3. luku
Hääpäivän jälkeen
1. Miten Saarnaajan 4:9, 10:ssä kuvailtu yhteistoiminta voi hyödyttää avioliittoa?
HÄÄT on pidetty, ja sinä ja aviopuolisosi alatte nyt totutella elämään uutena perheyksikkönä. Oletko täysin onnellinen? Sinä et ole enää yksin, vaan sinulla on toveri, jolle voit uskoutua, jonka kanssa voit jakaa ilosi ja myös ongelmasi. Toteatko Saarnaajan 4:9, 10:n pitävän sinun tapauksessasi paikkansa? – ”Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.” Onko sinun avioliitossasi tällaista yhteistoimintaa? Tavallisesti tällainen kahden ihmisen onnellisen yhteiselämän saavuttaminen vaatii aikaa ja ponnisteluja. Mutta monessa avioliitossa sitä ei ikävä kyllä saavuteta koskaan.
2, 3. a) Mitkä elämän tosiasiat on kohdattava hääpäivän jälkeen? b) Miksi on järkevää odottaa, että naimisiinmenon jälkeen vaaditaan sopeutumista?
2 Romanttisissa kertomuksissa ongelmana on usein se, että rakastavaiset saisivat toisensa. Mutta sitten he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Todellisuudessa eläminen onnellisena päivästä päivään on varsinainen haaste. Hääpäivän iloja seuraavat elämän jokapäiväiset asiat: nouse varhain aamulla, mene työhön, ostoksille, valmista ruokaa, pese astiat, siivoa jne.
3 Aviosuhde vaatii sopeutumista. Mennessänne naimisiin teillä kummallakin oli ainakin joitakin odotteita ja ihanteita, jotka eivät olleet kovin käytännöllisiä ja realistisia. Kun ne eivät toteudu, niin pettymyksiä voi tulla muutaman ensimmäisen viikon kuluttua. Mutta muista, että olet tehnyt suuren muutoksen elämässäsi. Sinä et enää elä yksin tai perheessä, johon olet kuulunut koko ikäsi. Sinä elät nyt uuden ihmisen kanssa, ja sinä voit huomata, ettet tunnekaan häntä niin hyvin kuin luulit. Aikataulusi on uusi, työsi voi olla uusi, budjettisi on erilainen ja uusiin ystäviin ja sukulaisiin on totuttava. Avioliittosi menestyminen ja onnellisuutesi riippuu halukkuudestasi sopeutua.
OLETKO SOPEUTUVA?
4. Mitkä raamatulliset periaatteet voisivat auttaa naimisissa olevaa sopeutumisessa? (1. Korinttolaisille 10:24; Filippiläisille 4:5)
4 Joidenkuiden on ylpeyden takia vaikea joustaa. Mutta niin kuin Raamattu sanoo, ”kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä”. Jatkuva itsepäisyys voi olla kohtalokasta. (Sananlaskut 16:18) Jeesus suositteli myöntyväistä ja taipuisaa suhtautumista sanoessaan, että jos joku haluaisi saada haltuunsa ”aluspukineesi, anna päällysvaippasikin mennä hänelle”, ja jos joku haluaisi sinun kulkevan ’yhden kilometrin, kulje hänen kanssaan kaksi’. Sen sijaan että kiistelisit jonkun läheisen henkilön kanssa, apostoli Paavali kysyi: ”Miksi ette ennemmin anna tehdä itsellenne vääryyttä?” (Matteus 5:40, 41; 1. Korinttolaisille 6:7) Jos kristityt voivat mennä näin pitkälle säilyttääkseen rauhan toisten kanssa, niin epäilemättä kahden naimisissa olevan, jotka rakastavat toisiaan, pitäisi kyetä sopeutumaan, jotta heidän uusi suhteensa onnistuisi.
5. Miten joku voisi ajatella myönteisesti tai kielteisesti aviopuolisostaan?
5 Aina on mahdollisuus olla joko onnellinen tai onneton. Kumpaan sinä olet taipuvainen? Keskitytkö sinä myönteisiin asioihin vai ajatteletko kielteisiä? Uusi vaimo voi ajatella: ’Missä on nyt se romanttinen mies, joka ennen häitä vei minut mielenkiintoisiin paikkoihin ja varasi minulle aikaansa? Hän on tullut niin arkiseksi. Hän ei kiinnitä minuun mitään huomiota. Hän ei ole se mies, jonka tunsin aikaisemmin.’ Vai ymmärtääkö vaimo sen ja arvostaako hän sitä, että mies työskentelee nyt ahkerasti voidakseen olla hyvä perheensä elättäjä? Ja huomaako uusi aviomies, että hänen vaimonsa tekee kovasti työtä valmistaessaan ruokaa ja siivotessaan ja että hän on aika ajoin hyvin väsynyt eikä hänellä ole niin paljon aikaa laittaa itseään viehättävän näköiseksi? Vai sanooko mies itsekseen: ’Mitä on tapahtunut sille viehättävälle nuorelle naiselle, jonka kanssa menin naimisiin? Hän on muuttunut nyt, kun hän on saanut itselleen miehen’?
6. Kun mies ja vaimo todella ponnistelevat avioliittonsa onnistumiseksi, niin miten se vaikuttaa heidän keskinäiseen suhteeseensa?
6 Molempien tulisi olla riittävän kypsiä käsittääkseen, ettei heillä kummallakaan ole aikaa eikä voimia tehdä edelleen kaikkea sitä, mitä he tekivät ennen naimisiin menoa. Nyt on aika olla sopeutuva ja omaksua suurta tyydytystä tuova vastuu avioliiton onnistumisesta. Yksi ihminen voi tuhota avioliiton, mutta sen saamiseksi menestymään tarvitaan kaksi. Onnellisen avioliiton aikaansaaminen on saavutus. Saavutus edellyttää jonkin suorittamista vaikeuksista huolimatta. Kun te kaksi yritätte sitä yhdessä, niin kumpikin teistä antaa osansa tähän saavutukseen. Tällainen yhteinen ponnistelu ja yhteinen tavoite sitoo teidät yhteen; se yhdistää teidät toisiinne; se tekee teistä kahdesta yhden. Ennen pitkää se luo sellaisen rakkauden siteen, joka ylittää kaiken, mitä avioliitolta on odotettu, ja sellaisessa yhdistävässä onnellisuuden tilassa on nautinto sopeutua toistensa erilaisuuksiin.
7. Milloin on hyvä antaa myöten, jos on tehtävä ratkaisuja?
7 Ylpeys häipyy rakkauden voimistuessa, eikä onnellisuutta ole ainoastaan antamisessa vaan myös myöten antamisessa, periksi antamisessa, kun kyseessä ovat henkilökohtaiset mieltymykset, ei periaate. Kyseessä voi olla esimerkiksi jonkin esineen ostaminen kotiin tai lomanviettotapa. Kun puolisot huolehtivat toistensa onnellisuudesta, niin he alkavat soveltaa apostoli Paavalin sanoja: ”Ettekä pidä silmällä vain omia asioitanne niihin henkilökohtaisesti kiinnostuneina, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita.” – Filippiläisille 2:4.
TASAPAINOINEN SUHTAUTUMINEN SUKUPUOLIELÄMÄÄN
8, 9. Mikä on Raamatun näkemys avioliiton intiimeistä suhteista?
8 Raamattu ei ole turhan kaino puhuessaan sukupuoliyhteydestä. Runollisin kielikuvin se osoittaa, miten tämän pitäisi tuottaa miehelle ja vaimolle hurmiotila; se korostaa myös sitä, että sukupuoliyhteys tulisi rajoittaa miehen ja vaimon väliseksi asiaksi. Tämä kohta löytyy Sananlaskujen 5:15–21:stä:
”Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee. Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi! Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi. Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta. Armas peura, suloinen vuorikauris – hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan. Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea? Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.”
9 Olisi kuitenkin erehdys korostaa sukupuolielämää siinä määrin, että avioliiton menestyminen näyttäisi olevan riippuvainen pariskunnan sukupuolielämästä tai että se voisi peittää muilla yhteiselämän aloilla ilmenevät vakavat virheet. Seksin kyllästämien kirjojen, elokuvien ja kaupallisten tuotteiden tulva – josta suuri osa on suunniteltu kiihottamaan eroottisia haluja – saa seksin näyttämään kovin tärkeältä. Jumalan sana on kuitenkin toista mieltä ja suosittelee itsehillintää kaikilla elämän aloilla. Avioliitossakin kaikkien hillikkeiden hylkääminen voi johtaa tapoihin, jotka halventavat aviosuhdetta. – Galatalaisille 5:22, 23; Heprealaisille 13:4.
10. Minkä huomioon ottaminen muun muassa voi auttaa avioparia sopeutumaan sukupuolielämään?
10 Sukupuolielämään sopeutuminen on usein vaikeaa ja voi viedä jonkin aikaa häitten jälkeen. Tämä johtuu tavallisesti tiedon puutteesta ja siitä, että toisen osapuolen tarpeita ei tajuta. Keskustelu etukäteen jonkun arvostetun naimisissa olevan ystävän kanssa voi auttaa. Miestä ja naista ei ainoastaan ole tehty erilaisiksi, vaan he myös tuntevat eri tavoilla. On tärkeää ottaa huomioon naisen hellyyden tarve. Mutta asiaan ei tulisi liittyä väärän häveliäisyyden tai kainouden herättämiä kielteisiä tunteita tai sellaista ajatusta, että sukupuolielämä on jotakin häpeällistä. Eikä miesten pitäisi pitää sitä valloitustilaisuutena, kuten jotkut tekevät. ”Antakoon mies vaimolleen hänelle kuuluvan”, sanoo Raamattu, ”mutta samoin myös vaimo miehelleen.” Ja kun näin menetellään, tulisi soveltaa seuraavaa Raamatun periaatetta: ”Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua.” Mikäli tällaista rakkautta ja miellyttämisen halua ilmenee molemmin puolin, sopeutuminen käy hyvin. – 1. Korinttolaisille 7:3; 10:24.
OLE ERI MIELTÄ OLEMATTA VASTENMIELINEN
11–13. Mitä meidän tulisi erimielisyyksien sattuessa pitää mielessämme, ettei seurauksena olisi vakavaa säröilyä?
11 Maan päällä ei ole kahta täysin samanlaista yksilöä. Jokainen on selvästi erilainen. Se merkitsee myös, että kaksi eri ihmistä ei voi aina olla samaa mieltä kaikessa. Useimmat erimielisyydet voivat olla vähäpätöisiä, mutta toiset voivat olla vakavia. On koteja, joissa erimielisyydet johtavat nopeasti huutamiseen, sysimiseen, lyömiseen ja esineiden heittelemiseen; jompikumpi puoliso voi lähteä kotoa muutaman päivän tai viikon ajaksi tai he voivat yksinkertaisesti lakata puhumasta toisilleen. On täysin mahdollista olla eri mieltä ilman että muodostuu tällainen tilanne. Miten? Ottamalla huomioon tietyt perustotuudet.
12 Me kaikki olemme epätäydellisiä, meillä kaikilla on vikoja, ja huolimatta siitä, että yritämme parhaamme, heikkoutemme ovat ilmeiset. Apostoli Paavali havaitsi tämän soveltuvan itseensä: ”Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan.” (Roomalaisille 7:19) Me olemme perineet syntisyyden ensimmäisiltä vanhemmiltamme. Täydellisyys ei ole ulottuvillamme. Kuka siis ”voi sanoa: ’Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni’”? – Sananlaskut 20:9; Psalmi 51:7; Roomalaisille 5:12.
13 Me hyväksymme omat heikkoutemme ja puolustamme niitä. Emmekö voisi hyväksyä aviopuolisommekin heikkoudet ja antaa ne anteeksi? Epäilemättä me tunnustamme kernaasti olevamme syntisiä, mutta alammeko puolustella jotakin tiettyä syntiä ja olemmeko haluttomia tunnustamaan sitä? Ja tajuammeko, että tämä haluttomuus tunnustaa olevansa väärässä on yleisinhimillistä ja koskee myös aviopuolisoamme, ja olemmeko siksi anteeksiantavaisia? ”Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos [rikkomus, UM] anteeksi”, sanoo henkeytetty sananlasku. Epäilemättä sinä, kuten melkein kaikki muutkin, hyväksyt ”kultaisen säännön” periaatteen. Jeesus esitti sen kuuluisassa vuorisaarnassaan: ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” Suurin osa ihmisistä toistaa sitä huulillaan, mutta vain harvat toimivat sen mukaan. Sen vilpitön soveltaminen ratkaisisi ihmissuhteiden vaikeudet muun muassa avioliitossa. – Sananlaskut 19:11; Matteus 7:12.
14, 15. a) Mikä voi olla seurauksena, kun joku tekee epäedullisia vertailuja aviopuolisonsa ja jonkun toisen välillä? b) Millaisia asioita nämä vertailut toisinaan koskevat epäviisaasti?
14 Me kaikki toivomme, että meitä pidettäisiin ja kohdeltaisiin yksilöinä. Kun joku esittää meistä epäsuotuisia vertailuja jonkun toisen suhteen mahdollisesti pitäen meidän ominaisuuksiamme tai kykyjämme huonompina, niin miten me suhtaudumme tällaiseen? Tavallisesti me loukkaannumme tai pahastumme. Itse asiassa me sanomme: ’Mutta minä en ole tuo henkilö. Minä olen MINÄ.’ Sellaiset vertailut eivät ole tavallisesti kannustavia, koska me haluamme, että meitä kohdeltaisiin ymmärtäväisesti.
15 Ottakaamme esimerkki: Ilmaisetko sinä aviomiehenä arvostavasi vaimosi valmistamaa ruokaa vai valitatko, ettei hän osaa tehdä yhtä hyvää kuin äitisi? Mistä tiedät, miten hyvä ruoanlaittaja äitisi oli avioliittonsa alussa? Ehkä vaimosi on parempi kuin hän silloin. Anna vaimollesi tilaisuus tottua uusiin tehtäviinsä ja tulla taitavaksi niissä. Entä valitatko sinä vaimona, että nuori aviomiehesi ei ansaitse yhtä hyvin kuin isäsi? Mitä isäsi ansaitsi vastanaineena? Eikä sekään ole ratkaisevaa. Tärkeää on se, miten sinä autat miestäsi. Nousetko valmistamaan hänelle aamiaisen ennen kuin hän menee työhön, niin että hän tuntee sinun tukevan ja arvostavan ponnistuksiaan? Kinasteleeko jompikumpi teistä uusista sukulaisista tai on eri mieltä ystävyyssuhteista, joita pitäisi kehittää, tai vapaa-ajan vietosta? Tällaisia ja monia muita erimielisyyksiä voi herätä. Miten te selvitätte ne?
16. Mitä väärää on siinä teoriassa, jonka mukaan kiihkeät riidat auttavat selvittämään vaikeuksia?
16 Jotkut nykyaikaiset psykologit väittävät, että riidat ovat hyödyllisiä vaikeuksien selvittämisessä. Heidän teoriansa on, että kun turhautumia kehittyy, ne aiheuttavat painetta ja räjähtävät lopulta kiivaaksi riidaksi. Sellaisten vihaisten huutojen kuumuudessa kauan pidätetty kiukku purkautuu sanoiksi ja kuolee sitten pois – näin teorian mukaan. Ennen kuin näin tapahtuu, turhautumat kiehuvat ja kypsyvät ihmisen sisällä kiehuakseen yli jonakin päivänä. Mutta on olemassa vakava vaara, että sellaiset kiivaat purkaukset voivat saada sinut sanomaan sellaista, mitä et tarkoita, ja seurauksena voi olla parantumattomia haavoja. Sinä voit loukata toista henkilöä niin pahasti, että välillenne muodostuu raja-aita, jota et pysty enää murtamaan. Sananlaskujen 18:19 varoittaakin: ”Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.” Raamatun terve neuvo kuuluu: ”Herkeä, ennenkuin riita syttyy.” – Sananlaskut 17:14.
PUHUKAA KESKENÄNNE!
17. Mitä voidaan tehdä, jotteivät erimielisyydet patoutuisi mielessä ja saavuttaisi räjähdyspistettä?
17 Paljon parempi on keskustella erimielisyyksistä niiden syntyessä kuin hautoa niitä mielessään, kunnes ne saavuttavat räjähdyspisteen. Jonkin vääryyden hautominen saa sen miltei aina näyttämään pahemmalta kuin se onkaan. Keskustele siitä heti tai unohda se. Onko se vain ohimennen esitetty huomautus? Jos on, niin unohda se. Vaatiiko se keskustelua? Onko aviopuolisosi tehnyt jotakin sellaista, mikä huolestuttaa sinua? Älä tuomitse häntä summassa; yritä ottaa asia esille kysymyksen muodossa tai tee ehdotus, joka avaa tien keskustelulle. Voisit sanoa esimerkiksi: ’Kultaseni, minä en ymmärrä yhtä asiaa. Voisitko auttaa minua?’ Kuuntele sitten. Koeta ymmärtää toisen osapuolen näkökanta. Noudata Sananlaskujen 18:13:n varoitusta: ”Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.” Kukaan meistä ei pidä siitä, että meistä tehdään vääriä johtopäätöksiä. Sen sijaan että reagoisit nopeasti, koeta ymmärtää, mikä oli teon tarkoitus tai vaikutin. Tee kuten Sananlaskujen 20:5 neuvoo: ”Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin.”
18. Mikä voi auttaa meitä voittamaan kielteiset mielialat?
18 Oletko sinä oikullinen? Pahantuulisen ihmisen kanssa on vaikea elää. Jotkut väittävät, että oikullisuutta ei voida hallita, vaan se johtuu aivojen kemiasta. Olkoon miten vain, tunteet ovat tarttuvia. Ympärillämme olevat ihmiset voivat joko rohkaista tai masentaa meitä. Musiikki voi herättää meissä erilaisia mielialoja. Kertomukset voivat vaikuttaa samalla tavalla. Ajatukset, joita haudomme mielessämme, vaikuttavat tunteisiimme. Jos mietit kielteisiä asioita, niin se masentaa sinua; tahdonvoimallasi sinä voit pakottaa mielesi ajattelemaan myönteisiä, valoisia ajatuksia. Mieti niitä. (Filippiläisille 4:8) Jos se on sinusta vaikeaa, koeta ryhtyä tarmokkaasti johonkin ruumiilliseen toimintaan – tee jotakin kovaa työtä, olkoonpa se vaikka rikkaruohojen kitkemistä tai lattian pesemistä; mene ulos hölkkäämään tai metsään kävelemään tai vielä parempi, jos löydät jotakin hyödyllistä tekemistä toisten hyväksi – mitä tahansa mikä kääntää huomiosi ja tarmosi toisaalle. On paljon parempi vaalia hyvää tuulta kuin pahaa. Ja se on paljon miellyttävämpää itsellesi ja ennen kaikkea aviopuolisollesi!
19. Miten voisi suhtautua ymmärtäväisesti aviopuolisonsa mielialoihin?
19 Joskus kuitenkin jotkin tapahtumat surettavat sinua syvästi tai vakava sairaus tai tuska vaivaa sinua. Tai kun on kysymys vaimostasi, kuukautiset ja raskaus muuttavat suuresti voimakkaiden hormonien eritystä, mikä vaikuttaa tunteisiin ja hermostoon. Nainen voi kokea tietämättään kuukautisia edeltävää jännitystä. Se on merkittävä tekijä, joka aviomiehen tulisi pitää mielessään voidakseen ärsyyntymisen sijasta osoittaa ymmärtämystä. Sellaisissa erikoisolosuhteissa sekä miehen että vaimon tulisi käsittää, mikä on syynä mielialan muutokseen, ja suhtautua siihen rakentavalla tavalla. ”Viisaan sydän tekee taitavaksi hänen suunsa ja antaa tehoa hänen huultensa opetukselle.” ja ”ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä”. – Sananlaskut 16:23; 17:17.
20–22. a) Miksi aiheetonta mustasukkaisuutta tulisi välttää? b) Miten aviopuolison turvallisuudentunnetta voidaan edistää?
20 Onko aviopuolisosi mustasukkainen? On oikein, että hän pitää kiinni maineestaan ja haluaa myös suojella avioliittoaan. Niin kuin adrenaliiniruiske saa sydämen jälleen sykkimään, niin mustasukkaisuus herättää sielun puolustamaan sellaista, mikä on rakasta. Mustasukkaisuuden vastakohta on välinpitämättömyys, eikä meidän pitäisi olla välinpitämättömiä avioliittomme suhteen.
21 Mutta on toisenlaistakin mustasukkaisuutta, joka syntyy epävarmuuden tunteesta ja jota mielikuvitus ruokkii. Sellainen hillitön, liian omistushaluinen mustasukkaisuus tekee avioliitosta epämiellyttävän vankilan, missä luottamus ja tosi rakkaus eivät voi säilyä. ”Rakkaus ei ole mustasukkainen” sellaisella tavalla, ja jäytävä mustasukkaisuus on ”mätä luissa”. – 1. Korinttolaisille 13:4; Sananlaskut 14:30.
22 Jos puolisollasi on todellinen syy mustasukkaisuudesta johtuvaan epävarmuuden tunteeseen, niin poista heti tuo syy. Ellei mitään todellista syytä ole, tee kaikkesi vahvistaaksesi mustasukkaisessa puolisossa luottamusta sanoillasi ja ennen kaikkea toiminnallasi. Yritä tavoittaa hänen sydämensä!
23. Mitä on hyödyllistä harkita, jos joku on taipuvainen etsimään ulkopuolisten apua avio-ongelmien ratkaisemiseksi?
23 Voivatko ulkopuoliset olla avuksi aviopuolisoiden erimielisyyksien ratkaisemisessa? Mahdollisesti, mutta heidän apuaan ei tulisi pyytää, elleivät molemmat aviopuolisot suostu siihen. Ensin ”riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise”. (Sananlaskut 25:9) Appivanhempien tai muiden sukulaisten pyytämiseen riidanratkaisijaksi sisältyy erikoisen suuri riski. Heidän olisi vaikea olla puolueettomia. Raamattu sanookin viisaasti: ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.” (1. Mooseksen kirja 2:24) Sama koskee vaimon suhdetta vanhempiinsa ja mieheensä. Sen sijaan, että aviopuolisot pyytäisivät vanhempiaan tai muita sukulaisiaan riidanratkaisijoiksi ja nämä asettuisivat toisen puolelle ja toista vastaan, miehen ja vaimon tulisi pysyä yhdessä ja nähdä, että heidän ongelmansa ovat yhteisiä ja että heidän tulee ratkaistakin ne yhdessä. Vetoaminen ulkopuolisiin ilman toisen puolison suostumusta halventaa molempia muitten silmissä. Jos te keskustelette avoimesti, rehellisesti ja rakkaudellisesti, niin ei ole mitään syytä, miksi te ette voisi ratkaista ongelmianne itse. Toisilta kypsiltä henkilöiltä voidaan kysyä neuvoa, mutta lopullinen ratkaisu jää sinulle ja puolisollesi.
24, 25. Mitä voidaan tehdä, jos ylpeys vaikeuttaa avio-ongelman selvittämistä?
24 ”Älkää ajatelko itsestänne liikoja, enemmän kuin on aihetta”, neuvoo apostoli Paavali. (Roomalaisille 12:3, Uusi testamentti nykysuomeksi) Sitten hän lisää: ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Roomalaisille 12:10) Joskus, kun ylpeyttämme loukataan, on hyödyllistä ajatella sitä, että me todellisuudessa emme ole kovin suuria. Ainakaan me emme ole suuria maahan verrattuna, ja maakin on pieni aurinkokunnan rinnalla, mikä puolestaan on mitätön osa maailmankaikkeutta. Jehovan silmissä ”kaikki kansakunnat ovat niinkuin ei mitään . . . ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä”. (Jesaja 40:17) Sellaiset ajatukset auttavat säilyttämään suhteellisuustajun ja näkemään, että erimielisyydet eivät loppujen lopuksi ole kovin suuria.
25 Joskus huumorintajukin voi estää meitä suhtautumasta itseemme liian vakavasti. Jos voit nauraa itsellesi, niin se on kypsyyden merkki ja tasoittaa monia vaikeuksia elämässä.
”LÄHETÄ LEIPÄSI VETTEN YLI”
26, 27. Mitä Raamatun periaatteita olisi sovellettava, jos aviopuoliso ei ole halukas selvittämään erimielisyyksiä rauhallisesti ja miksi?
26 Entä jos puolisosi ei suhtaudu myönteisesti yrityksiisi selvittää erimielisyydet rauhallisesti? Noudata Raamatun neuvoa: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään.” Jeesus on esimerkkimme, jota me haluamme jäljitellä: ”Kun häntä herjattiin, hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin.” Ihmisillä on yleinen tapa maksaa takaisin samalla mitalla. Mutta jos omaksut saman tavan, niin annat toisten muovata itseäsi, tehdä sinusta sellaisen kuin olet. Itse asiassa he tekevät silloin sinusta sellaisen kuin he ovat. Jos annat sen tapahtua, niin kiellät itsesi, sen minkä puolesta seisot, periaatteet joita pidät arvossa. Jäljittele sen sijaan Jeesusta, joka pysyy uskollisena itselleen eikä anna toisten heikkouksien vaikuttaa itseensä: ”Jos olemme uskottomia, niin hän pysyy uskollisena, sillä hän ei voi kieltää itseään.” – Roomalaisille 12:17; 1. Pietari 2:23; 2. Timoteukselle 2:13.
27 Jos olet kyllin voimakas pysähdyttääksesi pahan maksamisen pahalla tekemällä hyvää, niin voit panna alulle hyvän maksamisen hyvällä. ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun.” (Sananlaskut 15:1) Leppeä vastaus ei johdu heikkoudesta vaan voimasta, ja puolisosi vaistoaa sen. Koska niin monet maksavat samalla mitalla, niin läpimurtosi hyvyyden avulla voi muuttaa pahalla maksamisen hyvällä maksamiseksi. Eräät raamatunpaikat osoittavat tämän. ”Joka muita virvoittaa, se itse kostuu.” ”Millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” ”Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan pitkään sinä saat sen jälleen.” (Sananlaskut 11:25; Luukas 6:38; Saarnaaja 11:1) Voi kestää jonkin aikaa, ennen kuin hyvyytesi tuottaa hyvän sadon puolisossasi. Siementä ei kylvetä tänään ja korjata huomenna. Siitä huolimatta ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, . . . Älkäämme siis luopuko hyvän tekemisestä, sillä aikanaan me tulemme niittämään, ellemme lopen väsy.” – Galatalaisille 6:7–9.
28. Mitkä Sananlaskujen kirjassa esitetyt hyvät periaatteet muun muassa voivat edistää onnellista avioelämää ja miten?
28 Tässä on muutamia raamatunpaikkoja ja kysymyksiä, joita avioparit voivat harkita:
Sananlaskut 14:29: ”Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.” Jos annat itsellesi miettimisaikaa, niin etkö huomaa usein, ettei ole mitään todellista syytä vihastua?
Sananlaskut 17:27: ”Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.” Maltatko mielesi ja jätät sanomatta sellaisen, mikä suututtaisi puolisoasi?
Sananlaskut 25:11: ”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.” Sanat jotka ovat oikeita jolloinkin, voivat olla vääriä johonkin toiseen aikaan. Harkitsetko tarkoin sitä, mikä on oikea sana oikeaan aikaan?
Sananlaskut 12:18: ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.” Ennen kuin puhut, pysähdytkö ajattelemaan, mikä vaikutus sanoillasi voi olla aviopuolisoosi?
Sananlaskut 10:19: ”Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava [toimii viisaasti, UM].” Joskus me sanomme kiihdyksissä enemmän kuin tarkoitammekaan ja olemme siitä pahoillamme myöhemmin. Varotko sellaista?
Sananlaskut 20:3: ”On kunniaksi miehelle riitaa karttaa, mutta kaikki hullut riitaa haastavat.” Riitelemiseen tarvitaan kaksi. Oletko kyllin kypsä ollaksesi se, joka lopettaa sen?
Sananlaskut 10:12: ”Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.” Vatvotko jatkuvasti vanhoja erimielisyyksiä vai rakastatko aviopuolisoasi kylliksi unohtaaksesi ne?
Sananlaskut 14:9, ”New English Bible”: ”Tyhmä on liian kopea hyvittämään; oikeamieliset tietävät, mitä sovinto merkitsee.” Oletko liian ylpeä tehdäksesi myönnytyksiä ja etsiäksesi rauhaa avioliitossasi?
Sananlaskut 26:20: ”Halkojen loppuessa sammuu tuli.” Osaatko lopettaa väittelyn vai täytyykö sinun sanoa viimeinen sana?
Efesolaisille 4:26: ”Älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa.” Viivytkö erimielisyyksissä ja pitkitätkö tällä tavalla omaasi ja aviopuolisosi kärsimystä?
29. Mitä perusasioita on pidettävä mielessä, jotta avioliitto säilyisi onnellisena?
29 Viisaasta neuvosta on hyötyä vain silloin, kun sen mukaan toimitaan. Kokeile sitä. Ole myös halukas kokeilemaan puolisosi tekemää ehdotusta. Katso, onko se käyttökelpoinen. Kumman syytä on, jos jokin menee vikaan? Se ei ole tärkeää. Tärkeää on, miten asiat voidaan korjata. Ole joustava, puhu jos olet eri mieltä, keskustele siitä, äläkä suhtaudu itseesi liian vakavasti. Niin, puhukaa keskenänne! Jos ’rakastat aviopuolisoasi niin kuin itseäsi’, niin ei pitäisi olla kovin vaikeata sopeutua aviosuhteeseen ja tehdä sitä onnelliseksi. – Matteus 19:19.