Koottujen arvokkaat työt

 1. Miksi meidän töittemme ei tarvitse päättyä onnettomasti, niin kuin on kuvailtu edellisessä kirjoituksessa, ja mikä tie on varattu, jotta elämämme tulisi ikuisesti hyödylliseksi?

MUTTA täytyykö meidän työmme tämän nykyisen synnin ja kuoleman hallitseman jumalattoman maailman aikana päättyä onnettomasti, kuten edellä on kuvailtu, niin että meidän pitäisi oikeutetusti tuntea vastenmielisyyttä elämistilaisuutta kohtaan? Onko meidän elämämme oltava vain turhaa ja pelkkää jonkin yhtä saavuttamattoman tavoittelemista kuin tuuli on? Ei, jos me käännymme palvelemasta tätä maailmaa ja työskentelemme sitten Jumalan uuden maailman hyväksi. Hänen uuden maailmansa hyväksi työskenteleminen merkitsee Jehova Jumalan palvelemista, eikä hänen palvelemisensa ole koskaan turhaa. Se ansaitsee vaivan siitä huolimatta, miten paljon vainoa ja vastustusta me saamme tällaisen jumalisen työn takia. Me emme pääse mihinkään ilman Jumalaa. Ihmiset ovat epätäydellisiä, silminnähtävän syntisiä, taivaallisen oikeusistuimen tuomion alaisia ja siksi kuolevia. Yrittäköötpä he mitä tahansa, työskennelköötpä kuinka ankarasti hyvänsä ilman Jumalaa, niin nämä olosuhteet saartavat heitä aina, tuomitsevat heidät aina onnettomuuteen. He eivät voi päästä omin voimin tästä umpikujasta. Mutta Jehova Jumala on varannut tien, millä elämästämme voi tulla tarkoituksellinen, sillä voi olla jalostava merkitys ja se voi koitua iankaikkisesti hyödyksi. Tämä tie kulkee hänen Kokoojansa, Jeesuksen Kristuksen, valtakunnan kautta.

 2. Mikä työ on Jumalan lahja, ja mikä Jumalan tarkoitus oli ihmisen työn suhteen?

² Muistakaamme, että työ on Jumalan lahja, so. työ hänen palveluksessaan. Jumala pani suoramielisen ihmisen Eedenin puutarhaan tekemään työtä. Jumala ei tarkoittanut, että hänen työnsä menisi hukkaan ja päättyisi onnettomasti kuolemaan, kun hänet oli ajettu pois hänen oikeasta työpaikastaan. (1. Moos. 2:7, 8, 15) Jumalan tarkoitus oli, että ihminen olisi onnellinen työssään, näkisi työnsä tulokset ja iloitsisi niistä ja antaisi työstään saamansa hyödyn edelleen lapsilleen.

 3. Mitä Jumalan palvominen velvoittaa tekemään, ja miten me tulemme suosituiksi ottaen huomioon Jumalan lahjan, työn?

³ Jos täydellinen suoramielinen ihminen olisi työskennellyt jatkuvasti tottelevaisena siinä, mitä hänen Luojansa määräsi hänet tekemään, niin hän palvoisi Jumalaa. Jumalan palvominen ei ole koskaan turhaa eikä onnetonta. Se merkitsee iankaikkista elämää Jehova Jumalan yleisyksinvaltiuden alaisuudessa. Muistakaamme, että se heprealainen sana, mikä on käännetty toisinaan ”palvomiseksi”, merkitsee todellisuudessa ”palvelusta”. (2. Kun. 10:20–23; 2. Moos. 12:25 [menoja, käänn. sanasta palvelus]) Jos me työskentelemme Jumalan palveluksessa, niin me palvomme häntä. Jos me olemme velttoja ja laiskoja, niin me emme palvo Jumalaa, me emme noudata Jumalan esimerkkiä. Ihmisen tekeminen Jumalan kuvaksi ja hänen kaltaisuutensa mukaiseksi vaati, että ihminen tekisi työtä eikä työskentelisi turhaan, sillä suuri Kokooja, Jeesus sanoi kerran: ”Minun Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja minä teen jatkuvasti työtä.” (Joh. 5:17, Um) Salomokin sanoi: ”Minä näin kaiken [tosi] Jumalan työn, miten ihmiskunta ei pysty saamaan selville sitä työtä, mikä on tehty auringon alla. Kuinka paljon ihmiskunta työskenteleekin ankarasti etsiäkseen, niin se ei saa selvää. Ja vaikka he sanoisivatkin olevansa kyllin viisaita tietääkseen, niin he eivät pystyisi saamaan selvää.” (Saarn. 8:17, Um) Ihmiskunta etsii jatkuvasti läpi koko uuden maailman iankaikkisuuden yrittäen saada selville Jumalan työn syvyydetkin, mutta se ei kykene sitä tekemään. Me olemme suosittuja, jos me ymmärrämme, että Jumalalla on arvokasta työtä tehtäväksemme, ja jos me huomaamme, mitä se on, ja tulemme sitten Jumalan työtovereiksi siinä. Se ei ole turha lahja.

 4. Kenen luo meidät täytyy nyt koota, ja mikä askel meidän täytyy sen jälkeen ottaa, ja miten meidän tulee suhtautua tähän askeleeseen?

⁴ Kääntääkseen meidät pois turhista, hedelmättömistä töistä, tämän maailman kuolleista töistä, mitkä päättyvät onnettomuuteen, Salomo kirjoitti Koheletin, Kokoojan, kirjan. Jotta me pääsisimme nyt pois siitä ”onnettomasta tehtävästä, minkä Jumala on antanut ihmiskunnan lapsille” tässä tuomitussa vanhassa maailmassa, niin meidän täytyy tulla Suuremman Salomon, hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen, kokoamiksi kuuntelemalla hänen ääntään, hänen Jumalan kirjoitetussa Sanassa ilmaistua viisauttaan. Meidän täytyy tulla hänen kauttaan Jehova Jumalan luo ja antautua täysin hänelle uskossa ja rakkaudessa. Meidän täytyy harkita huolellisesti, mitä tämä askel merkitsee, sekä kaikkea, millaisia se vaatii nyt meitä olemaan ja mitä tekemään. Meidän ei tule olla hätäisiä tekemään antautumislupausta Jumalalle eikä myöskään tarpeettomasti viivytellä lupaamasta palvella häntä ja tehdä hänen tahtonsa iankaikkisesti. Mutta kun me olemme kerran astuneet tuollaiseen juhlalliseen, peruuttamattomaan sopimukseen, niin meidän tulee pitää se eikä niin ollen tehdä sitä turhaan päätyen onnettomuuteen. Meidän on siis tarkoitettava sitä, kun me vannomme täyttä antautuneisuutta Jehova Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta. Älköön se olko pelkkää hätäisesti ja tyhmästi puhuttujen sanojen moninkertaistamista, ilman että sydän on mukana!

 5. Mitä Salomo sanoo suun käytöstä lupauksessa, ja miten on osoitettava Jumalan pelkoa lupausta kohtaan?

⁵ ”Älä ole kerkeä suultasi, ja mitä sydämeesi tulee, niin älä salli sen olla hätäinen esittämään sanaa [tosi] Jumalan edessä. Sillä [tosi] Jumala on taivaissa, mutta sinä olet maan päällä. Siksi pitäisi sinun sanojesi osoittautua harvoiksi [eikä luvata enemmän, kuin mitä sinä tarkoitat]. Sillä uni tulee varmasti tehtävän paljouden takia [tässä maailmassa], ja typerän ääni [hätäisesti, tunteissa ilman ymmärrystä puhuttujen] sanojen runsauden tähden. Milloin tahansa sinä teet lupauksen Jumalalle, niin älä emmi täyttää sitä, sillä [monisanaisista] tyhmistä ei ole mitään iloa. Täytä mitä lupaat! On parempi, että et lupaa, kuin että lupaat etkä täytä. Älä anna suusi saattaa lihaasi tekemään syntiä äläkä sano enkelin edessä, että se oli erehdys. Miksi [tosi] Jumalan pitäisi närkästyä sinun [lupaus-] äänesi tähden ja tuhota sinun kättesi työ? Sillä [tehtävän] paljouden takia on unia, ja on myös turhuuksia, kun sanoja moninkertaistetaan [hätäisessä lupauksessa]. Mutta pelkää [tosi] Jumalaa itseään!” – Saarn. 5:2–7, Um.

 6. Kun joku on koottu hänen tehtyään lupauksen Jumalalle, niin miksi tulee sitten välttää vieraantumista tai eristymistä?

⁶ Kun joku on tullut kootuksi hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen luo siten, että hän on tehnyt lupauksen Jumalalle, niin hänen tulee sitten pysyä kaikkien hänen koottujen palvojiensa kanssa. Tällaisen lupauksen sitoman ihmisen ei pidä erottautua eikä harhaantua pois seurakunnasta. Sananlaskujen 18:1 varoittaa meitä: ”Erottautuva etsii omaa itsekästä kaipuutaan, hän murtautuu esiin vastoin kaikkea käytännöllistä viisautta.” Hän etsii itsekkäitä tekosyitä poispysymiselleen vanhurskauttaakseen itsensä, mutta hän menettelee siten tehdessään epäviisaasti ja heikentää lupauksensa täyttämiskykyä, niin, hän toimii vastoin lupaustaan tehdä Jumalan tahto. Hän riistää itseltään sen avun, minkä Jumala antaa ainoastaan kokoontuneen kansansa kautta, ja hän lankeaa varmasti onnettomasti.

 7. Mitä nuo kaksi kokoojaa sanoivat keskinäisestä yhdessäolosta, ja miksi niillä, jotka ovat Jumalalle annetun lupauksen sitomia, ei ole varaa olla poissa seurakunnan kokouksista?

⁷ Suuri Kokooja sanoi: ”Missä kaksi tai kolme on kokoontunut yhteen minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matt. 18:20, Um) Muinainen kokooja, Salomo, sanoi: ”Kaksi on parempi kuin yksi, koska heillä on hyvä palkka uurastuksestaan [yhdessä]. Sillä jos toinen heistä lankeaisi, niin toinen voi nostaa toverinsa ylös. Mutta miten on yhden ainoan laita, joka lankeaa, kun ei ole toista nostamassa häntä ylös? Myöskin jos kaksi paneutuu yhdessä maata, niin heidän tulee varmasti lämmin, mutta miten yksi ainoa voi pysytellä lämpimänä? Ja jos joku voisi voittaa yhden yksinäisen, niin kaksi yhdessä voisi pitää puoliaan häntä vastaan. Eikä kolminkertainen köysi voi repeytyä nopeasti kahtia.” (Saarn. 4:9–12, Um) Kaikki Jehovan hengelliseen temppeliin hänen palvontaansa varten kootut ovat saman lupauksen alaisia. Heidän kaikkien täytyy täyttää lupauksensa yhdessä, auttaen rakkaudellisesti toisiaan täyttämään lupauksensa, niin ettei Saatana Perkele ja hänen maailmansa voittaisi ketään. Heillä ei ole sen tähden varaa pysyä poissa seurakunnan kokouksista eikä muistakaan kokoontumisista. Heidän täytyy vahvistaa yhteyden, yhteenkuuluvaisuuden ja keskinäisen riippuvaisuuden ja tarpeen tunnettaan.

AIKA TOIMIA VALTAKUNNAN TYÖSSÄ

 8. Mitä meidän Kokoojamme sanoi tulostamme hänen luoksensa, ja mitkä syyt Salomo esittää sille, että meidän on pidettävä kuninkaan määräykset?

⁸ Hän, joka kokoaa meidät, kun me annamme lupauksen Jehovalle, on hallitseva Kuningas Jeesus Kristus, joka sanoi: ”Yksikään ihminen ei voi tulla minun luokseni, jollei Isä, joka lähetti minut, vedä häntä.” (Joh. 6:44, Um) Jehova vetää meitä voidellun Kuninkaansa luo, jotta me seuraisimme hänen askeleissaan ja palvelisimme Häntä. Kun me annamme lupauksen Jehovalle, niin me teemme hänen edessään valan, että me kannatamme hänen Voideltunsa valtakuntaa, sillä hänen Kuninkaansa on se Johtaja, jonka hän on antanut meille. Meidän täytyy totella Jehovan voidellun Kuninkaan määräyksiä täyttäessämme lupaustamme. Kokooja sanoo: ”Minä [sanon:] ’Pidä toki kuninkaan määräys ja tee se kunnioituksella Jumalan valaa kohtaan. Älä hätäile, niin että saatat mennä pois hänen edestään. Älä pysy pahassa, sillä hän tekee kaiken, mikä häntä miellyttää, koska kuninkaan sana on käskyvalta, ja kuka voi sanoa hänelle: ”Mitä sinä teet?”’ Se, joka pitää käskyn, ei tunne mitään, mikä on onnetonta, ja viisas sydän tietää sekä ajan että tuomion. Sillä on olemassa aika ja tuomio joka asialle, koska ihmiskunnan onnettomuus painaa yltäkylläisenä sitä.” – Saarn. 8:2–6, Um.

 9. Miten Jehova on järjestänyt kaiken hyvin aikanaan valtakuntansa ja sen julistamisen suhteen?

⁹ Kokooja sanoo sopivasti: ”Kaikelle on määräaika, aika joka asialle auringon alla: Minä olen nähnyt sen tehtävän, minkä Jumala on antanut ihmiskunnan lapsille ja missä toimia. Hän on tehnyt kaiken hyvin järjestettynä aikanaan.” (Saarn. 3:1, 10, 11, Um) Jehova määräsi tietyn vuoden ”kansain seitsemän ajan” loppumiselle, ja niin tuli v. 1914 hänen määräaikansa panna valtakuntansa toimimaan voidellun Kuninkaansa käsissä. Hän tuli myöhemmin määräaikanaan, keväällä v. 1918, hengelliseen temppeliinsä kuninkaallisen Sanansaattajansa, Jeesuksen Kristuksen, seuraamana tuomitsemistyötä varten. Sen jälkeen tuli aika koota hänen ”pienen laumansa” lampaat ja sitten ”suuren joukon” lampaat Jehovan määräämän tapahtumain ajoituksen mukaisesti. Sitten tuli hänen lampailleen aika suorittaa tietty lopputyö, nimittäin julistaa hänen perustettua valtakuntaansa maailmanlaajuisesti ja kaiuttaa varoitusta tämän vanhan maailman lopusta koko ihmiskunnalle. Jeesus Kristus, joka on nyt Kuningas, antoi loppua koskevassa ennustuksessaan meille määräykset suorittaa tämä valtakunnan julistaminen sanoen: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” – Matt. 24:14, Um.

10. Miten me osoitamme viisautta Kuninkaan määräyksen ja lupauksemme ja sen suhteen, että kieltäydymme uhmaamasta Jehovan Kuningasta?

¹⁰ Kokooja käskee meitä osoittamaan viisautta ja pitämään juuri tämän Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen käskyn ja tekemään sen erityisesti kunnioituksesta sitä valaa kohtaan, minkä me olemme antaneet Jumalalle sen yhteydessä, kun me lupasimme hänelle tehdä hänen tahtonsa. Me olemme antaneet sanamme, me emme rohkene osoittautua väärinvannojiksi, älkäämme siis rikkoko lupaustamme! Me olemme sen perusteella, mitä olemme luvanneet ja vannoneet Korkeimman Jumalan edessä, velvolliset täyttämään hänen Kuninkaansa määräyksen, Kuninkaan, joka istuu Jehovan valtaistuimella. Me emme voi jättää hänen Kuningastaan luopuen hänestä ja hyläten Valtakunnan asettamia velvollisuuksiamme. Se olisi pahasti tehty. Me emme voi liittyä tämän maailman hallitsijoihin uhmaamaan Jehovan Kuningasta sanoen: ”Mitä sinä teet?” He ja me emme voi pysähdyttää Kuningasta tekemästä ”kaikkea, mikä häntä miellyttää”, ja häntä miellyttää tänä aikana tämän Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnauttaminen kaikkialla kaikenlaisille ihmisille. Kuninkaan sana on käskyvalta. Se toteutuu ja sitä toteutetaan koko Saatanan maailman uhmaamisesta huolimatta.

11. Jos me kootut olemme viisassydämisiä, niin mitä me tiedämme ja näemme, ja siis mitä me teemme välttääksemme maailman tuhon?

¹¹ Vaikka jotkut kristityiksi tunnustautuvat eivät haluakaan osallistua Valtakunnan saarnaamiseen niiden ponnistusten takia, joita se vaatii, ja sen vainon vuoksi, mitä se aiheuttaa, niin hyvän uutisen saarnaaminen ei hidastu eikä lakkaa. Se jatkuu joka tapauksessa ilman niitä, jotka pidättyvät siitä, koska saarnaaminen on Kuninkaan määräyksen tottelemista ja hänen määräyksensä on ”käskyvalta”. Jos me kootut olemme viisassydämisiä, niin me tiedämme, että Jumala järjesti hyvin Valtakuntaa koskevan saarnaamisen täksi ”lopun ajaksi” ennen Harmagedonin taistelua. Me saamme nähdä, että tämä on hänen sille määräämänsä aika ja että hänen tuomionsa on käynnissä kaikkia ihmisten asioita kohtaan ja sitäkin kohtaan, mitä me teemme. Me haluamme hänen hyväksyntäänsä tuomiolla. Me pidämme siksi hänen Kuninkaansa kautta antaman käskyn. Kun me teemme näin, niin me emme tunne sitä onnettomuutta, mikä nyt estää ja pettää kaikkia tämän maailman ihmisiä ja mikä saa tuhoisan ilmauksensa Harmagedonissa.

12. a) Kenen ajan mukaan meidän pitäisi nyt sovittaa itsemme ja miten? b) Mitä meidän ei tule etsiä verukkeiksemme ja miksi ei?

¹² Tämä on aikojen aikaa! Sovittakaamme nyt itsemme lupauksemme mukaisesti Jumalan ajan mukaan. Osoittakaamme itsellemme, että tämä on hänen kuninkaallisen pelastussanomansa saarnaamisaikaa. Suorittakaamme myöskin ehdottomasti tälle ajalle määrättyä erikoista työtä. Silloin me teemme arvokasta työtä. Väärän työn tekeminen tänä ylen tärkeänä aikana merkitsee onnettomuuteen päätymistä. Se merkitsee antautumistamme ”suurimpaan turhuuteen”. Kaikki muu paitsi tämä Jumalan tälle ajalle määräämä työ ”on turhuutta”, mistä ihminen ei hyödy mitään kaikesta nykyisestä uurastuksestaan huolimatta. (Saarn. 1:2, 3) Ottakaamme siitä syystä vastaan ”Jumalan lahja”, hänen työnsä, minkä hän tarjoaa nyt meille tehtäväksi. Älkäämme tähyilkö verukkeita ollaksemme osallistumatta tämän ”Jumalan lahjan” käyttöön päätellen asioita ulkonäön perusteella, mikä näyttää tekevän ne epäsuotuisiksi. ”Se, joka tähyilee tuulta, ei kylvä siementä, ja se, joka katselee pilviä, ei korjaa.” (Saarn. 11:4, Um) Olkoon iskulauseemme epäsuotuisista näennäisyyksistä huolimatta: Eteenpäin työssä! ”Kylvä aamulla siemenesi, äläkä anna kätesi levätä iltaan mennessä, sillä sinä et tiedä, missä tällä on menestystä, täälläkö vai tuolla, vai ovatko ne kumpikin yhtä hyvät.” (Saarn. 11:6, Um) Älkäämme tuhlatko aikaa, älkäämme osoittautuko laiskoiksi tässä kaikkein suurenmoisimmassa tilaisuudessa!

13. Miksi meidän tulee antaa voimamme Valtakunnan palvelukseen täysimmässä määrässä, ja mikä kokoojan nuorille antama varoitus on tässä suhteessa sopiva?

¹³ Älkäämme tuhlatko voimaamme onnettomaan tehtävään! Aika, jolloin voimme käyttää voimaamme Valtakunnan palveluksessa nyt, on liian rajoitettu. Antakaamme täysimmässä mitassa voimamme Valtakunnan palvelukseen! Nuorilla on erityinen tilaisuus tässä suhteessa. Jos he väärinkäyttävät nuoruutensa turhaan, onnettomissa töissä, niin Jumala tuomitsee heidät siitä aikanaan. Kokooja varoittaa: ”Iloitse, nuori mies, nuoruudessasi, ja tehköön sydämesi hyvää sinulle nuoren miehuutesi päivinä, ja vaella sydämesi teitä ja siinä, mitä silmäsi näkevät. Mutta tiedä, että [tosi] Jumala saattaa sinut tuomiolle kaikkien näiden perusteella. Poista siis harmi sydämestäsi ja torju tuska lihastasi, sillä nuoruus ja elämän kevät ovat turhuutta.” – Saarn. 11:9, 10, Um.

14. a) Mitä kokooja käskee nuorta tekemään onnettomuuden torjumiseksi ja nuoruuden ja elämän kevään käyttämiseksi niin, ettei se mene hukkaan? b) Miksi useimmilla lapsilla ei ole nyt tilaisuutta saavuttaa vanhuutta väärinkäytetyn nuoruuden jälkeen?

¹⁴ Miten nuori mies ja nainen voi torjua tuhon, säästää sydämen harmeilta ja estää nuoruuden ja elämän kevään elämistä turhaan? Kokooja vastaa: ”Muista nyt suurenmoista Luojaasi nuoren miehuutesi päivinä, ennen kuin onnettomat päivät alkavat tulla tai ennen kuin ne vuodet ovat saapuneet, jolloin sinä sanot: ’Ne eivät miellytä minua’; . . . ennen kuin hopealanka on poistettu ja kultainen malja murskautuu ja astia lähteellä on rikkoutunut ja säiliön vesiratas on murskaantunut. Silloin tomu palaa maahan niin kuin se oli ollutkin, ja itse henki palajaa [tosi] Jumalan luo, joka antoi sen.” (Saarn. 12:1–7, Um) Tosiasia on, että useimmilla tämän ajan pojilla ja tytöillä ei ole tilaisuutta päästä onnettomiin vanhuuden päiviin tuhlatun nuoruuden ja elämän kevään jälkeen, jolloin elämä on ollut heille turha. Harmagedonin yleissodan tuho lyö Jumalan ajoituksen mukaan heidät heidän ollessaan vielä nuoruudessaan ja elämänsä keväässä, koska he eivät muista suurenmoista Luojaansa eivätkä palvele häntä arvokkain töin.

15. Miksi meidän ei tarvitse ryhtyä kokeilemaan, ja minkä me vältämme ottamalla vaarin Salomon henkeytetyistä sanoista?

¹⁵ Me olemme siis tarkastaneet sitä, mitä kokooja on sanonut. Meille on ilmoitettu, mikä on ”suurin turhuus” ja mikä on ”onneton tehtävä”. Meidän ei tarvitse ryhtyä kokeilemaan todetaksemme sen itse kokemuksen kautta. Kokooja on kaikkine kuninkaana omaamine mahdollisuuksineen ja tilaisuuksineen suorittanut kokeilun ja antaa meille kokeilunsa havainnot. Meidän tulee välttää suurinta turhuutta ja säästää itsemme tuholta ottamalla vaarin hänen henkeytetyistä viisaista sanoistaan.

16. a) Mikä johtopäätös meidän tulee nyt tehdä asiasta, ja miten meidän on toimittava oikean johtopäätöksemme jälkeen? b) Minkälaisen tuomion meidän arvokkaat työmme saavat?

¹⁶ Mikä johtopäätös meidän pitäisi tehdä ja miten meidän olisi toimittava oikean johtopäätöksemme jälkeen ottaen huomioon noiden arvokkaitten asioitten tarkastelun hänen kanssaan? Tämä, mikä on lausuttu hänen sanoissaan: ”Johtopäätös asiasta, kaikesta kuullusta, on: Pelkää [tosi] Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Sillä tämä on ihmisen koko [velvollisuus]. Sillä [tosi] Jumala itse saattaa kaikenlaisen työn tuomiolle mitä tulee kaikkeen salattuun, olipa se hyvää tai pahaa.” (Saarn. 12:13, 14, Um) Me emme voi salata emmekä pidättää mitään hänen tuomioltaan. Meidän velvollisuutemme on siis asetettu selvästi eteemme. Osoittakaamme Jumalan-pelkomme yksityisessä eli salatussa elämässämme sekä julkisessa elämässämme kaikkien ihmisten edessä pitämällä hänen käskynsä. Meidän työmme ovat silloin arvokkaita ja saavat Jumalan myönteisen tuomion, mikä tekee meille iankaikkisen elämän saavuttamisen mahdolliseksi hänen siunatun seurakuntansa mukana hänen tulevassa vanhurskaassa maailmassaan. – Saarn. 8:12, 13.