”Vanhojen hyvien aikojen” hengen käsittäminen
AMERIKKALAISTA koripallonpelaajaa Julius Ervingiä haastateltiin, kun hän oli allekirjoittanut 3,5 miljoonan dollarin sopimuksen pelaamisesta. Kerrotaan, että kun Ervingiltä kysyttiin: ”Onko jotakin, mitä haluaisit, mutta mitä sinulla ei ole vielä varaa ostaa?”, hän vastasi: ”Ehkä jotakin tunne-elämään liittyvää tai hengellistä, mitä kukaan ei pysty ostamaan, mutta ei mitään aineellista.”
Tämä upporikas koripallonpelaaja saattoi vastauksellaan koskettaa juuri sitä perussyytä, miksi niin monet ihmiset nykyään puhuvat kaihoisasti ”vanhoista hyvistä ajoista”. Vaikka ihmiset monissa osissa maapalloa ovat saaneet kokea ennennäkemätöntä aineellista tai teknistä edistystä, niin monet eivät ole siihen tyytyväisiä. Tosiasia on, että tunneperäisten ja hengellisten tarpeitten tyydyttäminen ei liity välttämättä niihin tavaroihin, joita meillä on. Emmekä me voi ostaa tunneperäistä ja hengellistä tyytyväisyyttä. Todellisuudessa se ponnistelu, johon monet ihmiset ryhtyvät saadakseen enemmän rahaa parempien tekniikan tuotteiden hankkimiseen, estää nykyään usein heidän pohjimmaisten hengellisten ja tunneperäisten tarpeittensa tyydyttämisen.
Jeesus itse kiinnitti huomion siihen tosiasiaan, että ihmisillä ei ole pelkästään aineellisia tarpeita. Kerran kun Jeesus oli nälkäinen ja Saatana kehotti häntä käyttämään väärin ihmeittentekovoimaansa muuttamalla kiviä leiväksi, Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta.’” (Matt. 4:1–4) Jeesus kiinnitti täten huomion siihen, että me emme ole eläimiä, joilla on vain aineellisia tarpeita, niin että mitä runsaammin ne täytettäisiin, sitä onnellisempia meidän automaattisesti täytyisi olla. Ihmisillä on sen sijaan myös hengellisiä ja tunneperäisiä tarpeita. Ja jos näitä ei täytetä, me emme ole todella onnellisia emmekä saa aitoa iloa elämästä.
Tätä valaisee osittain se, mitä eräät Connecticutin yliopiston tutkijat huomasivat. He tutkivat 75 miestä, jotka olivat luopuneet johtajan tehtävistä ja ottaneet huonompipalkkaisen työn, jossa heillä oli vähemmän stressiä. Mikä oli seuraus? Vaikka miehillä ei voinut olla yhtä paljon aineellista, he ”viettivät usein onnellisempaa elämää ja parempaa avioelämää”. Eräs toinen tuore tutkimus, joka koski menestyviä pörssikeinottelijoita, ilmaisi, että heidän romanssinsa pyrkivät epäonnistumaan. Miksi? Vaikuttaa siltä, että heidän kietoutumisensa rahan ansaitsemiseen ’esti heitä pääsemästä lähelle toista ihmistä’.
Vaikka siis monet ihmiset havaitsevat, että heillä on enemmän rahaa ja aineellista omaisuutta kuin menneinä vuosina, he saattavat silti mielellään muistella ”vanhoja hyviä aikoja”. On totta, että vuosia sitten useimpien ihmisten täytyi työskennellä kovasti elatuksen ansaitsemiseksi ja tehdä usein pitempiä työpäiviä kuin nykyään. Mutta tavallisesti he työskentelivät saadakseen elämän perustarpeet ja sitten nauttiakseen niistä. Toisaalta nykyään monet ihmiset epätoivoisesti tavoittelevat parempia tekniikan tuotteita, mutta todellisuudessa niiden hankkiminen näyttää tuottavan heille vähemmän todellista tyydytystä. Viisaan miehen neuvo on siten vieläkin sattuvampi nykyään:
”Sillä mitä saa ihminen kaikesta vaivannäöstänsä ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saa lepoa. Tämäkin on turhuutta. Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa [nähdä hyvää kovan työnsä vuoksi, UM].” – Saarn. 2:22–24.
Ajan henki näyttää siis olevan erilainen nykyään. Koska monet ihmiset nykyaikana näkevät vähemmän ’hyvää kaikesta kovasta työstään’, he kernaasti kaipaavat ”vanhoja hyviä aikoja”.
YSTÄVÄT JA PERHE
Yksi seikka, mikä saa monet kaipaamaan entisaikoja, on se, että ihmiset näyttivät olevan silloin ystävällisempiä. Toiset ihmiset opittiin tuntemaan ystävinä. Naapurit eivät olleet vain lähistöllä asuvia ihmisiä – he olivat myös ystäviä. Kiinnitettiin vähemmän huomiota aineellisiin ja enemmän ihmisten välisiin suhteisiin.
Kun rikkaalta koripallonpelaajalta Julius Ervingiltä kysyttiin: ”Onko siitä mitään haittaa, että on paljon rahaa?” hän vastasi:
”Joutuu maalitauluksi monessa suhteessa. On vaikea solmia aitoa avointa suhdetta. Täytyy lukea ihmisiä, täytyy epäillä. Suuri enemmistö on tuttavia. Voidaan sanoa ’ystävä’, mutta se merkitsee todellisuudessa tuttavuutta.”
Erving vain vahvisti sen, mitä Raamatun Sananlaskut sanovat: ”Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon. . . . Kaikki ovat anteliaan ystäviä.” (Sananl. 19:4, 6) Sellainen oli tilanne yleisesti kuningas Salomon aikana. Ja samoin on usein nykyäänkin, kun ’se mitä sinulla on’ tai ’se mitä voit saada’ näyttää olevan hyvin tärkeää monille. Eikä tosi ystävien niukkuus ole ainoastaan rikkaitten ongelma. Koska nykyään pannaan enemmän painoa omistamiselle kuin ihmissuhteille, se johtaa siihen, että kaikissa yhteiskunnallisissa asemissa olevilta puuttuu tosi ystäviä. Siksi he niin mielellään kaipaavat ”vanhoja hyviä aikoja”.
Entisaikojen ”henkeen” liittyy myös perheessä vallitseva tilanne. Vuosia sitten perheenjäsenet eivät alituiseen ”eristäytyneet” toisistaan television tai elokuvakankaan eteen. Eikä heillä ollut hienoja kulkuvälineitä, jotka tekevät nykyajan vanhemmille ja lapsille mahdolliseksi hurauttaa kovaa vauhtia eri suuntiin. Perheet askaroivat enemmän yhdessä. Perheen jäsenet olivat läheisempiä toisilleen. Usein kokonaiset perheet lukivat yhdessä Raamattua ja täyttivät siten sen hengellisen tarpeen, jonka Luoja istutti ihmisiin. Se aikaansai myös enemmän ajatustenvaihtoa perheessä.
MITÄ TEHDÄ
Mutta mitä hyötyä on siitä, että on tietoinen näistä hyvistä piirteistä eli siitä ”hengestä”, joka vallitsi ”vanhoina hyvinä aikoina”? Voimmeko me muuttaa nykyistä tilannetta?
Totta on, että me emme voi tehdä tyhjäksi kaikkea saavutettua teknistä edistystä. Emmekä me välttämättä haluakaan yrittää elää niin kuin isovanhempiemme vanhemmat elivät. Nykyaika on nykyaikaa. Meidän on kohdattava todellisuus. Mitä mieltä olisi viipyä liikaa menneisyydessä?
Tämä sopii tavallaan yhteen seuraavan henkeytetyn neuvon merkityksen kanssa: ”Älä sano: ’Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?’ Sillä sitä et viisaudesta kysy.” (Saarn. 7:11) Ei ole viisasta viipyä epätodenmukaisesti menneisyydessä, ikään kuin kaikki olisi silloin ollut hyvin eikä mikään olisi hyvin nyt.
Mekin voimme ottaa tästä neuvosta nykyään vaarin. On varmasti totta, että ihmisen teknisistä saavutuksista huolimatta jotkut ihmiset kärsivät yhä nälkää. Toiset hankkivat toimeentulonsa turvautumalla rikoksiin, ja yleinen moraalinen ilmapiiri käy totisesti huonommaksi. Mutta ihmisen elämänkatsomuksen ei tarvitse silti olla pääasiassa kielteinen.
Tästä on hyvänä esimerkkinä se myönteinen optimistinen henki, joka on Jehovan todistajilla, jotka eivät vaivu kaihoisasti muistelemaan ”vanhoja hyviä aikoja”. Jehovan todistajat ovat todenneet, että Raamatun tutkiminen auttaa heitä tyydyttämään nyt hengelliset ja tunneperäiset tarpeensa jopa paremmin kuin monet vanhemmat ihmiset muistavat tapahtuneen ”vanhoina hyvinä aikoina”.
Eikö oikeastaan voida odottaakin, että Raamatun tutkiminen auttaa ihmistä tyydyttämään hengelliset ja tunneperäiset tarpeet? Jehova Jumala varasi Raamatun. Hän ei ole ainoastaan meidän Luojamme, joka parhaiten tuntee syvimmät tunneperäiset tarpeemme ja tietää, kuinka voimme tyydyttää ne, vaan Hän myös teki meidät sellaisiksi, että me voimme arvostaa hengellistä tarvettamme, tarvettamme palvoa Häntä. Psalmista kirjoitti totuudenmukaisesti:
”Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. . . . Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. . . . Niiden noudattamisesta on suuri palkka.” – Ps. 19:8–12.
Kun tutkit ja sovellat käytäntöön Jumalan sanaa, voit saada syvän tunneperäisen ja hengellisen tyydytyksen. Kun näin menetellään perhepiirissä, aivan niin kuin Jehova itse suosittelee, kaikki perheenjäsenet vetäytyvät lähemmäksi toisiaan ja lähemmäksi taivaassa olevaa Isäänsä. Vaikka näin ollen ei jätetäkään tunnustamatta ihmisen aineellisen edistyksen saavutuksia ja niistä saatavaa hyötyä, ihmisistä ei tule pettyneitä materialisteja eikä toimettomia menneisyydestä uneksijoita.
Seurauksena on myös siunaus päästä osaksi ihmisryhmää, jonka keskuudessa esiintyy aitoa ystävyyttä. Kirjassa Religious Movements in Contemporary America (Uskonnollisia liikkeitä tämän päivän Amerikassa, 1974) Lee R. Cooper esittää havaintojaan, joita hän on tehnyt eräässä suuressa kaupungissa asuvista mustista Jehovan todistajista. Hän havaitsi, että ”omassa seurakuntaelämässään todistajat muodostavat aidon yhteisön, jossa vallitsee luottamus ja jossa heidät hyväksytään”. Ja hän päätteli, että ”Jehovan todistajat tarjoavat [ihmisille] vaihtoehtoisen elämistaidon, joka antaa kannattajilleen mahdollisuuden saada identiteettiä ja itsekunnioitusta, yhteisön, jossa hänet hyväksytään, ja tulevaisuudentoivon”. Tämä toivo keskittyy Jumalan lupaukseen siitä, että ei ainoastaan ihmisen teknisten saavutusten epämiellyttäviä puolia poisteta, vaan myös inhimillisen epätäydellisyyden vaikutukset poistetaan. Raamattu tosin kuvailee nykyisen ajan aivan oikein ”viimeisiksi päiviksi”, joille on tunnusomaista, että monet ihmiset ovat ’itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, kopeita, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, vailla itsehillintää, uppiniskaisia, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia’. (2. Tim. 3:1–4) Mutta Jumala vakuuttaa meille, että hän tulee pian muuttamaan tilanteen.
Hän saa sen aikaan pyyhkimällä pahuuden pois maan päältä ja perustamalla uuden vanhurskaan järjestyksen. Ilmestyksen 21:4 kuvailee tätä aikaa, jonka todisteet osoittavat pian olevan todellisuutta täällä maan päällä: ”Ja [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” Jesajan 65:17:ssä oleva samanlainen ennustus sanoo: ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” Olosuhteet, jotka Jumala saa aikaan, tulevat olemaan niin paljon paremmat joka suhteessa, että ei ole mitään syytä ajatella kaihoisasti entisiä. Silloin ei ole mitään aihetta kaivata ”vanhoja hyviä aikoja”.
Jos haluaisit saada enemmän tietoa näistä pian tulevista hyvistä ajoista, niin Jehovan todistajat auttavat sinua mielellään Raamatun tutkimisessa, jotta sinäkin voisit saada suuren tyydytyksen elämästä jo nyt ja varman ”tulevaisuudentoivon”, joka on tunnustettu piirre heidän elämässään.