taas kärsivät syyllisyydentunteista ja huonosta omastatunnosta. Siellä missä on ennakkoluuloisuutta, vallitsee myös pelokas, epävarma ja jännittynyt ilmapiiri. Rotujännityksen takia on kokonaisia alueita jouduttu sulkemaan toiseen rotuun kuuluvilta. Turhat väärinkäsitykset ja epäluulot myrkyttävät mahdollisia ystävyyssuhteita.

Ennakkoluuloisuudesta kärsivät siis kaikki. Mistä ennakkoluulot sitten ovat lähtöisin? Miksi ihminen on parhaista yrityksistään huolimatta epäonnistunut niiden pois kitkemisessä? Jotta osaisimme paremmin vastata näihin kysymyksiin, tarkastelkaamme nyt erästä hyvin yleistä ennakkoluuloisuuden muotoa, nimittäin rotuennakkoluuloja.

Mitä ennakkoluuloisuus on saanut aikaan

Tutkija kysyi eräältä mieheltä tämän mielipidettä eräästä vähemmistöryhmästä. ”He ovat oikukkaita ja äkkipikaisia”, hän vastasi. ”Se on heillä veressä.”

”Oletteko koskaan tuntenut ketään – – henkilökohtaisesti?” häneltä kysyttiin.

”Olen, yhden pojan. Hän oli luokkamme luottamushenkilö oppikoulussa.”

”Oliko tämä luokkanne luottamushenkilö juuri tällainen: ’oikukas ja äkkipikainen’?”

”Ei, vaan hän oli rauhallinen ja mukava”, hän myönsi.

”’Oikukkuus ja äkkipikaisuus’ eivät siis voineetkaan olla hänellä veressä, vai kuinka?”

Mietittyään hetken mies vastasi: ”Hän oli poikkeus.”

ENNAKKOLUULOISUUS on ennakkopäätösten tekemistä toisista tarkistamattomin perustein. Ventovieras voidaan siis luokitella summassa, ennakkomielipiteen turvin, ilman todisteita, ”laiskaksi”, ”vilpilliseksi” tai ”vaaralliseksi”. Syynä on se, että ennakkoluuloinen ihminen näkee yksilöitten asemesta vain ryhmiä. Hänen mielestään johonkin vähemmistöryhmään kuuluvat ovat ”kaikki samanlaisia”, ei-yksilöllisiä toistensa kopioita. Kuten yllä oleva esimerkki osoittaa, ennakkoluuloinen ihminen usein puolustaa ennakkoluuloisuuttaan viimeiseen asti, silloinkin kun tosiasiat osoittavat hänen olevan väärässä. Kuten Psychology Today -lehti toteaa, ennakkoluuloiset ihmiset ”helposti huomaavat ja muistavat kaikki ne tavat, joilla [joku] ihminen näyttää sopivan heidän stereotyyppiinsä [kaavoittuneeseen käsitykseensä], samalla kun he torjuvat ne todisteet, jotka eivät sovi tähän stereotyyppiin”.

Ennakkoluulot ruokkivat itseään. Ihmisiltä, jotka valetaan epäsuotuisaan muottiin, häviää usein itsetunto niin, että he alkavat todella elää toisten kielteisten odotusten mukaisesti. Tai seurauksena voi olla se, mitä Raamattu sanoo Saarnaajan 7:8:ssa (UM): ”Sillä vähäinenkin sorto saattaa panna viisaan toimimaan mielettömästi.” Sorron uhreja voi alkaa kalvaa kauna. He voivat tulla niin herkiksi ennakkoluuloisuudelle, että joskus he reagoivat siihen kohtuuttoman voimakkaasti ja näkevät sitä sielläkin missä sitä ei todellisuudessa ole. Jokaiseen muunrotuiseen suhtaudutaan joko asiattoman epäluuloisesti tai häntä pidetään mahdollisena vihollisena. Kiihkoilu ei siis ole vain yhden rodun tai kansallisuuden yksinoikeus.

Kun ennakkoluuloisuus pääsee pesiytymään ihmisen ajatteluun, hän voi huomata, ettei hän enää pidä juuri mistään ”toisenlaisesta” väestöryhmästä. Yhdysvalloissa tutkittiin