Pysy rinnalla mukautumalla teokraattisiin vaatimuksiin
”Minä annan sinulle määräyksen, että noudatat käskyä tahrattomalla ja moitteettomalla tavalla Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen asti.” – 1. Tim. 6:13, 14, Um.
1. Mikä suuri vastuu lankesi Jehovan voidelluille todistajille ja kristityiksi tunnustautuville vuoden 1914 (jKr.) jälkeen?
KUN Jehovan valtakunta perustettiin v. 1914 (jKr.), niin Jehova Jumalan voidelluille todistajille ja kaikille, jotka tunnustivat kristillisyyttä, lankesi suuri vastuu. Nousisivatko he julistamaan tätä hyvää uutista perustetusta valtakunnasta koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, vai pettäisikö heidän uskonsa heidät, panisi heidät vajoamaan tämän vanhan maailman toivottomaan unholaan? Ennenkuin Jumala voi käyttää heitä todistajinaan, niin heidän oli täytettävä vaatimus, mikä edellytti uskoa ja luottamusta Jehovaan ja hänen Sanaansa. Jeesus kysyi sentähden: ”Kun ihmisen Poika saapuu, niin löytääkö hän tosiaan tätä uskoa maan päältä?” Kun katsomme taaksepäin yli vuosien 1918:an, jolloin Jehova tuli temppeliinsä, niin voimme kiittää vilpittömästi Jumalaa siitä, että hän löysi ”tätä uskoa maan päältä”, Aabrahamin uskoa. Hän löysi miehiä ja naisia, jotka olivat kokonaan antautuneet hänelle, Kaikkivaltiaalle Jumalalle Jehovalle, ja jotka jättivät ”kaiken” tähän maailmaan kuuluvan eivätkä rakastaneet henkeään kuolemankaan uhatessa. – Luuk. 18:8, Um; Matt. 19:27; 24:14; Ilm. 12:11.
2, 3. a) Miksi ja miten Jehova käytti voideltua jäännöstä? b) Mitkä Jesajan sanat alkoivat täyttyä?
2 Nuo vuodet 1914:stä 1918:an olivat koettelevia vuosia. Vihollinen oli hajoittanut huomattavassa määrässä heidän maallisen näkyvän järjestönsä, mutta ei kyennyt hävittämään heidän rakkauttaan Jumalaan ja antaumustaan hänelle. Heidän uskonsa häneen pysyi kuolemattomana. Jehova alkoi näistä antautuneista rakentaa uutta maallista järjestöä, uuden maailman yhteiskuntaa, Jumalan perustetun valtakunnan alaisuudessa. Jeesus määräsi nämä uskolliset yhdessä ”valvomaan kaikkea itselleen kuuluvaa” (Um). He tunsivat heti saamansa vastuun ja luottamuksen vaatimukset. Ja koska he olivat vapaita kaikista salaperäisen Babylonin siteistä, niin he voivat ryhtyä suoraa päätä käsillä olevaan uuteen työhön, täyttämään tehtäväänsä: julistamaan maan ääriin asti Jehovan valtakunnan hyvää uutista. Kun voidellulla jäännöksellä oli Jumalan henki ja paljon tehtävää, niin se heräsi elämään, ja loistava, Jumalan siunaama tulevaisuus häämötti sen edessä, kun se muodosti uuden maailman yhteiskunnan ytimen. – Matt. 24:45–47; Hes. 37:1–14; Ilm. 11:11.
3 Seuraavat Jesajan ennustuksen sanat alkoivat täyttyä: ”Nouse, loista, sillä sinun valosi on tullut, ja Jehovan kirkkaus on kohonnut yllesi. Sillä katso, pimeys on peittävä maan ja syvä synkeys kansat, mutta Jehova nousee sinun yllesi, ja hänen kirkkautensa näkyy sinun ylläsi. Ja kansat tulevat sinun valoosi ja kuninkaat sinun nousemisesi kirkkauteen. Nosta silmäsi ylt’ympäri ja katso: he kaikki kokoontuvat yhteen, he tulevat sinun luoksesi; sinun poikasi tulevat kaukaa, ja sinun tyttäresi kannetaan käsivarsilla. Silloin sinä olet näkevä ja oleva säteilevä, ja sinun sydämesi sykähtää ja laajenee, koska meren yltäkylläisyys kääntyy puoleesi, kansojen rikkaus tulee luoksesi.” ”Ja niiden pojat, jotka vaivasivat sinua, tulevat taipuen luoksesi, ja kaikki ne, jotka halveksivat sinua, kumartuvat sinun jalkojesi anturoihin, ja he sanovat sinua Jehovan kaupungiksi, Israelin Pyhän Siioniksi.” Vuoden 1919 jälkeen ja erityisesti 1935:stä lähtien alkoi suuret joukot ihmisiä kaikista kansoista ja sukukunnista ja kansakunnista ja kielistä kokoontua uuden maailman yhteiskuntaan saamaan teokraattista opetusta. Jumalan yleisjärjestö tuli tunnetuksi ”Jehovan kaupunkina, Israelin Pyhän Siionina”. – Jes. 60:1–5, 14, As; Ilm. 7:9; Miika 4:1–5.
4. Miksi nöyrien on välttämättä mukauduttava Jehovan vaatimuksiin, ja mitkä ovat mm. näitä vaatimuksia?
4 Kun nämä nöyrät ovat nyt tulleet Jehovan teokraattiseen järjestöön, niin on täysin oikein, että he mukautuvat hänen vaatimuksiinsa, koska he voivat vain siten tekemällä pysyä uuden maailman yhteiskunnan rinnalla. Ensimmäisiin vaatimuksiin kuuluu teokraattisen järjestön tunnustaminen, että Jehova varaa ”uskollisen ja ymmärtäväisen orja” -luokan kautta laumalleen hengellistä ravintoa sopivaan aikaan. Tutkiminen ja kanssakäyminen ovat myös iloisia edellytyksiä, keino pysytellä sen alati kasvavan ymmärryksenvalon tasalla, mikä säteilee uuden maailman järjestön kautta. On oivallettava tarpeelliseksi hylätä vanhan maailman tavat ja kunnianhimo. Kinastukset, rotu- ja uskonnonriidat, kansalliset perinteet, ylpeys ja kilpailu sekä lukemattomat jakavat selitykset ja tavat, mitkä ovat ominaisia vanhalle maailmalle, täytyy nähdä sellaisiksi, että ne voi iloiten sysätä syrjään kuuluvina tähän asiainjärjestelmään, mikä katoaa. Kaikenlainen maailmallinen itsekkyys, luulevaisuus, kateus, itsekeskeinen kunnianhimo, uskonnolliset lahkosodat, toisten vainoaminen – kaikki tämän kuolevan järjestelmän ja sen jumalan, Saatanan, hengen ilmaumat – täytyy hylätä tälle vanhalle maailmalle. Niillä ei ole sijaa uudessa asiainjärjestelmässä. Ja vain jos me mukaudumme näihin teokraattisiin vaatimuksiin, me voimme pysyä uuden maailman yhteiskunnan rinnalla. – Jaak. 3:13–18; 4:1–4; Matt. 24:45, 46.
ITSEHILLINNÄN NOUDATTAMINEN
5. Miten itsehillintä auttaa pysymään uuden maailman yhteiskunnan rinnalla?
5 Vaellus uuteen maailmaan vaatii itsehillintää. Palveltuaan ahkerasti ja uskollisesti monta vuotta Jehovan palvelijana Mooses ei päässyt Luvattuun maahan, koska hän menetti kerran itsehillintänsä. Hän salli itsensä joutua vihaiseksi eikä pyhittänytkään raivon hetkellä Jehovaa Israelin silmissä. Tämä maksoi hänelle edun mennä Luvattuun maahan. Nykyään vastakuvalliseen luvattuun maahan vaeltavien täytyy olla varuillaan itsehillinnän kadottamista vastaan. Itsehillintä on kohtuullisuutta ja itsekuria kaikessa. Paavali neuvoi filippiläisiä: ”Tulkoon teidän järkevyytenne kaikkien ihmisten tietoon.” Kun me luovumme vanhan maailman tavoista ja omaksumme uuden tottumukset, niin me haluamme hyväksyä järkevän, ymmärrettävän menettelytavan kaikessa, mitä teemme. Viisaan miehen neuvo on: ”Älä ole liian vanhurskas äläkä tee itsestäsi liian viisasta. Miksi tuhoaisit itsesi? Älä ole liian jumalaton äläkä ole hullu. Miksi kuolisit ennen aikaasi?” Tämä tarkoittaa itsehillintää, tietoisuutta siitä, milloin tulee aloittaa ja milloin lopettaa. Uuden maailman yhteiskunnan rinnalla pysymisen eräs tärkeä piirre on, ettei tule liian yksipuoliseksi eikä toiselle puolelle kallistuvaksi, vaan pysyy tasapainossa kaikessa. – Fil. 4:5, Um; Saarn. 7:16, 17, Ts.
6. Mitä jokaisen uuden maailman yhteiskunnan jäsenen pitäisi voida suositella?
6 Jokaisen uuteen maailmaan vaeltavan ja erityisesti palvelijoitten velvollisuus on antaa oikea esimerkki. Jokaisen palvelijan tulee käyttäytyä siten, että kykenee suosittelemaan vaellustaan toisille. Kunkin tulee voida sanoa niinkuin apostoli: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.” Millainen tämä apostolin esimerkki oli? Hän sanoi itsestään henkeytettynä näin: Minä ”pyydän teitä todistamaan tänä päivänä, että olen puhdas kaikkien ihmisten verestä, sillä minä en ole pidättynyt kertomasta teille koko Jumalan neuvoa. . . . Pysykää sentähden valveilla ja pitäkää mielessänne, että minä en kolmeen vuoteen, yöllä enkä päivällä, lakannut kehoittamasta jokaista kyynelin. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen ansaitsemattoman hyvyytensä huomaan, joka sana voi rakentaa teitä ja antaa teille perinnön kaikkien pyhitettyjen joukossa.” – 1. Kor. 11:1; Apt. 20:26–32, Um.
7. Miksi palvelija ei voi antaa tapojensa, varsinkaan syömis- ja juomistapojensa, ylittää rajoja?
7 Uuden maailman palvelijoitten täytyy noudattaa Paavalin hienoa esimerkkiä, jolloin hekin voivat olla hyvinä esimerkkeinä joka vuosi uuden maailman yhteiskuntaan tuleville kymmenilletuhansille. Kun nämä uudet näkevät tämän hienon esimerkin käytöksessä asetettavan eteensä, niin se panee heidät seuraamaan näitä palvelijoita ja pysymään siten uuden maailman yhteiskunnan rinnalla. Siksihän Paavali sanoi voimakkaasti: ”Valvojan tulee sentähden olla nuhteeton, yhden vaimon mies, kohtuullinen elintavoissaan, terve mieleltään.” Palvelija ei voi sallia tapojensa tulla hillittömiksi. Jumalan lauma katsoo häneen saadakseen oikeaa opastusta. Jotkin tavat saattavat tulla hyvin helposti kohtuuttomiksi, jollei noudateta itsehillintää. Tämä pitää erityisesti paikkansa syömä- ja juomatavoista. Meitä on varoitettu, että ylensyöjät ja juopottelijat eivät peri Jumalan valtakuntaa. Liika syöminen osoittaa arvostelukyvyn puutetta. Se imee ihmisen tarmoa ja tekee hänet henkisesti veltoksi ja uneliaaksi. Liika juominen aiheuttaa itsehillinnän menetyksen. Juopolta puuttuu tasapaino, arvokkuus ja kunnioitettavuus. Miten juoppo voi edustaa teokraattista järjestöä puhtain omintunnoin? Mahdotonta! Juoppous ehkäisee edistymistä ja tuottaa häpeää Jumalan ja Kristuksen seurakunnalle. Se ei suinkaan sovi niille, jotka pysyvät uuden maailman yhteiskunnan rinnalla. Paavali neuvookin siitä syystä valvojaa olemaan ”kohtuullinen elintavoissaan, . . . ei viinaanmenevä riitelijä, ei tappelija, vaan järkevä”. Ja hänen neuvonsa kristityille naisille on: ”Olkaa vakavia, ei panettelevia, kohtuullisia tavoissa, uskollisia kaikessa.” Ja Jumalan huonekunnalle hän sanoo: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” – 1. Tim. 3:2, 3, 11, Um; 1. Kor. 9:25; 10:31.
8. Millaista elämää tulee kristityn yrittää elää?
8 Jumalan vaatimuksiin mukautuminen sallii kristityn todistajan elää tasapuolista ja onnellista elämää. Se tuo tyydytyksen. Ja ”jumalinen antaumus on voittamiskeino. Se on totisesti suuri voittamiskeino, tämä jumalinen antaumus yhdessä itseensä tyytymisen kanssa.” Se auttaa kristittyä ymmärtämään, että hän on vain yksi Jumalan kirkkautta heijastavasta suuresta ylistäjien joukosta, että hänen käytöksensä heijastuu koko kristillisessä järjestössä joko auttaen tai ehkäisten edistymistä uuden maailman yhteiskunnassa. – 1. Tim. 6:5, 6, Um.
9. Miten voimme tarkistaa tapojamme?
9 Hyvien tapojen muodostaminen ei ole helppoa epätäydellisessä maailmassa, koska tavat eivät muodostu itsestään. Hyviä tapoja täytyy kehittää harkitusti ankaralla työllä. Ja hyvät tavat ovat suurimmalta osaltaan Jumalan hengen hedelmiä, hänen Sanansa ahkeran soveltamisen tulos. Huonot tai sopimattomat tavat saattavat meidät väistämättömästi pois uuden maailman yhteiskunnan rinnalta ja itse yhteiskunnasta. Tarkista siis tapojasi ja edistystäsi. Kysy itseltäsi: Olisiko Jeesus käyttäytynyt niinkuin minä tein? Miten hän olisi käsitellyt tämän itsehillintää vaativan asian? Noudata hänen esimerkkiään. Jos olet ryhtymäisilläsi epäiltävään menettelyyn, niin kysy itseltäsi: Lisääkö tämä menettely arvostustani Luojaa kohtaan vai pilaako se sitä? Mitä tapahtuu, jos annan asiain kehittyä täysimpään määräänsä? Onko hedelmä teokraattinen, järkevä, käytännöllinen? Vai onko se tuhoisa hengelliselle hyvinvoinnilleni? Pidä mielessäsi Paavalin sanat: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa.” Koettele jatkuvasti nähdäksesi, oletko uuden maailman yhteiskunnan rinnalla, tarkistamalla henkistä asennettasi, taipumustasi, käyttäytymistäsi ja edistymistäsi. Älä kypsy ainoastaan vaakasuorassa suhteessa, so. vuosien edistyessä totuudessa, vaan myöskin ylöspäin, pystysuorassa suhteessa, hengellisyydessä, arvostuksessa, rakkaudessa ja ymmärryksessä. ”Tutkikaa jatkuvasti, mitä itse olette.” – 2. Kor. 13:5, Um.
TOTTELEVAINEN TEOKRAATTISELLE EDUSTUKSELLE
10, 11. Millä tavalla tulee katsella uuden maailman menetelmätapoja ja periaatteita sekä ”uskollista ja ymmärtäväistä orja” -luokkaa?
10 Vastatulijoitten täytyy oppia sopeutumaan uuden maailman yhteiskunnan periaatteisiin ja menettelytapoihin sekä toimimaan sopusoinnussa niiden kanssa, jotta kaikki tapahtuisi joustavasti kaikkien järjestössä olevien hyvinvoinniksi ja siunaukseksi ja Isän Jumalan kunniaksi. Toisinaan käy tämän muutoksen tekeminen joillekuille uusille meihin liittyneille aika vaikeaksi. He ovat taipuvaisia olemaan hiukan kapinallisia ja hillittömiä. Mutta asianmukaisen kunnioituksen osoittaminen teokraattista järjestelyä ja järjestystä kohtaan on ehdottoman välttämätön, jotta voisi tulla uuden maailman yhteiskunnan todelliseksi osaksi. Vaaditaan nöyrää, tottelevaista mielentilaa. Me emme voi sallia vanhan maailman taipumusten ja suuntausten vaikuttaa ajatteluumme ja tekoihimme, kun olemme kerran tulleet uuden maailman järjestöön. Me olemme jättäneet vanhan maailman taaksemme, miksi emme siis jättäisi sitä taaksemme ainiaaksi? Miksi yrittäisimme laahata sen toiminta- ja menettelytapoja uuden maailman järjestelyihin? Sen menettelytavat eivät ole hyödyttäneet vanhaa maailmaakaan. Miten niillä voisi olla mitään arvoa uudelle maailmalle? Me voimme varmistautua Jumalan hyvästä ja otollisesta ja täydellisestä tahdosta ainoastaan ponnistelemalla tietoisesti mielemme muuttamiseksi, kieltäytymällä muodostumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan. – Room. 12:2.
11 Koska ”uskolliselle ja ymmärtäväiselle orjalle” on uskottu koko Isännän omaisuus, niin nähkäämme oikeaa henkistä havaitsemiskykyä käyttäen, että ’uskollinen orja’ tekee kaiken meidän hyväksemme. Orja täyttää siten oman velvollisuutensa Jehovan edessä Hänen työnsä tekemiseksi. Orjan tahto on sentähden Jehovan tahto. Kapina orjaa vastaan on kapinaa Jumalaa vastaan. Oikea mielentila orjan ohjausta kohtaan kuuluu uuden maailman yhteiskunnan rinnalla pysymiseen.
12. Miksi ”vapaa-ajattelijan” tien kulkeminen on vaarallista?
12 Nousevan sukupolven keskuudessa on taipumus korottaa yksilö – se sanoo sitä ”vapaaksi ajatteluksi”. ”Vapaa-ajattelija” ilmaisee henkilökohtaisen halunsa olla riippumaton. Hän vastustaa mihinkään sääntöön tai määräykseen ”sitomista”. Hänellä on tapansa tehdä asiat, ja se näyttää hänestä aina paremmalta. Alistuminen teokraattiseen ylivaltaan eli edustukseen tulee hänelle vaikeaksi. Hän tuntee tilanahtautta, ikäänkuin hän olisi joka puolelta ohjeitten aitaama. Kaikki muut kuin hän ovat poissa uuden maailman yhteiskunnan rinnalta. Hän näyttää tietävän aina paremman tavan asiain suorittamiselle. Hänen käytöksensä on ylpeyden ja omanarvontunnon pöyhistämä. Jollei hän pidä huolta itsepäisyytensä, oman tärkeytensä, oikaisemisesta, niin hänen ylpeytensä johtaa hänet häpeälliseen lankeemukseen. On aina parempi tunnustaa raamatullisella tavalla teokraattinen järjestely, mikä toi meidät totuuteen, ja mukautua siihen kuin vastustaa sen ohjausta yksinkertaisesti siksi, että me emme ymmärrä aina, miksi niin tehdään kuin tehdään. ”Turvaa Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunnusta hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi ohjaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Jehovaa ja karta pahaa.” ”Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä. Parempi alavana nöyrien parissa kuin jakamassa saalista ylpeitten kanssa.” Riittäkööt nämä sanat. – Sananl. 3:5–7; 16:18, 19.
13. Miten Raamattu näyttää tarpeelliseksi tottelevaisuuden ja teokraattisen edustuksen kunnioittamisen?
13 Tottelevaisuus ja arvostus teokraattista edustusta kohtaan on vaatimus Jehovan järjestössä. ”Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa [ankarasti] työtä tekevät.” (1. Tim. 5:17) Jehova on vastuussa luomustensa järjestöstä, ja hän antaa voiman ja valtuuden heille sekä neuvoo, millainen kunnia heille tulee antaa. ”Nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut.” Maalliset valvojat edustavat Jehovaa heille annetussa asemassaan yhtä hyvin kuin taivaallisetkin. ”Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa. Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; . . . Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. . . . vaimo kunnioittakoon [syvästi] miestänsä.” Tämä osoittaa järjestyksen ja arvonannon tarpeen kristillisessä seurakunnassa sille annettua arvovaltaa kohtaan. – 1. Kor. 12:18; Ef. 5:21–33.
14–16. a) Miten kunnioitus teokraattista edustusta kohtaan on valaistu Sakariaan tapauksessa? b) Paavalin tapauksessa ylimmäisen papin Ananiaan suhteen? c) Daavidin ja kuningas Saulin tapauksessa? d) Ylienkeli Miikaelin ja Perkeleen tapauksessa?
14 Kun Gabriel sanoi Sakariaalle, että tämä saa pojan, niin Sakarias ei uskonut enkeliä. Sakarias osoitti kunnioituksen puutetta epäuskollaan. Enkeli sanoi sentähden hänelle: ”Minä olen Gabriel, joka seison lähellä Jumalan edessä, ja minut lähetettiin puhumaan kanssasi ja julistamaan hyvä uutinen näistä asioista sinulle. Mutta katso, sinä tulet olemaan ääneti etkä kykene puhumaan siihen päivään mennessä, jolloin nämä tapahtuvat, koska sinä et uskonut minun sanojani. Ne täyttyvät siitä huolimatta määräaikanaan.” Gabriel oli Jehovan edustaja. Hänen sanojaan ei saanut asettaa kyseellisiksi. Kunnioituksen puute tätä arvovaltaa kohtaan toi ankaran rangaistuksen Jumalalta. – Luuk. 1:19, 20, Um.
15 Kun Ananias määräsi lyömään Paavalia suulle, niin Paavali sanoi hänelle: ”Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksikalkittu seinä. Istutko sinä samanaikaisesti tuomitsemassa minua Lain mukaan ja rikkoen Lakia käsket lyömään minua?” Vieressä seisovat sanoivat: ”Herjaatko sinä Jumalan ylimmäistä pappia?” Paavali puolustautui silloin sanoen: ”Veljet, minä en tiennyt, että hän oli ylimmäinen pappi. Sillä on kirjoitettu: ’Sinä et saa puhua häpäisevästi kansasi hallitsijasta.’” Paavali oli toisissa tapauksissa tämän maailman kuningasten ja hallitsijain edessä hyvin huolellinen osoittaakseen asiaankuuluvaa kunnioitusta. Miten paljon enemmän tuleekaan meidän olla kunnioittavia niitä kohtaan, joille Jehova antaa valtuuden! – Apt. 23:1–5, Um.
16 Kuningas Saul uhkasi Daavidin henkeä monissa tilanteissa. Mutta kun Daavidilla oli mahdollisuus ottaa Saulin henki, niin hän sanoi: ”Kuka voi ojentaa kätensä Jehovan voideltua vastaan ja olla syytön?” Daavid osoitti Jumalan pelkoa ja syvää kunnioitusta hänen virkaanasettamiaan kohtaan kieltäytymällä satuttamasta kädellään Saulia. (1. Sam. 26:9, As; Ps. 105:14, 15) Juudas asettaa vastakkain Sodoman ja Gomorran ja niiden ympärillä olleitten kaupunkien asukkaitten kaltaisten henkilöitten käytöksen ja Miikaelin käytöksen. Hän sanoi jumalattomista: ”Nämäkin miehet, jotka heittäytyvät unien valtaan, saastuttavat lihan ja halveksivat herrautta ja puhuvat herjaavasti ylhäisistä. Kun toisaalta ylienkeli Miikael oli eri mieltä Perkeleen kanssa ja kiisteli Mooseksen ruumiista, niin hän ei uskaltanut esittää tuomiota häntä vastaan herjaavin sanoin, vaan sanoi: ’Jehova nuhdelkoon sinua.’ Kuitenkin nämä miehet puhuvat herjaavasti kaikesta, mitä he eivät todellisuudessa tunne, mutta kaikessa, minkä he ymmärtävät luonnollisesti kuin järjettömät eläimet, tässä he turmelevat itsensä.” Pietari sinkosi samanlaisen syytöksen kunnioittamattomia ja laittomia vastaan: ”Uskaliaina, itsepäisinä, he eivät vapise ylhäisten edessä, vaan puhuvat herjaavasti, jotavastoin enkelit, vaikka ovatkin suurempia voimaltaan ja vallaltaan, eivät esitä heitä vastaan syytöstä herjaavin sanoin, eivät tee sitä kunnioituksesta Jehovaa kohtaan. Mutta nämä miehet, kuin ajattelemattomat eläimet, jotka ovat luonnostaan syntyneet pyydystettäviksi ja tuhottaviksi, kärsivät siinä, mistä he ovat tietämättömiä ja puhuvat herjaavasti, tuhon omalla tuhotiellään vahingoittaen itseään väärinteon palkaksi.” – Juud. 8–11; 2. Piet. 2:6–13, Um.
17, 18. Mitkä vakavat arvovallan halveksinnan osoittamisen seuraukset on valaistu Ananiaksen ja hänen vaimonsa Safiiran, Koorahin, Mirjamin ja Aaronin tapauksissa?
17 Uskollinen palvelija osoittaa huolellisesti asiaankuuluvaa kunnioitusta arvovaltaa kohtaan aina ymmärtäen, että nämä edustajat puhuvat Jehovan nimessä. Kun Ananias ja Safiira valehtelivat Pietarille, niin apostoli sanoi heille: ”Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” He maksoivat hengellään tämän Jehovaa ja hänen edustajaansa kohtaan osoitettavan kunnioituksen puutteen. Koorah kapinoi Mooseksen ja Aaronin johtoa vastaan, mutta Mooses osoitti, että Koorahin kunnioituksen puute ulottui pitemmälle. Mooses sanoi: ”Tästä te tiedätte, että Jehova on lähettänyt minut suorittamaan kaikki nämä teot, ettei se ole minun omasta sydämestäni: jos nämä ihmiset kuolevat niinkuin koko ihmiskunta kuolee ja jos heille toimitetaan rangaistus koko ihmiskunnan rangaistuksen tavalla, niin ei Jehova ole lähettänyt minua. Mutta jos Jehova luo jotain luotua ja jos maan on levitettävä kitansa ja nieltävä heidät ja kaikki, mikä heille kuuluu, ja jos heidän on mentävä elävinä sheoliin, niin te tiedätte silloin varmasti, että nämä miehet ovat kohdelleet Jehovaa halveksivasti.” Koorah ja hänen joukkonsa ”tekivät syntiä omia sielujaan vastaan” kapinallisella käytöksellään. Tällaiset ihmiset eivät vastusta ihmisiä, vaan Jumalaa. – Apt. 5:1–6; 4. Moos. 16:1–38, Um; Apt. 5:38, 39.
18 Halveksinnan osoittamisen vakavat seuraukset valaistaan myöskin Mirjamin ja Aaronin tapauksessa, kun he jättivät huomioonottamatta Mooseksen Jehovan valitsemana puhemiehenä: ”Yksin Mooseksen kauttako Jehova on puhunut?” he kysyivät. ”Eikö hän ole puhunut meidänkin kauttamme?” Mirjam lyötiin spitaalilla heidän epäteokraattisen käytöksensä tähden. Mirjam puhdistui ainoastaan heidän katuvan asenteensa ja Mooseksen hänen puolestaan esittämien esirukousten tähden. Jehovan tyytymättömyys Mirjamin käyttäytymistä kohtaan ilmenee kuitenkin hänen Moosekselle lausumissaan sanoissa: ”Jos hänen isänsä olisi syljettävä suoraan hänen kasvoihinsa, niin eikö hän olisi nöyryytetty seitsemän päivää? Olkoon hän eristettynä seitsemän päivää leirin ulkopuolella ja sen jälkeen hänet otettakoon leiriin.” Sekä veljien että sisarten tulee kätkeä sydämeensä tästä saatava varoitus, että arvovallasta, Jehovan edustajista, herjaavasti tai halveksivasti puhuminen on kyllin vakava synti asianomaisen poistamiseksi ”leirin ulkopuolelle”, pois teokraattisesta järjestöstä. Tiedettäköön, että ”hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin”. – 4. Moos. 12:1–15, Um; Hepr. 10:31.
PUOLUEETON JUMALA
19. Miksi ei ole viisasta katsoa lihassaan puutteelliseen ihmiseen?
19 Pietari selitti, että Jehova ”ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansassa se ihminen, joka pelkää häntä ja tekee vanhurskautta, on otollinen hänelle”. Heitä sentähden sellaiset vanhan maailman ajatukset, että Jehovan järjestö on täynnä ”suosikkeja”. Siinä ei ole suosikkeja. Jos sinä pelkäät häntä ja teet vanhurskaita tekoja, niin sinä olet hänen suosikkinsa yhtä hyvin kuin kuka tahansa toinenkin. Palvelijat valitaan seurakunnassa heidän palveluspätevyytensä ja -kykynsä mukaan. Seurakunnan tulee osoittaa heille heidän asemaansa kuuluvaa kunnioitusta, koska tämä on Jehovan tapa toimia teidän kanssanne ja teidän Hänen kanssaan. Älä heikennä teokraattista yhteyttäsi kompastumalla siihen ”lihaan”, mistä et henkilökohtaisesti ehkä pidä, koska Paavali sanoo: ”Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa [Kristuksen yhteydessä], niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” Jos me olemme taipuvaisia katsomaan johonkin lihassaan puutteelliseen ihmiseen, niin se on omiaan vähentämään meidän kunnioitustamme hänen teokraattista asemaansa, hänen vastuutaan kohtaan Jehovan orjana. Jos me näemme selvästi tämän teokraattista edustusta koskevan periaatteen, niin me emme pidä itsepintaisesti kiinni omista oikeuksistamme ja eduistamme, vaan noudatamme Jehovan määräämien henkilöitten viisasta neuvoa. Nämä ovat Jehovan ”lahjoja ihmisinä” (Um). He auttavat meitä työskentelemään pelastukseksemme Jumalan kunniaksi ja hänen suuren ja pyhän nimensä kunniaansaattamiseksi. – Apt. 10:34, 35, Um; 2. Kor. 5:16, 17; Ef. 4:8.
20. Mitä merkitsee sitten uuden maailman yhteiskunnan rinnalla pysyminen?
20 Uuden maailman rinnalla pysyminen merkitsee sentähden meille monta asiaa. Se merkitsee antautunutta elämää, itsensäuhraamista, kokonaista ja varauksetonta antautumista Jehova Jumalalle, niinkuin Kristus Jeesus oli ja nytkin on. Se merkitsee meille vapautumista vanhan maailman tavoista ja mukautumista Jehovan vaatimuksiin. Se merkitsee ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” tunnustamista ja asiaankuuluvan kunnioituksen osoittamista valtuusasemissa oleville. Se merkitsee sitä, että me ’tutkimme itseämme, mitä olemme’. Tämä kaikki merkitsee pääasiassa sitä, ”että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn”. – 2. Kor. 13:5, Um; 1. Tim. 6:14.
21. Miten uuden maailman yhteiskunnan rinnalla pysyminen hyödyttää meitä?
21 Jos me teemme näin, niin me kypsymme Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä. Me tulemme huomaamaan, miten ylen runsas siunaus on pysyä hänen järjestönsä rinnalla. Me riemuitsemme teokraattisesta laajennuksesta. Meidän henkemme hehkuu tiedon ja ymmärryksen kasvaessa. Me korjaamme iloiten, mitä olemme kylväneet. Vakaumuksemme on varma, uskomme järkkymätön, kunnioituksemme syvä, ilomme yltäkylläinen siinä täydessä vakaumuksessa, että olemme Jumalan uuden maailman yhteiskunnan rinnalla, Jumalan, jonka opastus ja ohjaus ei ainoastaan ruoki meitä hyvin hengellisesti tämän vanhan maailman viimeisinä päivinä, vaan myöskin pitää meidät elossa vanhurskaaseen uuteen maailmaan ja iankaikkisesti.