väärässä ja Jumalan oikeassa: ”Havaittakoon Jumala totuudelliseksi, vaikka jokainen ihminen huomattaisiin valehtelijaksi, niinkuin on kirjoitettu: ’Jotta sinä tulisit kunniaansaatetuksi sanoissasi ja voittaisit, kun sinua tuomitaan.’” – Room. 3:4, Um.

18. Mitä on tapahtunut maailmallismielisille Jumalan Sanan kimppuun hyökkääjille?

¹⁸ Kun tämän maailman viisaus nousee Raamattua vastaan, niin se ei voi muuta kuin joutua häviölle: ”On kirjoitettu: ’Minä hävitän viisasten ihmisten viisauden, ja minä työnnän syrjään älyniekkojen ymmärryksen.’ Missä on viisas ihminen? Missä kirjanoppinut? Missä tämän asiainjärjestelmän puoltaja? Eikö Jumala tehnyt maailman viisautta typeryydeksi?” (1. Kor. 1:19, 20, Um) Tiedemiehet ovat käyttäneet tietoaan alentaakseen Raamattua, mutta heidän omat myöhemmät havaintonsa järkyttävät heidän teorioitaan, ja heidän täytyy sepitellä niitä lisää. Heidän omat teoriansa tuhoutuvat siinä tieteen hirsipuussa, minkä he tekevät Raamatun hirttämiseksi. (Est. 7:10) Jumalankieltäjät ja suurkriitikot käyttävät maallista historiaansa todistaakseen Raamatun olevan väärässä, mutta kun lisää historiallisia tosiasioita kaivetaan esiin, niin heidän omat aseensa kääntyvätkin heitä itseään vastaan ja saattavat Raamatun kunniaan. ”He asettivat verkon kietoakseen minun jalkani, ja he tarttuivat itse siihen; he kaivoivat kuopan minun eteeni, ja he putosivat siihen!” (Ps. 57:6, Mo) Fundamentalistit syyttävät meidän kieltävän Jumalan opeillamme, ja heidän omat oppinsa ovat pakanallisia. He yrittävät käyttää Raamattua todistaakseen meidän olevan väärässä, ja se kimpoaakin takaisin ja osoittaa heidät pakanoiksi. ”Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan; heidän jalkansa takertuivat verkkoon, jonka he virittivät.” – Ps. 9:16.

19. Miten usko saadaan, ja miten se voidaan nyt vahvistaa?

¹⁹ Meidän uskoomme tähdätyt lukemattomat hyökkäykset, mitkä tehdään näinä nykyaikoina, saattavat koetella sitä, mutta jos se perustuu tietoon eikä herkkäuskoisuuteen, niin se kestää. ”Pitäkää sitä kaikkea ilona, veljeni, kun kohtaatte erilaisia koetuksia, tietäen, niinkuin tiedättekin, että tämä teidän uskonne koeteltu ominaisuus aikaansaa kärsivällisyyttä.” (Jaak. 1:2, 3, Um; 1. Piet. 1:6, 7) Paavali kirjoitti heprealaisille: ”Usko on toivottujen varma odotus, . . . ilman uskoa on mahdotonta voittaa hänen hyvää mielisuosiotaan.” (Hepr. 11:1, 6, Um) Meillä täytyy näin ollen olla usko, että meidän täytyy säilyttää odotteemme sen suhteen varmoina, luottavaisina ja horjumatta tai epäilemättä. (Jaak. 1:6–8) Järkkymätön usko tulee tiedosta. Paavali sanoi: ”’Jokainen, joka huutaa avuksi [Jehovan] nimeä, pelastuu’. Mutta kuinka he huutavat avuksi sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? . . . Usko tulee siis [ilmoituksesta].” (Room. 10:13, 14, 17) Sinun on kuultava ilmoitus näistä asioista Jumalan Sanan kautta, ennenkuin sinä voit rakentaa tosi uskon, mikä ei ole herkkäuskoinen eikä taikauskoinen eikä kuollut, vaan elävä ja osoittaa elävänsä teoillaan. (Jaak. 2:14–26) Se usko ei ole pelkkää sokeaa herkkäuskoisuutta, vaan perustuu tiedolle, kuten Jeesuksen rukous osoittaa: ”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun.” (Joh. 17:20) Uudet tulevat opetuslapset uskovat Jeesukseen saarnatun sanan kautta. Nyt tunnetuiksi tulevat täyttyneet ennustukset vahvistavat uskoa ja lujittavat uskon perustusta.

20. Miten me voimme kestää Jumalan Sanan mukana?

²⁰ ”Jehovan puhuma sana pysyy ikuisesti”, on apostoli Pietarin käyttämä lainaus. (Jes. 40:8; 1. Piet. 1:25, Um) Jehova Jumala vakuuttaa meille, että hänen Sanansa täyttyy, ettei se palaja hänen luoksensa toimettomana, vaan toteuttaa sen tarkoituksen, mitä varten se on lähetetty. (Jes. 46:10, 11; 55:11) Jumalan Sana pysyy varmasti. Mutta pysymmekö me sen mukana? Teemmekö me sitä tutkimalla ja sen mukaisilla töillämme uskomme kyllin lujaksi, niin että se kestää kaikki koetukset ja hyökkäykset, mitkä kohtaavat sitä näinä viimeisinä päivinä? Me voimme tehdä sen, jos tutkimme, sillä vaikka maailmalliset ihmiset haluavatkin mustata meitä ja sanoa, että ainoastaan tietämättömät uskovat Raamattuun, niin edistyvä tieto todistaa päinvastaisen olevan totta! Tahallaan tietämättömät sulkevat silmänsä tieteellisten löytöjen ja arkeologisten kaivausten Raamattua puolustavilta todistuksilta ja ennen kaikkea niiltä todistuksilta, mitkä meidän aikaamme valaisevien ennustusten yhä lukuisemmiksi tulevat täyttymykset tekevät ilmeisiksi. Tutki siis Jumalan Sanaa, toimi sen mukaisesti, rakenna kallioperustalle, niin sinun uskosi on kestävä nyt ihmisten hyökkäykset ja myöhemmin Harmagedonin myrskyn. Siten me voimme kestää Jumalan Sanan mukana ja iloita elämästä ennustetussa uudessa vanhurskaassa maailmassa.

Lukijain kysymyksiä

● Mitä Salomo tarkoittaa sanoessaan löytäneensä tosi miehen tuhannesta, mutta ei koskaan tosi naista? – J. K., New Hampshire.

Saarnaajan 7:27–29 sanoo (Ak): ”’Katso, tämän minä olen löytänyt’, sanoo Koohelet, ’lisäten yhden yhteen saadakseni summan, mitä olen etsinyt toistamiseen, mutta löytämättä; yhden miehen tuhannesta olen löytänyt, mutta en yhtään naista ole löytänyt kaikkien näiden joukosta. Katso vain tätä, mitä olen löytänyt: että Jumala teki ihmiskunnan suoraksi, mutta he ovat etsineet monia juonia.’” Moffatt kääntää 28. jakeen näin: ”Tämän minä olen löytänyt, sanoo Puhuja: yhden oikean miehen tuhannesta, mutta en koskaan oikeaa naista!”

Tämän voidaan tuskin käsittää tarkoittavan sitä, että miehet olisivat parempia kuin naiset. Sen ei voida ymmärtää kirjaimellisesti merkitsevän sitä, että ei olisi yhtään todellista naista, koska Raamattu puhuu uskollisista naisista, ja nykyään on Jehovan todistajina enemmän naisia kuin miehiä. Salomo on voinut puhua henkilökohtaisesta kokemuksestaan, sillä hänellä oli tuhat vaimoa ja jalkavaimoa kaiken kaikkiaan. Näistä ei kenties yksikään ollut antautunut Jehova Jumalalle, vaikka hän tunsi epäilemättä joitakuita miehiä, jotka olivat uskollisia Jumalalle. Hänen mielessään ovat saattaneet siis olla hänen omat onnettomat kotiolonsa, kun hän kirjoitti näin.

Mutta on toinenkin mahdollinen merkitys, mikä näyttää järkevämmältä. Tuhat on kymmenen kertoluku, mikä esittää maallista täydellisyyttä. Tuhat saattaa tarkoittaa siis kaikkia naisia, jotka tulevat elämään maan päällä ja joista ei yksikään ole ollut eikä ole täydellinen nainen. Eeva ei pysynyt sellaisena, hän ei kestänyt koetta, joka olisi osoittanut hänen nuhteettomuutensa täydelliseksi Jumalan edessä. Jeesuksen neitsytäiti Maria ei ollut täydellinen. Mitä miehiin tulee, niin tuhat voi esittää myös tässä maallista täydellisyyttä ja käsittää kaikki miehet, jotka ovat eläneet maan päällä. Tilanne on miesten suhteen toinen kuin naisten. Vaikka ei ole koskaan ollut yhtään täydellistä naista, joka olisi säilyttänyt virheettömän kuuliaisuuden Jehova Jumalaa kohtaan, niin on kuitenkin ollut yksi sellainen mies, nimittäin Kristus Jeesus. Hän on tuo yksi todellinen, täydellinen mies ja ainoa, joka on koskaan elänyt maan päällä. On näin ollen hyvin todennäköistä, että Saarnaajan 7:27–29 olevat Salomon sanat sisältävät tämän totuuden. 30. [29.] jakeessa oleva johtopäätös on yleistävä yhteenveto koko ihmiskunnasta, ihmisistä rotuna, pikemminkin kuin miehistä naisten vastakohtana, ja siten se tukee viimeksi esittämäämme näkökantaa ennemmin kuin ensiksi mainitsemaamme mahdollisuutta, että Salomon sanat saattavat viitata hänen omaan henkilökohtaiseen kokemukseensa.

● Mitä Saarnaajan 7:16, 17 tarkoittaa, kun siinä sanotaan, että ”älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana”? – C. R., Pennsylvania.

Jotta saisimme hiukan enemmän tietää tekstiyhteydestä ja jotta esitys selviäisi nykyaikaista kieltä käyttäen, niin lainaamme Saarnaajan 7:15–18 Amerikkalaisesta käännöksestä: ”Olen nähnyt kaikenlaista tyhjässä elämässäni: esimerkiksi vanhurskaan tuhoutuvan vanhurskaudessaan ja jumalattoman pidentävän elämäänsä jumalattomuudessaan. Älä ole liian vanhurskas äläkä ole ylen viisas; miksi tuhoaisit itsesi? Älä ole liian jumalaton äläkä näyttele tyhmää; miksi kuolisit ennen aikaasi? On hyvä, että tartut yhteen asiaan, ja myös, että kätesi ei hellitä toisesta, sillä se, joka pelkää Jumalaa, selviää molemmista.” Moffatt kääntää 18. jakeen kiinnostavasti: ”On parasta kulkea yhtä suuntaa karttamatta kuitenkaan toistakaan; joka pelkää kunnioittaen Jumalaa, välttää molempia äärimmäisyyksiä.”

Tämä kehoitus karttamaan molempia äärimmäisyyksiä näyttää olevan näiden jakeitten avaamiseen tarvittava avain. Jotkut ovat äärimmäisiä vanhurskautta koskevissa mielipiteissään ja katsovat halveksien toisia jumalattomina, jos he eivät täytä äärimmäisyysintoilijain käsityksiä vanhurskaudesta. Tähän luokkaan kuuluvat sanoivat Jesajan aikaan: ”Pysy itseksesi, älä tule lähelle minua, sillä minä olen pyhempi kuin sinä.” Mutta sen sijaan että Jehova pitäisi heitä pyhinä, hän sanoo heille: ”Nämä ovat savu minun nenässäni, tuli, joka palaa kaiken päivää.” (Jes. 65:5, KJ) Samanlaisia omavanhurskaita olivat nekin Jeesuksen ajan kirjanoppineet ja fariseukset, jotka pitivät itseään vanhurskaina ja toisia jumalattomina. Jeesuksen esittämä kuvaus valaisee tätä seuraavasti:

”Hän puhui myös tämän kuvauksen eräille, jotka luottivat itseensä ajatellen olevansa vanhurskaita eivätkä pitäneet muita minään: ’Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan, toinen oli fariseus ja toinen veronkokooja. Fariseus seisoi ja alkoi rukoilla itselleen seuraavaa: ”Oi Jumala, minä kiitän sinua, etten ole niinkuin muut ihmiset, kiristäjät, epävanhurskaat, huorintekijät enkä myöskään kuin tämä veronkokooja. Minä paastoan kahdesti viikossa, annan kymmenykset kaikesta vaaditusta.” Mutta kaukana seisova veronkokooja ei halunnut nostaa edes silmiään taivasta kohti, vaan löi jatkuvasti rintaansa sanoen: ”Oi Jumala, ole armollinen minulle syntiselle.” Minä sanon teille: Tämä mies meni kotiinsa todettuna vanhurskaammaksi kuin tuo mies, koska jokainen, joka korottaa itsensä, nöyryytetään, mutta joka nöyryyttää itsensä, hänet korotetaan.’” – Luuk. 18:9–14, Um.

Fariseus piti itseään kovin vanhurskaana ja huorintekijöitä ja veronkokoojaakin kovin jumalattomina ja itseään alhaisempina, mutta tuo näennäisesti jumalaton veronkokooja oli kuitenkin vanhurskaampi Jumalan silmissä. Ja Jeesus sanoi eräässä toisessa tilaisuudessa omavanhurskaille ylipapeille ja vaikutusvaltaisille vanhimmille: ”Totisesti minä sanon teille: [veronkokoojat] ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.” Tietenkin se tapahtuu heidän hylättyään sortamisen ja epäsiveellisyyden. (Matt. 21:23, 31) Itsensä korottaneet juutalaiset uskonnoitsijat eivät olleet vanhurskaita ja viisaita Jumalan Sanan, vaan ihmisten perimätietojen mukaan, joiden Jeesus sanoi olevan Jumalan käskyjen vastaisia. (Matt. 15:1–9) Heidän vanhurskautensa oli pelkkää ulkonaista näyttelyä. Se oli vajonnut sellaiseen muoto- ja juhlamenoista ja pikkuseikoista huolehtimiseen, että se ei ehtinyt koskaan täyttämään tärkeämpiä asioita. (Matt. 23:23–32) Nuo juutalaiset uskonnoitsijat olivat sekä vanhurskaita että viisaita, mutta ainoastaan omissa silmissään ja omasta mielestään. Jumala ja Kristus eivät katselleet heitä suinkaan sellaisina, sillä Gehennan iankaikkisen tuhotuomion sanottiin odottavan heitä. (Matt. 23:33) Heidän piti tuhoutua siinä vanhurskaudessa, mikä heillä oli.

Mutta nämä omavanhurskaat pitivät toisaalta Jumalan tosi palvelijoita jumalattomina. He kohdistivat herjauksia ja lyöntejä uskollisiin syyttäen heitä siitä, että he olivat pahoja kapinoitsijoita ja häpäisijöitä ja temppelin solvaajia. (Apt. 17:5–8; 24:5, 6) Saatanan maailman ihmiset pitävät kristittyjä jumalattomina, kuten Jeesus ennusti: ”[Onnellisia] olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.” (Matt. 5:11) Mutta antaa Saatanan pettämien tyhmyreitten pitää kristittyjen palvelusta jumalattomana, jos he haluavat; kristityt pidentävät kuitenkin elämäänsä juuri tällaisella niin sanotulla ”jumalattomuudella”. Heidän täytyy olla kumminkin varovaisia, etteivät he tule liian vanhurskaiksi, etteivät he toisin sanoen tule kiihkoileviksi ja äärimmäismielisiksi vähäpätöisemmissä, pienemmissä asioissa ja ihastu luonteenkehitykseen näyttääkseen vanhurskaalta omissa silmissään laiminlyöden todellisen palveluksen Jehovan todistajina. Eikä heidän pidä myöskään tulla viisaiksi omissa silmissään. Se merkitsisi heidän tuhoaan. He eivät saa olla luonnollisesti liian jumalattomia, niin että suorittaisivat todellisuudessa väärintekoja Jumalaa ja ihmistä vastaan ja kärsisivät oikeutetusti ”murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tai sentähden, että sekaantuu [toisten ihmisten asioihin]”. He eivät näyttele tyhmää ja kiellä Jumalaa ja tuota itselleen ennenaikaista kuolemaa. – Ps. 14:1; 1. Piet. 4:15.

Ottaen edelläolevan huomioon näyttää Saarnaajan 7:16–19 sanovan meille, että meidän ei tule näytellä ylenpalttista vanhurskautta ulkonaisesti ja koettaa näyttää kovin vanhurskailta omissa silmissämme ja toisten silmissä, sillä me tuhoutuisimme sellaisessa ulkokultaisessa vanhurskaudessa. Eikä meidän pidä pyrkiä hankkimaan kohtuuttomasti viisauttakaan loistaaksemme toisten edessä, sillä se ei olisi tosi viisautta, vaan ainoastaan viisautta omissa itserakkaissa silmissämme, ja se aiheuttaisi meidän tuhomme. Me pyrimme pidentämään elämäämme palvelemalla Jumalaa, vaikka Saatanan alaisuudessa oleva maailma pitäisikin sitä jumalattomana. Me emme vajoa kuitenkaan todelliseen jumalattomuuteen Jumalan silmissä emmekä hanki siten itsellemme tuhoa hänen kädestään. Me tartumme siis jumaliseen vanhurskauteen, mutta kartamme farisealaisten omavanhurskauden äärimmäisyyttä, emmekä me ajelehdi Jumalan palveluksen ns. ”jumalattomuuteen”, vaan kartamme aina tosi jumalattomuuden äärimmäisyyksiä. Siten voimme palvella Jumalaa otollisesti menemättä samalla äärimmäisyyksiin ja pyrkimättä näyttämään vanhurskaammilta, kuin mitä todellisuudessa olemme, sekä tulematta todellisesti jumalattomiksi vain välttääksemme näyttämästä luonteenkehittäjiltä.