioaktiivisilla aineilla. Tiedemiehet tunnustavat, että tämänsuuntainen kehitys voisi johtaa maan tekemiseen mahdottomaksi asua. Jotkin osat on jo tehty sellaisiksi. San Franciscon Chronicle esitti kesäkuun 20. p:n pääkirjoituksessaan 1956: ”TEHTY AINAISESTI MAHDOTTOMAKSI ASUA. Raporteissa, jotka ilmaisevat, että Amerikan ydinaseitten kokeilu on tehnyt mahdollisesti kaksi Marshallin saarta ainaisesti mahdottomiksi asua ja on varmasti aiheuttanut vakavaa säteilysairautta kolmannen asukkaille, on selvä kehotus suorittaa tutkimuksia sielun syvyyksiin asti. Ei tietystikään tahallaan, vaan fission (halkeamisen) ja fusion (rakentumisen) väistämättömien seurausten tähden on Bikini ja Eniwetok peitetty säteilyllä, mikä tekee niistä ainiaaksi sopimattomat asuttaviksi; Rongelapin asukkaat saivat niin paljon säteilyä ilmasta, maasta ja syömästään ravinnostakin, että heitä alkoi kuvottaa, he menettivät tukkansa, saivat ihosairauksia ja ilmaisivat muita ankaran säteilysairauden merkkejä.”
2. Miten olosuhteet pahenevat ja mitä se merkitsee?
2 Lisää tähän moraalisen turmeltuneisuuden ja romahduksen laajalle levinneet todisteet, niin on ilmeistä, että maa ja sen asukkaat eivät pysty heijastamaan Luojansa viisautta ja majesteettia eikä kaiuttamaan hänen ylistystään, niinkuin tarkoitus on ollut. Ja tilanne pahenee ajan kuluessa: ”Tiedä tämä, että täällä on oleva viimeisinä päivinä arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset ovat itseään rakastavia, rahaa rakastavia, itsestään suuria luulevia, korskeita, pilkkaajia, tottelemattomia vanhemmille, kiittämättömiä, laupeudettomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään yksimielisyyteen, panettelijoita, vailla itsehillintää, rajuja, vailla hyvyyden rakkautta, pettureita, uppiniskaisia, omanarvontunnon pöyhistämiä, nautintoja pikemmin kuin Jumalaa rakastavia, jumalisen antaumuksen muodon omaavia, mutta sen voimaan nähden vääriksi osoittautuvia; ja näistä käänny pois.” – 2. Tim. 3:1–5, Um.
3. Mitä kristittyjen täytyy tehdä varjeltuakseen, kun Jehova ”turmelee ne, jotka maan turmelevat”?
3 ”Ja näistä käänny pois.” Miksi? Samasta syystä kuin Israelinkin piti olla erossa kanaanilaisista. Koska ”huono seura turmelee hyödylliset tavat”, kelvottomat seikat turmelevat hyvän, likaiset asiat tahrivat puhtaan. Kun ryhmät harjoittavat tai kannattavat tai sietävät pahaa, niin syntyy yhteiskunnan vastuu tuosta pahasta, ja jotta yksilöt pelastuisivat joutumasta tähän yhteiskunnan vastuuseen, niin yksilöiden täytyy erottautua, joskaan ei ruumiillisesti, niin henkisesti ja moraalisesti ja tunneseikoissa. Niinkuin Israelille annettiin laki, mikä olisi suojellut sitä, jos se olisi pitänyt sen, niin on kristityilläkin käskyt, mitkä varjelevat heidät, jos he mukautuvat niihin. Tietäen, että Saatana on ”tämän maailman hallitsija”, että hän on ”tämän asiainjärjestelmän jumala”, että ”koko maailma on tuon jumalattoman vallassa”, kristityt arvostavat sen käskyn viisautta, että ’ei pidä rakastaa maailmaa eikä sitä, mitä maailmassa on’, ja tietävät, että joka ”haluaa . . . olla maailman ystävä, hän tekee itsestään Jumalan vihollisen”. Koska he eivät halua olla Saatanan vallassa, niin he erottautuvat maailmasta, joka on täydelleen hänen vallassaan. He eivät joudu tällä tavalla maailman vastuuseen kaikesta sen jumalattomuudesta, ja niin he pelastuvat tuhoutumasta sen mukana Jehovan Harmagedonin-sodassa. Samoin kuin maa oksensi kanaanilaiset ja luopioisraelilaiset pois, koska he saastuttivat sen, niin tyhjennetään Harmagedonissa pahantekijätkin elävien maasta, sillä silloin on Jehovan aika ”turmella ne, jotka maan turmelevat”. – Joh. 12:31; 2. Kor. 4:4; 1. Joh. 5:19; 2:15; Jaak. 4:4, Um; Ilm. 11:18.
TUTKIMINEN JA MIETISKELY
4. Millä tavoilla Jumalan Sanan tutkistelu muuttaa meidät?
4 Miten voit välttyä tulemasta oksennetuksi pois maasta silloin? Erottautumalla ”niistä, jotka maan turmelevat”. Mukaudu Jumalan päätökseen puhdistetun maan suhteen heijastamalla Jumalan ylistystä maan mukana. Ala tehdä niin nyt. Älä tee sitä sillä tavalla, mitä sinä luulet oikeaksi, vaan sillä tavalla, minkä Jumala sanoo oikeaksi. Opi tuntemaan hänen tiensä tutkimalla hänen Sanaansa. Sinä ’lakkaat muodostumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan ja muutut sen sijaan uudistamalla mielesi, jotta voisit varmistautua Jumalan hyvästä ja otollisesta ja täydellisestä tahdosta’, tutkimalla täten Raamattua. Täten tutkimalla ”teidän tulee panna pois vanha henkilöllisyys, joka mukautuu teidän entiseen käyttäytymistapaanne”, ja ”teidän on tultava uusiksi mieleenne vaikuttavassa voimassa ja pukeuduttava uuteen henkilöllisyyteen, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja laupeudessa”. Silloin te ette elä ”enää ihmisten haluja, vaan Jumalan tahtoa varten. Sillä se aika, mikä on kulunut, riittää jo siihen, että te olette täyttäneet kansojen tahdon, kun te vaelsitte irstaan käytöksen teoissa, himoissa, viinin kohtuuttomassa käytössä, kemuissa, juopotteluissa ja epäjumalanpalveluksissa, joilla ei ole lain estoa. Koska te ette juokse jatkuvasti heidän kanssaan tällä tiellä samaan irstailun alhaiseen likalätäkköön, niin he ovat hämmästyneitä ja puhuvat edelleen herjaten teistä. Mutta nämä ihmiset tekevät tilin hänelle, joka on valmis tuomitsemaan elävät ja kuolleet.” Sinun tutkimisesi ja muuttunut ajattelu- ja toimintatapasi vapauttaa sinut kumminkin Jehovan tuhotuomiosta Harmagedonissa. – Room. 12:2; Ef. 4:22–24; 1. Piet. 4:2–5, Um.
5. Mikä tutkistelun piirre laiminlyödään nykyään, mutta mitä Raamattu sanoo siitä?
5 Eräs tutkistelun piirre, mikä laiminlyödään surkeasti nykyään, on ajatteleminen. Raamattu neuvoo meitä toistamiseen tekemään siten. Joosuaa käskettiin ottamaan lain kirja ja ’ajattelemaan sitä päivät ja yöt’ tai täsmällisemmin ilmaistuna lukemaan ”sitä hiljaisella äänellä päivät ja yöt”. Tämä lukeminen hiljaisella äänellä on kuin itsekseen puhumista, kuultavaa musiikkia, ja koska se on hitaampaa kuin itsekseen lukeminen, niin se pitää ajatuksen mielessä kauemmin, niin että se painuu mieleen ja imeytyy sinne enemmän. Se menee mieleen lisäksi kahdella tavalla: sekä silmän että korvan kautta, mikä painaa sen mieleen voimakkaammin. Onnellisesta miehestä on sanottu: ”Hän saa ilonsa Jehovan laista, ja hän puhelee itsekseen päivät ja yöt. Niin hänestä tulee kuin vesikanavien varrelle istutettu puu, joka antaa hedelmänsä aikanaan.” Jehovan totuudenvesien nauttiminen auttaa meitä kantamaan kristillistä hedelmää. Meidän tulee noudattaa tätä psalminkirjoittajan esimerkkiä: ”Minä neuvottelen sydämeni kanssa yöllä, minä mietiskelen ja etsin henkeäni.” – Joos. 1:8, Um; Ps. 1:2, 3, RoPss; 77:6, Ts.
6. Mikä osoittaa, että Jeesus arvosti mietiskelemistä ja huomasi sen toisinaan vaikeaksi käytännössä?
6 On parasta puhua itseksemme ennen kuin puhumme toisille. Tämä painaa totuudet omaan mieleemme kielemme ohjaukseksi. Kristus Jeesus, Suurempi Daavid, suoritti tällaista mietiskelyä ja itsensä valmistamista: ”Sinun majesteettiutesi kirkasta loistoa ja sinun ihmeellisiä töitäsi minä mietiskelen” eli ”puhun itsekseni”. Jeesus mietiskeli nelikymmenpäiväisen paastonsa ja eristäytyneisyytensä aikana autiomaassa kasteensa jälkeen koettaen hankkia täyden käsityksen sen merkityksestä, minkä avautuneet taivaat olivat paljastaneet hänen katselleen. Tämä mietiskely vahvisti häntä siihen, mikä oli edessä. Raamattu osoittaa, että Jeesus etsi tämän tästä yksinäisyyttä mietiskelläkseen ja rukoillakseen: ”Hän nousi vuorelle yksin”, ja: ”Hän viipyi yksinäisyydessä autiomaissa ja rukoilemisessa.” Mutta Jeesuksen oli vaikea saada sitä yksinäisyyttä, mitä hän tarvitsi mietiskelläkseen ja rukoillakseen: ”Hän meni ulos ja jatkoi matkaansa yksinäiseen paikkaan. Mutta kansanjoukot alkoivat etsiä häntä ja tulivat yhtä kauas kuin hän”, ja ”varhain aamulla, kun oli vielä pimeä, hän nousi ja meni ulos ja lähti yksinäiseen paikkaan”, mutta ”hänen mukanaan olevat etsivät häntä ja löysivät hänet”. Välttääkseen kaupungin ihmisjoukkoja ”hän viipyi ulkona yksinäisissä paikoissa. Heitä tuli kumminkin jatkuvasti hänen luokseen kaikilta puolilta.” – Ps. 145:5, Ts; RoPss; Matt. 14:23; Luuk. 5:16; 4:42; Mark. 1:35, 36, 45, Um.
7. Mikä tekee meille mietiskelyn nykyään vaikeaksi ja millä tavoilla?
7 Vaikka ihmisjoukot eivät etsikään hänen seuraajiaan niinkuin Jeesusta, niin nykyinen elämä pitää heitä kuitenkin ahtaalla yksinäisyyden löytämisessä mietiskelyjä varten. Monimutkainen elämä on tullut monissa paikoissa maailmassa yksinkertaisen elämän sijaan, ja sekä tärkeät että vähäpätöiset asiat ahtautuvat tunteihin, jotka ollaan hereillä. Sitä paitsi ihmiset osoittavat nykyään vastenmielisyyttä ajattelua kohtaan. He pelkäävät yksinolemista omine ajatuksineen. Jollei toisia ihmisiä ole ympärillä, niin he täyttävät tyhjiön televisiolla, elokuvilla, kevyellä lukemisella, tai jos he menevät rannalle tai puistoon, niin kannettava radio kulkee mukana, niin että heidän ei tarvitse olla omine ajatuksineen. Propagandan levittäjien täytyy ohjailla heidän ajatteluaan laatien sen valmiiksi. Tämä soveltuu Saatanan tarkoituksiin. Hän täyttää joukkojen mielen kaikella ja millä tahansa muulla kuin Jumalan totuudella. Pidättääkseen mielet jumalisesta ajattelusta Saatana pitää ne tiukalla sellaisilla ajatuksilla, jotka ovat joko vähäpätöisiä tai jumalattomia. Se on ”räätälin tekemää” ajattelua, ja sen ”räätäli” on Perkele. Mielet työskentelevät, mutta siten kuin hevosta johdatetaan. Riippumaton ajatteleminen on vaikeata, epäsuosiossa ja epäluulonalaistakin. Yhdenmukaistettu ajattelu on päiväjärjestyksessä nykyään. Yksinäisyyden etsimistä mietiskelyjä varten paheksutaan yhteiskunnanvastaisena ja heikkohermoisuuteen kuuluvana. – Ilm. 16:13, 14.
8. Millaiset olosuhteet ovat välttämättömät parhaalle mietiskelylle?
8 Meidän täytyy Jehovan palvelijoina totella hänen mietiskelemistä koskevaa käskyään. Tapahtumien hyöky pyyhkäisee toisinaan meidät mukanaan kuin lastun virralla, niin ettei meillä ole mitään tilaisuutta ohjata eikä valvoa omaa kulkuamme, jos me emme ryhdy ponnistelemaan virtaa vastaan ja raivaamaan tietämme sivupyörteeseen tai tyyneen suvantoon saadaksemme tauon ja harkitsemisaikaa. Me olemme kuin varpuset hirmumyrskyssä, meitä pyöritetään ympyröissä, yhä ympäri jokapäiväisissä kehissä antamatta tilaisuutta lepoon, jollemme voi taistellen raivata tietä myrskytuulen tyyneen silmään saadaksemme säännöllisiä aikoja mietiskellä hengellisiä asioita. Voidaksemme mietiskellä meillä täytyy olla rauhaisaa ja hiljaisuutta, meidän täytyy olla päästämättä sisälle ääniä, jotka hyökkäävät korvaamme, ja meidän täytyy tehdä itsemme sokeiksi näyille, mitkä vetävät silmät muuanne. Aistit täytyy tyynnyttää niin, että ne eivät valtaa mieltä viesteillään. Tällöin mieli vapautuu ajattelemaan muita asioita, uusia asioita, erilaisia asioita, vapauttaen sen luotailemaan omakeskeisesti olematta ulkopuolisen sulkutulen alainen. Jos huone on täynnä, niin useampia ihmisiä ei voi enää tulla siihen. Meidän täytyy tehdä tilaa voidaksemme ottaa vastaan, kun me mietiskelemme. Meidän täytyy avata mielen syli uusille ajatuksille ja tehdä tämä puhdistamalla mielemme jokapäiväisistä ajatuksista ja huolista, sulkemalla pois nykyisen monimutkaisen elämän päivittäisen sekamelskan. Mielen tyhjentäminen ja vapauttaminen täten jokapäiväisestä levottomasta hyörinästä vaatii aikaa ja yksinäisyyttä, mutta jos me teemme sen, niin mieli vaeltaa tietään kautta Jumalan Sanan vihreitten laitumien, ja totuuden rauhaisat vedet tyynnyttävät sen. Mietiskely antaa sinulle monta tuoretta, suloista hengellistä herkkupalaa, ja sen säännöllinen toistaminen elvyttää, uudistaa ja lataa sinut henkisesti jälleen. Silloin sinä voit sanoa Jehovalle: ”Hän panee minut laskeutumaan levolle vihreille laitumille. Hän johdattaa minut hiljaisten vetten äärelle, hän palauttaa entiselleen minun sieluni.” Tai: ”Hän antaa minulle uuden elämän.” – Ps. 23:2, 3, Ts; Ak.
9. Millä tavoilla mietiskelemistä verrataan vesikaivoon?
9 Jos kaivo on täynnä, niin siitä täytyy ammentaa jonkin verran vettä pois, ennen kuin uutta voi tihkua siihen. Jos sitä ammentaa pois nopeasti jättämättä aikaa sen uudelleentäyttymiselle, niin kaivo kuivuu. Jos sinä et ota koskaan vettä pois, niin se tulee seisovaksi. Jos kaivoon heitetään törkyä, niin siinä on vähemmän tilaa vedelle. Siinä on vain tietty määrä tilaa, ja veden korkeus on muuttumaton. Näin on mielikin. Se voi olla viisauden lähde, joka on täynnä elämäntuovan totuuden vettä: ”Vanhurskaan suu on elämän lähde.” Suusta tulevat sanat voivat virvoittaa ja elvyttää ihmisiä niinkuin lähteensilmästä tuleva vesi. ”Miehen suun sanat ovat syviä vesiä; viisauden lähde on pulppuava puro.” Jos sanojemme tulee olla pulppuava viisauden puro eikä kuluneitten arkipäiväisyyksien soliseva puro, niin meidän on ajateltava. Meidän täytyy tyhjentää mielemme vanhoista ajatuksista tehdäksemme tilaa uusille, ja sitten meidän täytyy antaa uusille ajatuksille aikaa tihkua mieleen mietiskelemällä. Jos me emme pidä ajatuksiamme liikkeellä, muuttuvina, niin ne tulevat seisoviksi ja ummehtuneiksi. Jos me annamme kaiken maailmallisen töryn ja saatanallisen propagandan täyttää mielemme, niin siinä ei ole tilaa jumaliselle ajattelulle. Mieli on näin ollen niinkuin kaivo; jos me ammennamme aina kaivosta, niin se kuivuu, ja jos me emme ammenna siitä koskaan, niin se tulee pilaantuneeksi. On aika ammentaa ja on aika päästää tihkumaan sisään. On aika puhua ja aika pidättyä puhumasta, aika mietiskellä ja aika vaihtaa ajatuksia, aika ajatella ja aika sanoa, mitä olet ajatellut. Meidän täytyy ensin saada voidaksemme antaa. Meidän täytyy omia, ennen kuin me voimme antaa pois. Meidän täytyy täyttää, ennen kuin voimme tyhjentää, ja meidän täytyy tyhjentää, ennen kuin voimme täyttää jälleen. Kysymyksessä on hankkimis- ja antamistapahtumus eikä vain toinen tai toinen. Pidä totuudenvedet juoksevina mieleesi, mielesi läpi ja ulos suustasi. Silloin siitä tulee ”elävän veden kaivo”. – Sananl. 10:11; 18:4; Ak; 1. Moos. 26:19, Um, reunam.
10. Mikä parantaa hedelmällisen mietiskelyn voimaa?
10 Mielen mietiskelykyky on kuin lihas: se tulee paremmaksi käytöstä. Heprealaiskirjeen 5:14 (Um) sanoo: ”Vahva ruoka kuuluu kypsyyden saavuttaneille ihmisille, niille, joiden käsityskyky on käytössä harjaantunut erottamaan sekä oikean että väärän.” Yhtä vähän kuin me voimme syödä kaiken aikaa, vaan meidän täytyy antaa aikaa ruoan sulattamiselle, niin myöskin tutkimiskausien väliin täytyy soveltaa mietiskelyä voidaksemme sulattaa sen, mitä olemme lukeneet. Kuten laitumella syövän eläimen täytyy myöhemmin märehtiä ruokansa, niin meidänkin täytyy märehtiä henkinen ravintomme, niin sanoaksemme, nautittuamme hengellistä ravintoa. Meidän täytyy silloin tällöin palauttaa tietoisesti mieleemme aikaisemmin oppimiamme tosiasioita eli totuuksia märehtiäksemme niitä harkiten, kunnes niiden merkitys on saatu selville. Muuten jää paljon käyttämättömäksi alitajunnan kätköihin. Ne, jotka eivät mietiskele, eivät tunne todellisuudessa omaa mieltään, mitä sinne on oikein hautautunut. Syvät ajatukset ovat kätkössä, ja meidän täytyy mennä syvälle saadaksemme ne sieltä pois. Aika ja yksinäisyys ovat se hakku ja lapio, millä ne kaivetaan esille harkittaviksi. Sinä et voi pitää mieltäsi pinnalla ja toivoa näkeväsi syvien asioitten pohjaan. Lueteltuaan hyviä asioita ajateltaviksi Paavali neuvoo: ”Harkitkaa sitä jatkuvasti.” Mitä enemmän sinä harkitset, sitä tehokkaammaksi sinun mielesi tulee. – Fil. 4:8, Um.
TEE MUISTETTAVA NIMI
11. Mikä on perussyy Jumalan Sanan mietiskelemiselle, ja mitkä raamatunpaikat osoittavat mietiskelemisen tämän tarkoituksen yhteydessä
11 Tämä mietiskeleminen tapahtuu yhtä tarkoitusta varten, sitä, mikä annettiin Joosuallekin, kun häntä käskettiin lukemaan harkiten Jumalan lakia hiljaisella äänellä päivät ja yöt: ”Jotta huolehtisit kaiken sen mukaan tekemisestä, mitä siihen on kirjoitettu.” Meidän tulee uhrata ”aina Jumalalle ylistysuhria, se on, niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään.” Meidän on kiinnitettävä siihen mielemme ennen kieltämme: ”Vanhurskaan mieli harkitsee, miten vastata.” Paavali käski Timoteusta: ”Harkitse näitä asioita, syvenny niihin, jotta edistymisesi olisi ilmeinen kaikille ihmisille. Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi” ja ”ajattele alituisesti sitä, mitä minä sanon”. Meidän täytyy siis tutkia yksityisesti, lukea Raamattua ja teokraattisia Raamatun tutkistelun apuneuvoja, mietiskellä luettua, noudattaa sitä, käydä kokouksissa saadaksemme lisää valistusta ja kannustaaksemme toisia rakkauteen ja oikeisiin töihin ja mennäksemme kaikki yksimielisinä ylistämään Jehovan nimeä saadaksemme elää Jumalan uudessa maailmassa ikuisesti. – Joos. 1:8; Hepr. 13:15, Um; Sananl. 15:28, Ts; 1. Tim. 4:15, 16; 2. Tim. 2:7, Um.
12. Miten voi olla totta, että kuolinpäivä on parempi kuin syntymäpäivä?
12 Jumalattoman nimi lahoaa pois Jumalan muistista, mutta Jumala muistaa tottelevaisten henkilöitten hyvän nimen joko varjellakseen heidät Harmagedonin läpi, jos he ovat silloin elossa, tai herättääkseen heidät elämään, jos he ovat kuolleet sitä ennen. Näin ollen lausunto, mikä saattaa ensin tuntua meistä oudolta, on siitä huolimatta tosi: ”Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä on parempi kuin syntymäpäivä.” Me saattaisimme luonnollisesti ajatella, että elämän alku on parempi kuin sen loppu, mutta se merkitsee tässä sitä, että jos jollakulla on hyvä nimi Jumalan muistissa, niin kun hän kuolee, se on parempi kuin hänen syntymänsä, jolloin hänellä ei ole hyvää nimeä Jumalan muistissa. Kaikki syntyvät vääryydessä ja sikiävät synnissä ilman oikeutta elää ja Jumalan tuomion alaisuudessa: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Se peritty synti ja kuolemantuomio, minkä alaisina me aloitamme elämämme, pysyy, jos me emme osoita uskoa ja tottelevaisuutta Jumalaa ja Kristusta kohtaan. Kun me aloitamme elämämme, niin ei tiedetä, miten me käytämme sen, koska sitä ei ole edeltämäärätty. Mutta kun me lopetamme elämän omaten hyvän nimen, mikä on muodostunut jumalisin teoin, niin tulevaisuutemme uudessa maailmassa on varma. Jos me kuolemme ja meillä on hyvä nimi, niin Jumala herättää meidät; jos me elämme Harmagedoniin asti omaten hyvän nimen, niin hän varjelee meidät. – Saarn. 7:1; Joh. 3:36.
13. Miksi on hyödyllisempää mennä surutaloon kuin pitotaloon?
13 ”Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä”, jatkaa Salomo. Tämä ei ole murheellisuuden suosittelemista iloitsemisen edellä. Miten se voisi olla, kun meillä on onnellinen Jumala, iloinen Kristus ja tehtävänä saattaa surevat iloitsemaan? Se tarkoittaa erityistä aikaa, aikaa, jolloin joku on kuollut ja talo suree. Mene sinne lohduttamaan murheellisia jälkeenjääneitä, sen sijaan että unohtaisit heidät tunteettomasti ja juhlisit ja kemuilisit. Juutalainen tapa oli murehtia seitsemän päivää läheisen sukulaisen kuoltua, ja talon surevien luona käymistä pidettiin ansiokkaana. Se ei ainoastaan lohduttanut jälkeenjääneitä, vaan myöskin sai kävijän muistamaan elämän lyhyyttä, tietämään, että kuolema, joka oli tullut tähän taloon, tulee kaikille kyllin nopeasti ja että elävien tulisi pitää se mielessään. Kun sinä vielä elät, niin sinä voit tehdä hyvän nimen, mutta et kuollessasi. Ja hyvä nimi on ainoa arvokas asia kuolevalle. – Saarn. 7:2; 1. Moos. 50:10; Joh. 11:31.
14. Miksi murhe on parempi kuin nauru ja viisaan nuhde parempi kuin tyhmien laulu?
14 Salomo jatkaa sanoen: ”Suru on parempi kuin nauru, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.” Nauru on hyvää lääkettä, mutta on aikoja, jolloin meidän täytyy katsella raittiisti elämäämme ja sitä tapaa, millä me elämme sitä. Jos me näemme tuhlaavamme liian paljon aikaa tyhjänpäiväiseen juhlimiseen emmekä tee hyvää nimeä tekemällä hyviä töitä, niin meidän on parempi olla murheellisia ja muuttua. Se tekee sydämemme paremmaksi. Se auttaa meitä tekemään hyvän nimen, niin että kuolinpäivämme tai Harmagedonin päivä on meille parempi kuin syntymäpäivämme. ”Viisaitten sydän on surutalossa, tyhmien sydän ilotalossa. Parempi on kuulla viisaan nuhdetta, kuin olla kuulemassa tyhmien laulua.” Viisas sydän talossa, missä joku on kuollut, on virittynyt siihen vakavuuteen, mikä on luonnollista menetyksen kärsineessä talossa, ja se saa viisaan sydämen tarkkailemaan, miten elämä on eletty, mutta huoleton mieli vetoaa kemuilupaikassa tyhmään sydämeen ja panee katselemaan elämää ontossa, välinpitämättömässä hengessä. Jos sinä harhaannut suorilta poluilta, niin viisaan miehen nuhde saattaa sinut takaisin elämän tielle oikaisemalla sinut ja auttamalla sinua tekemään hyvän nimen itsellesi. Mutta miten voi tyhmän laulun tai virren tai äitelän ylistyksen kuuleminen, miten tuollainen tyhjä imartelu, mikä kätkee virheet ja vahvistaa meitä niissä, olla avuksi? Se pitäisi meidät jatkuvasti huonon nimen hankkimisessa eikä oikaisisi meitä teille, mitkä johtavat saamaan hyvän nimen Jehovan muistissa. – Saarn. 7:3–5.
15. Miksi palavien orjantappuroitten rätinä padan alla on kuin tyhmän nauru?
15 ”Sillä niinkuin orjantappurain rätinä padan alla”, sanoo Salomo sitten, ”on tyhmän nauru. Ja sekin on turhuutta.” Orjantappurat eivät ole riittävää polttoainetta. Ne leimahtavat nopeasti, mutta palavat yhtä pian tuhkaksi. Ne eivät kestä kyllin kauan padassa olevan keittämiseksi kypsäksi, joten ne eivät täytä sitä tehtävää, mitä varten tuli on sytytetty. Niiden loistava, äänekäs, loimuava rätinä on tyhjää ja turhaa. Samanlaisia ovat tyhmän joutavat hihitykset ja hullutukset. Ne eivät auta ketään edistymään sen hyvän nimen tekemisen vakavassa tehtävässä, minkä Jumala muistaa, eikä sen takaamisessa, että kuolinpäivä on parempi kuin syntymäpäivä. – Saarn. 7:6.
16. Jos tämä elämä olisi kaikki, mitä ihmiselle on olemassa, niin miksi se olisi merkityksetön?
16 Meidän ei tule tuhlata tätä elämää turhuuksiin, vaan meidän on käytettävä se taataksemme pääsyn tulevaisuuteen, tosi elämään uudessa maailmassa. Jos tämä elämä on kaikki, mitä on, niin ei ole mitään tärkeätä olemassakaan. Tämä elämä on kuin ilmaan heitetty pallo, mikä putoaa pian tomuun jälleen. Se on pakeneva varjo, lakastuva kukka, ruohonkorsi, joka leikataan ja kuihtuu kohta. Jos tämä elämä on kaikki, mitä on olemassa, niin sillä, mitä me teemme, sanomme tai ajattelemme, ei ole todellista merkitystä. Meidän elinikämme on iankaikkisuuden vaa’assa mitätön pilkku. Se ei ole ajanvirrassa edes kunnon pisara. Saarnaaja on totisesti oikeassa katsellessaan elämän monia inhimillisiä huolia ja toimintoja ja sanoessaan niitä turhuudeksi. Me olemme niin pian menneet, että olisimme voineet yhtä hyvin olla koskaan tulemattakaan, yksi miljardeista tulevista ja menevistä, harvojen koskaan tietäessä meidän täällä olleenkaan milloinkaan. Tämä näkemys ei ole säälimätön eikä synkkä eikä tyly eikä sairaalloinen. Se on totuus, silmiemme edessä oleva tosiasia, käytännöllinen näkemys, jos tämä elämä on kaikki, mitä on olemassa.
17. Mutta koska se ei ole kaikki, mikä ihmiselle on mahdollista, niin mitä hänen tulisi tehdä?
17 Mutta jos tämä ei ole kaikki, jos on olemassa Luoja, joka antoi meille elämän ja joka henkeytti kirjan kertomaan meille, miten voimme pysyä elossa, niin silloin meidän olisi parempi ottaa vaarin jokaisesta voimamme hiukkasesta tehdäksemme, mitä hän sanoo välttämättömäksi tämän väliaikaisen ruohonkorren saamiseksi pysyväksi mammuttipetäjäksi, tämän kiitävän varjon pysähdyttämiseksi raiteillaan, värien kiinnittämiseksi tähän lakastuvaan kukkaan. Ei ole nykyään mitään tärkeämpää – eikä yleensä lainkaan tärkeää – työtä, mitään tehtävää, mitään tärkeämpiä ajatuksia, mitään sanoja kuin ne, mitkä tekevät elämämme pysyväksi, mitkä tekevät siitä kestävän uimarin ajanvirralla. Tämä on käytännöllisin, ainoa käytännöllinen menettely tässä elämässä, mikä on pelkkä rahtu ajassa. Osoitettuaan siis tämän elämän ja ihmiskunnan mielettömien pilkkujen tyhjänpäiväisten pyrkimysten koko turhuuden Saarnaaja pyyhkäisee syrjään ihmisten kaikki tyhjät toimet ja ponnistukset ja heikkoudet ja osoittaa sormellaan sitä yhtä ja ainoaa, millä on merkitystä tässä väliaikaisessa olemassaolossa: ”Johtopäätös koko asiasta: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä tämä on ihmisen koko velvollisuus.” – Saarn. 12:13, KJ.
18. Mihin kysymyksiin annetut vastaukset ratkaisevat, saammeko me elää maan päällä iankaikkisesti vai emme?
18 Me voimme katsella ympärillemme silmillämme ja nähdä todistukset Luojan olemassaolosta ja voimasta, hänen viisaudestaan ja majesteetistaan. Me voimme lukea hänen Sanaansa, Raamattua, ja avata mielensilmämme näkemään lisää totuutta hänestä, hänen maastaan, hänen maata koskevasta päätöksestään sekä mahdollisuuksistamme elää maan päällä ikuisesti. Haluammeko me suorittaa ihmisen koko velvollisuuden: pelätä Jumalaa, tutkia hänen tahtoaan, ajatella sitä, tehdä sen, kertoa siitä toisille, auttaa heitäkin tekemään niin? Haluammeko me karttaa tätä Saatanan vallassa olevaa maailmaa, sen töitä, sen pilkkaa, sen tapaa hoitaa maata? Haluammeko me käyttää maata Jumalan tahdon mukaisesti, viljellä sitä, kaunistaa sitä, pitää huolta sen villieläimistä ja auttaa sitä heijastamaan Jehovan ylistystä? Vai haluammeko me ilkeästi liata tämän Jumalan heijastimen, niin että se ei heijasta kirkkaasti hänen viisauttaan ja voimaansa ja ylistystään? Tapa, millä me vastaamme näihin kysymyksiin ja elämme vastaustemme mukaan, ratkaisee vastauksen siihen, saammeko me elää maan päällä iankaikkisesti vai emme: ”Oikeamieliset tulevat asumaan maassa, ja nuhteettomat ihmiset tulevat jäämään siihen, mutta jumalattomat hävitetään maasta ja petolliset revitään juurineen pois siitä.” – Sananl. 2:21, 22, Ts.