”Uhratkaamme Jumalalle ylistysuhria”

”Me tuomme sinulle uhrimulleiksi huultemme uhrit.” – Hoosea 14:3.

1. Miten juutalaiset papit sanoivat, että Jehovan pöytä oli ylenkatsottava, ja miten Jehova suhtautui siihen?

JEHOVA syytti viidennellätoista vuosisadalla ennen Kristusta eläneitä juutalaisia pappeja siitä, että he halveksivat hänen nimeään ja sanoivat: ”Jehovan pöytä on ylenkatsottava.” (Mal. 1:6, 7, As) Teeskennellen järkytystä ja hämmästystä nuo uskonnolliset johtajat kysyivät, missä he olivat tehneet näin. Jehova vastasi: ”Kun te uhraatte sokeita eläimiä uhrina, niin eikö se ole paha? Ja kun te uhraatte niitä, jotka ovat rampoja tai sairaita, niin eikö se ole paha? Tarjoa sitä maaherrallesi. Onko hän tyytyväinen sinuun tai osoittaako hän sinulle suosiota?” Lakiliitto vaati eläinuhreja, ja papit uhrasivat niitä. Mutta se vaati myöskin terveitten, virheettömien eläinten uhraamista, ja tätä eivät papit tehneet. He ottivat sen sijaan ala-arvoisia, sairaita ja rampoja sekä sokeita eläimiä ja uhrasivat niitä Jehovan alttarilla eli pöydällä. He halveksivat siten hänen nimeään ja kohtelivat hänen pöytäänsä ylenkatseellisesti. He eivät olisi ajatelleet hetkeäkään tarjota sellaisia sairaita anteja maaherralleen, joka oli ihminen, kun he koettivat miellyttää häntä ja saavuttaa hänen suosionsa. Mutta kun he anoivat Korkeimman Jumalan suosiota, niin he pidättivät virheettömät eläimet ja uhrasivat hänelle ala-arvoisia hylkyjä, mitkä maksoivat heille vähän tai eivät mitään ja olivat joka tapauksessa itse asiassa arvottomia. Kävikö se päinsä? Jehova sanoi, ettei se käy: ”Kun hän saa sellaisen lahjan teidän kädestänne, niin osoittaako hän suosiota kenellekään teistä?” Heidät kirottiin pettureina, koska he olivat antaneet lupauksen ja heillä oli keinot täyttää lupaus, mutta he jättivät itsekkäästi tekemättä sitä: ”Kirottu olkoon se petturi, jolla on uros laumassaan ja joka lupaa sen ja uhraa kuitenkin Herralle sellaista, mikä on viallista.” – Mal. 1:8, 9, 14, Ts.

2, 3. Mitä eläinuhreihin verrattavia uhreja kristityt uhraavat nykyään?

² Eikö se ollut törkeän syntistä ja röyhkeää sellaisen kansan tehdä, joka väitti olevansa Jehovan kansa? Kun kansa toi sairaita uhreja ja kun papit uhrasivat niitä Jehovan pöydällä, niin se oli mitä ylenkatseellisin tapa kohdella Kaikkivaltiasta Jumalaa, hänen alentamistaan paljon alemma heidän ihmishallitsijoitaan, joita he eivät olisi koskaan uneksineetkaan kohtelevansa niin kelvottomasti ja häpäisevästi. Jos sinä olisit elänyt noina päivinä, niin et suinkaan sinä olisi osoittanut moista ylenkatsetta Jehovan pöytää kohtaan? Vai olisitko? Teetkö sinä niin nyt? Monet, monet ihmiset tekevät siten. Mutta miten he voivat, koska eläinuhreja ei uhrata enää alttarilla? Nyt on annettava uhreja, joita verrataan noihin silloin uhrattuihin eläinuhreihin, ja nykyään uhrattujen uhrien täytyy olla yhtä puhtaita ja terveitä ja virheettömiä kuin muinaisten eläinuhrienkin piti olla. Mitä nämä nykyaikaiset uhrit ovat? Uhraatko sinä niitä? Ja ovatko sinun uhrisi sairaita vai terveitä, rampoja vai virheettömiä, sokeita vai näkeviä?

³ Hoosean 14:2 (As) sanoo: ”Ottakaa mukaanne sanoja ja palatkaa Jehovan luo. Sanokaa hänelle: ’Ota pois kaikki vääryys ja hyväksy se, mikä on hyvää, niin me annamme mulleiksi huultemme uhrit.’” Jos me olemme ajelehtineet pois Jehovan suosiosta, niin meidän täytyy ottaa katumusta ilmaisevia ja anteeksiantoa anovia sanoja ja palata ne mukanamme hänen luokseen uhraten näitä sanoja uhrimulleina. Eikä meidän ole ainoastaan ilmaistava katumusta, vaan myöskin julistettava julkisesti Jehovan nimeä ja ylistystä, mitkä ovat uhrattavia sanoja, niinkuin elonkorjuun hedelmät olivat Mooseksen lain alaisuudessa: ”Uhratkaamme hänen kauttaan aina Jumalalle ylistysuhria, se on, niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään.” Nyt tulee siis uhrata Jehovalle ylistysuhrina sanoja, meidän huultemme mulleja ja hedelmiä. Kristityn täytyy uhrata totuuden ja terveen opin sanoja, sanoja, mitkä kirkastavat Jehovaa ja hänen päätöksiään, ja kristityn täytyy erityisesti nyt uhrata oikeita sanoja Jumalan vanhurskaan uuden maailman hyvästä uutisesta. – Hepr. 13:15, Um.

4. Miten kristikunta on tässä uhraamisasiassa samanlainen kuin moitittavat juutalaiset papit?

⁴ Kristityt väittävät seuraavansa Kristuksen askeleissa, mikä sisältää lupauksen uhrata niitä sanahedelmiä ja -mulleja, joita hänkin uhrasi. Samoin kuin israelilaisilla oli otollisia eläimiä laumoissaan, on miljoonilla kristityiksi tunnustautuvillakin otollisia sanoja saatavissa. Sadoilla kielillä laajalti levinnyt Raamattu on täynnä näitä sanoja. Uhratakseen niitä huuliltaan kristittyjen tarvitsee vain ostaa aikaa ja ponnistella tarpeeksi omaksuakseen niitä mieleensä ja sydämeensä. Mutta kristikunnan miljoonien ihmisten suurin osa arvioi tämän hinnan liian suureksi, niinkuin uskottomat israelilaisetkin pitivät hintaa liian korkeana uhratakseen virheettömiä eläimiä ja korvasivat ne sentähden ala-arvoisilla hylyillä. Israelilaiset antoivat hienot eläimet maaherroille, jotka olivat ihmisiä, saadakseen suosiota, ja kristikunnan miljoonat antavat parhaan aikansa ja ponnistelunsa palvellakseen kansallisjohtajia ja maallisia työnantajia, jotta saisivat suosiota ja vaikutusvaltaa, palkkiota ja lihallista mukavuutta. Jeesus sanoi: ”Maksakaa takaisin keisarille kuuluva keisarille, mutta Jumalalle kuuluva Jumalalle.” Nykyään on taipumus maksaa kaikki tälle maailmalle ja sen lihallisille töille, sekin, mikä kuuluu Jumalalle. He eivät harkitsekaan antaa Jehovalle muuta kuin aikansa ja tarmonsa jätteistä ja rippeistä. Näistä jätteistä he saattavat uhrata mitättömän ponnistuksen omistaakseen näennäisen antaumuksen Jumalalle. – Luuk. 20:25, Um.

5. Miten monet kristityiksi tnnustautuvat saastuttavat Jehovan pöydän?

⁵ Mitä tämä merkitsee? Samaa kuin sanoisi: ”Jehovan pöytä on ylenkatsottava.” Samaa kuin tahtoisi sanoa, että hänen pöydällään tulee olla ainoastaan rippeitä ja jätteitä. Hänen pöydällään uhrattujen sanojen tulee olla ravitsevaa hengellistä ruokaa, mutta jos sinun kristillinen puheesi ei ole muuta kuin ulkoaopittujen uskontunnustusten ja uskonnollisten perimätietojen ajatuksetonta toistamista – joiden perimätietojen Jeesus sanoi tekevän tyhjäksi Jumalan Sanan – niin sinä saastutat totisesti Jehovan pöydän. (Matt. 15:6) Jos sinun huultesi mullit ovat sanoja, mitkä opettavat sellaisia pakanaoppeja kuin kuolematon sielu, vaikka Raamattu sanoo: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava”, ja syntisten iankaikkinen vaiva, vaikka Jumalan Sana sanoo: ”Se palkka, minkä synti maksaa, on kuolema”, ja kolminaisuus vastoin Jeesuksen lausuntoa: ”Isä on minua suurempi”, niin nuo sanamullit ovat sairaita ja rampoja ja sokeita, ja kuka tahansa ravitsee niillä itseään, hän tulee hengellisesti sairaaksi ja raajarikoksi ja valistumattomaksi. (Hes. 18:4; Room. 6:23, Um; Joh. 14:28) Miljoonat kristityiksi itseään luulevat ihmiset kertaavat sanoja ymmärtämättä niitä todellisuudessa ja suorittavat uskonnollisia muodollisuuksia ja menoja ja tapoja, samoin kuin muinaiset juutalaisetkin noudattivat uhraamismuodollisuutta uhraamalla viallisia eläimiä. Tällaiset lähestyvät Jehovaa suullaan, kunnioittavat häntä huulillaan, mutta heidän sydämensä on kaukana hänestä, minkävuoksi Jehova sanoo heille: ”Heidän uskontonsa on pilkkaa, pelkkää ulkoläksynä opittua perimätietoa.” – Jes. 29:13, Mo.

6. Mitä Jehovan todelliset kristityt todistajat tekevät ahkerasti?

⁶ Jehovan todelliset kristityt todistajat eivät toimi näin ylenkatseellisesti Jehovan pöytään nähden. He pitävät ensisijaisen tärkeänä Raamatun valikoitujen sanojen ottamista ja niiden uhraamista huultensa hedelmänä ja mulleina. He käyttävät niitä sanoja, mitkä ovat oikeita ja valistavia sekä hengellistä terveyttä tuottavia, vaikka luopioenemmistö näinä viimeisinä päivinä ei ”suvaitse tervettä opetusta”. (2. Tim. 4:3, Um) On kuitenkin monien tuhansien muodostama vähemmistö, joka on tietoinen hengellisestä tarpeestaan, ja kun nämä kääntyvät pois puhdasoppisten uskontojen oppiuhreista, mitkä ovat muinaisen pakanuuden ja nykyisen filosofian ja tieteellisten teorioiden saastuttamia, ja turvautuvat Jehovan todistajien tarjoamaan Raamatun totuuteen, niin he tulevat hengellisesti ravituiksi ja tyydytetyiksi. Meidän täytyy näin ollen varmistautua siitä, että olemme tutkineet saadaksemme oikeat vastaukset, voimalliset sanat ja selvät selitykset, mitkä kirkastavat Jehovaa ja hänen Sanaansa ja päätöksiään. Ne eivät saa olla epäselviä ja sairaalloisia ja heikkoja, vaan niin voimakkaita, että ne valtaavat kuulijoittemme mielen ja tunkevat sieltä pois sinne istutetut väärät sanat. Tarpeelliset sanat on Raamatussa, meidän täytyy saada ne sieltä käytettäviksemme ylistysuhrina.

RAAMATUN LUKEMINEN

7. Mitä meidän täytyy tehdä saadaksemme oikeaa viisautta Raamatusta?

⁷ Jos meidän sanauhrimme eivät ole Raamatusta saatavia hyviä uhreja, jos me olemme liian laiskoja henkisesti etsiäksemme parhaat, niin meidän Jehovan pöydälle asettamamme hengellinen ravinto ei ole riittävä, ja se näyttää ylenkatsottavalta toisista, jotka eivät pysty syrjäyttämään vastakkaisia uskomuksiaan tai väitteitään. Vain ennalta tutkien me voimme vastata tehokkaasti: ”Vanhurskaan sydän tutkii vastatakseen.” Ja meidän on kaivettava Raamatusta näitä totuuksia, niinkuin kaivosmies ponnistelee löytääkseen kallisarvoisia metalleja: ”Poikani, jos sinä tahdot ottaa vastaan minun sanani ja koota itsellesi minun käskyjäni, niin että kallistat korvasi viisaudelle ja mukautat sydämesi ymmärrykseen, niin, jos sinä huudat terävää huomiokykyä ja korotat äänesi saadaksesi ymmärrystä, jos sinä etsit sitä kuin hopeaa ja haeskelet sitä kuin kätkettyjä aarteita, niin silloin sinä ymmärrät Jehovan pelon ja löydät Jumalan tiedon. Sillä Jehova antaa viisautta, hänen suustaan tulee tieto ja ymmärrys, hän kokoaa oikeaa viisautta oikeamielisille, hän on kilpi niille, jotka vaeltavat nuhteettomuudessa.” Jehova on koonnut oikeaa viisautta meille Raamattuun, ja jos me etsimme ahkerasti, niin lupaus on, että me löydämme sen. – Sananl. 15:28; 2:1–7, As.

8. Mitä esimerkkejä on säännöllisestä Raamatun lukemisesta?

⁸ Meidän pitäisi lukea säännöllisesti Raamattua. Israelin kuningasta käskettiin ”kirjoittamaan kirjaan itselleen jäljennös tästä laista” sanoen, että ”hänen täytyy lukea sitä kaikki elämänsä päivät”. Pyhien Kirjoitusten jäljennökset olivat noina päivinä harvinaiset, ja vain harvoilla henkilöillä oli omat kappaleensa niistä, minkävuoksi käskettiin suorittamaan julkista lukemista: ”Sinä luet tämän lain koko Israelin edessä heidän kuultensa.” Eräässä erikoistilaisuudessa kohta Israelin mentyä Kanaaniin ”ei osoittautunut olevan sanaakaan kaikesta, mitä Mooses oli käskenyt, mitä Joosua ei olisi lukenut ääneen koko Israelin seurakunnan, naisten ja pienokaisten sekä tilapäisasukasten edessä, jotka vaelsivat heidän keskellään”. Vuosisatoja myöhemmin kuningas Joosia ”luki heidän kuultensa kaikki Jehovan huoneesta löydetyn liitonkirjan sanat”, ja seurauksena oli kansan puhdistus paholaisten palvonnasta. Useita vuosisatoja myöhemmin suoritettiin yhä säännöllisesti julkista lukemista: ”Sillä muinaisista ajoista asti on Mooseksella ollut kaupungissa toisensa jälkeen niitä, jotka saarnaavat häntä, koska häntä luetaan ääneen synagoogissa joka sapatti.” – 5. Moos. 17:18, 19; 31:11; Joos. 8:35; 2. Kun. 23:2; Apt. 15:21, Um.

9. Miksi pelkkä Raamatun lukeminen ei riitä, ja mikä lisäapu on saatavissa?

⁹ Me olemme nykyään onnellisempia, koska rotatiokoneet painavat Raamattuja miljoonin kappalein. Jokainen janoava voi juoda helposti elämän vettä, jos hän omistaa Raamatun ja lukee sitä. Mutta toisinaan ei riitä pelkkä lukeminen. Joku voi tarvita apua ymmärtääkseen, niinkuin se etiopialainen, jonka evankelista Filippus näki lukevan Jesajan kirjaa. ”Ymmärrätkö sinä tosiaan, mitä sinä luet ääneen?” kysyi Filippus häneltä. ”Kuinka minä tosiaan voisin ymmärtää, jollei joku opasta minua?” hän vastasi. Filippus antoi tarvittavan opastuksen asian ymmärtämiseksi oikein. (Apt. 8:26–38, Um) Jehova varaa nyt ohjeita täydentämään Raamatun lukemista ”uskollisen ja ymmärtäväisen orja” -järjestönsä kautta, jonka hän lupasi tarjoavan hengellistä ’ruokaa sopivaan aikaan’. Suuri osa tästä avusta annetaan levittämällä painettuja Raamatun tutkistelun apuvälineitä, ja näitä käyttäen voi ihminen saavuttaa yhä kasvavan ymmärryksen Raamattunsa lukemisesta. Jokin näistä apuvälineistä voi koota muutamien sivujen alalle kaikki jotakin määrättyä aihetta koskevat raamatunpaikat, mitkä ovat hajallaan pitkin Raamattua, säästäen siten tutkijalta aikaa ja myöskin varmistaen sen, ettei hän sivuuta yhtään täydelle ymmärtämiselle tärkeää kohtaa. Uusi tutkija tarvitsee nämäkin painetut apuvälineet omatessaan usein jonkun toisen apua, ja Jeesus lupasi apunsa, vaikka vain kaksi tulee yhteen opiskelemaan: ”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” – Matt. 24:45; 18:20.

10. Mitkä tapaukset osoittavat, että Raamatun lukemiseen kuuluu selitykset?

¹⁰ Samoin kuin yksityisesti lukeva voi tarvita apua, niin hyötyvät nekin, jotka kuuntelevat julkista lukemista, jos sitä seuraa selitykset. Kuningas Joosafat lähetti hallituksensa aikana ruhtinaita ja leeviläisiä ja pappeja ”opettamaan Juudan kaupungeissa”: ”Ja he alkoivat opettaa Juudassa, ja heidän mukanaan oli Jehovan lain kirja, ja he kulkivat edelleen kaikissa Juudan kaupungeissa ja opettivat kansan seassa.” Tämä raamatullinen valistusohjelma käsitti varmasti enemmän kuin pelkkää lain lukemista. Siihen sisältyi epäilemättä lain selitykset ja sovellutukset sekä kehoitukset tottelevaisuuteen. Maaherra Nehemia luetti vankeuden jälkeen lakia ääneen päivänkoitosta puolipäivään, ja kansa kuunteli tarkkaavasti, mutta kirjoitettujen sanojen lisäksi puhuttiin sanoja sen varmistamiseksi, että jokainen ymmärsi: ”Ja he jatkoivat ääneenlukemista kirjasta, [tosi] Jumalan laista, ja se selitettiin ja [sille] annettiin merkitys, ja he jatkoivat selityksen antamista luetulle.” Jeesus luki julkisesti Nasaretin synagoogassa, ja kun hän oli lopettanut, niin hän selitti: ”Tänään on tämä kirjoitus, minkä te juuri kuulitte, täyttynyt.” On todennäköistä, että hän sanoi enemmän, kuin mitä lyhyt kertomus sisältää. Kuunneltuaan julkista lukemista synagoogassa apostoli Paavali puhui johtavien virkailijoitten kehoituksesta pitkähkösti, ja sitä arvostettiin niin suuresti, että kansa pyysi häntä puhumaan seuraavanakin sapattina, ja ”seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuuntelemaan Jehovan sanaa”. Paavali neuvoi nuorta Timoteusta kehoittamaan ja opettamaan julkisen lukemisen ohella: ”Harrasta jatkuvasti julkista lukemista, kehoittamista, opettamista.” – 2. Aikak. 17:7–9; Neh. 8:3, 8; Luuk. 4:16–21; Apt. 13:15–44; 1. Tim. 4:13, Um.

KOKOUKSISSA KÄYMINEN

11. Miksi seurakunnan kokouksissa läsnäoleminen on nyt tärkeää?

¹¹ Sekä yksityinen että julkinen Raamatun lukeminen, mitä seuraa keskustelu ja selitys joko painettuna tai suullisesti, auttaa paljon niiden sanojen saamisessa Raamatusta, joita me tarvitsemme uhrataksemme otollisia sanamulleja. Mutta Jehova antaa nykyään näkyvän järjestönsä kautta lisäapua järjestämällä seurakunnan kokouksia. Hän levittää näissä kokouksissa hengellisen pöydän meille, ja jos me jäämme pois, niin me sanomme, että tämä pöytä on ylenkatsottava, halveksimme sitä sellaisena, millä ei ole todellista arvoa. Kuitenkin se on tärkeää meille meidän hengelliseksi ravitsemiseksemme ja vahvistamiseksemme sekä kristittyinä yksilöinä että seurakuntana. Me voimme julistaa kokouksissa toivomme toisten edessä antamalla selityksemme ja kuulla heidän selityksistään heidän julistamansa toivon. Me voimme rohkaista toisia esittämällä selityksemme ja rohkaistua itse heidän selityksistään. Tämä on erityisen tärkeätä tänä nykyisenä lopun aikana: ”Pitäkäämme kiinni toivomme julkisesta julistamisesta horjumatta, sillä hän, joka lupasi, on uskollinen. Ja antakaamme arvoa toisillemme kannustaaksemme rakkauteen ja oikeisiin töihin, unohtamatta yhteenkokoontumistamme, niinkuin eräillä on tapana, vaan kehoittaen toisiamme ja sitä enemmän, kun näette sen päivän lähestyvän.” – Hepr. 10:23–25, Um.

12. Mitkä kokoukset seurakunta hoitaa?

¹² Jehovan todistajien seurakunnat kokoontuvat muutamia kertoja viikossa. Yksi kokous on yleinen esitelmä, mikä on tarkoitettu erityisesti vastakiinnostuneille, mutta koko seurakunnan tulee olla läsnä, ja jokainen oppii jotakin. Ja kuka lausuisi yleisön tervetulleeksi, jollei seurakunta olisi läsnä? Jos sinä olet liittynyt seurakuntaan, niin sinun tulee olla siellä lausumassa uudet tulokkaat tervetulleiksi ja vastaamassa heidän kysymyksiinsä. Vartiotornin tutkistelu on tärkeä. Jokaisen seurakunnassa olevan tulee tutkia nämä läksyt, olla läsnä, kuunnella, esittää selityksiä ja osoittaa ystävällisyyttä kaikille, varsinkin uusille. Teokraattinen palveluskoulu valmentaa seurakuntaa siinä, mitä tulee sanoa, miten se tulee pukea sanoihin ja miten esittää toisille palvelustyössä. Järjestelmällinen Raamatun lukeminen kuuluu osana tutkimiskurssiin. Palveluskokous on myös eräs valmennustilaisuus, joka on omistettu erityisesti antamaan opetusta todistamisessa talosta taloon, saarnojen pitämisessä ovella ja Raamatun tutkistelujen johtamisessa kodeissa. Kukaan, joka on syvästi kiinnostunut virheettömien huulten mullien ja hedelmien uhraamisesta, ei laiminlyö palveluskokousta. Eräs seurakunnan hoitama kokous on yksityiskodeissa pidettävä kirjantutkistelu, jollaisia on sijoitettu taidokkaasti seurakunnan alueen kaikkiin osiin. Näissä pienissä tutkisteluryhmissä käytetään Raamatun apuvälineitä, ja näiden ryhmien pienuus tekee helpoksi tutustumisen, selitysten antamisen ja toistensa auttamisen uhraamaan Jumalalle virheettömiä ylistysuhreja.

13. Miten seurakunnan kokoukset edistävät meitä kristittyinä?

¹³ Seurakunnat on järjestetty määrättyine palvelijoineen ja suunniteltuine kokouksineen siten, että ne auttavat meitä kasvamaan kypsiksi kristityiksi, jotka kykenevät torjumaan ne jumalattomuuden toisiaan seuraavat aallot, joilla Saatana yrittää kukistaa meidät. Tämä on niinkuin apostolien päivinäkin: ”Ja hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut lähetystyöntekijöiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi, pitäen silmällä pyhien valmennusta palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysi-ikäisen miehuuden, sen kasvun määrän, mikä kuuluu Kristuksen täyteydelle, jotta emme olisi enää lapsia, joita heitellään edestakaisin kuin aaltojen ajamina ja joita jokainen opintuuli kuljettaa sinne tänne ihmisten juonien avulla, kekseliään eksytyksen viekkauden avulla.” Kun sinä käyt kokouksissa ja esität selityksiä, niin sinä voit ’koetella jatkuvasti, oletko uskossa’. Jos sinun selityksesi menevät harhaan, niin toiset kypsemmät voivat saattaa sinut takaisin oikeaan ajatukseen. Miten muuten te voisitte seurakuntana täyttää Jumalan vaatimuksen, että ”teidän tulee kaikkien puhua yhtäpitävästi” ja olla ”sopusointuisesti yhteenliittyneet samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa”? – Ef. 4:11–14; 2. Kor. 13:5; 1. Kor. 1:10, Um.

14, 15. Miksi yhteenkokoontuminen seurakunnan kokouksissa on tärkeä Jehovan todistajille?

¹⁴ Mutta seurakunnan kokouksissa käymisen arvo ei lopu oppimiseen ja yksimielisyyteen pääsemiseen ja meidän Jehovalle uhraamamme ylistysuhrin parantamiseen. Yhteenkokoontumisellakin on arvonsa. Jehovan henki näyttää keskittyvän sinne ja ylläpitävän teokraattisesti meidän omaa mielialaamme. Useimpien meistä täytyy viettää paljon aikaa maailmassa ollen tekemisissä turmeltuneitten ihmisten kanssa, kuullen heidän ylenkatseellista ja rumaa puhettaan ja havaiten heidän alhaisia tapojaan, niin että kun me menemme seurakunnan kokouksiin, niin on kuin siirtyisimme kaupungin köyhälistökorttelista piristävään vuoristopaikkaan. ”Huono seura hyvät tavat turmelee”, mutta hyvä seura hävittää vahingolliset tottumukset ja panee niiden sijaan hyviä. (1. Kor. 15:33) Me olemme Jehovasta vieraantuneen ihmiskunnan meriin hajaantuneina kuin pieniä saaria, jotka ovat alituisessa vaarassa tulla loputtoman aallokon syövyttämiksi meren tasalle, mutta kun me tulemme yhteen, niin me saamme toisistamme voimaa tulla lujaksi maaksi, mitä hyökkäävä merenkäynti ei voi murtaa. Me saamme uutta rohkeutta ja pelottomuutta, meidän voimamme uudistuu vastustamaan maailmaa. Mutta jos me annamme perään niille ovelille ansoille, mitkä pidättävät meidät kokouksista, niin me uuvumme pian: ”Älkäämme siis luopuko sen tekemisestä, mikä on oikein, sillä me saamme korjata aikanaan, kun emme hellitä.” – Gal. 6:9, Um.

¹⁵ Jos me olemme yksin ja maailman sysimänä, niin me olemme taipuvaisia menettämään rohkeuden ajatellen, että me olemme yksin nuhteettomuudessamme ja meidän täytyy musertua varmasti. Profeetta Elia oli kauan sitten ollut innokas Jehovan puolesta, ja hän pakeni henkensä edestä pelastuakseen häneen kohdistetun hirveän uhkauksen toteuttamista. Elian ollessa kätkeytyneenä yksin luolaan Jehova kysyi häneltä: ”Mitä sinä täällä teet, Elia?” Profeetta vastasi: ”Minä en ole sietänyt mitään kilpailua sotajoukkojen Jehova Jumalaa vastaan, sillä Israelin lapset ovat jättäneet sinun liittosi, sinun alttarisi he ovat kaataneet, ja sinun profeettasi he ovat tappaneet miekalla, niin että minä yksin olen jäljellä, ja he alkavat tähyillä minun sieluani ottaakseen sen.” Eliasta tuntui, että hän oli ainoa jäljelläoleva, joka oli kiinnostunut Jehovan asiasta, mutta niin ei ollut: ”Minä olen jättänyt seitsemäntuhatta jäljelle Israeliin, kaikki polvet, jotka eivät ole taipuneet Baalille, ja jokaisen suun, joka ei ole suudellut häntä.” (1. Kun. 19:13, 14, 18, Um) Säännöllinen kokouksissa käyminen pitää meidät vahvistavassa kosketuksessa veljiimme.

16. Miksi kristitylle on tyhmää eristäytyä, yrittää tulla yksin toimeen?

¹⁶ Saatana haluaa jakaa ja voittaa, hajoittaa laumaa ja siepata harhaantuneet yksilöt. Järjestön täytyy pysyä yhdessä keskinäiseksi avuksi. Jos me olemme yksin, niin kuka auttaa meitä, kun me lankeamme? Jos me olemme yksin, niin meidän on vaikeampi säilyttää intomme Jehovan puolesta lämpimänä. Yhdessä me voimme auttaa toimettomien jäähtyneen innon lämmittämisessä. Tämä periaate osoitetaan Saarnaajan 4:9–12: ”Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös. Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin? Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.” Jos me lankeamme, jos intomme jäähtyy, jos me sorrumme, kun Saatana hyökkää, niin me emme kykene uhraamaan julkisia ylistysuhreja Jehovalle. Me emme saa unohtaa yhteenkokoontumista välttääksemme tätä onnettomuutta. Älä ole yksinäinen lammas, sillä laumasta erossa oleva lammas on menetetty lammas. Seurakunnan uskolliset palvelijapaimenet pyrkivät tuomaan ahkerasti kadonneet lampaat takaisin uuden maailman yhteiskunnan laumaan. (Matt. 18:12–14) Älä yliarvioi siis hengellistä voimaasi ja ajattele voivasi kestää yksin noudattaen itsekkäitä harrastuksia ja pilkaten yhteenkokoontumisen tervettä periaatetta: ”Yksineläjä etsii omia itsekkäitä etujaan, hän on tyytymätön jokaiseen terveeseen periaatteeseen.” – Sananl. 18:1, Ak.

17. Miten meidän täytyy ottaa opetusta Jehovalta?

¹⁷ Jos me aiomme saada haltuumme hyväksyttäviä hedelmiä ja virheettömiä huulten mulleja, niin meidän täytyy ottaa vastaan opetusta Jehovalta. Ota sitä lukemalla Raamattua. Ota sitä tutkimalla järjestelmällisesti. Ota sitä seurakunnan kokouksissa. Jehova kattaa erityisesti siellä hengellisen aterian pöydälleen. Tule nauttimaan siitä! Tarjotaanko sinulle aineelliset ruoka-ateriat vuoteeseen? Jos sinä arvostat niitä kylliksi mennäksesi pöytään nauttimaan niitä, niin etkö sinä arvosta tärkeämpää hengellistä ravintoa yhtä paljon? Jehova ei pidä huolta laiskoista tarjoamalla hengellisiä aterioita vuoteeseen tai kodeissa poissa seurakunnan kokouspaikoista. Mene pöytään, mene Valtakunnansaliin! Jos me emme tee kaikkea tätä välttämätöntä, niin me emme ahkeroi niiden sanojen hankkimiseksi, joita me tarvitsemme oikeita, terveitä ja valistavia ylistysuhreja varten. Me jätämme häpeällisesti täyttämättä henkeytettyä kehoitusta: ”Tee äärimmäisesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” – 2. Tim. 2:15, Um.

[Kuva s. 375]

”Vanhurskaan sydän tutkii vastatakseen.” – Sananl. 15:28.